|
Post by Mila on May 27, 2014 12:10:47 GMT 2
Missä: Maastossa Pukeutukaa lämpimästi, ei ole mitenkään hirmu lämmin keli!
Osallistujat: Helena - Tuikku Satu - Merida Jonna - Rita € Lispe - Brenda €
Vaikkei meidän viimeinen tuntimme ollutkaan mikään auringon paahteessa mentävä maastoretki, otimme kuitenkin ilon irti pienestä retkestämme vaikka tuuli paisko vasten kasvoja ja lämpötilakin oli alle kymmenen asteen. Johdin joukkoa Tuikun kanssa, perässäni tuli Lispe Brendan kanssa, sitten Jonna ja Rita. Perää siis pitivät Satu ja Merida.
Kävelimme reippaasti metsätielle rupatellen niitä näitä. Otimme välillä raviakin ja koska hevosetkin osasivat käyttäytyä, kokeilimme laukkaakin. Lenkkipolulla köpöttelimme kuitenkin sievästi käyntiä ja ravia, sillä koskaan ei tiennyt minkä mutkan takaa ilmestyisi tuulipuvuissa hölkkäävä pariskunta tai remmiräyhääjä-koira.
Lammelle tullessamme annoimme hevosten kahlailla hetken rantavedessä. Kyselin haluaako joku uimaan, mutta ilmeisesti viileä ilma oli vienyt kaikilta uimishalut, joita vielä viime viikolla kuulosti olleen. Ravailimme rantaviivaa pitkin hetken, kunnes lähdimme kotia kohti. Matka sujui ripeästi, sillä ravasimme suurimman osan matkasta. Pari kilometriä ennen tallia hiljensimme kuitenkin käyntiin. Hevosten ei pidä oppia, että kotiin päin mennessä pitää juosta...
Kiitin tuntilaisia kivasta maastoretkestä ja toivoin näkeväni heidät taas syksyllä vakioryhmässä.
|
|
|
Post by Lispe on Jun 2, 2014 12:36:24 GMT 2
Hyppäsin tuulisessa säässä laikukkaan Brendan selkään. Kiristin satulavyötä Brendan luimiessa. Helena kertoi retken kulun jonka jälkeen lähdimme matkaan. Nostin tuulitakkini hupun kypäräni päälle. Laskin takkiani alemmas ja säädin hihojen kanssa. Kävelimme Helenan ja Tuikun perässä. Tuikku käveli reippaasti, joka antoi Brendaankin pientä potkua. Juttelimme lähinnä Jonnan ja Sadun kanssa. Välillä Helenakin heitti jotain hauskaa väliin, jolloin kaikki repesivät nauramaan. Ravatessamme ensimmäisiä kertoja Brenda oli innoissaan ja olisi halunnut mennä kovempaakin. Laukatessa Brenda heitteli sellaisia pukkeja, että toivoin ettei Jonna olisi ihan meidän persauksessa kiinni. Kun laukkasimme isoa mäkeä, nousin kevyeen istuntaan ja annoin mennä Brendan täysillä. Tämän jälkeen annoimme hevosten kävellä, ihan senkin takia että koska käännyimme lenkkipolulle, sieltä saattaisi tulla vaikka minkä näköistä ja kuuloista kulkijaa. Pääsimme lammelle Helenan mukaan liian aikaisinkin, joten jos joku halusi, sai käydä uimassakin. Perkule kun en tajunnut ottaa bikineitä mukaan, olisinhan minä siellä voinut pulahtamassa käydä! Jatkoimme ravaamalla pitkin rantaa. Brenda pidensi askeliaan, kun vähän leikittelin tamman osaamisella. Loppumatka sujui reippaasti rupatellen ja ravaillen. Asetin Brendaa välillä oikealle ja vasemmalle, jonka tamma teki hieman haluamattomasti. Helenan käskystä ennen talleja siirsimme käyntiin. Annoin Brendalle pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle. Otin jalustimet pois jalasta, jotta saisin pyöritellä kantapäitäni. Kentällä tulimme alas ja nostimme jalustimet. Helena kertoi syksyllä alkavista vakiotunneista ja toivoi, että näkisi meidät taas siellä. Kiitos tästä ja kaikista muistakin vakiotunneista!
|
|
|
Post by Jonna on Jun 16, 2014 10:14:10 GMT 2
Hypähdän Ritan selkään ja alan kiireellä mittailla sopivia jalustinhihnoja. Halusin äkkiä liikkeelle, sillä tuuli oli kova ja sinnikkäitä itikoitakin löytyi ilmasta. Pian onneksi kaikki ovat valmiita ja pääsemme liikkeelle. Rita kävelee kiltisti ja varmoilla ottein, mutta välillä tuulenpuuskan osuessa kohdallemme, Rita säpsähtää ja lähtisi vaikka jo ravaamaan. Edellä menevä Brenda kävelee myös aika reippaan oloisena, joten toivon meidän voivan alkaa pian ravata - kylmäkin oli. Juttelemme joten kuten tuulen seassa kaiken laista ja saamme alkaa ravatakkin. Ensimmäinen raviin lähtö oli melko pompahtava, kun tuuli iski juuri kohdallemme. Hieman jännittyneenä Rita ravasi, mutta käyttäytyi muuten oikein kilisti. Välillä jouduin tekemään puolipidätteitä, jottei oltaisi Brendan ja Lispen takamuksessa. Kokeilimme myös laukkaa ja Rita oli siitä innoissaan. Huomasin Brendan ottavan edellämme myös ilon irti retkestä, sillä päästi pukkeja minkä kerkesi - onneksi sain poidettyä Ritan kanssa turvavälin.. Hidastimme käyntiin, jottei tulisi äkkinäisiä yllätyksiä meidän liikkuessamme, esimerkiksi pyöräilijöitä. Tulimme maastoretkellä myös lammen ohitse, joten siinä olisi saanut käydä uimassa, hyrr... Rita kuitenkin meni mieluusti polskuttamaan ja onnistuikin kastelemaan vähän kenkieni kärkiä. Pian jatkoimmekin matkaa kylmän ilman takia ja ravasimme suurimman osan kotiin. Näin selvisi kylmäkuolemalta, kun keventi selässä ja pidätteli innokasta Ritaa. Lopuksi siirryimme käyntiin ja kävelimme tallin pihaan saakka. Helena kiitti meitä ja toivoi näkevänsä meidät myös syksyllä vakioryhmässä. Omalta kohdalta täytyi sanoa, että vakiotunnit olivat olleet aivan mahtavia, vaikkakin täytyy miettiä, pystynkö enää syksyllä jatkamaan - "ihanainen" ylä-aste kun alkaa... Kiitos kaikista vakiotunneista!
|
|