|
Post by Mila on May 21, 2014 8:26:26 GMT 2
Jenny omistaa Belladonnan
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 22, 2014 10:17:12 GMT 2
Herään jo kahdeksalta aamulla hypäten sängystä ylös kuin käskystä. Tänään on syntymäpäiväni - täytän 8-vuotta! Rynnätessäni olohuoneeseen yövaatteissa, äitin naurahtaa minulle, "Hyvää syntymäpäivää, mutta kuule, käyhän pukemassa päällesi ja hae reppusi. Tule sitten syömään aamupala - saat yhden lahjasi nyt ja loput myöhemmin.". "Okei" sanon äidille ja menen pukeutumaan. Päälleni puen farkut ja t-paidan jossa on ponin pään kuva, sitten nappaan reppuni ja ryntään alas. "Sinäpä olit nopea" äitini sanoo ja lykkää eteeni murokipon jonka lusikoin nopeasti tyhjäksi. Tämän jälkeen saan lahjani - se on kaunis lasihevonen sekä pieni karkkipussi. "Sinulle on yksi iso lahja jonka saat iltapäivällä" äiti sanoo ja sanoo että minun olisi kuitenkin lähdettävä nyt kouluun jotta en myöhästy. Onneksi koulua on vain yhteen. Koululle päästyäni istun yksin ulkona keinussa odottamassa tunteja, ja koulu alkaa äidinkielellä. Tällä kertaa luemme kirjoja, minulla on "Kesä kutsuu, Sinttu!" - kumpa minäkin saisin olla enemmän ponien kanssa, enkä vain silloin tällöin käydä katsomassa Niilon poneja. Ajatukseni karkaavat - Niilon tilalle - siellä on neljä hevosta, tai oikeestaan kaksi niistä on poneja, Bella joka on ruskea - tai siis rautias - russponitamma, Jono taas on mustavalkoinen shettis ruuna, Tähti rautias suomenhevostamma ja Roihu joka on ruunikko lämminverinen. Tunnin päättyessä joudun heräämään mietteistäni ja menen lämpimään ulkoilmaan jatkamaan hevoste ajattelua. Oma suosikkini on ehdottomasti kiltti ja nuori Bella, vaikka saan ratsastaa Jonollakin, muut ovat ihan liian isoja minulle. Aivan liian pian alkaa musiikin tunti, minä en pidä musiikista juurikaan. Opettaja laittaa meidät seisomaan riviin ja sitten laulamme tylsiä lauluja sisiliskoista tai villasukista, kuten tänään. Toiseksi viimeisellä tunnilla on liikuntaa, siellä kopittelemme palloilla. Kuten tavallista, meitä on pariton määrä ja minä joudun kolmanneksi siihen ryhmään jonka mukaan opettaja minut määrää. Pallon saan ehkä kolme kertaa kun muut kopittelevat keskenään. Viimeisenä, ruokailun jälkeen, on matematiikkaa missä harjoittelemme kertolaskuja. Onneksi opettaja ilmoittaa että loistavan sään vuoksi hän päästää meidät hieman ajoissa. Niinpä ryntään pyörälleni ja poljen kotiin. Kotona syön, ja avaan loput 3 pakettia. Ensimmäisestä paljastuu mummin ja vaarin ostama perinteinen karkkirasia ja hevoskirja, toinen on isosiskoltani joka on jo muuttanut pois kotoa, siinä on pari pientä leluhevosta ja kaunis posliininen ruunikko poni. Kolmas paketti on vanhemmiltani, siellä on ruskeat ruudulliset ratsastushousut, ratsastuskengät, kypärä ja ratsastushanskat. Hihkaisen iloisena - se "suurempi lahja" liittyy varmasti jotenkin hevosiin - miksi muutoin olisin saanut ratsastusvarusteet joilla en mitään tekisi? Ehkä pääsisinkin alkeiskurssille läheiselle tallille... Äitini keskeyttää ajatukseni sanomalla "Puehan ne päällesi". Hetken kuluttua pihasta kuuluu auton tööttäys ja ihmeekseni näen Niilon autoineen ulkona. Äiti sanoo vain että "Mennään" ja jännittyneenä istun autossa, kun se viimein pysähtyy - läheisen ratsastuskoulun, Vaahterapolun, pihaan. Niilo ja äitini johdattavat minut talliin eri ovesta, kuin siitä mistä joskus menin sille ainoalle tunnille jolla täällä olen käynyt. Tavaan karsinoista nimia ja katselen hevosia - "Don Ferinand" on iso rautias, "Meine Traum" taas pienehkö kimo poni, rautias ja ehkä suomenhevonen on "Leiskuva Peilikuva". Sitten on erikoisen sävyiselle rautiaalle näyttävä "Dánielas Stjärna" ja lähes musta "Reckless Kirby". Sen jälkeen karsinassa lukee "Belladonna", lähes huudahdan "BELLADONNA?" ja menen karsinalle. Kyllä. Se on Bella. Katson kysyvästi äitiin ja Niiloon jotka kertovat ponin olevan nyt minun - saan apua tallilaisilta sen kanssa, sekä saan käydä ratsastustunneilla kaksi kertaa viikossa ainakin aluksi. Olen onneni kukkuloilla ja halaan rauhassa heiniään nyhtävän Bellan kaulaa. Äiti ja Niilo sanovat lähtevänsä, niin saan olla rauhassa ponin kanssa. Pian heidän lähtönsä jälkeen lähden etsimään Bellan harjoja. Löydän satulahuoneen melko helposti, eikä sieltä olekkaan hankala löytää Bellan tuttua harjapakkia. Palaan karsinaan ja harjaan muutenkin melko puhtaan ponin kerran läpi tamman syödessä heiniään - tämän minä kyllä osaan, ja muut perusjutut maastakäsin. Ratsastanut vain en ole paljoa. Harjaamisen jälkeen otan Bellan karsinasta ja lähden taluttamaan sitä erästä summamutikassa valitsemaani polkua pitkin. Kävelemme jonkin aikaa, ja hölkkäänkin vähän - yllätyksekseni päädymme takaisin tallille, kentällä pyörii tunti. Äkkiä muistan katsoa kelloa - tämän päivän tuntinihan alkaa jo 20 minutin päästä! Jätän Bellan karsinaan ja napsautan riimunnarun irti, sitten suuntaan nyt tuntihevosten puoleksi tajuamaani tallin toiseen osaan satulahuoneen kautta. Siellä minulle sanotaan että voisin ottaa joko tuntiratsu Zanzan, tai Bellan, ratsukseni - päätän mennä Bellalla, kun se on minulle tutumpikin. Saan varusteet pienen mietinnän päätteeksi Bellalle ja kentällä olen suunnilleen samaan aikaan kuin muutkin neljä - muilla on ratsuina suuri musta hevonen, vähän pienenpi rautias joka on ilmeisesti suokki, toinen suurehko musta ja pienenpi mustapilkullinen poni. Ratsastuksenopettaja Helena tarkastaa ponien varustuksen ja auttaa ratsastajat selkään, kohdallani hän vain nyökkää hyväksyen varusteille ja katsoo että pääsen kipuamaan Bellan selkään, mikä sujuukin ihan hyvin. Minun taitoihini kuuluu ponin hallitseminen käynnissä, ravissa pysyn selässä ja pystyn ponia jotakuinkin ohjaamaan vähän sinne päin minne haluan. Ilmeisesti muut osaavat suunnilleen saman verran - kahdella on taluttaja, muilla ei. Alkutunnin kävelemme ja harjoittelemme pysähdyksiä, se sujuu minulta ja Bellalta kivasti. Tämän jälkeen siirrymme siihen että otamme aina yhdellä pitkällä sivulla ravia Helenan laskiessa rytmiä - harjoittelemme siis kevennystä. "Ylös, alas, ylös, alas..." Helena sanoo ja minä koetan parhaani mukaan tehdä näin Bellan jolkotellessa puoli laiskaa ravia. Välillä saan rytmistä kiinni, ja silloin kevennys tuntuu helpolta. Läheskään kokoaikaa en onnistu pysymään rytmissä, mutta pikkuhiljaa alkaa sujua. Ravien jälkeen harjoittelemme vielä voltteja käynnissä, ja sitten ponien annetaan kävellä pitkin ohjin. Tunnin päätteeksi nousen selästä ja menen Bellan kanssa takaisin talliin, siellä otan varusteet pois ja harjaan ponin. Karsinaan on ilmestynyt heinää, ja jätänkin ponin rouskuttamaan niitä tyytyväisenä lähtiessäni itse kotiin tekemään läksyjä. // Tervetuloa molemmille! - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 24, 2014 20:20:39 GMT 2
EilenPääsen tallille pyörälläni siinä kahden pintaan ja jätän pyöräni tallin seinää vasten. Kävellessäni talliin on siellä muutama ihminen, ja joku koputtaa minua olkapäähän "Hei tyttö, tää on yksityisten puoli eikä tänne oikeen toivottais tuntilaisia kun noi omistajatkaan ei oikein tykkää". Käännyn turhautuneena katsomaan ja näen takanani naisen jolla on sähkön siniseksi värjätyt hiukset, "Mulla tosin on tääl poni et saisinkohan sitä mennä hoitamaan?" sanon tälle. Nainen sanoo nolona "Ai sori, oot sen verran nuoren näköinen et aattelin että olet tuntilaisia", "Mmm..." mutisen takaisin ja painelen satulahuoneeseen. Hetken kuluttua olen jo toipunut järkytyksestäni ja harjaan lika pöllyten ulkoa hakemaani, hiekassa piehtaroinutta, ponitammaani. Katselen vähän ympärilleni - komeaa mustaa hevosta harjataan käytävällä ja jotakin kimoa varustetaan parin karsinan päässä. Päätän itsekkin uskaltautua ratsaille kokeilemaan itsenäisesti ratsastusta. Kun Bella on puhdas, lähden satulahuoneeseen ja olen törmätä naiseen joka vuodattaa anteeksipyyntöjä "Sori, mä se kuitenkin taisin olla joka päin tuli" sanon ja samassa Saduksi esittäytynyt nainen kysyy onko minulla omaa ponia Vaahterapolussa, vastaan tälle "Joo, mulla on tuo eilen tullut russi Belladonna. Onko sulla?" Satu kertoo että tällä on Meine Traum niminen welsh A tamma. Pian pääsen jatkamaan matkaani ja haen Bellan varusteet. Minulla on pieniä ongelmia suitsien kanssa, mutta varustus sujuu suhteellisen hyvin ja kurkistan ulos. Kentällä on ilmeisesti tunti, joten sinne ei voi mennä, maastoonkaan en uskalla lähteä joten talutan Bellan maneesiin. Siellä Satu on juuri poninsa kanssa, ja kysyn "Ei kai haittaa jos minäkin tulen?", tämä vastaa että hyvinhän maneesiin mahtuu, joten nousen tammani selkään ja pyydän sen epävarmasti käyntiin. En ole ennen ratsastanut yksin. Kävelen Bellan kanssa jonkin aikaa ja kun tunnen oloni varmemmaksi alan lyhentää ohjia sekä harjoitella pysähdyksiä. Bella tottelee minua hyvin, ja siitä olen iloinen. Pian alan myös varovasti kokeilla voltteja, ja Bella kääntyykin niillä kiltisti. Juuri kun meinaan alkaa ravaamaan, säpsähdän, sillä maneesin ovi aukeaa. Onneksi Bella ei reagoi kun mies kauniin puoliverisen kanssa ilmestyy maneesiin ja mies kiipeää ratsunsa selkään moikattuaan Satua. Minä pyydän Bellan raviin ja koitan pysyä selässä mahdollisimman hyvin, saadessani hiukan tasapainoa yritän vähän keventää. Välillä saan hetkeksi rytmistä kiinni, ja välillä joudun ottamaan Bellan takaisin käyntiin. Ravailtuani vielä vähän, ja sen jälkeen kävelytettyäni Bellaa jonkin aikaa rauhassa, jalkaudun ja talutan Bellan takaisin talliin. Vilkaisen kelloa, se näyttää puoli neljää. Päätän viedä Bellan takaisin tarhaan kun olen ottanut siltä pois varusteet ja harjannut tammaa melko pitkään. Bellan ollessa ulkona puhdistan sen karsinaa - en ole kovin taitava, ja saankin hieman apua kun Satu neuvoo minua asiassa. Kiitän häntä, ja sen jälkeen karsinan siivous sujuukin paljon paremmin. Kellon näyttäessä puoli viittä vetäydyn taukohuoneeseen mutustamaan evääni sohvalle, minkä jälkeen käyn vielä katsomassa Bellaa ja lähden sitten kotiin. TänäänKello on hädin tuskin yhdeksän kun ilmaannun tallin pihaan, olen sopinut että kaverini Sanna, joka on ratsastanut vähän enemmän kuin minä, tulee tänään katsomaan Bellaa ja menemme maastoon. Hän on luvannut olla tallilla yhdeltätoista, joten minulla on runsaasti aikaa. Aloitan heti putsaamalla Bellan karsinaa ja se onnistuikin paremmin kuin eilen - harjoitus tekee mestarin! Vaikka, meni siihen melkein puoli tuntia. Hain Bellan tarhasta ja aloin harjata sitä, onneksi se ei tänään ollut pyörinyt missään. Helle tuntui läkähdyttävältä joten päätin kysyä haluaako Sanna mennä Bellalla ilman satulaa. Minullakin on vain shortsit ja t-paita, vaikka ratsastushousut ovat kyllä mukana repussa. Kello oli tässä vaiheessa kymmenen, joten minulla olisi vielä tunti aikaa. Istuskelin siis karsinan edessä putsaamassa Bellan harjoja, ja pian - puoli tuntia etuajassa - Sanna tulikin. "Moi" hihkaisen tytölle joka vastaa minulle iloisena. "Moi", sitten hän vilkaisee Bellaa ja sanoo "Onpa se sievä!". "On näin kuuma, niin mietin jos ei laitettas sille satulaa. Tosin mä en oo menny ennen ilman, mutta kokeilla saa.", Sanna hyväksyy ehdotuksen joten haemme Bellan suitset ja laitamme ne sille. Matkaan lähdemme minä selässä ja Sanna pyöräni satulassa istuen. Etenemme rauhassa, sillä Sannan tulee - tietysti - pian kuuma pyöräillessä vaikka maasto melko tasaista onkin. Minä pysyn Bellan leveähkössä selässä melko hyvin, ja uskaltaudun koettamaan ravia. Meinaan pudota, joten tarraudun Bellan harjaan ja saankin pidettyä itseni selässä siihen saakka kunnes saan ohjia koottua sen verran käsiini että saan Bellan hidastamaan. Kävelytän Bellaa hetken, ja sitten Sanna kokeilee ratsastaa sillä. Hän pysyy ravissakin joten kuten kyydissä ja koittaa myös laukata tammalla vähän. Myöhemmin, kun olemme melkein tallilla taas, vaihdamme ja minä ratsastan Bellalla käynnissä loppumatkan. Kello on kaksitoista, joten viedessämme Bellan takaisin tarhaan on siellä heinää valmiina ja tuo alkaakn mutustella ruokiaan. Minä jään Sannan lähtiessä putsaamaan Bellan varusteita ennenkuin lähden itsekkin. Illalla kävin vielä moikkaamassa ponia ja harjasin sen. (Voinko muuten keksiä itselleni toisen hahmon joka olisi taitavampi ja kävisi välillä ainakin läpiratsastamassa Bellaa jotta tuo muistaa oppimansa ja oppii lisää? Kun luulen että "oikeanlaista" sopimusta olisi hankala saada aikaan kenenkään kanssa )// Joo kyllä se passaa et keksit jonkun ns. sivuhahmon! Tee siitäkin tuommonen hahmoesittely niin tietävät muutkin sellaisen täällä hiippailevan
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 26, 2014 9:52:08 GMT 2
Eilen olin saanut pari vastausta ilmoitukseeni jossa etsin Bellalle ratsastajaa, tallilla olin vain harjaillut ja hoitanut Bellaa sekä putsannut karsinan ym. Tänään minulla olisi tunti, tosin en menisi Bellalla, vaan olin jo aiemmin sopinut että ottaisin Moonan. Tulin tallille kolmeksi, sillä ajattelin ratsastaa Bellan vasta tunnin jälkeen. Tallilla hain Moonan tarhasta, se muuten tarhaa Bellan kanssa, joten Bella tuli ihmettelemään että enkö hae sitä kun otinkin Moonan. Alkaessani harjata tammaa, tuo lähes nukkui. Jalkojaan Moona ei ensin meinannut nostaa, mutta lopulta nekin nousivat hienosti eikä varusteiden laitossa ollut ongelmaa vaikka jouduinkin hieman muistelemaan miten alaturpahihna laitetaan, kun en ole sellaista pitkään aikaan käyttänyt. Talutettuani kauniit siniset silmät omaavan tamman kentälle nousin selkään kun Helena meitä käski. Alkutunti käveltiin ja harjoiteltiin käynnissä koko rata leikkaata ja kahdeksikkoa, sitten siirryttiin harjoittelemaan kevennystä - minulla se alkoi jo sujua ja sain yhä pidemmiksi pätkiksi kiinni rytmistä. Jonkin aikaa kevennettyämme Helena kävi sanomassa jokaiselle jotakin. Minulle hän sanoi "Olet ilmeisesti harjoitellut tässä välissä Bellalla, tuo sujuu paljon paremmin kuin viime kerralla", vastaan nyökkäyksellä, ja Helena jatkaa "Osa saa tänään kokeilla laukkaamista, haluatko sinä yrittää?", tähän vastaan "Joo". Jatkamme ravaamista ja lopulta saan rytmistä kiinni lähes täydellisesti hetkeksi. Meitä on kentällä viisi, Helena sanoo että ne jotka eivät laukkaa saavat taluttajat jotta hevoset eivät innostu, ja laukkaavat voivat tulla keskelle. Kaksi jää uralle kävelemään, ja meille muille kolmelle - Minulle Moonalla, tytölle pienellä kirjavalla ponilla ja vähän vanhemmalle tytölle pienehköllä raudikolla suokilla - Helena selittää miten ratsun saa laukkaamaan. Hän sanoo, että meidän pitää tulla ravissa kulmaan ja koettaa nostaa laukka sieltä, sillä kulmassa poni nostaa laukan yleensä helpoimmin. Minua jännittää kun siirrymme uralle ravaamaan - pienen kirjavan ratsastaja saa poninsa ensimmäisenä laukkaamaan. Kulmassa yritän - ja yhtäkkiä rytmi muuttuu ja Moonan askeleet ovat paljon pehmeämmät! Moona kuitenkin putoaa todella töyssyttävään raviin ja siitä käyntiin. Seuraavalla yrittämällä saan Moonan hieman pidemmäksi aikaa laukkaan, ja se tuntui paljon mukavammalta kuin ravi. Loppu tunti vielä käveltiin, ja sitten menin laittamaan Moonan pois. (Jatkuu.... Koulun jälkeen tulen sitten Bellaa hyysäämään)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 26, 2014 21:12:41 GMT 2
(... Jatkoa edellisestä, sain vasta nyt kirjoitettua kun oli muuta välissä)
Oli alkanut sataa, ja oli melko kylmä kun puoli viiden maissa pääsin hakemaan Bellan tarhasta. Talutin märän ja likaisen tamman sisään, ja aloin harjaamaan. Putsasin tammaa tasaan asti ja totesin sitten ettei se paremmaksi siitä tule. Tamma kaipasi liikuntaakin, etenkin kun en eilen ehtinyt ratsastaa. Bella kyllä tarvitsisi välillä kokeneenpaakin ratsastajaa, mutta onneksi Julia, Kelmin ja Kieran omistaja, sekä Rebekka, Likan omistaja, olivat luvaneet auttaa Bellan liikutuksessa välillä.
Näissä mietteissä menin hakemaan tamman varusteita, ja palailin takaisin karsinalle. Varustin Bellan nopeasti, nyt se sujui jo hyvin. Lähtiessäni Bellan kanssa karsinasta, olin törmätä naiseen joka esittäytyi Caridaksi - hän kuulemma omistaa Don Ferinandin. Esittäydyn ja jatkan matkaa maneesille missä kiipeän ponini selkään, tai siis yritän. Satula nimittäin kiepsahtaa alas ja minä mukana, Bella vain katsoo minuun epäilevästi. Satuloin ponin keskellä maneesia uudelleen tuntien itseni tyhmäksi. Kun ponin satula oli takaisin selässä, muistin kiristää satulavyön ja pääsin selkään.
Minua hävettää, sillä katsomossa tapittaa pari tuntilaista. Siksipä alan äkkiä ratsastaa käynnissä uraa ja hetken kuluttua kerään ohjia, kun alan tekemään voltteja ja harjoittelen samalla pari kertaa kahdeksikkoa. Eivät ne meiltä ihan täydellisesti suju, mutta mielestäni ihan tarpeeksi hyvin. Tämän jälkeen otin ravia, ja Bella totteli minua oikein mukavasti ja minä pysyin melko pitkiäkin pätkiä rytmissä keventäessäni.
Päätin kokeilla laukkaa Bellalla, vaikka minua jännittikin. Niinpä annoin ponille laukka-avut, ja ihmetyksekseni se lähti todella vauhdikkaaseen laukkaan innokkaasti. En ollut varustautunut niin reippaaseen menoon, joten heilahdin melko rajusti satulassa. Pysyin kuitenkin kyydissä ja annoin Bellan laukata hetken yrittäen mukautuen rytmiin.
Hidastan raviin ja siitä käyntiin vilkaistuani kelloa joka on niin paljon että joudun alkamaan jäähdyttelyn, sillä maneesissa alkaa pian tunti ja minunkin pitäisi lähteä tallilta jo kolmen vartin kuluttua.
Kävelytettyäni Bellaa tarpeeksi nousen selästä ja talutan tamman talliin, siellä sidon Bellan kiinni käytävälle ja otan varusteet pois. Bella saa odottaa käytävällä kun puhdistan karsinan, sitten tamma pääsee sinne ja saa porkkanan jonka annan sille ennen lähtöäni.
|
|
|
Post by Mila on May 27, 2014 8:55:57 GMT 2
Mieluummin nää tarinat yhdessä osassa tänne. tallenna vaikka s-postin luonnoksiin keskeneräiset
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 28, 2014 18:52:41 GMT 2
Eilen olin ehtinyt käydä tallilla melko pikaisesti, mikä johtui typerästä luokkaretkestä jolta pääsin kotiin vasta melko myöhään, ja olin antanut Bellan juosta kentällä irti jonkin aikaa. Tänäänkin pääsin tallille vasta vähää vaille neljä kun koulussa oli kestänyt - tämä viimeinen viikko on aina vähän epämääräinen mitä sieltä ulos pääsemiseen tulee.
Minulla oli ollut vähän huono päivä, joten tallille tullessani kävelin laahaavin askelin tarhalle jossa Bella seisoskeli puoli unisena muiden kahden ponin kanssa. Haen ponin tarhasta, mistä se kävelee perässäni sen näköisenä että mieluiten vain nukkuisi. Tallissa päätän uskaltautua ainakin kävelemään Bellan kanssa vähän maastossa - kumpaakaan ei taida suuremmin kiinnostaa mikään ihmeellinen. Pian päätän kuitenkin muuttaa suunnitelmaa ja mennä tamman kanssa kentälle ilman satulaa, jos minusta tuntuu että pysyn siellä niin lähden kävelemään maastoon. Harjaan Bellan pikaisesti, sitten haen suitset jotka puen ponille rauhassa ennen kuin talutan sen kentälle ratsastusta varten. Moikkaan kentällä kirjavalla ponilla pyörivää tyttöä, jota en kuitenkaan suuremmin tunne. Kiipeän ponin selkään aidan lankulta ja annan sen kävellä vähän uran sisäpuolella rauhassa. Totuttelen ilman satulaa ratsastukseen ja sitten alan pikkuhiljaa ottamaan ohjia lyhyemmälle ja ratsastan muutaman voltin. Tämän jälkeen otan tiukasti kiinni tammani harjasta ja kannustan sen raviin, pysyn selässä, mutta tamma saa vain lompsia uraa omaan tahtiinsa enkä juurikaan kykene ohjaamaan. Pian saan muutamaksi hetkeksi kiinni ravin tahdista - ja pian myös pikkuhiljaa pidemmiksi aikaa. Kun toinen ratsukko on hävinnyt kentältä, niin päätän lähteä uhkayritykseen. Rutistan ponin ohjia ja harjaa sekä yritän istua sen selässä ihan hiljaa kun pyydän tamman raviin. Kun saan ravin rytmistä kiinni annan laukkapohkeet ja tamma lähtee innokkaasti eteenpäin jolloin minä luisun alas. Nousen äkkiä ylös ja takaisin selkään, sitten teen - paremmin varautuneena - uuden yrityksen, niin että pysyn selässä muutaman metrin pomppien epämääräisesti laukassa ja jarrutan sitten takaisin käyntiin. Päätän käydä kävelyttämässä Bellaa ihan pienen ringin, joten joudun hyppäämään alas avatakseni portin ja sitten takaisin selkään portin ulkopuolella. Kävelen hetken rauhassa Bellan kanssa maastopoluilla ennen palaamista tallille ja Bellan hoitamista minkä jälkeen se saa olla käytävällä kun putsaan karsinan. Mila, Joo niin mä aattelinkin aiemmin, mutta tuli niin kiire että en sitten tajunnut
|
|
|
Post by Julia on Jun 17, 2014 22:11:25 GMT 2
17.6.2014
Kelmin liikutuksen jälkeen sain huokaista pienestä helpotuksesta, kun jäljellä oli enää kiltimpi versio russikatraasta. Sateen yltyessä hepat oli kiikutettu sisälle, joten Bella löytyi helposti yksäripuolelta nököttämässä, lämmin fleeceloimi yllänsä. Tervehdin rauhallisen tuntuista tammaa ja ojensin sille toista kättäni nuuhkittavaksi. Russin rautias päälliskarva oli enää hitusen sateen kastelema, joten kiskoin loimen samantien pois raudikon yltä. Loimea telineeseen viikaillessani Bella roikkui karsinanovella, josta sain nopeasti pujotettua sen päähän värikkään riimun, että pystyin tuomaan neidin keskelle käytävää käsiteltäväksi. Ketjuja kiinni laittaessa Bella ei paljoa hytkynyt, vaan tyynenä odotteli, että hommat hoituivat. Tamman perusvarusteet löytyivät sieltä mistä pitikin, ponin oman nimen alta. Kepoinen, tummanruskea satula löysi tiensä käsivarrelleni, kun toinen käsi kaappasi mukaansa englantilaismallia olevat suisset ja harjapakin. Tähtipää oli vastassani aivan samassa asennossa, eikä sen mielikuvitus ilmeisesti ollut riittänyt keksimään ihmeempiä piruuksia. Harjasin ponin kauttaaltaan pölyharjalla, eikä pikkuhiljaa kuivuneesta ponskista paljoa pölyä irronnutkaan. Kengättömät pikkukaviotkin tuntuivat puhtailta ja jalat kuivilta, joten huoletta sain alkaa iskeä Bellalle varusteita päälle.
Varustamisessapa ei kauaa nokka tuhissut, kun Bellakaan ei tehnyt asiasta niin suurta numeroa. Suojia en vaan pikkupounin jalkaan löytänyt, joten lainasin sille muutaman kerran käytettyjä rusehtavia suojia. Aikoinaan Pepille ostetut suojat olivatkin liian pienet mutta juuri sopivat russille, joten hyvä vain etten kerennyt kelkkoa niitä roskakorin uumeniin. Kipittelimme reippain askelin maneesiin suojaan sateelta. Taluttaessani Bellaa keskihalkaisijalle kaartoon pyhkäisin samalla satulan istuinsijan kuivaksi, ennenkuin säädin jalustimia ja vyötä sopivaksi selkäännousua varten. Ponin selkäänhän pääsi leikiten, kun se niin kamalan pieni omaan russiin verrattuna oli! Kiristin vielä vyötä pykälällä ennen kuin päästin Bellan kiertämään uraa pitkin ohjin käynnissä. Poni tuntui heti alkuun rauhalliselta, joten samalla pystyin keskittymään muuhunkin kun Bellan selässä pysymiseen..
Ohjat kerättyäni kääntelin Bellaa isoille ja pienemmille ympyröille, joilla taivuttelin ponia banaanin muotoon enemmänkin pohjeavuilla ja ohjalla avustaen. Nuorikko otti apujani vastaan kuuliaisena, eikä yhtään viitsinytkään alkaa pelleilemään, toisinkuin oma russini. Tammaa sai välillä aina muistutella reippaasta temmosta, mutta kun Bella työskentelyn makuun pääsi, ei sitä enää liikkeelle monesti tarvinut potkia. Nostettuani ravin lähdin keventämään sitä ulkojalalle. Kääntelin muutaman kerran tammaa pelkin pohjeavuin loivalle kiemurauralle, jonne se ohjautui yllättävän hyvin. Mutta vain toisessa kierroksessa! Heti suunnan vaihtuessa toinen kylki oli kuin kuuro pohjeavuille, joten sain apunani käyttää ohjasapuja. Muutaman toiston jälkeen Bella toimi oikein moitteettomasti. Ravin ollessa puhtaan tuntoista selkään, pidätteen kautta nostin kierroksen mukaisen laukan, jonka rytmiin Bella pääsi heti mukaan. Ohjastuki kuitenkin piti ponin laukassa, pohkeiden puristuessa toisen kylkiin kiinni. Laukan rullatessa uskalsin taivutella ponia isoille ympyröille, jossa hain sitä enemmän alemmaksi. Toiseen kierrokseen Bellaa oli hankalampi ohjata alemmaksi, mutta muutaman kierroksen laukattua jäykempi kylki vetreytyi, eikä taipumisessa ollut enää suurempia ongelmia.
Pidätin ponin käyntiin hetkeksi aikaa huokaisemaan, jonka jälkeen mietiskelin, mitähän poni mahtaisi jo koulukiemuroista osata. Loiva kiemuraura tuntui sujuvan oikein mallikkaasti, joten keskityin kokeilemaan avotaivutuksia, jotka olivat melko helppoja hieman osaamattomallekkin. Keräilin siis ohjia tiukemmalle ja aloin heti hommiin. Ensiksi taivutin päätä vain hetkittäin sisäpuolelle, pitäen pohkeet tiukasti tamman kyljissä. Bella ihmetteli hieman, että mihinkäs suuntaan sitä ollaan menossa, mutta muutaman toiston jälkeen tajusi, ettei sen tarvinnut kuin kävellä suoraan. Kertaalleen sivua kohden taivutin sisäänpäin entistä enemmän, pitäen käynnin kuitenkin reippaana. Muutaman kerran tamma meinasi lähtä poies uralta, mutta palasi sinne samontein takaisin, eikä kauaa jaksanut taistella vastaan. Tähän kierrokseen ainakin kertaalleen sain tosi hyvän taivutuksen aikaiseksi. Toiseen suuntaan taas oli hieman vaikeampaa. Vasen kierros taisi olla ponille se hankalampi, jota hioin entistä enemmän toistojen avulla. Ensin ei millään meinannut onnistua, mutta kohta tamma sai paljon kehuja, kun taipui pelkästään etusillaan tarpomaan sisempää uraa. Keventelin lopuksi vielä pidemmin ohjin loppuraveja, kehuen todella kuuliaista tammaa. Tästä ponista saisi Kelmikin ottaa pikkuhiljaa mallia...
|
|