|
Post by Inna on Apr 14, 2014 16:41:46 GMT 2
Tällä kertaa suokit lähtevät hieman eräretkeilemään Vaahtiken tuttuihin maastoihin! Kokoamme siis jälleen lauman suokkiratsukoita reippaalle metsälenkille. Maasto tulee kestämään suurinpiirtein kaksi tuntia, joten mukaan kannattaa ottaa ainakin juomapullo. Maastoretkelle mahtuu mukaan 6 ratsastajaa ja hevosvaihtoehdot ovat Vika, Huhu, Tuikku, Ressu, Ulla ja HukkisOsallistumiseen ei pistetä hevostoiveita Ratsut arvotaan osallistujien kesken! Maksuksi käy tarina, runo tai piirrustus. Inna nappasee alleen luottoheppansa Aittohaarasta, elikkäs Rullan. Viimeinen osallistumispäivä on 28.4.
Osallistujat 6/6: Lispe – Ulla € Petra – Huhu € Henna – Ressu Satu – Tuikku € Kipa – Vika € Eljas – Hukkis
Ratsastusjärjestys: Rulla – Tuikku – Vika – Huhu – Ulla – Ressu – Hukkis
Vastaa tarinassasi seuraaviin kysymyksiin: - Kuinka oma hevonen käyttäytyi? - Mitä tapahtui, kun vastaan asteli kolme peuraa? - Mitä tapahtui, kun otimme hieman laukkakilpailua pellolla? Kuka tippui kuralammikkoon? - Miten edellä ratsastava hevonen käyttäytyi, kun oma hevosesi pieraisi? - Entä miten edellä ratsastava ratsastaja reagoi, kun sinulta pääsi kaasuräjähdys? - Mitä muita tapahtumia retkellämme asteli vastaan?
|
|
|
Post by Lispe on Apr 14, 2014 18:06:41 GMT 2
Mä tungen kaikille näille sun tunneille!
|
|
|
Post by Petra on Apr 14, 2014 18:07:12 GMT 2
Huehuehue Petra mukaan! Ja jos saa yhtään toivoa, niin en kuitenkaan toivoisi Hukkista alle
|
|
|
Post by Inna on Apr 14, 2014 18:26:52 GMT 2
Lispe, Welcome vaan! Petra, eli Petralle Hukkis, selvä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2014 18:28:44 GMT 2
Henna mukaan (--:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2014 20:10:19 GMT 2
No voisihan sitä tulla
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2014 16:11:37 GMT 2
Mukana
|
|
|
Post by Inna on Apr 21, 2014 10:58:48 GMT 2
Mukaan mahtuu vielä 1 ratsastaja!
|
|
|
Post by Petra on Apr 21, 2014 12:57:02 GMT 2
addsdas afdasd olen kamala ja haluan mukaan myös Eljaksella Kun kukaan muu ei tunnu tunkevan mukaan niin minähän sen yhden ratsastajan "puutteen" täytän
|
|
|
Post by Inna on Apr 21, 2014 12:59:00 GMT 2
Asia nakki!
|
|
|
Post by Inna on Apr 21, 2014 13:42:23 GMT 2
Saa maksella!
|
|
|
Post by Petra on Apr 21, 2014 13:54:43 GMT 2
Petra
Sain rakkaan Huhutumpelon alleni pitkästä aikaa ja olin tyytyväinen, sillä kasvattini tuntui muistavan minutkin. Huhu kiehnästi minussa koko varustamisen ajan ja seuraili minua kuin lammas. Aurinkoisella pihamaalla noustessani Huhun selkään tunsin, kuinka pikkutamma steppaili allani tarmokkaasti: hyvä vain, kohta nimittäin mentäisiin eikä meinattaisi ainakin jos Innan lupaukset nopeasta lenkistä toteutuisivat!
Huhu oli alkumatkasta eteenpäinpyrkivä, vaikka kyttäilikin ympäristöään. Se ei kuitenkaan tahtia hidastanut, pikemminkin Huhu juoksi alta pois kun jossain rapsahti. Takana kulkeva Ulla meinasikin saada pari kertaa monoa, Huhun itse kulkeissa Vian persiissä kiinni, veljen kulkiessa rauhallisesti edellä, koska taisi Vika olla tottunut Huhun suureen sisarusrakkauden osoitukseen.
Oli hyvin, siis HYVIN lähellä, etten olisi löytänyt itseäni maasta, kun alkukäyntien jälkeen tielle tepasteli muutama peura. Kaaos oli koko ryhmässä lähellä ja Huhukin veteli ties mitä vänkyröitä paikallaan ja pukitti lopulta paikaltaan saaden minut kaulalleen roikkumaan. Tarrauduin onneksi Huhun vaaleisiin jouhiin ja roikuin kauhistuneen hevosen harjassa takiaisen lailla.
Päästyämme yli tästä peurojen tapaamisesta ja hevosten rauhoituttua Inna huikkasi edeltä, että edessä olisi laukkakisa. Kiihdytin Huhun ensin raviin ja sitten laukkaan, mutta tyhmeliini vain lönkytteli eteenpäin mukavassa laukassa kiinni Vian kyljessä. Tosella kerralla kisatassamme läsipääkin tajusi, että nyt saisi mennä ja pikkuheppa lähti raketin tavoin kiitämään, jolloin pääsimme pellon laidalle ensimmäisinä. Vilkaistessani taakseni hidastaessani tahtiamme pellon lailla näin mustan suokin muodon riehuvan pellolla ja punapäisen miekkosen makaavan maassa kiroillen. Monia tuntui naurattavan yleensä hiljaisen Eljaksen kiroilutulva ja nouseminen kuralätäköstä. Höh, pellon ainoa kunnon kuralätäkkö ja Hukkis onnistui pudottamaan Eljaksen juuri siihen? Way to go. Myöhemmin sain kuulla, että myös Kipa oli pudonnut vauhdissa jo aivan alkumatkasta kun Vika oli jäänyt matkasta ja kiihdyttänyt hieman enemmän kerralla, mutta tyttö ei ollut osunut kuralätäkköön.
Jatkaessamme matkaa Eljaksen ja Kipan kavuttua takaisin hevostensa selkiin ja Eljaksen syljeskellessä edelleen kuraa ja multaa suustaan matkamme jatkui. Rauhallista matkantekoa ei juuri haitannut, vaikka Huhu päästi kertaalleen kunnon fanfaarit ilmoille, saaden Vian edessään kurkkaamaan taakseen ja jatkamaan sitten matkaansa. Takana olevia minä enemmän säälin, tuuli ei ollut heille suotuisa... Seuraavaksi oli kuitenkin minun vuoroni olla nolo eikä ratsuni, kun aamupala heitti voltin vatsassani ja päästin varsin kuuluvan pierun selässä. Voi luoja minua hävetti ja naama punaisena jatkoin matkaa Kipan nauraessa katketakseen selässä, joka aiheutti Viassa ärsyyntymisen ja pian Kipa löysi itsensä jälleen maasta, ojanreunasta.
Matka kuitenkin jatkui edelleen melko rauhallisen tahtiin. Huhu oli säpsykkä ja hyppäsi pari metriä sivuun, kun viereisestä pusikosta pyrähti lintuparvi lentoon Innan huudellessa ravipätkästä. Tämän takia roikuin jälleen Huhun kaulalla tamman yrittäessä kääntyä ympäri, mutta päästyäni takaisin kunnolla satulaan matka jatkui melko rauhalliseen ta---- pitikin mennä sanomaan. Metsästä kuuluessa kovaa ryskettä (mahdollisesti hirven tai Milan aiheuttamana) Huhu sai täyden paniikin ja lähti ryöstämään kohti Vaahterapolkua. Roikuin tamman harjassa, jalat kiertyneinä Huhun vatsan ja selän ympärille kun valuin satulasta kyljelle. Lopulta kuitenkin sain Huhun hallintaan, jolloin Huhu teki muutaman suuren pukin paikallaan, viimeisimmäksi tempukseen osoittautuen pukki eteen kaula kaarella, jolloin sain Huhun hallitnaan, nousin satulaan ja ravasin muun ryhmän seuraksi. Päästyämme tallin pihaan ilman suurempia tapahtumia vietin pitkän aikaa Huhun kanssa karsinassa harjaillen pikkutammaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 21, 2014 17:03:24 GMT 2
Petra// =D
Inna// Omani makselen kunhan koneelle pääsen.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 21, 2014 20:37:17 GMT 2
Pomppasin ratsuni Tuikun kyytiin iloisin mielin. Tamma oli reippaana, kyttäili ympäriinsä. Kaikkien saatua itsensä selkään, olimme valmiita lähtemään. Rulla meni ensin, toisena köpöttelimme me, Tuikun kanssa. Koko konkkaronkka asteli energisesti eteenpäin. Yht'äkkiä, ihan puskasta pomppasi kolme ruskeaa peuraa. Tuikkukos tästä sähähti. Tamma hirnahti kevyesti ja pompahti melkein pystyyn. -Tuikku nyt! karjaisin ja halasin tammaa estääkseni putoamiseni. Hetken kuluttua, kun mustanvoikko hieman toipui kokemuksestaan, saatiin jatkettua matkaa.
Saavuimme pellon laitaan. -Kukas haluaa laukata? edessä oleva Inna huudahti velmu ilme kasvoillaan. Jokainen meistä nosti kätensä ylös, lukuunottamatta minua ja paria muuta, joilla oli täysi työ hevostensa kanssa. Niimpä Inna kehotti kaikkia liikkeelle ja ampaisi laukkaan. Ennen, kuin olin edes ehtinyt tajuta tilanteen kulun, Tuikku lennähti Rullan perään täydessä laukassa. Nappasin ohjat äkkiä paremmin käsiini ja yritin pysyä vauhdisssa mukana. Tilanne eteni pieneksi laukkakilpailuksi. Rulla ja Inna saivat hieman etumatkaa. Pysyimme vauhdikkaan Tuikun kanssa kakkossijalla, ja taakseni en sen enempää ehtinyt vilkaista. Pian kuitenkin kuulin epätoivoista naurua takaatani; Kipa oli onnistunut lentämään alas ratsunsa selästä! Yht'äkkiä korviini kantautui äänekäs pieraisu. -Voi Tuikku, naurahdin. Takanamme laukkaavan Huhun selässä tönöttävä Petrakin kikatti kimeästi. Matka kuitenkin jatkui ilman sen kummallisempia juttuja.
Anteeksi hyvin tylsä ja lyhyt maksu... xd Mutta anyway kiitoksia matkaseurasta ja muusta! :-D
e/ Ai kato, muutama jäi tosiaan välistä :''D
|
|
|
Post by Inna on Apr 21, 2014 20:39:18 GMT 2
Kelvatkoon tällä kertaa, vaikka ihan kaikkiin kysymyksiin ei vastauksia kuulunut
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 22, 2014 7:00:59 GMT 2
“Noniih..”, ajattelin kun katsoin kenet olin saanut ratsukseni maastoon. Ja Vikahan se oli. “No, eikai tässä nyt mikään auta kun mukaan on ilmoittauduttu”. Lähdin varustamaan Vikaa. Olipas se siistin näköinen, ei ollut piehtaroinut mutalätäköissä, kuten yleensä. Harjasin Vikan ja lähdin hakemaan satulan. Nuuin.. Satula oli paikallaan ja sitten satulavyö. “Mitääh??” Oliko ruuna lihonut vai satulavyö väärä kun en saanut laitettua sitä edes ensimmäiseen reikään. Katsoin Vikaa hämmästyneenä ja huomasin, että Vika piti suutaan tiukasti kiinni. “Petra, viitsisitkö tulla tänne”, huusin Petralle joka oli varustamassa Huhua parin metrin päässä. “No mikäs täällä on?” Petra kysyi. “Et viitsisi avata Vikan suuta, jotta saisin satulavyön kiristettyä”, sanoin Petralle. “Avata hevosen suu?!”, kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Petra houkutteli Vikaa leivän palalla jotta saisi Vikan suun auki. Ja samassa minä kiristin satulavyötä. “Nui”, sanoin, “Kiitti avusta.” Vika näytti hölmisteneeltä jauhaessaan samalla leivänpalasta jonka oli saanut Petralta. Petra lähti pelastamaan harjapakkia jonka kimppuun Huhu oli hyökännyt. Sitten suitset. Otin Vikasta kunnon “haliotteen” ja melkein survoin kuolaimet Vikan suuhun. Vika ei tykännyt tästä yhtään ja yritti näykkäistä minua monta kertaa. Nyt oli heppa varustettu (vihdoin ja viimein) ja voitiin lähteä pihamaalle. Nousin Vikan selkään. Tunsin ettei Vikaa olisi halunnut lähteä sitten minnekkään vaan jäädä mielummin syömään leskenlehtiä tuosta piantereelta. Olin ensimmäisenä paikalla joten annoin Vikan napata pari lesken lehteä. Seuraavaksi tulivat Lispe ja Henna, tietysti Ullan ja Ressun kanssa. Seuraavaksi saapui Satu Tuikun kanssa ja Eljas Hukkiksen kanssa. Viimeisimpinä muttei vähäisimpinä Petra ja Inna Rullan ja Huhun kanssa. “Noniin. Oletteko valmiita maastoilemaan?” Inna kysyi. Kukaan ei kerinnyt vastata mitään ennenkuin Inna jatkoi, “ Järjestys oli siis Rulla, Tuikku, Vika, Huhu, Ulla, Ressu ja viimeisenä Hukkis. Nousimme hevosten ja ponien selkään ja lähdimme polkua kohti. Vika laiskotteli. Se ei olisi jaksanut lähteä minnekkään. Annoin kunnon pohkeet. Ei toiminut pohkeilla. Mutta kun antoi ääniavut ja kunnon pohkeet samaan aikaan kyllä se siitä sitten lähti. Asiaa taisi auttaa myös se kun Tuikku oli jo lähtenyt kuuliaasti Satun kanssa eteen päin. Alussa polulla kyllä huomasi kun Vika kuunteli ja kun se ei kuunnellut. Aivan yllättäen Vika heitti pari pukkia ja minä lensin komeassa kaaressa mahalleni maahan ja Vika vain lampsi syömään ne leskenlehdet pianteraalta. “Per*eleen Vika”, ajattelin. Kukaan ei kyllä varmaankaan huomannut putoamistani, ehkä. Ei ainakaan Petra joka kävi tahtojen taistelua Huhun kanssa. Vika huomasi että nuin ei olisi kannattanut tehdä ja kyllä se siitä sitten ryhtyi kuuliaaksi kun huomasi että Huhu oli lähellä ja minä olin tosissani. Ja kun sanoin lähellä, tarkoitin todella lähellä. Pari kertaa taisi tulla kiinnikkin asti. Vihdoin päästiin ravaamaan, nautin Vikan ihanasta ravista joka ei ollut ainakaan hirveän pomputtava. Yhtäkkiä Huhu laukkasi ohitseni ja Tuikku hyppi edessäni, tai ainakin yritti hyppiä. Mitä oli tapahtunut? “Aa..” Sanoin ääneen kun näin peurat edessämme. Onneksi Vika ei ollut edes huomannut peuroja vaan oli tylsistynyt melkein kuoliaaksi tällä maastolenkillä. Paransin otetta ohjista ja otin Vikan kuulolle. Kun hevoset rauhoittuivat jatkoimme matkaa. “Laukattanko kilpaa?” Inna huuteli etupäästä. Taaskaan kukaan ei kerinnyt vastata kun Inna jo viiletti Rullan kanssa keskellä peltoa. Annoin Vikalle laukka avut ja hevonen oli kuin toinen. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin pysyä selässä kun Vika teki kaiken työn. Toisaalta, vauhtikaan ei ollut päätä huimaava. Se ei halunnut lähteä seuraamaan muita kun Huhu pysyi vierellä. Seuraavassa kilpailussa Vikaa ei enää kiinnostanut muut kuin ruohon korret. Annoin Vikalle pohkeita, mutta hevonen ei kuunnellut yhtään. “Ääh”, huokaisin kun näin että muut olivat jo lähteneet laukkaamaan. Nostin käteni ilmaan aivan kuin antautumisen merkiksi. Ja juuri silloin Vika huomasi että kaikki olivat jo lähteneet ja otti sitten äkkispurtin ja minä jäin paikalleni. Henna huomasi minut maassa ja laukkasi takaisin luokseni. “Sattuiko?” Henna kysyi. “Ei paljoa, onneksi tipuin pehmeään” sanoin ja taputtelin Vikan jättämää ruohotupsua. Henna purskahti nauruun ja auttoi minut ylös. Onneksi Vika ei ollut lähtenyt hirveän kauas huomatessaan, että jotain puuttui. Nousin Vikan selkään. “Viimeinen perillä on mätämuna” Henna ilmoitti ja lähti laukkaamaan. Saimme kuin saimmekin muut melkein kiinni, mutta enpä ollut viimeinen, Henna oli. “Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön”, sanoin Hennalle ja irvistin leikkimielisesti. Henna irvisti takaisin. Kun lähdimme käppäilemään takaisin päin Petra juorusi, että Eljas oli tippunut kuralätäkköön. Naurahdin. En ainakaan minä ollut ainoa kuka tippui kyydistä. Ja samassa Vikalla pääsi kunnon paukku. Tuikku säikähti ja alkoi vilkuilla ympäriinsä, aivan kuin kysyäkseen “Kuka se oli?!” Vika pysyi aivan hiljaa, mutta Huhu raukka oli tainnut saada haisupommin nenälleen. Pian myös kuulin kuinka Petra pieraisi takanani. Vilkaisin Petraa joka oli aivan punainen. Räjähdin nauruun ja pieraisin itsekkin. Huomasin, että Vika ajatteli, että tämä riitti ja teki kunnon pukkirodeon siinä paikallaan. Tietystihän minä lentäisin selästä. Onneksi en sentään aivan ojaan asti. Satu vain vilkuili meitä hölmistyneenä edestä. Nousin takaisin selkään vaikka kankkua alkoi jo kolottaa tämä jatkuva putoilu. En pystynyt olla tirskumatta koko loppu matkaa Petralle. Loppumatka meni ihan mukavasti. Paitsi, että Huhu lähti ryöstämään ja Petra melkein tipahti. Ainiin Myös Lispe taisi tippua, ihan komeassa kaaressa vieläpä. Nooh.. Kukaan ei varmaan joudu leipomaan, koska muuten saataisiin pitää jo juhlat. Kun saavuimme takasini Vaahterapolun pihamaalle harjasin ja purin Vikan. Lisäksi päästin sen myös tarhaukseen, jossa Huhu odotteli. //Sori, kirjoitusvirheitä on paaaljon. En jaksa ruveta korjailemmaan Ja oliko liian lyhyt? \\ Unohdin vastata kysymykseen "Entä miten edellä ratsastava ratsastaja reagoi, kun sinulta pääsi kaasuräjähdys?", joten se nyt on tuolla korjattuna.. xD
|
|
|
Post by Inna on Apr 22, 2014 7:18:46 GMT 2
Kiitos maksusta
|
|
|
Post by Lispe on May 13, 2014 15:40:18 GMT 2
Kieritin viimeisen pintelin tamman jalkaan. Varusteet olin heittänyt jo niskaan ja harjaan laittanut sivuletin. Kun talutin Ullan kentälle, jossa muut jo odottelivat, Inna nauroi ''Meidän piti lähteä maastoon eikä koulua vääntämään!'' ''No oli pakko kokeilla!'' vastasin. Hyppäsin selkään säädettyäni jalustimet. Odottelimme vielä Satua ja Tuikkua, ennen kuin pääsimme matkaan.
Alussa Ulla kyttäsi kaikkea mahdollista. Ehkäpä pusikosta hyppäisi ilves tai puun takaa hyökkäisi karhu? Puolipidätteillä ja ratsastukseen keskittymällä sain Ullan aisoihin. Ulla reipastui heti, kun aloimme ravaamaan. Ulla korskui ja pärskähteli, kun saavuimme pellon laitamille. - Nyt otetan laukkakilpailu! Inna huuti.
Kun kaikki olivat valmiita, sännättiin matkaan. Hukkis ja Eljas olivat ylivoimaisesti ykkösiä. Ressu tuli hyvänä kakkosena ja me muut, noh... Laukkasimme rinta rinnan maaliin saakka. Huhu kuitenkin päätti lähteä vähän riehumaan. Tamma heitti suuren pukin ja Petra lensi pärställeen suoraan kuralätäkköön. Nauroin täysillä ja Petra katsoi minua murhaavasti. Suljin suuni ja matka jatkui.
Olimme kävelleet hetken, kun tielle asteli kolme peuraa. Ulla sai sellaisen paskahalvauksen ettei mitään rajaa. Tamma hyppeli jokaiseen ilmansuuntaan ja minulla oli täysi työ pitää se kurissa. Tietenkin peurat tätä säikähtivät ja lähtivät pois. En kerennyt edes saada kuvaa…
Ravatessamme Ulla nosti häntänsä ylös ja piereskeli ripeää tahtia. Huhu ei välittänyt pierusta, mutta entäs sitten kun itseltäni tuli pieni paukku. Petra kääntyi ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen! Nainen katsoi ensiksi minua kuin hullua, mutta räjähti sitten nauramaan. Naama punaisena ravasimme vielä hetken.
Kävellessämme kohti tallia muistelin vastaan tulleita elukoita. Ensin ne kolme peuraa ja seuraavaksi Inna kiljaisi nähdessään suden. Kukaan meistä ei uskonut, oli varmaan vain koira. Myöskään ihan oikeilta ja varmoilta koirilta ei vältytty. Vanha nainen tuli meitä vastaan pienen räksyttävän piskinsä kanssa. Sitäkin Ulla säikähti niin, ettei mitään rajaa…
Tallilla kieritin tamman jalasta pintelit pois, purin letin, otin varusteet pois ja jäin vielä harjailemaan hopeanmustaa tammaa.
Ei kommentoitavaa :DD
|
|
|
Post by Inna on May 13, 2014 15:48:37 GMT 2
Tack, tack, lisäilen tän Lulleron päivyriin halusit tai et!
|
|
|
Post by Petra on May 13, 2014 18:13:38 GMT 2
Mie koitan tehä vaikka tänään ton Eljaksen herggubebbu-kuvan valmiiksi niin ei jää tääkään rästiin
|
|
|
Post by Inna on May 13, 2014 18:44:14 GMT 2
Koittaa, koittaa! vaikka eipä mikään kiire ole
|
|