|
Post by Petra on May 3, 2014 11:32:54 GMT 2
Kiitos molemmille, Julialle kivasta ja hauskasta tarinasta ja Tessalle äärettömän söpöstä ja tunnelmallisesta kuvasta! :3 Eli karhu tulee kohta perimään Catherinea, Satua, Hennaa, Rosannaa ja Veeraa ((ei vais, ei näillä mikään tulipalokiire ole!))
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 3, 2014 23:01:03 GMT 2
Veera&Nuk
Mitäköhän vaelluksella tulisi tapahtumaan, mietin itsekseni kiristäessäni Nukin satulavyötä. Vilkaisin sivulle ja näin, kuinka Hukkiksen hampaat upposivat Lispen käsivarteen. Auts! Tuo varmaaan sattui, ajattelin samalla kun Lispen suusta pääsi kirosana. Nuk pullisteli, mutta sain satulavyön kuitenkin kiristettyä. Säädin selästä käsin jalustimia yhdellä reiällä lyhyemmiksi. Lähdimme kävelemään rauhalliseen tahtiin ja juttelin Lispen kanssa kaikesta mahdollisesta. Nukin satulassa oli mielestäni aika helppo istua. Pian Juuso kertoi minulle ja käski myöskin sanoa Lispelle, että kohta ravattaisiin. Nukin ravi oli ihanan sulavaa ja ruuna pysyy hyvin käsissäni. Edessäni oleva Mara hieman hidasteli, mutta onneksi hevonen oli Juuson osaavissa käsissä. Matka meni oikeastaan todella nopeasti, varsinkin kun otimme laukkaa joissain kohti. Lispe rupesi huutelemaan jotakin, mutta en saanut siitä selvää. Pian olimmekin jo leirintäpaikalla ja riisuin varusteet Nukilta. Laitoin riimun päähän ja vein hevosen tilapäistarhaan. Rupesin paistamaan makkaraani ja katselin taivaalle, missä pilvet leijaili. “Veera, toi sun makkaras palaa kohta” kuulin Lispen sanovan. Olin ollut aivan ajatuksissani ja rupesin syömään mustaa makkaraa. Muille näytti ruoka maistuvan paremmin kuin minulle. Syönnin jälkeen valvottiin vielä hetki. Petra antoi ystävällisesti kaikille halukkaille viltin. Olin kylmästä kankea, joten päätin ottaa viltin. Painuin telttaan makuulleni ja selasin kännykällä vielä hetken askia ja lähettelin viestejä Kapen kanssa. Tessa ja Catherine olivat jo nukahtaneet, joten päätin itsekin rueta nukkumaan. Heräsin kännykkäni värinään ja Catherine heräsi samalla. Kävin herättelemässä Tessan, joka nukkui sikeästi. Otin taskulampun käteeni ja lähdimme ulos. Kävimme tarkastelemassa olivatko aidat kunnossa ja olivatko aitojen portit kiinni. Söin muutaman jäljelle jääneen vaahtokarkin ja join pepsiäni. Koivut humisivat yllämme ja taivas oli tähdetön. Tsekkasin vielä kännykästäni, oliko kukaan kaivannut minua. Ja oli! Eemil oli lähettänyt minulle viestin whatsapissa. Siinä luki “Onko siellä vaelluksella ollut kivaa :3 Tulen sitten tallille sinua vastaan huomenna” Eemil oli yksi tärkeimmistä kavereistani ja ehkä vähän enemmänkin. Vastasin “Joo ihan huippua! Kiva juttu Öitä.” Yllätyksekseni hän vastasi vielä näinkin myöhään. “Hyvää yötä, ikävä sua. Haleja.” Eemil vastasi. Tessa vetäisi minua hihasta ja kertoi, että on aika mennä nukkumaan. Olin ollut aivan kiinni puhelimessa, enkä ollut edes huomannut kellon näyttävän kolmea. Sanoin Tessalle ja Catherinelle käyväni herättämässä Petran ja Julian. He suostuivat siihen ilomielin ja niin lähdin hiippailemaan Petran ja Julian luokse. Menin sisälle ja kutittelin heidät hereille. Petra oli hieman ärtynyt ja mutisi jotain juuri näkemästään unesta, mutta päätin lähteä paikalta ennen kuin Petra tappaisi minut. Menin telttaani ja Tessa oli vielä hereillä mutta päätin itse rueta suoraan nukkumaan-ja sen tien. Kerkesin juuri ja juuri makuupusiini, kun olin jo unten mailla. Eljas oli käynyt yöllä neljän aikoihin pelottelemassa meitä, mutta olin kuulema nukkunut kuin tukki. Aamulla sain kuulla siitä, kuinka olin sönköttänyt unissani jotain pinkistä leopardista ja harmaasta piposta. Kävellytkin olin unissani ja Tessa oli käynyt yöllä minut saattelemassa takaisin telttaan. Luoja paratkoon jos olisin lähtenyt jonnekkin kauemmas kun teltan taakse. Pakkaan tavarani ja puen vaatteet pääleni. Lähden unisena kävelemään ulos ja törmään Lispen mahaan. “Auts! Katso eteesi, pikkuinen!” Sanoi Lispe vitsaillen. Vihasin sitä kun minua sanottiin pikkuiseksi. Hymähdin vain vastaukseksi ja jatkoin matkaani. Nousimme hevostemme selkään ja lähdimme kotia kohti. Matkan varrella meitä odotti muutama maastoeste, jotka olivat tukki, kaksi risuestettä, talo sekä kuiva hauta. Yhteistyö oli mitä parhain minun ja Nukin välillä, josta olin iloinen. 12 aikaan pysähdyimme syömään nuudeleita, leipää ja lämmitettyä keittoa. Nami nami, voi että kun maistui hyvältä hyvässä seurassa. Tarjolla oli vettä tai limsaa ja päätin valita poikkeuksellisesti veden. Kaikki tarkastelivat hevosten jalat ja Nukilla ne näyttivät olevan hyvässä kunnossa. Naureskelimme ja juttelimme porukan kanssa ja otimme ruokalevon. Lähdimme kohti Vaahterapolkua neljältä ja loppumatka Nukin kanssa sujui hyvin. Saavuimme Vaahterapolun pihaan, jossa näin Eemilin mopoineen päivineen. Purin Nukin ja kiitin vaelluksesta. Petra kerkesi huikkaista “Moikka, oli kivaa!” Juuri ennen kuin lähdin juoksemaan Eemilin syliin. Halasin Eemiliä ja lähdimme huristelemaan mopolla kotiin päin. Oli kivaa, toivottavasti joskus uudestaan!? Ja tää tuli kuin tulikin tänne 0:00
|
|
|
Post by Petra on May 4, 2014 6:47:50 GMT 2
Kiitos kivasta maksusta Veera!
|
|
|
Post by Catherine on May 4, 2014 19:11:26 GMT 2
Mä rukoilenpyydänanelen että tää käy! Tein tarkotuksella tälläsen... Sarjakuvamaisen? Kiitos kuitenkin vaelluksesta!
|
|
|
Post by Petra on May 17, 2014 20:51:58 GMT 2
En ollutkaan tätä huomannut, mutta kiitos ihanasta ja hauskasta kuvasta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 18, 2014 21:55:09 GMT 2
Tein muutaman pikaisen katseen rannekellooni, joka näytti seitsemää. Meidän oli aika lähteä. Istuin innoissani suloisen Suomitamman Huhun selässä. Huhu oli alusta alkaen vaikuttanut oikein mukavalta hevoselta, joten ilman paineita odotin Petran valmistumista. -Ja sitten voidaan lähteä! Petra kailotti kuin tilauksesta. Rupesimme muodostamaan pitkää jonoa, jota Petra johdatti Jimmyn kanssa. Me Huhun kanssa olimme keskivaiheilla, joka sopi kummallekin hyvin. Ratsukkojen lähtiessä pihasta sujahdin paikkaani Tuikun perään, jota Catherine tänään ratsasti. Meidän peräämme tuli lisää Suomenhevosia, nimittäin Vika, Tessa selässään. Selässäni painava reppu haastoi selkäni, mutta yritin selviytyä leirintäpaikalle saakka pyörtymättä neidon selkään. Vaikka ei se olisi Huhua haitannut, olisi vaan piipertänyt Tuikun tahdin mukaan. Vaahterapolun jäädessä taaksemme askelsimme reipasta tahtia eteenpäin. Suuren koivun tullessa vierellemme, Huhu yritti napata siitä pientä evästystä, vaikkakin huonoin tuloksin.
Pyysin Huhua raviin Petran ohjeiden mukaisesti. Tamman nostaessa juoksulle, lähdin keventelemään mukaan Huhun helppoon raviin. Tamman tottelevaisuuden takia oli helppo pitää pientä välimatkaa edellä ravailevaan Tuikkuun, kaiken varalta. Hetken kuluttua vastaan tuli loiva mutka, joten istahdin hetkeksi Huhun mustaan satulaan laiskottelemaan, kunnes nousin taas keventämään. Pian Petra jälleen ilmoitti, että siirrämme askellajin käyntiin. Itse en huudahdusta kovin selkeästi kuullutkaan, mutta Tuikun siirtyessä käyntiin menin mukana. Silitin Huhun vaaleaa karvaa. Katsahdin taivaalle, jossa muutama pilvi piti keskenänsä nopeuskilpailua. Muuten taivas oli sininen, sillä aurinkokin teki karkumatkaa puiden taa.
Saatuamme kaikki teltat kasaan, Petra ja Julia huusivat, että ruoka olisi valmista. Jokainen meistä lähti nälkäisenä kipittämään kohti kaksikkoa, jotka odottelivat nuotion edustalla. Keräännyimme jokainen lämpimästi roihuavan nuotion ympärille natustelemaan juuri paistettuja herkkuja. Kääriydyin omaan tummansiniseen fleecevilttiin, kuten moni muukin teki. Vieressäni istuskeleva Rosanna pisti hampaansa töihin natustellessaan innokkaasti makkaraa. Nappasin itse vaahtokarkkipussin käsiini ja kaavin sieltä neljä vaahtokarkkia, minä kun en makkaroihin koske. Heitettyäni vaahtispussin takaisin Petran kätösiin, tungin karamellit tummanruskeaan tikkuun, jonka tuikkasin nuotioon. Nuotio oli todella todella lämmin, joten suljin silmäni estääkseni itseni palamisen. -Satu hei, sun vaahtokarkit palaa kohta, Jonna naurahti vieressäni. -Ai kappas, vastasin huvittuneesti ja kiskaisin kättäni hieman kauemmaksi nuotiosta. Saatuani karkit lämpimiksi ja suuhuni, lähdin kohti telttoja. Sain jo vatsani täyteen!
"Yövuoro odottaa, pitää mennä. Sano myös tytölle öitä!" raapustin nopeasti kännykkääni, ja lähetin veljelleni. Rosannan kanssa nostettiin myöskin Henna ylös vilttinsä alta, jonne oli uinahtanut. Kello näytti keskiyötä, joten päässäni totesin pienen toiveen, kunnes Rosanna raahasi minut ulos teltastamme. Henna raahautui väsyneenä peräämme, kun lähdimme lampsimaan kohti tarhoja. Vain muutama askel, niin edessämme nökötti tammojen tarha. Aidan yli tunkeutui muutama tumma pää, jotka juuri ja juuri erotimme Meridaksi sekä Maraksi. Passitimme Rosannan tarkistamaan portin, jonka jälkeen kävimme tekemään samoin myös herrojen tarhoilla. Kaikki näytti olevan kunnossa, muutama hepo oli jo vaipunut uneen ja makoili onnellisena kavereidensa keskellä. Kun tämä oli hoidettu pois alta, kulkeuduimme edelleen palavan nuotion vierelle jutustelemaan.
Kaikki oli siivottu ja hevoset varustettu ratsastajineen päivineen, joten olimme jälleen valmiina lähtemään. Jätimme aukion taaksemme, kun lähdimme lampsimaan poispäin samassa, vanhassa järjestyksessä kuin viimeksikin. Huhu oli tänään hyvin nukutun yön jälkeen reippaalla tuulella. Kävelimme pitkän matkan, läpi jokaisen mutkan ja mäen. Seuraavaksi saavuimme pienen maastoesteradan alulle, johon Petra pysäytti letkan. -Hypätäänkö läpi? nainen käännähti satulassaan taaksepäin ja huudahti. Jokainen hihkui innoissaan vastaukseksi, ja siispä Petra otti askeleita jälleen eteenpäin. Muut seurasivat perässä, minä mukaan lukien. Huhu oli jo valmis lähtemään liikkeelle, kun etupätkä jonostamme siirsi laukalle. Siispä minäkin. Hyppäsimme Huhun kanssa jokaisen mahdollisen esteen, ja kaiken tamma suoritti esimerkillisesti. Suuri, alaselälläni roikkuva reppu hieman häiritsi menoa, mutta Huhua ei kuitenkaan 'pieni' lisäpaino haitannut!
Vedin lämmintä leipää suuhuni minkä jaksoin. Hirveä nälkä oli kalvanut minua aamusta saakka, kun en millään jaksanut käydä ruikkaamassa Petralta mitään. Pärjäsin siis vedellä. Nyt kuitenkin olin valmis perumaan puheeni, sillä minulla oli hirmuinen nälkä, jota taltutin Petran eväillä. Kaksi leipää syötyäni kaasin mukillisen mehua lärviini ja hiippailin Huhun luo, joka yritti kaapia maasta viimeisiä heinänrippeitä. Samalla kävin tamman jalat ja varusteet läpi, ja kun kaikki oli hyvin, menin viettelemään lyhyttä taukoa muiden luokse. Kauaa emme kuitenkaan ehtineet lepäillä, kun Petra kuulutti matkan jatkuvan. Kaikki nousivat jaloilleen ruohikosta ja astelivat ratsujensa luokse. Itsekin tein samoin. Huhun luokse jälleen päästyäni viimeistelin lähdön ja seuraavaksi asetin jalkani jalustimeen ja kapusin tamman selkään. Olimme valmiina lähtöön. Kasauduimme taas pitkään jonoon, ja lähdimme liikkeelle, kohti Vaahterapolkua, monen ravi- ja laukkapätkän, ylä- ja alamäen sekä mutkan kautta.
|
|
|
Post by Petra on May 18, 2014 22:50:11 GMT 2
Kiitos ihanasta maksusta!
|
|