Post by Kathreen on Aug 2, 2013 19:11:09 GMT 2
Pidän lyhyellä varotusajalla minivalkan sunnuntaina 4.8.
Mukaan otan kolme ja jokainen saa asianmukaisen kommentin tarinarungon lisäksi.
Otetaan pääasiassa lähestymisiä ja tiukkia teitä = taivuttelua.
Esteet nostetaan 70-90cm.
Aloitetaan klo 17:00 maneesissa ja lopetetaan klo 18:30.
Mukaan vain Vaahterapolussa asuvilla hevosilla.
Ilmoittautumiset viimeistään su klo 12:00
Maksu suoritetaa helpolla ja (toivottavasti) hauskalla menetelmällä, josta infoa myöhemmin!
Tulkaa verkkaamaan vähän aikaisemmin, että päästään suoraan hommiin (:
~Kat
Osallistujat/Maksanut
Petra - HukkisLarissa - RiimiLilja - Veera
Maksut: Kirjoita tekstari kaverillesi tuntia koskien. Käytä tesktarissa sanoja 'ihQ', 'lempeä' ja 'repäistä'.
______________
Vastaanottaja:
Viesti:
______________
Maksut tähän alle viim. 12.8. klo 21:00 Kirjoitan kommentin kun olet maksanut (:
Petra ja Hukkis
Saapuessani maneesiin porukka verkkasi jo hikihatussa. Hukkis liikkui hienosti omalla moottorilla, jalkoja nostellen ja näytti muutenkin mukavalta. Pehmeys hälveni heti kun parivaljakko saapui puomeile. Petra sai hevosensa hienosti puomien yli, mutta näki sen olevan työn ja tuskan takana.
"Petra, hellitä vähän ohjaa. Enemmän pohkeita ja ohjaa iiihan keskelle sitä puomia", ohjasin.
Tällä kertaa Hukkis suoriutui tehtävästä paremmin ja näytti pehmeämmältä kädelle.
Kavalletit ylittyivät samalla tekniikalla hyvin, joten pääsimme vähän ajan päästä ihan kunnon esteille. Vankkarakenteisen Hukkiksen oli aluksi hankala kääntyä tiukissa kurveissa, mutta 8-tehtävien jälkeen sekin vetristyi ja hyppäsi tiukkaa rataa mallikaasti. Viimeisellä kierrokselle nostin esteet 90cm:n. Suokki oli selvästi jo hieman vässynyt ja päätti heittää ihan ranttaliksi - hevonen ryösti ohjat Petran kädestä jo alussa ja rynnisti esteiden läpi niin että ryminä kävi!
"Soo Hukkis, soo", rauhoittelin keskeltä Petran saatua ohjat jotenkuten käsiinsä.
"Nyt pidä Petra kunnolla kii, mut muista kuitenki myötäillä päällä. Lasken täst osan kasikymppiin", sanoin ja laskin puolet esteistä.
Petra ohjasi Hukkiksen esimmäiselle esteelle ja selvitti sen pienellä kolahduksella. Loppurata meni puhtaasti lukuun ottamatta pieniä vikurointeja esteiden väleillä.
"Hyyvä Petra! Hienosti! Taputa sitä nyt", kehuin kaksikkoa.
Ratsukot jäivät vielä maneesiin loppuverryttelemään.
Larissa ja Riimi
Odottelin innolla näkeväni Riimin valmennuksessani - olihan herranen kuitenkin minukin kultani. Riimi ja Larissa verkkasivat, välillä myös väärinpäin. Riimi ylvästeli tapansa mukaan ja Larissa sai todella tehdä töitä saadakseen sen edustukseen. Riimi raiavili puomit virheettömästi, mutta silti hieman löysästi.
"Pohkeita ja kunnon tuntuma Larissa!" neuvoin naista.
Seuraavalla kierroksella Riimi ja Larissa työskentelivät jo paremmin, joka näkyi heti kokonaisvaikutelmassa.
Kavalletit eivät tuottaneet minkään näköistä ongelmaa, joten ratsukko pääsi suoraan siirtymään kunnon esteille. 8-tehtävä osoittautui hieman vaikeaksi, sillä Riimi olisi mieluummin rynninyt suoraan eteenpäin. Larissan taivuteltua Riimiä hetken, suostui tämä notkistumaan kaarevalle tielle. Kaksi estettä 8-uralla kävivät helpommiksi nostaessa. Radalla Riimi hyppäsi - kaiketi tapansa mukaisesti - mahtavalla mahavaralla. Ei kuulunut kolinaa, mutta senkin edestä hiekan rapinaa sen iskeytyessä valtavalla voimalla seiniin Riimin kavioista.
"Soo, hidasta Larissa vähän nii se ehtii vähän kattoa, minkä korkusia oikeesti hypätään", ohjeistin.
Nainen otti ohjista paremmin kiinni, pidätti pari kertaa vähän rankemmin ja päästi sitten Riimin taas hyppäämään. Tällä kertaa ruuna pomppi kohtuullisemmalta korkeudelta, Larissankin oli helpompi pysyä kyydissä.
"Hienosti meni! Muista vaan pidättää sitä tarpeeks, ettei se tee niitä metriennätyksii joka esteelle", naurahdin.
Katselin hetken parivaljakon verkkailua ennenkuin lähdin talliin.
Lilja ja Veera
Lilja ja Veera olivat minulle aivan uusi tuttavuus, joten seurailin heitä enemmän verkassa. Tumma ponitamma taipui mukavasti ja näytti kuuntelevan hyvin Liljaa. Puomeilla jouduin hieman pienentämään välejä isojen hevosten jäljiltä ja niin Veera loikki hienosti niiden yli. Toisella kierroksella Veera jännitti hieman ja kolhaisi viimeisellä puomille. Ratsukko tuli vielä kolmannen kerran suorittaen tehtävän kiitettävästi.
Kavalleteilla Veera ponnisti hieman kaukaa aiheuttaen Liljalle tasapainon menetyksen. Tyttö keplotteli takaisin satulaan ja käänsi ponin uudelleen kavaleteille.
"Nonii, nyt vaikka laske askeleet sille esteelle. Kato, että se ei pääse ponnistamaan sieltä kilsan päästä", opastin.
Lilja laski askeleet ja sai mahdutettua viimeisenkin askeleen kavalettia ennen.
8-tehtävästä ei koitunut ollenkaan ongelmia: pieni ja ketterä Veera oli kuin elementissään. Veera myötäsi hyvin hypyissä, josta tätä kehuinkin erikseen.
Radalla Veera rupesi temppuilemaan. Tamma eteni kuin höyryjuna esteeltä toiselle. Lilja sai otteen tammastaan ja pidätteli sitä parhaansa mukaan.
"Pidätä, älä sahaa, nojaa taaksepäin Lilja!" huudahdin.
Tyttö noudatti neuvojani ja sai Veeran takaisin kuolaimelle. Seuraavalla esteellä poni veti päänsä alas ja pukitti. Lilja roikkui hetken kaulalla ja punnersi sitten takaisin.
"Taitaa olla tuttua puuhaa", naurahdin.
"Joo", Lilja sanoi itsekin hymyillen.
Ratsukko otti radan vielä kerran, hllityssä laukassa ja suoriutui hyvin.
"Muistat vaan pitää sen kuolaimella, nii se ei pääse yllättämään", sanoin lopputunnista.
Tämän parin kehitystä olisi mukava jäädä seurailemaan, potentiaalia ainakin löytyy!