|
Post by Mila on Nov 21, 2013 10:22:00 GMT 2
Dunkel Bisschen" Nuk " Risteytysponi, ruuna Ikä: 7v Säkäkorkeus: 145cm Hoitaja: Sandi (huhtikuu 2014 ->) HoitajahistoriaEerika (helmikuu 2014) Vensku (joulukuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 26, 2013 9:22:49 GMT 2
Venku käveli ripeästi kohti pihattoa, hän ei malttanut odottaa Nukin näkemistä hän ei ollut nähnyt sitä kuin kuvissa. Nuk oli yhtä suloinen kuin Vaahterapolun nettisivulla jotka Vensku oli löytänyt vähän aikaa sitten, Vensku päätti hoitaa nukin oikein kunnolla ja lähti hakemaan varastosta hoitotarvikkeita. Hoidon jälkeen Vensku vielä laittoi Nukille sadeloimen, rapsutteli ja sen jälkeen kävi katsomassa tallia. Vensku ei olisi millään olisi mallttanut lähteä vaikka tiesi että nyt oli aika mennä. Vensku kävi vielä halaamassa Nuki ennen kuin oli kiire kotiin, olisi enää pari minuuttia aikaa olla autolla jossa äiti varmaan jo odottaisi..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 26, 2013 9:23:57 GMT 2
ja sori, en kerennyt käydä, eli myöhästyin päivän...sori. ja kelpasiko, parannettavaa???
|
|
|
Post by Mila on Dec 26, 2013 14:21:51 GMT 2
Ei haittaa Kelpaa kyllä. Ehkä hieman pidempi olisi saanut olla + kappalejaot helpottavat lukemista, mutta muuten tää oli näin ensimmäiseksi tarinaksi lyhyt ja ytimekäs
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 24, 2014 18:38:05 GMT 2
Talliin tutustumista ja ratsastajan auttamista
Kävelin suoraan talliin, vaikka Nuk asuikin pihatossa. Tutkin paikkoja, opettelin hevosten nimiä ja yhtäkkiä joku tuli ja sanoi: - Moi! Olen Mila. Kuka sinä olet? - Moi! OIen Eerika. Hoidan Nukia. sanoin - Ai, olet se uusi tyttö täällä. Nuk asuu pihatossa, jos et muista. Mila sanoi. - Kyllä tiesin, että Nuk asuu pihatossa. Ajattelin vain tulla tutkimaan tallia. sanoin. - Tutki rauhassa. Tauko- ja varustehuone löytyy tuolta käytävän lopusta. Mila ohjasti. - Kiitos tiedosta! huudahdin Milalle. Kävellessäni taukohuonetta kohti opettelin hevosten nimiä. Vihdoin saavuin taukohuoneen ovelle ja avasin sen.
Huoneessa oli sohva, pöytä, ‘’keittiö’’ ja jokin työpiste. Sohvalla loikoili pari ihmistä ja pöydän ääressä oli yksi ihminen. Kävelin hiljaa ja vaisusti työpisteen luo, jonka vieressä oli hevoslehtiä. Nappasin pari lehteä ja menin pöydän ääreen istumaan. Kerkesin lukea yhden lehden ennen kuin vieressäni istuva tyttö sanoi: - Kuka olet? Ketä hoidat? Vastasin reippaasti, vaikka hän oli minulle aivan tuntematon: - Olen Eerika ja hoidan Nukia. Tyttö esittäytyi: - Minä olen Lispe ja hoidan Huhua. Tiedäthän sinä, että Nuk ei asu tallissa vaan pihatossa. Vastasin Lispelle: - Oi, Huhu on ihanan näköinen! Tiedän, että Nuk asuu pihatossa. Ajattelin vain tulla tutkimaan tallia. Lispe kysyi: - Selvä. Haluutko kaverin tälle tutkimiskierrokselle? Vastasin: - Kyllähän seura aina kelpaa. Lispe sanoi sohvalla oleville tytöille heippa, minä en uskaltanut sanoa.
Lispe ohjasi minut ensimmäisenä varustehuoneeseen. Lispe selitti minulle, että pihaton asukkejen harjat ja loimet löytyvät sen yhteen rakennetussa varastossa. Satula löytyi Nukin nimellä varustetun telineen päältä, myös suitset löytyivät Nukin nimellä varustetun telineen päältä. Sitten Lispe ohjasti minua pesukoneen käyttöön, vaikka seinällä oli ohje. Lispe vielä muistutti minua, että varustehuoneen ovea ei saa jättää auki, koska Wienna tulee ja tuhoaa pintelit ja sun muut. Sitten oli rehuhuoneen vuoro.
Avasimme oven ja näimme ison kasan kaikenlaisia rehuja. Yhden niistä tunnistin ja se oli kaura. Muut olivat minulle ihan outoja. Emme sinne jääneet kauaa oleilemaan. Sitten Lispe päätti näyttä minulle yksityisten puolen.
- Täällä näyttää olevan aika paljon hevosia myös ja se meinaa lisää uusia ihmisiä! totesin Lispelle. - Niin on. Kaikki yksityisten omistajat ovat tosi mukavia, niin kuin muutkin tallilaiset. Heitä ei tarvitse pelätä. Lispe rohkaisi. - Toivottavasti….mumisin. Lispe näytti hänen suosikki hevoset. Lispen suosikkeja olivat Hukkis, Sessi ja joku Ymmi vissiinkin. Minä huomasin ensimmäisenä Jimmyn se oli ihastuttavan värinen ja se oli niin komea! Kyllä se Ullakin kivalta näytti. Lispe näytti joka kolkan, jotta osaisin varmasti kulkea tallia pitkin. Peräti kaksi karsinaa siellä oli tyhjänä. Lispe kumminkin sanoi: - Sitten kun minä saan hevosen niin tuon sen tänne. Päätin olla vastaamatta siihen mitään. Kun oli yksityisten puoli esitelty niin siirryimme päätallin puolelle.
Siellä oli paljon hevosia. Oli Zanza ja Ressu ja Rita ja paljon muita hevosia. Lispe sanoi lempi hevosensa olevan Huhu. Tämäpä tuli minulle isona yllätyksenä. Minä sanoin, että kivoin ja ihanin oli Rudi tai Rita. Lispe nyrpisti nenäänsä varmaan siksi, koska en sanonut hänen Huhuaan ihanimmaksi. Lispe päätti lähteä näyttämään vielä ulos, että mitä siellä on.
Pihalta löytyi kenttä, maneesi, maastopolkuja, lantaja, pihatto ja joku latoa muistuttava rakennus. Lispe ei sen kummemmin ruennut mitään esittelemään. Muutamaa tarhaa me kävimme katsomassa ja suuntasimme pihatolle.
Pihatossa meitä odotti Eetu, Tohveli, Salla ja minun rakas Nuk. Kysyin Lispeltä: - Onko Salla lihava vai onko se kantavana? Lispe naurahti ja vastasi: - Se on kantavana. Minä olisin jo ilmoittanut eläinlääkärille, jos se ei olisi kantava. Minäkin puhkesin nauruu ja huudahdin: - Minä jo kerkesin ihmetellä! Menin hakemaan narua ja kävelin Nukin luo. Lispe kerkesi jo hävitä jonnekkin.
Kävelin rauhallisesti ukon luo ja nappasin sen päitsistä kiinni. Päätin tänään vain hoitaa sen ja halia. Nuk ihmetteli, että mitä tein. Se yritti näykkiä mutta kielsin sitä ja vähän ajan päästä se tajusi ettei minun kanssa kannata rueta pelleilemään. Kiinnitin Nukin aitaan kiinni. Kävin pikaisesti hakemassa Nukin harjat pihaton varastosta. Eetu oli jotenkin tullut ilahduttamaan kamua. Otin Eetun päitsistä kiinni ja vein sen takaisin aitaukseen. Tarkistin molemmat portit, että ne eivät jääneet auki. Eetu katsoi minua äkäisesti ja luimi minulle. En nyt vaan voinut sille mitään, etten uskaltanut/kehdannut ottaa sitä Nukin viereen. Nuk oli jo hermostunut, kun pääsin vihdoin sen luokse. Harjasin pitkän aikaa ja puhdistin kaviot. Sitten muistinkin, että Nukilla alkoi tunti kello 18.00. Sitten joku tyttö käveli meitä kohti. Arvasin heti, että se oli Nukin ratsastaja. Tyttö tuli ja sanoi: - Moi! Olen Iida. Kuka sinä olet? Vastasin reippaasti niin kuin hoitajan pitää: - Hei! Olen Eerika. Hoidan Nukia. Sinä taidat ratsastaa sillä tänään. Iida vastasi: - Niin ratsastan, olen ratsastanut sillä ennenkin. En ole ennen tavannut sinua. Sanoin: - Et olekkaan, koska aloitin hoitamisen vasta pari päivää sitten. Voitko olla Nukin luona, koska haen satulan ja suitset. Iida sanoi: - Juu. Harjaan sitä sen aikaa. Kuulin juuri ja juuri mitä Iida sanoi ja siksi en vastannut hänelle mitään.
Tallissa oli monenmoista ratsastajaa ja varustehuoneessa oli paljon ihmisiä hääräämässä. Koppasin Nukin varusteet ja lähdin kaaoksen keskeltä pois.
Iida jo odotti minua Nukin kanssa. Iida otti minulta suitset ja laittoi niitä Nukille päähän. Minä ‘’viskasin’’ satulan selkään ja kiristin satulavyön, samalla kuin Iida mittasi jalustimia. Sanoin Iidalle: - Sinä varmaan tiedät missä on Nukin takasuojat. Iida vastasi: - Niin tiedän. Olin innoissani, koska en itse jaksanut kävellä ja sanoin: - Sinä varmaan voit hakea ne? Iida oli innoissaan, koska pääsi auttamaan ja sanoi: - Kyllä voin. Kiristin vyön niin tiukalle kun sain ja Iida kiiruhti suojien kanssa luokseni. Iida laittoi suojat jalkaan. Kysyin Iidalta: - Pärjäätkö yksin? Mun pitäis lähtee kotiin. Iida sanoi: - Pärjään minä. Voit lähteä kotiin. Sanoin: - Kiitos! Näemme varmaan vielä joskus. Iida sanoi: - Toivottavasti.
Lähdin kävelemään parkkipaikkaa kohti. Näin kun Mila lensi per**elleen. Päätin olla ilkeä ja en mennyt auttamaan. Äiti odotti minua jo autossa. Kerroin koko päivän tapahtumat pienimmätkin yksityiskohdat illalla kotona.
Eerika & Nuk - 1HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 7, 2014 14:08:28 GMT 2
Kävelin Vaahterapolulle kohti pihattoa. Näin kun Nuk oli siellä. "Nuk!" huudahdin innoissani. Kävin ripeästi viemässä kamat talliin ja nappasin samalla Nukin riimun mukaan. Harpoin pihatolle ja pian olin Nukin luona. Silitin isohkoa ponia. "Oon sun hoitaja nyt" kuiskasin sille. Ujutin riimun Nukin pään läpi ja vein aidan luo. Tein vetosolmun jotta Nuk pysyi kiinni. "Tuun ihan just" sanoin ja menin hakemaan Nukin harjat. Niiden etsiminen kesti vähän mutten antanut sen haitata. Kävelin harjat mukana Nukin luo. Otin juuriharjan ja aloin harjaamaan Nukia. Harjasin oikein pitkillä vedoilla.Nuk vähän steppaili ja vaikutti hätäiselle. "Ei tässä mikään kiire ole" naurahdin pojun touhuille. Pian otin juuriharjan sijasta pölyharjan ja suin sillä Nukin jalat ja mahan alusen. Kun se oli tehty, otin kaviokoukun. Nostin isot kaviot ja puhdistin ne. Sen jälkeen vähän paijailin Nukia. "Hitsit kello on jo näin paljon" huokaisin katsoen kelloa. Se näytti neljää, joten pitäisi mennä. Irrotin Nukin ja vein kamat paikalleen ja hain tallikassini kaapista. "Tuun pian uudestaan!" huikkasin Nukille ja lähdin harppomaan kotia kohti. p.s. kirjoitan yleensä kännykällä nii voi olla kirjoitusvirheitä
|
|