|
Post by Mila on Aug 12, 2014 9:12:20 GMT 2
Kerätäänpä kaikki tunnit tähän samaan ketjuun niin ei nuo muut tunnit huku näiden sekaan 1. VAKIORYHMÄN TUNTI 12.08.2014 Missä: Maneesissa sateen vuoksi Osallistujat Iita - Laila € Jessy - Salla Carida - Done €
Tuntipohja:
Ensimmäisenä tunnin maksanut saa toivoa ratsua ensi tunnille. Muille arvotaan! Maksut viimeistään 17.8.!
- Okei, koska te kaikki olette minulle aika uusia tuttavuuksia, otetaan tämä ensimmäinen tunti rauhallisesti ja katsotaan mitä te osaatte. - Olette aika eritasoisia ratsastajia kuuleman mukaan, mutta eiköhän me pärjätä!
- Noniin, ottakaa lyhyet ohjat ja nostakaa harjoitusravi. Eip, ei kevennetä siellä! Istukaa satulaan… Lailalla on hyvä ravi… Jessy, suorista selkä ja nosta se katseesi sieltä Sallan niskasta sinne, minne olet menossakin. Donekin menee tosi nätisti!
- Seuraavaksi tuosta kulmasta kokorataleikkaa ja sitten voittekin keventää siellä selässä. Iita, kantapäät alas… Jessy, katsoppas sitä sinun kevennystäsi! Pompit siellä miten sattuu… Ylöös, alaas, ylöös, alaas… Nyt näyttää paremmalta!
- Tehkää jokaisen lyhyen sivun keskellä pysähdys ja voltti. Muistakaa valmistella ne hevoset siihen pysähdykseen apujen avulla… Done ja Carida näyttää mallia! Jaaaa….. Seis! Juuri noin! Sitten pohkeiden ja ohjasotteen avulla hevonen voltille, takaisin keskelle, ravin nosto ja matka jatkuu… Hienoa.
- Hyvä, koska pysäytykset ja ravinostot näyttivät onnistuvan teiltä kaikilta, valmistellaan laukannosto. Jessy, voit tulla Sallan kanssa tähän kentän keskelle ympyrälle. Oletko aikaisemmin laukannut? Vähän? Okei. - Eli se laukannosto alkaa puolipidätteestä, jonka jälkeen ulkopohje menee hieman taaemmas ja samalla tuet ulko-ohjalla. - Iitalla hyvä laukannosto! Samoiten Caridalla… Jessy, rentoudu. Hienosti!
- Voitte hidastaa raviin! Yksi kierros ravia ja sitten käyntiä… Jessy, jää vain tähän ympyrälle vielä. Vaihtakaa suuntaa etuosakäännöksellä. - Sitten taas laukkaa! Jahas, Laila näyttäs vähän innostuvan. Rauhoita se. Hyyvä.
- Voitte siirtyä taas kevyeen raviin! Hienosti teillä näyttäs menevän. Mene vain Jessy takaisin uralle… Hiljentäkää käyntiin ja antakaa hevosille pitkät ohjat. Muistakaa kiittää. Ja minä kiitän teitä! Tänään mentiin tälleen rennosti vielä, mutta kyllä mä pistän teidät vielä hikoilemaankin!
|
|
|
Post by Carida on Aug 12, 2014 16:56:27 GMT 2
”Okei, koska te kaikki olette minulle aika uusia tuttavuuksia, otetaan tämä ensimmäinen tunti rauhallisesti ja katsotaan mitä te osaatte.” Tosiaan tunti mentiin rennolla meiningillä, mikä oli ihan mukavaa. Alku käyntinen aikana Helena jutteli vähän kaikkien oppilaiden kanssa, eniten kyseli tasoa ja mitä ennestään jo osattiin. Tosiaan tunnilla ei ollut muita kuin Done, Laila ja Salla, joten tilaa oli riittävästi. Alkuravit tehtiin satulassa istuen, mikä oli minulle ja Donelle uutta. Pidin Donen keskiravissa eteen alas kaulalla. Done ravasi ihan ok tahdilla, oli ainakin kivan letkeä, saatiinkin Helenalta positiivista kommenttia. Alkuravien jälkeen vaihdettiin suunta kokorata leikkaajalla. Keräsin Donen pallo-muotoon ja kokosin ravia aavistuksen verran. Seuraava tehtävä oli tehdä pysähdys lyhyen sivun keskellä, minkä jälkeen tehtiin voltti käynnissä. Pysähdykset menivät tosi hyvin meillä, minä annoin selkeät avut ja Done teki mitä pyydettiin. Se pysähtyi joka kerta tasajaloin, mikä oli hyvä. Voltti meni myös hyvin, ravinostot tulivat kohdalleen. Saimme myös tällä kertaa Helenalta positiivista feedbackia. ”Hyvä, koska pysäytykset ja ravinostot näyttivät onnistuvan teiltä kaikilta, valmistellaan laukannosto” Done ja Laila nostivat laukan uralta, Salla meni maneesin keskelle koska Jessy ei ollut tehnyt niin paljon laukka työskentelyä. Laukan nostot menivät ihan jees, ei mitään super hyviä muttei mitään mahottoman huonoja. Keräsin tässä vaiheessa Donen kisamoodi-muotoon, mutta en alkanut säätää sen enempää. Laukassa tein voltteja ja ympyröitä ja katsoin etten ratsastanut kenenkään päälle. Jonkun ajan päästä Helena käski ottaa takaisin käyntiin ravin kautta ja vaihtaa suuntaa etuosakäännöksellä, sitten taas laukkaa toiseen suuntaan. Tässä suunnassa tein saamaa juttuja, enpä mitään erikoista alkanut tekemään. Kun Helena oli tyytyväinen meihin käski hän ottaa loppu ravit. Raveissa päästin Donen ravaamaan pitkällä kaulalla keskiravissa. Done liikkui kivasti ja lennokkaasti, olin itse tyytyväinen. Loppu ravien jälkeen otettiin loppukäynnit. ”Tänään mentiin tälleen rennosti vielä, mutta kyllä mä pistän teidät vielä hikoilemaankin!” Sitä odotellessa …
// Toivoisin Annaa seuraavalle tunnille
|
|
|
Post by Inna on Aug 13, 2014 9:35:48 GMT 2
Ulkona satoi vettä, kun talutin Lailan maneesiin ja kaarsin sen kaartoon. Kiristelin satulan vyön tarpeeksi tiukalle ja mittailin hetken aikaa jalustimia maan tasalla. Siinä vaiheessa, kun kohotin jalkani kohti jalustinta, Carida ja Jessy istuivat jo ratsujensa selässä. Hypähdin Lailan satulan selkään ja taputin hoitsuani kaulalle. Istuin ensimmäistä kertaa Lailan selässä ja iloinen poni tuntui olevan koko ajan menossa jo uralle. Sain pidettyä tamman paikallaan siihen asti, että kiristin vyötä vielä reiällä ja jalustimia pidensin parilla. Sen jälkeen päästin tamman uralle, jossa Done ja Salla jo käppäilivät. Helena seisoi maneesin keskellä ja antoi meidän hetken aikaa kävellä. ”Okei, koska te kaikki olette minulle aika uusia tuttavuuksia, otetaan tämä ensimmäinen tunti rauhallisesti ja katsotaan mitä te osaatte”, Helena sanoi. ”Olette aika eritasoisia ratsastajia kuuleman mukaan, mutta eiköhän me pärjätä!” Pian hän käski ottamaan lyhyet ohjat, joten kokosin ohjat käsiini ja nostin ohjeiden mukaisesti harjoitusravin. Laila ravasi eteenpäin ponimaisen tököttävää ravia, mutta ravissa oli silti mukava istua. Ravasimme hetken uraa pitkin ennen kuin Helena käski vaihtamaan suuntaa kokorataleikkaalla. Ohjasin Lailan reitille Sallan perässä sopivan välimatkan päässä. Laila reipastui hieman ja tein pienen puolipidätteen. Kokorataleikkaan jälkeen Helena antoi luvan keventää ja aloitin kevennyksen ulkojalan mukaisesti. ”Iita, kantapäät alas…” Ohops. Painoin kantapäät alas ja jatkoin keventelyä normaalisti. Jouduin pari kertaa tekemään voltin, kun saavutimme Sallan peräpään. Ilmeisesti Caridalla oli myös samanlaista ongelmaa. ”Tehkää jokaisen lyhyen sivun keskelle pysähdys ja voltti. Muistakaa valmistella ne hevoset siihen pysähdykseen apujen avulla… Done ja Carida näyttää mallia!” Carida teki hienon pysähdyksen ja voltin. Omalla vuorollani istuin taakse ja puristin polvilla. Laila pysähtyi helposti ja laskettuani neljään pyysin pohjeavulla ponin käyntiin ja käänsin voltille. Nostin uuden ravin päästyäni uralle. Parin kerran jälkeen Helena ilmoitti, että ottaisimme hieman laukkaa. Jessy meni Sallan kanssa ympyrälle kentän keskelle ja me jäimme Caridan kanssa uralle. Istahdin harjoitusraviin, kun Helena selosti Jessylle laukannostoa ja hetken kuluttua tein puolipidätteen ja annoin laukka-avut. Laila nosti reippaan laukan. ”Iitalla hyvä laukannosto!” Helena kommentoi. Lailan laukassa oli helppoa istua ja työstää. Pari kertaa Laila siirtyi vahingossa raviin, mutta sain helposti nostettua uuden. Taputin nopsaan tammaa kaulalle ja jatkoin laukan ylläpitämistä. ”Voitte hidastaa raviin! Yksi kierros ravia ja sitten käyntiä”, Helena sanoi ja käski sitten vaihtamaan suuntaa etuosakäännöksellä. Ravattuani kierroksen, siirsin käyntiin Caridan perässä ja jouduin hetken aikaa painamaan mieleeni kuinka etuosakäännös tehtiin. Pian olin onneksi vaihtanut suuntaa ja Helena käskikin nostamaan uuden laukan. Annoin Lailalle laukka-avut ja tamma nosti laukan ja innostui hauskasta puuhasta. ”Jahas, Laila näyttäs vähän innostuvan. Rauhoita se”, Helena sanoi ja tein puolipidätteen. ”Hyyvä.” Laukkasimme vielä hetken ennen kuin Helena antoi luvan siirtyä kevyeeseen raviin ja hetken kuluttua käyntiin. Päästin ohjia pikkuhiljaa pidemmiksi ja pian Laila venytti kaulaansa pitkäksi. Taputin sitä kaulalle ja pukkinappulan läheisyyteen. Päästin jalustimet jaloistani ja annoin ponin kävellä omaa vauhtiaan uraa pitkin. Helena höpötteli vielä jotain, kunnes astelimme kaartoon. Halasin tammaa vielä kaulalle ennen kuin laskeuduin satulasta. Nostelin jalustimet ylös ja löysäsin vyön löysälle. Kiitettyäni ponia vielä, lähdin muiden kanssa takaisin talliin.
(Onneks ihmisillä on tylsät neljän tunnin putket samaa ainetta, että kerkee kirjottaan maksuja!)
|
|
|
Post by Mila on Aug 19, 2014 9:29:01 GMT 2
2. VAKIORYHMÄN TUNTI 19.08.2014
Missä: maneesissa
Osallistujat Carida - Anna € Iita - Villa € Luna - Raimo €
Maksu viimeistään 24.8. ! Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita ratsunsa seuraavalle tunnille!
Tuntipohja
Sade piiskasi maneesin kattoa, kun kolme ratsukkoa kiersi pitkin ohjin kaviouralla. Kerroin heille, mitään tänään tehtäisiin, eli hypättäisiin parikkaat esteet. Kyselin minkä korkuisia esteitä ratsastajat olivat aikaisemmin hypänneet ja sain vastaukseksi epämääräisiä mutinoita. - Ei Tohvelilla oikein voi hypätä korkeita esteitä, Luna huikkasi Raimon selästä. - Totta… naurahdin. - Okei, voitte kerätä ohjat ja nostaa ravin! Ratsastajat saivat ratsunsa raviin ilman kommelluksia. Kaikki tunnilla olevat hevoset olivat luonteeltaan kuuliaisia ja rauhallisia tapauksia, joten tuskin tänään nähtäisiin mitä pukkilaukkashow:ta. - Rivakampaa ravia! Tehkää erikokoisia ympyröitä! neuvoin. - Ne hevoset pitää saada taipumaan ja lihakset vetreäksi molemmilta! - Iita, vahvemmat ulkoavut. Kun hevoset alkoivat taipumaan, rakensin keskelle maneesia pikkuisen okserin. - Okei, tulette tämän tuosta päädystä laukassa! Carida ja Anna aloittaa. - Tasainen ohjastuntuma ja rauhallinen istunta… Noin! Hienosti meni. Kaikki tulivat vuoronperään matalan esteen. Koska kaikki tunnilla olevat hevoset hyppäsivät vähintään sen metrin, tämä 50cm korkea este ei tuottanut niille minkäänlaisia vaikeuksia. Seuraavaksi kyhäsin maneesiin pienen esteradan, sillä välin kun ratsukot laukkasivat pääty-ympyrällä. - Ja laukassa tämäkin! Suoraan esteille, ei mitenkään vinosti! Luna, aloita sinä! Raimo laukkasi rauhallisesti esteradan läpi ja kehuin hienosta suorituksesta. Neuvoin vain antamaan hieman enemmän ohjia, jotta Raimon olisi helpompi hypätä. Myös Caridalla ja Iitalla meni hienosti radan hyppääminen. Villa meinasi hieman innostua pikkuisella radalla, mutta Carida sai hevosen pysymään aisoissa ihan vaivatta. Kun kaikki olivat tulleet sen kolme kertaa radan, hyppäsimme pari yksittäistä estettä, joilla oli korkeutta metristä ylöspäin. Sitten otettiinkin jo loppuravit sekä - käynnit. Kiittelin tyttöjä tunnista ja toivottelin hyvät päivän jatkot. - Nähdään ensi viikolla! - Mitä me silloin tehdään? Carida uteli. - Se nähdään sitten!
|
|
|
Post by Carida on Aug 19, 2014 18:07:18 GMT 2
Vettä tuli kaatamalla alas taivaalta kun juoksin maneesiin. Vieressäni ravasi Anna, joka kerrankin tuli reippaasti perässä. Maneesiin saavuttuamme olimme ensimmäiset paikalla. Vedin mustan tamman päältä pois ruskea-keltaisen fleeceloimen, ja heitin sen maneesin katsomon kaiteelle. Otin jakkaran maneesin laidalta ja laitoin sen maneesin keskelle. Helena ja muut ratsukot saapuivat paikalle, joten hyppäsin selkään.
”Moi moi” Helena tervehti minua (hän oli varmaan tallissa tervehtinyt muut ratsastajat). Tällä kertaa Jessy ei ollut meidän tunnilla, vaan Luna.
”Elikä, tänään otetaan vähän hyppyjä” Helena ilmoitti. Ungh olin juuri saanut koulu jalkkarit valmiiksi laitettua.
”Paljonko ootte hypänny ennestään?” Helena kysyi.
”Mä oon hyppään noin 100 – 130cm, et osaan mitat askeleet maasta, ja osaan selästä arvioida milloin hevonen hyppää” vastasin Helenalle. Lähdin kävelemään uran sisäpuolelle pitkin ohjin ja aloin heti ilmoittamaan tahdista Annalle kopauttelemalla sporrilla kylkeen. Anna reagoi hyvin joten jatkoin vain tahdin pitämistä istunnalla. Joidenkuiden minuuttien päästä Helena käski ottamaan kevyttä ravia. Anna tuntui hassulta allani, en ollut pitkään aikaan mennyt perus tunti hevosella. Tamma vastusteli apujani jonkun aikaan, mitä osasin jo vähän odottaa, mutta antoi kuitenkin helposti periksi. Tamma kulki nätisti perään annossa allani, ja tahtikin oli ihan hyvä, siitä sai vain huomautella monta kertaa. Helena käski tehdä ympyröitä samalla kun raahasi tolppia ja puomeja maneesiin. Anna oli aluksi jäykkä ja ei taipunut kunnolla sisäpohkeen ympärille, joten ratsastin sitä pari kolme kierrosta vain ympyrällä. Parin ympyrän jälkeen Anna taipui kivasti rungosta, mutta asettui epärehellisesti; se antoi vain silmäkulman eikä koko päätä, joten nostin käden suoraan ylös läheltä kaulaa. Anna yllättyi selkeästi, se teki heti mitä halusin eikä jäänyt vänkäämään vastaan. Nyt kun Anna tuntui rennolta ja tahdikkaalta allani aloin taas ratsastaa koko uraa käyttäen.
Vaikka sadetta tuli kaatamalla ja maneesi piti hirveää meteliä, ei Anna, Raimo ja Villa näyttänyt säikkyvän ääniä.
Jossain vaiheessa vaihdoimme vielä ravissa suuntaa, ja sitten otetiin verkka laukkaa. Laukassa nostin hevosen pään ylös ja tein tosi paljon temmon vaihteluja. Laukassa Helena käski tulla pientä oxeria. Anna hyppäsi esteen hyvin eikä esteen korkeus huimannut päätä kummallakaan. Tulimme tätä vielä pari kertaa ennen kuin vaihdettiin suunta ja sitten lepo tauko. Helena oli rakentanut pienen radan, onneksi vain pienen (Blondilla on muisti hyvin, hyvin lyhyt…). Luna ja Raimo aloittivat ja tekivät ratansa hienosti. Seuraavaksi olimme me, ja Anna hyppäsi kivasti, se kuunteli mitä minulla oli asiaa joten askeleet menivät oikein. Iitalla ja Villallakin meni hienosti, Villa vain vähän innostui, mutta Iita osasi hyvin rauhoittaa tamma. Tulimme radan vielä pari kertaa, ja minulla ja Annalle tuli sama ongelma; emme osaa laskea pikkuisia esteitä esteiksi (Tämän takia en kilpaile esteitä, minulla ei vaan kärsivällisyys kestäisi treeneissä).
Kun kaikki olimme hypänneet radan oli aikaa viellä 15 min, ja hevoset olivat vielä hyvässä vireessä, joten Helena päätti että hyppäisimme korkeutta. Pitkällä sivulla oli ensin pieni este, ehkä 80 – 90 cm korkeudessa, sitten yksi iso este, ja sen jälkeen vielä toinen. Koska olimme kaikki hypänneet vähän erikokoisia esteitä ennen, tuli ensin Luna kolme kertaa Raimolla, sitten Iita ja Villa kolme kertaa ja lopuksi minä ja Anna.
Meidän vuorolla ekalla kerralla isommat esteet olivat 110 cm ja 120 cm. Minä ja Anna innostuimme molemmat, joten esteet menivät tosi hyvin. Sitten Helena korotti esteet 120 cm ja 130 cm.
Ohjasin Annan ekalle pienelle, joka hypättiin hyvin. Esteen jälkeen pidätin heti, ettei Anna kiihdyttäisi vauhtia. Lähestyin estettä ja ajattelin päässäni y, ka, ko ja pääsin mukaan esteelle. Tämän esteen jälkeen annoin Annan pidentää askelta ihan vähän. Taas lähestyessä estettä laskin askeleet päässä, annoin enemmän ohjaa, ja sitten hypättiin. Este meni hyvin, puomi ei tippunut. Taputin Anna kaulasta ennen kuin otin käyntiin. Anna pärsky tyytyväisenä, joten päätimme Helenan kanssa että päättäisimme tunnin hyviin fiiliksiin joten teimme loppuravit ja –käynnit.
”Nähdään ensi viikolla!” Helena huusi kun ratsukot poistuivat maneesista ja seuraava tunti alkoi.
”Mitä me silloin tehdään?” utelin
”Se nähdään sitten!”
Argh
// Meenkin seuraavalla kerralla tutulla ja turvallisella Donella, joten enpä toivo ketään
|
|
|
Post by Inna on Aug 20, 2014 8:32:18 GMT 2
Talutin ruunikon värisen australianhevosen maneesiin ripeästi ja nappasin jakkaran mukaani kaartoon. Villa seisoi kiltisti paikallaan, kun kiristelin vyön ja laskin jalustimen. Helena ilmoitti, että tänään loikittaisiin, joten lyhentelin maassa jalustimet ja kapusin sitten penkin avulla selkään. Helena kävi nappaamassa tuolin pois. Annoin Villan suunnata uralle ja tamma löntysti reippaasti eteenpäin. ”Minkäs korkuisia te ootte hypännyt?” Helena uteli. Kaikki mutisivat oman vastauksensa ja Luna totesikin, ettei Tohvelilla kauhean korkeita esteitä voinutkaan hypätä. Totta. Keräsimme ohjat ja nostimme ravin. Poniratsuihin tottuneena tuntui hieman oudolta istua ison puoliverisen selässä, mutta totuin siihen pian. Villa meni reippaasti eteenpäin ja teimme voltteja. ”Iita, vahvemmat ulkoavut.” Selma! Otin enemmän ulkoa ja Villa taipui helposti. Koko tamma oli helppo ratsastaa, joten meille ei tullut suurempia ongelmia. Helena rakensi maneesin keskelle okserin ja käski sitten Caridan aloittamaan. Anna hyppäsi helposti esteen ylitse ja seuraavaksi oli Lunan vuoro, jonka jälkeen minun. Istahdin loikassa kevyessä istunnassa ja myötäsin hieman. Villa hyppäsi hieman turhan suurella loikalla okserin ylitse, mutta se ei selästä tuntunut sen erityisemmältä. Seuraavaksi hyppäsimme 50 cm korkuisen esteen, joka ei tuntunut yhtään sen isommalta ja taputin Villaa kaulalle suorituksen jälkeen. Laukkasimme peräkanaa pääty-ympyrällä, kun Helena rakensi esterataa maneesiin. Luna sai aloittaa radan ja kimo Raimo laukkasi rauhallisesti sen läpi. Carida oli Annan kanssa seuraava ja me olimme Villan kanssa viimeisenä. Villa innostui radalla hieman ja tein puolipidätteitä, eikä meille tullut ollenkaan ongelmia. Taputin tammaa kaulalle ja jäin odottamaan jälleen vuoroamme. Vielä kahden hyppykerran jälkeen hyppäsimme yksittäisiä esteitä. Villa tuntui yhä vain innostuvan esteistä, joilla sai tällä kertaa käyttää kaiken hyppykapasiteettinsa. Silti meillä meni hyvin ja taputinkin tammaa kiitokseksi kaulalle loppuravien jälkeen. Carida yritti udella mitä seuraavalla tunnilla tehtäisiin, mutta Helena vain myhäili salaperäisesti sen selviävän silloin. Naurahdin Caridan epätoivoiselle ilmeelle ja laskeuduin Villan selästä. Halasin tammaa ja nostin jalustimet. ”Kiitokset tunnista rouva”, sanoin vielä Villalle ennen kuin talutin sen talliin.
|
|
|
Post by Luna on Aug 22, 2014 19:52:57 GMT 2
kiipustin jakkaralta Raimon korkeaan selkään. Alkukäyntien jälkeen Helena kyseli meidän estekokemusta. Minä olin hypännyt vähiiten, olinhan nuorin ja tottunut pikkuponeihin. Siksi keikuin avuttomana jättikokoisen (minulle) Raimon selässä. Seuraavaksi Helena pyysi meitä siirtämään ratsut raviin. Taivuteltiin heppoja ja Raimo oli kiltti ja taipui todellä nätisti. 50cm este oli kuin leikkiä vaikka Tohvupullalla olisi ollut kunnon loikkka. Helena kyhäili este rataa kun laukkasimme heposten kanssa päätyympyrällä, Raimo teki mitä pyysin muttei enempää joten kannustin sitä tarmokaampaan laukkaan. Herra Raimo kyllä totteli. Esteradalle minä ja Raimo lähdettiin ensimmäisenä, Raimo totteli ja hyppäsi tahtoni mukaan. -Hyvin meni mutta enemmän ohjaa sillä on Tohvelia pidempi kaula. Seuraavilla kerroilla meni paremmin mutta viimeisellä keralla Raimo ennako ja veti mutkat suoriksi. Vielä ennen loppuverkaan päästiin hypäämään isompia esteitä, uutta pikkuponi ratsastajalle.
|
|
|
Post by Mila on Aug 25, 2014 11:33:23 GMT 2
VAKIORYHMÄN 3. TUNTI 26.08.2014 Missä: Maneesissa OsallistujatCarida - Done €Iita - Rino €Luna - Brenda €Julia - Kiara €Seurailin alkukäyntejä meneviä tuntilaisia kriittisellä silmällä. Kiara laahusti eteenpäin kuin etana ja Juliakin näytti olevan puolinukuksissa tammansa selässä, Donekin vaikutti tahmealta, kun taas Rinolta näytti löytyvän virtaa, kuten myös Brendaltakin. Mitähän tästäkin tulee… - Julia, reippaampaa käyntiä Kiaran kans ja HERÄTYS! Carida, Donekin sais mennä vähä reippampaa vauhtia. Luna ja Iita taas voivat vähän hidastaa niitä ratsuja. Yleensä ne on tuntihevoset jotka ovat niitä, joita saa käskeä eteenpäin mut ei tänään… Tehkääpä myös voltteja. Ja muistakaa edelleen ne himputin turvavälit, teitä on neljä ja maneesi näin iso, joten ei tarvi kulkea turpa kiinni toisen perseessä… - Okei, ohjat käteen ja ruvetaan työskentelemään. Luna, rentouta olkapäät ja korjaa istuntasi, nyt näytät vähän nojaavan vasemmalle puolelle ja sen takia Brendakaan ei aivan suorassa kulje. - Voitte nostaa harjoitusravin. Yrittäkää saada hevoset kulkemaan hyvin avuille älkääkä antako niiden laiskotella. Julia, tiukemmat ohjat ja vähä reippaampaa ravia. Älä anna sen Kiaran laiskotella! Nyt se vain painaa kuolaimelle… Julia teki työtä käskettyä ja yritti saada risteytystammansa menemään niin kuin pitikin. Eihän lopputulos täydelliseltä näyttänyt mutta huomattavasti paremmalta. - Iita, kuten huomaat Rino on tosi herkkä pohkeille sekä suustaan. Joten sille ei tarvitse kovia otteita näyttää. Caridalla ja Donella meni todella hyvin. Ruuna kulki hienosti peräänannossa eikä alkutunnin laiskottelusta ollut enää merkkiäkään. - Okei, seuraavaksi pohkeenväistöä! Valmisteleva puolipidäte, näytä ohjasotteella liikkeen suunta, aseta hevonen niskan ja pään liittymästä pois liikkeen suunnasta. Etuosa johtaa koko ajan liikettä! Ulko-ohjalla säädellään tempoa ja kaulan suoruutta kun taas sisäohjalla pidetään ratsu asetettuna. Otetaan näin aluksi vain pari askelta väistöä... - Luna, istu keskellä hevosta. Sä taas vähä könötät siellä vinossa. Käytä sisäpohjetta hieman satulavyön takana niin Brenda käyttää enemmän takapäätään. - Carida, sisäpohje rennoksi! Ei saa jäädä puristamaan sillä vaan pohkeen on pysyttävä liikkuvana… - Julia, muista tukea ulkoavuilla sitä Kiaraa, jotta se kulkee suorassa! Nyt Kiara on kadottanut tahtinsa ja niin sanotusti kaatuu sisällepäin. - Rino työntää nyt lapaansa ulospäin, aseta sisäohjalla ruunaa ja ulko-ohjalla suorista kaulaa. Noin! Voitte pidentää väistön pituutta kun alkaa sujumaan… Kun kaikki olivat pakertaneet pohkeenväistön parissa jonkin aikaa, käskin antaa pitkät ohjat ja rentoutua hetken ennen kuin otettaisiin laukkatyöskentelyä. Laukassa teimme temmonvaihtelua sekä harjoittelimme vastalaukkaa ympyröillä. Hevoset pysyivät hyvin “aisoissa” eivätkä töhöttäneet omiaan niin kuin yleensä laukkatyöskentelyssä niillä tuntui olevan tapana… Myhäilin tyytyväisenä seuratessani ratsukoiden työskentelyä. Pian olikin jo aika lopetella. - Mitä te haluaisitte tehdä ensi viikolla? Ehdotuksia otetaan vastaan!
Maksu viimeistään 31.8. Ja edelleen, ensimmäisenä tunnin maksanut saa toivoa ratsua ensi viikolle! Ja kertokaapa kaikki mitä te tahotta tehä sit ens tunnilla...
|
|
|
Post by Julia on Aug 25, 2014 13:14:08 GMT 2
Nuha vei minulta puhtia kokoajan enemmän ja enemmän, joten ajattelin, että tämän tunnin voisimme ottaa vähän rennommin. Kiarakin tuntui vain lömpöstelevän allani kuin mikäkin muuli, kiireittä. Mutta ei tullut kuuloonkaan! Karjaisun kuullessani hypähdin miltei metrin ratsuni selässä ja meinasin tukehtua omaan sylkeeni. Käskystä puristin pohkeet tiukemmin Kiaran ympärille ja keräsin vähän ohjaakin, paikkaa Brendan uhkaavasti lähestyvästä takapäästä pois vaihtaen. Kirin ohjaa entistä tiukemmaksi ja yritin taivutella Kiaraa sisään ennenkuin nostin ravin. No, suotta yritin kun tamma ei taipunut tapansa mukaisesti yhtään ja annoin tamman oikaista tämän kerran. Ravi oli rauhallista- tai no, pikemminkin laiskaa johon oli helppo istua, joten tyydyin siihen. "Julia! Tiukemmat ohjat ja reippaampi ravi!", Helena huomautti haukan tavoin. No voi pirskatti, tänään ei sitten päästykään helpommalla..
Korjasin samantien asentonikin suoremmaksi, joka nosti Kiaran pääkopan pois luotiviivan alapuolelta. Iskin sille myös vähän väliä kannustavia pohjeapuja, jotka saivat tamman moottorin hiljalleen käyntiin. Puokit olivat niin hienoa ratsua muiden tuntilaisten alla että nyt piti rueta toden teolla hommiin, jos samaan lopputulokseen halusi päästä. Kiara liikkui ympyröitä pyöriteltyäni ihan mukavasti, eikä sitä tarvinnut kokoaikaa käskeä eteen. Päätä oli kuitenkin edelleen raskasta kannatella. Pyyhkäisin välillä vuotavaa nenääni hihanhelmaan että pystyin keskittymään täysillä- tai ainakin melkein, Kiaran työstöön. Pohkeenväistöä lähtivät ensin kokeilemaan Luna ja Carida, joidenka virheistä yritin ottaa oppia ja itse tehdä paremmin. Mutta aivan läskiksi meni! Kiara vain ravasi pitkin lävistäjälinjaa eikä pohkeenväistöstä ollut tietoakaan. Helena mukisi minulle ulkoapujen käytöstä, jotka olin kuulemma unohtanut kokonaan. Uudemman kerran yrittäessäni pidätin reilusti vastakkaisesta ohjasta, kun vastakkainen pohje paukutti tahtia antavasti jalkoja väistämään. Tällä kertaa se väisti pohjetta hyvin, mutta edestäpäin katsottuna kaula oli ollut niin mutkalla, että kuulemma ihan pahalta näytti. Voi piru vieköön...!
Suunnanvaihdon jälkeen toiseen suuntaan väistöt sujuivat Helenan mielestä jo paljon paremmin. Kehuin puuskuttavaa tammaa rapsutuksin, ennenkuin päästin ohjaa löysemmäksi. Tamma venytteli kaulaansa mahdollisimman alas ja minä pysähdyin katsomon laidalle hörppimään vettä, yskänpuuskan iskiessä. Muutaman kierroksen jälkeen oli aika vielä kerätä ohjat laukkatyöskentelyä varten. Kiara oli taas kuin eri hevonen, kun pääsi laukkaamaan. Jouduin pidättelemään tammaa todella ronskilla kädellä, jotta sain sen pysymään ympyrällä. Tosin kova työ oli myös saada tamma pysymään laukassa pidätteitä tehdessä.. Kiara kuunteli kuitenkin erityisen hyvin lisääviä ja kokoavia apuja, kun oli ensin saanut laukata päänsä sekaisin pääty-ympyrällä. Vastalaukkoja tamman kanssa ei paljoa ole vielä harjoiteltu, enkä tammalta olettanutkaan täydellistä suoritusta. Muutaman kerran laukka vaihtui ristilaukaksi, jonka Helena hyväksyi Kiaralta.. Sentään toinen pää laukkasi vastaan! Loppuraveissa annoin tamman venytellä kunnolla pidemmällä ohjalla, ja itse tuhisin selässä naama punaisena. Nyt jouduttaisiin molemmat koetukselle tällä tunnilla Helenan valvovan silmän alla...
// JEEE pääsen toivomaan eli toivon Rinjaa! Ja tunnilla voitaisiin kokeilla puomi/kavalettitehtäviä, oisko mitään?
|
|
|
Post by Luna on Aug 26, 2014 16:13:38 GMT 2
Säädin jalustimia ja Brenda jäi ihmettelemään raippaa. Kökkö iPad sössö mutta oon nytte adiktoitunut sillä sotaamiseen
|
|
|
Post by Carida on Aug 31, 2014 23:03:04 GMT 2
Done tuntui tahmealta ja laiskalta alkukäynneissä, niin kuin aina. Tunnilla oli mukana Rino ja Brenda, joilla molemmilla oli vauhtia moottorissa. Mukana oli myös Kiara, joka oli vähän uninen tässä vaiheessa. ”… Carida, Donekin sais mennä vähä reippaampaa vauhtia.” Helena huusi maneesin katsomosta. Näpäytin vähän sporilla Donen kylkiin, mutta koska tuntumaa suuhun ei ollut, Done otti vain tiheimpiä askelia ja tahti ei pysynyt samana. Päätin kerätä Donea hiukan edestä että se ottaisi paremmin takajalat alleen. Done ymmärsi mitä halusin, ja teki myös mitä pyysin. ”Ja muistakaa edelleen ne himputin turvavälit, teitä on neljä ja maneesi näin iso, joten ei tarvi kulkea turpa kiinni toisen perseessä…” Huh, onneksi en ollut kenenkään persuksissa… Käänsin ympyrälle ja taivutin Donea ulos ja sisään.
”Okei, ohjat käteen ja ruvetaan työskentelemään.” Helena komensi. Keräsin ohjat tuntumalle ja lähdin ravaamaan. Käytin melkeinpä heti raippaa hevosen takapäähän että se muistaisi käyttää niitäkin. Peilistä katselin millainen ravi hepalla on, ja se oli tosi kiva, lennokas ja energinen. Rapsutin Donea kaulasta ennen kuin aloin venyttämään heppaa eteen alas. Donelle tämä on jo tuttu juttu, sillä onkin omaa halua venyttää kaulaa alas, joten se meni ongelmitta. Keskityin pääosin hevosen kuuliaisuuteen ja tsäpäkkyyteen. Tein alkuraveissa molempiin päätyihin aina ympyrät ja luisutin hevosen takapuolta ulos jokaisessa kulmassa ja ympyrän avoimella sivulla. Tehtävä oli hyvä Donelle, se ei ollut ollenkaan tahmea tai laiska enään.
”Okei, seuraavaksi pohkeenväistöä! Valmisteleva puolipidäte, näytä ohjasotteella liikkeen suunta, aseta hevonen niskan ja pään liittymästä pois liikkeen suunnasta. Etuosa johtaa koko ajan liikettä! Ulko-ohjalla säädellään tempoa ja kaulan suoruutta kun taas sisäohjalla pidetään ratsu asetettuna. Otetaan näin aluksi vain pari askelta väistöä...” Helena ilmoitti.
Väistö meni hevoselta hyvin, kuskilta ei. Vänkkäsin liikaa pohkeella, ja sain siitäkin palautetta, mutta heppa meni hyvin. Korjasin virheeni seuraavalla pätkällä, ja väistö onnistui hyvin. Seuraavissa väistö pätkissä väistätin jo enemmän askelia, ja homma hoitui Donen puolesta hyvin. Vaihdettiin suunta ja sama homma jatkui. Väistätin ekalla kerralla jo monta askelta, homma meni jo sen verran sulavasti meiltä. Jonkin ajan päästä Helena käski nostaa laukan ja tehdä temmon vaihteluja. Laukka meni ihan mukavasti, Done kokosi itseään hyvin ja käytti takajalkojansa. Se myös lisäsi hyvin, rytmikkäästi ja isosti, kuitenkin tahtia menettämättä. Vaihdoimme suuntaa vielä ennen kuin oli jo aikakin tehdä loppuverkat. Done pärskytti tyytyväisenä ja ravasi pitkällä kaulalla. Jonkun ajan jälkeen oli aika ottaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat, ja hevonen sai paljon taputuksia ja rapsutuksia.
”Mitä te haluaisitte tehdä ensi viikolla? Ehdotuksia otetaan vastaan!”
”No, jotain… kivaa” naurahdin viimeisen sanan.
|
|
|
Post by Inna on Sept 1, 2014 15:43:01 GMT 2
Päästin Rinon uralle, kun olin saanut jalustimet kuntoon. Rino käveli reippaasti eteenpäin – ehkä turhankin. ”…Luna ja Iita taas voivat vähän hidastaa niitä ratsuja”, Helena kommentoi. ”Yleensä ne on tuntihevoset jotka ovat niitä, joita saa käskeä eteenpäin mut ei tänään… Tehkääpä myös voltteja. Ja muistakaa edelleen ne himputin turvavälit, teitä on neljä ja maneesi näin iso, joten ei tarvi kulkea turpa kiinni toisen perseessä…” Hidastin hieman ohjilla ja käänsin Rinon voltille. Ruuna meni reippaasti pää väärässä suunnassa. Seuraavalla voltilla taivutin hieman sisään. ”Okei, ohjat käteen ja ruvetaan työskentelemään.” Otin ohjat tuntumalle ja siirsin sitten harjoitusraviin, kun Helena oli antanut luvan. Rino ravasi reippaasti eteenpäin ja tein selvästi liian voimakkaan puolipidätteen. ”Iita, kuten huomaat Rino on tosi herkkä pohkeille sekä suustaan. Joten sille ei tarvitse kovia otteita näyttää”, Helena sanoi ja kokeilin tällä kertaa hieman hellemmällä tuntumalla. ”Okei, seuraavaksi pohkeenväistöä!” Helena huuteli ja selosti ummet ja lammet asiasta. Ratsastin Julian ja Kiaran perässä tehtävään sopivalla välillä. Otin hieman ulko-ohjalla ja siirsin sisäjalkaa taaksepäin. ”Rino työntää nyt lapaansa ulospäin, aseta sisäohjalla ruunaa ja ulko-ohjalla suorista kaulaa.” Korjasin apujani. ”Noin!” Teimme väistöt muutaman kerran ennen kuin Helena käski antamaan pitkät ohjat. Annoin mustan ruunan venyttää kaulaansa, kunnes nappasimme jälleen ohjat ja vuorossa oli hieman laukkatyöskentelyä. Nostin Rinolla laukan ja istuin alas. Rino laukkasi reippaasti eteenpäin ja tein hieman puolipidätteitä. Teimme temmonvaihteluita molempiin suuntiin ja hieman vastalaukkaa ympyrällä. Itselleni tuotti hieman vaikeuksia pitää laukka yllä vastalaukassa, muuten meni ihan hyvin. Pian me ravasimme loppuravit ja Helena kyseli, mitä haluaisimme seuraavalla tunnilla tehdä. Ensi tunnilla Julian ehdottamia kavaletteja? (sori myöhässä tullut maksu! Elä potki pihalle, ethän :3)
|
|
|
Post by Mila on Sept 2, 2014 11:46:25 GMT 2
VAKIORYHMÄN 4.TUNTI: KAVALLETTEJAMissä: Kentällä Hevosjako:Julia - Rinja €Luna - Zanza €Carida - Ressu Iita - Moona €Vedin tuulitakin hupun päähäni, puhaltelin kohmeisiin sormiini ja komensin ratsastajia nostamaan ravin. Kylmä tuuli pyyhkäisi välillä kentän yli lennättäen puista tippuneita kellertäviä lehtiä ympäriinsä. - Tehkää erikokoisia voltteja sekä ympyröitä kevyessä ravissa. Luna, näpäytä sitä Zanzaa hieman raipalla jos ei tunnu pysyvän ravissa. - Moona menee tosi näppärän näköisesti! kehaisin, kun pikkuinen poni meni ohitseni. - Ressullekkin saa hieman tomerammin antaa apuja, että se pysyy ravissa. Kyllä se siitä reipastuu, älä huoli! - Että mä vihaan tän ravia, Julia nurisi ratsastaessaan Rinjalla ohitseni. Naurahdin huvittuneena ja lohdutin Juliaa tämän tottuvan pilkullisen tamman köpöraviin ihan pian. - Sitten viime tunnilla harjoiteltua pohkeenväistöä! Uralta sisälle ja suoristuksen jälkeen takaisin kaviouralle. Ensin käynnissä... Kaikki näyttivät osaavan homman ja käskin tehdä saman harjoitusravissa. - Zanzalla ja Lunalla hieno pohkeenväistö! - Julia, istu vähän suoremmassa! Muuten Rinja menee itekki vähän miten sattuu.. - Okei, sitten laukkaa! Tehkää ne tutut pääty-ympyrät! Iita, pidätä Moonaa... Samaten Carida Ressua. Mähän sanoin et siitä suokistä kyllä tulee löytymään virtaa loppujen lopuksi! Itse väsäsin parit kavaletit keskelle kenttää sillä välin, kun ratsastajat laukkailivat pitkin kaviouraa. - Selvä! Nyt voitte hidastaa käyntiin ja antaa hevosille vähän pitempää ohjaa... Kuten näettä, tässä on parikkaat kavalletit. Tulette ravissa tämän kavaletin, käännös oikeaan ja seuraavat kaksi kavalettia. Simppeliä. Ymmärretty? Ratsastajat nyökkäilivät ja otin ensimmäisen "uhrin" käsittelyyn: Julia ja Rinja. Pilkullinen tamma ravasi reippaasti eteenpäin ja käännöksetkin onnistuivat hienosti ratsukolta. Matalat esteet eivät tuottaneet yli metrin hyppäävälle Rinjalle minkäänlaisia ongelmia. Sitten tulivatkin Zanza ja Luna, jotka suorittivat tehtävän myöskin ihan helposti. Seuraavan tullut Moona hyppäsi kavaletit liioitetulla ilmavaralla ja kaikkia nauratti ponin innokkuus. Caridankin meno Ressulla ei ollut yhtään huonompaa. - Okei, sitten laukassa sama homma! Ressu paahtoi pienen radan tuulispäänä ja Caridalla oli hieman vaikeuksia ehtiä hyppyihin mukaan. Mutta uusinta kierroksella meni paljon paremmin. Rinjaan iski "ei nyt huvita"-kohtaus ja jumitti jo enimmäisen kavalletin eteen sen näköisenä et "En jaksa..." Pienen kurinpalautuksen jälkeen tammakin hyppäsi esteet vaivatta. Moona kuvitteli edelleen esteiden olevan paaaaaljon korkeampia kuin sen 30cm... Iita kuitenkin osasi varautua ilmaviin hyppyihin ja pysyi hyvin kyydissä, vaikka välillä meinasikin tuiskahtaa tamman niskaan alas tulossa. Zanzakin innostui pikkuruisista esteistä sen verran et takapuoli sinkoutui ilmaan pari kertaa. Luna kuitenkin pysyi tamman selässä, vaikka ensin ajattelin tytön tuiskahtavan maahan pukittelun vuoksi. Tosin, Luna on harjoitellut Tohvelilla selässä pysymistä... Kun kaikki olivat useampaan kertaan pienen kavalettiradan menneet, lopettelimme siltä päivältä. - Jos säät sallii, voisimme lähteä ensi viikolla käymään maastossa, lupasin ryhmälle. - Saatte kaikki ratsuiksi hoitsunne tai omat hevosenne! Maksuja 8.9. mennessä!
|
|
|
Post by Inna on Sept 3, 2014 8:23:41 GMT 2
Moona heitteli päätään ylös ja alas hieman kärsimättömästi, kun kiristelin vyötä ja mittailin jalustimia vielä maasta käsin. Taputin tammaa kaulalle ennen kuin kapusin selkään ja painoin hieman pohkeilla. Moona lähti reippaassa käynnissä uraa pitkin. Samassa kylmä tuulenpuuska vyöryi kentän ylitse ja kylmän väreet vierivät koipiani pitkin ylöspäin. Pistin mustan tuulitakkini kaulusta paremmin ja kiitin itseäni siitä, että sen alla oli vielä pitkähihainen. Pian Helena komensi meidät raviin, joten nappasin nopsaan ohjat tuntumalle ja annoin pienen avun. Moona lähti reippaaseen raviin. Ohjasin Moonan voltille, kun Zanzan persaus läheni uhkaavasti. Moona kulki tosi mukavasti ja Helenakin kehaisi voikkoa ponia näppärän näköiseksi. ”Sitten viime tunnilla harjoiteltua pohkeenväistöä! Uralta sisälle ja suoristuksen jälkeen takaisin kaviouralle. Ensin käynnissä...” Siirsin Moonan käyntiin ja tein voltin kulmassa, kun Luna teki Zanzalla ensin pohkeenväistön pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta. Menin perässä ja Moona väisti todella kivasti ja helposti. Kiitin tammaa. Helena käski tekemään saman harjoitusravissa, joten nostin ravin ja tein saman homman. Moona toimi kyllä todella kiltisti ja otti kaikki apuni vastaan. ”Okei, sitten laukkaa! Tehkää ne tutu pääty-ympyrät!” Nostin Moonalla laukan ja pian suuntasin sen ympyrälle. Moona laukkasi reippaasti eteenpäin, turhankin reippaasti. ”Iita, pidätä Moonaa…” Tein pidätteen ja Moona hieman hidasti vauhtiaan. Helena väkersi kentälle pari kavelettia samaan aikaan, kun laukkasimme ja saatuaan pikkuruiset esteet valmiiksi käski meitä siirtämään käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Samalla, kun kävelimme, Helena selitti kavelit ja kun nyökkäilimme ymmärtämisen merkiksi, Julia ja Rinja saivat aloittaa. Me olimme Zanzan jälkeen vuorossa ja tulin pientä kavalettia kohti ravissa. Moona hyppäsi suurella loikalla maksimissaan 30 senttiä korkuisen esteen ja minua alkoi naurattaa ponin jumbohypyt. Samalla tavalla suoriuduttiin kahdesta seuraavasta ja sain juuri ja juuri pidettyä innokkaan ponin ravissa. Kun Caridakin oli hypännyt kolme pientä estettä, teimme saman laukassa. Osasin aavistaa, että Moona tekisi samanlaisia kenguruloikkia kuten ravissa, joten asennoiduin itse niihin. Eihän se poni tietystikään pettänyt! Moona teki semmoiset isot kaarelliset loikat esteiden ylitse, että meinasin tuiskahtaa tamman niskaan pari kertaa. Taputin Moonaa kaulalle ja kun olimme menneet jokainen kaikki esteet muutaman kerran lopettelimme. ”Jos säät sallii, voisimme lähteä ensi viikolla käymään maastossa”, Helena lupasi. ”Saatte kaikki ratsuiksi hoitsunne tai omat hevosenne!” Jeeee!!
|
|
|
Post by Luna on Sept 5, 2014 14:59:05 GMT 2
taiteilin, siis olihan se jännän näköistä kun tämä pätkä kiipeää ison lewizer tamman kyytiin. "Apua tää on iso" hengähdin. "Olethan sinä minun muistaakseni mennyt jollain shirenhevsellakin joskus" sanoi Helena vastukseksi. Niin olenkin, se oli kyllä naurettavan näköistä!
Pian päästiin ravailemaan ja lehmä-Zanza löntysti. "Näpäytä Zanzaa hieman raipalla" Helena kehotti ja ratsuni reipastui. Tavuttelimme hevosia ratsastamalla erikokoisia voltteja.
ratsatimme pohkeenväistöä ja Zanza totteli mutta aika laiskasti. Taputin tammaa kaulalle. Hyvä Zanza, kiltti tyttö. Sitten sama harjoitusravissa. Zanza totteli vieläkin erittäin nätisti, oli kiva ratsataa hevosta joka totteli pienintäkin merkkiä. Otimme pian vähän laukkaa, Zanza piti hyvän tahdin ja saatoin keskittyä omaan istuntaan.
Saimme siirtää ratsut käyntiin ja päästää ohjia pidemmiksi. Pian oli kavalettitehtävän vuoro. Ravissa oli helppoa sillä Zanza ainoastaan ravasi kavalettien yli minun keikkuessa selässä. Laukatessa Zanza ryhtyi poverponiksi ja pukitteli menemään, en pudonnut. Tohvun pahimmat pukkirodeot olivat oppetaneet paljon selässäpysymisestä.
Ensi tunilla saisin Tohvun ja mentäisi maastoon jos sää sallisi. Ensi tunti jäisi minun vii,eiseksi vakioryhmässä, ei aikaa riirä (Luna tulee siis vielä ensi kerralla mutta sitten jää vakkarituunit pois kun maksujen laatu on näin surkeaa ja aika kovin rajoitettua)
|
|
|
Post by Julia on Sept 6, 2014 23:10:02 GMT 2
Vihdoin taas pilkkuponin selässä! Siitä olikin aikaa kun viimeksi joku näistä ihanuuksia oli minua selässään kantanut.. Enivei, Rinja oli jo käynnissä oudon tuntoinen askelistaan. Helena minulle siitä mainitsikin, mutta tämä ei kyllä vastannut hänen selityksiään, ei sitten alkuunkaan. Tammahan oli kuin mikäkin kolmijalkainen kameli! Rinja oli muuten tosi rauhallinen, eikä välittänyt paljoa vilpoisesta tuulesta, vaan puksutti menemään reippaasti kentän kaviouraa pitkin. Puhumattakaan ravista, jota oli aivan helvetillistä ratsastaa. Rinjahan oli hevoskokoa, mutta askeleet pikemmin kuin pienen ponin! Helena naureskeli minun kirotessa tamman köpötystä. Pyörittelin kuitenkin paljon ympyröitä ja toivoin syvästi, että askeleet pidentyisivät kunhan tammaa saisi ratsastettua enemmän alle. Ympyröillä köpötys hidastui entisestään, jolloin pidin pohkeet tiukasti kiinni pilkullisissä kyljissä. Herkkänä tammana se tiesi mitä siltä pyysin, joten ravi pysyi vauhdiltaan reippaana, tikityksen kiihtyessä..
Helena palautteli mieliimme edellistunnin pohkeenväistöt, joita Rinja hallitsi ehkä hitusen paremmin kuin Kiara. Tamma väisti jo pienintäkin pohkeen liikettä, johon tottumatta Helena käski istua suorempana. Kiaraa kun piti potkia kaikin voimin selkä mutkalla että edes etujalat väistivät! Toisella kertaa tamma meni jo paremmin kun osasin istua sen selässä suoremmin. Laukkatyöskentelyä olinkin jo odottanut, sillä en malttanut odottaa tamman ponilaukkaa. Yllätyksekseni Rinja nosti oikein mukavan ja pyörivän laukan, jota kyllä pystyi ratsastamaan enemmän kun ravia. Tein pääty-ympyrällä paljon taivutusta ja tamma alkoi kohta ollakin ihan vetreä. Annoin hyvillä mielin tammalle pidempää ohjaa ja kuuntelin Helenan opastusta esteistä.
Pääsin ensimmäisenä kokeilemaan toivomiani kavaletteja. Rinja ravasi köppöraviaan esteitä kohti, mutta johan sen askel alkoi edetä kun esteistä oli yli päästävä. Tamma hyppäsi pikkuesteet nätisti, olihan tämä ihan helppo nakki sille.. Seuraavassa askellajissa Rinja taas ei lähtenyt pohkeesta eteen vaikka kuinka yritin sitä paukuttaa liikkumaan reippaammin. Sen sijaan se pysähtyi ensimmäiselle esteelle, josta minä jo vähän suutahdin.. "Ei pitäisi olla vaikeaa sulle", murisin ja käänsin ympyrän ennenkuin yritin uudelleen. Nyt Rinja hyppäsi pienet esteet kuin niitä ei olisikaan, mutta parempi niin. Ehkä tamma olisi kaivannut jotain hieman tasokkaampaa. Toiseen ja kolmanteen kertaan Rinja jo innostuikin nostelemaan jalkojaan esteiden yli joten oli tyytyväinen outoon, mutta silti niin lempeään tammaan. Koskaan nämä pilkulliset tuttavuudet eivät jättäneet kylmäksi!
// Seuraavalla kerralla taas Kiara!
|
|
|
Post by Mila on Sept 8, 2014 9:17:19 GMT 2
VAKIORYHMÄN VIIDES TUNTI 09.09.2014 - maastoilua syksyissä maisemissa
Hevosjako (ja jonojärjestys): Helena - Rinja Iita - Laila € Sandy - Tuikku € Luna - Tohveli Julia - Kiara €
Vastaa kysymyksiin vapaalla tyylillä (tai piirrä kuva) 1. Mitä odotit tältä maastoreissulta? 2. Mikä on mielestäsi parasta syksyssä? Vai onko siinä mitään hyvää? 3. Käymme ravailemassa pellolla, sujuuko se mallikkaasti? Vai saako hevosesi hepulin? Vai leikkikö se laiskiaista? 4. Olet tipahtaa ratsusi selästä. Miksi? 5. Kerro jotain edelläsi ratsastavasta henkilöstä ja tämän ratsusta. Miten heillä meni maastoreissu? 6. Miten ratsusi reagoi metsässä hiippaileviin marjastajiin ja sienestäjiin? 7. Miten hevosesi käyttäytyi mielestäsi yleisesti ottaen reissun aikana? 8. Miten sinulla sujui? 9. Mitkä olivat fiiliksesi, kun palasimme tallille? 10. Mitä haluaisit, että joskus näillä vakkaritunneilla tekisimme?
Tuttuun tapaan ensimmäisenä maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille. Maksut viimeistään 14.9. klo 12:00!
|
|
|
Post by Inna on Sept 8, 2014 16:34:10 GMT 2
1. Mitä odotit tältä maastoreissulta? - Jaaa-a, rauhallista lenkkiä kilttien ja hyvin käyttäytyvien hevosten ja ponien kanssa. 2. Mikä on mielestäsi parasta syksyssä? Vai onko siinä mitään hyvää? - Syksyssä parasta on ehdottomasti se, että ampiaiset katoavat! Eivät kiusaa ja pyöri ympärillä kuin viimeistä päivää! 3. Käymme ravailemassa pellolla, sujuuko se mallikkaasti? Vai saako hevosesi hepulin? Vai leikkikö se laiskiaista? - Laila ei leikkinyt laiskiaista, mutta taisi siltä pari Barbia löytyä satulan alta, joilla sitten leikittiin hetken aikaa.. No, hyvin meni paria ilopukkia lukuunottamatta. 4. Olet tipahtaa ratsusi selästä. Miksi? - Noh. Oli eräs Tuikku, joka laukkasi meidän perässä. Sitten tämä eräs Tuikku päästi ilmoille pierun, jota säikähdin niin valtavasti, että horjahdin! 5. Kerro jotain edelläsi ratsastavasta henkilöstä ja tämän ratsusta. Miten heillä meni maastoreissu? - Helenastahan ei uskalla mitään negatiivista sanoa! Joten ratsukolla meni hyvin! 6. Miten ratsusi reagoi metsässä hiippaileviin marjastajiin ja sienestäjiin? - Tarjoutui auttamaan sienestämisessä. Selvästi halusi maistella niitä, mutta muuten ei mitenkään erikoisesti. 7. Miten hevosesi käyttäytyi mielestäsi yleisesti ottaen reissun aikana? - Todella hyvin! 8. Miten sinulla sujui? - Kohtuullisen kiitettävästi, olihan alla kiltti tammuli! 9. Mitkä olivat fiiliksesi, kun palasimme tallille? - Erittäin hauskat! Mukava reissu ja vauhtia riitti! 10. Mitä haluaisit, että joskus näillä vakkaritunneilla tekisimme? - Ilman satulaa ehdottomasti koulua ja esteitä, pujottelu juttuja ja semmosia! Maastoesteillä poikkeamista! Ponitunti ja heppatunti! (Siivousta vältellen ja ensi tunnille Brenduska!)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 8, 2014 18:43:07 GMT 2
1. Mitä odotit tältä maastoreissulta? - Menoa ja meininkiä eikä mitään rauhallista käyntiä. 2. Mikä on mielestäsi parasta syksyssä? Vai onko siinä mitään hyvää? - Ei ole ötököitä! Jeii! Ja tottaki syksyn ihanat värit 3. Käymme ravailemassa pellolla, sujuuko se mallikkaasti? Vai saako hevosesi hepulin? Vai leikkikö se laiskiaista? - Tuikku oli aika vauhdikkaalla tuulella, mutta rauhoittui parin ilopukin jälkeen. 4. Olet tipahtaa ratsusi selästä. Miksi? - Tuikku pukitti pellolla ja lensin sen kaulalle. Siitä kuitenkin kaupusin takaisin tamman selkään. 5. Kerro jotain edelläsi ratsastavasta henkilöstä ja tämän ratsusta. Miten heillä meni maastoreissu? - Iitalla ja Lailalla meni todella upeasti. Pari ilopukkia Laila veti ja taisi tamma säikähtää Tuikun pieruakin. 6. Miten ratsusi reagoi metsässä hiippaileviin marjastajiin ja sienestäjiin? - Ensin Tuikku vilkuili marjastajia eikä uskaltanut mennä naisten ohitse. Loppujen lopuksi tamma tykästyi heihin ja saikin vähän rapsutteluja. 7. Miten hevosesi käyttäytyi mielestäsi yleisesti ottaen reissun aikana? - Oih, Tuikku oli niin ihana. Vähän säikky ja innokas, mutta niin minun makuun! 8. Miten sinulla sujui? - Ihan hyvin siihen nähden että pysyin sentään selässä. 9. Mitkä olivat fiiliksesi, kun palasimme tallille? - Aivan mahtavat! Tehdäänpäs tällänen joskus uudestaan! 10. Mitä haluaisit, että joskus näillä vakkaritunneilla tekisimme? - Ilman satulla hyppelyjä! Ja korkeushyppyjä hevosten kanssa.
|
|
|
Post by Julia on Sept 8, 2014 19:34:49 GMT 2
1. Mitä odotit tältä maastoreissulta? - Edellisestä kerrasta viisastunutta ja reipastunutta Kiaraa, ettei taas jäätäisi matkan varrelle.
2. Mikä on mielestäsi parasta syksyssä? Vai onko siinä mitään hyvää? - Ruska (pakkasessa) ja kuiva sänkipelto. JEE!
3. Käymme ravailemassa pellolla, sujuuko se mallikkaasti? Vai saako hevosesi hepulin? Vai leikkikö se laiskiaista? - Sujui todella mukavasti, kunnes tamma tajusi että Tohvelin perässä pysyikin vähän hitaammalla ravilla. Pöh.
4. Olet tipahtaa ratsusi selästä. Miksi? - Luultavammin siksi, että Kiara kompuroi hiekkatien moukkuihin. Tai omiin jalkoihinsa, ken tietää..
5. Kerro jotain edelläsi ratsastavasta henkilöstä ja tämän ratsusta. Miten heillä meni maastoreissu? - Tohveli oli tänään aika laiskalla päällä, joka tarttui myös meihin peränpitäjiin. Laukatessa kyllä takapuolesta löytyi virtaa, mutta harmi ettei niistä etusista, jotka kipittivät niin hitaasti ettei Kiara päässyt kuin hillitysti liikkumaan. (MUSTA EI KERRO KUKAAN YHYY)
6. Miten ratsusi reagoi metsässä hiippaileviin marjastajiin ja sienestäjiin? - Eipä kummemmin, korvat hörössä taisi jopa hörähtää kun luuli niiden olevan kanssaeläjiä.
7. Miten hevosesi käyttäytyi mielestäsi yleisesti ottaen reissun aikana? - Todella kivasti, tänään oli ilmeisesti Kiaran päivä!
8. Miten sinulla sujui? - Kunhan istuin ja ihmettelin selässä, eli aika hyvin.
9. Mitkä olivat fiiliksesi, kun palasimme tallille? - Teki jo mieli juosta sisälle kun tuuli alkoi kääntyä vilpoisammaksi, mutta olin hyvin tyytyväinen reissuun.
10. Mitä haluaisit, että joskus näillä vakkaritunneilla tekisimme? - Kunnon koulutunti (tai koulutunti jalustimitta), rataesteitä (esim. 6 esteen rata), ilman satulaa, kisoihin harjoittelua.. Eipä nyt muuta mieleen tule =)
|
|
|
Post by Mila on Sept 15, 2014 9:50:28 GMT 2
6. VAKIORYHMÄN TUNTI (16.09.2014) - RataesteitäMissä: Kentällä OsallistujatIita - Brenda €Sandy - Rinja €Julia - Tuikku €Pinja - Merida €- Koska viime tunnilla kyselin teidän toiveitanne mitä haluatte tehdä, arvoin niiden joukosta yhden aiheen mitä tänään tekisimme. Ja sieltä valikoitui aiheeksi rataesteet! kailotin keskellä kenttää sillä välin, kun ratsastajat lyhensivät jalustimia estekorkeudelle ja kipusivat hevostensa selkään. Olin jo valmiiksi rakentanut kentälle kahdeksan esteen esteradan, jota olisi tänään tarkoitus hypätä. Alkukäyntien jälkeen komensin ratsukot raviin ja tekemään kahdeksikkoa, jotta hevoset taipuisivat molempiin suuntiin, jonka jälkeen sama homma laukassa. - Ylläpitäkää laukka myös laukanvaihdon aikana, patistelin tarkoittaen sanani lähinnä Meridan selässä keikkuvalle Pinjalle, jolla oli hieman ongelmia laukanvaihdoksien kanssa tamman hidastaessa raviin ennen laukanvaihtoa. - Sandy, istu suoremmassa siellä selässä! - Iita, pidättele hieman sitä Brendaa. - Julialla ja Tuikulla näyttäisi menevän hienosti! Verryttelyesteinä otimme esteet numerot 1, 4 ja 3 - kyseisessä järjestyksessä. Korkeutta niillä ei ollut sillä hetkellä kuin 60cm. Sandylla ja Rinjalla meni hienosti, Tuikulle olisin toivonut hieman reippaampaa vauhtia, Brendalla sitä vauhtia tuntui olevan vähän liikaakin, kun taas Merida tuli hienon näköisesti Pinjan kanssa esteet. Sitten nostin verryttelyesteinäkin toimineet esteet samaan korkeuteen muiden radalla olevien esteiden kanssa - eli 80cm. Iita ja Brenda saivat kunnian olla ensimäiset jotka radan hyppäisivät, muut ravailisivat kaviouralla sen aikaa. Alkutunnin pidättelyjen jälkeen Brenda laukkasi ihan nätisti vaikkakin pientä tahmeutta oli havaittavissa. Ponnistuspaikat olivat ratsukolta hieman hakeusessa, mutta muuten ei ongelmia ollut. Sandylla ja Rinjalla kahdella ensimmäisellä esteellä oli hieman ongelmia lähestymisien kanssa, mutta loppua kohden parani. Tuikku puolestaan kieltäytyi viidennellä esteellä, kun Julian jalka luiskahti pois jalustimesta. Meridakin kieltäytyi muutamasta esteestä Pinjan ratsastaessa sitä liian vinossa esteelle, mutta uusinta kierroksella meno parani huomattavasti. Vielä pari kierrosta per ratsukko niin kauan, kunnes kaikki suoriutuivat radasta kunnialla läpi. Lopuksi hyppäsimme vielä parit matalat esteet, ennen kuin käskin ratsukoiden ottaa loppukäynnit sekä kiittää hevosia hienosta työstä. Maksu viimeistään 21.09. klo 12:00. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun ensi tunnille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 15, 2014 15:14:34 GMT 2
- Koska viime tunnilla kyselin teidän toiveitanne mitä haluatte tehdä, arvoin niiden joukosta yhden aiheen mitä tänään tekisimme. Ja sieltä valikoitui aiheeksi rataesteet! Helena huudahti. Olin saanut alleni knabstrup tamma Rinjan ja olin aivan innoissani tästä tunnista. Aloitimme tunnin tekemällä ravissa kahdeksikkoa jotta hevoset taipuisivat molempiin suuntiin. Rinja oli aivan ihana joskin ravi oli aika ponimaista. Odotin kuitenkin jo innokkaana laukkaa. Pian Helena käskikin meidän nostaa laukka ja jatkaa kahdeksikkoa laukassa. Rinja nosti muitta mutkitta laukan.- Sandy, istu suoremmassa siellä selässä! Helena karjahti minulle ja suoristin heti selkäni. Kun Helena oli meitä tarpeeksi kauan rääkännyt saimme siirtyä pikaisesti käyntiin ja Helena selitti meille verryttelyesteet. Mitä nyt naisen selityksistä ymmärsin olivat esteet noin 60cm korkeita. Nostin laukan ja aloitin tehtävän kun Helena käski minun tulla ensimmäisenä. Hyppäsimme esteet helposti ja lopuksi taputin Rinjaa kaulalle. Kun kaikki olivat tulleet verryttelyesteet, niin Helena nosti esteet ja aloitimme tulemaan rataa. Saimme kunnian olla toisia radan suorittajia Rinjan kanssa. Ensimmäiset kaksi estettä meni päin persettä ja olin jo aivan varma Helenan suuttumisesta. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut ja loppurata meni oikein upeasti. Tulimme radan vielä pari kertaa uudestaan ja lopuksi aloin löytää yhteisen sävelen neiti Rinjan kanssa. Kun kaikki olivat suorittaneet radan kunnialla läpi, niin hyppäsimme veilä pari pienempää estettä jotka ylittyivät ongelmitta. Sitten Helena käski meidän siirtyä käyntiin ja kiittää hevosia. Jos mä nyt eka olin niin ois kiva kokeilla Tujua. Mitäköhän siitäki tulis...
|
|
|
Post by Inna on Sept 15, 2014 17:06:28 GMT 2
((((ei tätä pikapiirrosta ees kehtaa tänne laittaa, mutmut.....))))
|
|
|
Post by Julia on Sept 16, 2014 16:13:53 GMT 2
Kerrankin Helena oli kuunnellut toiveitani ja koonnut kokonaisen radan. Hevosvalinnassa hän oli kuitenkin yllättänyt valitsemallaan minulle ratsuksi Tuikun. Kiaraa muutaman sentin korkeampi tamma oli jo heti alussa reippaan tuntuinen ratsu, eikä kuulemma mikään huono hyppäämäänkään. Keikistelin siis mielelläni selässä ja Helenan käskiessä siirsin ratsuni pienin avuin raviin. Tuikku ravasi ehkä hitusen epäpuhtaasti, mutta pidensi askeltaan heti minun napauttaessa siihen pohkeilla vauhtia. Ympyröitä olikin helppo käännellä eikä Tuikulla ollut taipumisen suhteen ongelmia. Kahdeksikko ravissa oli tammalle siis helppo nakki. Laukassa taas pyrin pitämään sisäohjan kevyellä tuntumalla ja ulko-ohjan tiukasti tuella. Istuessani alas ravia sain laukan nopeasti nostettua pidätteen ja taivutuksen kautta. Ulkotuen ansiosta Tuikku sai laukkansa rullaamaan mukavasti kahdeksikolla ilman, että joutui muita väistelemään. Pikemminkin muut taisivat joutua varomaan minua ja tasaisesti laukkaavaa Tuikkua.
Alkuun hyppäsimme vain muutamaa estettä verryttelyksi. Muilla näytti menevän vähän liiankin reippaasti, mutta minä puksuttelin tasaista vauhtia esteille. Tuikku ehkä hyppäsi laiskasti mutta pääsi virheittä kuitenkin esteistä yli, ja Helena käskikin pistää moottoriin vauhtia ensikerralla. Toisella kerralla pidin pohkeet lähellä kylkiä ja tamman olikin jo paljon helpompi hahmotella hyppypaikat reippaassa laukkansa rytmissä. Kasikymppisinä esteet eivät vaikuttaneet Tuikusta hankalilta, vaudin reipastuessa entisestään. Pilkullisten ponien jälkeen lähdin pitkälle radalle reippaasti Tuikkuun vauhtia potkien. Nyt tamma oli jo niinkin pohkeen edessä, ettei muistanut kuunnella pidätteitä. Ensimmäiset esteet kuitenkin ylittyivät ja tamma osasi lyhentää teitä tosi näppärästi kääntymällä tiukkoja kurveja. Pelkillä pohjeavuilla Tuikku osasi vaihtaa laukankin, joten ei tarvinnut kuin ohjata ja pysyä selässä. Kutosesteeltä laskeutuessani vedin tien ehkä liiankin lyhyeksi uusintatien tavoin ja Tuikku yllättäen kielsi, kun minulla ei ollut enää toista jalustintakaan jalassa, saatika sitten että tie olisi ollut lähelläkään suoraa linjaa. Ohjasin kuitenkin ympyrän kautta esteelle uudelleen ja nyt hyppäämisessä ei tuntunut enää olevan ongelmaa. Kasisarjalla oli hankaluuksia vauhdin suhteen, eikä tamman reipas ja ehkä hetkittäin hätiköiväkin askel mahtunut väliin kun puolentoista laukan verran. Hienosti Tuikku kuitenkin korjasi askelvirheen ja pääsimme viimeisestäkin esteestä ylitse.
Seuraavalla kierroksella Tuikku ei pudotellut eikä kieltänyt, joten saimme odotella vielä kolmannen verran toisia, joilla sattui olemaan vaikeuksia ohjaamisen tai kieltelyn suhteen. Hyppäsimme lopuksi pieniä esteitä, jotka olivat Tuikulle vertymisen jälkeen niin helppoja, että se tyytyi säästelemään vauhtiaan. Silti olin tyytyväinen tammaan ja annoin loppuverkan ajan sen jo ravata pitkin ohjin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 17, 2014 19:03:58 GMT 2
- Koska viime tunnilla kyselin teidän toiveitanne mitä haluatte tehdä, arvioin niiden joukosta yhden aiheen. Ja sieltä valikoitui aiheeksi rataesteet! Helena kailotti kentän keskeltä. Lauloin "onnen lauluni" päässäni. Rakastin esteitä! Ponnistin jakkaralta ison tamman selkään. Olin saanut ratsukseni ihanan Meridan. Laitoin jalustimet estekorkeudelle ja maiskautin tamman liikkeelle. Merida oli reippaalla tuulella ja lähti kävelemään heti pyydettyä. Alkukäyntien jälkeen Helena komensi meidät raviin ja tekemään kahdeksikkoa. Merida ravasi kuuliaisesti eteenpäin. Kun olimme aikamme ravailleet, teimme saman laukassa. - Ylläpitäkää laukka myös laukanvaihdon aikana, Helena neuvoi. Keikuin ympäriinsä Meridan selässä sen hidastaessa raviin ennen laukanvaihtoa. Loppua kohden sain tamman ylläpitämään laukan koko harjoituksen ajan. Verryttelyesteinä hyppäsimme esteet 1, 4 ja 3. Ne olivat vain 60cm korkuisia. Merida hyppäsi mallikkaasti kaikkien yli. Kehuin sitä jokaisen hypyn jälkeen. Kun olimme verrytelleet tarpeeksi, Helena nosti esteet 80cm korkuisiksi. Ravailimme kaviouralla sillä aikaa, kun Iita ja Brenda hyppäsivät radan. Sitten hyppäsi Sandy, Julia ja lopuksi minä. Merida hyppäsi radan oikein hienosti, lukuun ottamatta muutamaa estettä, joilla tamma kielsi. Se oli kylläkin oma vikani, sillä ohjasin tamman vinosti esteelle. Hyppäsimme radan vielä pari kertaa. Näillä kerroilla Merida ei kieltäytynyt kertaakaan. Olin ylpeä siitä. Lopuksi hyppäsimme vielä parit matalat esteet, joidenka jälkeen teimme loppukäynnit ja kiitimme ratsujamme. ( Tosi lyhyt yöllä väsätty... Mut toivottavasti kelpaa )
|
|
|
Post by Mila on Sept 23, 2014 10:58:56 GMT 2
7. Vakioryhmän tunti (23.09.2014) - Pujottelua Missä: maneesissa
Osallistujat Sandy - Tuju € Iita - Nappi € Julia - Rudi € Pinja - Vika €
Koska ulkona saattoi jo haistaa talven, komensin tuntiryhmäläiset maneesiin. Minähän en tuossa tuulessa ja tuiverruksessa pihalla vapaaehtoisesti seisoisi. “- Voitaisko me joskus kokeilla hiihtoratsastusta?” Sandy kysyi kiristäessään Tujun satulavyötä. “- Katotaan!” vastasin. Ratsastajat kapusivat ratsujensa selkään ja komensin heidät lähtemään kaviouralle pitkin ohjin, paitsi Tujun kanssa sai pitää aika napakat ohjat heti alusta asti. Olin hieman epäröinyt antaa ruunaa Sandylle, mutta nooh… Menkööt nyt. Koska pienessä gallupissani olin kysellyt, mitä ratsastajat haluavat tehdä tunneilla ja pujottelu oli yksi vastaus, päätin tänään pistää ratsukot sitten pujottelemaan. Olin tehnyt kartioista “radan” pitkälle sivulle. “- Pujotelkaa se rata käynnissä!” komensin. Ratsukot kiemurtelivat kartioradan vaivatta aina sille tullessaan ja käskin sen jälkeen koota ohjat ja nostaa kevyen ravin. Sama homma, eli toisella pitkällä sivulla taas pujotellaan. Tuju näytti painavan Sandyn kädelle eikä halunnut yhtään mennä niin kuin piti. Pienemmät ratsut puolestaan kipittävät verkkaisesti eteenpäin eikä niiden kanssa ollut suurempia ongelmia hallinnan suhteen. Rudi ja Nappi kipittivät verkkaisesti eteenpäin ja Vikakin meni suhteellisen nätisti vaikka hieman yrittikin karata Pinjan hallinnasta. Laitoin vielä toisen kartiojonon keskihalkaisijalle ja käskin tulla senkin samaan syssyyn kuin pitkän sivun kartiojononkin. “- Tiukka käännös siis!” kiljuin neuvojani. Sandykin oli saanut Tujun paremmin hallintaansa ja ruuna tuli hienosti ravissa kartiojonot. Hieman se viskoi päätänsä ja yritti kaahailla menemään.
Kun ratsukot olivat ravailleet jonkin aikaa, käskin nostaa laukan. Keskihalkaisijalla oleva kartiojono jätettäisiin näin alkuun välistä ja toisella pitkällä sivulla hiljennettäisiin raviin. Rudi hieman nakkeli takamustaan innostuksesta, kun Iita sen käski laukkaan. Nappi laukkasi hienosti eteenpäin ja pujotteli kartiot leikittä. Vika laukkasi laiskanoloisesti eteenpäin ja käskin Pinjan hieman antaa enemmän pohkeita ruunalle. Tuju puolestaan kaahasi höyryjunan tavoin eteenpäin ja komensin heidät pääty-ympyrälle rauhoittumaan. “- Tehdäämpä nyt näin et jatkakaa te muut siinä uralla, mutta Tuju tulee sisäradalle ja menee ravissa tätä keskihalkaisijalla olevaa pujottelurataa…” Tuju ei olisi halunnut ravata, kun muut laukkailivat ympärillä ja Sandy sai tehdä töitä pitääkseen vahvan ruunan hallinnassa.
Lopputunnilla hyppäsimme parit matalat okserit ennen kuin lopettelimme siltä päivältä. “- Kiitokset tästäkin tunnista! Kukaan ei tippunut, joten pisteet siitä!”
Maksut viimeistään 28.09.2014 klo 15:00. Tuttuun tapaan ensimmäisenä maksanut saa valita ratsunsa seuraavalle tunnille.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 23, 2014 14:19:48 GMT 2
Ulkona tuuli todella kovaa kun talutimme ratsujamme maneesiin. Olin saanut toiselle tunnilleni vakioryhmässä Vikan, piensuomenhevosen. Kiristelin satulavyötä kun Sandy kysyi: - Voitaisko me joskus kokeilla hiihtoratsastusta? - Katsotaan, Helena vastasi. Kapusimme ratsujemme selkään ja kävelimme kaviouralla pitkin ohjin. Helena oli tehnyt kartioista radan pitkälle sivulle. - Pujotelkaa se rata käynnissä! Helena komensi. VIka kuunteli nätisti apujani ja pujottelimme aika taitavasti radan. Kun olimme tulleet radan muutaman kerran, Helena käski ottaa ohjat tuntumalle ja nostaa kevyen ravin. Teimme saman ravissa ja Vika meni taas oikein mukavasti, mitä nyt pari tötsää kaatui. Muutenkin Vika meni suhteellisen nätisti. Pari kertaa se yritti karata hallinnastani, muttei onnistunut siinä. Helena kävi laittamassa toisen kartiojonon keskihalkaisijalle ja sekin oli tarkoitus tullaa samalla kerralla. - Tiukka käännös siis! Helena kiljui ohjeitaan. Kun olimme ravailleet jonkin aikaa, Helena käski nostaa laukan. Keskellä oleva kartiojono jätettiin välistä ja toinen kartiojono mentiin ravissa. Vika laukkasi hieman laiskasti ja Helena käski minua antamaan enemmän pohjetta. Tuju kaahasi ympäriinsä, ja pelästyinkin sitä hieman kun ratsukko meinasi tulla meidän persiiseen kiinni. Lopulta Helena käski Tujun ja Sandyn ravaamaan keskihalkaisijalla olevaa pujottelurataa. Lopuksi hyppäsimme parit matalat okserit ja Vika meni ne todella kivasti! Toivoisin seuraavalle tunnille Tohvelia ( ai ai, kun oli pitkä ) P.s. Jos oon liian pitkä Tohvelille, niin Brendaa ois kiva kokeilla, mutta muuten Tohveli
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 23, 2014 14:32:37 GMT 2
Talutin Tujun maneesiin Helenan käskystä. Ulkona oli jo todella kylmä, ihme ettei lunta tullut. Kiristelin Tujun satulavyötä kunnes päähäni pälkähti aivan mahtava ajatus. -Voitaisko me talvella kokeilla hiihtoratsastusta? -Katsotaan! Helena vastasi ja jatkoin ruunan satulavyön kiristelyä. Sitten laskin jalustimet alas ja ponnistin jättiläisen selkään. -Ohhoh! Täähän on oikeesti aika iso! hhuudahdin kun pyllähdin Tujun satulaan. Kiristin vyötä vielä pari reikää, mittailin jalustimet ja lähdin kävelemään uralle. Pidin lyhyet ohjat kuten Helena oli käskenyt ja pieni jännitys pyöri mahani pohjalla. Helena oli tehnyt pujotteluradan pitkälle sivulle ja aloitimme tunnin pujottelemalla kartiot käynissä. Sitten kevyt ravi ja taas pujottelu. (meniköhän se näin. No, saa nyt luvan mennä näin) Tuju painoi kädelle tosi paljon ja meni vähän minne sattuu. Kartioita se ei olisi millään halunnut kiertää ja ravissa ruuna kiihdytti kiihdyttämistään. Seuraavana Helena-täti laittoi keskihalkaisijallekkin kartiojonon ja meidän piti tulla pitkän sivun ja keskihalkaisijan pujottelu. -Tiukka käännös siis! Helena kiljui ja muutamalta taisi korvat särkyä. (Voi että oon hauska) Yritin kääntää Tujun AJOISSA keskihalkaisijan kartioille, mutta käännyimmekin sitten vasta siellä lyhyen sivun loppupuolella. Hienosti ruuna kuitenkin ravasi tälläkertaa ja tuntui jo paljon helpommalta ratsastaa tätäkin muskeli heppaa. Paljoa ei Tuju sillä hetkellä painanut kädelle. Kun olimme tulleet tarpeeksi kauan kartioteitä käski Helena meidän nostella laukkaa. Pitkän sivun kartiot tultaisiin vielä ravissa, mutta keskihalkaisijan kartiot jätettäisiin pois. Ravasimme "upeasti" Tujun kanssa kartiot, mutta laukka olikin asia erikseen. Tuju lähti kuin mikäkin höyryjuna ja loppujen lopuksi päädyimme Tujun kanssa menemään ravissa keskihalkaisijan pujottelua. Tuju ei millään olisi halunnut ravata kun kaverit saivat laukata ja sain jo oikeasti tehdä töitä siellä selässä istuessa. Pari kertaa herra pääsi käsistäni lähtemään, mutta en usko että Helena näki niitä. Ravailin (muiden laukatessa) kartioita ihan rauhassa ja lopulta Tuju meni ihan nätisti. Vielä kaiken lisäksi lopuksi hyppäsimme pari pientä okseria. Minä päätin tulla ne ravissa, mutta Tuju päättikin että eihän me nyt mitään ravia täällä mennä ja hyppäsimme miniesteet sitten laukassa. Olihan herralla aika järkyttävä hyppytyyli johon oli vaikea mennä mukaan. Enkä osannut arvioida mistä Tuju hyppää joten parissa hypyssä saatoin jäädä "hieman" jälkeen, mutta olin tyytyväinen että minut ylipäänsä päästettiin tämän vahvan vahvan ruunan selkään. -Kiitokset tästäkin tunnista! Kukaan ei tippunut, joten pisteet siitä! Helena huusi tunnin lopussa. Niin, ainakaan minä en tippunut. Olin tuntiin tyytyväinen ja tykäistyin tähän niin kauheaan herraan. Olihan Tujussa jotain puoleensa vetävää... /Pitääkö mun "taas" valita heppa ens tunnille? Noeivaa tottakai mä nyt sanon jonkun. Vaikka...vaikka...hmmm...Vaikea päätös...Sanotaan nyt vaikka Eetu. Voi että se pikkunen on sulonen
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 23, 2014 14:33:05 GMT 2
Ää en huomannu tota pinjaa joten en ollukkaan eka. Sorryyy
|
|
|
Post by Julia on Sept 23, 2014 14:41:13 GMT 2
Allani kipitti taas yksi tuntipollejen lempparini, kirjava Rudi. Se oli tänään tahmean tuntuinen jo heti alkuun, muttei muidenkaan ratsut kovin virkeiltä vaikuttaneet.. paitsi Tuju. Sekin taisi kaahotella vain vanhojen tapojensa mukaisesti. Ohjat kerättyämme Helena passitti meitä pujottelemaan kartioita. Rudi sai ennen pujottelutehtävää hirveästi pohjeapuja, mutta jostain kumman syystä tamma laahusti kartioiden lävitse entistä verkkaisemmin. Helena huokaili ja käski kaikkia herättelemään vähän ratsujaan tähän päivään ja tulemaan radan ravissa. Rudin ravi oli tasaista taaperrusta, joten löysäsin sisäohjaa jättäen ulko-ohjan hieman tiukemmaksi, ja työstin tammaa parhaani mukaan pyöreämmäksi. Sen takajalat eivät juurikaan pidentäneet liikettään, mutta huomasin hetkittäin tamman liikkuvan jo paljon pyöreämmin, itseään kantaen. Keskihalkaisijan pujottelu sujuikin jo entistä paremmin, jolloin verkkainen radansuoritus oli sitten jo historiaa.
Sisäohjan pidätteet jatkuivat uralla siihen asti, kunnes kirjavaisen ponin selässä oli miellyttävää istua. Mutta auta armias kun aloin nostaa laukkaa. Selkä jäykistyi aikaisempaan asentoonsa ja laukkakin oli ihan järkyttävää ratsastettavaa. Näpläsin kuitenkin löysemmällä sisäohjalla Rudia vähän takaisin luotiviivalle, mutta vastaukseksi sain vain lentävän takapuolen. Mutisten kirosanoja yritin uudestaan hieman ronskimmin ottein, ja kohta pikkupolle antoikin jo minulle periksi. Pujottelu sentään sujui Rudilta kuin vettä vaan, sillä olihan poni valjakossa kehkeytynyt ketteräksi. Tammalla oli kuitenkin paha tapa vikuroida vastaan.. Muillakin näytti menevän hyvin, mitä nyt Tuju vähän innostui ja Vika laiskotteli minkä kerkesi.
Helena oli loppuun vielä keksinyt pistää meidät hyppäämään pikkuoksereita, joita Rudi tuijotteli jo hullunkiilto silmissä. Tamma kuitenkin kuunteli pidätteitä näppärästi ja hyppäsi oikein kivasti molempien esteiden ylitse. Loppuverkoissa tamma sai rutkasti kehuja, vaikka Kiaran paikan tämän päivän tunnilla oli vienytkin, oli se silti mukava ratsastettava.
// Niin ja ens tunnille se kirpsula.. :DD
|
|