|
Post by Inna on May 3, 2014 23:53:06 GMT 2
On aika varustaa pikkujalkaiset hevoset ja lähteä hieman maastoilemaan! Mukaan reissuun lähtevät Tohveli, Harri, Nappi, Zanza ja Rita. Inna ottaa alleen lainaan Brendan. Osallistuessa laita kaksi ponitoivetta. Mukaan maastoilemaan pääsee viisi sekä rajaton määrä yksityisiponeja. Maksu tapahtuu joko piirroksen tai tarinan voimin, kun pohjatarina on ilmestynyt.
Osallistujat 3/5: Julia - Kelmi € Veera - Harri € Lispe - Rita € Satu - Tohveli €
Pohjatarina No, niin, eli tänään maastoillaan hieman ponityylillä. Tarkoituksena on tehdä tunnin reipas lenkki, joten varautukaa reippaaseen tökötys raviin. Aluksi lähdemme matkaan kuitenkin ihan kävellen. Antakaa ponien kävellä hieman pidemmällä ohjalla – tietenkin vain jos luotatte sen verran poniin. Hetken käveltyämme nostetaan ravi. Aloitetaan ihan rauhallisella ravaamisella. Ravattuamme tuntuvan matkan siirrämme ponit takaisin käyntiin ja hieman kiipeilemme polkuja pitkin. Muistakaa kevyt istunta ylämäissä! Kun pääsemme takaisin tasaiselle, nostamme laukan ja laukkaamme suoran, jonka jälkeen rauhoitamme hepat raviin. Ravaamme siis jälleen hetken aikaa, kunnes pääsemme uittopaikalle. Lämpimän toukokuun ilman turvin menemme hieman kahlaamaan. Kävellään ihan vain rannan lähellä eikä sitten oteta ravia! Kahlauksen jälkeen suuntamme jatkuu kohti tallia reippaassa ravissa. Onneksi näimme ajoissa tulevat mopopojat, joten kerkesimme varautumaan niiden tuloon. Miten sinun ponisi reagoi? Mopopojista selvittyämme, jatkamme aluksi käynnissä, mutta sitten otamme jälleen hieman laukkaa. Joku poneista laukkaa yhtäkkiä jonon ohitse ratsastaja kiljuen selässä. Kuka tämä on (Älä myötäile tässä kohtaa toisten tarinoita, vaan keksi oma)(HOX! Esim. Kelmi laukkasi ohitseni ja Julia kiljui selässä)? Kun tämä kuriton poni on takaisin jonossa, matkamme jatkuu hieman rauhallisemmin käynnissä tallia kohti. Vielä parin ravipätkän jälkeen saavumme takaisin tallille. Kiitoksia paljon poniseurasta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 3, 2014 23:55:01 GMT 2
Minä tulen mukaan! Harria tai Nappia toivon
|
|
|
Post by Lispe on May 4, 2014 0:45:57 GMT 2
Äläkä odota maksusta mitään romaania! Rita tai Hari miulle.
|
|
|
Post by Inna on May 4, 2014 1:05:36 GMT 2
Olenko koskaan Lispe odottanut! :DDD
|
|
|
Post by Inna on May 7, 2014 20:30:15 GMT 2
Osallistukaapa nyt immeiset!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 7, 2014 20:52:08 GMT 2
Pakko kai sitten Toiveiksi Tohveli ja Harri!
|
|
|
Post by Inna on May 7, 2014 21:20:14 GMT 2
Saat tulla kyllä Ninnilläkin jos haluat Mutta lisäilen!
|
|
|
Post by Inna on May 15, 2014 19:17:43 GMT 2
Täyttäkääpä nyt nuo kaksi tyhjää paikkaa! Aikaa ilmoittautua aina 17.5. mennessä!
|
|
|
Post by Inna on May 16, 2014 23:47:01 GMT 2
Pohjis tullut, joten saa maksella!
|
|
|
Post by Julia on May 17, 2014 20:06:14 GMT 2
Kelmi oli nyt maastoonlähtökunnossa; meksikolaiset suitset, kauhukahva riimunnarusta kaulalla, kuolaimet olympian alimmassa renkaassa ja minulla kaksi raippaa kädessäni. No, ei ihan mutta melkein. Hyppäsin ponini selkään, joka nyrpisteli parhaillaan naamaansa Brendalle. " Kyllä se jaksaa. Muista sitten varoittaa muita että kaviosta saattaa tulla ", Inna nauroi ja sääteli juuri jalustimiaan lyhyemmiksi Brendan selässä. " Ja harrin hampaista ", Veera muistutti, Harrin näyttäessä happaminta naamaansa. " Eikä Ritakaan kovin enkelimäiseltä tänään vaikuta ", Lispe huokaili jonon jatkeena. Vain viimeisenä napottava Tohveli vaikutti yhtä tyhjäpäiseltä kuin ennenkin. Satu sai olla tyytyväinen ratsuunsa, joka oli kerrankin porukan parhain maastoratsu!
Porukan ollessa valmis lähdimme matkaan kävellen. Kelmi heitteli päätään löysän ohjan varassa, eikä tuntunut olevan hermostunut sangen äkäisessä ponipoppoossamme. Etupäässä juttelimme (juoruilimme) Innan kanssa, kun muut tytöt höpöttelivät enemmän heppatyttömäisiä hevosjuttuja. Ilma oli yllättävän kaunis, vaikka eilen vielä pohdimme taivaan itkiessä, pitäisikö maastoreissuamme siirtää. Aurinko kuitenkin paistoi vielä kellonajasta huolimatta täydeltä taivaalta, tuulenväreen viilentäessä tunnelmaa. Ravipätkällä keräsin ohjaa vähän tiukemmalle, muttei Kelmi sen kummempaa jaksanut riehua, vaan ravasi nätisti Brendan pilkullisessa takapuolessa. Leveähkö hiekkatie alkoi viedä meitä kohti metsänreunaa, jossa vauhtimme hidastui hiljalleen käyntiin. Kipusimme ja kapusimme muutamia mäkiä syvemmälle metsään, jossa linnut visersivät hiljalleen.
" Ootteko valmiita? " Inna karjaisi taaksepäin ja suurinosa nyökytteli. Eipä muita mahdollisuuksia ollut, kun Inna jo nosti ponillaan laukan ja Kelmi sinkaisi perässä. Ruuna heitti muutaman kerran leveää persuustaan mutta kuitenkin niin, etteivät ne onnistuneet karistamaan minua alas. Ylämäki taittui pian pehmeäpohjaiseksi suoraksi, jolla ponit kyllä pistivät parastaan, varsinkin Kelmi, jonka hännänjuuressa isompiaskelinen Harri puuskutti jo hampaat irvessä. Läiskin raipalla Kelmiin vauhtia ja ruunahan lähti vielä entistä kovempaa, eikä epäilystäkään, etteikö ruuna olisi jaksanut juosta vieläkin kovempaa. Nousin jalustimille että Kelmillä oli enemmän tilaa laukata, ja se käytti kaiken tilansa hyväkseen. Laukkaratsuhan tästä pullaponista olisi pitänyt koulia! Kelmi ei olisi millään halunnut hidastaa, mutta viimeistään Brendan hidastaessa ja minun repiessä ruunaa suusta puolipidättein. Jatkoimme matkaa kuitenkin ravissa rannalle asti, josta ponit tulisivat tykkäämään.
Kahluutuksesta tykkäsivät eniten pikkuponit, jotka tykkäsivät räiskytellä kaikki vedet ratsastajan ylle.. Eli siis evilponit Tohveli ja Kelmi aka kauhukaksikko. Inna piti tiukasti kiinni aikataulustaan, ja hätisteli meitä lähtemään rannalta reippaasti kohti tallia ravissa. Harmi että oman ponini sai sekoamaan muiden mukana menopeleillään leveilevät mopopoijat.. Onneksi porukkamme rauhoittui pikkuhiljaa ja saatoimme jatkaa matkaamme käynnissä, kohti tallia. Matka sujui rauhallisesti, vaikka iltapäivä alkoi hämärtyä ja puskat rapista. Siitäpä muutama poni vetikin sätkyn, ja loppumatkasta Satu sai kokea Tohvelin typerimmät temput vol 23059. Tohveli yritti kaikin mahdollisin tavoin päästä eroon ratsastajastaan, mutta Satu kokeneena poniratsastajana tukahdutti kiljahduksensa ja vaihtoi äänensävynsä astetta matalampaan, joka sai Tohvelin lopulta rauhoittumaan.
Rauhallisten käyntipätkien ja reippaampien ravien jälkeen ponit hiljalleen alkoivat jo väsyä, juuri sopivasti tallin lähestyessä. Satukin toipui jo säikähdyksestä eikä Tohveli jättänyt onneksi Satua matkanvarrelle.. Tallipihalle tultaessa muutama huokaisi helpotuksesta, mukaanlukien minä, kun pelkäsin tämänkin maastoreissun päättyvän niinkuin viimereissu.. Mutta ei, Kelmihän oli tänään oikein kelpo ratsu!
Kiitoksia Innalle ja muillekkin kivasta poniseurasta! =)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 22, 2014 9:56:33 GMT 2
Veera&Harri
“Voi jumpe sun kanssas!” ärjäisin Harrille. “Etkö sä osaa olla pistämättä niitä hampaitas muhun?” jatkoin samalla kun kiristin satulavyötä. Harri oli tänään esitellyt hampaitansa minulle jo useampaan kertaan. Hyppäsin ponin selkään ja säädin jalustimet selästä käsin. Aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli ainakin +17°C Minulla oli täysi työ pidätellä Harri paikoillaan Innan kertoessa tunnin pituisesta maastosta. Se hötkyili joka suuntaan ja luimisteli edessämme olevalle Kelmille. Kaikki muut taisivat aloittaa löysillä ohjilla, paitsi minä. Harri sipsutteli tietä pitkin, eikä meinannut millään olla rauhassa. Matkalla juttelimme Lispen ja Sadun kanssa hevosista sekä tulevasta kesälomasta. Satua ei enää kiinnostanut hirveästi meidän juttumme, kun rupesimme haaveilemaan unelmien kesämökistä. Kesämökki olisi sininen ja iso sellainen, sinne tuli valtava trampoliini ja saisimme käydä omassa rannassa uimassa. Haaveilumme kekskeytettiin kuitenkin pian, koska siirsimme ponit raviin. Minulla ja Harrilla meni yllättävän hyvin, verraten alkuun. Harri taisi tykätä maastoista, niin ainakin ajattelin vielä ravatessa. Menimme muutamien mäkien kautta aina vain syvemmälle ja syvemmälle metsään. Inna huuteli ollaanko valmiita ja nosti laukan Brendalla vastausta odottamatta. Tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet Harrille joka vain viskeli päätänsä, mutta lähti lopulta ilopukkejen saattelemana laukkaan. Edessämme oleva Kelmikin heitti muutaman pukin, mutta Julia pysyi selässä hyvin. Kannustin ponia jatkamaan laukkaa, vaikka välillä se tuntuikin toivottamalta. Vihdoinkin kun sain laukan rullaamaan, Inna hiljenteli Brendan raviin ja näin teki myös Julia Kelmillä. Siirsin itsekin Harrin raviin ja jatkoimme ravissa rannalle asti. Harri olisi kuitenkin halunnut vielä laukata ja sain juuri ja juuri pidäteltyä poniaa rannalle asti. Harri tykkäsi kahluutuksesta ja säälin märkää Satua. Tohveli oli räiskytellyt vedet Sadun päälle. Meillä oli kuulema kiire takaisin tallille, joten lähdimme rauhallisessa ravissa kohti tallia. Vähän ajan päästä Inna bongasi mopopoikia ja varoitteli muitakin. Harri muuttui hermostuneemmaksi ja rupesi hengittämään tiheämmin. Mopopojat nauroivat kovaäänisesti ja saivat Harrin entistä hermostuneemmaksi. Selvisimme kuitenkin heidän ohitseen ja taputtelin Harria kaulalle. Loppumatka sujui muilla yllättävän rauhallisesti, mutta minun ponini ei olisi suostunut liikkumaan enää askeltakaan. Se temppuili koko matkan, mutta yllätyksekseni kukaan ei huomannut sitä. Nyt Kelmillä ja Julialla näytti menevän hyvin ja Lispekin sai Ritan aisoihin. Otimme vielä yhden laukkapätkän ja Harri innostui vähän liikaa. Se riistäytyi käsistäni ja Inna kaarsi Brendalla eteemme hidastamaan menoamme. Kiljuin kuin pahainen pikkuipana, mutta pakotin itseni lopettamaan sen. Tajusin tilanteen kunnolla vasta sitten, kun olin takaisin jonossa. “Onksul kaikki ihan okei?” kysyi Lispe. Mumisin jotain vastaukseksi ja menimme käyntiä hetken. Jatkoimme ravissa tallille asti ja sain Harrin kulkemaan kunnolla vasta viimeisellä ravipätkällä. Tulisin ratsastamaan Harrilla vielä tämän viikon lopussa, varmasti tulisin. Taputtelin vielä Harria ja venyttelin hieman. Tulin alas hikisen ponin selästä, löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Lähdin taluttamaan Harria kohti tallia purettavaksi. Kun olin tehnyt kaiken tarpeellisen hoitsulleni, lähdin käymään vielä taukohuoneessa. Siellä ei ollutkaan ketään joten menin ulos. Sielllä kiittelin muita vielä maastosta ja lähdimme Lispen kanssa kotia kohti yhdessä. Kiitos maastosta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 30, 2014 14:05:44 GMT 2
Kokosin ohjat käsiini Innan pyynnöstä. Tänään ratsunani oli suloinen pikkuruuna Tohveli, joka kipitti eteenpäin energisin, pienin askelin. Pikkuruiset kivet lennähtelivät puolelta toiselle, kun Tohveli asteli eteenpäin tomerasti. -Ravataan! kuulin Innan huudon jonon edustalta. Siispä painoin pohkeeni kevyesti ruunaherran kylkiin, kuten muutkin edellämme kulkevat ratsastajat poneineen. Tohveli kipaisi heti eteenpäin reippaalla ravilla. Vaikka, olisihan se tottakai ollut itselle rentouttavampaa, ettei komistus olisi juossut noin hervatun kovaa, eipä sentään tarvinnut muiden jäädä odotelemaan mailien päähän, kun 'herra ei liiku mihinkään...!' Ravasimme jonossa pitkin kapeaa polkua. Olin lähes koko matkan jo istunut kevyessä istunnassa Tohvun satulassa, sillä ruuna pomppi hupsusti jokaisen pienenkin montun ja puunjuuren ylitse. Pian kulkemamme polku alkoi leventyä, pikkuhiljaa. Lähestyimme reippaina rantaa, johon olimme menossa uimaan! Tohveli kaahotti eteenpäin korkein ja varmasti näyttävin askelin, mutta pysyi vielä ainakin hyvin käsissä. Inna oli juuri sanonut, että rannalle saapuessamme saa mennä köpöttelemään hieman matalaan rantaveteen, muttei välttämättä tällä kertaa lähdetä kovin kauas. No, rannan tullessa eteemme, Tohveli the vesihirviö pinkaisi eteenpäin toiveikkaana ja ennen kuin ehdin edes tajuta mitään, olimmekin jo pulahtaneet astetta syvemmälle. -Voi jestas! huudahdin hieman kärttyisellä äänensävyllä, vaikka sisälläni nauroin niin kovaa kuin vain voin. Ja niin tekivät myös rannalla kävelevät Julia ja Inna. Tohveli otti innoissaan askelia syvemmälle, mutta nykäisin muutamaan otteeseen ohjista, jotta sain ruunan vaihtamaan suuntaa. -Hauskaa, totesin virne kasvoillani, kun Julia katsoi minua huvittuneesti. -Hyvä poika, rauhoittelin allani steppailevaa, järkyttynyttä Tohvelia. Olimme juuri jättäneet taaksemme hirmuisen pelottavat teinipojat mopoineen, mitä muutakaan siinä voi pienenpieni poni tehdä kuin järkyttyä?! Nyt ruuna jo käveli, vaikka tunsin jännityksen sen askeleista edelleen. Jatkoimme ravaten eteenpäin pitkää, suoraa pätkää. Äkkiä viereisessä metsässä raksahti jokin, ilmeisesti linnun aiheuttamaa metakkaa. Tohveli sai sätkyn uudelleen, ja pinkaisi energiseen laukkaan. Vahingossa rupesin jotain äännähtelemään satulassa, kun juuri olin kuvitellut ruunan rauhoittuvan. Tohveli laukkasi ohitse edessämme kulkevan Ritan. Ensiyritykseni hidastaa eivät tepsineet, mutta sitten tajusinkin kääntää Tohvelin ympäri kiskoen yhdestä ohjasta. Ryhdyin toimeen, ja pian ruuna pysähtyi, kun ei ollut enää lainkaan tilaa liikkua. -Ovela juttu, vinkaisin ja yhdyin jälleen ponijonoomme, joka jatkoi matkaa rauhallisesti kohti Vaahterapolkua. Kiitoksia vaan Innalle ja muillekin
|
|
|
Post by Lispe on Jun 13, 2014 11:54:51 GMT 2
Aloitimme maastoilun kuuntelemalla Innan pälpätystä. Nainen kertoi lenkin pituudesta ja varoitteli tökötysravista. Lähdimme matkaan antaen poneille pitkät ohjat. Sain olla koko ajan varuillani, ettei Rita tekisi mitään tyhmää. Tamma ei vaikuttanut täysin luotettavalta... Juttelimme Sadun ja Veeran kanssa ennen ravipätkiä. Rita nosti reippaan ravin joten sain pidätellä sitä vähän. En uskaltanut jarrutella Harrin peppuun, joten käteni olivat kovilla. Julia karjui ja kirosi minkä kerkesi Kelmin pelleillessä jonossa toisena. Ruuna oli keksinyt hauskan leikin, nimittäin hyppiä paikallaan ja yrittää heittää ratsastajaa selästään. Julia piti kiinni eikä Kelmi onnistunut tehtävässään, ainakaan vielä... Kiipeilimme pieniä mäkiä. Rita olisi voinut vaikka laukata kaikki mäet ylös, ja varmaan alaskin. Laahustimme takaisin tielle Innan johdolla, jossa nostimme laukan. Rita luimi ja yritti ohittaa Harria, muttei onnistunut. Nousin hetkeksi kevyeen istuntaan, jolloin tamma heitti parit pukit. Roikuin siis kaulalla, tosin nauraen hullun lailla. Ennen mutkaa hiljensimme raviin, sillä pian olimme uittopaikalla. Rita käveli reippaasti veteen ja jäi seisomaan keskelle rantaa siten, että tamma oli polviaan myöten vedessä. Siinä se sitten vain seisoi ja seisoi ja seisoi ja... Vaikka kuinka paukutin pohkeita, ei neiti liikkunut. Sain Sadulta lainaksi raippaa, jonka läiskäytin sitten Ritan persuksille. Rita katsoi minua ihan tyhmänä ja lähti sitten laahustamaan hitaasti rantaan. Katsoin vain hölmönä hevosta muiden nauraessa meille. Saimme myös hyvät naurut kun Tohveli veti Satua melkein keskellä järveä. Lähdimme kohti tallia ravissa. Inna karjaisi jonon nenästä parin mopoilijan tulevan meitä vastaan. Luulimme että he hiljentäisivät, mutta mitä vielä! Kolme poikaa vain kaasuttivat meidän kohdalla. Rita hyppäsi pystyyn ja minä roikuin tamman kaulalla. Rita meinasi lähteä muiden ohi laukassa, mutta sain sen hiljennettyä. Muutkaan eivät pitäneet kolisevista päryyttelijöistä. Selvisimme kaikki hengissä mopoista ja jatkoimme käynnissä. Pian kuitenkin hetken ravia otettuamme Harri ampaisi edestämme ensin Julian ja sitten Innan ohitse. Ruuna kaarti pellolle, jossa se veteli rodeota pitkin maita ja mantuja. Veera oli lähellä ja melkien pysyi selässä, mutta Harri päätti sirkuksen hyppäämällä ensin tasajalkaa ilmaan ja heittäen sitten perän ylös. Veera kierähti voltilla jaloilleen maahan pitäen Harrin ohjista kiinni. Inna varmisteli tytöltä ettei mihinkään sattunut, ja kun näin oli, pääsimme ravi pätkien jälkeen elävinä tallille. Kiitoksia maastosta ja anteeksi myöhästyneestä ja lyhyestä maksusta!
|
|