|
Post by Mila on Apr 29, 2014 19:33:10 GMT 2
Missä: maastossa Kuka pitää: Helena Klo 14:00
Osallistujat Satu - Nappi € Luna - Brenda € Jonna - Rudi € Lispe - Salla € Helena - Rino
Lähdettiin reissuun iloisin mielin auringon paistaessa pilvien lomasta. Kuitenkin kesken matkan iski räntäsade niskaan. Millä mielellä sinä olit, kun räiskäleet läsähtelivät naamallesi? Entä ratsusi? Mikä reissussa oli kaikkein hauskinta?
Kirjoita tarina kysymysten pohjalta. Ei siis riitä pelkkä parin sanan vastaus / kysymys. Luovuutta kehiin!
Tuttuun tapaan ensimmäisenä maksanut saa päättää itselleen ratsun ensi tunnille.
|
|
|
Post by Jonna on Apr 29, 2014 19:54:56 GMT 2
Lähdimme matkaan reippain mielin ja Rudi tuntui taas omalta reippaalta itseltään. Kesken matkan kuitenkin sade päätti muistuttaa olemassa olostaan. Minähän istuin selässä kylmästä hytisten ja kirosin että olin lähtenyt matkaan hupparilla. Vähän väliä pyyhin naamaltani vettä ja huokailin satulassa. Ihmeen 'kesä'sateet, että ne osasivat aina tulla niin oikeaan aikaan. Joten kuten kestin koko matkan laukkaamatta Rudilla talliin. Okei, ehken ihan oliso tehnyt sitä. Rudi oli ehdottomasti samaa mieltä. Se liikkui haluttomasti ja hyppi kuralätäköiden ylitse kuin aropupu. Vesilätäkötkään eivät olleet yhtään sen mukavempia. Korvat luimissa se talsi eteenpäin ja säikkyi joka ikistä turvalle laskeutuvaa vesipisaraa. Kaiiiikkein hauskinta retkessähän oli se, että kun loppujen lopuksi tallustimme kaikki enemmän tai vähemmän märkinä Vaahterapolun pihaan, alkoi aurinko vit... Ärsyttävästi juuuri silloin paistaa, suoraan polulle joka puunraosta. Just, ei sitten voinut yhtään aikaisemmin aloittaa paistamista. Ratsuksi vaikkapa Harri!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 29, 2014 20:24:01 GMT 2
Lähdimme köpöttelemään Vaahterapolun pihalta kahden maissa. Allani sipsutti kauan ihailemani tamma Nappi, jonka selkään olin vihdoin päässyt kipuamaan. Hetken kuluttua taivaalle kerääntyi joukko tummia pilviä, joista ennen pitkää tippui sadepisara, jos toinenkin. Itsehän on pakko myöntää, etten tosiaankaan ole sokerista tehty, itseasiassa pidän sateesta jossain määrin. Tämäkertainen taisi kuitenkin mennä vähän yli, sillä sade piiskasi suoraan kasvoihin hirmuisella voimalla. Mikäs siinä, yritin vain pärjätä koko matkan loppuun saakka ja miettiä asiaa positiiviselta kantilta - saapahan kevät kunnon ponnistuksen, kun tulee pitkästä aikaa vettä! Nappikaan ei sen enempää sateesta nauttinut, vaikkei tamma asiaa selkeästi ilmaissutkaan. Ilmeestä päätellen tähtipäätäkin ketutti. Tamma ei kuitenkaan lähtenyt mukaan edessä pomppelehtivan Rudin messiin, vaan piti järjen päässä ja asteli nöyrästi eteenpäin. Huvittavin hetki koko reissussa oli se, kun kaksi edellä menevää hevosta säikähtivät samaa asiaa samaan aikaan, ja lisäksi hypähtivät ilmaan tehden pienen pukin lähes paikaltaan. Kuin peilikuvat. Osaavatpa nuo eläimet olla hupaisia aina silloin tällöin. Ensikerraksi toiveena Moona!
|
|
|
Post by Lispe on Apr 30, 2014 15:48:56 GMT 2
Istua tönötin pikku Sallan selässä iloisena. Pitkän kinuamisen jälkeen olimme lähteneet maastoon! Reippaasti jutustelimme ja tutustuimme toisiimme. Salla katseli varuilta, ettei puskista hyppisi mörköjä. Tamma ei kuitenkaan mitään tyhmää keksinyt, kun muutkaan eivät riehuneet. Paitsi, kun alkoi satamaan räntää...
Minä en sateesta välittänyt, toisin kuin muut. Pursusin vieläkin iloa ja naurua, mutta kukaan ei halunnut liittyä seuraani. Höpöttelin itsekseni muille, ja pari kertaa Helena katsoi minua ilmeellä ''nyt Lispe se pää kii'' ja huokaili.
Salla ei muuten välittänyt sateesta, mutta kun muut hevoset heittelivät päitään ja pomppivat paikoillaan. Pikkuinen pallero turvautui Napin seuraan ja matka jatkui rauhallisesti. Ilmeestä päätellen Salla olisi kyllä voinut jäädä talliin.
Nauroin katkeakseni Napin ilmeelle, kun hätääntyneenä kävelimme suoraan päin sen persusta. Nappi pysähtyi, kurkisti taakse ja luimisti kuin kysyäkseen ''oletko tosissasi?''
|
|
|
Post by Luna on May 1, 2014 13:57:34 GMT 2
Matkaan lähdin idottina paksussa takissa vaikka aurinko vain porotti.
Kiva maastoreissu muuttui kiroiluksi ja tarinaksi kun räntäsade ikävästi iski. Itselläni oli jalata pian jäässä mutta takki piti minut aika mukavasti lämpimänä. Päkädetkin meinasivat jäätyä mutta pian pääsi talliin lämmittelemään.
Brenda säpsähti ensimmäisten hiutaleiden osuessa sen karvapeiteelle. Brenda yritti kääntää takapuolen tuuleen ja jäädä odottamaan räntäsateen loppumista. Kuitenkin pohje, raippa ja reipas maiskautus sai tamman liikkeelle.
|
|