|
Post by Mila on Jul 31, 2012 4:32:19 GMT 2
Julia omistaa Piloqutinnguaq-nimisen amerikanponitamman ja hän myös hoitaa Vaahterapolun Brunia. Julia myös on tehnyt tämän upean hoitopäiväkirjan kannen!
|
|
|
Post by Julia on Jul 31, 2012 18:00:35 GMT 2
START Kirjokaviot steppasivat hermostuksissaan valkeassa trailerissa, joka juuri pysähtyi Vaahterapolun pihaan. Olin innosta pinkeänä, ja hyppäsin heti pois automme kyydistä ja riensin avaamaan vuokratrailerin sivuovea. Pilkullinen tamma oli vetänyt päänsä jännittyneiden kaulalihasten varassa niin ylös kun vain pystyi. Sen korvat viestivät pientä hätääntyneisyyttä ja hermostuneisuutta, jolloin ne sojottivat tiukasti takana. " Soooo, ei oo mitään hätää. Pääset ihan just ulos.. " Puhelin tammalle rauhoittavia, jotta se ei ihan riuhtoisi itseään irti. Vaaleanpunainen naru irtosi pian etupuomista, pujotin itseni hevosen vierelle. Samassa isäni avasi takaluukkuja varovasti, ettei Peppi säikkyisi pamahtavia ääniä. " Laske se ramppi raaauhassa.. " Muistutin isääni, vaikka hän tiesi olla rauhallinen liikkeissään. Takapuomi irtosi pois paikaltaan, ja Peppi riuhtoi itsensä äkkiä ulos kopista minun avustamana. " Hiieeno, rauhassa vaan.. " Höpötin tammalle miltei kokoajan, muttei se ottanut puheitani kuuleviin korviinsa, vaan steppaili hermostuksissaan poistuessaan pimeästä trailerinnurkasta. Kävelytin Peppiä hetkisen tallipihassa, kun isäni vaihtoi pari sanaa Milan kanssa. Peppi ei vaikuttanut kävelytyksen jälkeenkään rauhallisemmalta, vaan epäröi uutta paikkaa hirvittävästi. Isä haki tavaroita autosta, ja alkoi kantaa niitä yksityisten puolelle, Pepin uuden kämpän eteen. Mila auttoi ottamaan vaaleanpunaisia kuljetussuojia - siis töppösiä joista tamma ei pitänyt sitten lainkaan. Kiitin häntä avusta, ja menin hänen perässään katsomaan Pepin uutta kotia! Matkalla tamma tarkisteli ympäristöään ettei vain kukaan hyppäisi puskista ja säikyttelisi sitä tiehensä. " Voit laittaa Pepin satulan tähän, ja suitset tuonne tyhjään naulakkoon. Laitan siihen vielä nimilapun että muistat. Loimet loimitelineeseen ja harjapakki muiden pakkien vierelle. " Kuuntelin Milan ohjeistusta ja nakkelin tavarat omille uusille paikoilleen. " Ja niin, ennenkaikkea, tervetuloa! " Hän sanoi minulle vielä hymyssä suin, kun pysähdyimme Pepin karsinan eteen. Kiittelin, ja jatkoin laittamalla loimet karsinan loimitelineeseen. Peppi pyörähteli karsinassa pariin otteeseen, ja sen turpa viilsi pitkin purujen pintaa nuuhkiessa kuivikepatjaa. Avasin lukkosalpan ja liu'utin oven auki, jolloin Peppi kiinnitti huomionsa automatic minuun. " Nyt on jännää, uusi koti ja uudet kaverit! Sä tuut varmasti tykkäämään sun uudesta tarhakaverista, se on mukava tyttö. Sekin on pilkukas! Ja aika samanluonteinen kun sinäkin. " Tamma työntyi huomionkipeänä syliini ja nappasin sen pään syleilyyn. Silittelin sitä hetken otsasta, siitä se pitää. Elukan korvat käännähtivät taakse, ja se jopa uskalsi sulkea silmänsä. Harvoin näin luottavaista Peppiä näkee. Kun olimme rauhassa saaneet hetken aikaa rentoutua, oli aika viedä Peppi tarhailemaan uuden kaverinsa kanssa. " Siellä Bruni jo odottaa kaveriaan, hämmennyksissään että minne sen entinen tarhakaveri joutui. " Mila sanoi ja tuli mukaani seuraamaan tammojen tutustumista. Peppi mulkoili silmänvalkuaiset vilkkuen ympäristöään ja muita hevosia, joita parveili tarhojen suunnalla kymmeniä. Peppi oli asunut ennen minulle tuloaan harrastetallilla, muiden pikkuponien kanssa. Minulla se oli kesä-heinäkuun omalla takapihalla laitumella. Isot hevoset kammoksuttivat ainakin näin alkuun tätä arkalaista. Mila avasi portin ja hätisteli Brunin pois portin pielestä, että sain tuoda tulokkaan rauhassa sisälle. " Älä nosta hirveää showta.. " Minä sanoin Pepille ja päästin sen irti. Siirryimme Milan kanssa pois tutustumisleikin tieltä, ja jäimme tarkkailemaan tilannetta aidan paremmalta puolelta. Bruni lähestyi reippaasti uutta tuttavuutta, ja molempien korvat tekivät nopeita liikkeitä päässä. Pian harmahtavat turvat olivat vastatusten ja nuuhkimista riitti. " No sehän kävi helposti ilman mitään ilkeyksiä! " Sanoin ennenkuin molempien korvat käännähtivät taakse ja Bruni päästi ilmoille oudon inahduksen, jolloin molempien päät olivat taivaissa asti. " Perusreaktio, kun kaksi tammaa tutustuvat toisiinsa.. Bruni selvästi otti jo pomon paikan. " Naurahdin ja katsoin kuinka Peppi lähti kipitellen Brunin perässä tarhan toiseen nurkkaan. Tekaisin vielä nopeasti Pepille omat ilta-ja aamusafkat valmiiksi ruokintoja varten. Kastelin ne reilusti, että kaura ja pelletit turpoaisivat mössöksi. Painaisin pinkit kannet sankkoihin ja kasasin ne karsinan eteen torniksi. Kiinnitin vielä Pepin tietokortin karsinan seinään, niin karsina oli varmasti nyt sen oma. Kun kaikki hommat oli tehtynä, olin valmis lähtemään kotiin. Matkalla vilkuilin kuinka Peppi ystävystyi Bruniin heti, hyvä niin. Eipähän tarvitse ikävissään huudella yksinään. Toivottavasti Peppi tulee viihtymään täällä! Julia & Peppi #1Tervetuloa vielä tätätkin kautta Onneksi pilkkutammat tulivat heti toimeen. Bruni kun ei välttämättä niin hirveästi muiden hevosten seurasta välitä. Mutta kai se sama ulkonäkö vähän "avitti" tutustumista. Minäkin toivon että Peppi (ja sinä myös) tulette täällä viihtymään ettekä heti ole kamppeitanne kasaamassa ja häipymässä
|
|
|
Post by Julia on Aug 2, 2012 13:32:05 GMT 2
JUST TODAYLusikoin reipasta tahtia lihakeittoa suuhuni. " Mihin moinen kiire? " Äiti kysyi ja vilkaisi minuun, samalla voidellen ruisleivänkannikkaansa. " Tallille, tietysti. " Sanoin kun olin ruokani nielaissut, ja katsahdin kohti seinäkelloa. " Pian alkaa nimittäin olemaan kiire. " Nousin pöydästä, kaadoin lasista vettä kurkkuuni. Vein astiat tiskialtaaseen, ja äiti huokaisi. Käännähdin paikallani kuullessani tuon. " Eipä pitäsi sinua haitata.. Kiitos. " Poistuin keittiöstä kohti yläkertaa ja kiitin ruuasta niinkuin kohteliaisiin tapoihin kuului. Halusin vain ja pirun äkkiä pois porukoideni nurkista. Vedin punaisen skootterikypäräni pois päästäni. Hiuksieni ollessa auki ne leijailivat tuulen mukana. Mahtava Suomen kesäsää, tuulee ja sataa harvase päivä. Tämänvuotinen kesä oli kyllä täysin epäonnistunut sään osalta. Täydellisen tästä silti teki Peppi. Olin niin innoissani uudesta projektistani, ja tänään oli tarkoitus testata miten tamma toimii uudella kentällä. Ratsastaessahan Peppi on aikamoinen työstettävä, ennenkun saat sen kulkemaan edes rennosti oikein päin. Nappasin mukaani kottikärryt ja talikon, ja suuntasin yksityistallin puoleen siivoamaan Pepin karsinan ihan ensiksi. Nakkelin märkää kuivikepohjaa kärryyn, samoin lantakasoja, joita hyvin vähän kuitenkin oli. Kurkkasin myös ruokakuppiin, jonne Peppi oli jättänyt puolet aamuruuistaan. Hmh? Kauhoin ruokamössön kottareihin, turhaan sitä säilömään ruokakupissa. Ollessani valmis työnsin kottikärryt ulos tallin puolelta. Vastaani tuli blondihiuksinen tyttö, joka talutti vuonohevosta pikkulikka vierellään. Moikkasin hännelle, vaikken tuntenutkaan, mutta opinpahan nyt tuntemaan tallin porukkaa. Hän moikkasi iloisesti takaisin, riippumatta siitä oliko edes nähnyt minua ennen. " Peppi yritti lähteä vähän käsistä aamulla. " Hän jatkoi yllättäen ja pysäytti talutettavansa narun nokassa. Mistä se minut osasi Pepin omistajaksi päätellä? " Jaahas, heti se on pahanteossa. Seuraavaksi siis käytöstapakouluun! " Naurahdin ja mietiskelin, kuinka se neiti meinaa lähtä hanskasta jopa minultakin. " Sari, tallin virallinen hevostenhoitaja. Mukavaa että saatiin uusia kasvoja tännekkin! " Sinisilmä ojensi kättään, kun minä laskin kottarit maahan ja tartuin hänen käteensä. " Julia. Kiva tutustua, etten tunne itseäni ihan ulkopuoliseksi. " Hymyilin ja hän takaisin, jolloin pystyharja alkoi vetää takapakkia riimun varassa. " Niin on. Joojoo, mennään mennään Jori. Tervetuloa vielä, kivoja hevosteluhetkiä ja muista kysyä apua jos sitä tarvitset! " Hän jatkoi ja livahti sisään vuonis perässään, ja minä kiittelin hymyssä suin. Nostin kottarit maasta ja kippasin kevyehkön lastin lantalaan. Peppi oli varmasti herkkistelytuulella tänään, joten päätin ratsastaa kuolaimettomalla vaihtoehdolla. Satulahuoneesta nappasin siis mukaani suitset, jossa koreili vaaleanpunainen hackamore ja samaa sävyä olevat, helv*tin ällon vaaleanpunaiset nahkasuitset. En pitänyt näistä yhtään, nähtävästi joku napero valinnut tälle ponille varusteita, kun jokaisessa varusteessa on jotain vaaleanpunaista. Mutta kaipa nuo välttävät kotioloissa, kun kerta hevonen tällä toimii. Ruskea satula ja pakki vielä kainaloon, ja sitten menoksi. Olin sitonut neidin keskelle käytävää riimujen varaan, että minulla olisi riittävästi tilaa laittaa tamma kuntoon. Satulan ja suitset laitoin odottamaan vuoroaan karsinan edustalle, ja aloitin harjaamalla. Avasin vaaleanpunaisen ... harjapakin, ja sieltä nostin esiin pehmeän, aitoharjaksisen pölyharjan. Tämähän oli mainio väline herkälle hevoselle. Suin hevosen läpi tällä kevyin vedoin, ettei se alkaisi välttelemään harjan kosketusta. Läpikävin jalat vielä kovalla harjalla ja kaviokoukulla. Kengitys oli ok, eikä ihan läpipäivinä tarvittu sitäkään. Nostin satulan kevyesti tamman selkään, ja asettelin sen oikeaan kohtaan. Pepin korvat kääntyilivät ahkeraan kuulustelemassa, teenkö asiat juuri niinkuin ennenkin. " Sama satula on ollut sinulla varmasti jo iät ajat, turhaan sitä tarkkailet. " Mutisin samalla kun kiristin satulavyön ekoihin reikiin. Pujotin riimun kokonaan pois tamman päästä, ja lykkäsin tilalle vaaleanpunaiset hackamoret. Suojat olivat turhat vain askellajien läpikäymiseen. " Nyt on neiti princess valmis. " Naurahdin ja talutin sitä naurettavan värisistä nahkaohjista. Matkalla tamma oli kerennyt hypätä puskaan jo toista hevosta, jota talutettiin maneesista Pepin ohi talliin. Herranen aika tätä herkkyyttä, alkaa keittää jo hieman yli. Kentällä pomppasin selkään korokkeelta. Jalustimet olivat hyvät, kun eihän kukaan muu kevään aikana tammalla ratsastanut kuin minä. Kevyt kosketus pohkeilla kylkiin, ja Peppi oli jo reippaasti menossa. Pidin ohjaa pitkänä alussa, että neidillä olisi aikaa venytellä kaulaansa, nimittäin treenissä sitä tarvittaisiin. Peppi liikkui allani melko jäykän oloisena, joten tänään jumit pitäisi viimeistään saada poies. Keräsin ohjat parin kierroksen kävelyn jälkeen raauuhaalliiseestii kevyelle tuntumalle, mutta siitä huolimatta kaahottajana tunnettu tamma nosti päänsä ja meni laamaana allani, kulmissa taipumatta. Käänsin ulkonyrkkiäni vähän vaakatasoon asetuksen kanssa, jolloin Peppi lopetti pusertamisen sisäapujani vasten. Tein pieniä pohkeenväistökolmioita pitkille sivuille kaksi. Käytin pelkkiä pohjeapuja, ja jätin käden vain myötäämään. Peppi toimi loistavasti sen ymmärtäessä tehtävän idean, joten tehtyäni saman toiseen suuntaan olin valmis siirtymään ravityöskentelyyn. Askellajin pidentyessä suurentui myös tehtävä. Tein pitkille sivuille loivaa kiemurauraa väistättävin avuin, ja taas tamma yllätti minut täysin! Se oli täysin kuulolla ja alkoi rentoutua varsinkin tehdessäni tehtävää vasempaan kierrokseen. Kaula oli mukavan pyöreä ja takapää kivasti alla ratsastaessani enemmän istunnalla. Jännitin sitten vatsalihaksiani ja nojasin taakse, jolloin pyrin jarruttamaan hevosen käyntiin. Onnistuihan se, periaatteessa olisin voinut ratsastaa vaikka ilman suitsia. Kulmasta valmistelin vasemman laukan nostoa, ja pidin tamman hereillä pohkeella. Kaarteessa lantio teki työntyvän liikeen eteen, ja pohjeapu varmisti vielä mitä halusin. Sieltä lähti mukavan kolmitahtinen laukkaaskel, ja pyrin istumaan syvällä satulassa istuinluillani, kuitenkaan jarruttamatta istunnalla. Laukassa kääntelin ison keskiympyrän ja Peppi pysyi mukavasti allani myös kaarteella. Laukkasin ja tein saman tehtävän oikeaankin kierrokseen. Loppuverkkasin löysäten ohjan miltei täysin, että tamma sai hakeutua pidempään muotoon. Pyörittelin pari ympyrää suuntaan kuin toiseenkin pelkin painoavuin, pohje apujen tehosteena. Loppukäyntien jälkeen tulin alas selästä, nostin jalkkarit ja löysäsin vatsavyötä niin, että Peppi saisi taas hengähtää onnistuneen työskentelyn jälkeen. Silitin kevyesti tamman herkkää kaulaa kiittävästi. " Sehän menee nätisti! " Sari huikkasi valkean lautaaidan toiselta puolelta, ja oli tulossa tuntilaisletka perässään avustamaan tuntilaisia selkään. Havahduin tähän ja talutin ponini pois tieltä. " Kyllähän se ja varsinkin kuolaimettomalla. " Hymyilin ja Peppi näytti niin typerältä vaaleanpunaiset suitset naamassaan. " Kivat suitsetkin vielä.. " Blondi naurahti ja pakeni avustamaan alkeisratsastajia ratsujensa selkään. " Eipä ole minun valitsemat! " Huudahdin perään ja raahasin pilkkuponini perässä yksityistallin puoleen. " Miltäs poni tuntui? " Mila kyseli samalla kun kantoi joidenkin hevosten ruokasankkoja käsissään täyttöä varten. " Hyvältä! En olekkaan aikoihin treenaillut näin kuuliaisella Pepillä. Liekkö pieni hermoloma tehnyt hyvää. Hyvin se on edistynyt siis. " Pujotin suitset pois tamman päästä ja vedin tilalle vaaleanpunaisen riimun, joka roikkui käytävän naruissa. " Kiva kuulla. Jopi-ruunakin alkaa olla pikkuhiljaa jo ratsastuskunnossa. Eihän sillä voi tietenkään vielä paljoa ratsastaa huonon lihaskunnon takia, mutta kuitenkin. " Mila jatkoi ja viittasi mustaan ruunaan, jonka muistin eilettäin nähneeni tarhassa. Se jolla kylkiluut vielä hieman paistoivat. " Voi toista, edistystä sielläkin suunnalla. Tsemppiä sen kanssa! " Jatkoin Pepin purkamista ja Mila nyökkäili. Talutin ponin vielä takaisin tarhailemaan iltapäiväksi Brunin seuraan. Eivät ne toistensa seurasta kovin paljon välittäneet, mutta hyvä Pepinkin on sosialisoitua ennenkuin se olisi täysin kehittänyt pelkonsa isompiin hevosiin. Kipaisin vielä tekemään tammalle ruokasankkoihin täytettä, ja sitten lähdin ajelemaan skootterillani kotia kohti hyvillä mielin. Julia & Peppi #2Kiva tarina, taas. Huomaa että olet tutustunut sivuilla myös muihinkin hevosiin sekä työntekijöihin. Pisteet siitä! Pinkkihän on söpö väri. x) Huomasinkin tuossa että Brunillakin on kyseinen väri vallitseva noissa sen varusteissa. Tammathan on ihan samiksia.
|
|
|
Post by Julia on Aug 4, 2012 23:02:25 GMT 2
Hahaa, en malttanut aamuun asti odottaa että saisin tämän tarinan tänne. :--D *innostunut heppatyty* ;D ----------- WHEN IT RAINS.." Kiitti kyydistä! " Huikkasin punaisen vanhan röttelövolvon ovelta Mikaelille, jolta pummin aina satunnaisesti kyytiä milloin minnekkin. Tietysti maksoin hänelle aina 'palkkaa' tupakka-askin verran, jonka hinta nyt ei ihan päätä huimannut. Varsinkaan silloin, kun toisena vaihtoehtona olisi kastua täysin skootterin kyydissä. Harpoin kirkkaankeltaiset kumisaappaat jalassani tallipihalla kuivia kohtia pitkin, etten vaan loiskuttelisi kuravettä päälleni. Vedin harmaan sadettakkini hupun päähän, ja huokaisin kun olin yksityistallin ovesta sisään päässyt. " No huhhuh tätä ilmaa. " Sanoin ääneen, ja Iida naurahti. " Erittäin kesäinen sää, sanoisinko! " Hän sanoi kässästellessään Donnan harjoja takaisin pakkiin. Nyökkäilin ja katsoin Pepin karsinaan. " Kaikki hepat haettiin sisään heti kun kuului jyrinää. " Iida mainitsi ja minä huokaisin helpotuksesta. Onhan se miellyttävämpää ratsastaa kuivalla hevosella! Rapsuttelin Pepin vaaleanpunaista laikkua sen turvassa kaltereiden takaa hetken, kunnes tammaa ei enää kiinnostanut. Se laski päänsä alas ja alkoi hamuilemaan purujen seasta heinänkorsia. Askelsin satulahuoneen kautta taukohuoneeseen hetkeksi rupattelemaan. " Päivää taloon! " Sanoin reippaasti, ja porukka moikkasi minua, ihan kuin aina oltaisiin tunnettu. Kivaa, miten nopeasti minut saatiin tutuksi täälläpäin. " Loppuuko tuo sade sitten ikinä.. " Pinja huokaisi ja vaihtoi asentoaan sohvalla. Yhdyin kommenttiin täysin, sillä kesä oli mennyt aivan plörinäksi koleiden säiden ja sateen takia. Tai no, mikä kesä? Eihän sellaista edes ollut.. " Pitäisi jaksaa ratsastaakkin, mutta ilma masentaa ihan tyystin.. " Sanoin ja nappasin posliinisen kahvikupin käteeni. Kaadoin mustaa kahvia kupin pohjalle, ja sekaan vielä hitusen maitoa sekä sokeripala. Voilà. " Minunkin. Mahduttaisiinkohan me molemmat maneesiin? " Pinja kysyi ja veti tummanruskeat kutrinsa poninhännälle. " Eiköhän. Tule ihmeessä seuraneidiksi! " Hymyilin ja hörppäsin kuumaa kahvia kupposestani. " Koulutuuppausta? " Sanoin Pinjalle satulahuoneessa, ja nappasin Pepin satulan telineestä. " Meinasin puomeja, käykö? " Hän kysyi ja lähti kantamaan varusteita Amadorin luo, minä perässä seuraten. " Se käy loistavasti. " Menin varustamaan omaa hirmuani, joka seisoi keskellä käytävää tientukkona, sivuilta riimuihin sidottuna. Nostin satulan varovasti tamman selkään, ja liu'utin penkin oikeaan kohtaan. Kiristin vyötä ensimmäisiin reikiin, ja sitten olikin suitsien vuoro. Kun viimeksikin niin kivasti mentiin hackamorella, niin eiköhän tänäänkin. Pujotin kuolaimettomat riimun tilalle, ja laitoin niistä remmit kiinni. Jalkoihin vielä pehmustetut suojat, ja sitten menoksi. " Oletko valmis? " Huikkasin Pinjalle ovelta, josta olin jo juoksujalkaa lähdössä maneesiin. " Joo, mene sä vain edeltä niin me juostaan perässä! " Vastaus kuului, ja maiskutin hieman Pepille. Ravasimme läpi kaatosateen maneesin lämpöön, Amador perässä Pinjan kanssa. Vedin maneesin ovet kiinni kun Pinja oli poninsa kanssa sisään päässyt. Laitoimme molemmat puomi-kavalettitehtävää maneesiin, jonka Pinja oli keksinyt ja piirtänyt paperille. Olihan se vaikeaa kun hevonen oli toisessa kädessä hankaloittamassa hommaa, mutta kaksi niin eriluonteista hevosta yhdellä taluttajalla = ruumiita. Olihan Amador vielä orikin.. Alkuverkkasimme ponimme kuuliaisiksi tehtävää varten, paljon ympyröitä ja kaarevia uria. Peppi toimi taas mainiosti kuolaimettomalla, ja oli hyvin allani jo alkutunnista. Välikäyntien jälkeen keräsimme ohjat, ja aloin tulemaan puomit ensin ravissa. Kevensin rauhallisesti ulkojalalle ja käänsin tamman kohti puomeja. Nokkahan nousi salamana kun olisi pitännyt päästä kuumumaan, ja käänsin ympyrälle. Hain pyöreyttä uudestaan, ja käänsin takaisin linjalle. Pidin ihan hetken pientä painetta ennen ekaa puomia, ja sitten myötäsin kädellä, jolloin Peppi jäi pyöreämpään muotoon puomeillakin, vaikka hieman kaahottikin välissä. Kehuin paljon äänellä ja silityksin, jotka hevonen mielsi paremmin kiitokseksi kuin taputukset. Kun Pinjakin oli tullut ravipuomit, olikin vuoro aloittaa itse tehtävä. Nostin laukan käynnistä kaarteessa, lantiontyönnöllä ja kevyellä pohjeavulla. Jätin pohkeet lähelle kylkiä ja käsi jäi myötäämään. Käänsin puomilinjalle, ja noustin hieman persettä penkistä puomin päällä, kun Peppi niin kivasti laukkasi. 3 reipasta laukkaaskelta, ja toisellakin puomilla takapuoli irtosi satulasta. Laukka jatkui kaarteen läpi kohti ristikkoa. Pohkeet pysyivät lähellä, ohjien puristus hallitsi lähestymistä. Sitten käsi jäi myötäämään ja Peppi imi mukavasti pienelle esteelle, ja minä nousin kevyeen istuntaan. Viistosti kohti kulmaa, jo ennen kaarretta vatsalihakseni jännittyivät ja jarruttivat tammaa raviin. Uusi, oikea laukka nousi ripeillä pohjeavuilla, ja seuraavaksi pääty-ympyräkavaletti. Peppi lähestyi rauhassa, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Näin! Rata suoritettu, ja seuraavaksi oli Pinjan vuoro. Kun molemmat tulimme tehtävän neljästi, pidennetyillä ja lyhennetyillä väleillä - joka oli erityisen hankala Pepille -, loppuverkkasimme paljon ravissa pidemmässä muodossa, ja kävelytimme samalla ponejamme kun siivosimme esteet pois maneesista. " Olipas kiva treeni pitkästä aikaa! Kiitos seurastasi. " Pinja huokaisi ja rapsutteli poniaan otsasta. " Eipä mitään, tehdään näin toistekkin. " Sanoin taluttaessani Peppiä poies maneesista. Ovet avatessani kasvoille ei voinut muuta nousta kuin hymy. Sade oli lakannut, ja sää alkoi pikkuhiljaa kirkastua. " Onneksi edes hetkeksi se soi meille mukavan ilman.. " Pinja sanoi ja talutimme hepat peräkanaa yksityistallin puolelle. Olin purkanut tammalta varusteet, ja nyt hain punaiseen sankkoon vähän vilpoisaa vettä, ja hevosten pesukorista sienen. Valelin tamman jalat viileällä vedellä, kun en viitsinyt sitä kiusata pesupaikalla, jota se pelkäsi jo muutenkin. Kuivasin jalat hyvin ja sipaisin päälle 2-teho linimenttiä. Vaikkei Pepillä nestettä kovin kertynytkään, silti kylmäys tekee hyvää jaloille. Lopuksi poni karsinaan ja ruuat kuppiin. Lähenihän kello jo yhdeksää, joten päätimme vähän auttaa Milaa tallihommissa. Jaoimme yksäreille Pinjan kanssa ruuat kuppeihin. " Näkyillään huomenna. " Sanoin vielä tallissa puuhailevalle Pinjalle, ja lähdin autoa kohti, jossa Mikael jo odottikin minua. Julia & Peppi #3Huh, tänään on kyllä ollu aikamoinen hulina täällä foorumilla Aina kun päivittää niin on uusi viesti jossakin... Mutta ei se mitään! Mukava lukea teidän tarinoitanne. Tuntuukin jo siltä että tallilla on muutakin elämää kuin vain itse... Huomasithan, että maastoretki olisi ensi viikolla luvassa. Ja valmennuksia sekä yksityistunteja. Osallistuhhan jos kiinnostaa.
|
|
|
Post by Julia on Aug 8, 2012 5:36:54 GMT 2
FEELING GOODVenyttelin selkääni taukohuoneen sohvalla istuen. Se oli täysin lukossa toisen lapaluun kohdalta, eikä jumi meinannut lähtä millään pois. Tänään oli luvassa siis oman istunnan tarkkailua. Ties kuinka pitkään olin ratsastanut täysin vinossa, ja nyt vasen puoli reagoi siihen. Hörppäsin valkeasta mukistani kahvia, katsellen samalla ulos. Syksyinen tuulenvire vei mukanaan niin lehtipuiden kuin havupuidenkin oksia. Koleat säät olivat liian aikaisessa kalenteriin verrattuna. Huonot ilmat toivat minulle mieleen vain koulun. Kiireen, stressin, väsymyksen.. Lukion kakkonen lähestyi pikavauhtia. Hyvä että lomalla kerkesin edes huokaista edellistä lukuvuotta, kun uuteen pitäisi jo valmistautua. Siihen lisäksi vielä hevonen, joka tarvitsee hellää hoivaa ja huolenpitoasi melkein joka päivä viikossa. Onneksi kokeneet tuntilaiset voisivat liikuttaa Peppiä ohjatuilla tunneilla, edes pari kertaa viikossa. Viheltelin jo kävellessäni hiekkapohjaista tienmutkaa kohti Pepin ja Brunin tarhaa, jossa pilkulliset toverit seurailivat maailman menoa pienen välimatkan päässä toisistaan. Brunia ei niinkään seuraneiti kiinnostanut, mutta Pepille se taisi olla tärkeääkin. Ennenkin jatkuvasti miniponien kanssa chillaillut tamma tarvitsi jotain elämää samalle puolelle aitaa jakamaan päiväheinät, tai muuten vain hörisemään ja nakkelemaan takapuoltaan ilmaan. " Mitäs täplikkäät? " Naurahdin ja pujotin itseni tarhaan metsästämään toista kaverusta kiinni. Kumpikaan ei hievahtanut, mutta korvat sen sijaan pyörivät kuin ympyrää neitien päässä. Välillä linnut ottivat lähtöjä puiden oksilta, tai toinen hevonen riehui kaverinsa kanssa omassa tarhassaan. Riimunnaru napsahti kiinni riimun rinkulaan, ja lähdin taluttamaan toista pilkukasta pois tarhasta. Bruni jäi kääntelemään korviaan keskenään, mutta turhautuneena se lopulta valautti korvansa taakse ja vaihtoi paikkaansa kuivempaan kohtaan tarhan liejua. Laitoin Pepin tavallisesti kiinni käytävälle, mutta tänään päätin antaa sen kestää karsinan ahtautta. Muhahaha. Ei vaisinkaan, nimittäin Mila oli tullut harjaamaan mustaa ruunaansa yksityistallin rauhaan. Eihän tunteja vielä yhdeksän aikaan aamusta pidetty, mutta ehkä tällä puolella sai silti enemmän omaa rauhaa. Harvempi tallilla kävijä varmaankaan harhaili yksityistallin puoleen, jos ei omaa hevosta omistanut. " Huomenta. Oletpas aikaisin tänne eksynyt ", brunette huikkasi minulle, kun sidoin tammani kiinni karsinan kaltereihin vetosolmulla. " Njoo, tulin äitini kyydillä, se meni aamuvuoroon. En vain saanut unta, ja päätin tulla heppailemaan heti aamun rauhallisuuteen ", haukottelin ja nojasin karsinan ovea vasten. " Miten Jopin kanssa hommat edistyy? ", jatkoin ja Mila vaihtoi pölyharjansa pehmeämpään välineeseen. Ruuna seisoi melko rennon näköisenä ketjuissa ja lepyytti tyynesti toista takastaan. " Se alkaa kuntoutua silmissä, vaikkei sen kanssa mitään tekisikään. Massaa sille on ainakin kertynyt, karva alkaa kasvaa ja muuttua tuhkansävystä mustaksi ", Mila jatkoi harjaustaan, ja minä tarkkailin Jopin korvia, jotka olivat hievahtamatta rennosti sivulla. Wau mikä luottamus hevosella on syntynyt hetkessä ihmiseen. Kaipa se on oppinut erottamaan ne, jotka tekevät hyvää ja ne, joiden kanssa yhteistyöhön ei suostuttaisi. " Kyllä tästä vielä kelpo hevonen muokataan ", nainen hymyili ja käsi vaelsi kaulan mustalla karvapeitteellä silittämässä kiitokseksi. En voinut kun vain hymyillä takaisin, ja ihastella miten hieno side ihmisen ja yli 500 kiloisen eläimen välille voikaan syntyä. Pehmeä harja alkoi sukia kirjavaa karvapeitettä rauhallisesti, ja pyrki rauhoittamaan tätä ympäristöään tarkkailevaa neitiä. Pepin korvat hakivat useaan otteeseen paikkaa sen päässä, pitikö nyt hyväksyä tämä - vai olla hyväksymättä tätä tilannetta. Sateen ansiosta tarhan pohja oli varmasti mukavan upottava, ja valkeat jalat saivat usein savikuorrutteen. Kova harja pääsi siis töihin, ja irroitti lian mukavasti. Peppi ei yleensä sietänyt kainaloiden tai mahan aluksen koskettelua, mutta tänään rapa oli pakko harjata sieltä pois. Tamma teki sivuaskelta kokoajan lähemmäksi nurkkaa, mutta minä vain kylmän viileästi hoidin hommani sen kummemmin riuhtomatta tammaa takaisin. Puhdasta tuli, eikä hevonenkaan tuntunut säpsyilevän paljon mitään. Kirjokaviot tarvitsivat ehdottomasti tänään rasvausta, ne olivat liian kuivan tuntoiset. Jospa tänään ottaisin riskin, ja veisin tamman jopa pesupaikalle asti. Ruskea, kevyt estesatula asettui tiikerinkirjavan karvapeitteen päälle, ja vaaleanpunainen huopa suoristui minun toimestani nätisti neidin selän päälle. Estesatula? Minähän olin kouluratsastaja. Nähtävästi jossain vaiheessa Pepistä oltiin muokkaamassa esteratsua, mutta asia tyssäsi siihen ettei se ollut yhtään varma hypätessään. Se lähestyi huonosti, kielsi tai meni ohi esteestä, pysähtyi ja hyppäsi paikaltaan raipan käydessä takapuolessa... Ajatuksesta luovuttiin varmasti aikalailla siihen aikaan kun tamma laitettiin myyntiin. Eihän siitä ole hyötyä jos ei se edes hyppää hyvin. Jälleen vaaleanpunainen nahkavaruste vaihtui riimun tilalle. Hackamore, mikä täydellinen keksintö tälle tammalle. Kuolaimen kanssa se vain sählää jos tuntuma ei ole tasainen. Kokoaminen tietysti onnistuu kuolaimen kanssa, mutta peräänanto ei ollut mahdoton hackamorellakaan. No, jospa se pehmeä kumikuolain vielä joskus eksyisi tamman suuhun asti. Kyykistyin asettamaan teddypehmusteisia, kovapintaisia suojia Pepin etujalkoihin. Toisaalta tamma oli aika puhdas liikkeissään, mutta sählätessään ja kuumuessaan jalat saattavat mennä täysin solmuun. Jokaisessa jalassa oli siis hyvä olla varmuuden vuoksi tamman pieniä jalkoja varjelemassa jännesuojat. Niin korkeat kuin matalatkin. Kentällä nousin sievän ratsuni selkään, jonka harjaan olin letittänyt kivan letin, jonka pää lepäsi sään vierellä. Olihan tammalla mukavan pituinen harjakin, jota oli mukava letitellä kun kampaajan taitoja halusi kehittää. Peppi kiersi kentän kaviouraa rauhallisesti kaulaansa venytellen. Pari kertaa se saattoi pysähtyä rapsuttamaan lapaansa, josta joku ötökkä oli sitä puraissut. Tarjosin auttavan käteni, ja kynteni rapsuttivat hellästi kutiavaa kohtaa. Hymyilin tamman kallistaessa päätään toiselle puolelle. Oli se vain hassunhauska olento tämä hevonen. Ohja kerääntyi nyrkkeihini pikkuhiljaa, melko kevyelle tuntumalle. Pohje pysyi lähellä kylkiä, mutta oli hiljaa niin kauan, kun etenimme sopivaa tahtia käynnissä. Asetin kulmissa kuitenkin pelkällä pohjeavulla, hieman ulkokädestä myödäten. Hiphei, vaikutus meni Pepin tajuntaan asti. Taivutin sitä sisään jokaisessa kulmassa, ja tein suuria keskiympyröitä molempien pitkien sivujen keskeltä. Samalla tarkkailin istuntaani. Istuinhan varmasti molemmilla istuinluilla, tunsinhan ne satulaa vasten? Olivathan jalustimet yhtäpitkät, ja jaoin painon sopivasti molemmille jaloille? Itse en ainakaan huomannut olevani toiselta puolelta kevyempi kun toiselta. Terävä, muttei kuitenkaan kova pohjeapu siirsi Pepin raviin, jota lähdin keventämään ulkojalalle. Nyt tunsin varaavani painoa enemmän sisälle, siksi tamman sisäkorva myötäili niskaa kuuntelemassa apuani, että pitäisikö nyt sisälle kääntyä vaiko eikö. Aloin taas tunnustelemaan istuinluitani jäädessäni istumaan tamman miellyttävään harjoitusraviin. Kyllä ne siellä tuntuivat, mutta polkaisin silti vähän satulaa ulospäin, jotta saisin sinnekkin vähän jotain tuntumaa. Pitihän minun ratsastaa koko keholla, eikä vain oikealla puolella. Ravi tuntui hyvältä molempiin suuntiin kevennettynä, kuin istuttunakin. Työskentelin tässä askellajissa molemiin päätyihin pääty-ympyrät. Seuraavaksi laukkaa, ja nyrkki puristi ohjaa rauhoittamaan Pepin käyntiin. Pohje aktivoi kävelyvauhtia reippaaksi, ja ohja pysyi vähän enemmän tuntumalla. Niskasta joku taho myötäsi paremmin, ja ohja jäi myötäämään. Sitten laukannosto kaarteesta, sisäpohje edessä ja ulkopohje taempana. Tuloksena nätin pitkäaskelinen laukka, pidemmässä muodossa kun tällä hetkellä mentiin. Pepissä ei tällähetkellä ollut yhtään ponimaista laukka-askelta, vaan askellaji venyi venymistään. Käänsin saatuani rullaavan laukan kaarteesta ikään kuin lävistäjälle. Ennen tunnin alkua olin asettanut kahdeksikolle kaksi puomia, joilla koittaisin vaihtaa laukkaa. Lähestyin tätä puomia siis mukavassa tahdissa, ja pikkuhiljaa pohkeeni vaihtoivat paikkaa vastakkaisien apujen paikalle. Ja ne puristivat kylkeen juuri ennen puomia, jonka päällä askeleen olisi tullut vaihtua. Kuinka ollakkaan, ei vaihtunut. Nääh, eihän Peppi tälläisiä vielä osannut. Jatkoin kaarteista kahdeksikon tekoa, lävistäjälle kuin kääntäen. Seuraavalla puomilla tein saman pohkeillani, ja Pepin vasen etunen oli jo lähdössä tekemään siirtoa, mutta tyytyi vain kolahtamaan puomiin ja vääntämään tamman korvat luimumpaan. Uusi yritys. Laukka eteni kohti ensimmäistä puomia, jossa avut kävivät kyljissä, ja tamman korvat käänähtivät kuuntelemaan mitä halusin. Silti haluamani ei mennyt vieläkään läpi, ja päätin yrittää vielä. Kaarteiden läpi seuraavalle puomille, ja kappas! Sieltä tuli jo ainakin kaksi askelta oikeaa laukkaa! Kunnes se vaihtui vasempaan, mutta takapää jäi jälkeen muutoksesta ja tamma jäi ristilaukkaamaan. Jarruttelin kuitenkin raviin, ja kehuin mooonta monituista kertaa tammaa onnistuneesta vaihdosta. Käsi silitti kaulaa useaan otteeseen koko lopputunnin verkkaillessani. " Hienohienohieno ", sanani pursusivat suusta ja Peppi päätyi vain tuhisemaan ohjan päässä. Pudotin jalustimet pois jaloistani, ja hyppäsin alas selästä. Rapsutukset vielä kaulalle, ja sitten laitoin ponin lähtökuntoon. Tallissa sidoin sen tyhjälle käytävälle, jolloin suitsien tilalle vaihtui vaaleanpunainen riimu teddypehmusteineen. Hah, ei Peppi moisia pehmusteita tarvinnut. Se vain näytti söpöltä noin. Kun olin varusteet saanut pois ja harjannutkin, oli aika kokeilla pesupaikalle menoa. Kädessäni oli pussillinen porkkanoita, jolla houkuttelin Peppiä tähän ahtaaseen koloon. Sitä ei kyllä innostanut yhtään, mutta kirahvikaulan varassa oleva pää uskaltautui varovasti haukkaamaan kauempana olevaa porkkanaa. Mutta siihen tarvittiin kaksi askelta eteenpäin. " Hyvää! Tuletule, kyllä sä uskallat vielä ", kannustukseni kuului ja tamma alkoi pienin askelin lähestyä pesupaikkaa. Vihdoin kun oltiin oikeinpäin pesukarsinassa, Peppi sai ruuutkasti kehuja ja porkkanoita. Korvat eivät taaskaan tienneet miten tähän kuuluisi reagoida, vaan pyörivät rinkiä päässä. En viitsinyt vielä edes avata vesiletkua, vaan talutin tamman pois pesarilta, ja pesin kaviot sienellä käytävällä. Lopuksi rasvasin kosteat kaviot kaviorasvalla. Ponibootsit jalkoihin ja tarhaan. Mila olikin juuri jakamassa hevosille päiväheiniä. " Tarvitsetko apua? " Kysäisin ystävällisesti yksin työskentelevältä naiselta, jota ei varmaan haittaisi jos joku muu tekisi välillä enemmänkin tallihommia. " Jos vain haluat, niin saathan sinä tulla jakamaan hevosille heiniä ", hän kiristi ponkkariaan, ja jatkoi heinäpaalien siivujen mittausta. Vein ensiksi Pepin Brunin seuraksi syöpöttelemään rehuja, ja lähdin sitten Milan mukaan auttavaksi kädeksi. Julia & Peppi #4Iiiiihana tarina! <3 Mukava näin aamutuimaan tulla kurkkaamaan onko täällä käynyt ketään Minä teen tuosta Jopista kuule semmosen huippuluokan kilparatsun ettei toista ole kuunaan nähty! Joka päivä ainakin sen 10starttia jossain luokassa mennään... No ei nyt sentäs. Saa poika olla rauhassa siltä touhulta. Katotaan uskallanko sitä edes tunneille päästää sitten joskus... Onhan se sellainen mamman mussukka! On minulle kyllä tulossa toinenkin projektiheppa (joka toisaalta on paaaaaaaaaaaljon helpompi kuin tuo ruuna), mutta siitä lisää sitten myöhemmin....
|
|
|
Post by Julia on Aug 15, 2012 18:19:35 GMT 2
SHINEKeltaisia lehtiä leijali hiljalleen pihakoivusta maahan ja oksatkin kahisivat tuulessa. Mitä? Näinkö nopeasti syksy oli jo tulossa. Muualla oli vielä vihreää, mutta ilmat varmasti viilenisivät kun normaaliin arkeen taas totuttaisiin. Peppi höristeli korviaan rauhallisen näköisenä tiiraillessaan muita tarhailevia hevosia. Sain vihdoin pitää narua löysällä, kun ei tarvinnut pelätä sen lähtevän lapasesta. Luottamuksen kasvamista, ehkäpä.. " Moikka! " Kuului heti yksityistallin puolelta, jossa Kathreen harjaili oriaan ahkerasti keskellä käytävää. " Ai moi, muitakin heppailijoita tänään ", havahduin omasta ajatusmaailmastani, ja päätin taluttaa Pepin karsinaan siksi aikaa, kunnes Kat oli valmis. " Suitsin vielä tän, sit pääset käytävälle hoitamaan omaa poniasi ", hän hymyili, ja lähti hakemaan ilmeisesti Tintille suitsia satulahuoneen puolelta. Päästin oman kaverini irti karsinaan, ja jäin juttelemaan Kat'ille mukavia. Lopuksi kysäisin minne matka oli tällä kertaa oripojan kanssa. " Me mennään kentälle vähän juoksemaan, kun on niin kiva ilma ", hän sanoi ja talutti innokasta oriaan kohti aidattua kenttää. Jäin hymyilemään hetkeksi, ja nojailin karsinan seinää vasten. Olisi taas hienoa alkaa haalimaan itselle paljon koulutettavia, erilaisia hevosia. Aina oli vaihtelua hevospuolessa, varsinkin kun hevoset olivat juuri ohittaneet tuon Tintin vaiheen, eli vuorossa oli ensimmäiset ratsastuskerrat liinassa. Olin satunnaisesti käynyt kaverien nuorikkojen selässä auttamassa koulutuksessa, koska olinhan melko lyhyt ja kevytkin kantaa. Muutenkin ratsastin miltei aina poneilla pienen kokoni vuoksi, ja nythän minulla olikin oma poni tallissa. Havahduin ajatusmaailmastani kunnes se "oma poni tallissa" tunki turpansa kaltereiden välistä, ja henkäili niskaani lämmintä ilmaa. Peppi käänteli pilkullisia korviaan tiuhaan tahtiin, kun tarkkaili edessä olevaa, avoinaista ovea. Välillä se saattoi riuhtoa ketjujen varassa sivulle ja toisellekkin, kun puut kahisivat tuulessa. " Hei, se kuihtumaisillaan oleva koivu ei sinun päällesi hyökkää, hölmö ", sanoin kun harjailin ponia varustamista varten. En siltikään tainnut jaksaa mennä mitään erikoista tänään, olin niin väsynyt pitkän koulupäivän jälkeen. Päädyin siis hakemaan vaan suitset satulahuoneesta. " Lupaatkin olla kiltisti jos en ota satulaa.. " Rapsutin Peppiä otsasta, ja se tuhisi silmät melkein ummessa, samalla kun sen pää vispasi ketjujen varassa ylös alas. Talutin ponin kentälle, jossa Kat oli lopettelemassa puuhiaan, ja ilmoitti lähtevänsä kävelylle maastoon Tintin kanssa. Päätimpä siis mennä kentälle, kun ilmakin sen salli. Kun olin vienyt tamman kaartoon keskelle kenttää, nokka kohti tallia, oli aika nousta selkään. Mutta mitä vielä! Vaikka Peppi oli täysin ponikokoa, se oli haaste minulle päästä selkään. Vaikka kuinka yritin hyppiä mahalleen tamman selälle, en päässyt siitä ylöspäin selkään asti.. Lopussa Peppikin alkoi vain hermostua ja ajatteli varmasti että mitähän hittoa oikein hyppelehdin edes takas, ja pyöri paikallaan ympyrää. " Tarvitsetko apua? " Sandra huusi kentän laidalta, oma poni narun päässä. " Een, yritän vaan päästä selkään.. " Huudahdin takaisin, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. " Tai jos vain kehtaisit puntata mut selkään ", nauroin ja Sandra tuli valkopäisen pikkuponinsa kanssa auttamaan minut selkään. Nitaksi kutsuttu poni jäi odottamaan emäntäänsä kauemmaksi Pepistä. Eikai Peppiäkään hirveästi toinen olisi kiinnostanut. " Kiitos! " Naurahdin ja kiitin avusta. " Eipä mitään, autan aina tarvittaessa " hän sanoi ja lähti taluttamaan poniaan poies kentältä. Silitin ja rapsuttelin Peppiä hetken kaulalta ja harjanjuuresta, kun se niin kauhusta kankeana seisoi allani moisesta hyppelystä. Vaaleanpunainen nahkaohja alkoi kerääntyä kevyelle tuntumalle nyrkkeihini. Peppi tiesi heti myödätä niskasta, ainakin hetken. Se oli sille että minullekkin parempi vaihtoehto. Pidin pohkeet lähellä pilkullisia kylkiä, ja nostin ravin napakalla pohjeavulla. Peppi syöksähti raviin pää pilvissä, mutta heti kun paine alkoi käydä nenäpiihin kipeästi, se tajusi laskea päätään alemmaksi. Ravi pompotti ensiksi aikalailla ja jouduin välillä ottamaan tukea harjasta. Pian kun olin päässyt rytmiin ja Peppikin tajusi olla kaahottelematta, aloin yrittämään kevennystä. Sehän onnistui mukavasti ja pysyin paremmin selässäkin, kun ei tarvinnut kokoajan miettiä tipunko vai enkö tipu.. Ravaillessani hetken myös istuttua ravia, molempiin suuntiin, nostin laukan kaarteesta ja tein molempiin päätyihin isot pääty-ympyrät. Laukka oli mukavan pyöreää ja pehmeän tuntoista selkään, kun Peppi oli saanut paikkansa venyteltyä ja rentouduttua. En tehnyt tänään mitään erikoista tehtävää, harjoittelin vain tasapainoa ilman satulaa ja ratsastin askellajit läpi. Lopuksi ravailin reilut 2 kierrosta molempiin suuntiin ja venyttelin loppukäyntien ajan selässä itseäni. Välillä tamma taisi kahahtaa minun heilumista selässäni, välillä se sama pihakoivu siellä kahisi tuulessa pelottavasti.. Kun olin omin avuin sentään selästä alas päässyt, talutin ponin talliin ja harjailin sen nopsaan. Peppiäkään ei tainnut vähempää kiinnostaa koko homma, kun molemmat haukottelimme vuoronperään. Taisimme kummatkin vain haluta omaan huoneeseen koisimaan. Paitsi Pepin voisi viedä vielä tarhaan, olihan sillä tunti aikaa vielä tuulettua, ennenkun hevoset haetaan sisälle, mietiskelin. Itse kuitenkin en kerennyt jäädä auttamaan Milaa iltatallin teossa, mutta toivottavasti joku muu tekisi sen. Kotona nimittäin odotti kasa kirjoja, tekemättömiä tehtäviä ja muutenkin muuta tekemistä oli hirveästi.. Nappasin Pepin vaaleanpunaisen narunnokkaan ja talutin sitä reipasta tahtia kohti tarhaa. Taas se jaksoi pomppia karkuun samaa koivua, jossa oksat rahisuttivat kuivia lehtiä tuulen mukana.. " No herranen aika! " Sanoin tammalle, joka tuli perässäni ihan pupu pöksyssä koko loppumatkan. " Pitäkää hauskaa, arkajalat ", päästin ponin irti tarhaan ja suljin portin perässäni. Lähdin pikakävelyllä kohti skootteriani ja ajelin aika reippaasti kotiin oikoreitin kautta.. Julia & Peppi #5Yhhyhhyy, syksy! :/ Nättiä aikaahan tuo on, mutta kun tuntui ettei se kesä edes vielä alkanutkaan...
Arvaa onko itselläkin vaikeuksia välillä tuonne hevosten selkään kapuaminen kun ei oo tuota vartta hirveästi siunaantunut. Lähes aina pitää olla joku penkki alla ennen kuin voin edes suunnitella selkään nousua. Mutta on tässä lyhkäisyydessä hyvätkin puolensa: voi aina ratsastaa poneilla!
Mukava tarina taas. Kiva huomata että olit Kathreeninkin kirjoituksen ottanut huomioon.
|
|
|
Post by Julia on Aug 19, 2012 17:33:41 GMT 2
Pikapostausta.. :--D ----------- BAD DAY" No mikä sulla on ongelmana? " Sanoin tammalle kun ei millään meinannut mennä kalloon, että minä talutan sitä eikä se minua. Peppi hötkyili minkä kerkesi, ja minä pysäytin sen ainakin viidesti matkan aikana hetkeksi miettimään että miten oli? Lopulta päästiin karsinaan asti, ja sidoin sen heti kiinni kaltereihin. " Koita olla saamatta vetopaniikkia.. " Peppi jäi seisoskelemaan karsinaan löysän riimun varaan, ja minä toin varusteet satulahuoneesta, samoin harjapakin. Harjasin tamman nopsaan joka puolelta, ja kurkkasin kavioihin kaviokoukulla. Aloin varustaessa ensin asettaa satulaa selkään, ja siitäkös neiti innostui. " Hittoako pyöriskelet siinä? " Ärähdin ja tamma liikehti aina puoliaskeleen verran riimunsa varassa johonkin ilmansuuntaan minun lähestyessä sitä satulan kanssa. Tiesin että rähjäys ei auttaisi mitään, joten en viitsinyt jäädä kiristämään hermojani. Vedin riimun pois Pepin päästä ja asetin satulan satulatelineeseen odottamaan parempaa hetkeä. Oven kiinni pistettyäni askelsin satulahuoneen kautta taukohuoneeseen huokaisemaan. " Onko jokin hätänä? " Sari kysäisi minulta ohimennen, kun istui pöydän ääressä lukemassa vanhaa heppalehteä ajankuluksi. " Ei, kunhan lepuutan hermojani.. Pepin kanssa niitä tarvitaan. " Heitin ruskeat tennarini pois jalasta, ja kävin sohvalle makaamaan. " Otatko kahvia? " Nainen sanoi kysyvästi, ja minä nyökkäsin. Pian hän toi minulle kupillisen maitokahvia, johon pudotin vielä sokeripalan. " Kiitos. Mites sinä ja se.. se tummatukkainen jätkä? " Kysäisin yhtäkkiä ja katsahdin punaiseksi älähtävään sinisilmään, joka koitti vältellä katsekontaktia minuun. " Markus.. " Hän sanoi ja alkoi käännellä lehden sivuja reippaasti eteenpäin. Ha! Busted. " Niin, juuri se! En vielä kaikkien nimiä muistakkaan.. Vaikka olenhan minä sen nähnyt, eikä se pahaltakaan näyttänyt ", kiusoittelin sohvalta ja virnuilin hymy pyllyssä. " Ei meillä ole mitään. Koskaan ollutkaan. Tai siis on, tai ei, tarkoitan että.. " " Kyllä mä olen jo kerennyt nähdä kaikenlaista! Ja kuulla juttuakin.. " Keskeytin Sarin sönkötyksen, toinenhan meinasi ihan seota sanoissaan. Sopivasti taukohuoneen ovesta asteli sisään, kuin pyynnöstä, Markus. Räjähdin nauramaan ja aloin pujottamaan tennareita jalkaan. " Hauskaa päivänjatkoa ", virnuilin Sarille, ja Markus meni istumaan paikalleni sohvalle. Aijaijai näitä talliromansseja. Hermoni olivat nyt paremmassa vireessä, ja otin Pepin mielummin käytävään seisomaan, jossa sille ei tullut paniikkia ahtaudesta. Varusteet menivät pientä pään nakkelua lukuunottamatta hyvin päälle. Sittempä suuntasin maneesiin ilman ollessa kolea, ja kenttäkin oli varattu Iidan ja Donnan estehyppelöille. Viheltelin maneesiin mennessäni, ettei siellä mahdollinen ratsukko säikähtäisi meitä. Kappas, maneesi oli tyhjä joten sain ratsastaa ihan rauhassa. Laskin jalustimet alas hihnojen varassa, kiristin vatsavyötä ja hyppäsin selkään. Ihan kuin tukin päälle olisi istahtanut. Kamalan jäykkä ja tahmea käynnissä, ihan hirveä ratsastettava. Nyt sitten tehdään paljon taivutteluja! Ratsastin melko kauan käynnissä voltteja, ympyröitä ja loivia kiemurauria, kun olin kerännyt ohjat. Sitten napautin Pepin napakkaan raviin, ja tein pääty-ympyröitä molempiin päätyihin. Asetin sitä joka kulmassa sisään. Ravi oli ensiksi melko ahdasta edestä, eikä takapää ollut yhtään alla. Kaulakin tuntui vain rullautuvan rintaan, joten löysäsin ohjaa reilusti. Ravi muokkautui mukavan reippaaksi, mutta rentoudesta ei ollut tietoakaan. Laukassa ei ollut terävyyttä, mutta patistin kuitenkin tammaa liikkumaan reippaammin ja lopuksi kaahoteltiin sitten maneesia ympäri. Pääasia että saatiin paikat lämmiteltyä. Ravasin paljon laukkojen jälkeen, ja tein hetken ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Idean ymmärrettyään Peppi taipui oikein mukavasti kaikki kaarteet, muttei läheskään niin hyvin kuin aina muulloin. Ravasin loppuravit paljon voltteja sekä ympyröitä käännellen. Ohjat löystyivät pian kokonaan, ja kävelimmekin pian jo loppukäyntejä. No, ei ehkä mikään parhain päivä minulla, eikä myöskään ponilla.. Tulin alas selästä, nostin jalkkarit ja taluttelin ponin takaisin talliin. Tallissa purin hevosen varusteista, ja käytävällä venyttelin kaikkia jalkoja hetken. Samoin kaulaa ja kylkiä herkkupalojen avulla. Sen jälkeen se pääsi vielä juoksentelemaan kaverinsa seuraan ulos. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Julia&Peppi #6Hih, Markuksen ja Sarin välit on kyllä lämmennyt huomattavasti... Taas.
|
|
|
Post by Julia on Aug 23, 2012 22:23:25 GMT 2
SMILE
Talikko erotteli lantaa ja rusehtavaa kuiviketta toisistaan. Samoin märkää purua, jota nyt ei hirveästi karsina sisältänyt. Lopuksi levittelin purut tasaiseksi kerrokseksi karsinaan. " Moikka! " Marien hyppäsi yhtäkkiä kottikärryjen vierelle kuin salamaniskusta, ja onnistui säpsäyttämään minut omista maailmoistani taas todellisuuteen. Moikkasin tietysti takaisin. " Mitäs sä näin aikaisin täällä teet ", hän kysyi, leveähkö hymy naamallaan. " Mun koulu loppui vähän aikaisemmin " , sanoin ja lähdin työntämään kottareita kohti lantalaa. Koulu oli loppunut poikkeuksellisesti aikaisemmin opettajien koulutuksen vuoksi. Hyvä vain, eipähän tarvinnut homehtua sielläkään. Marien tuli mukanani ulos, ja viedessäni kottikärryjä takaisin paikalleen, siirsin katsettan kohti tarhailevia hevosia. Kaksi tinkertammaa rapsuttelivat toisiaan harjantyvestä, ja kolmas pyörä, ruskea ruuna, toljotti tammojen takana. " Taidan hakea Lunan sisälle ", Marien sanoi ja nappasi tallista riimunnarun. Sittenpä hän jo matkasi hakemaan lehmäheppaansa. Viereisessä tarhassa pikkuponit napsivat toisiaan ryntäistä ja kaulanahoista. Kimo, muita pienempi poni yritti pompotella isompia ruunia, siinä kuitenkaan onnistumatta.. Naurahdin ponien touhuille, ja menin takaisin tallin puolelle.
Esteryhmäläiset olivat päätallin puolella laittamassa ratsujaan kuntoon. Heti ovensuulta kuulin, kun eräs tyttö tuskaili pikkusuokin satulavyön kanssa. " Äh, lopeta jo! Ei tämä mene kiinni.. Niina, tuutko auttamaan? " Hän huusi ja brunette tyttö riensi auttamaan ystäväänsä ratsastussaappaat natisten. Hän pukkaisi polvellaan tamman alavatsaa sisään, ja ilmapallomaha "puhkesi". Neiti näytti pettyneeltä kun hän jäi häviölle, ja vyö kiristyi pitämään satulaa paikallaan. " Lähdetään kentälle! " Helena karjaisi tallin toisesta päädystä, ja hevoset lähtivät vuorotellen jonossa kohti kenttää. Päätimpä katsoa tuntia hetken, eihän minulla mikään kiire vielä ollut.
Hevonen toisensa perään lähti kiertämään uraa kävelyvauhtia. Kimo, hieman harmahtava sellainen, osui heti silmääni. Kaunis puoliverinen, varmaan hyvä hyppäämäänkin. Olin aina halunnut kimon hevosen. Millään muulla ei ollut väliä, jos se vain oli kimo. Kuitenkin omistuksessani oli tällähetkellä kirjava hevonen? No okei, kyllä siinäkin on valkoista. Silti valkoisissa hevosissa oli sitä jotain, joka teki siitä niin halutun. Havahduin ajatusmaailmoistani ja puhelimeni alkoi väristä taskussani. Se olikin vain viesti, Amandalta. Sä tuut meille yöksi, porukat ei oo kotona. Kututaan muita ja sillee? Just nyt pirskeet eivät kiinnostaneet. Amanda oli melkoinen idiootti parin alkoholillisen juoman jälkeen.. Hän oli edelleen sen nuoren tasolla, joka piti kännäilystä koska silloin sai todistaa olevansa kova? Melkein joka viikonloppuna sain epämääräisiä soittoja ja viestejä kavereiltani, kun olivat käyneet juomassa. Minä olin varmaan poikkeus. Olin jo viisastunut noista ajoista, jolloin kaikki kielletty oli pakko kokeilla. Tunkaisin puhelimen takaisin taskuuni ja lähdin kohti tarhoja, hakemaan pilkullista ystävääni sisälle.
Poni käyttäytyi tänään tosi rauhallisesti. Harjatessa se vain napotti paikallaan silmät ummessa, eikä satulakaan jaksanut pelottaa sitä. Suitsia laittaessa pää vähän yritti kurottaa kohti kattoa, mutta sekin loppui kun vähän rapsuttelin sitä ensin harjanjuuresta. Taas mentiin hackamorella, koska sillä sain irti ponista sitä, mitä tänään tarvitsisin. Sandra oli karsinassa varustamassa mustaa puoliveristään. Moikkasin hänelle kulkiessani ohitse, kohti maneesia, jossa ei tänään pitännyt olla tunteja. Viileä tuulenvire lennätti tamman pitkäksi kasvanutta ratsuharjaa, jota se ei antanut leikata.. Eikä sitä viitsinyt vielä leikata, halusin vielä letitellä sitä milloin mitenkin päin!
Laitoin maneesiin viuhkapuomit pääty-ympyröille, toinen lyhyillä väleillä, ja toinen vähän pidemmillä väleillä. Hyppäsin selkään jalustimet säädettyäni, istuin syvälle satulaan ja pohje teki pienen puristavan liikkeen kyljissä. Koniponi olikin herkällä tuulella tänään, jolloin se pinkaisi altani salamana kävelemään uralle. Herkkyyttä ja nopeaa reagointia tänään kaipasinkin! Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjan kevyelle tuntumalle, ja aloin hakea tiettyä pyöreyttä tammaan kääntelemällä paljon ympyröitä, joilla sainkin kylkiä enemmän auki. Ravissa tein paljon avotaivutusta sisään pitkillä sivuilla. Hyvin toimi, takapää meni omaa uraansa ja etupää siirtyi polkemaan sisemmäksi. Sitten istuin harjoitusraviin, ja tein parit laukannostot ravin, puolipidätteen kautta. Laukka oli reipasta, mutta takaset eivät meinanneet malttaa työskennellä kunnolla. Hain siis laukkaan lisää pituutta aina keskilaukkaan asti. Työntö oli riittävä takaosasta, joten vaihdoin suuntaa, samat harjoitukset tehden myös seuraavaan kierrokseen.
Välikäynnit huokaistuamme nostin harjoitusravin, ja aloin tekemään lyhennystä että pidennystä. Ensin aloitin lyhennyksestä, ja ravasin ovipäätyyn asti. Käänsin kevyesti johtavalla ohjalla tammaa sisään, ja ulkopohje tuki takapään tulemista mukana samaa uraa. Sisäpohje ei päästänyt kyljen pyöreyttä pois. Nyrkkini puristivat hieman ohjaa, jolloin ravi rauhoittui, ja nousin hieman satulasta puomien ajaksi, että tamman olisi helpompi ottaa tuntumaa tähän tehtävään. Puomit menivät erityisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi, ja vielä lyhennettynä, joka oli yleensä tälle ponille se vaikeampi osio. Ravasin harjoitusravilla toiseen päätyyn, jossa oli pidennetyillä väleillä olevat puomit. Käänsin taas johtavaa ohjaa käyttäen, pohkeet tukien liikettä. Noustin perseeni ylös satulasta, ja pohje hieman aktivoi ravia pidentymään, mutta ohja ei päästänyt takapäätä alta. Kaksi ensimmäistä puomia sujuivat hyvin, mutta lopussa askeleet menivät sekaisin puomit kolahdellen. Ei se mitään, uudestaan vaan. Toisessa päädyssä lyhennys sujui todella hyvin, ja olin todella iloinen kuinka nopeasti tamma oppi lyhentämisen puomien avulla. Silti harjoiteltavaa oli, myös pidennyksissä. Sain pari kertaa pidennyksenkin onnistumaan hyvin, joten siitä erityiset kehut tammalle! Lopuksi ravailin paljon pidemmällä ohjalla, pidemmässä muodossa. Loppukäynnit kävelytin tammaa, samalla kun keräsin puomit pois.
Kun olin ratsastamassa, Amanda oli yrittänyt soittaa minulle. Hän oli varmasti löytänyt jo muita kavereita hölmöilemään meidän lisäksi, mutta en silti aikonut mennä. Keskityin vain täysillä heppailuun sekä kouluun. Heitin pilkkutammalta kaikki varusteet veks, ja jäin vähäksi aikaa istumaan sen karsinaan. Poni hamusi purujen seasta heinää ja kaikkea muutakin syötäväksi kelpaavaa. Pian se kuitenkin huomasi kuivikkeen olevan täysin puhdasta, eikä sen seasta mitään löytyisi. Poni kääntyi ympäri ja jäi napottamaan minua ruskeilla nappisilmillään. Pidimme pientä tuijotuskilpaa, kunnes Peppi hävisi sen ja tuli tunkemaan päätään syleilyyni. Aaw, hellyyttävää. Tiesin jo ostaessa, ettei tästä tammasta ollut koskaan kilpailuihin, esteille eikä isoon talliin. Hyväksyin sen, vaikka halusin kisaponia niin kovasti. Nyt kuitenkin ymmärrän, etten menetä mitään. Siksi en ostanut sitä kimoa, 130cm esteluokkien hyppääjää, vaan pienen ponin, joka pelkäsi kuollakseen kaikkea uutta, eikä hypännyt isoja esteitä. Pienistä peloistaan huolimatta pilkulliset ponit ovat paljon kivempia. Ainakin tämä, joka sulki silmänsä minun rapsuttaessa sitä otsasta, joka lepäsi sylissäni.
Julia & Peppi #7
|
|
|
Post by Julia on Sept 9, 2012 16:41:16 GMT 2
Maanantaille, mutta lainassa oleva nettimokkula lähtee illalla joten laitan tämän jo nyt. :--D ----------- PLAYING GOODJo normaalia aikaisemmin huristelin Vaahterapolun pihaan punaisella skopallani. Hevoset tarhailivat huolettoman oloisina viileähkössä syysilmassa. Kunnes hoitajat lähtivät hakemaan pieniä poneja sisälle tuntilaisten kanssa. Alkeistunti oli alkamaisillaan pian, joten minulla oli vielä reilusti aikaa. Siivosin siis tässä välissä Pepin karsinan. Tamma oli jättänyt ruokiaan syömättä, ja tallonut heinääkin karsinan edustalle. Jotain oli nyt vialla.. Soitin välittömästi eläinlääkärille, joka sanoi yleisimmäksi syyksi syömättömyyteen hammaspiikit. Jos Peppi vielä pudotteli ruokaa syödessään tai vaikutti kiukkuiselta ruokakupin äärellä, niin oli syytä varata raspaajalle aika. Tilasin sen jo puhelimen välityksellä, huomiselle. Iltaruuat täytyi siis muussata ja turvottaa täysin, samoin heinät kastella märiksi.. Seuraavaksi otin suunnaksi tarhat, josta nappasin molemmat pilkkuponit kiinni, ja talutin ne toinen toisella puolen talliin. Ensin kävin viemässä Pepin puhtaaseen karsinaan ja huomasin sen kurkistavan ruokakuppiin, johon pudotin pari porkkananpalasta. Niitä se ei kuitenkaan syönyt, vaan kiersi karsinaa hermostuneena. Jatkoin Brunin kanssa matkaa päätallin puolelle. Talutin sen omaan karsinaan, ja sidoin kiinni kaltereihin. Tamma käyttäytyi mukavan rauhallisesti taluttaessa, vaikka Mila vannotti minulle muuta. Olimme siis sopineet, että ratsastelisin sillä tunneilla, kerran tai kaksi viikossa. Halusinhan onnistua kisoissa hyvin, kun Peppi ei oikein kisaamisesta innostunut. Hain varustehuoneesta Brunin suitset, sen yleissatulan sekä kaivoin Pepin pakista vaaleanpunaiset pintelit.. En voinut vastustaa kiusausta, ne kävivät molemmille poneille kuin nenä päähän! Täytyihän koulutunnilla näyttää hyvältä. Bruni ei pahemmin harjatessa eikä varustaessa keksinyt mitään jekkuja, joten tammaa oli oikein ilo hoitaa. Kunhan olin saanut itselle kypärän päähän ja saappaat jalkaan, talutin Brunin kentälle tuntilaisletkan perässä. Kentällä seisahduin kaartoon, kimon Hillan vierustalle. Kiristin vyön, laskin jalustimet ja pomppasin selkään. Selässä säädin jalustimet pitkiksi, koulutuntia varten. Sitten kevyt pohje pyysi tamman kävelemään uraa pitkin. Pidin ohjat aluksi pitkinä, jolloin Bruni sai rauhassa venytellä kaulaansa. Tamma käveli allani melko reippaasti ja välillä se saattoi poiketa pois uralta, sisäpohjetta pakoon. " Kerätäänpä ohjia. Heli, vaihda Napin kanssa paikkaa ", Helena huuteli ohjeita kentän laidalta, ja kaikki ratsastajat alkoivat kerätä kevyttä tuntumaa hevosiinsa. Bruni tuntui hätäiseltä, eikä tahtonut oikein aluksi ymmärtää mitä halusin siltä. Kääntelin siis paljon ympyröitä, taivuttaen sitä johtavalla ohjalla sisäpohkeen ympäri. Johtavat ohjasavut saivat neidin tajuamaan, että sen täytyi taipua ympyrällä, eikä mennä lapa edellä joka kulmassa. Ympyröiden pyörittely jatkui, kunnes taivutus onnistui kulmissakin. Ravissa Bruni oli tahmea ja takapää vain laahusti mukana. Ratsastin siis tammaa reilusti pohkeella, jolloin sain vähän liikettä tulemaan takaakin. Pohkeet tekivät töitä niin kauan, kunnes Bruni tajusi itse liikuttaa takasiaan aktiivisesti. Tähänkin suuntaan pyörittelin ympyröitä paljon, jolloin sain tammaa myötäämään vähän niskasta. " Tehdään molemmille pitkille sivuille loivaa kiemurauraa ", kuului taas kentän aidan vierustalta, josta Helena heitteli aina johonkin väliin kommentteja milloin kenenkin ratsastuksesta. Väistätin Brunia loiviin kiemurauriin ulkopohkeella, ja takaisinpäin sisäpohkeella. Sen jälkeen pohje ratsasti tammaa kokoajan eteenpäin. Pari kertaa tehtävä onnistui tosi hyvin, ja Bruni kuuntelin tosi kivasti. Laukkatyöskentelyssä harjoittelimme siirtymisiä ravi-laukka ja käynti-laukka, joissa meillä oli vielä hiottavaa. Apuni eivät olleet tarpeeksi selkeät Brunille, jolloin käyntinostoissa se rikkoi raville, ja nosti vasta sitten laukan. Kerran molempiin suuntiin sain nostot onnistumaan, loput menivät ihan okei. Loppuverkassa ratsastin Brunia eteen alas, ja se oli kuolaimella tosi kivasti, käytti selkäänsä hyvin ravatessaan. Pyörittelin parit ympyrät vielä ravissa, kunnes oli aika antaa heppojen huokaista lopuksi käynnissä. Pidensin ohjat käsistäni ja rapsuttelin tamman kaulaa kiitokseksi kivasta tunnista. " Ai susta on tullut tuntiratsastaja! " Kathreen sanoi, kun oli Markuksen kanssa päätallin puolelle eksynyt. Kylläpä se Markus nyt hurmasi melkein jokaisen vastaantulijan. Nyt Sari oli varmasti mustasukkainen.. " Kunhan testaan, tuleviin kisoihin. Enkä mä voi Pepilläkään mennä, sillä on hammaspiikkejä, joten en viitsi kiusata sitä ", sanoin ja Kat nyökkäili, kunnes hävisi Markuksen kanssa ulos. Karsinassa riisuin Brunilta varusteet, vein ne satulahuoneeseen ja harjasin ponin hyvin. Samoin Pepin pintelit, ja kääräisin ne siististi. Matkalla yksityisten puolelle nakkasin ne Pepin pakkiin ja riensin katsomaan omaa poniani. Se oli mutustanut porkkananpalaset ruokakupistaan. Hyvä että jotain söi, ties kuin pitkään se oli ollut syömättä. " Voi sua, heti huomenna se helpottaa ", mutisin ja vedin riimun Pepin päähän. Käväisin hakemassa päätallista Brunin mukaan, ja vein Brunin tarhailemaan. Peppiä talutin pienen lenkin tallipihan ympäri, jonka jälkeen vein senkin takaisin tarhaan. Tallissa aloin tekemään Pepille ilta- ja aamusafkoja, jotka sen olisi helppo niellä. Ohrajauhoa ja prixiä, suolaa ja kivennäistä. Sekä tietysti mitta monivitamiiniliuosta. Laitoin ne turpoamaan kuumaan veteen. Sillä välin kun odottelin ruokien turpoamista, putsasin Pepin remonttisuitset ja laitoin ne suitsipussiin, jossa ne eivät pölyyntyisivät. Olivathan hackamoret ne ykkössuitset, joilla yleensä ratsastin. Ruuat olivat sopivan turvonneita, joten muussasin molemmat ruuat kevyesti kädellä. Nakkasin sekaan vielä vaaleaa leipää. Kun olin viemässä ruokia Pepin karsinan eteen, satuin näkemään Milaa matkalla. " Hei, viitsisitkö kastella Pepin aamuruokaa, jos se kerkeää kovettua yön aikana? Laitoin illan ja aamun heinät tohon mustaan astiaan, kastelin ne valmiiksi. " " Juu, ilman muuta. Mikäs vauvaruokinta sillä nyt alkoi? " " Hammaspiikkejä, ei syö kovaa ruokaa tai heinää. Raspaaja tulee huomenna aamupäivästä, tulen kahdeksitoista itse paikalle ", vastasin hänen kysymykseensä. " Jep. Tuon Pepin sisälle päiväheinien jaon aikana ", Mila sanoi ja jatkoi matkaansa. " Kiitos paljon! " Huusin vielä perään ja laitoin ruuat valmiiksi iltaa varten. Toivottavasti piikit saadaan nopeasti pois ja Pepin on parempi olla! Taas ihana tarina jota oli kiva lukea! Hienoa että jaksat/haluat liikuttaa myös noita meidän "tavallisia" tuntipollejakin.
Tuolla yleisessä keskustelussa mietiskelitkin, että ois kiva alkaa hoitamaan jotain tuntsaria... Ja siinähän se Bruni vapaana kuule olis Julia & Peppi #8
|
|
|
Post by Julia on Sept 13, 2012 22:30:35 GMT 2
Perjantaille. ----------- SLEEPLESS" Haloo, oletko sä tässä maailmassa? " Markus heilutti kättä kasvojeni edessä, kun oli sattunut tulemaan Kathreenin mukana taukohuoneeseen. Olin avanut lehden nenäni eteen pöydälle, mutta jossakin vaiheessa lukeminenkin oli tuntunut liian uuvuttavalta, joten päätin vain sulkea silmäni ja olla hetken aikaa noin. Säpsähdin hereille ja hieraisin kasvojani kämmenellä. " Jjuu.. ", mutisin mutta vieläkään en ymmärtänyt missä mentiin. " Tuus ottamaan Peppi sisälle, kun Bruni lähtee tunnille ", Kat viittoi minulle ja nyökkäsin. " .. Siis nyt heti ", tyttö vielä varmisti, jolloin nousin seisomaan ja lähdin tuntilaisia auttavan Kathin mukaan. Tämä viikko oli ollut uuvuttava. Varsinkin tämä päivä, kun takana oli vain 4 tunnin yöunet. Pyyhkäisin kädelläni hiussuortuvat pois kasvoiltani, jotka vilpoinen syystuuli lennätteli näkökenttäni eteen. Myös syysflunssa oli ottanut minut uhrikseni, juuri silloin kun tekemistä riittäisi ehkä liiaksikin. Olin vielä tarjoutunut auttamaan vapaaehtoisesti tallin pieniä tuntilaisia, sekä paapomaan hoitajatta jääneitä tuntihevosia. Olinhan pohjimmiltani erittäin perfektionisti ja ystävällinen, joka ei jättäisi mitään melkein erinomaiseksi tai - valmiiksi. Napsautin riimunnaruni pilkullisen ponin riimuun. Rusehtavaharjainen tamma oli hieman hämmentynyt, ettei ehtinytkään juosta minua karkuun. " Ai, minäkö saan Pepin? " Kat sanoi ja lähestyi pienempää toveria. Katsahdin sitten kiinni ottamaani poniin, joka ei tainnutkaan olla omani. " Noh.. Nojoo, ota vain. Minä voin auttaa tuntilaista Brunin kanssa " , sanoin ja tajusin lupautuneeni taas vapaaehtoisesti töihin. Menin Brunin kanssa edeltä ja Kathreen seurasi minua Peppi narun päässä. Tallissa Brunin karsinan edessä toljottava pikkutyttö oli ilmeisesti tulossa tunnille taluttamallani ponilla. " Oletko sinä Brunin ratsastaja? " Kysäisin häneltä ystävällisesti. Hän nyökkäsi, ja sidoin tamman kiinni kaltereihin. Tyttö oli onnekseni kovin innokas harjaamaan ja varustamaan ratsunsa itse. Harjauksen hän sai tehdä itsekseen, mutta varusteita hakiessamme hän halusi välttämättä kantaa itse satulan. Vaikealta näytti, mutta minä hoidinkin sen selkään laittamisen. " Saanhan laittaa suitsien remmit kiinni, saanhan? " Tyttö pyysi vieressäni, kun laitoin satulavyötä kiinni. Myönnyin tietysti, olihan se aina plussaa kun ratsastaja halusi itse luoda sidettä ratsuunsa jo hoidettaessa. Hän ei tarvinnut kuulemma talutusapua, mutta ravatessa Bruni oli liian reipas tytön makuun, että lopulta Linda pääsi taluttamaan pilkullista tammaa. Heti tiistaina Peppi oli päässyt raspaajan hellään huomaan. Eli kahden rauhoituspiikin jälkeen neiti antoi eläinlääkärin edes koskea tamman suuhun. Hammaspiikkejä löytyi molemmin puolin syvältä suusta, hyvä että ne saatiin pois. Vahdin tammaa ainakin sen kaksi tuntia toimenpiteen jälkeen, karsinan nurkassa istuen ja lukien ruotsin kielioppiasioita. Tänään päätin sitten ratsastaa tamman kevyesti ilman satulaa kentällä, tunnin ollessa maneesissa. Peppi oli varustusta varten käytävän ketjuissa kiinni, niinkuin aika muulloinkin. Pujotin sen päähän hackamoret ja itselleni laitoin vain kypärän päähän. Hyppäsin selkään kentän vierustalla lojuvan penkin päältä. Ohjasin sen jälkeen tamman kentälle, jossa lähdin kiertämään uraa kävellen pitkillä ohjilla. Peppi tuntui suoremmalta kuin edellisellä ratsastuskerralla. Vinoudella tamma kai pyrki välttämään kivun hammaspiikeistä.. Ohjat kevyelle tuntumalle kerättyäni nostin ravin pienellä pohjeavulla. Pepin askeliin oli helppo mukautua, kun sen ensin sai vähän pyöreämmäksi ja siirtämään painoa myös takapäälle. Aloitin heti taivuttelut kulmissa sekä pyörittelin ympyröitä pitkin kenttää. Pikkuhiljaa hackamoren vipuvaikutuksen - ja ehkä myös minun taivuttelujen - ansiosta Peppi alkoi myödätä niskasta, ja selkälihakset pääsivät töihin. Ravia oli tasaisempi istua, samoin hetken päästä nostamaani laukkaa. Laukkasin hetken molempiin suuntiin isoja ympyröitä tehden, ja sitten mentiinkin jo loppuraveja pidemmässä muodossa. Kävellessäni huomasin tuntilaisten palaavan jonossa maneesista. Tulin kentältä pois, laskeuduin alas ratsailta tallipihalla, ja talutin oman ponini yksityispuolen karsinaan. Siellä nappasin suitset vain nopsaan pois, vein ne satulahuoneeseen ja riensin sen kautta auttamaan pieniä tuntilaisia hevosten poislaitossa. Julia & Peppi #9// Kuten kuvasta huomaa, olen piirtänyt ihmisiä _todella_ vähän.. no can do, jospa harjoittelemalla joskus opin. :--DOlipa kiva tulla parin päivän tauon jälkeen (ihan omasta laiskuudesta se johtu) kattoon foorumia ku olitte taas niin ahkerana olleet. Älä huoli, nuo ihmiset tuottavat minullekki harmaita hiuksia. Ja yleensä niistä tulee sellaisia hutaisemalla tehtyjä ku alkaa ottamaan päähän niiden piirtäminen... Ja silloin on vaarana että koko piirrustus menee päin peetä ku hermostuu ja sotkee koko kuvan
|
|
|
Post by Julia on Sept 17, 2012 15:33:56 GMT 2
FEVER
Kotona minulle oli motkotettu siitä, että eikö jo oma hevonen riittäisi. No kyllähän se riitti, mutta olihan se myös vapauttavaa päästä välillä erilaisella hevosella kuin Peppi. Itsehhän kuitenkin kuljin omine kyytineni tallilla, joten vanhempieni ei tarvinnut edes harkita kyydityksiä melkein päivittäin tallille. Tallipäiväni tulisi ainakin kerran, jos ei kahdestikkin viikossa pidentymään. Bruni oli nyt toinen toverini!
Peppi sai pitää vapaapäivän ihan vain sen kunniaksi, että minulla oli muutakin liikutettavaa kuin se. Tarkoituksenani oli kivuta Brunin selkään, mutta se jäi vain ajatuksen tasolle. Aikataulun ollessa tiukilla, päädyin tallille vain hoitelemaan molempia tammoja. Viheltelin neideille tarhan portilta, mutta kumpainenkaan näistä neidoista ei ottanut kutsuani kuuleviin korviinsa. " Noh, sinnekkö jäätte? Kohta alkaa kuitenkin satamaan ", varoittelin poneille, mutta tammat olivat tehneet varmaan diilin, ettei tänään halutakkaan sisälle. " Minäpä tulen sitten hakemaan ", huokaisin ja painelin aidan ali kohti Peppiä, joka antoi varmasti kiinni. Onnekseni Peppi ei kerennyt kun peruutella ja nostaa päätänsä, mutta Bruni?! Se lähti tietysti ravaamaan minua karkuun. Minä juoksin kuin päätön kana perässä, ja Peppi kauhuissaan narun päässä miettien, että mitkäs ravit nyt alkoivat!
Hetken jahdattuamme toista pilkullista, sain senkin omaan vaaleanpunaiseen riimuunsa, ja talutin molemmat ponit talliin. Peppi meni tietysti yksityisten puolelle omaan lukaaliinsa, ja Brunin vein päätallin puolelle. Sidoin sen karsinaan kiinni hoitoa varten. " Noniin, uusi hoitajamme. Kerronko sinulle sääntöjä hevosten hoidosta vai osaisitko ne jo itse? " Mila ilmestyi taukohuoneesta leikillään kiusoitellen. " Juu, ohjeet olisivat varmaan tarpeen, etten vahingossakaan harjaa hoitohevostani kaviokoukulla ", naurahdin ja avasin violetin harjapakin, josta nappasin käteeni pölyharjan. Kävin pilkullisen karvapeitteen läpi ensiksi pölärillä, jonka jälkeen harja vaihtui kampaan. Sillä selvittelin tamman rusehtavan harjan läpi. Lopuksi harjasin vielä pään pehmeämmällä harjalla, sekä jalat huolellisesti kovemmalla harjalla, joka irroitti varmasti kaikki kuratahrat. Eräs tuntilainen oli saanut ratsukseen Brunin. Autoin häntä tamman varustuksessa, ja hän kiitti avustani taluttaessaan uutta hoidokkiani maneesiin Helenan perässä. Itse menin satulahuoneen kautta yksityistallin puolelle. Siellä toinen neiti odotteli minun rapsutuksiani. Peppi tutki hupparini taskut välittömästi kun astuin karsinaan. " Hei! Ei mulla oo mitään sulle ", sanoin ja nappasin puhelimeni turvaan Pepiltä, jonka se olisi varmasti kohta imuroinut suuhunsa.. Tammasta alkoi kuoriutua lempeämpi persoona, kun se oli tottunut Vaahterapolun rutiineihin ja ihmisiin, jotka käsittelivät sitä päivittäin. Nyt jopa uskalsin luvata Pepin ratsuksi tiistain jatkotunnille, jossa yksi kokenut ratsastaja saisi mennä tammalla joka tiistai. Niin voisin ratsastaa tiistaisin vain Brunia. Hyvä diili, eikö?
Otin tamman käytävälle, jossa harjasin sen nopsaan, ja selvittelin harjan sekä hännän hyvin. Lopuksi nappasin sakset, jouhien lyhentämistä varten. Ensin Peppi tuntui pakoilevan saksia, ne varmaan leikkaisivat sen pään irti jos toisin ne lähemmäksi.. Harjasta tuli kuitenkin tasainen ja siisti, samoin hännästä, jonka tasoitin vuohisten kohdalle, kun lopulta Peppi osasi rauhoittua. Tein odotellessani Brunia Pepille illaksi, sekä seuraavaksi aamuksi ruuat.
" Oliko kiva tunti? " Kysyin tytöltä, joka nyökytteli hymyssäsuin. " Bruni oli mukavan reipas ", hän sanoi ja talutti ratsunsa karsinaan. " Haluatko ottaa varusteet itse, vai otanko minä? " " Ota sinä vain, kiitos ", tyttö sanoi ja pakeni varmaan kavereidensa luo tallin toiseen päätyyn. Bruni mutusteli kuolaintaan armottomasti, ennenkuin kerkesin ottaa suitset pois. Nappasin suojat takasista, harjasin ne huolellisesti ja laitoin takaisin pakkiin. Otin vielä satulan selästä, pesaisin kuolaimet suitsista, ja vein varusteet satulahuoneeseen. Tuttua rutiinia, mitä tein aina ollessani hoitaja jollekkin ponille. " Kiva että Brunikin sai nyt hoitajan, ja vieläpä sille tutusta ihmisestä ", Mila sanoi ilmestyessään taas päätallin puolelle. Hymyilin leveästi hänelle ja jatkoin Brunin puunaamista eri harjoilla. Tamma oli taukoamatta ihanan rauhallinen, eikä riekkunut riimun varassa tahalleen ärsyttäen hoitajaansa. Kun olin saanut harjauksen päätökseen, suljin tamman kaltereiden taakse. Tallilla oli kumman hiljaista, eikä tekemistäkään enää ollut. Lähdin siis ajelemaan kotiin ja lukemaan koulujuttuja. Kerrankin ylimääräistä aikaa, kun ei tarvinnut notkua tallilla pelkän seuran takia.. =)
Julia & Bruni #1
|
|
|
Post by Julia on Sept 18, 2012 22:09:29 GMT 2
Ahkerana, jo kaksi tarinaa tälle viikolle ----------- BEAUTIFUL, DIRTY, RICH" Ratsasta sitä kunnolla pohkeella, äläkä vain matkusta siellä selässä ", Helena huomautteli minulle, kun Bruni ei tahtonut lämmetä minun kevyille pohjeavuille. Vaikka tamma ei käynytkään kovin paljon alkeistunneilla, se tuntui aika turralta pohjeavuille. Tai sitten Bruni vain tahalleen halusi testata minua, kestäävätkö hermoni pitkään sen kanssa taistella. Veikkaan jälkimmäistä.. " Herkistä sitä, huomauta raipalla! " Pikkuhiljaa käynti alkoi edetä, kun ratsastin Brunia alkutunnin kunnolla avuille. Sen myötäsi niskasta mukavasti taivutuksien jälkeen. Sitten seuraava tehtäväni olikin pitää sama kevyt kuolaintuntuma ja reipas tempo myös ravissa.Teimme molempiin päätyihin pääty-ympyrät, joidenka sisäsivulla täytyi tehdä siirtyminen käyntiin, 4 askelta käyntiä ja takaisin raviin. Hätäilin heti ensimmäistä tehdessäni, kun käänsin liian aikaisin. Ympyrästä tuli enemmänkin soikio, eikä Bruni oikein tiennyt miten päin täytyisi taipua. Siirtyminenkin venyi täysin, " Oliko tuo sinusta ympyrän muotoinen? Tulehan sama uudestaan ", Helena huokaisi ja katsoi menoamme. Käänsin nyt vähän suuremman kaaren ja aloin pidättää istunnallani jo ajoissa. Sain puolipidätteet osumaan mukavasti vähän ennen keskihalkaisijaa, eikä siirtyminenkään ollut huono. Jatkoin ravissa ympyrän loppuun ja Bruni toimi selkeiden apujeni jälkeen oikein mainiosti. " Nyt oli paljon parempi. Vaihdetaan käyntiin siirtyminen pysähdykseen! " Pysähtymisessäkään ei ollut enää ongelmia, kun Bruni oli herkistynyt avuilleni hyvin. Pari kertaa siirtyminen venyi, mutta useampi kuitenkin onnistui hyvin. Teimme tehtävää ravissa vielä hetken, ennenkuin siirryimme laukkatyöskentelyyn. " Ratsasta sitä laukkaa! " Ja minähän tein työtä käskettyä. Välillä pohkeeni napautti kylkiin pitääkseen temmon samana ja askeleet terävinä. Laukka tuntui rullaavan, mutta pidin pohkeet kuitenkin tiukasti lähellä kylkiä. " Tehdäänpä sitten loivia kiemurauria pitkille sivuille. Eikä vain kiskota niitä hevosia ohjasta kääntymään! " Ulkopohje muksautti sisäohjan kanssa kääntävän avun kohti keskihalkaisijaa. Sen jälkeen ulkoohja sekä sisäpohje suoristivat hevosen. Lopuksi sisäpohje puski laukan tahdissa hevosen uralle. Sekään ei tuntunut enää kovin vaikealta, eikä Brunillakaan tainnut olla valittamista. Tamma kulki allani hitusen pyöreästi, kevyesti tukeutuen kuolaimeen. " Hyvä tytöt, jatketaan tästä ensiviikolla ", Helena sanoi ja poistui maneesista katsomaan seuraavan tunnin ratsastajille hevoset. Loppuraveissa Bruni tuntui oikein rennolta ja pidensin ohjia reilusti. Näin se sai hakeutua vähän pidempään muotoon ja venyttää kaulaansa eteen, alas. Keventelimme hetken molempiin suuntiin, ja lopuksi kävelimme pari kierrosta rauhallista käyntiä. " Hieno tamma ", sopersin selästä käsin rapsutellessäni Brunin pilkukasta kaulaa. Tajusin kuitenkin tulla lopulta alas, kun muut olivat jo tekemässä lähtöä. " Haluatko hoitaa itse Pepin? " Tyttö kysyi, taluttaessaan MINUN poniani. Mieli teki, mutta olihan se hyvä antaa tulevan vakioratsastajan tutusta neitiin myös hoidettaessa. Itse saisin siis keskittyä täysillä Bruniin. " Eikun hoida sä vaan, jos vain haluat ", sanoin ja aloin nostaa jalustimia ylös. Bruni roikotti päätään ryntäiden tasolla ja Peppi yritti väkisin työntyä Brunin naamaan kiinni. " Kiitos mielelläni! ", hän hymyili ja lähti taluttamaan Peppiä kohti maneesin ovia. Pesin Brunin jalat nopeasti pesarilla, kun nestettä en niissä tuntenut. Kuivasin vuohiskuopat huolellisesti ja leivitin jänteiden kohtaan kaksitehoista linimenttiä. " Se tekee tota aina kun se on tossa! ", jonkun pikkulikan kuulin sanovan kahden kaverinsa takaa. He ihailivat Kärpässieneksi ristittyä hoitoponiani, joka nakkeli päätään ahkerasti ylös alas turhautuessaan. Komentamisellani ei siis ollut mitään virkaa, Bruni vain jatkoi mielenosoitustaan niin kauan että pääsi lopulta karsinaansa syömään iltaheiniä. " Miltäs se tamma tuntui? " Kysyin Heidiltä, jatkotuntilaiselta, jonka Helena sanoi olevan kokenut ratsastaja. Hän osasi käsitellä hevosta kuin hevosta, ja mielestäni ratsasti Pepillä tosi kevyin ottein. " Voisitko mennä toisenkin kerran? " Hän havahtui tulooni ja tuli harjaamaan pilkullista poniani toiselle puolelle. " Tykkäsin. Sopivan herkkä, ehkä vähän rauhaton suusta. Seuraavalla ratsastuskerralla voisin pitää vähän tasaisempaa tuntumaa ", hän kommentoi ja hymyili minulle. " Haluan ehdottomasti jatkaa, mikäli vain saan. " En voinut kieltäytyäkkään, koska halusin käydä Brunilla tunneilla edes sen yhden kerran viikossa. " Tietysti ", vastasin tummaverikölle naisenalulle, joka jatkoi Pepin puunaamista. Perkele. Taasko se Markus oli raahannut tuota kalkkunaa mukaan tallille. En juuri nyt jaksanut katsella nirppanokkien kälätystä paskaisista tiloista tallilla. Neiti on hyvä ja ottaa siivousvälineet käteen ja rupeaa hommiin, jos kerta niin ällöttää. " Tää lattia on niiin likainen, en haluaisi edes astua tähän uusilla kengilläni! " Ilonaksi kutsuttu nainen valitti ja nosti koipensa toisen penkin päälle. Hänen jaloissaan koreilivat aivan ihanat niittikorkokengät, millaiset minäkin halusin kenkäkaappiini. Mutta tallilla ne eivät olleet mitenkään ihanteelliset jalkineet, ainakaan minusta. En sitten tiedä mitä tuon punapään aivokopassa liikkui.. Kathreen erehtyi astumaan taukohuoneeseen Sari perässään, makeasti naureskellen. " Uuu, Warning warning warning, palatkaamme tallin puolelle! ", nauru loppui kuin seinään, ja hän työnsi blondin takaisin tallikäytävään. Tuhahdin hymyillen ja kaadoin kuumaa kahvia kuppiini. Markus oli tehnyt virheen tuodessaan Ilonan tallille, jo toistamiseen. Häntä ei kaivattu täällä. Varsinkaan Kat tai Sari eivät tykänneet nähdä Markusta hänen seurassaan. Eikä tietenkään Hänen korkeutensa saanut mieluista kohtelua keltäkään tallilaiselta, joten Markus sai kuunnella ikäviä kommentteja ystävistään. " Siirtäisitkö ne jalkasi pois paikaltani, vai siirränkö ne itse? " Sanoin ja Ilona mietti minua katsellen, mitä tekisi. Lopulta huokaisin, ja vetäisin tuolin hänen jalkojensa alta, eikä virne voinut olla nousematta kasvoilleni. Istuuduin Markuksen viereen juomaan kahvini ja tuntui, että Ilona nousisi kohta takajaloilleen riehumaan minun varastaneen hänen poikaystävänsä. " Mikä sinut toi tallille tänään? " Kysäisin brunetelta, joka havahtui täydellisesti lehdensä luvusta kuuntelemaan minua. " Ööm, sovimme työvuoroistani Milan kanssa. Lupailin tehdä pari iltatallia loppuviikosta.. " " Ja sen takia emme pääse perjantaina juhlimaan! " Punapää hihkaisi tyytymättömän oloisena pöydän toiselta puolen. " Mehän sovittiin, että menemme lauantaina ", Markus katsahti hiuksiaan pöyhivään Ilonaan. " Niinhän me tehtiin ", nainen hymyili ja nousi penkiltään. Hän teki tuloaan Markuksen syliin ja hymy nousi väkisin myös miehen kasvoille. Katsoin hänen liikehdintäänsä hetken, kunnes hoksasin paremmaksi vaihtoehdoksi siirtyä pois tieltä. Hörppäsin viimeisetkin jäämät kupin pohjalta, ja poistuin talliin. " En suosittele taukohuoneeseen menemistä.. ", huikkasin Sarille ja Katille, jotka pitivät kahdenkeskistä marttakerhoa heti Jorin karsinan edustalla. Kävin kastelemassa Pepin ruuat iltaruokintaa varten, ja pyysin iltatallintekijää antamaan ruuat myös Pepille, kun en itse jaksanut tallille enää jäädä. Päätallin puolella vielä käydessäni rapsuttelin Brunia hetkisen, ennenkun Mikael kurvasi pihaan punaisella volvollaan, joka rutisi ja rötisi huonoa kuntoaan. Julia & Bruni #2Tosiaan, ahkerana olet ollut. Ja hyvä niin! Mukava lueskella näitä tarinoita sen jälkeen kun on viikonlopun "koomasta" heränny ja tulee takaisin pällistelemään mitä täällä näkyy...
Haha, naurahdin ääneen tuolle kalkkuna-vertauskuvalle. x)
|
|
|
Post by Julia on Oct 5, 2012 23:19:05 GMT 2
SECOND SOULOlitko suunnitellut tälle päivälle mitään? Jos et, niin haluaisitko tulla liikuttamaan Pepin minun ja Brunin seuraksi? Lähetin viestini Heidille, joka liikutti Peppiä säännöllisesti tiistaisin. Olin alkanut keskittymään enemmänkin Brunin liikutukseen kun oman ponini. Olikohan Bruni jotenkin kiinnostavampi koulutustasoltaan, vai muutenkin rauhallisemmalta luonteeltaan? Alkoiko Peppi tuntua huonolta ostokselta? Ei, ei se tuntunut, vaan halusin vain lisää puuhaa tallilla, koska kotonakaan en viihtynyt. " Julia? " Sanna sanoi ja viittoi käsillään minua englanninluokkaan. " Moi! Hyppää kyytiin vaan, niin keretään ajoissa ratsastamaan ennen kouluryhmää ", sanoin Heidille punaisen mopokypäräni alta, ja tummaverikkö kiirehti taakseni istumaan kaksi pussia kädessään. " Pidä tiukasti kiinni.. " , huudahdin taaksepäin ja sitten sitä mentiin. Autoja ei tullut sivusuunnasta, joten kaasuttelin reilusti alamäkeä alas seuraavaan tasa-arvoiseen risteykseen. Isolla tiellä ajettaessa skootteri tuntui niin hitaalta vehkeeltä. Autot ohittelivat ja mopo mutkitteli oikeaa reunaa pitkin märällä asfaltilla. Lopulta kuitenkin päästiin ilman vahinkoja Vaahterapolun tuttuun tallipihaan, ja parkkeerasin skootterin parkkipaikan reunalle. Heidi veti kypärän pois päästä ja päästi tummat kutrinsa auki poninhännältä. Taistelin hetken aikaa mopedia seisontatuelle, kunnes Heidi tuli tallista kaksi riimunnarua kädessään. " Haetaan hepat ensin sisälle. Estetuntilaiset menee kuulemma kentällä, joten voidaan mennä maneesissa ", hän selitti ja puhui käsillään. Ajattelin ensin, että voisimme hypätä pientä rataa, mutta viime viikonloppuna Peppi oli suoriutunut niin mallikkaasti ristikkoluokasta etten rasittaisi sitä hetkeen esteillä. Koulussa oli sen sijaan harjoiteltavaa. Molemmat tammat toimivat verkassa todella mukavasti, mutta Peppi jännittyi radalla aivan liikaa. Brunin kanssa sujui ihan hyvin, tamma oli vain molemmissa luokissa omissa ajatuksissaan ja aika laiskalla tuulella. Joten eiköhän tänään ollut koulutunnin paikka! Tammat napottivat vierätysten tarhan mutavellissä ja suuntasivat katseensa kohti porttia, jossa viheltelimme poneille merkiksi töihin lähdöstä. Bruni laski heti korvansa pois innostuneesta hörö -asennosta ja lampsi kuivempia kohtia tarhan etunurkkaan. Kun olimme saaneet ponit kiinni, talutimme ne yhtämatkaa yksityistallin puolelle, jossa sidoimme ponimme vastakkain. Kukaan ei ollut perjantaisin niin ahkera tallilla kävijä, joten saimme olla ihan rauhassa yksäreiden puolella. Vain Ren tuntui karsinassa luimistelevan ja näykkivän ilmaa ilkeän näköisenä. Peppi näki taas mörköjä harjapakissa ja luuli harjojen olevan vaarallisia. Muutenkin se liikehti useasti Heidiä ja harjaa karkuun. Brunikaan ei tuntunut pitävän käytävällä seisoskelusta sen kummemmin. " Ota sille taas hackamoret, niillä se on kaikkein paras ratsastaa ", neuvoin Heidiä, joka olisi kohta arponut, että mitkä suitset ottaa mukaansa. Itse nappasin suitsinaulakosta Brunin omat, normaalit achensuitset. " Laitetaan molemmille vaaleanpunaiset pintelit ", Heidi ehdotti ja minä tietenkin suostuin. Kääräisimme tammojen jokaiseen jalkaan Pepille alunperin ostamani tarralliset koulupintelit. " Upeat ratsumme.. ", naurahdin ja katsoin molempia tammoja, joidenka varusteiden päävärinä oli tietenkin yököttävän söpö vaaleanpunainen. Maneesin lämmössä kiipesimme pilkullisten ratsujemme selkään ja säädimme heti alkuun jalustimet pitkiksi koulutuntia varten. " Ajattelin, että tehtäs vähän pohkeenväistöjä ja siirtymisiä, oisko hyvä? " kysyin Heidiltä, jonka alla Peppi meni alkukäyntejä todella rauhallisen näköisenä. Harvoin se muilla oli noin luottavainen. " Juu, käy tietenkin ", hän vastasi ja ei ollut ajatusta vastaankaan. Noh, eiköhän Heidi oppisi tykkäämään kouluratsastuksesta kun pääsisi sen makuun. Keräilimme ohjaa pikkuhiljaa käteen reilujen alkukäyntien jälkeen. Napakoilla avuilla molemmat ponit siirtyivät raviin, johon aluksi haettiin letkeyttä ja irtonaisuutta kääntelemällä ympyröitä. Bruni kuunteli apujani aika tarkkaan ja teki nöyrästi mitä pyysin. Kun ravi alkoi edetä reippaasti eteen, aloin asettaa tammaa kulmissa reilusti sisään, ikään kuin banaanin muotoon. Myös ympyrällä huolehdin että Bruni kääntyi sisäpohkeen ympäri ja ulkoavut tukivat asetus-taivutus liikettä. Laukkaverryttelyssä kaikki sujui hyvin, Brunin laukka pyöri ja Peppikin näytti laukkaavan hieman pyöreämpänä. " Kävellään hetki niin selitän sulle mitä seuraavaks tehdään ", sanoin päättäväisesti "oppilaalleni", pidättelimme hevosemme käyntiin ja annoimme niiden hetken huokaista pitkin ohjin. " Eli lähdetään ravissa liikkeelle. Maneesin ovipäädystä käännetään keskihalkaisijalle, jossa hetken päästä siirrytään käyntiin. Seuraavaksi suoristat hevosen ja teet pohkeenväistön käynnissä uralle ", jatkoin selittämistäni ja Heidi nyökkäili vastaukseksi. Siirsin Brunin raviin napakoilla pohjeavuilla, ja jäin istumaan satulaan. Etenin ravissa aina keskihalkaisijalle asti, jossa pidätin tamman käyntiin. Kävelin hetken suoraan, ja aloin väistättää Brunia kohti toista pitkää sivua. Sisäpohje nousi vähän paikaltaan ja antoi väistättävän avun, ja ulkoavut tukivat sekä pidättivät tarvittaessa. Bruni onnistui saamaan mukaansa vain etupään, ja takapää kulki mukana tekemättä mitään. Tulimme tehtävää uudestaan pari kertaa käynnissä, kunnes molemmille tuli edes yksi hyvin onnistunut väistö. Sitten vaihdoimme tehtävän toisin päin, eli ensin siirtyminen käynnistä raviin, ja sen jälkeen väistö vastakkaista pitkää sivua kohti. Siirtyminen oli hankala ja pohkeenväistö haastava tehdä kovin reippaassa ravissa. Lopulta kuitenkin Peppikin osasi astua ristiin myös ravissa ja aloimme tekemään loppuverryttelyä. Ratsastin Brunin reilusti eteen alas ja se ravasi tosi letkeää ravia loppuverkassa. Bruni oli mielestäni oiva ratsu minulle, juuri sopivan herkkä ja miellyttämisenhaluinen tamma. Heidikin sanoi Pepin olevan tosi mukava kouluratsu. " Ois kiva päästä joskus hyppäämäänkin ", Heidi vinkkasi minulle ja virnistin hieman hymyillen jalustimia nostaessani. " Mitä? " Hän kysyi ja Peppi yritti samalla hinkuttaa päätään Heidin olkapäähän. " Toista kertaa et halua sillä hypätä.. ", mutisin ja vaihdoin puolta. " Kuinka niin? " " Näytän sinulle tallissa kamerastani meidän viikonlopun voittoradan ", naurahdin ja taputin Brunia kaulalle. Video oli pelkkää kaahotusta, kaukaa hyppäämistä ja suuria ilmavaroja. Peppi ei todellakaan ollut estehevosille sukua.. Julia & Bruni #3Kiva että "pinkkipollet" pääsee välillä yhtäaikaa liikkeelle!
|
|
|
Post by Julia on Oct 12, 2012 15:11:03 GMT 2
TURN UP THE LOVEYskin äänekkäästi kuivaa kurkkuani, eikä yskänpuuska meinannut loppua millään. " Toivottavasti en sairastu enää tälle syksylle ", Mila totesi ja katsoi köhimistäni puista pöytää koputtaen. " Ei hätää, ei tämä tartu, tää on menossa jo poispäin ", sanoin ja kaadoin kuppiini kuumaa kahvia kurkun lämmikkeeksi. Avasin pöydälle eteeni uuden hevoslehden, jonka kannessa komeili pari ponia kirmailemassa syysmaisemassa. Sekoittelin lusikalla mukini nestettä, jotta sokeripalat sulaisivat siihen, käännellen samalla lehden sivuja. " Missä muuten Ilona on? En oo nähnykkään sitä vielä tälle viikolle ", kysyin Milalta, joka havahtui keskittyneestä lehdenluvustaan. " Sari ja Kat olivat taas keksineet jonkun jekun sen Neidin iloksi, vaikka väittivät sen olleen jonkun muun tekosia. En kyllä uskoisikaan tytöistä, että he olisivat jotain tuollaista Ilonalle tehneet.. ", brunette tarinoi ja kiristi samalla poninhäntäänsä. " Onhan se nainen kieltämättä ärsyttävä, mutta Markus tuntuu todella pitävän hänestä, emmekä me voi sille mitään. " Nyökyttelin vastaukseksi ja mietiskelin hetken tilannetta. En tiennyt kenenkään muun olevan katkera Markukselle, kuin Kathreenin ja Sarin, mutta eivät hekään noin rajusti siihen reagoineet. Tytöt tuntuivat tässä tilanteessa täysin syyttömiltä. Nooh, eiköhän asia ajan kanssa selviäisi. Peppi oli liimautunut karsinan takaseinään kiinni, eikä hievahtanutkaan, kun tulin karsinaan sisälle. " No heippa, minkähänlainen päivä sinulla on tänään? " Kysyin, vaikka tiesin etten saisi vastausta. Peppi vaikutti todella jännittyneeltä, enkä tiennyt siihen syytä. Samassa karsinan toista seinää potkaisi äkäinen ja tylsistynyt Ren, joka sai Pepin säpsähtämään ja vaihtamaan paikkaa karsinan toiselle seinustalle. Ahaa, Peppi ei pitänyt karsinanaapurinsa ilakoinnista. Päätin siis viedä Pepin varustettavaksi ulos, raittiiseen ilmaan. Kevyt tuulenvire heitteli puiden kellastuneita lehtiä ympäri tallipihaa. Myös hiukseni leijailivat ilmavirran mukana, kun hääräilin harjojen kanssa Pepin ympärillä. Harjasin sen pilkullisen karvapeitteen ensimmäiseksi pölyharjalla, jonka jälkeen keskityin putsaamaan tietyt paikat paremmn pehmeällä harjalla. Putsasin myös kaviot, ja totesin samalla että kengittäjälle olisi tarvetta. Yritin muistaa rustata Pepin nimen kengityslistaan, ettei tarvitsisi erikseen kengittäjää tilata yhtä hevosta varten. Nakkasin satulan selkään ja kiristin vyön ensimmäisiin reikiin. Peppi olikin tällä kertaa helppo satuloitava, kun se ei pullistellut. Sitten liu'utin etusiin ja takasiin pehmusteiset jännesuojat. Ja lopuksi tietenkin hevosen ohjaimet, eli suitset - ja tällä kertaa kuolaimelliset! Tänään ajattelin siis hypätä, kun Mila mainitsi eillisestä estetunnista jääneestä esteradasta maneesissa. Laskin esteitä huomattavasti pienemmiksi ja laitoin esteiden väliin paljon puomeja. Pepin jalat tulisivat totaalisesti menemään solmuun.. Toisella pitkällä sivulla oli siis kavaletti, jonka jälkeen 3 puomia raviaskelväleillä ja niiden jälkeen taas yksi kavaletti. Kun taas toinen pitkäsivu sisälsi laukkatehtävän, eli minimaalisen jumppasarjan. Kolme todella matalaa pystyä perätysten, yhden laukka-askeleen etäisyydellä toisistaan. Selkään noustuani kävelin pitkin ohjin uralla ainakin pari kierrosta molempiin suuntiin. Peppi mutusteli pehmoista kumikuolainta suussaan, jolloin tamma alkoi kuolaamaan enemmän. Aloin keräämään ohjaa ja tunnustelin, miten Peppi reagoi kuolaimeen. Se ei tuntunut hermostuneelta, joten uskalsin rueta taivuttelemaan sitä kulmissa ja ympyröillä, ensin kevyemmin ja sen jälkeen sitten reilummin. Pian Peppi hyväksyi tuntuman suuhun, jota yritin pitää lähes kokoajan tasaisena. Kädet olivat kuin liimatut lähelle harjamartoa. Nopeasti tamma hoksasikin mitä siltä halusin ja alkoi pyöristyä hieman. Ravissa pyöreys hävisi kuin tuhka tuuleen, joten otin seuraavaksi pyöreyden säilyttämisen työn alle. Käänsin paljon voltteja, pienempiä ja vähän isompia, joissa taivuttelin sitä reilusti sisäpohkeen ympäri, unohtamatta tietenkään takaosaa. Pohjeavut ratsastivat kokoajan ravia eteenpäin ja aktivoivat takaosaa astumaan alleen. Pikkuhiljaa allani ravasi oikein pitkäaskelinen hevosmainen poni. Laukassa tein myös paljon ympyrätyöskentelyä, tällä kertaa päätyihin. Sitten kun laukka rullasi sen verran hyvin, niin uskalsin jopa koota ja pidentää askellajia hieman. Pidennys onnistui tietenkin paremmin, mutta takaisin kokoaminen ei olisi Peppiä huvittanut. Välikäyntien jälkeen tulin ensin ravissa puomi-kavaletti viritelmääni, jota Peppi lähestyi reippaasti. Nousin kevyeeseen istuntaan kavaletilla ja pidin pohkeet lähellä kylkiä. Ja huh, hyvä ettei tamma kaatunut puomien sekaan! Se sähläsi puomeilla täysin, eikä kuunnellut pidätteitäni ollenkaan. Jos kerta se halusi mennä vauhdilla, niin eiköhän kannattanut tulla laukkatehtävä ensin. Peppi lähestyi linjaa hyvässä tahdissa ja pidätin ennen ensimmäistä estettä. Nousin jalustimille ja Peppi hoiti loput, ja hyvin meni! Myös toisella kerralla jumppasarja onnistui hyvin, eikä Peppiä jännittänyt yhtään hypätä. Pidättelin reilusti äänellä ja puolipidättein ohjista ennen ravikavaletteja. Sitten esteistuntaan, ja pohkeet kiinni niin kaikki sujuu hyvin, mietin mielessäni. Niin sujuikin, eikä Peppi sählännytkään enää niin hirmuisesti kuin ensimmäisellä kerralla. On se jumppasarjatyöskentely raskasta, kun ei jaksa sen jälkeen edes kuumua! Kun olin tullut molempia sarjoja onnistuneesti ainakin kerran, aloin ravailemaan loppuraveja vähän pidemmällä ohjalla, että Peppi pääsi ravaamaan juuri niin pitkästi kun halusi. " Jaaha, kerrankin olet oman ponin selkään kivunnut! " Mila sanoi kentän laidalta, Wiennaa rapsutellen. Tuntilaiset kävelivät rauhallisesti uraa pitkin ratsujensa selässä. Katseeni etsi heti ensimmäisenä Brunia, mutta onnekseni se ei ollut vielä tunnilla. " Joo, pitäähän sitä välillä omaakin testata ", sanoin ja valuttauduin alas ponin selästä. Nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja talutin nuutuneen Pepin yksityistallin puolelle. Matkalla Sari moikkasi minulle ja minä tietenkin takaisin. " Kerrohhan, mitä te sen Ilonan päänmenoksi olette taas keksineet? " Kysyin vaaleaveriköltä lopuksi, ja hän väläytti kasvoilleen ilkikurisen hymyn. Sillä välin kun Sari kertoi konnuuksia Ilonaa varten, riisuin Pepiltä varusteet ja kylmäsin sen jalat. Julia & Peppi #10Ja taas tarina, jota oli kiva lukea! Niin kuin sinun raapustelut yleensä ovatkin olleet. Meinaa tuo syysflunssa vaivata täälläkin... Prkl. Ja muka oon pysytelly kaukana "sairaista" ja varonu etten vilustuta itteeni. Ja pah. Katsotaan mitä nämä tyttäret on Ilonan pään menoksi keksineet.
|
|
|
Post by Julia on Oct 17, 2012 15:07:13 GMT 2
Osallistuinpa tässä kuussa villeihin kisoihin, koulu että este, tietysti molemmilla pilkkutovereilla! Pientalli Pakkopulla - Koulukisat 14.10.2012Helppo C Julia - Piloqutinnguaq 2/10Helppo B Julia - Dagmars Brunett RGL 3/15Suokukan Ratsastuskoulu - Estekisat 16.10.2012Luokka 40cm Julia - Piloqutinnguaq 1/22Julia - Dagmars Brunett RGL 11/22 Julia, Peppi & Bruni Teillähän on hyvin mennyt! Pitääpä merkkailla Bruninkin sivuille näkyviin tulokset.
|
|
|
Post by Julia on Oct 18, 2012 22:32:52 GMT 2
Perjantaille =) ----------- HANDS AND FACES" Kaks ja viiskymmentä ", bussikuski sanoi ja ojensin taskussa olleet kolikot hänen kouraansa. Katseeni vaelsi pitkin bussin penkkejä, mihin laahustaisin istumaan. " Kiitos ", hän vastasi ja repäisi kuitin käteeni. Rytistin paperinpalan taskuuni ja jatkoin askeliani käytävää pitkin. Bussin takapenkeillä istui pieniä, kovia poikia lipat vinossa, jotka huutelivat milloin mitäkin typerää. Huoh, jäin siis suosiolla istumaan etupenkeille. Silmäni tuijottivat koko matkan ajan vain ikkunasta ulos ja ajatukset harhailivat kaikkialla. Syksy oli kylmennyt vauhdilla, kaunis kellertävä ruska tummunut pois ja ensilumiakin oli luvattu viikonlopuksi, jos ei jopa aiemminkin. Miksi kesä ei voinut olla ikuinen? Bussista hypättyäni lähdin kävelemään pitkää, hiekkaista tietä kohti tallia. Matkalla ohitseni huristeli autoja, jotka läiskyttelivät kuralätäköistä vesipisaroita päälleni.. Todella mukavaa. Myös Iida oli lähtenyt ajelulle uuden kärryponinsa Maken kanssa. Välillä kuului sitä sun tätä ohjastajan suusta, kun poni meinasi lähtä omille teilleen. Moikkasin Iidaa heidän tullessa kohdalle. Tarhoissa pyöri enää yksityisiä hevosia, sekä viiden tunnille meneviä hevosia sekä poneja. Lähdin siis suoraan hakemaan molemmat tammat tarhasta, kun Brunikin osallistuisi seuraavalle ratsastustunnille. Samoin minä! Kuulin heidän menevän maastoon, ja ajattelin lähteä mukaan Pepin kera. " Nyt pääsette töihin! Älkääkä yhtään yrittäkö livistää multa.. ", sanoin jo tarpeeksi turhautuneena, kun ulkona jäätävän kylmä. Okei, ehkä siksi, etten osannut pukeutua lämpimästi niinkuin äiti käski aina, kun olin ulko-ovesta ulos astumassa. Molemmat tammat kyllä vilkuilivat siihen malliin että hippasleikki olisi edessä, mutta eivät kuitenkaan tulleet lopputulokseen. Niimpä molemmat pilkulliset tallustivat lopulta oikein nätisti perässäni. " Julia, autatko Essiä Brunin kanssa? " Helena kysyi, kun talutin neitejä päätallin käytävällä. " Joo, tietenkin. Oma ponikin pitäs saada kuntoon, mutta eiköhän se hoidu ", sanoin ja ojensin riimunnarun Essin käteen. Hän talutti Brunin sen omaan karsinaan ja sitoi kiinni kaltereihin. Päätin varustaa oman heppani vastapäisessä karsinassa, niin pääsisin ajoissa itsekkin mukaan. " Haetaan harjapakit ja varusteet yhdessä, niin saat kokeilla varustamista yksin. Eikö niin? " Kysyin Essiltä, joka lähti innokkaana mukaani. " Tässä on Brunin pakki ", sanoin ja ojensin violetin harjapakin Essille. Itse nappasin vaaleanpunaisen pakin sen alta, joka oli tietysti Pepin. Palasimme talliin ja rupesimme harjailemaan ratsujamme. Kun olimme varustaneetkin tammat yhdessä, Helena käskikin meitä siirtymään tallipihaan. " Ja minä annan kaikille heijastinliivit, ettette eksy! " Mila huusi ja piteli koria käsissään. Jokainen nappasi siis itselleen liivin mukaan, samalla kun talutti ratsuaan ulos. " Ai kappas, tuttujakin kasvoja ", Mila sanoi ja hymyili ojentaessaan minulle liiviä, jonka puin heti päälleni. " Ei kärsi hätähousun kanssa yksin maastoon lähtä.. " Naurahdin ja pysäytin ponini tallipihaan kaartoon. Laskin jalustimet, kiristin vyötä ja kohta olinkin jo valmiina lähtöön. " Eli minä menen edeltä Villan kanssa, sitten Pepper, Bella, Erica, Peppi ja viimeisenä Bruni. " Jono järjestyi äkkiä ja sitten sitä jo mentiinkin. Alkukäynnit Peppi tuntui vain mussuttavan kuolaintaan, kun oli siihen nyt tottunut. Tässä vaiheessa vain katselin synkän syksyisiä maisemia. Hevosten kaviot vain kopisivat kovaan hiekkapohjaan. " Ravataan vähän hevosia ja itseämme lämpimiksi ", Helena huusi taaksepäin ison ratsunsa selästä, ja sitten koko jono siirtyi reippaampaan askellajiin. Peppi riuhtaisi päänsä äkillisesti ylös ja ravasi kokoajan pois altani. Pidättelin siis sitä reilusti, ja liikutin kuolainta suussa kevyesti. Sitten olikin vuorossa käyntipätkä. Peppi tuntui hieman rauhallisemmalta kuin äsken, mutta oli selvästi valmiina jos jotain yllättävää tapahtuisikin. Vaikka mörkö hyppäisi puskasta ja söisi tamman... " Laukataan! " Helena huusi Villan selästä, ja hevoset pinkaisivat laukkaan. Jokaisella oli oma työnsä pitää oma ratsu kurissa, ettei se kurvaisi koko jonon ohi. Pepissäkin oli pidäteltävää, ja Bruni meinasi kokoajan laukata Pepin perseeseen kiinni. No, onneksi poni ei pistänyt sitä pahakseen, vaan antoi vain mennä. Lopulta laukkaus toisena oli Pepperille liian kova pala, ja se ohitti Villan kun ratsastaja ei ollut tarkkana. " KAIKKI SEIS! Pidätä sitä hevosta, se ei saa ohitella! " Helena karjui ja musta poni veti ympyrällä tölttiä kaula mutkalla. " Käännä se takaisin jonoon.. " Helena huomautti ja pian jatkettiinkin jo matkaa. Käynnissä. Lopuksi ravattiin kuitenkin ihan pieni pätkä ennen tallipihaa. " Hyvä hyvä, antakaa hepoille pidempää ohjaa ja kehukaa hyvästä käytöksestä... Myös Pepperiä, se vain olisi välillä halunnut vetää maastoletkaa! " Helena nauroi ja pyöritteli nilkkojaan miltei pomminvarman Villan selässä. Tulimme tallipihan kaarrossa alas ratsujemme selästä, ja talutin oman ponini yksityisten puoleen, jossa otin siltä varusteet pois. Sitten riensin Essin avuksi, joka olikin osannut ottaa varusteet itse pois, eikä tarvitsisi enää ensikerralla apua! Lopuksi kuitenkin harjasin molemmat ponit ja pesin niiltä jalat huolellisesti, jotka olivat kuran peittämät. Julia & Peppi #11Heh, kiva että olet ottanut huomioon myös noita muita hevosia ja niiden luonteita (esim. juuri tuo Pepperin "TAHDON MENNÄ EKANA!" Tässä olisikin seuraavaksi vuorossa Pepperin piirtämistä niin sain tarinasta jopa ideanpoikasta kuvaan!
|
|
|
Post by Julia on Oct 24, 2012 2:01:59 GMT 2
Mun tarinat alkaa vaan lyhentyä ja lyhentyä. Eikai ihmekkään kun inspiraatio iskee aina keskellä yötä.. ----------- MIRACLESuojat liukuivat pilkullisiin takasiin ja tarrat kiristyivät suojan ympärille. Nyt oli aika taas hypätä! Tällä kertaa kuitenkin Brunilla, jonka kanssa olin hypännyt viimeksi ristikkoluokka kisoissa. Brunihan ei ollut tunnetusti niitä parhaimpia estehevosia, mutta ei se mitään, vaihtelu virkistää! " Kerätään ohjat ja tehdään raviverryttelyt tähän suuntaan! " Helena huusi kentän laidalta, kun hevoset olivat tarpeeksi kauan rinkiä kiertäneet kävellen. Annoin napakan ravipohjeavun Brunin kylkiin ja tamma sinkaisi reippaaseen raviin. Kuolain liikkui neidin suussa kevyesti, jonka seurauksena se alkoi pikkuhiljaa hakeutua kuolaimelle. " Heidi aloittaa tulemaan tätä ristikkoa! " Kuului käsky esteen viereltä ja Peppiponi sinkaisi laukkaan. Heidi ratsasti tammaa kevyesti eteen, mutta pidätti kuitenkin ennen estettä kuten neuvoin, ja sai siten Pepin hyppäämään hillitysti. Omalla vuorollani Brunia ei tarvinnut paljoa käskeä, kun se oli jo pää viidentenä jalkana menossa esteelle. Pohkeet pysyivät lähellä kylkiä jos jotain yllättävää tapahtuisi ja käsi jarrutti hieman puolipidättein. Viimeisellä askeleella nousin jalustimille, myötäsin kädellä reilusti. Bruni ylitti ristikon hyvin ja jättölinjalta palasimme jonon hännille. Tänään kuulemma aijottiin hypätä vain korkeushyppyä yksittäisellä esteellä. Helena ei pitänyt aluksi ajatuksesta, mutta kun joillekkin tuntilaisille korkeus merkitsi enemmän kuin se, että hevonen hyppäisi mielellään pienempiä ja olisi hyvässä kontaktissa ratsastajan kanssa. Joten tämä kerta sai jäädä viimeiseksi.. Este oli tällä hetkellä pysty, noin 60 senttimetrin korkeutta. Korkeus ei merkinnyt minulle mitään, joten jätin suosiolla Brunin normaalitason ylittämät esteet hyppäämättä. Myös Heidi tajusi rajansa, koska Peppi ei todellakaan ollut varma isoilla esteillä, enkä haluaisi sille uudestaan pahoja muistoja hyppäämisestä. Niinpä annoimme isompien hevosten ylittää korkeammat esteet.. Tulimme 70cm okseria Heidin kanssa lopuksi, kun muut olivat saaneet tarpeeksi hyppelyistään. Bruni ylitti okserin todella ilmavasti, eikä Peppikään tuntunut hermoilevan hirmuisesti. Loppuraveissa ratsastin Brunia eteen alas, ja se sai ravata oooikein pitkää ravia. Kerta kerralta tamma alkoi tuntua paremmalta ratsastaa. Tai, kun opin ratsastamaan sitä paremmin. Tallissa tuntilaiset purkivat ratsuiltaan varusteet, samoin minä Brunilta. Pesimme Heidin kanssa huolellisesti ratsujemme jalat, ja kylmäsimme ne linimentillä estetunnin jäljiltä. Vihdoin kun "raskaat" työt oli tehty, siirryimme kahville taukohuoneeseen. Tarkastelin ilmoitustaulua varsin kiinnostuneesti, ja bongasin keskeltä taulua ilmoituksia kisoista. " Siitä vaan osallistumaan kenttäkisoihin! 3 päivän mittaiset mutta sitäkin ainutkertaisemmat ", Helena sanoi pöydän äärestä, hörpäten kahvikupistaan kuumaa juomaansa. " Ääh, eihän mulla ole edes ratsua.. Peppi ja Bruni on aivan liian kouluhevosia maastoesteradalle ", sanoin ja pyörittelin kynää kädessäni. " Kyllä meiltä löytyy hyviä ratsuja tuntsareistakin ", hän huomautti ja jatkoi. " Eikös tuo Lalla ollut sinun mieleesi, hyppäsit sillä ainakin ihan hyvin. " Käännyin ja nojasin ilmoitustaulua vasten. Minullahan oli vielä liian paljon opittavaa kenttäratsastuksesta.. Harvemmin olin lähtenyt irroittelemaan maastoesteille kenenkään kanssa, olinhan kiinnostunut enemmän kouluratsastuksesta. Mutta silti, joku taho päässäni kannusti minua osallistumaan.. " Mieti sitä, eihän tuo Lalla tuolta mihinkään katoa ", Helena sanoi ja iski kuppinsa pöytään noustessaan. Sitten hän moikkasi lähtiessään. Näääh, miksipä ei. Kenttäkisat olisivat elämäni ensimmäiset - ja varmaan viimeisetkin. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, vai miten se meni.. " Valmista! Joko mennään? " Heidi sanoi ja lehahti ulos vessasta, jossa hän oli vaihtanut ratsastusvaatteet lämpimiin collegehousuihin. " Jjoo, mennään vain.. " Mumisin ja lisäsin lopulta nimeni listan loppuun. Ratsuvaihtoehtoja ei ollut kovin monia, joten Lalla oli tietenkin ensimmäinen ehdokas. Kävimme sanomassa heipat vielä molemmille pilkkutammoille ja lähdimme ajamaan skootterillani viileään syysilmaan, kohti kotia. Julia & Bruni #4
|
|
|
Post by Julia on Nov 3, 2012 19:26:44 GMT 2
LOVE LOSTTaas satoi vettä. Lumetkin olivat sulamaisillaan ja tienpintoja peitti peilijää, jolla oli äärimmäisen vaarallista ajaa. Siksi äiti olikin suostunut kyyditsemään minut tämän kerran tallille. Tänään, eli pyhäinpäivänä ei järjestetty ratsastustunteja, joten minulla oli vapaat kädet Brunin kanssa. Ainiin, pitihän Peppikin vielä liikuttaa.. " No moikka! " Tuttu ääni sanoi ja käveli vastaan kuvankauniin lusitanonsa kanssa. " Mooi ", hymyilin ja jatkoin " Mihin oot menossa? " " Oottelen Saria, me lähdetään maastoon kävelylle Tintin ja Sessan kanssa. " " Ai, no hyvää lenkkiä sitten! " Sanoin ja päästin parivaljakon ohitseni. Jatkoin matkaani Brunin karsinalle, josta nappasin riimunnarun mukaani. Tarha oli ällöttävän vetinen ja upottava, jonne lähdin tarpomaan kumppareillani. Onneksi ne eivät päästäneet vettä läpi.. Tammatkaan eivät pitäneet sateisesta säästä, vaan napottivat kylki kyljessä tarhan perimmäisessä nurkassa. Saatuani ne kiinni, neidit eivät olisi millään tahtoneet liikahtaakkaan moisessa kuravellissä. " Arvon neidit, nyt olis lähdettävä ", huokailin ja nykäisin molempia riimunnaruja. Vihdoin Bruni uskalsi ottaa askelia ja Peppi loikki perässä, pää taivaissa asti. Otin hepat päätallin puolelle vastakkaisiin karsinoihin, ja sidoin ne kiinni. Riisuin molemmilta samanlaiset hieman nuhruiset, vaaleanpunaiset sadeloimet. Vein ne kuivumaan toiselle puolelle tallia, jossa muidenkin haisevat loimet roikkuivat. Samalla hain harjapakit, suitset ja suojat varustehuoneesta liikutusta varten. Ensin Peppi sai kokea täyshoidon harjauksesta. Olihan tamma melko kurainen varsinkin jaloista ja mahan alta. Onneksi pahimmat liat sain irti kovalla harjalla. Seuraavaksi puunasin Brunin puhtaaksi monilla eri harjoilla. Sitten molemmat saivat päällensä vielä suitset ja suojat jokaiseen jalkaan. " Noniin, eiköhän me olla sitten valmiita! " Sanoin ja lähdin taluttamaan poneja karsinoistaan kohti päätallin ulkoovea. Matkalla Bruni ihmetteli jos jonkinmoista rapisevaa puskaa, ja Peppi puolestaan keskittyi pelkäämään kuralammikkoja. Voi mitä arkajalkoja.. Maneesissa ei ollut vielä ketään, onneksi. Suljin ovet ja portin huolellisesti perässäni, etteivät irti juoksentelevat hepat pääsisivät missään vaiheessa karkaamaan. " Menkää vaan! " Naurahdin tammojen touhulle, kun ne eivät meinanneet tajuta olevansa täysin irti riimunnaruistaan. Sitten alkoikin rallittelu, sillä välin kun kannoin pari estetolppaa ja puomeja toiselle pitkälle sivulle. Tein ensiksi kaksi ristikkoa, kahden laukan välillä ja lopuksi pysty kolmen laukan välillä. Pysty oli aluksi 40cm ja ristikot sitäkin pienempiä. Viheltelin maneesin toisessa päädyssä, kun hepat ravailivat ympyrää kauempana. Tammat lähestyivät minua ja ohjasin ne estekujaan. Ensin hyppäsi Bruni, ja perässä meni Peppi. Hienosti pienet esteet sujuivat, vaikka Peppi tuntui ravaavan esteiden yli.. Korotin viimeistä estettä viiteenkymppiin, ja johan Peppikin alkoi käyttämään jalkojaan. Myös Bruni ylitti esteitä hienosti! Esteratsujahan näistä olisi pitännyt tulla.. Oltiin jo 90cm kohdalla, ristikotkin olivat nousseet. Ensin Bruni, joka ylitti tuon "ison" pystyn tosi mallikkaasti. Peppi ei edes ensin suostunut menemään estekujaan, joten raippa heilahti tamman takapuolen takana kerran jos toisenkin! Lopulta toinenkin pilkukas ylitti ison esteen ongelmitta, ja hypyn kruunasi vielä mieletön ilmavara! Sitten alkoikin pukittelushow ja tuntui, että tammat olivat saaneet tarpeeksensa tästä hyppelystä. Siivosin maneesissa olleet esteet takaisin varastoon, josta olin ne esille kaivellutkin. Ovi alkoi rymistä, joku oli tulossa. " Ai! Te oottekin täällä, mä vähän ihmettelinkin et kaks pinkkipaitaista ponia on hävinnyt tarhasta ", Mila sanoi ja talutti uutta torilaista tammaa, Rexonaa maneesiin. " Joo, eipähän oo maanantaina niin hirmuisesti energiaa kun hyppyytin Bruniakin. Pysyy aloittelijat selässä.. " Naurahdin ja viheltelin sitten tammojen perään. Ne askelsivatkin korvat tötteröllä kohti porttia, jossa läsipää hörähti toisille lajitovereilleen. " En viittinyt maastoon lähteä kun on niin liukasta, joten maneesi on kyllä päiväni pelastus ", Mila huokaili ja minä kiinnitin molempien suitsiin vaaleanpunaiset riimunnarut. " Olimmekin juuri lähdössä, niin saat olla rauhassa ", hymyilin ja väistyin ratsukon tieltä. Ulkona meitä odotti miltei täysi pimeys, jota tammatkin hieman säpsyivät. " Ei täällä oo ketään, joka teidät voisi syödä.. " Huokaisin, vaikka itsekkin pelkäsin yhtä paljon. Pian kuitenkin oltiin jo lähempänä tallia ja käytävältä tulevat valot heijastivat meille tietä. Yksityistallin puolella Kathreen ja Sari jutustelivat juoniaan, samalla kun harjasivat Kathin nuorikkoa oriita. Talutin Pepin karsinaan ja Bruni odotteli riimunnarun päässä että olin saanut riisuttua Pepin varusteet. Jätin varusteet karsinan edustalle odottamaan ja lähdin viemään Brunia omaan karsinaan. Iidakin oli tullut hoitamaan hoitoponiansa Fellaa, jos en ihan harhoja nähnyt, sillä joku pyöri sen karsinassa harjaamassa ruunikkoa. Oli aika kahvitella taukohuoneen lämmössä ja jutustella tallijuoruja läpi niin hevosista kun niiden omistajistakin. " Onkohan Markus vieläkin vihainen meille.. " Sari sanoi ajatuksensa ääneen ja Kathreenin ilme muuttui myös. Ennenkuin hän kerkesi suutaan avata, Pinja heitti pienen välikysymyksen. " Mitäs tälläkertaa? " " Pyysin Markusta liikuttamaan Sessaa.. Ja se tipahti ", Kathreen vastasi ja katsoi Saria. " Mut Ilonalle täytyy keksiä jotain! " Hän jatkoi ja jäimme rinkiin keksimään jekkuja, samalla siemaillen kuumia juomiamme. Julia, Peppi & Bruni #12 ja #5 Ihana tarina! Minäkin luulin että nuo lumet olisivat jääneet maahan mutta pyh ja pah. Sulivat pois ja nyt on inhottavan märkää ja pimeää. :/ ANTEEKSI, en ollut tuota sinun edellistä tarinaa edes hoksannut. Osallistu pois vain Lallalla kisoihin
|
|
|
Post by Julia on Nov 17, 2012 21:57:27 GMT 2
Tämä tarina olikin työn takana, oon niin laiska tällä hetkellä ettei kirjotus suju sitten millään.. ----------- BACK TO BASICS" Nyt saa pinkit hackamoret hävitä mun silmistä.. " Sanoin ja nakkasin kuolaimettomat vaaleanpunaiseen laatikkoon, joka lähtisi serkkutytölleni. Hänen valkea prinsessaponi näyttäisi vielä söpömmältä nuo suitset päässään. Tilalle asetin uudet, ruskeat hackamoret, jotka olin hankkinut ihan vasta. " Katos sulla on nyt vähän tylsemmät suitset.. " Sanoin ja rapsutin pilkullista tammaani, joka seisoi nätisti käytävän ketjuissa. Nakkasin satulan ensin selkään, suoristin huovan ja kiristin hieman vyötä. Sitten vuorossa olivatkin suitset, joita Peppi tapansa mukaan ei kainostellut. Varustuksen jälkeen olin taluttanut Pepin pitkin liukasta tallipihaa maneesiin. Viheltelin matkalla, jottei mahdollinen ratsukko maneesissa säikähtäisi tuloamme. Mutta Hukkis ravasi yhtä terhakkaasti, eikä ollut huomaavinaankaan meidän tuloamme. Tuo orii se vasta komea olikin.. Talutin Pepin kaartoon, kiristin vyötä ja pomppasin selkään. Jalustimet tuntuivat juuri sopivilta tämän päivän koulutyöskentelyyn. Lähdin kävelemään alkukäyntejä uran sisäpuolella, antaen Petralle tilaa ratsastaa. Käynnissä ei tuntunut olevan ongelmia. Ainoa miinus oli sen hätiköivä ja epätasaisen tuntoinen askel, koska ponilla oli takana parin päivän loma. Noh, tänäänpä sitten puretaan energiavarat ja hyvin! Napakka ravipohje kehotti tamman nopeampaan askellajiin. Peppi sinkaisi eteenpäin vauhdilla, mutta ravi oli ensiksi melko ponimaisen tikittävää. Ratsastin hetken tätä ravia eteen, samalla taivutellen tammaa kulmissa sisään, sekä ympyröillä sisäpohkeen ympäri. Ravi alkoi pidentyä ja tuntua vetreältä. Niimpä otin parit loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille. Ne sujuivat hyvin ja Peppi kuunteli väistättäviä apuja hyvin. Sen jälkeen laukkasin molempiin suuntiin hyvin. Otin laukassa mahdollisimman isoja pääty-ympyröitä. Toiseen suuntaan sain patistella tammaa laukkaamaan reippaammin, mutta kuin tahti löytyi, laukka tuntui hyvältä selkään. Peppi kuunteli siis apuja tosi kivasti kun enimmät energiat oli purettu. Lopuksi tein nopean loppuverkan käännellen paljon ympyröitä ravissa että käynnissä. Tamma liukasteli ulkona melko monesti, ja yritinkin taluttaa sitä pitkin huurteista nurmea, jonka pinnalla oli satunnaisia lumikohtia. " Joo, mennään ihan varovasti. Ei oo kiirettä.. " Rauhoittelin hokkikengätöntä poniani. Kengittäjä oli siis tilattava pikimiten, eihän Peppi pysyisi kohta enää pystyssäkään! Vihdoin päästiin tallin lämpöön ja aloin purkamaan varusteita pois, kunnes huomasin Markuksen vilkuilevan yksäripuolen ulko-ovella. " Ketä sinä oikeen etsit? " Kysäisin vaivihkaa ja hän havahtui minun tullessa ulos yhdestä karsinasta. " Eihän Kathreen ole tallilla? Onko se taas keksinyt jotain typerää? " Hän kyseli ja uskaltautui tulemaan lähemmäksi Pepin karsinaa. " Eipä ole näkynyt.. Eikä se sua halua jutuillaan kiusata. Ilona tässä kaikkia risoo ", totesin ja kopistelin vaaleanpunaiset pintelit ennen käärintää. Peppi mussuttelikin rauhallisen oloisena omia iltaheiniään, joten päätin olla häiritsemättä sitä ja vedin oven kokonaan kiinni. " Jättäsivät Ilonankin rauhaan.. " Hän huokaisi ja haroi hiuksia kämmenellään. Miehestä pystyi huomaamaan hänen ärsyyntymyksensä tähän hommaan. " Älä ota sitä mukaan niin säästyypähän pahanteolta ", sanoin yksinkertaisesti ja lähdin viemään varusteita varustehuoneeseen virnuillen. " Naiset.. " Markus huokaisi ja pakeni takaisin pihalle pakkaseen. Minä sen sijaan hymyilin salaa, sillä eihän kukaan Ilonasta tykännyt? Ainiin, paitsi Markus tietenkin. " Kappas, täällä käy mun lisäksi muitakin ", Pinja sanoi kun näki minun tulevan taukohuoneeseen. " Joo, tällä hetkellä aika on vähän tiukilla ", vastasin ja istuuduin hetkeksi Pinjan seuraksi. Otin juotavakseni kupillisen kahvia ja jutustelimme meidän blondien kesken kuumimpia tallijuoruja. Julia & Peppi #13
Voih, minun tulee ikävä niitä Pepin pinkkejä hackamoreja, ne oli niiiiiin söpön näköiset roikkuessaan siellä muiden suitsien joukossa Toivat niin mukavasti väriä sinne mustien ja ruskeiden nahkaremmien sekaan...
Sari ja Kathreen ovat kyllä rauhoittuneet huomattavasti eivätkä härnää Ilonaa tai Markusta niin pahasti enään... Liekkö tyyntä myrksyn edellä, tiedä häntä
- Mila -
[/color]
|
|
|
Post by Julia on Dec 22, 2012 15:52:34 GMT 2
SILENT NIGHT" Prr... Mikä nyt on? " Yritin rauhoitella pilkullista tammaa, joka oli tänään herkemmällä päällä kuin ennen. Kova pakkasviima vinkui ulkona, saaden maneesin seinät humisemaan tuulessa. Keräsin ohjat miltei samantien, ja aloin keskittämään Brunin huomiota enemmänkin työntekoon kun säikähtelemiseen. Tein hyvät asetukset kulmissa sisään, ulkoavut tukien taipumista. Bruni oli alkuun aika rauhaton ja ei kuunnellut apujani miltei ollenkaan, mutta kun tahtia nostettiin raviin, johan löytyi tammasta kuuntelevaa korvaa. Tein ravissa paljon isoja pääty-ympyröitä, taivutellen Brunia reilusti sisään. Rohkean taivuttelun ansiosta tamma alkoi muotoutua jo lyhyen ajan sisällä pyöreäksi ja kevyeksi ratsastaa. Ravasin kevyttä ravia molempiin suuntiin, kunnes aloitin laukkatyöskentelyn. Laukassa Bruni kuunteli jo todella hyvin, kun käänsin sitä ohja- ja pohjeavuilla taipumaan ison keskiympyrän mukaisesti. Alkuverkan jälkeen päätin testata pohkeenväistöt ja laukanvaihdot. Käänsin ensin käynnissä Brunin keskihalkaisijalle. Ratsastin aluksi rauhassa hevosen suoristaen, jonka jälkeen vasen pohje liikkui taaksepäin antaen väistöapuja. Toinen ohja jarrutti ja piti pään suorassa menosuuntaan. Bruni väisti hyvin heti ja kehuin sitä taputuksin kaulalle. Tein pohkeenväistön sitten myös toiselle pitkälle sivulle, ensin väistätin sitä kohti keskihalkaisijaa. Sitten suoristin, ja väistätin takaisin uralle. Hyvin meni, eiköhän ollut aika kokeilla ravissa. Ravissa väistö sujui sujakammin ja askeleet todella tuntuivat väistäviltä. Tein samat väistöt vielä toiseenkin suuntaan ja myös pitkälle sivulle, ravissa ja käynnissä. " Hieeno Bruni ", kehuin selästä pitäen ja taputin tammaa kaulalle. Väistöjen jälkeen Bruni oli mukavasti koossa, joten aloitin tekemään laukanvaihtoja. Nostin laukan suoraan käynnistä, pienesti ohjasta myödäten, ettei laukka lähtisi ylöspäin vaan suoraan eteen. Laukkasin aluksi kierroksen hakien tiettyä rytmiä ja terävyyttä askeleihin, ja sitten käänsin ratsuni lävistäjälle. Keskellä lävistäjää pohkeeni antoivat vastakkaiset laukka-avut. Brunin korvat valahtivat taakse kuuntelemaan apujani, jonka seurauksena se teki varsin ilmavan laukanvaihdon. Kehuin sitä paljon äänellä ja rapsutuksilla, ja kokeilin vielä uudestaan. Vaihto oli tosi hyvä, joten tein vielä toiseenkin suuntaan samanlaiset vaihdot, ennenkuin rupesin ravailemaan loppuverryttelyjä. Loppuverkan jälkeen nakkasin pilkkuponin selkään vaaleanpunaisen fleeceloimen ja laitoin etusoljet kiinni. Sitten me vilukissat kipitimme takaisin tallin lämpöön, jossa aloin purkaa tammalta varusteita. Viedessäni varusteita varustehuoneeseen, ruunikko poninpässi tunki turpaansa kaltereiden välistä. En tunnistanut sitä, joten sen täytyi olla uusi. " Voi kun olet suloinen! " Lepertelin ruunalle ja rapsutin sitä turvasta. Tallihan alkoi olla kohta täynnä ihania poneja, jotka oisin halunnut kaikki itselleni! Mutta eiköhän kaksi pilkullista jo riittänyt.. Marssin siis satulahuoneeseen viemään Brunin varusteet pois, ja otin matkalla mukaani Pepin kamat. Yksäripuolella oli hiljaista, muutama hevonen vain hörähteli itsekseen ja mutusteli karsinan kaltereita huulillaan. " Ja sinä raukka tylsistyt täällä.. ", mutisin toiselle pilkulliselle, joka mulkoili minua kaltereiden takaa. Päivällä pakkanen oli nimittäin kiristynyt melkolailla, joten tarhailu oli jäänyt monelta hevoselta lyhyeen. Kun olin aikani ponia rapsutellut, harjasin sen reippaasti molemmin puolin ja nakkasin loimen takaisin sen päälle. Eihän toista nyt viitsinyt palelluttaa hitusen kolkossa tallissa. Koko talli vaikutti hiljaiselta, tuntilaisia ei enää ollut eikä tallissa häärinyt kuin Mila ja Sari lakaisemassa päätallin lattiaa. Tein Pepin ruuat molempiin sankkoihin vielä valmiiksi, ennenkuin lähdin kotia kohti tekemään viimeisiä joulusiivouksia. Julia & Bruni #6
Jaa, se oli Bruni taas tuolla tuulella, että kaikki pelottaa... Kiva tarina, niin kuin sinulla kyllä on aina!
- Mila -
[/color]
|
|
|
Post by Julia on Jan 12, 2013 22:39:59 GMT 2
" Täällä on ihan jääätävän kylmä! " Vinguin ja tärisin paksujen toppavaatteideni sisässä. " Lopeta, eihän täällä edes tuule ", Heidi naurahti ja naksautti riimunnarun Pepin riimuun. Ponit reippailivat nopeaan tahtiin perässämme takaisin talliin. Heidi palasi taas kuvioihin, liikuttamaan Peppiä silloin tällöin, kun minä en jaksaisi.. KORJAUS, pystyisi.
" MISSÄ NE PINKIT SUITSET ON?! " Heidi kysyi hätääntyneenä ja minä hymyilin etsiessäni tammojen pakkeja. " Ei enää missään, vaihdoin ne pois. Ota sille ne kuolaimelliset ", Jatkoin ja osoitin ruskeita remonttisuitsia. " Ne oli ihan ylisöpöt.. " Heidi mutisi ja minä tyydyin naureskelemaan. Ponit pääsivät tänään yhdessä maastoon. En ollutkaan pitkään aikaan vienyt molempia tammoja maastoon ratsain, mutta jouluna talutuslenkillä sain kyllä poneista tarpeekseni maasta käsin... Peppi hyppeli lumihangessa kuin mikäkin jänis, ja Bruni taas valitsi pelätä jokaikistä rasahtavaa puunoksaa. No, jospa ratsain neidit saisi paremmin hallintaan!
Bruni seisoi tuttuun tapaansa rauhallisesti riimunnokassa, sidottuna karsinan kaltereihin, sillävälin kun minä harjasin pilkullisen karvapeitteen huolellisesti molemmin puolin. Kavioiden puhdistuksessakaan ei ollut mitään ongelmia, paitsi että etukaviota sai pitää kaikin voimin ylhäällä.. Mustat enkkusuitset löysivät tiensä tamman päähän, samoin kuin kuolaimet sen suuhun. Ongelmitta myös satula istui selkään, mutta vatsavyön kiristyksessä oli pieniä epäselvyyksiä. " Oletpa sä lihonut! " Huokaisin ja löysäsin vyötä toiselta puolelta. Brunin korvat valahtivat hieman niskaan, ihan kuin se olisi kuullut mitä sanoin. Minäkö? En varmasti!
" Ollaankos täällä valmiita? " Kysyin yksäripuolen ovelta huhuillen. " Juu, ihan justiin! " Kuului vastaus ja Peppi seurasi Heidiä ulos karsinasta. Tammalla oli satulan päällä vielä fleeceloimi, tismalleen samanlainen kuin Brunilla. Emmehän halunneet palelluttaa ratsujamme.. Kun olimme molemmat hypänneet ratsujemme kyytiin, otin ohjat käsiini ja johdattelin meidät jo tutuksi tulleelle maastopolulle. Ilma oli viileä, mutta ilman tuulta sitä pystyi sanomaan jopa lämpimäksi. Mutta illan tullen pakkanen varmasti muuttuisi purevammaksi, joten parasta oli käydä maastolenkki vielä valoisan aikaan.
Saavuimme pellonreunaan, leveähkölle maantielle. Kevyt lumihuntu oli peittänyt edellisten kulkijoiden jäljet alleen. " Mikäs nyt niin pelottaa.. " Kuulin Heidin sanovan takanani kysyvästi. Päätin vilkaista varmuuden varalta, oliko jokin hätänä. Peppi oli stopannut heti pellonreunaan, eikä suostunut liikkumaan sitten millään. " Anna sille vähän vauhtia kädellä pepulle, niin eiköhän lähde! " Naurahdin ja käännyin Brunin kanssa katsomaan toisten liikkelle lähtöä. Mutta ei. Ei, ei, ei. Peppi ei ottanut askeltakaan. Heidi huokaisi ja kohautti olkiaan. " Mikähän sille nyt tuli.. " Hän huokaisi ja minä ratsastin lähemmäksi toista pilkkukaveria. Poni oli vetänyt päänsä ohjan varassa ylös ja sen silmänvalkuaiset vilkkuivat inhottavasti. Heidi antoi tällä kertaa pohjetta voimakkaammin ja siitäkös toinen riemastui. Peppi nousi pienesti takasilleen ja käännähti Brunista poispäin. Onneksi Heidi kerkesi tarrata tamman harjasta kiinni, että pysyi selässä ja sen jälkeen pystyi hallitsemaan Peppiä. " Herranen aika! " Huudahdin ja nakkasin itseni alas Brunin selästä. Tamma katsoi minua hörökorvin ja puuhkaisi kasvoilleni lämmintä ilmaa, ihan kuin kysyen että Miksi sinä alas tulit? " Minäpä taidan ratsastaa sillä loppumatkan. Ota sinä Bruni ", sanoin ja riensin tamman kanssa kohti Peppiä. Tarrasin neitiä ohjista kiinni, että Heidi pääsi alas selästä ilman Pepin pyörimistä. " Kerrankin näin päin ", Heidi naurahti ja asetti jalkansa jalustimeen, josta ponnisti toisen pilkukkaan selkään. Minä puolestani hyppäsin oman ponini selkään, ja otin ohjat heti tiukasti käteeni. Jatkoimme samaa maantietä eteenpäin, hetken tappelun jälkeen. Selvisi, että ojassa piileskellyt musta kissa oli meinannut saada Pepin hulluksi. Meidän mentyä ohi, kissa jolkotteli maantietä pitkin luultavasti takaisin lämpimään mökkiinsä.
Olimme ravanneet tovin pitkin pientä metsäpolkua, jonka jälkeen avautui eteemme tuttu, loiva ylämäki. Se oli pohjaltaan pehmeä ja useinmiten se laukattiin. Ja tammat nähtävästi kyllä muistivat sen! Heidi sanoi Brunin lähtevän kohta alta. Nauroin vain ja annoin luvan sen mennä, mutta hallitusti. Peppi lähti mukaan mukavasti ja kohta molemmat laukkasivat hallitusti pitkin loivan mäen kaarretta. Nousin kevyesti jalustimille, että Pepin oli helpompi pinkoa ylöspäin kevyesti hiekotettua mäkeä. " Tällähän on virtaa! " Heidi huusi nauraen ja jarrutteli Brunia ohjasta kun vihdoin kuin olimme päässeet taas tasaiselle. Peppikin oli laukannut kuin pää viidentenä jalkana pysyäkseen kaverinsa perässä. Lopuksi siis vain kävelimme ja otimme pienen ravipätkän ennenkuin annoimme hepoille täysin pitkät ohjat. Tallipihassa heittäydyimme alas ratsujemme selästä, ja tallista alkoi virrata pitkä letka tuntilaisia ratsuineen. " Siinähän te olettekin, Bruni jatkaa tunnille ", Helena sanoi ja ohjasi ratsastajaa ratsunsa luokse. " Hieno tamma, olitpa mukava ratsastettava! Tästä taitaakin tulla nyt MUN liikutettava ", Heidi nauroi ja ojensi ohjat tuntilaiselle. Minä pyöräytin silmiäni ja nostin jalustimet ylös jalustinhihnojen varassa. Peppi käänsi päätään kohti minua ja hamusi ylähuulellaan hihaani. " Ehei, saat pysytellä Pepin liikuttajana.. Vielä toistaseksi ", sanoin ja ojensin ohjat Heidin käteen. Jatkoimme yksityistallin puolelle yhdessä hoitamaan Peppiä.
Julia & Peppi 14HM
|
|
|
Post by Julia on Jan 29, 2013 18:45:07 GMT 2
Tiistaina tallilla oli hiljaista. Tuntilaisia oli harvassa, eikä kukaan tämän päivän vakioratsastajista halunnut ratsukseen Brunia. Minulla olikin suunnitelmia tälle päivälle, joten hyvä vain että sain koko tamman omaan käyttööni! " Julia, hakisitko mun kanssa hevosia sisälle? " Sari kysyi, kun näki minun norkoilevan päätallin puolella. Olinkin juuri lähdössä hakemaan Brunia sisään. " Juu, tottakai ", hymyilin ja nappasin vaaleanpunaisen riimun tamman karsinan edustalta.
" Hei älä viitsi riuhtoa ", sanoin närkästyneenä päistärikölle ruunalle, joka nakkeli päätään riimun varassa jokaiseen ilmansuuntaan. Toisen riimun varassa valkea miniponi yritti pysyä parhaansa mukaan minun ja Tohvelin perässä, pienin raviaskelin. " Siellä olis vielä Donna ja Fredi, saat valita jomman kumman ", Sari sanoi ja päästi Bawcan vapaaksi sen omaan karsinaan. Hetkinen, molemmat hevosista olivat oman arvonsa tuntevia jästipäitä, jotka tulivat talliin yleensä juoksujalkaa tai taluttajaa perässä raahaten. " Mä otan Donnan ", sanoin ja suljin Damonin karsinan oven. Ruuna jäi höristen kerjäämään rapsutuksia muilta tallin kävijöiltä. " Katotaan päästäänkö hengissä talliin asti ", Sari naurahti ja otti mukaansa ketjullisen riimunnarun.
" Donnaa, tules tänne ", viheltelin punaruunikon tamman perään, mutta toinen ei ottanut kutsua kuuleviin korviinsa. Huokaisin ja lähdin metsästämään tammaa tarhan perimmäisestä nurkasta. " Odotan sua tässä niin mennään yhtämatkaa ", Sari sanoi ja lähti kesyttämään tarhassa juoksentelevaa Frediä kiinni. Vihdoin kun Donnakin oli antanut itsensä kiinni, kiersin ketjuriimunnarun tamman nokan ympäri, ettei se lähtisi viemään minua mihinkään matkalla. Sari meni edeltä Fredin kanssa, joka puhisi ja tuhisi steppailessaan naisen vierellä. Orii tuntui vilkuilevan ympärilleen hätäisesti, että oltiinko sitä nyt yksin ulos jääty. No, Fredin pienen ravispurtin ja Donnan totaalisen stopin jälkeen päästiin talliin asti ja vieläpä hengissä! Riisuin Donnalta sen punaisen toppaloimen ja laskostin sen nätisti loimitelineeseen. Palasin sitten varustehuoneen kautta takaisin päätallin puolelle, hoitamaan Brunia. " Kiitos avustasi! Nuo kaks rääpälettä ovat ne vaikemmat talutettavat, enkä mielellään niitä yksin toisi ", Sari sanoi vaivihkaa ja jatkoi kiireisiä tallihommiaan. Nyökkäsin hymyillen. Jätin Brunin suitset odottamaan karsinan koukkuun ja raotin karsinan ovea pölyharja kourassani. Tamma hörähti pehmeästi ja minä vain rapsuttelin tamman kirjavaa karvapeitettä hetken.
Vihdoin kun olin saanut Brunin puunattua, pujotin tamman takasiin suojat ja nakkasin fleeceloimen sen selkään. Lopuksi sain vielä suitsetkin päähän kunhan ensin päästiin yhteisymmärrykseen kuolainten paikasta. Ulkona oli lauhaa ja tyyntä. Päätin mennä siis pehmeäpohjaisella kentällä, kun ratsastustunnit pidettiin maneesissa. Hyppäsin tamman selkään tallin pihalla lojuvalta penkiltä, ja suuntasin kohti kenttää. Kävelin aluksi vain pitkin ohjin, että Bruni sai ensin rauhassa lämmitellä lihaksiaan. Ja minä sain aikaa totutella tammaan ilman satulaa.. Reilun alkukäynnin jälkeen keräsin ohjaa kireämmälle, ja aloin vääntelemään Brunia ympyröillä ja kulmissa taipuisammaksi. Sillä oli energiaa juuri sopivasti; Bruni pyrki liikkumaan omalla moottorilla, mutta malttoi kuitenkin keskittyä antamiini apuihin. Liikuttelin suoralla uralla kuolainta tamman suussa, johon se pikkuhiljaa alkoi reagoida niskasta hellittämällä. Palkitsin sitä myötäämällä vähän ohjasta ja napautin kevyen ravipohkeen tamman kylkiin. Ravi lähti etenemään hyvin ja aluksi yritin päästä rytmiin kevyesti kevennellen ulkojalalle. Askel oli miellytävä keventää että istua, joten jatkoin työskentelyä ravissa. Kääntelin paljon isoja ympyröitä, joilla taivutin Brunia sisäohjalla sisään. Ulkoavut tukivat ja sisäpohje muotoili kuviosta pyöreää. Pian minulla olikin allani pyöreästi ravaava ratsu, joten vaihdoin suuntaa ja taivuttelin siihenkin suuntaan paljon ympyröitä ja kulmia. Laukassa myötäsin vähän ohjasta ja painoin jalkani tiukasti kiinni tamman kylkiin. Annoin Brunin laukata vähän pidemmin ja reippaammin, ja siitähän neiti innostui! Lopulta sain pitää harjasta kiinni kun laukasta tuli liian vauhdikasta. Pidättelin siis tammaa raviin, ja keräsin taas ohjaa vähän tiukemmaksi. Brunista irtosi todella hyvää ravia laukkapätkän jälkeen! Ravasin hetken tähän suuntaan, kunnes suunnan vaihdoksen jälkeen taas laukkasin. Revittelyn jälkeen keskityin keventelemään loppuraveja pidemmin ohjin. Reiteni olivat ihan turtana jännityksestä ja tasapainon ylläpitämisestä! Loppuravit jäivät siis vähäisiksi, joten kävelin sitten pidemmät loppukäynnit. " Eiks oo vähän viileä ratsastaa kentällä? " Havahduin miesääneen ja huomasin Markuksen seisovan kentän laidalla. Laskeuduin alas ratsailta ja kehuin Brunia paljon rapsutuksin. " Tekee ihan hyvää välillä saada raitista ilmaa ", sanoin ja talutin tamman poies kentältä. Markus seurasi mukanani päätalliin, tekemään tallihommiaan. Minä puolestani riisuin Brunilta varusteet ja jätin sen syömään iltaruokiaan.
Julia & Bruni 7HM
|
|
|
Post by Julia on Mar 5, 2013 17:07:05 GMT 2
Pakollinen yhteiskuva pilkkullisista tovereista.. Ei katsota mun mahtavia piirtotaitoja tai varsinkaan tuota ihmistä. Julia, Peppi 15HM & Bruni 8HM
|
|
|
Post by Julia on Mar 7, 2013 2:56:15 GMT 2
Koulukiireiden ohella harvemmin kerkesin hoitoponillani ratsastelemaan kunnolla muuten kuin keskiviikkoisin, joten tällä kertaa päätin osallistua oikein ohjatulle tunnille! " Tänään sitten hypätään, saa vähän kouluratsut vaihtelua elämään ", Helena kailotti tallikäytävällä ja minä kiirehdin laittamaan Brunia valmiiksi. Luotin tamman pysyvän jo vapaasti karsinassa, joten en ajatellut sitoa tammaa ollenkaan kiinni. Harjasin Brunin pilkullisen karvan pikaisesti läpi ja tarkistin kaviot mahdollisilta kiviltä ja jäämoukuilta. Varustaessakaan ei ollut ongelmia niinkuin ei yleensäkkään.
Maneesissa pomppasin reippaasti selkään ja Helena käski meidän verrytellä hevoset lämpimiksi käynnissä ja ravissa keskenämme, sillä välin kun hän kehitteli meille sopivan haastavaa tehtävää. Bruni tuntui tänään vähän tahmealta varsinkin käynnissä. Sen askeleet olivat hyvin verkkaiset ja takapää laahasi perässä. Herättelin Brunia siis jo heti alkutunnista kevyillä pohjeavuilla ja kääntelemällä paljon ympyröitä. Kohtapa allani oli jo hieman yhteistyöhaluisempi ratsu. Pikaisten käyntikierrosten jälkeen keskityin enemmänkin ravityöskentelyyn. Pyysin välillä Brunilta vähän pidempää ravia että tamma pysyisi sopivasti pohkeen edessä. Tein kulmiin reilut asetukset ja taivutukset nähdäkseni tamman sisäsilmäkulman, samoin kuin ympyröillä taivuttaessa. Ravi oli välillä oikein rentoa selkään mutta vain hetkittäin. Toiseen suuntaan oli huomattavasti vaikeampi saada Brunia taipumaan sisään kunnolla, mutta muutaman ympyrän jälkeen tammasta lähti letkeää ravia. Laukassa työstin jälleen ympyröitä ja liikuttelin kuolainta kevyesti suussa, jolloin Bruni tukeutui kevyesti kuolaimeen hellittäessään niskastaan.
Alkuverryttelyksi tultiin puomit - kavaletti - puomit - kavaletti -tehtävää, ensin ravissa, jossa riitti haastetta monelle ratsukolle. Minun vuorollani Brunia sai kyllä todenteolla pidätellä, että sai tamman lennokkaat askeleet mahtumaan niin ahtaisiin puomiväleihin. Ensimmäisellä kerralla kompuroitiin heti ensimmäisen kavaletin jälkeen, mutta jo seuraavalla kerralla kuski oli enemmän mukana tamman menossa ja saikin kun saikin linjan onnistumaan ilman kavion kolahduksia puomeihin. Laukassa välit olivat pidemmät ja näin helpommat hevosille, ja Bruni tunnetusti hallitsi tekniikan hyvin kunhan muistin jarrutella ennen ensimmäistä estettä.
Seuraavaksi mentiin viuhkapuomeja ja pientä kavalettia samalla, isolla keskiympyrällä. Haasteellisen tehtävästä teki hevosen hallinta noin tiukoilla teillä. Onneksi allani oli näppärä tamma, jonka kanssa oli helppo säädellä askellajien pituutta. Ravissa nousin puomien päällä kevyeeseen istuntaan ja katseeni oli jo lukittautunut kavalettiin. Käänsin jo ajoissa ympyrällä kohti kavalettia, ehkä vähän liiankin aikaisin. Lähestyminen oli vino mutta Bruni hyppäsi ristikon siitä huolimatta. Toisella kerralla muistin kääntää vähän myöhemmin ja lähestyminen oli paljon parempi. Laukassa jätettiin viuhkapuomit pois ja tilalle pistettiin kavaletti. Jouduin lyhentämään laukkaa aika lailla, ja välillä Bruni rikkoikin raviin mutta onnistuimme kuitenkin tekemään hyvät lähestymiset esteelle.
Runsaiden loppuverryttelyjen jälkeen palasimme talliin ja aloin riisumaan Brunilta varusteita. Vein tamman suoraan pesupaikalle jalkapesua varten. Vaikkei Brunin jaloissa kovinkaan nestettä tuntunut, ajattelin pesun olevan kuitenkin tarpeellinen muutenkin sen kuraisiin jalkoihin. Karsinassa vietin hetken vain harjaillessani Brunin kuviollista karvaa. Luotin taas tamman pysyvän irti pyörimättä ja hyörimättä. Ja sehän teki. Kävin karvapeitteen läpi aivan kaikkialta - jopa mahan alta vaikka Bruni ei siitä ihan niin paljon pitänytkään, mutta viikonlopun loskakelien jäljiltä oleva rapainen masunalus ei miellyttänyt minun silmääni.
" Tadaa! " Sanoin hikeä otsalta pyyhkien, kun tamma oli puunattu korvanpäistä kavionkärkiin asti. Karvapeite oikein hohti tallin valoissa ja irtoileva talvikarva oli nypitty huolella pois. Harjan rusehtavat jouhet olivat takuttomat ja hännässäkään sormet eivät enää takertuneet kiinni paakkuuntuneisiin jouhiin. Lopuksi Brunin etutukkaa koristi vielä suloinen letti. " Täällähän se puunaakin sinulle jo ratsua ", Helena sanoi kurkatessaan karsinan ovelta nuori likka vierellään. " Me lähdetään maastoon! Etkai vaan kerennyt tehdä sille täyshoitoa ", Helena hymyili ja tyttö kantoi jo varusteita käsissään. " .. En suinkaan ", huokaisin ja nappasin satulan pienen punapään käsistä. No, olihan minulla vielä koko ilta aikaa tehdä kaikki uudelleen!
Julia & Bruni 9HM
|
|
|
Post by Julia on Apr 20, 2013 19:27:17 GMT 2
" Kyllä me nyt nää nutturat laitetaan.. " Huokaisin pilkukkaalle ponilleni, joka liikahteli vieressäni levottomana minun letittäessä sen harjaa pienille palleroille. Koko talli kuhisi kiireisiä kilpailijoita, kisahoitajia ja hermostuneita hevosia, jotka olivat kiukkuisia kun aamun ulkoilu oli jäänyt lyhyeen. Kun vihdoin ja viimein Pepin harjaa koristavat siistit nutturat olivat valmiit, oli aika siirtyä Brunin puunauksen kimppuun. Sillä välin kisahoitajakseni ilmoittautunut ja Pepin innokas vuokraaja Heidi sai luvan vielä harjata Pepin kunnolla ja alkaa varustaa sitä tulevaa suoristustamme varten. Bruni olikin tänään varsin itsepäisellä tuulella. Heti alkuun se oli kääntänyt takapuolensa kohti ovea, eikä näyttänyt kovin pirteältä tähän päivään heränneeltä. " Äläs nyt, ei oo montaa luokkaa ratsastettavana. Sitten saat syöpötellä ja chillailla karsinannurkassasi vaikka seuraavan päivänkin! " Sanoin tammalle, jonka korvat kääntyilivät suuntaan ja toiseenkin. Varovasti se käänti katsettaan minua kohti ja kohta oltiinkin jo sujut letityksen suhteen.
" Heidi, sun tehtävä ois kävelyttää vuoronperään Brunia tai Peppiä sillon kun toinen on tekemässä suoritustaan ", sanoin ja Heidi nyökkäsi ymmärtäväisenä Brunin viereltä. Minä puolestani jatkoin kentälle verryttelemään Peppiä luokkaamme varten. Verkassa aloin heti hommiin, kun Heidi oli talutellut molempia tammoja sopivasti lämpimiksi. Tein kuitenkin käyntityöskentelyssä pohkeenväistöjä sisäuralta keskelle ja takaisin, että saisin Pepin kuuntelemaan paremmin apujani. Peppi tajusi tehtävän nopeasti ja väistöt sujuivatkin siten oikein mukavasti. Ravityöskentelyssä tein paljon avotaivutuksia ja ympyröitä, että saisin Pepin taipumaan vaikka pienen kolikon ympäri, jos tammalta niin pyytäisin. Samalla pohkeeni työsti ravia kokoajan eteenpäin, joka piti Pepin ravin aktiivisena. Laukkaa otin vain muutaman askeleen verran ja niitäkin vain hioakseni siirtymisiä laukasta raviin. Pikkuhiljaa Peppi alkoi astua takajaloilla alleen ja hain sitä kuolainta liikuttelemalla rennoksi ja pyöreäksi. Heti kun sain pari askelta mielestäni rentoa mutta temmokasta ravia, kehuin ja annoin Pepin huokaista ennenkuin siirryimme näyttämään taitojamme kouluaitojen sisään.
" Hyvin se menee! " Heidi piteli peukkuja maneesin laidalla minulle ja Pepille, ja Brunikin höristi korviaan tuttavallisesti pilkkutoverilleen. " Seuraavana vuorossa Julia ja Piloqutnin - eikun anteeksi, Piloqutinnguaq " Tuomari sekosi sanoissaan meidän tallustellessa maneesin ovista suoritusalueelle. Pepin seisahtuessa maneesin keskeen tervehdin tuomareita ja sitten sainkin luvan aloittaa. Peppi lähti hyvin raviin minun pyytäessäni, mutta se tuntui etenevän melko takkuisesti. Pohkeeni muksautti tammaan vähän väliä vauhtia. Ympyrä sujui oikein hyvin ja matka jatkui kohti lävistäjää. Lävistäjällä reippaan temmokas keskiravi oli työn takana.. Seuraavaksi tehtävässä keskiympyrässä laukka oli vaikeasti hallittavissa ja Peppi alkoi hermostua kun apuni olivat välillä pidättäviä ja sitten vuorostaan taas eteenpäin ajavia. Loppujen lopuksi luokka sujui ilman isompia ongelmia ja olin kuitenkin tyytyväinen Pepin harvinaisen tasaiseen suoritukseen! Luovutaessani ratsuani kisahoitajalleni taputin hienon työn tehnyttä ponia, ja löysäsin sen satulavyötä. Sitten vaihdoimmekin hevosia lennossa ja hyppäsin jo seuraavan ratsastettavan selkään, ennenkun olin edes päästänyt edellisen ohjista irti.
Bruni olikin verkatessa aivan toista maata. Se lahnaili jo heti alkuun täydellisesti ja jouduin pyytämään Heidiltä kannukset jotta saisin tammaan vähän vauhtia. Kyllähän ne vähän auttoivat, mutta selvästi Bruni ei ollut parhaimmillaan juuri tänään. Siksi yritin olla väsyttämättä sitä ennen varsinaista suoritustamme ja tein vain nopeat verryttelyt kaikissa askellajeissa jotta Bruni olisi suurinpiirtein taipuvainen luokassa. Käynnissä tein kuitenkin erilaisia taivutuksia ympyröillä ja avo- sekä sulkutaivutuksilla. " Bruni on täysi lahna tänään mutta yritetään parhaamme.. " Sanoin Heidille ohimennen kun siirryimme maneesin lämpöön vääntämään suorituksemme purkkiin ennenkuin Bruni totaalisesti nukahtaisi paikalleen. Tervehdittyäni pohkeet käskivät Brunin edetä ravissa ja tammahan teki työtä käskettyä. Ravissa olisi ollut parannettavaa mutta parhaani mukaan yritin saada Brunista enemmän irti pukkimalla sitä kylkiin aina välillä kevyesti kannuksillani. Kaikista parhaiten neiti selviytyi ravipohkeenväistöstä, josta annoin tammalle heti taputukset kaulalle. Siitä sainkin voimaa patistaa Brunin tekemään parhaansa loppuun saakka. Ympyrä jopa muistutti pyöreätä vaikka minulla oli vaikeuksia tien löytämisessä. Lopuksi Bruni kävi kulmissakin eikä oikonut ja reippaili loppuun ravitkin tosi keveästi. Ei ihan nappisuoritus, mutta yritys on aina tärkeintä.
Esteluokkiin valmistautumisessa ei mennytkään ihan niin kauaa kuin tuohon klassisempaan puoleen. Pepille riitti muutamat siirtymiset ja tiukat tiet, sekä hypyt ristikolle ja siitä kaareva tie pystylle. Tamma hoiti homman kotiin oikein kivasti, ilman enempiä kuumumisia, joten suitsien vaihdostakaan ei tarvittu! Suorituksessamme Peppi pinkoi laukassa todella reipasta tahtia ja pelkäsin että se pilaa suorituksemme ja tamman keskittymisen täysin, mutta toisin kävi! Se malttoi odottaa silloin kun käskin sitä hidastamaan ennen estettä, ja siten hypyt lähtivät hyvistä kohdista. Maaliviivan ylityksen jälkeen poni sai ekstramäärän haleja ja taputuksia todella mallikkaasta suorituksesta. Sitten luovutinkin ratsuni vaihdossa isompaan, jonka kanssa meitä odotti isompi esteluokkakin. Brunin kanssa verryttely oli melkein samanlainen. Muutamat hypyt molemmille esteille ja kaarevat tiet niiden välillä. Brunikin hyppäsi tosi hyvin perusesteitä ainakin verryttelyssä, mutta erikoisesteet olivatkin vasta edessä..
Aloittaessani luokkaa Brunin laukka oli oikein temmokasta ja terävää, juuri mitä olisin kaivannut aikaisemminkin.. No, sekin oli vain hetkellistä ennenkuin neiti näki ensimmäisen esteen. Brunin laukka kiihtyi nollasta sataan ihan hetkessä ja koskaan se ei ollut minulla näin paljoa kuumunut. Kerkesin ensimmäiseen hyppyyn hyvin mukaan, mutta alastulon jälkeen keskityin tamman pidättelyyn ihan urakalla. Seuraavalla sarjalla pidätin ennen esteitä, ja sitten painoin pohkeeni kiinni ja hypyt sujuivat hyvin. Tiukan käännöksen jälkeen olevalle vesiesteelle Bruni imi täydellisesti, mutta siihen kaikki sitten kaatuikin. Bruni kielsi täydestä vauhdista ja minä horjahdin kaulalle totaalisesti, kun en osannut odottaa moista. Puhalluksesta päätellen 4 virhepistettä oli jo ansaittu. Ei ainakaan voittajiksi tultaisi mutta siitä huolimatta korjasin asentoni ja päätin yrittää uudelleen. Laukkapohkeet pyysivät sen nopeimpaan askellajiin ja käänsin hetken päästä uudelleen samalle esteelle. Bruni epäröi, mutta pidin pään kylmänä, pidätin hetken ennen estettä ja lopuksi pidin vain pohkeeni kiinni kyljissä. Tamma ylittikin kuin ylittikin hirmuisen pelottavan esteen ja kehuin sitä taputuksin kaulalle pelon voittamisesta. Mutta vielä oli muutama este hypättävänä. Seuraavana haasteena oli okseri, josta Bruni kolautti jälkimmäisen puomin alas epäröidessään ensin ennen estettä. Minä kuitenkin jämäkkänä kuskina kannustin Brunia hyppäämään pelottavimmatkin esteet, vaikka loppujen lopuksi viimeisenkin esteen puomien tippuessa saimme kasaan 12 virhepistettä. Taputin tamman kaulaa kehuiksi silti hienosta suorituksesta, että sentään pääsimme maaliviivan ylitse ilman hyläämistä!
Palkintojenjaossa sain jännittää ihan urakalla molempien ponien suorituksia. Noh, koulupuolelta saadut yksiväriset ruusukkeet koristivat tammojen suitsia ihan kivasti. Peppi puolestaan sai esteiltä vähän paremman ruusukkeen kuin Bruni, mutta olin lopulta oikein tyytyväinen molempiin neiteihin hienoista suorituksista. Kunniakierroksella kipusin Brunin selkään ja annoin Heidin ratsastaa omaa vuokraratsuaan. Kaikki olivat rankan kisapäivän jälkeen ihan poikki ja nälkäisiä. Purimme yhdessä tammoilta varusteet ja avasimme tiukat letit kiristämästä pilkkutammojen kaulavilloja. " Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan mutta hyvin kuitenkin ", naurahdin Heidille, jonka kanssa olimme jääneet katselemaan tammojen tarhailua raikkaassa kevätsäässä. Bruni heitteli pilkullista takapuoltaan ahkerasti juostessaan ympäri tarhaa ja perässä uupunut Peppi yritti pysyä kaverinsa mukana. " Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! " Heidi totesi ja nauroimme molemmat paikkaansa pitävälle lausahdukselle.
Julia, Peppi 16HM & Bruni 10HM
|
|
|
Post by Julia on May 15, 2013 0:32:50 GMT 2
Sade lakkasi hetkeksi ja silloin minä syöksyin laittamaan Brunia valmiiksi. Keskiviikkoisin kun liikutus oli hoitajien vastuulla, tietenkin maneesi ja kenttä oli jatkuvasti varattu joten ajattelin lähtä nauttimaan raitista ilmaa maastoon. Brunikaan ei ollut käynyt maastossa viimeksi kun tammikuussa. " Mitäs neidille tänään kuuluu? " Lässytin pilkkuneidille ja riensin rapsuttamaan sitä korvan takaa, kun se oli ensin nuuhkinut kämmeneni ja taskuni läpikotaisin. Yleensä Bruni ei ole ollut kovinkaan seurallinen, mutta tänään se tuntui oikein kiehnäävän minussa raputuksien ja herkkujen toivossa. Tyyntä myrskyn edellä? Varustin Brunin pikaisesti, että ehtisin käydä maastolenkin ennenkuin alkaisi satamaan uudestaan. Koko kevään olin odottanut kauniita maastoilukelejä, ja silloin kun niitä oli, Bruni oli aina tunneilla. Kerrankin hyvän tuurin sattuessa tilaisuus piti käyttää hyväkseen. Varustuksessa ei ollut ongelmia, niinkuin ei yleensäkään. Ennen lähtöäni huikkasin Milalle ottavani riskin lähtiessäni Brunin kanssa keskenään maastoon.
Tallipihalla ponnistin tamman selkään reippaasti ja lähdin matkaan. Hiekkateillä sain jatkuvasti varoa kuralätäkköjä ja mutaa. Mutta pian kun päästiin parempiin maisemiin, keräsin vähän ohjaa ja lähdin ravaamaan pitkin pehmeää tietä, kuivilla kohdilla pysyen. Bruni oli aluksi oudon tasaisen rauhallinen, mutta metsän siimekseen päästyämme hätähousu alkoi panikoimaan toen teolla. " Se on vaan vettä, senkin neiti.. " Höpötin kun Bruni teki stopin kuin seinään nähdessään suuren lammikon polun keskellä. Käänsin sen ympäri ja otin vauhtia ravissa, jolloin neiti hyppelehti rapakon lävitse korkein askelin. Enhän minä odottanutkaan että se olisi sen yli uskaltanut hypätä.. Matka jatkui ravissa pitkin loivaa ylämäkeä, joka oli nyt kovempaa tekoa kun aiemmat sateen pehmittämät hiekkatiet. Keventelin pienesti ja pidättelin Brunia tarvittaessa puolipidättein, jolloin tamma pysyi rauhallisena. Silti se oli kokoajan varuillaan kaikista kahisevista puista ja vettä tiputtavista oksista. Laskeuduin soraisen alamäen käynnissä pidätellen hötkyilevää tammaa kevyesti puolipidättein. Tasaiselle päästessämme iskin pohkeet kevyesti neidin kylkiin ja annoin Brunin päästellä höyryjä tällä tasaisella, peltoa myötäilevällä hiekkatiellä. Mutta asiat eivät menneetkään aivan suunnitelmien mukaisesti.
Laukka eteni hetken aikaa oikein sujuvasti, kunnes joku rasahdus sai Brunin kiihdyttämään aivan mahdottomasti. " Prrrrr raaauha " Yritin pidätellä tammaa äänellä ja nyt jo vähän kovemmilla puolipidätteillä. Bruni ei ottanut apujani kuuleviin korviinsa, vaan paineli eteenpäin, pukittaen pari kertaa. Minä jatkoin ohjissa ja harjassa roikkumista, kun horjahdin kaulalle moisista tempuista. Kolmannen kerran pukittaessaan tamma syöksähti sivulle päin, ja minä menetin tasapainoni täysin. Läsähdin kyljelleni maahan, mutta toinen käteni oli kuin liimattu Brunin ohjaan kiinni. Tamma jäi riuhtomaan ja hyppimään ohjan varassa kunnes tajusin makaavani maassa. Nousin pikaisesti ja riensin Brunin vierelle rauhoittelemaan sitä. Ympäristössä ei tuntunut olevan mitään erikoista, jota neiti olisi voinut pelätä, joten kai tämä oli Brunin omia temppujaan.
Juttelin Brunille mukavia ja rauhoittelin sitä äänellä sekä rapsutuksin, kun kävelin peltotien loppuun Brunin vierellä. Se tuntui puuskuttavan ja pyörittelevän päätään kuin väkkärä, mutten aikonut vielä nousta selkään. Ties vaikka uudestaan minut nakkaisi alas.. Toisen puolen lonkkaa vihloi kovasti, mutta onneksi olimme kohta taas tallilla. Metsätien reunalla pomppasin selkään pieneltä kiveltä. Metsätiet käveltiinkin sitten rauhallista käyntiä, kun Brunikin oli saanut spurttailla tälle päivälle jo ihan tarpeeksi. Tamma selvästi nuutui moisesta koitoksesta ja tallusti allani nöyrästi aina tutuille aukioteille saakka. Lähempänä tallia otin vielä yhden kevyen ravipätkän ja Bruni kuunteli nyt apujani paremmin kuin hyvin. Taisi ruveta mietityttämään äskeiset temput!
" Herranen aika, missä te ootte oikein käyneet? " Helena haukkoi henkeään kun näki toisen puolen kropastani olevan täysin kurainen. " Mutakylvyssä, kiitos Brunin ", naurahdin ja rapsutin kehuiksi Brunin kaulaa ennen kuin laskeuduin alas sen selästä. " Eikai sattunut mitään? " Milakin havahtui tulemaan vastaan tallipihalla. " Ei, vähän vaan lonkkaan koskee. On sitä ennenkin tiputtu! " Sanoin tyynesti ja löysytin haukottelevan tamman vatsavyötä. " Voi tuota meidän vellihousua, aina se keksii jotain pelättävää maastoretkillä ", Mila huokaisi ja taputti Brunia pilkulliselle takapuolelle ohimennessään. Tallissa purin siltä varusteet ja harjasin kuraiset paikat hyvin. Olin itsekkin niin väsynyt maastoreissusta, ettei hermoni enää olisi kestänyt tamman kanssa teutarointia pesupaikalla. " Huomenna lupaatkin olla kiltti pienille ratsastajille.. " Sanoin Brunille ja se jatkoi tyytyväisenä heiniensä mussuttelua. Melkoisia nämä maastoreissut..
Julia & Bruni 11HM
|
|
|
Post by Julia on May 15, 2013 17:40:53 GMT 2
Seurasin vierestä tuntilaisten ratsujen jakoa ja huomasin onnekseni Brunin menevän jatkotunnilla. Olipahan vihdoinkin yksi liikutettava vähemmän! Tämän päivän päätinkin sitten käyttää oman ponini kanssa puuhailuun. Yksityisten puoli oli täynnä tyhjyyttään, kun kaikki hevoset nauttivat kauniin aurinkoisesta ulkoilmasta. Peppikään ei vaikuttanut innostuneelta kun raahasin sitä väkisin pois tarhasta tekemään vähän töitä..
Sidoin Pepin pitkästä aikaa keskelle käytävää huomion keskipisteeksi. Harjasin tamman karvapeitteen huolellisesti ja nypin kaikki irtoavat karvat pois. Hännän jouhet olivat täysin takussa latvoista, puhumattakaan niiden likaisuudesta.. Valkea ponini alkoi pikkuhiljaa muistuttaa likaisenharmaata sikaa! Eiköhän Peppi saisi kunnon pesun vielä joku lämmin päivä. Varustehuoneesta tultuani huomasin ponini kuopivan tallin betonilattiaa rauhattomana. " Mitä sä täällä riehut? " Sanoin pilkulliselle pirulaiselle kantaessani samalla juoksutustarvikkeita käsissäni. Peppi oli saanut pitää pari vapaapäivää omien menojeni vuoksi, joten virtaa oli varmasti kertynyt ehkä liiaksikin. " Sulla on ollut jo ihan tarpeeksi vapaapäiviä. Turhaan yrität pistää vastaan.. " Murahdin ja kutittelin Pepin hammaslomaa, kun se ei millään tahtonut ottaa kuolainta suuhunsa. Vihdoin kun se tamman kitaan sujahti, kehuin sitä äänellä ja jatkoin varustamista. Juoksutusvyöhön kiinnitin sivarit kuolaimen kautta. Ohjat sidoin kaulalle mahdollista loppuratsastusta varten. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä, joku erityisen kaunis valkea ilmestys teki näyttävän sisääntulon. Ruuna selvästi säikähti jotain takaa tulevaa ääntä ja rynnisti kynnyksen yli vauhdilla. " Rauhassa! " Blondi, minuakin pidempi naishenkilö sanoi hätiköivälle arabialaiselleen, joka nakkeli muutaman kerran päätään riimun varassa, kun taluttaja oli jäänyt jälkeen. Peppi höristi korviaan moiselle ja tuntui piiloutuvan taakseni. " Sullahan on komea herra.. " Huokaisin ihastuksestani kimoon komistukseen ja nainen, nimeltään kuulemma Tessa, loi katsekontaktin ja hymyili naurahtaen. " Varsin persoonallinen sellainen! " Hän sanoi ja sen pystyin uskomaan. Tuolla rodulla se tulisuus oikein puski esiin ja paljon. Tessa jäi puuhailemaan ruunansa kanssa karsinaan, kun minä poistuin vuorostani kauniiseen kevätsäähän.
Kentällä raivasin itselleni puolikkaan kentän verran tilaa juoksutukseen, kun toisella puolella Deisi vei paljon tilaa. Eikun.. Deisi meni listan mukaan tunnilla, joten tuon jättiläisen täytyi olla myös uusi tulokas. Taitavasti blondi tyttö näkyi pysyvän ison shirensä liikkeissä mukana. On tuommoisissa askelissa istuminen mahtanut vaatia paljon harjoittelua! Pistin Pepin kävelemään melko isoa ympyrää ympärilläni. Välillä se koitti nakella päätään, mutta pitkät sivuohjat onneksi pitivät neidin runkoa pienesti pyöreänä. Välillä Peppi saattoi ottaa lähtöjä ison ruunan liikkeiden mukaan tai kovan tuulenvireen vinkuessa tamman korvaan. Ravissa reippaudesta ei ollut epäillystäkään, kun Peppi kiiti melkoista poniravia tikittävin askelin. Raippa heilahti takapuolen takana niin, että tamma melkein siirtyi laukkaan, jolloin ravista tuli pidempiaskelista. Ravi näytti todella epätasaiselta, joten annoin liinaa enemmän ja kannustin ponin laukkaamaan. Peppi nakkasi persustaan protestoidakseen mutta laukka lähti rullaamaan raviakin paremmin. Maiskutuksien avulla sain askellajia etenemään vielä entisestään, jolloin Pepin laukka alkoi lähentelemään pienen hevosen laukkaa. Hyvän liikkuvuuden ansiosta pidätin tamman takaisin ravin kautta käyntiin vaihtaakseni suuntaa.
Toisessa suunnassa ei ollut kamalasti eroja toiseen, joten liikkuvuus oli varmaan niin monen vapaapäivän jäykkyyttä. Ravi sentään pidentyi toiseen kierrokseen verrattuna reilusti. Laukkakin lähti rullaamaan nopeammin pidempänä ja kehuin Peppiä äänellä pidätellessäni sitä samalla käyntiin. Ääniapujeni voimistuessa Peppi pysähtyi kohta paikalleen ja minä riensin taputtamaan sitä kaulalle hyvästä käytöksestä. Irroitin liinan ja juoksutusvirityksen kokonaan pois tamman yltä, nakkasin ne kentän laidalle ja kipusin nopeasti Pepin selkään. Annoin tamman huokaista hetken kävellen, ennenkuin keräsin ohjaa käteen ja aloin pehmeästi hakemaan pyöreyttä kuolaimen näpräyksellä. Peppi vastasi nopeasti apuihini ja etenikin suhteellisen reippaasti, ettei tarvinnut tahdistakaan tammaa muistutella. Ravissa Peppi syöksähti kuin raketti eteen joten pidättelin puolipidättein tammaa takaisin alle. Pikkuhiljaa alkoi pyöreys löytyä ravissakin, joten pöyrittelin parit ympyrät sitä hakeassani pitkin kenttää. Laukka taas sujui raviakin paremmin, kun tamma rentoutui hyvin allani. Toiseen suuntaan ravi oli jälleen parempi ja laukkakin parani paranemistaan! Lopuksi annoin Pepin ravata eteen alas ja keventelin reidet jännitettyinä vähän hevoselle miellyttävämpää ravia.
Loppuverkan tehtyäni palasin takaisin talliin ja ryhdyin tekemään siirtoani kohti pesupaikkaa, josta huomasin tämän uuden shiren olevan lähdössä. " Tämä herra se saa kyllä tallin suurimman hevosen tittelin! " Naurahdin ohikulkiessani ja siirsin Pepin shiren tilalle pesupaikalle, jossa Peppi ei edes yrittänyt riuhtoa tai muutenkaan riehua! Hienoa, edistystä taas tämänkin suhteen. " Mutta sitäkin rauhallisempi ja kiltimpi Daksu on, mitä ei voisi yleensä isoista hevosista olettaa.. " Sussuksi kutsuttu tyttö sanoi ja jatkoi nallekarhunsa puunaamista. Minä suihkuttelin nopeasti Pepin jalat ja hännänpään sekä mahanaluksen kaikesta kurasta, jonka jälkeen se pääsi nauttimaan iltaheiniään oman lukaalinsa nurkkaan.
Julia & Peppi 17HM
|
|
|
Post by Mila on May 17, 2013 12:52:07 GMT 2
Sieltähän tuli tarinoita! Kiitoksia paljon! Tykkään kyllä todella näistä sun raapustuksista!
|
|
|
Post by Julia on May 17, 2013 15:09:05 GMT 2
Voi kiitos, mukava kuulla! =) Olikin jo tylsää kun en ehtinyt kirjustella tänne.
Sää suosi jopa pari päivää putkeen ja aurinkokin pilkisteli pilvien raoista. Harjasin tänään vuorostaan rauhallista Brunia ulkona, joka nautti täysistä hoidoista, joita tein sen kutiavalle ja uusiutuvalle karvapeitteelle. Toisella puolella seuraavan tunnin ratsastaja harjasi tamman rusehtavia jalkoja ja pujotti jalkoihin suojat ratsastusta varten. Saimme Brunin yhteistyöllä nopeasti kuntoon ja neiti lähti tyytyväisenä kohti maneesia päättäväisen pienen ratsastajansa kanssa.
Peppi oli minun iloksi ja onnekseni tehnyt itselleen mukavat hoidot jo tarhassa. Ponista tuskin enää erotti karvapeitteen pääväriä! Oli se jo sen verran likaisen näköinen, että talutin sen pesarille herkkujen avulla houkutellen. Onneksi Peppi ei enää pelännyt pesupaikkaa tai sen ritilää. Totuttaminen koko pesupaikkaan on ollut melkoisen työn takana, ja vihdoin se osasi käyttäytyä kuin oikea hevonen pesulla ollessaan. Tämä päivä sai luvan olla se "joku lämmin ja kaunis päivä", jolloin lupasin pestä tämän pienen sian. Satulahuoneen kaapeista löysin yleiset pesutarvikkeet, kun Peppi ei vielä semmoisia omistanut.
Kippasin tavarat käsistäni pesarin reunalla nuokkuvalle jakkaralle. Peppi vilkuili korvat kääntyillen vuoronperään eteen ja taakse, että miten minä tänään aikoisin tammaa kiusata. Aloitin pesuoperaation huuhtelemalla ensin kaikki enimmät kurat pois Pepin yltä. Kun lämmin vesi alkoi virrata pitkin neidin pilkukasta karvaa, Peppi säpsähti ja pyrki pakenemaan vesiletkua kaikin keinoin. " Sooo.. Ei tämä sinua satuta ", puhelin rauhoittavia ja tyrkytin tammalle porkkanan paloja taskustani. Pian se alkoi rentoutua ja sain pesuoperaation ensimmäisen vaiheen hoidettua! " Jos sä noin venkuilet niin voit olla varma että sitä shampoota on kohta sun naamassakin.. " Sanoin päätä heiluttelevalle konilleni, samalla kun shampoo vaahtosi vasten sientä ja tamman karvapeitettä. Mahanalusta putsatessani sain kaikki vihat ylleni ja Peppi alkoi stepata vuoronperään etusillaan että takasillaan hermostuneesti, minun kyykkiessä tamman mahan alla. Lopuksi pesupaikalla komeili vaahtoava poni niin suustaan kuin rungostaankin. Aloin sitten reippaasti suihkuttelemaan vaahtoja pois ennenkuin Pepin pinna palaisi kokonaan.
Ponini näytti kerrankin säteilevän valkeaa pohjaväriään, mutta silti niin raasulta, uitetulta koiralta. Aloin siis kuivaushommiin reippaasti ennenkuin minun piti mennä maneesiin ratsastamaan Brunilla. Vedin enimmät vedet pois hikiviilalla ja lopuksi vielä kuivasin kaulaa sekä kroppaa vähän pyyhkeellä kuivemmaksi. " Laitetaan vielä loimi niin pääset sitten! Malta vielä iiihan hetki... Noin ", sanoin pukiessani Peppiä "kylpytakkiin" eli sen kevyeen fleeceloimeen. Sitten talutin neidin kököttämään karsinaan ja odottamaan iltaruokia. Vaihdoin jalkaani nopeasti vielä ratsastussaappaat ja kipitin maneesiin ottamaan Brunin haltuuni. Olin juuri ajallaan, kun tuntilaiset kääntyivät kaartoon ja minä riensin Brunin luokse. " Mitäs tykkäsit Brunista? " Kysyin pieneltä ratsastajalta kun otin hänet vastaan tamman selästä. " Se on ihana! Haluun mennä sillä toistekkin ", hän sanoi ja silitteli Brunin kaulaa, ennenkuin hän lähti ystävänsä mukaan paijaamaan pienempää pilkullista, Didiä.
Nousin selkään ja säädin jalustimet koulutuntia varten sopiviksi. Koulutuntia jäi pitämään Helena ja meidän seuraksemme maneesiin tulivat Diana, Nappi ja Fella ratsastajineen. " Tänään sitten työskennellään ihan kunnolla, ottakaa heti alkutunnista kunnon tuntuma hevosiinne ", Helena selitti ja ratsastin parin kierroksen jälkeen käyntiä pikkuhiljaa eteen. Keräsin suunnan vaihdettuani ohjat pikkuhiljaa käteeni ja aloin tekemään suuria voltteja pitkille sivuille. Muistin käyttää eteenajavia apuja kokoajan, ja kohta allani reippailikin eteenpäinpyrkivä tamma. Raviverryttely oli melko itsenäistä. Kääntelin paljon pääty-ympyröitä ja hain pyöreyttä kyljistä. Kulmissa taivutin reilusti sisään sisäohjalla ja -pohkeella avittaen, ulkoavut tukien liikettä. Tunsin Brunin hölläävän aina hetkittäin niskasta, jolloin löysäsin ohjaa kehuksi.
Laukkasin nopeasti Brunin molempiin kierroksiin rennoksi ja keräsin takapäätä vähän alle pohjeavuin. " Antakaa hevosten huokaista hetki pitkin ohjin, ennenkuin ruetaan taivuttelemaan niitä koulukiemuroille ", Helena sanoi ja asetteli muutamat kartiot avuksi. Kun olimme keränneet ohjat, aloitimme ensin avotaivutuksista. Ensin tehtiin avotaivutukset rieppaassa käynnissä pitkille sivuille. Bruni taipui tosi mukavasti sisään ja suoristui helposti. Ravissa oli vaikeuksia temmon kanssa, mutta sitten kun ravi alkoi rullata, sain pidettyä tamman takapään uralla ja etupää askelsi omaa uraansa sisäpuolella. Seuraavaksi tehtiin vaan normaalit pohkeenäväistöt pitkillä sivuilla, ensin keskelle ja takaisin uralle. Keskelle, ja takaisin uralle. Bruni kuunteli entistä paremmin apujani ja ei tarvinnut kauaa käskeä sitä väistämään kun se jo askelsi ristiin. Kehuin tammaa paljon rapsutuksin.
Seuraavaksi teimme sulkuja pitkille sivuille! Ulkopohkeeni siirsi takapäätä poies uralta ja sisäpohje piti sisäpäätä uralla. Bruni vastasi hyvin taipumalla kohti seinää. Sulkutaivutukset olivat tuoreessa muistissa meillä molemmilla, joten nekin sujuivat oikein mallikkaasti. Lopuksi kokeilimme laukanvaihtoja lävistäjällä, joissa muutama vaihto onnistui täydellisesti ja mukavan lennokkaalla askeleella. Ja vielä kun hevoset olivat vireessä, teimme kaikki tehtävät vielä toiseenkin suuntaan. Bruni suoritti kaikki tehtävät taidokkaasti molempiin suuntiin, mutta ainoa joka ei sujunut niin hyvin, oli laukanvaihdot. Vasemmasta laukasta oikeaan siirtäminen oli kovan työn takana! Se saattoi olla joko pientä jäykkyyttä tai muuten vaan heikkoutta tuon puolen vaihdossa.
" Ratsastakaa hevoset eteen alas ja tehkää kunnon loppuverryttelyt. Hienostihan te saitte hevosista liikettä irti! " Helena ilmoitti ja riensi talliin ehkä hoputtamaan seuraavan tunnin ratsastajia. Bruni oli lopuksi toodella kevyt ratsastaa, ja sen rentous oli tähän menessä parhain, mitä olin siitä hevosesta irti saanut. Ravasin ja pyörittelin muutamat ympyrät verrytellessäni molempiin suuntiin, ennenkuin annoin Brunille pitkät ohjat ja ekstrapaljon kehuja.
Julia & Bruni 12HM
|
|
|
Post by Julia on May 19, 2013 23:00:18 GMT 2
Kaikki kokeet olivat koulussa vihdoin ohi! Huristelin tallille heti koulupäivän jälkeen punaisella skootterillani, kun kerrankin tarkeni ajaa vaikka pelkässä t-paidassa.
Molemmat neidit olivat ilmeisesti nukkuneet yönsä ulkosalla, kun ilmakin oli niin lämmin. Lähdin hakemaan Brunia sisään, kun se ei näyttänyt menevän millään tunnilla tänään. Tamma oli siis taas minun omassa käytössäni! Tammat leikkivät hippasta ympäri tarhaa laukkaillen ja pukitellen. Bruni yritti saada omaa tilaa ja karistaa Peppiä kannoiltaan, mutta ystäväänsä kiintynyt Peppi ei halunnut jättää Brunia sitten hetkeksikään rauhaan.. Naurahdin neitien juoksulle ja pujottelin aitojen välistä tarhaan. Vihelsin tutun kutsuhuutoni ja Bruni kipitti riemuissaan luokseni "turvaan". " Päivää neidit! Malttaako Peppi odottaa täällä sen aikaa kun hoidan Brunia? Vai pitääkö sinutkin raahata mukana.. " Huokaisin ja rapsuttelin hetken molempia tammoja. Peppi puski päällään minua vatsasta ja selvästi halusi lähtä mukaan. " Etköhän sinä hetken täällä pärjää yksinkin ", lohdutin pienempää pilkullista ja taputin viimeiset kehut sen kaulalle, ennenkuin talutin Brunin pois tarhasta. Suljin portin huolellisesti perässäni. Bruni oikein huokaisi helpotuksesta kun hetkeksi pääsi eroon tuosta takiaisesta. Neiti tallusteli perässäni erittäin rauhallisesti ja meinasi matkalla jäädä maistelemaan kevään ensimmäisiä vihreitä ruohotupsuja. Vilkuilin vielä tarhalle päin, jossa Peppi juoksenteli yksinään rinkiä isohkossa tarhassaan.
" Kylläpä sä pöliset! Etkai taas oo tehnyt hiekkapesua tarhassa? ", sanoin harjatessani Brunin likaista karvapeitettä pitkin ja voimakkain vedoin pölyharjalla. Kesti muutama tovi ennenkuin hiekka ja hilse oli karissut miltei lopullisesti tamman yltä, joten siirryin putsaamaan sen kavioita. Niistä ei löytynyt mitään ihmeellistä ja kengätkin tuntuivat olevan hyvin paikallaan. Samalla kun pujotin suojat Brunin takasiin, tunnustelin sen jalat mahdollisista turvotuksista. Kunnossa nekin olivat joten jatkoin varustamista normaaliin tapaan. Satulavyön kireydestä oltiin tänään samaa mieltä ja Bruni tuntui muistavan että kuolaimet kuuluivat suuhun, eivätkä leuan alle. Tuntilaiset olivat menneet Milan sanojen mukaan maastoon, joten pystyin menemään maneesissa. Maneesiin tullessani suunnittelin hyppääväni ja aloin rakentaa muutamia esteitä. Toiselle pitkälle sivulle normaali linja, pysty ja toinen oli okseri. Toiselle sivulle tuli laine ja kaareva linja.
Hyppäsin selkään kuivalta maalta ja tein mahdollisimman nopeat mutta kunnolliset alkuverryttelyt. Alkukäynnit käveltyäni aloitin raviverryttelyn ja kääntelin aluksi tosi isoja voltteja ja ratsastin ravia paljon eteenpäin. Brunissa oli kyllä energiaa ja se hakeutui nopeasti eteenpäinpyrkiväksi joten temmosta päästiin nopeasti yhteisymmärykseen. Pyörittelin kuolainta muutamia kertoja kaarevilla teillä tamman suussa ja taivutin sitä kevyesti sisään kulmissa. Laukkatyöskentelyssä hioin laukana pituutta ja liikkuvuutta, sekä tietysti täysin ääripäätä eli terävyyttä ja lyhyyttä. Olin laskenut sarjan puomit vielä maan tasaan yksittäisiksi puomeiksi, joidenka välillä oli kolme laukkaa. Pidensin ensin laukkaa että sain Brunin menemään puomit kolmen laukan välillä. Se ylitti ne oikein mukavasti ja tulin linjan vielä uudestaan, tällä kertaa kootummassa laukassa. Bruni lyhensi laukkaansa tehokkaasti ja onnistui ylittämään puomit neljän laukan välillä.
Kun kävelin välikäyntejä, kuulin vihellystä ulkoa ja se lähestyi maneesia. " Tarvitsitko sä sitä esteiden nostamisapua? " Brunette tyttö sanoi, jonka olin kuullut olevan tallityöntekijä ja häärivän kahden vuoniksen ympärillä. Hän oli siis Katriina. " Kyllä kiitos, jos vaan viitsit niin sen sarjan eka este ristikoksi, toinen matalaksi okseriksi. Muut ovatkin jo valmiina. " Katriina teki työtä käskettyä ja minä keräsin ohjaa käteen. Olin jo suunnitellut miten ratsastaisin radan. Aluksi ratsastaisin yksittäisen laine-esteen, sen jälkeen kääntäisin kaarteiden läpi toiselta pitkältä sivulta kohti kaarevan linjan pystyä. Lopuksi vielä linjan eka ristikko ja toinen okseri. Napautin laukkapohkeet Brunin kylkiin ja nosto oli hyvin terävä. Laukka jatkui rytmikkäänä ja katsoin jo kaukaa tulevaa estettä, ennenkuin käänsin suoraan kohti lainetta. Bruni yritti kiihdyttää vauhtiaan mutta otin sitä takaisin puolipidättein, ja muutamaa askelta ennen estettä päästin ohjaa löysemmäksi ja puristin alapohkeeni kiinni tamman kylkiin. Hyppy lähti juuri siitä kohdasta mistä pitikin ja kehuin heti alas tullessa Brunia kaulalle rapsutuksin. Laukkasin kaarteiden läpi kohti pystyä, johon käänsin kaarevasti sarjan välistä. Hyppyyn lähdettiin kaukaa mutta Bruni suoritti senkin virheettömästi. Lopuksi käänsin kaarteen läpi kohti sarjaa, jota ennen vaihdoin laukan vastakkaisilla laukka-avuilla. Uusi laukka nousi lennokkaasti ja jatkoimme sarjan 4 askeleen välillä loppuun saakka. Hidastin sitten raviin ja siitä käyntiin. " Bruni hyppää hienosti! Sen pitäisi päästä hyppäämään useammin ", Katriina sanoi ja riensi nostamaan pari estettä korkeammaksi. " Se on enemmän edukseen koulussa, mutta osaa se kyllä hypätäkkin kun sille tuulelle sattuu! " Naurahdin ja taputin hyvän suorituksen tehnyttä tammaa.
En viitsinyt rasittaa Brunia sen enempää, mutta tein muutamat hypyt vielä korkeammalle laine-esteelle ja matalemmalle sarjalle. Sitten Brunille taisi riittää, joten aloin ratsastamaan sitä loppuverkassa eteen alas. Tamma pärski tyytyväisenä kun loppuravit olivat ohi, ja päätin lähtä kävelemään loppukäynnit lähimaastoon. " Kiitos avustasi! Seuraava tunti kuulemma hyppää esteitä, joten ei tarvitse kantaa mitään pois ", sanoin Katriinalle ennenkuin lähdimme eri teille. Bruni käyttäytyi maastomaisemissa aluksi tosi mallikkaasti eikä jaksanutkaan oikein välittää rapisevista oksista. Mutta mitä kauemmaksi tulimme tallista, sitä herkemmin Bruni saattoi säpsähtää ääniä. Olimme jo lähellä tallia kunnes hiekkatien viereisestä ojasta hyppäsi tielle jotain mitä en kerennyt edes huomata. Tai sitten siellä ei totaaliseeseti ollut mitään mitä minä olisin voinut huomata. Ja siinä samassa Bruni riuhtaisi päänsä ylös, nousi takastensa varaan ja päästi ilmoille hätääntyneen hirnahduksen. En kerennyt saada otetta tamman kaulasta joten roikuin ohjassa ja toinen käteni yritti ottaa tukea harjasta. " Herrajumala pysyhän nyt nahoissasi! ", karjaisin ja pidättelin alastulon jälkeen ravaamaan lähtenyttä tammaa. Sydän pamppaili melkein rinnasta ulos kun säikähdin niin mahdottomasti Brunin käytöstä. Loppumatkan sainkin kestää temppuilevaa tammaa, joka säpsyili jokaista tuulenvirettä ja nakkeli päätään suuntaan jos toiseenkin, pienistä pupunloikista puhumattakaan. " Kärpässienellä taitaa olla kevättä rinnassa! " Joonas sanoi katsellessaan meidän takkuavaa menoa, kantaen uusia tarhojen aitoja tallipihaa kohti. " Niin pahan auringonpistoksen se on tainnut saada ettei enää osaa käyttäytyä.. " Puuskahdin ja heittäydyin alas neidin selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vähän vatsavyötä ennenkuin talutin Brunin takaisin talliin.
Riisuin sen varusteet nopeasti ja vein ne paikalleen satulahuoneeseen. Siinä välissä piti vielä informoida muutamalle tallilaiselle miten lähellä taas olin tipahtaa ja kuinka hienosti aluksi estetreenit menivät. Päädyin kuitenkin vielä harjailemaan Brunia ennenkuin se piti viedä Pepin seuraksi tarhaan. Kävin tamman karvapeitteen läpi nopeasti pölyharjalla. Jalkoja harjatessani tunsin lämpimän henkäyksen korvassani ja turvan hamuavan olkapäätäni. " Joojoo, eihän sulle voi olla vihainen.. " Naurahdin ja nousin rapsuttamaan Brunia korvan takaa, jolloin se alkoi venyttää päätään pitkälle ylös.
" Sun ponisi taitaa tulla kohta aidoista läpi, sen verran kuumana se on käynyt kun jätit sen yksin ", paidaton Markus sanoi tullessaan talliin mukanaan tunnille menevä Tuuli. Huokaisin ja aloin pukemaan riimua Brunin päähän. " On se Peppi sen verran läheisriippuvainen susta, ethän oo sille ilkeä tai juokse karkuun? " Mutisin Brunille ja silittelin sitä vielä sen sirohkosta päästä, ennenkuin oli pakko lähtä tarkistamaan tarhojen tilanne. Siellä se Peppi ravasi portinpieltä pitkin ja hirnahteli kaipaavasti pää korkeuksissa. " Me ollaan tulossa, älä hikeenny! " Huudahdin ja viheltelin Pepille kun olimme Brunin kanssa hieman lähempänä tammojen omaa tarhaa. Peppi hörähteli helpottuneena nähdessään ystävänsä tulevan yhtenä kappaleena takaisin. Se seisahtui odottamaan kauemmaksi portista kun toin Brunin sisälle tarhaan. " Noniin, olkaahan kunnolla älkääkä keksikö piruuksia! " sanoin ja kävin rapsuttelemassa vielä vähän Peppiäkin. Suljin portin perässäni ja jäin katselemaan kuinka tammat lähestyivät toisiaan ja alkoivat rapsutella toistensa harjamartoa kuin parhaat kaverukset. Voi että, olivathan ne jo aika erottamattomia - ainakin Pepin mielestä.
Julia & Bruni 13HM
|
|