Post by Petra on Jan 27, 2014 17:22:46 GMT 2
Reilun kahden tunnin mittainen tunti on Petran ohjaama ja sinne ovat tervetulleita kaikki. Tunnilla ratsuna toimii Hukkareissu ja keskitymme rennompaan perjantai-ratsasteluun ratsastajan ja Hukkareissun ehdoilla.
Tunti on perjantaina 7.2. ja se alkaa klo 16: ratsastajan pitää kuitenkin ilmaantua paikalle vähintäänkin puolta tuntia aiemmin, jotta Hukkis saadaan kuntoon. Ratsukkoa ohjaa Petra ja liikuskelu tapahtuu ratsastajan toiveiden mukaisesti - tarkoitus olisi kuitenkin mennä peruskoulua n. HeA-VaB-tasolta, hypätä parit pikkuesteet ja mennä jäähdyttelemään maastoon. Mikäli ratsastaja haluaa maastoon, Petra hyppää Jimmyn selkään ja lähtee mukaan - viiekerran valmennuksessa Iiris tuli alas eikä Petra halua, että herra heittää seuraavankin selästään.
Ilmoittautuminen tähän alle ja lisäksi se, mitä tunnilla tehdään enemmän - jos mieleesi on köpöttely, maastossa kulutetaan enemmän aikaa ja hurjapäisille hypätään toiveiden mukaisesti korkeampaakin estettä jos päästään ryntäämään maneesiin. Ja kouluvääntökin onnistuu, mikäli koulukiemuroista on innostunut. Ja tällä kertaa ei kelpaa mikään "mulle käy kaikki", "ei erityistoiveita" jne.
Maksaminen tapahtuu kirjoittamalla tunnista pohjatarinan perusteella
Inna ja Hukkis olivat päässeen kiemurtelemaan pitkin uraa – anteeksi, tarkoitan treenaamaan koulua Innan toiveen mukaan. Ja kun koulurääkkiä pyydettiin, Hukkikselle vain vapaapäivää ja Inna saisi haluamansa. Helena oli suunnannut klo 16 ryhmän kanssa kentälle harjoittelemaan HeC-B:tä ja päästänyt meidät maneesiin – viime viikolla ryhmäläiset kun olivat valittaneet kuumaa, kun mahdollisesti ylireagoiva äiti oli topannut pikkuiset kullannuppunsa sadan toppatakin sekä –housujen avustuksella, ettei vain palelisi.
Alkutunnista Hukkis vänkäsi vastaan ja oli niiiiiin etanaa. Hukkis koetti kertaalleen jopa ryöstää laukan ja oli lähellä, ettei Inna pudonnut suomijukurin leveästä selästä, kun herra teki parit äkkikäännökset, yrittäen nostaa kiitoravin laukkaan omin päin.
Innan melkein-putoamisepisodin jälkeen hän alkoi koota Hukkista kunnolla ruotuun ja oli kadehdittavaa, kuinka nopeasti ja vaivattomasti Hukkiksen selässä Inna sai orin mukaan tekemiseen ja näytti kaapin paikan. Inna osasi koota Hukkista oma-aloitteisesti ja kaksikon yhteistyö oli hyvää katsottavaa. Pariin kertaan jouduin muistuttamaan Innaa rauhoittamaan jalat ja antamaan hellemmät ja hienovaraisemmat pohkeet.
Kun siirryimme vaikeamman kouluratsastuksen osiin. Hukkis tuntui innostuvat: alkutunnin köpöttely ja ratsastajaan tutustuminen ei kenties ollut Hukkiksen lempipuuhaa.
Aloittelimme laukanvaihdoilla, painottaen pysähdyksestä ja peruutuksesta laukan nostamista. Hukkis olisi juossut pitkin poikin kenttää omilla ehdoillaan ja omalla HeP(ukkilaukkaohjelma)-ohjelmallaan, mutta osaava Inna sai orin jälleen kuulolle ja rauhoittumaan kauniiseen ja luonnolliseen muotoon. Tässä kohtaa tuntia tunsin ylpeyttä, sillä Innan avuista oli jo kehittynyt rauhallisemmat ja selvemmät hevoselle mutta lähes näkymättömät katsojalle ja entistäkin sulavammat. Hukkis ja Inna pelasivat laukanvaihdot niin saumattomasti yhteen, että suokki näytti liikkuvan Innan ajatusten mukaisesti eikä ohjien ja pohkeiden ”pakottamana”.
Laukanvaihdoista selvittiin kunnialla ja sillä aikaa, kun itse kävin hakemassa kätösiini paksummat hanskat Inna käveli Hukkiksen kanssa.
Palatessani paikalla, oli maneesin aitaan nojailemassa muutamia hoitajia – tai mistä minä tiesin, saattoivathan tytöt olla ilman hoitohevosia, kun Mila oli päättänyt laittaa osan tallista matalaksi. Siinä paha missä mainitaan - Mila näytti itsekin roikkuvan maneesin laidassa ja huutelevat Innalle kiusallaan.
Jatkoin tuntia kera Innan ja Hukkiksen. Ori oli yhä pirteä, muttei enää näyttänyt siltä, että skitsoaisi laukassa ja veisi Innaa pitkin maneesia.
Hukkis taipui hyvin avo- ja sulkutaivutuksiin, joskin Innan avot ja sulivat menivät pari kertaa väärinpäin – noooooh, mitä pienistä.
Inna käveli jälleen hetken Hukkiksen kanssa samalla kun itse selitin naiselle rataa, joka hänen tulisi kohta suorittaa.
Inna käveli Hukkiksen kanssa rataa läpi samalla kun selitin suu vaahdossa, miten nainen etenisi ”uljaan” ratsunsa kanssa. Kävimme myös läpi pariin kertaan pohkeenväistöt sekä täyskäännökset ja meinasimme myös mennä laukanvaihtoja vielä kertaalleen, mutta kun Hukkis meinasi jälleen jyrätä, käskin Innan ottaa käyntiä ja nostaa laukan vasta, kun Hukkis pysyi käsissä ja pysäytellä laukassa ja pitää ori kokoajan körppänä ja valmiina nopeisiinkin pysähdyksiin tai käyntiin siirtymisiin.
Rataan kuului pysähdyksiä, suoraan nostoja laukkaan, pohkeenväistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia ja Innalle eniten näytti tuottavan ongelmia kolmikaarinen kiemuraura: Inna missasi moneen otteeseen kulmat ja treenasimmekin lähestulkoon loppuajan rataa ja kolmikaarista kiemurauraa. Lopulta se alkoi sujua erinomaisesti ja Helenan seuraava ryhmä alkoi tulla maneesiin, jolloin Inna meni kentälle Hukkiksen kanssa ja itse kävin ottamassa Jimmyn tarhastaan. Iskin länkkärihevoselle lämmitetyt kuolaimet suuhun ja nousin puuaidalta oriin selkään, istuen orin fleeceloimen päällä, kävellen sitten Jimmyn kanssa suoraan kentälle ja napaten Innan ja Hukkiksen mukaani, jonka jälkeen lähdimme maastoilemaan.
Samoilimme hevosten kanssa reilun vartin verran isolla tiellä, kertaalleen oikoen hieman metsän poikki, päätyen pian tallille. Inna häipyi talliin laittamaan Hukkista pois kun itse talutin Jimmyn tarhaansa ja laitoin fleeceloimen päälle toppaloimen, lähtien sitten kiusaamaan Innaa – ja talliin astuessani näköjään myös Milaa, joka auttoi käytävällä seisovan Hukkiksen varusteiden poisotossa innokkaasti.
Kiitos Innalle liikutuksesta ja rääkättävänä olemisesta!
Tunti on perjantaina 7.2. ja se alkaa klo 16: ratsastajan pitää kuitenkin ilmaantua paikalle vähintäänkin puolta tuntia aiemmin, jotta Hukkis saadaan kuntoon. Ratsukkoa ohjaa Petra ja liikuskelu tapahtuu ratsastajan toiveiden mukaisesti - tarkoitus olisi kuitenkin mennä peruskoulua n. HeA-VaB-tasolta, hypätä parit pikkuesteet ja mennä jäähdyttelemään maastoon. Mikäli ratsastaja haluaa maastoon, Petra hyppää Jimmyn selkään ja lähtee mukaan - viiekerran valmennuksessa Iiris tuli alas eikä Petra halua, että herra heittää seuraavankin selästään.
Ilmoittautuminen tähän alle ja lisäksi se, mitä tunnilla tehdään enemmän - jos mieleesi on köpöttely, maastossa kulutetaan enemmän aikaa ja hurjapäisille hypätään toiveiden mukaisesti korkeampaakin estettä jos päästään ryntäämään maneesiin. Ja kouluvääntökin onnistuu, mikäli koulukiemuroista on innostunut. Ja tällä kertaa ei kelpaa mikään "mulle käy kaikki", "ei erityistoiveita" jne.
Maksaminen tapahtuu kirjoittamalla tunnista pohjatarinan perusteella
Inna ja Hukkis olivat päässeen kiemurtelemaan pitkin uraa – anteeksi, tarkoitan treenaamaan koulua Innan toiveen mukaan. Ja kun koulurääkkiä pyydettiin, Hukkikselle vain vapaapäivää ja Inna saisi haluamansa. Helena oli suunnannut klo 16 ryhmän kanssa kentälle harjoittelemaan HeC-B:tä ja päästänyt meidät maneesiin – viime viikolla ryhmäläiset kun olivat valittaneet kuumaa, kun mahdollisesti ylireagoiva äiti oli topannut pikkuiset kullannuppunsa sadan toppatakin sekä –housujen avustuksella, ettei vain palelisi.
Alkutunnista Hukkis vänkäsi vastaan ja oli niiiiiin etanaa. Hukkis koetti kertaalleen jopa ryöstää laukan ja oli lähellä, ettei Inna pudonnut suomijukurin leveästä selästä, kun herra teki parit äkkikäännökset, yrittäen nostaa kiitoravin laukkaan omin päin.
Innan melkein-putoamisepisodin jälkeen hän alkoi koota Hukkista kunnolla ruotuun ja oli kadehdittavaa, kuinka nopeasti ja vaivattomasti Hukkiksen selässä Inna sai orin mukaan tekemiseen ja näytti kaapin paikan. Inna osasi koota Hukkista oma-aloitteisesti ja kaksikon yhteistyö oli hyvää katsottavaa. Pariin kertaan jouduin muistuttamaan Innaa rauhoittamaan jalat ja antamaan hellemmät ja hienovaraisemmat pohkeet.
Kun siirryimme vaikeamman kouluratsastuksen osiin. Hukkis tuntui innostuvat: alkutunnin köpöttely ja ratsastajaan tutustuminen ei kenties ollut Hukkiksen lempipuuhaa.
Aloittelimme laukanvaihdoilla, painottaen pysähdyksestä ja peruutuksesta laukan nostamista. Hukkis olisi juossut pitkin poikin kenttää omilla ehdoillaan ja omalla HeP(ukkilaukkaohjelma)-ohjelmallaan, mutta osaava Inna sai orin jälleen kuulolle ja rauhoittumaan kauniiseen ja luonnolliseen muotoon. Tässä kohtaa tuntia tunsin ylpeyttä, sillä Innan avuista oli jo kehittynyt rauhallisemmat ja selvemmät hevoselle mutta lähes näkymättömät katsojalle ja entistäkin sulavammat. Hukkis ja Inna pelasivat laukanvaihdot niin saumattomasti yhteen, että suokki näytti liikkuvan Innan ajatusten mukaisesti eikä ohjien ja pohkeiden ”pakottamana”.
Laukanvaihdoista selvittiin kunnialla ja sillä aikaa, kun itse kävin hakemassa kätösiini paksummat hanskat Inna käveli Hukkiksen kanssa.
Palatessani paikalla, oli maneesin aitaan nojailemassa muutamia hoitajia – tai mistä minä tiesin, saattoivathan tytöt olla ilman hoitohevosia, kun Mila oli päättänyt laittaa osan tallista matalaksi. Siinä paha missä mainitaan - Mila näytti itsekin roikkuvan maneesin laidassa ja huutelevat Innalle kiusallaan.
Jatkoin tuntia kera Innan ja Hukkiksen. Ori oli yhä pirteä, muttei enää näyttänyt siltä, että skitsoaisi laukassa ja veisi Innaa pitkin maneesia.
Hukkis taipui hyvin avo- ja sulkutaivutuksiin, joskin Innan avot ja sulivat menivät pari kertaa väärinpäin – noooooh, mitä pienistä.
Inna käveli jälleen hetken Hukkiksen kanssa samalla kun itse selitin naiselle rataa, joka hänen tulisi kohta suorittaa.
Inna käveli Hukkiksen kanssa rataa läpi samalla kun selitin suu vaahdossa, miten nainen etenisi ”uljaan” ratsunsa kanssa. Kävimme myös läpi pariin kertaan pohkeenväistöt sekä täyskäännökset ja meinasimme myös mennä laukanvaihtoja vielä kertaalleen, mutta kun Hukkis meinasi jälleen jyrätä, käskin Innan ottaa käyntiä ja nostaa laukan vasta, kun Hukkis pysyi käsissä ja pysäytellä laukassa ja pitää ori kokoajan körppänä ja valmiina nopeisiinkin pysähdyksiin tai käyntiin siirtymisiin.
Rataan kuului pysähdyksiä, suoraan nostoja laukkaan, pohkeenväistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia ja Innalle eniten näytti tuottavan ongelmia kolmikaarinen kiemuraura: Inna missasi moneen otteeseen kulmat ja treenasimmekin lähestulkoon loppuajan rataa ja kolmikaarista kiemurauraa. Lopulta se alkoi sujua erinomaisesti ja Helenan seuraava ryhmä alkoi tulla maneesiin, jolloin Inna meni kentälle Hukkiksen kanssa ja itse kävin ottamassa Jimmyn tarhastaan. Iskin länkkärihevoselle lämmitetyt kuolaimet suuhun ja nousin puuaidalta oriin selkään, istuen orin fleeceloimen päällä, kävellen sitten Jimmyn kanssa suoraan kentälle ja napaten Innan ja Hukkiksen mukaani, jonka jälkeen lähdimme maastoilemaan.
Samoilimme hevosten kanssa reilun vartin verran isolla tiellä, kertaalleen oikoen hieman metsän poikki, päätyen pian tallille. Inna häipyi talliin laittamaan Hukkista pois kun itse talutin Jimmyn tarhaansa ja laitoin fleeceloimen päälle toppaloimen, lähtien sitten kiusaamaan Innaa – ja talliin astuessani näköjään myös Milaa, joka auttoi käytävällä seisovan Hukkiksen varusteiden poisotossa innokkaasti.
Kiitos Innalle liikutuksesta ja rääkättävänä olemisesta!