|
Post by Mila on Jan 17, 2014 21:59:29 GMT 2
BRENDON BEST FRIEND
Risteytysponi, tamma Syntynyt: 1.1.2005 Säkäkorkeus: 143cm
Hoitaja: Sofia (joulukuu 2014 ->)
Hoitajahistoria: Sunny (tammikuu 2014) KiPa (Huhti-toukokuu 2014)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 29, 2014 17:38:41 GMT 2
Brenda1hmKävelen tuttua reittiä Vaahterapolun tallia kohti. Bawcan lähtö oli kamalaa, mutta kun huomasin Brendan etsivän hoitajaa en voinut olla laittamatta hoitajahakemusta. Menneiden pitää vain antaa olla. Pitää olla onnellinen, kuk edes sain hoitaa Bawcaa! No en jaksa murehtia enää Bawcaa, kun pitää keskittyä Brendan hoitamiseen. Lumi narskuu talviratsastuskenkieni alla. Selässäni on reppu. Siellä on turvaliivini, ratsastuskypäräni, raippani, collegehousut, huppari ja toiset hanskat. Onneksi nuo kaikki mahtuvat sinne! Tietenkin minulla on siellä aina muutama herkkupala hoidokilleni. Näen Vaahterapolun tallin. Minua vähän jännittää mennä talliin. Astun tutulle tallikäytävälle. Kävelen reippaasti ilmoitustaululle. Katson hoitajalistaa ja siellä lukee siistillä käsialalla Sunny - Brenda
Huh! Onneksi tämä on totta, että saan hoitaa Brendaa! En olisi kestänyt, jos en olisi saanut uutta hoitoponia. Kuulen haukahduksen ja näen Micon ja Wiennan leikkivän oven edessä. Ensin meinaan mennä tervehtimään niitä, mutta menen kuitenkin viemään reppuni takahuoneeseen. Tänään en ratsasta, vaan teen kaikenlaisia maastakäsin juttuja. Toivon, ettei kentällä ole ketään, koska haluaisin päästää Brendan menemään vapaana. Otan yhden pienen esteen kentälle ja muutaman kartion ja… Lopetan haaveilun ja menen takaisin talliin. En jää juttelemaan takahuoneessa löhöilleiden ihmisten kanssa. Haen Brendan riimunnarun ja kävelen ulos lumisateeseen. Kävelen sen tarhalle ja kutsun sitä nimeltä: "Brendaa! Tule tyttö tänne." Kiipeän tarhaan. Brenda nostaa päänsä ja ravaa luoksen. Ensimmäisenä se tarkistaa taskuni, jos siellä sattuisi olemaan vaikka sokeria. Niinhän taskussani onkin. Otan Brendan kiinni ja annan sille sokerin taskustani. Avaan portin ja kuljetan Brendan kanssani tarhasta pois. Laitan portin takanani kiinni ja ohjaan Brendan sitten kävelemään tallia kohti. Brenda kävelee hetken kiltisti vierelläni, mutta sitten se lähtee tutkailemaan, mitä ison lumikasan toisella puolella on. Itse arvaankin jo kuka siellä on. Yritän pidättää Brendaa, mutta se vain raahaa minua perässään. Lumikasalla se pysähtyy ja katsoo sen toiselle puolelle. Brenda höristää korvansa äärimmilleen, mutta kun se näkee Wiennan pyörivän lumessa se astuu vielä lähemmäs koiraa. Wienna huomaa tulijan ja haukahtaa juostessaan lähemmäs Brendaa. Annan Brendan tutustua koiraan. Kuitenkin kun Brenda on nuuhkaissut Wiennaa se lerpauttaa korvansa sivuille ja lähtee lompsimaan kohti tallia. Tälläkertaa saan sen pysäytettyä. Kävelen Brendan vierelle ja annan sitten luvan lähteä liikkeelle. Loppu matka talliin sujuu hyvin. Tallissa tapaan Sarin, joka on putsaamassa karsinoita. "Moi! Mä voin kyl auttaa putsaa noita karsinoita!" ehdotan Sarille. "Moi ja kyllä ilomielin! Putsaisitko ainakin Brendan, Kassun ja Zanzan karsinan?" Sari vastaa. "Ookei, no problem! Voin myös lakasta tuntihevosten puolen lattian?" sanon ja jätän Brendan käytävälle. "Joo, kiitos!" "Oleppa hyvä!" Haen kottarit ja talikon. Kävelen ensimmäisenä Brendan karsinalle. Avaan karsinan oven ja kävelen sisään. Katson karsinaa. Siellä ei onneksi ole paljoa kakkaa. Tai ainakin niin luulin. Otan ensimmäisen talikollisen purua ja se on pelkkää pissaa. Nostelen kaiken pissan pois sekä muutaman lantapalleron. Jätän talikon nojaamaan seinää vasten ja siirrän Brendan omaan karsinaansa. Lähden tasapainoittelemaan painavan kottarin kanssa kohti lantalaa. Saan onneksi ne lantalaan asti. Lähden työntämään niitä takaisin talliin. Ja työnnän ne Kassun karsinalle, jossa ei juurikaan ollut mitään. Otan sieltä pari lantakasaa ja siirryn Zanzan karsinalle. Se on kanssa likaisempi, kuin Kassun. Siellä on enenpi kakkaa. Kerään ne reippaasti kottareihin ja suuntaan taas lantalaan. Kävelen Brendan karsinalle ja avaan oven. Kädessäni on Brendan riimunnaru, jolla sidon Brendan kiinni seinään. Haen Brendan pakin ja otan sieltä kumisuan ja pölyharjan. Alan harjata Brendaa kumisualla. Siitä lähtee paljon karvaa. Myös pölyä lähtee Brendan täplikkäästä turkista. Välillä puhdistan enimmät irtokarvat pois kumisuasta. Vaihdan hetkeksi pölyharjaan. Poistan sillä myös parhaani mukaan likaa. Kopistelen sitäkin välillä. Harjaan Brendan oikean puolen taas kumisualla. Kun katson Brendaa, se lerputtaa alahuultaan nautinnollisesti. Jään tuijottamaan Brendaa hetkeksi, kunnes palaan taas todellisuuteen. Alan puunata Brendaa jälleen. Harjaan oikean puolen vielä kerran ennenkuin siirryn harjaamaan vasenta puolta. Harjaan kumisualla taas ensin. Irrotan enimmät pölyt pois kumisuasta. Pyörittelen taas kumisualla Brendan kylkeä. Olen onnekas, kun minula on oma hoitoponi! Vaihdan pölyharjaan ja aloitan harjaamisen kaulasta. Brendasta pöllyää hieman pölyä. Kun olen harjannut Brendan läpikotaisin katson sitä. Se alkaa näyttää siistiltä! Lähden harjapakille ja otan sieltä harjakamman. Menen karsinaan ja alan selvitellä Brendan etuharjaa. Brenda yrittää hamuta naamaani. Sitten se nuolaisee naamaani. Naurahdan. Brenda laskee päätään alemmas ja harjan selvittely helpottuu. Etuharjan selvitettyäni siirryn harjaan ja selvitän sen. En selvitä nyt häntää. Menen taas pakille ja samalla huomaan Jonnan tulevan talliin. "Moi! Ootko tulossa liikuttaa Eetua?" kysyn. "Joo niin mä vähän aatelin!" Jonna vastaa. Juuri, kun olen vastaamassa Jonnalle kännykkäni alkaa soida. Näytössä lukee: Äiti soittaa Vastaan puhelimeen iloisesti: "Moi!" "Moi! Huomasin, että sulla on se FyKen koe tulossa ja kirjat on samalla paikalla, ku ennen koulusta kotiin tuloasi! Joten tulen vartin sisällä hakemaan sinut kotiin lukemaan kokeeseen. Ja jos unohdit se koe on jo huomenna!" äiti vastaa. "Ookoo..." vastaan hiljaa ja lopetan puhelun. Otan pakista kaviokoukun ja menen puhdistamaan Brendan kaviot. Brenda nostaa kaviot melkein valmiiski ylös. Onneksi Brendan kaviot on helppo putsata, ajattelen. Saan kaviot putsattua ja muistan, että minun pitää vielä lakaista tuntipuolen käytävä! Viskaan kaviokoukun pakkiin ja Vien pakin paikoilleen. Lakaisen käytävää. Ripeästi lakaisen liat pois käytävältä. Enää pikkupätkä, niin olen lakaissut käytävän. Siinä se on. Valmista tuli. Vien luudan takaisin paikoileen ja menen Jonnan luo: "Mun pitää mennä koska koe..." "Okei..No nähään joku toinen kerta!" Jonna vastaa ja jatkaa Eetun harjausta. Menen vielä talliin sanomaan Brendalle heipat ja annan sille sokeripalan. "Heippa!" sanon sille ja lähden taas ulos. Äiti näkyykin jo odottavan ulkona... Tässä kuva Brendasta :3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2014 22:03:12 GMT 2
Arvaa oonko muistanu kirjottaa hoitotarinaa..? No enpä tietenkään... on ollu kokeita ja on ollu muuta menoa ja kaikkee mahollista. Eli tässä kuussa ei ehdi tulla tarinaa.. en tiedä erotetaanko minut nyt hoitajista? Mutta jos ei niin lupaan, että tarina tulee huomenna olemaan valmis iltaan mennessä, sillä aamupäivän olen reissussa. Minua itseänikin ärsyttää, kun olen ollut näin hulimaton, mutta ei kai sille enää mitään mahda.. (Nytkään en ehdi sitä kirjoittaa, sillä pitäisi mennä aikasin nukkumaan, koska aikainen herätys huomenna..)
|
|
|
Post by Mila on Feb 28, 2014 22:16:53 GMT 2
15.päivään mennessä, kuten tuolla "helmikuun rästit"-ketjussa lukee.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 17, 2014 15:51:37 GMT 2
Tänään. Ensimmäinen päivä tallilla, Brendan hoitajana. Harjailin Brendaa siinä. Olin edelleen hieman haikealla tuulella, koska en ollut enää Ymmin hoitaja. Taisi Brenda huomata sen kun ryhdyin puhdistamaan kavioita. Sillä Brenda sileli turvallansa selkääni, ikään kuin hellyyden osoituksena. Kun sain kaviot putsattua, annoin pienen porkkana palan Brendalle. Toivoin ettei Mila suuttuisi. Brendan ilme oli kyllä paras. Se venytti alahuultansa mahdollisimman pitkälle jauhaessaan porkkanan palasta. No nyt oli Brenda niin siiti kuin olla ja voi. Olin pessyt, harjannut ja letittänyt tamman harjan. Nuo letit täytyy kyllä purkaa ajattelin itsekseni. Joten purin letit, oli niistä ainakin vähän kiharat tullut. Missäs riimunnaru on? Ainiin. Olin jättänyt sen harjapakin paikalle satulahuoneeseen (??) No niin Brenda. Nyt paikka älä liiku mihinkään. Lähdin hölkkäämään satulahuonetta kohti. Nappasin riimunnarun ja lähdin kävellen takaisin. “Voi ei!” minä huusin. Oli jättänyt karsinan oven auki! Juoksin karsinalle. [Huokaus] poni oli tallessa. Se ei ollut liikkunut yhtään, aivan kuin käskin sen olla. “Lepo vaan”, sanoin ja rapsutin Brendaa. Kiinnitin narun päitsiin ja eikun matkaan. Lähdin viemään Brendan takaisin laitumelle. Ressu oli jo odottamassa kaveriaan. “Sori että kesti”, sanoin Ressulle ja päästin Brendan vapaaksi. Ressu näytti hyväksyneen anteeksi pyyntöni. Katselin hetken kun Brenda ja Ressu iloitsivat jälleen näkemisestä. Vaikka olivatkin olleet erossa max. 30 minuuttia.
// Sori et tuli lyhyt.. Siskon synttärit ni en kerkee kirjoittaa kunnollista ku koko piiitkän viikonlopun on täällä vieraita.. =D \\
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2014 16:03:11 GMT 2
~Me näemme taas~ (Tylsyyden tuloksia) - Moi! Sanoin kun näin v Eeran harjailemassa Harria tallilla. _ Näin Brendan tarhassa. Ja Brenda saapui luokseni kutsusta (Ja porkkanoista) - Älä! Sanoin Brendalle joka kaivoi herkkupaloja taskustani- _ Ennen kuin lähdin taluttamaan Brendaa tallille harjattavaksi, _ Minä poimin maasta leskenlehden. Ja annoin Brendan ottaa sen kädestäni. Samassa Mila ilmestyi siihen. - Moi! Sanoin Milalle. -Tiesithän sinä että hevosia ei saa syöttää kädestä?! Mila torui - En.. Vastasin vaikka tiesin oikeasti ettei saisi. - Tästä lähtien tiedät. Mila totesi ja lähti hakemaan Ressua tarhasta. _ Ajattelin, minnekköhän hän vie Ressun? En kerennyt kysyä, sillä Mila lantusti jo pois päin minusta. _ Anyway, lähdimme Brendan kanssa _ Sipsuttelemaan kentälle päin. Sillä tänään aikoisin juoksuttaa Brendaa liinassa. Lispe oli lupautunut tulemaan mukaan avuksi. //Mistä muuten näkyy milloin pitää viimeistään kirjoittaa seuraava tarina? Kun yksäreillä (Ainakin Ymmillä ) Näky aina tuossa ylhäällä. \\
|
|
|
Post by Mila on Apr 21, 2014 22:35:09 GMT 2
Kerran kuussa pitää kirjoittaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2014 17:39:08 GMT 2
Jep, tiedän, en osaa piirtääxD (Eikös kuva käynyt tarinan sijasta? )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 22, 2014 18:25:13 GMT 2
Maanantai 22.12.2014 – ensimmäinen kerta, tutustumista ja juoksuttamista Potkaisin lunta tennarinkärjelläni kävellessäni kaupungilta kotiin. Olin ostanut parhaille kavereilleni ja perheelleni pienet joululahjat: Evelle ostin kahvimukin jossa oli kissan kuva ja Mimosalle ostin kellon hänen lämminveritammansa kuvalla varustettuna. Millan lahja oli vaikeampi, mutta päädyin lopulta piirustusvihkoon ja uusiin kyniin – rakastihan hän piirtämistä. Äidilleni ostin Fazerin suklaata, isälleni Mielensäpahoittaja-kirjan ja pikkuveljelleni ostin Fifa 2015 –pelin. Kalliit ostokset, mutta kaikki tykkäävät aivan varmasti. Havahduin ajatuksistani saadessani joltakulta tekstarin. Oletin ensin sen olevan äidiltä, mutta ruudussa olikin vieras numero. ”Hei Sofia! Olen nyt pohtinut pyyntöäsi Brendan hoitamisesta. Tervetuloa talliporukkaan! : ) Terkuin Mila” Olin niin innoissani, että aloin pomppimaan kadulla kunnes muistin laukussani olevat lahjat. Kiesus, rauhoitu nyt, ajattelin ja näpyttelin nopeasti vastausviestin jossa kerroin tulevani jo tänään tutustumaan Brendaan. Kävelin nopeasti reilun kilometrin matkan kotiin, vein laukkuni huoneeseeni ja aloin etsimään lökäreitäni, jotka vetäisin nopeasti farkkujeni päälle.
Mutisin jotakin leimatessani bussikorttini. Helkkarin bussit, aina myöhässä. Marssin vakiopaikalleni bussin takaosaan ja laitoin nappikuulokkeet korviini. Skippasin heti Spotifyssä muutaman biisin, kunnes törmäsin sopivaan: Justin Bieberin All Around The World. En ollut mikään fani, mutta biisi oli hyvä ja sitä jaksoi kuunnella. Noin vartin matkan jälkeen painoin stoppia ja astuin ulos autosta. Hyräilin kuulokkeissa soivaa biisiä, ja pian olinkin jo tallin nurkalla. Hevoset ottivat minut hirnahdellen vastaan ja osa halusi selvästi sisälle. Otin suunnakseni siirtotallin ja Brendan karsinan, josta nappasin tamman riimunnarun. Pikkuhiljaa alkoi sataa lunta. Brendan tarhan portilla kutsuin tammaa nimeltä. - Brenda! Tule tänne! huhuilin tarhaan. Näin kahden täplikkään pään nousevan loppujen heinänrippeiden seasta ja alkavan lähestyä porttia. Tunnistin toisen ponin Rinjaksi. Ja kaukaisimmassa nurkassa seistä tapitti Ressu – korvat luimussa. Otin Brendan kiinni ja taputin sitä nopeasti sen täplikkäälle kaulalle. Hätistin vieressä seisoskelevaa Rinjaa kauemmas ja avasin portin. Brenda tuli korvat hörössä ulkopuolelle eikä oikein malttanut odottaa että saan portin kiinni. - Noh, malta nyt hetki odottaa. Mun pitää saada tää portti kiinni ettei noi sun kaveris lähe livohkaan, sanoin naurahtaen narun päässä liikehtivälle tammalle. - Älä huoli, tuskin noista kumpikaan lähtis jos sä jättäisit sen portin auki. Tai no eihän Ressusta ikinä tiiä, mut Rinja ainakin jäis sinne norkoileen, kuulin tytön äänen takaani. Käännyin ympäri ja näin nuoren, vaalean tytön. - Anteeksi kuinka? kysyin typeränä. Mitä tyttö oikein tarkoittaa, ajattelin. - Niin siis Rinjahan on tunnetusti niin tyhmä ettei se tajua lähtee avoimesta portista. Ooks sä joku uus täällä? tyttö kysyi. - Joo, oon. Tänään on mun eka päivä täällä. Oon Sofia, Brendan uus hoitaja, sanoin ja katsoin pikkuhiljaa tyttöä lähestyvää mustatäpläistä. Menin tamman perässä lähemmäs. - Aa joo, katoinkin että hoitajalistassa oli uus nimi. Mun nimi on Julia, oon ton rautiaan tamman, Ritan, hoitaja, Julia sanoi. Uskalsin hymyillä hiukan tälle tytölle ja lähdin moikattuani kohti päätallia. Brenda otti välillä raviaskeleita, mutta hidasti pyynnöstäni. Harjasin pehmeällä harjalla nopeasti ponin läpikotaisin, jonka jälkeen harjasin pääharjalla vielä tamman pään ja putsasin kaviot. Brenda näytti nauttivan lyhyestäkin harjaustuokiosta ja kun olin valmis, vein harjakopan paikoilleen. Etsin nopeasti tamman suitset, joista irrotin pikapikaa ohjat, sekä juoksutusliinan ja -raipan. Otin riimun pois Brendalta ja laitoin suitset tilalle. Kun kaikki remmit olivat kiinni, laitoin juoksutusliinan kuolainrenkaimiin kiinni ja lähdin taluttamaan ponia kohti maneesia, joka oli tyhjä. Suljettuani oven ja päästyäni keskemmälle, löysäsin liinaa ja pyysin Brendaa siirtymään kauemmas minusta. Pörähdellen se lähti reippaasti kauemmas. - Soo, Brenda. Ihan käynti vaan, sanoin rauhallisesti liinanpäässä uljasta raviaan näyttävälle tammalle. Tamma hiljensi vauhtinsa reippaaseen käyntiin. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin Brendan raviin maiskuttamalla, ja ravi nousikin hillitysti eikä millään räjähtävällä voimalla. Laukkakin nousi hienosti, vaikkakin ensimmäinen kierros menikin villisti pukitellen. Kehuin tammaa nopeasti, ja annoin sen laukata muutaman kierroksen ennen kuin vaihdoin suuntaa. Toiseenkin suuntaan askellajit sujuivat oikein mallikkaasti, joten taluttelin tammaa vielä ympäri maneesia samalla katsellen ympärilleni ja tutustuen paikkaan. Estekalusto oli oven vieressä olevassa nurkassa, muutama raippa taas nökötti ovella odottamassa seuraavaa ratsastajaa. Käveltyämme viitisen minuuttia, suuntasin kulkumme ovelle, joka aukesi naristen. Saimmekin kunnon lumipesun, sillä vajaassa puolessa tunnissa pieni lumisade oli muuttunut kunnon pyryksi eikä eteensä nähnyt juuri lainkaan. Yritin suunnata kohti päätallia, jossa tamman riimu oli odottelemassa. Onneksi löysimme kuitenkin tiemme talliin emmekä metsään!
Vilkaisin nopeasti kelloa: kohta neljä. Lähdinkin suunnistamaan lumisateessa kohti tarhoja. Mua vähän pelotti että löydänkö oikealle tarhalle, joten päätin mennä aivan tarhojen vieressä ja katsoa norkoiliko porteilla hevosia, kohtahan olisi heinien aika. Ja kuten olin arvellutkin, oli Rinja odottelemassa portilla. Tamman takana olin havaitsevinani Ressun mustavalkoisen pään. - Noh, menkääs nyt siitä vähän kauemmas! sanoin tarhassa olevalle kaksikolle. Tammat livahtivat nopeasti muutaman metrin taaksepäin ja päästin Brendan odottelemaan heiniä. Jäin hetkeksi nojailemaan porttiin katsellen tammojen juoksentelua ympäri tarhaa. Mun oli aivan pakko hymyillä kun Ressua ja Rinjaa parikymmentä senttiä pienempi Brenda loikki hangessa yrittäen pysyä isompien perässä. Näköjään suurin lumisade oli ollut maneesireissumme ajan, sillä sade alkoi pikkuhiljaa laantumaan. Harmi etten tajunnut ottaa kameraa mukaan, pohdiskelin. - Noh, olikos hauskaa Brendan kanssa? kuulin takaani. Puhuja oli Mila, joka toi heiniä tarhoihin. - Oli, päätin vähän juoksuttaa sitä ettei ihan tyhjänpanttina tarvii seistä, vaikka kyllä se liikuntaa tarhassakin näyttää saavan! sanoin nauraen.
// Heipsan ja tervetuloa mukaan porukkaan vielä kertaalleen. Teillä näytti alkavan ihan kivasti tää yhteiselo Brendan kanssa. Toivottavasti tutustut pian myös muihin tallilaisiin. - Mila -
|
|