|
Post by Mila on Jan 28, 2014 13:44:40 GMT 2
Helena vetää pienen maastolenkin poneilla lauantaina 8.2. klo 12!
Mukaan mahtuu viisi ensimmäistä halukasta ja ratsuvaihtoehtoina ovat Tohveli, Eetu, Rita, Moona ja Brenda
Osallistuminen tähän alle viimeistään 6.2. Mainitsethan osallistumisen yhteydessä VÄHINTÄÄN kaksi ratsutoivetta (ei siis mitn. tahon TÄN pollen enkä ketään muuta!)
Maksu tapahtuu tuttuun tapaan kirjoittamalla joko tarinaa tai piirtämällä kuvaa maastoretkestä. Kirjoitan pohjan maastoretkelle viimeistään 8.2.
Osallistujat Helena - Vika Iiris - Moona € Jonna - Rita € Riina - Tohveli Cami - Brenda € Kate - Eetu
Maksu: Maksuksi joko piirros tai sisällytä tarinaasi seuraavat sanat: Luminen, aurinko, rusakko, tanssi, pölvästi. Sanoja saa taivuttaa.
|
|
|
Post by Jonna on Feb 8, 2014 19:23:47 GMT 2
Kävelen lumista tietä putkin tallille. Isä oli juuri nakannut minut kyydistään parin sadan metrin päähän tallista ja kävelin nyt tallille. Pitkä matka ei enää olisi. Tänään oli luvassa ponimaasto, mihin joku tulisi myös Eetu-rakkaallani. Toivoin saavani jonkun kivan ponin. Kopisuttelen enimmät lumet tallin ovelle ja humahdan sitten ilmoitustaululle.
- Rita, sanon huomaamatta ääneen. Katseeni hakeutuu automaattisesti ponin karsinalle. Jätän reppuni karsinan ovelle ja menen sisään. - Heippa! Minä ratsastan sinulla tänään maastossa, ilmoitan ja taputan korvat luimussa katsovaa tammaa. Oho, kello oli jo puoli. Haen pakin ja aloitan harjaamaan.
Aloitan harjamaan hiukan ärtsyä hevosta. Olin huomaamatta tai vahingollisesti, ihan sama, jättänyt sitomatta Ritan. Se on kuitenkin virhe - kun aloitan harjauksen, ruskea poni alkaa pyöriä ja vältellä harjaustani. Kun sitten lähestyn Ritaa uudestaan, uhkailee se näykkiä. - Okei okei, ymmärisin.
Haen nopeasti riimunarun, sillä kello on jo paljon. Kiinnitän tamman vetosolmulla ja vedän sitten koko ponin kiltäväksi. Otan kaviokoukun ja menen ensimmäisen kavion luo. - Maisk! hoputan ja saankin jalan ylös. Putsaan sisällön reippain liikkein siitä huolimatta, että Rita riuhtoo. Putsaan loputkin kaviot nopeasti.
Satula ja suitset eivät olleet yhtään helpommat. Koko ajan sai varoa, ettei Rita näykkäissyt tai potkaissut. Lopulta talutamme koko ryhmä ponit kentälle ja on aika nousta selkään. Päätän nousta ilman jakkaraa. Kiristän vyötä reiällä ja lasken jalustimet. Asetan jalkani jalustimeen ja ponnistan selkään. Rita astuu askeleen edemäs, mutta käyttäytyy loppu jalustimien vänkäysajan mallikkaasti. - Hyvä! Aurinko paisti kirkkaasti kasvoille. Aloitimme käynnillä vapain ohjin. Rita kulki rentona ja pärskähteli.
Kokosimme ohjat ja aloimme ravaamaan. Rita tanssahteli hetken hidasta ravia, sillä olisi mieluusti mennyt hiukka kovempaakin. Lopulta askellus hidastui ja saatoin rentoutua. - Voimme ottaa lyhyen pätkän laukkaa! Helena huudahtaa ja nostaa omlla ratsullaaan jo laukan. Kuin rusakko, Rita hypähtää laukkaan. Laukkaamme mielestäni sopivan pätkän säähän verraten. Laukan jälkeen Rita puuskuttaa ja siirrymme käyntiin.
Hieman ennen tallia ravaan vielä Ritalla. Edellä kulkeva hevonen pärskähtää, jolloin Ritakin. Taas edellä pärskähdetään, Rita. Edessä, Rita ja edessä Rita. Hevoset taisivat olla vähän pölvästejä. Siirymme käyntiin ja köpöttelemme tallille. Oli mukava päästä maastoon 'pitkästä aikaa'.
/ Anteeksi tämä lyhkäisyys D;
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 8, 2014 20:52:13 GMT 2
Kävelin lumista tietä pitkin tallille. Tänään mentäisiin maastoon. Ja saisin ratsastaa ihanalla Brendalla! Rusakko juoksi tien yli. Minnekköhän se oli menossa? Aurinko paistoi korkealla taivaalla. "Oi mikä ihana iltaa..." alan hyräillä. Ilta ei vielä ollut edes lähellä. Onneksi. Hain Brendan vihreä-harmaan riimunarun ja kävelin tarhalle. - Brendaa! huhuilen samalla kun kiipeän aidan yli. Brenda laukkasi luokseni Ressu perässään. - Heippa söpöliin! Meen sulla tänää maastoon. Myös Vika, Moona, Rita, Eetu ja Tohveli tulevat, kerron tiikerinkirjavalle ponille. Brenda kipittää vierelläni talliin. Olikohan se nimetty sen ihanan luonteen mukaan? Brendon Best Friend. Haen tamman tummanvihreän harjapakin ja otan kumisuan. Harjaan Brendan karvan pyörivin liikkein. Sitten otan pölyharjan ja harjaan irronneet karvat. Putsaan vielä sen kaviot. Haen sen varusteet ja alan laittaa satulaa sen selkään. Jonna tulee vastaan. Moikkaan häntä, mutta hän ei huomaa. Laitan vielä Brendalle suitset ja talutan sen ulos. Kiipeän Brendan selkään. Se seisoo kiltisti aloillaan. Lähdimme jonossa rauhallista käyntiä metsään. Kun aloimme ravata, Brenda heitti pari ilopukkia. - Pölvästi! sanon sille ja purskahdan nauruun kun se tuijottaa minua toinen kulma koholla. Helena antaa merkin, että kohta laukkaamme. Edessä oleva ei ollut vielä antanut laukka-apuja, mutta muut laukkasivat jo. Brenda alkoi tanssia sivuttain. - Soooo... rauhoittelen ponia. Pian mekin laukkaamme ( tai oikeastaan nelistämme) pitkin maita ja mantuja. Aurinko alkoi laskea, joten lähdimme tallille.
Harjasin Brendan ja riisuin siltä varusteet. Se kävi yhä vähän kuumana, mutten antanut sen haitata. Huomenna tulen hoitamaan Zanzan. Talutan Brendan tarhaan ja annan sille porkkanan. Se näytti söpöltä fleeceloimessa jonka olin sille pukenut. Lähdin kotiin. Rusakko, minkä olin nähnyt tullessani tallille, juoksi tien yli. Hymyilin.
"Oi mikä ihana ilta-aa. Loistaa tähdet ja kuu..."
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 23, 2014 20:37:18 GMT 2
Ihanaa, ponimaaston aika! Kipitin nopeasti tallille ja luin heti ratsuni nimen. Moona! Tätä pikkuista ponitammaa olinkin jo toivonut. Päivästä tulisi varmasti kiva, kun lähtisimme lumiselle maastoreissullemme.
Aurinko paistoi, kun kokonnuimme kaikki ratsuinemme kanssa tallipihalle. Helena ohjasti Vikan kärkeen ja niin pääsimme matkalle. Heti metsään pujahtaessamme rusakko loikki edestämme. Moona hiukan hätkähti, mutta pysyi muuten rauhallisena. Emme otuksesta sen enempää välittäneet, vaan jatkoimme matkaa. Laukatessa lumi pöllysi ja hiutaleet tanssivat pöllähtäessään ilmaan. Annoin Moonan laukata kovaa ja se nautti. Niin nautin minäkin.
Matka oli pian jo lopuillaan, vaikka toisin halusin. Moonalla vauhti kiihtyi loppua kohden ja se alkoi käydä ihan villiksi. Loppumatkasta se säpsähti jotain rasahdustakin ja horjahdin hiukan sivulle. Pääsin kuitenkin helposti takaisin satulaan. Olipas poni pölvästi.
Talliin päästyäni purin tammaponilta varusteet pois ja se pääsi syömään. Olipas sillä jo nälkä. Olisin halunnut vielä pidemmällekin retkelle, sillä Moona oli niin mukava ratsu.
Uhhuh, liian lyhyt... No, menkööt tämän kerran.
|
|