~Nobody To Love~
Maanantai 29.12.14
Tulin tallille kävellen ja yksin, koska Hanna oli sairastunut kovaan flunssaan eikä sen takia voinutkaan lähteä mukaan tallille. En oikein tiennyt mitä tekisin tänään tallilla, pääni löi ihan tyhjää vaikka yleensä se on ideoita täynnä. Kello lähenteli puoli viittä, ja pihalla oli jo todella pimeää. Hevoset olivat pihalla ja kävellessäni tarhojen ohi kuului suloista hörinää.
Menin kurkkaamaan pihatossa olevia hevosia. Katoksen alla suojassa pieneltä lumisateelta oli kirjava shetlanninponitamma Salla, joka oltiin ostettu 9-vuotiaan serkkuni Veeran ensiponiksi. Ojensin kättäni pyöreää ponia kohti, ja Salla tulikin innokkaasti nuuhkimaan kättäni.
-Kuule Salla, voi olla että me ollaan tulevaisuudes aika paljo tekemisis toistemme kans, juttelin ponille. Olin lupautunut auttamaan Veeraa ponin hoitamisessa, koska ei niin nuori voi yksin pärjätä oman ponin kanssa, vaikka hevosista tyttö paljon tietääkin. Veeran äiti, eli minun tätini on myöskin hevosihminen ja todella hyväkin sellainen, mutta Veera oli halunnut että minä kävisin auttelemassa häntä Sallan kanssa ainakin kerran viikossa. Tätini Riikan kanssa olimme sopineet, että kävisin välillä hoitelemassa ponia ihan yksinkin ja saisin tehdä sen kanssa oikeastaan melkein mitä vaan haluaisin. Salla muuttaisi ihan lähipäivinä serkkujeni naapureiden pihaan kahden muun shettiksen kanssa, ja sille alettaisiin etsiä tallipaikkaa joltain tallilta.
Jatkoin kävelyäni tarhojen ympärillä, ja mietin kaikenlaista. Tallilta oli lähdössä aika monta hevosta vaihtoon, ja muutama oli jo lähtenytkin. Tietojeni mukaan Zanza oli lähtenyt jollekkin Sussulle, ja Moona oli palautunut kasvattajalleen. Rudi oli lähdössä Petralle, Salla serkulleni, Ressu jollekkin Chiyolle ja Harrikin oli varattu jollekkin. Nappi ja Meridakin ovat lähdössä, vielä ei vaan tiedä palautuvatko ne kasvattajilleen vai tulevatko ne yleiseen myyntiin. Päätin keskustella kotona asiasta äitini kanssa, että voisimmeko tarjota jommasta kummasta hevosesta jos ne tulevat yleiseen myyntiin. Nappi ei ole ihan sitä mitä minä haen, mutta oikein mukava ja tasokas poni kuitenkin mitä nyt olen ponia tutkaillut. Merida oli taas enemmän minun tyyliseni, olihan sillä tultu mentyä kerran tunnillakin, ja tykästyin tammaan kovasti. Toisaalta taas mietitytti hevosen koko, sillä minähän halusin PONIN. En jaksanut miettiä asiaa enempää, ettei sitten tulisi turhia pettymyksiä jos kumpaakaan kyseisistä hevosista en saisi.
Menin Ritan tarhalle missä se odotteli yksinään. Petra ei ollut vielä mielestäni vienyt Rudia tallilta pois, mutta tarhassa poni ei ollut. Nappasin punaisen riimunnarun maasta ja menin tarhaan sisälle. Rita hörähti minulle tervehdykseksi, ja taputin sitä kaulalle ja napsautin riimunnarun riimuun kiinni. Olin ollut ponin hoitajana jo noin kaksi kuukautta, ja siinä ajassa olimme tutustuneet jo hyvin. Olin käynyt ponin luona vähintään kerran viikossa, joskus jopa joka päivä viikon aikana jos ei ollut muuta tekemistä. Lähdin taluttamaan Ritaa kohti tallia, ja ponilla oli taas oikein kunnolla vauhti päällä. Irti tamma ei kuitenkaan minulta kovin herkästi pääse, joten sain ponin kunnialla karsinaansa asti. Heti karsinaan päästyämme sidoin Ritan kiinni, ja lähdin hakemaan sen varusteita. Jätin samalla omia tavaroitani Ritan kaappiin, ja laitoin itselleni ratsastuskamppeet päälle.
Palasin karsinalle kädet täynnä tavaraa ja laitoin jotkut niistä roikkumaan karsinan oveen, ja jotkut lattialle. Rita oli hieman märkä, koska pihalla oli aina välillä satanut hieman lunta ja ponilla ei ollut loimea päällä. Rita ei kumminkaan ollut mitenkään kauhean märkä, joten nopea ponin läpikäyminen hikiviilan kanssa riitti kuivaamiseksi. Harjasin ponin järjestelmällisesti ja putsasin sen kaviot. Juuri kun olin laittamassa jännesuojia Ritan etujalkoihin, kuulin karsinan ulkopuolelta Riikan äänen.
-Moikka Julia! hän sanoi iloisella äänellä.
-Ai moi, sanoin hieman hämilläni tätini yhtäkkisestä ilmestymisestä.
-Me tultiin Veeran kans kattomaan Sallaa. Oltais tultu vähän ratsastelemaanki, mutta poni oli niin märkä että päätettii ny kumminki jättää välistä, Riikka sanoi.
-Aaa juu, mäki kävin moikkailees Sallaa sillon ku tulin tallille, vastasin. Yhtäkkiä sain idean! Veera halusi ratsastamaan, ja minullahan oli juuri sopiva poni vieressäni. Sillä aikaa kun Veera ratsastaisi Ritalla, minä voisin ratsastaa Iipalla.
-Hei Riikka! huusin tätini perään joka käveli jo pitkin käytävää ja taukohuonetta.
-No? Riikka kysyi ja kääntyi ympäri. Pyysin Riikan takaisin Ritan karsinalle, ja kerroin hänelle suunnitelmani. Riikka katsoi hieman epäilevästi vieressäni seisovaa kaunista Ritaa, ja varmisteli ponin rauhallisuutta ja sopivuutta Veeralle. Ylistin rakasta hoitoponiani maasta taivaisiin, ja lopulta Riikkakin varmistui Ritan rauhallisuudesta. Ehdotin tädilleni, että voisimme kokeilla hypätä matalia esteitä, koska toinen hoitsuni Iippa on vasta koulutusvaiheessa. Riikka lupautui nostelemaan meille esteitä ja löimme kättä päälle tästä hyvästä ideasta.
Jätin Veeran ja Riikan laittamaan Ritaa valmiiksi ja lähdin itse hakemaan Iippaa tarhasta. Ennen kuin astuin tallista ulos huikkasin vielä Riikalle varoituksen ponin terävistä hampaista ja kipakoista takajaloista, ja naureskelin itsekseni kuvitellessani tätini järkyttynyttä ilmettä kuultuaan mitä sanoin. Iippa odotti tarhassaan hieman nyrpeällä ilmeellä luultavasti pienestä lumisateesta johtuen ja tuli innoissaan portille vastaan kun se tajusi pääsevänsä sisälle. Otin Iipan kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Ruunalla oli ihan järkyttävä kiire, ja Iippaa sai pidellä ihan tosissaan ettei se olisi pinkonut mitä jaloistaan pääsisi suoraan omaan karsinaansa turvaan lumihiutaleilta. Sain pidettyä hevosen kumminkin hallinnassani, ja ruuna pääsi turvallisesti omaan karsinaansa. Sidoin Iipan kiinni ja lähdin hakemaan sen varusteita. Toin varusteet sen karsinalle ja kuivasin ruunan ensiksi hikiviilalla, minkä jälkeen harjasin sen läpikotaisin ja putsasin kaviot. Laitoin suojat hevosen jalkoihin ja satulan sen selkään. Lopuksi Iippa sai vielä suitset päähänsä ja martingaalin kaulalleen. Tarkistin että martingaali oli varmasti joka paikasta kunnolla kiinni, laitoin ohjan jalustimen taakse ja jätin Iipan karsinaansa ja menin katsomaan mikä olisi tilanne Ritan kanssa. Ritan karsinalle päästyäni purskahdin nauruun. Rakas mussukkani oli korvat luimussa niin lähellä perimmäistä nurkkaa kuin riimunnaru vain antoi periksi ja loksutteli hampaitaan uhkaavasti. Riikka oli toisessa nurkassa järkyttynyt ilme kasvoillaan ja piti ponin suitsia kädessään.
-Haluaisiksä vähä apua? kysyin yrittäen pitää naamani peruslukemilla.
-Joo, kyllä kelpais, Riikka vastasi helpottuneena avusta. Sovimme Riikan kanssa että hän veisi Iipan jo maneesiin ja vaikka kävelyttelisi ruunaa siellä hetken, niin minä tulisin sitten Ritan kanssa perästä. Riikka ja Veera katosivat karsinan ovensuusta ja minä jäin rauhoittelemaan rakasta hoitoponiani. Rita näytti heti paljon helpottuneemmalta kun Riikka ja Veera lähtivät, ja se antoi nätisti minun laittaa sille suitset päähän. Korjailin myös hieman satulan asentoa, minkä jälkeen lähdin viemään Ritaa kohti maneesia.
Maneesiin päästyämme laitoin Ritan valmiiksi Veeralle, että tytön tarvisi enää vain hypätä kyyttiin. Lopulta jouduin myös punttaamaan tytön ponin selkään, koska Riikka ei enää suostunut tulemaan Ritan lähelle. Kun Veera ja Rita pääsivät liikkeelle, menin Iipan luokse ja kiipesin hevosen selkään. Säädin jalustimet vielä pari reikää lyhyemmäksi, mutta muuten olimme valmiita. Aloimme alkuverkata hevosia samalla kun Riikka kokosi meille pieniä ristikoita ja pystyjä ja erilaisia puomitehtäviä. Iippa kulki oikein nätisti ja rennosti, mutta Rita näytti hieman kärsivältä Veeran sekoillessa ponin selässä. Sovin itseni kanssa että kun Salla vihdoin siirtyisi kokonaan heidän omistukseensa, niin alkaisin pitää pikkuiselle poniratsukolle tunteja. Aloin tekemään puomitehtäviä rauhassa ihan omaan tahtiin, ja viimein kun Iippa tuntui hyvältä ja nosti jalkojaan tarpeeksi niin aloin tulemaan pientä ristikkoa ensin ravissa ja sitten laukassa. Hetken kuluttua vaihdoin pieneen pystyyn, ja Iippa hyppäsi ihan superhyvin. Lopulta Riikka kehitteli meille pienen radan jossa oli viisi estettä, ja ne kaikki olivat 40-50 cm:n korkuisia. Iippa jatkoi hienoa osaamistaan ja hyppäsi tosi nätisti, ja Veerakin hyppäsi Ritalla rataa innoissaan siihen asti kunnes Rita lisäsi kierroksia moottorissa ja alkoi mennä hieman kovempaa mihin Veera oli tottunut. Iippa hyppäsi koko ajan oikein nätisti, joten päätin lopetella ruunan kanssa ja vaihtaa hevosta. Veera tuli mahdollisimman nopeasti "hirviöponin" selästä alas, ja Riikka otti Iipan ja minä kapusin Ritan selkään. Riikka kävi nostelemassa esteitä Iipan kanssa 60-70 cm:n ja tulimme Ritan kanssa niitä esteitä ratana. Rita oli ihan onnessa ja hyppäsi ihan superhyvin, ja Riikka nosti esteitä 80-90 cm:n. Ritan vauhti vaan kiihtyi, mutta se ei pahemmin minua haitannut. Lopuksi tulimme vielä 100 cm korkean pystyn. Veera kävi hakemassa tallista nopeasti Ritan fleeceloimen, ja tulin hetkeksi selästä alas että saisin sen ponin päälle. Kiipesin vielä takaisin Ritan selkään ja lähdin käveleskelemään sen kanssa maastoon sillä välin kun Riikka testaili vähän Iippaa maneesissa. Sovimme, että kun Riikka olisi valmis hän saisi hoitaa Iipan takaisin talliin ja laittaisi hevosen yökuntoon ja veisi varusteet takaisin paikoilleen, ja minä hoitaisin Ritan.
Lähdin Ritan kanssa maneesista tarhojen ohi kohti sänkipeltoa. Emme kuitenkaan menneet sänkipellolle vaan lähdimme menemään pieniä metsäpolkuja pitkin kohti omaa asuinaluettani. Ratsastin ihan metsän ja asuinalueen rajalla, ja jäimme Ritan kanssa seisoskelemaan ja katselemaan ympärillemme. Näin pyöräilijän joka ajoi Jopon näköisellä pyörällä pitkin pyörätietä ja tajusin että pyöräilijä tulisi pian minun ja Ritan ohi. Näin parhaaksi laskeutua alas ponin selästä ja odottaa että pyöräilijä menisi ohi, että voisimme rauhassa kääntyä ympäri ja lähteä takaisin tallille. Kun pyöräilijä tuli lähemmäs ja osui suoraan katulampun valon alle, näin pyöräilijän kasvot kunnolla ja järkytyin hieman. Pyöräilijä oli Matti, ihastukseni... Olin eronnut poikaystäväni kanssa marraskuun puolessavälissä, ja muistan vieläkin kuinka koville se silloin otti. Silloin Matti oli yksi niistä ihmisistä, joka sai minut aina hymyilemään, lohdutti ja osasi piristää. Pääsin edellisestä poikaystävästäni yli yllättävän nopeasti huomattuani kuinka kusipää poika oikeasti oli, ja ei mennyt kauaakaan kun tajusin että minulla on tunteita Mattia kohtaan. Ja eihän siinä mitään huonoa ollut, päinvastoin... Matti on todella komea, suosittu, mukava, hauska ja hyvä jääkiekonpelaaja, jolta ei naisia puutu. Matista tykkää vaikka kuinka moni tyttö, mutta olin alkanut jo toivomaan että meillä olisi jotain erityistä koska Matti kertoi minulle asioitaan ja tuli juttelemaan joka päivä. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti kaiken... Minulta ja Matilta meni välit joidenkin typerien juorujen takia. Painoin katseeni alas ja toivoin että poika ei tunnistaisi minua. Emme olleet puhuneet mitään koulujen loppumisen jälkeen ennen joululomaa, ja nyt ei ollut sopiva hetki yrittää sopia välejä.
-Julia? poika kysyi kuitenkin hieman hiljaisella äänellä ja pysähtyi minun kohtaani. Nostin katseeni ja katsoin poikaa silmiin.
-Kävin just teillä. Oon yrittäny saada sua kiinni vaikka kuinka monta kertaa, mut et ikinä vastaa mihinkää, nii kävin sit kysymäs Veetiltä mikä on tilanne, Matti selitti. Veeti on siis minua vuoden vanhempi isoveljeni, joka tietää lähes kaiken asioistani.
-Aaa, okeiii... Jos sä haluat sopia nii kyllä mäki, mut jos sit joskus myöhemmi jooko? Ku mulla olis ny vähä kiire ja nii, sopersin pojalle ja aloin kääntää jo Ritaa ympäri.
-Hei Julia oota, Matti sanoi, jätti pyöränsä pyörätielle ja otti minua kädestä kiinni ja antoi pusun poskelle.
-Soita mulle illalla, jooko? poika sanoi hymyillen. En pystynyt muuta kuin nyökkäämään ja tunsin kuinka poskeni punehtuivat. Matti nosti pyöränsä, katsoi minua vielä kerran hymyillen ja jatkoi matkaansa. Käänsin Ritan ympäri, nousin takaisin sen selkään ja lähdin ratsastamaan takaisin kohti tallia. Naureskelin itsekseni koko matkan, ja lopulta sain Ritan omaan karsinaansa.
Hoidin ponin yökuntoon, vein varusteet paikoilleen ja hain samalla omat tavarani ja laitoin kunnon paksut toppavaatteet päälleni. Kävin vielä tarkistamassa että molemmilla hoidokeillani oli kaikki hyvin, minkä jälkeen lähdin iloisesti hyräillen kävelemään kohti kotia.
Julia & Rita 3HM
Julia & Iippa 1HM
// Sieltähän tuli ihan pitkä tarina! Hyvä hyvä! Tykkään tällaisista - Mila -