|
Post by Mila on Jul 17, 2012 14:06:04 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2012 9:15:16 GMT 2
Amador hirnahti tarhastaan hikisenä. Päivän rakka estetreeni oli saanut estearan esteratsun töihin. Kun Amador oli minulle saapunut en olisi ikinä uskonut, että se oikeasti hyppää 90cm ratoja kun 50cm estekkin oli jo niin kauhea. Meillä oli vielä Amadorin kanssa kehittymistä. Minulla ja Amodarilla oli vielä pahjon kihittymistä. Minun olisi päästävä paremmin Amadorin ilmaviin ja kaukaaponnistettuihin hyppyihin ja Amadorin korjata edellämainitut virheet. Putsailin satulahuoneessa Amadorin varusteita kun Mila tuli sinne. "Menikö hyvin?" Hän kysyi. Ilmeestä päätellen hänen treeninsä olivat menneet hyvin. "Joo, mitä se nyt vähän kaukaa ponnistaa." Sanoin ja hymyilin. "Muttei mitenkään erityisen kaukaa?" "Ei, mutta sen verran kuitenkin, että se tarvitsee treeniä. Se on kehittynyt jo paljon siitä kuin ostin sen. Kouluponihan se ennen oli. Olisiko teillä irtohypytys välineitä? Pitäs varmaa irtohypyttää Amppaa joskus." Kysyin. "On meillä jotain. Voi joskus tonkii estevälineitä. Jopikin on edistynyt aika paljon. Se on pulskistunut ja siitä tulee hyvä hevonen. Mila sanoi itsevarmasti. Olin aika varma, että Jopista tulisikin hyvä hevonen. Hyvässä kodissa siitä tulisi varmasti kiltti. Tämmönen pika pika päivitys, että oon elossa. : ) Kiva kuulla teistä Estevälineitä saa tosiaan käyttää ihan vapaasti jos Helena ei niitä tunneillaan käytä. Jopin kanssa ollaan kyllä edistytty huimaa vauhtia, jos sitä keskiviikkona uskaltautuis jo sen selkäänkin...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 3, 2012 13:20:10 GMT 2
Niin siinä kävi, että kun silmä hetkeksi vältti oli herralla suussa jotakin ihan muuta kuin kuolaimet. Tänään Amador oli tavallista laiskempi johtuen varmaan sääästä. Tarhassa laiskuudesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, kun Amadorilla ja Jorilla oli pientä leikkitappelua. Kuva alhaalla. Itsekkin olen huomannut, että joskus nuo hevoset leikkivät jotain laiskiaista ihmisen alla, mutta heti kun tarhaan pääsevät niin alkaa sellainen riehuminen että huh huh... Kiitoksia piirrustuksesta! Merkkaan elokuun vuokran maksetuksi.Attachments:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2012 15:51:44 GMT 2
"Hei, sä et sinne mene." Sanoin Amadorille, kun se selvästi yritti vähän livistää karsinastaan. Ori kun on. Monta kertaan minulle oli tullut mieleen, että hyppäsink liian usein Amadorilla? Halusin saada Amadorin paremmin esteille, mutta eihän minulla mikään kiire ollut. Olin siis tänään päättänyt vääntää vähän koulua - vaikkein koulu-ihmisiä ollutkaan - ja lopuksi mennä vielä loppukaynnit köpöttelemään maastoon. Ihan rennosti ajattelin mennä. Harjasin Amadoria, joka oli juuri tänään päättänyt piahtaroida. Kuulin kavioiden lähestymistä ja päätin ottaa Amppaa riimusta kiinni. Sitä kun ei koskaan tiennyt lähtisikö se naisten perään. Tälläkertaa Amadorin odotukset eivät täyttyneet, sillä tallikäytävän ohi tepasteli Tintti omistajineen, mutta Amadorilla oli silti korvat höröllä, joka kertoi orin uteliaasta luonteesta. Menin karsinan ulkopuolelle oltuani valmis. "Hei." Tervehdin Kahtreenia, joka vei Tintin viereiseen tarhaan. "Hei." Kahtreen murahti välissä viittaen Tinttiin. "Taas piahtaroinut." Hän voihkaisi. "Amadorkin oli. Pakkohan se on kun on oikea hellepäivä." Sanoin naurahtaen. "Nii-in. Tintti on sopeutunut tänne suhteellisen hyvin. Entäs teillä?" Kahtreen kysäisi ystävällisesti. "No me ollaan oltu täällä jo pitemman aikaa. Tai pitemmän ja pitemmän. Kesällä tultiin, mutta hyvinhän meillä." Vastasin. Amador koupi lattiaa levottomana. "Oltiinko sitä menossa tunnille vai ei"? Yleensä minulla ei kestänyt varusteiden haussa kauaa. Siksi se oli varmaan tiennyt minun jääneen jaarittelemaan, varsinkin kun olin oven takana. Totta kai se sinne kuulisi. "No mä jatkan varustusta." Sanoi hymyillen ja Kahtreenkin hymyili. Hain satulahuoneesta Amadorin koulusatulan, joka oli ruhjottu estesatulan alle. Voi voi, mitä äitikin sanoisi jos saisi tietää? Sitten otin myös kankisuitset. Minun koulutaidoillani olisi pärjäätty niillä nivelilläkin, mutta halusin kokeilla ja Amadorillahan oli entisellä omistajansa hoivissa pidetty suussa kankia. Kouluponi kun oli menneisyydeltään. Martingaalia en koulussa tarvinnut toisin kuin tarvinnut toisin kuin esteillä. Olihan Amador aina reipas ja aina sillä oli pää ylhäällä jos kaahotteli, mutta koulussa se oli huomattavasti rauhallisempi. Ja miltä sekin nyt näyttäisi: Martingaali ja kanget, pyh. Lähdin takaisin Amadorin karsinalle satula ja suitset mukanani. Avasin karsinan oven ja menin sisään. "Nonnih, nyt pääset töihin." Sanoin sille. Sitä kun se oli niin kovasti odottanut. Varustin Amadorin nopeasti. Vähän se testaili, muttei mitenkään paljon. Satulaa se lähti karsinassa pakoon ja koulaimia ei halunnut ottaa suuhun, mutta kaikesta selvittiin. Lähdin taluttamaan Amppaa kentälle tarkistettuani, että kaikki oli kunnossa. Kentälle päästyäni tarkistin satulavyön ja nousin selkään. Aloitimme alkukäynneissä. Tunnin aikana Amador kulki hienosti peräänannossa ja meni pohkeen väistöä ravissa ja käynnissä sujuvasti. Minä olin ainoa, joka rikkoi esityksen sulavuuden pomppimalla niinkuin viimistä päivää harjoitusravissa. Kun siihen tahtiin pääsi alkoi tämäkin kuitenkin luonnistua. Välillä se koetti vähän testailla. Lisäämällä tempoa ja vähän peräpäätä nostamalla se luuli minun tippuvan. En väitä olevani maailmanmestari, mutta niin huono en ollut, että olisi tästä tippunut tai edes säikähtänyt. Lopputunnista olin oman vartalonikin jo paremmin hallinnut ja näin eteen aloin nostaa laukkaa. Vaikka Amadot olisi halunnut mennä paljon lujempaa, minä päädyin pitämään tempon rauhallisena. Vaidoimme laukkaa ravissa ja vähän laukassakin. Kuten olin Amadorille "luvannut" loppukäynnnit menin maastossa. Siellä Amador halusi mennä kovempaa ja sai tosiaan pidättää. Onneksi sekin siitä rauhoittui. Pian tunti olikin jo loppu ja minä olin taluttamassa Amadoria takaisin talliin. Tallisassa Mila tervehti minua ja minä tervehdin takaisin. Hänellä oli töitä. Hän nimittäi yritti suostutella pikkutyttöä menemään vähän isommalla ratsulla kuin Sallalla. Tyttö ei halunnut mennä isolla hevosella, muttei myöskään keskikokoisella ponilla. En voinut muuta kuin naurahtaa. Tallissa otin Amadorilta varusteet pois ja harjasin sen. Veinsen vielä loppupäiväksi tarhailemaan Jorin kanssa. Henttu oli selvästi putsaillut tarhaa ajankulukseen. Varmaan miettien Joria, mutta ei se mitään. Sehän koitui vain minun edukseni! Vähän pitempää tarinaa tällä kertaa. Ihan huvikseni. Kiva kuulla teistä taas. Tosiaan lisäsin teidtä tuonne maastoretkelle jo. Mutta jos et jostain syystä pääsekkään niin ilmottele niin poistan teidät listasta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 11, 2012 8:18:04 GMT 2
"Miten se tonne on päässy?" Kysyin Julialta ja Jereltä jotka seisoivat vieressäni. Amador käyskenteli ihan lepposan näkoisenä tarhojen välissä. Jori näytti kuitenkin olevan paikoillaan tarhassa - niinkuin kuuluukin. Tarhassa ei ollut mitään vahikoa, vaikka Amador jollain ihmeen kaupalla olikin päässyt siitä ulos. "Ehkä se hyppäsi aidan yli" Julia arveli. "Ei se niin tekis. Sehän karttaa esteitä kuin ruttoa." Vastasin. Amadorille pienikin este oli jo valtava muuri. "Mikäs hevonen se sellanen on, kun se ei aidankaan yli hyppää." Jere kysyi. Tuhahdin "Se on ex-kouluponi." Sanoin kiukkusen näköisenä. "Hei, täällähän on heppa!" Iida huusi. Hänkin oli nähnyt karanneen ponini. Ilmeisesti hakiessaan Donnaa. "Juu. Me pyydystetään sitä." Vastasin ja minä ja Julia lähdimme piirittämään Amadoria. Jere jäi avuttomana seisomaan paikoilleen. Häntä ei ilmeisesti kiinnostanut ponin kiinni otto. Mutta minua kiinnosti. Olihan se nyt aika eeppistä, kun saavut tallille ja toteat ponisi olevan kaarannut. Amadorin silmissä pilkahti äkillinen oivallus ja se otti pariaskelta ravia minusta poispäin. Ponin harmiksi se juoksi suoraan Julian syliin. Julia oli lähestynyt sitä toiselta puolelta ja kapealla tarhapolulla se ei päässyt pakoon. Olihan molemmilla puolilla tarhaa. Toiset hevoset luonnollisesti olivat herpanneet Amadorin ollessa vapaa. Tuntihevoset tuntuivat ihmeesti piristyneen. "Ai sä oot harjotellukki tätä." Sanoin Julialle. "Käytännössä, kun noita omia hevosia pyydystää." Julia sanoi ja viittasi Peppiin. Amador yritti rynniä Julialta, muttei siinä onnistunut. Julia antoi ponin minulle ja lähti hakemaan Peppiä. Minä talutin yli-innokkaan ponini karsinaan. Vähän väliä se yritti rynniä ja karata uudestaan. "Kuules poika, Kai sä tiedät, että toi tietää kunnon treeniä." Sanoin Amadorille. Amador saisi nyt kuluttaa energiansa esteisiin. Tiesin, ettei ori siitä niin ilahtuisikaan. Se hän oli enemmän kouluponia. Jos koulua mentäisiin se olisi melkein palkinto sille. Hain Amadorin harjat ja aloitin sen harjaamisen. Kuten aina, Amador testaili minun mielialaani jo karsinassa. Amador tajusi, että nyt se oli hermoni käyttänyt, vaikkenhan minä mitenkään erityisen vihainene ollut. En halunnut siltä vain noita temppuja. Hain satulahuoneesta Amadorin varusteet ja varustin sen. Lähdin taluttamaan sitä kentälle. Kentälle olin rakentanut aika moisen esteradan. Nousin Amadorin selkään ja aloitin alkukäynneissä. Amador tuntui arvioivan rataa. Mikä este ylitettäisiin ja mikä ei? Vähän ajan päästä otin ohjat ja aloitin lämmittelyn. Olin jo hyppinyt muutamia esteitä. Amador oli taas ollut reipas ja rynninyt jokaiselle esteelle. Siinä oli kädet kovassa työssä. Ajattelin mennä vielä radan korkeimman esteen kerran ja lopetella sitten. Este oli 90cm ja Amador hyppäsi kyllä yleensä sitä rataa. Nyt kuitenkin jokin meni vikaan. Amador kielsi ja minä lensin komeasti sen selästä. Hetken aikaa minua nauratti ponin äimistynyt ilme. Sitten se karaisi matkoihinsa. Onneksi olin niin fiksu, että olin sulkenut portin. "Hieno lento." Jere sanoi kentänltä. "Mä sain sen videolle!" Marien huusi. En ollut huomannut, että he olivat tulleet katsomaan tuntia. Se tuli siis täytenä yllätyksenä, että kentänlaidalta huudetaan. Säikähdinkin sitä hieman. "Aijaa." Vastasin ja nousin maasta. Aloin paimentaa jo toistamiseen Amadoria tänään. Pelkäsin, että se astuu ohjiensa päälle. Nekun olivat sen pään yli tulleet. Sain herran kuitenkin pian kiinni. Nousin sen selkään ja yritin vielä kerran pystyä. Tälläkertaa se hyppäsi. Aloitin siis loppuverkat. Marieen auttoi minua ottamaan Amadorin pois. Jere katsoi Marieen opastusta karsinan ulkopuolelta. Sen jälkeen menimme taukohuoneeseen naureskelemaan Marieen, Milan, Julian, Sandran, Iidan, Kathreen ja Jeren kanssa ilmeitäni hypätessäni ja putoamistani. Minä halusin nähdä ehdottomasti muitenkin videoita missä Amador hyppäsi. Halusin nähdä oliko sen kenguru loikat katsojan silmissä parantunee. Noh.. Mitäs siinä nyt muuta kuin olla ylpeä ponistaan. Onneksi Amador ei kuitenkaan päässyt kenenkään tamman tarhaan karkureissullaan. Sehän se olis jos pikku Amador ilmestyis 11kuukauden päästä tallille. .. Tai en tiedä, liekkö se nyt niin kamala juttu, muttei kuitenkaan toivottavaa. Onneksi sinulle ei käynyt pahasti, vaikka tuiskahditkin alas selästä. Vaikka harva se päivä joku haluaa kyntää ruhollaan kentän tai maneesin pohjaa, niin pahemmilta haavereilta ollaan säästytty.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 4, 2012 20:13:25 GMT 2
"Luuletko tosiaan, että sä nyt alitat sen?" Katsoin Amadoria kuin mikäkin idiootti. Poni oli jääräpäisempi kuin luulin. Oikea kunnon vastus. Esteillä sen selässä olin ylittänyt sen kanssa reiluja 80cm ratoja ja nyt pienen pieni kuja - ehkä okseri oli sitten 40cm tai vähän päälle - tuntui mahdottomalta yrittää. Ei, en ollut vihainen, en ollut turhautunut, olin huvittunut. Minusta oli hauska katsoa pientä, jääräpäistä oriani. Ensimmäiset kerrat se oli hypännyt hyvin. Se oli käyttänyt selkää ja ollut innoissaan. Päästyään kujasta pois se oli riehunut maneesissa. Ei martingaalia = pää voi olla niin korkealla kuin haluaa, ei varusteita tai edes ratsastajaa = sai juosta niin lujaa kuin halusi ja poppia ilosta niin paljon kuin halusi. Se oli ylväänä laukannut vienoa laukkaansa. ainoa asia mikä teki Amadorin liikkeistä välillä rumia oli isot ilopukit ja nopeat käännökset. Muutoi se laukkasi pää ylhäällä - kuin myös häntä - mitä jaloistaan pääsi. Kesä oli mennyt ja koulut alkanut, joten irtohypytys oli vain nopeaa liikutusta ajan säästämiseksi. Olinhan minä Milalta kesällä irtohypytämisetä kysynyt, mutta nyt kyseessä ei ollut treeni vaan tuleva matikantesti. Minun piti ehtiä vielä lukea. Kouluni oli tullut uusia oppilaita. En tiedä miksi niin isona rynnäkkönä sinne näin kesken kaiken ryntäsivät, mutta tulivat kumminki. Tästä olimme toisten kanssa puhuneet päivemmällä. Aina joukostä löytyi joku, joka oli niin avulias liikuttamaan sinun hevostasi. Minun oli aina helppo toimia. Useimmat kun olivat yli 165cm pitkiä. "Amador on 138cm. Se on siis sinulle liian pieni." sanoin kaikille, jotkä edes yrittivät päästä hevoseni selkään. Siitä nyt on kuultu viimeiset 10-vuotta kun oma poni oli tullut. Ainaiset kysymykset: "Saanko mä ratsastaa sillä?" "Voinko mä vuokrata sitä?" "Saanko mä hoitaa sitä" Tiesimme koko talliporukka - keillä oli omat hevoset -, että suurin osa halusi vain ratsastaa. Onneksi minä ja Amador olimme pieniä! Olin tässä syksyn aikana saantu uuden ponin. En kertonut koulussa saaneeni omaa ponia, koska tietty kaikki olisi taas halunnut ratsastaa Renilläkin. Se kun oli jo vähän isompi 145cm. Amador ja Ren olivat kyllä tavanneet. Viime viikonloppuna olin tuonut Renin tänne ja sillä ja Amadorilla oli ollut varsinaisen kivaa tutustua. Siis emme me mitään varsoja oltu edes ajateltu. Hyh, sentään nehän olivat aivan eri rotuakin! Tutustetuttiin tamma ja ori vain toisiinsa, että jos joskus täytyy vaikka ratsastaa niidemkanssa kimpassa. Amador alkoi väsyä ja pikku hijaa mekin siirryimme jo tallin puolelle. Pika pikaaa... Sori. :/ Kiva kuulla teistä! Merkkaan syyskuun vuokran maksetuksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 26, 2012 16:33:14 GMT 2
"Mitä sä aijot Renin kanssa tehdä?" Mila kysyi katsellessaat tamma, joka oli taas säikähtänyt jotakin tarhassaan. "Ajattelin antaa sen tottua talliin vähän aikaa. Näethänsä nyt, että se on aika säikky." Sanoin hymyillen. "Niin, onneksi Ynni on aika rauhallinen." Mila vastasi naurahtaen. "Ynnin seura tekee Renille varmasti hyvää." Miettisin ääneen. Vähän ajan kuluttua lähdin hakemaan Amadoria tarhasta. Ajattelin pitää tänään "leikkitunnin". Mennä siis ilman satulaa. En ollut koskaan ennen mennyt Amadorilla ilman satulaa enkä tiennyt oliko sillä ennen ratsastettu niin. Tänään se nähtäisiin. Amador oli reippaalla päällä keten aina. Siitä, että se juoksi tarhassa omistajaansa pakoon kertoi sen, että poju oli terve. Sieppasin Amadorin kiinni ja vein sen karsinaan suitsitettavaksi. Halusin kokeilla tänään hypätä Amadorilla ilman satulaa sekä ratsastaa koulu ilman satulaa. siispä olin pystyttänyt keskelle kenttää yhden kavaletin ja kavaletin viereen ravipuomit. Alkukäynneissä jo huomasi, että Amador ei ollut tottunut tälläiseen menoon. Kun sillä oli ohjat pitkänä se yritti kokoajan tehdä jotain tuhmaa ja kun otin ohjat käteen ja yritin saada sitä muotoon se oli harvinaisen vaikeaa. Yleensä se meni muotoon jo pelkästä ajatuksesta. Nyt se vaati vähän enemmän. Nostaessani ravia Amadoria häiritsi, ettei satulaa ollut. Se heilutteli päätä ja yritti tehdä tuhmuuksia. Loppu tunti oli melkein samallaista menoa. Esteistä se ei tykännyt lainkaan, mutta laukkaan siirtyessä Amador helpottui huomattavasti. Tunnin jälkeen vein Amadorin talliin ja tulin vielä irtojuoksuttamaan Reniä. Renille Maneesi oli uusi tuttavuus. Se ihmetteli hallia ja oli tavallistakin säikympi. Vauhtia tammalta löytyi ja ilmeisesti energiaakin, mutta en halunnut ratsastaa Renillä vielä. Oli muutenkin tulossa talvi ja maneesiin oli totuttava. Irtojuoksutus maneesissa oli siis oiva tapa tutustua siihen. En halunnut nousta täysin säikähtäneen elaimen selkään. Sitäpaitsi, kyllähän maneesissa voi muutakin maastakäsin työskentelyä tehdä. Minun ja Renin tutustuminen toisiimme - ja maneesiin - olisivat siis seuraavat viikonpäivät tätä. Amadot tunnilta pois tulossa.
|
|
|
Post by Mila on Oct 4, 2012 2:05:23 GMT 2
Heips ja pahoitteluni etten ole ehtinyt vastailemaan! Nyt parannan tapani
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2012 10:45:48 GMT 2
"Hou hou. Ei mitään hätää." Sanoin Renille, jota olimme yrittäneet Even kanssa pesupaikalle saada.
"Ei taida suihku neitiä kiinnostaa." Eve sanoi.
Nyökkäsin hymyillen myöntymisen merkiksi. Ren oli aiheuttanut tallissa muillekin hevosille häsää. Tamman selkään en ollut vielä noussut kuin pieniä koulutreenejä ja kävelyjä varten. Muuten se oli kotiutunut juoksutuksella, irtohypytyksellä ja muulla maastakäsin liikunnalla. Hevosen ex-omistajatkin olivat kovasti kuittailleet, että Renin kannattaisi antaa kotiutua rauhassa ilman ratsastusta, vaikka vanhalla kotikentällä oli koeratsastus hyvin sujunutkin. Tänään kuitenkin oli kunnon ratsastuksen aika. Tammahan olisi pian itsepäinen, huonosti liikutettu ja tylsää elämää elävä poni, jos sitä ei pian alettaisi ratsastamaan. Luovutimme pesupaikan kanssa. Ren ei sinne tänään menisi ja aikaa ei ollut rajattomasti. Laitoin Renin siis käytävälle – missä ei ollut ongelmaa – ja varustin sen. Ennen lähtöä laitoin hivutussuojat Renille. Ren hivutti mikä oli minulle hyvin vaikka muistaa, sillä minulla ei ollut koskaan ollut ponia joka hivuttaisi. Lähdimme maneesiin.
Aloitimme alkukäynneillä, mutta kun tunsin, että Ren on lämmennyt, siirryimme raviin. Ren oli Amadoria isompi, joten sen askel poikkesi tottumastani kipityksestä. Yritin ratsastaa sitä pyöreäänmuotoon. Ren kyllä hakeutui kuolaimelle, mutta ei ollut vielä kokonaan peräänannossa. Se nosti yhden tai parin askeleen jälkeen aina päässä ylös. Ren oli jännittynyt. Teimme pitkälle sivulle Tempon vaihtelua ja vähän pääty-ympyrää. Pääty-ympyrällä Ren meni jo paljon paremmin muotoon ja taipui välillä jopa koko ympyrän loppuun saakka, mutta suoralla oli vielä vähän ongelmaa. Istuin alas harjoitusraviin ja vaindoin tehtävää. Nyt menimme vähän pohkeenväistöä. Ren väistätti hienosti ja helposti . Aloimme laukat. Renin pää nousi ylös laukassa, joten aloin tehdä pääty-ympyröitä joissa se meni helpommin muotoon. Sain Renin menemään vähän myös laukassa muotoon. Ren oli vähän villillä päällä ja yritti kiihdyttää, joten jouduin käyttämään vähän voimakkaampia apuja. Siirryimme raviin ja loppuraveissa Ren meni muotoon kokonaan. Lopetimme tunnin loppuraveihin. olin vienyt Renin takaisin tarhaansa.
Olin ajatellut mennä tänään Amadorin kanssa maastoon niin, että siellä voitaisiin oikein kaahotella. Nyt vielä, kun maa ei ollut niin märkää/liukasta, että voitaisiin mennä maastossakin ihan tiellä oikein lujaa. Hain Amadorin sisälle ja varustin sen. Laitoin sille vihreät suojat, etteivät hänenkin jalat vahingossa loukkaantuisi. Tallillahan oli jo yksi jalkapotilas. Vihreät suojat siksi, etten halunnut pilata sen hienoja mustia suojia. Laitoin estesatulan ja suitset. Kaiken pahan varalta laitoin myös martingaalin jos Amador vaikka päättäisi lähteä ryöstämään pää ylhäällä. Vaikka tuskin se lähtisi. Lähdimme maastoon. Olimme kävelleet jo hetken kun tuli sopivaa ravi ja laukka tietä. Nostin ravin. Amador oli entistä reippaampi tänään. Johtuen varmaankin siitä, että olimme maastossa. Vähän aikaa ravattuani aloin nostaa laukkaa. Annoin Amadorin mennä kovaa, mutta tein silti välillä laukan tahdissa pieniä pidätteitä. Amador oli selvästi innoissaan kun pääsi menemään kovaa. Hidastin ravin kautta käyntiin. Amador suostui hidastamaan kiltisti. Teimme pienen lenkin ja lähdimme kävelemään takaisin tallille.
”Missäs olitte?” Julia kysyi kun ratsastin Amadorin kanssa hänen vierelleen.
”Maastossa vähän kaahottelemassa.” Vastasin osoittaen selästä päin Amadoria, jonka kaulassa oli hikeä ja kuolaa laukkailujen jälkeen.
”Heh, tainnu vähän olla kivaa, kun noin paljon on innostunut, että on kuolannutkin.” Julia naurahti ja kiihdytti vauhtia, jotta pysyisi meidän perässä.
”Joo, mutta se tosi kiltisti suostui hidastamaan. Sehän on välillä ihan kentälläkin viemässä.” Sanoin
Juttelimme siinä hetken aikaa, mutta sitten meidän tie erkaantui ja minä vein Amadorin talliin. Pesaisin Amadorin, laitoin sille fleeceloimen päälle – kun poika nyt sattuu olemaan aika kova palelemaan – ja vein sen takaisin Jorin kanssa tarhaan.
Voih, olispa kiva ihan oikeassakin elämässä päästä maastoilemaan ihan kunnolla. <3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 18, 2012 21:53:26 GMT 2
Ensimmäinen estetreeni oli aina jännittävä uuden ratsun kanssa, mutta olin kuitenkin päättänyt säästää intoni illempaan ja hoidella ensimmäiseksi Amador. Ponien hoitelu yhdessä kun ei onnistunut. Toinen säikkyi omaa varjoaankin ja toinen oli niin poikamainen, että keksi mitä tyhmyyksiä millonkin. Olin luovuttanut ponien yhdessä harjaamisen edellis iltana. Olin kuulut kaveriltani, että jos minulla oli kaksi omaa ponia voisin hoitaa niitä yhtäaikaa pistämällä ne käytävälle turvatusten. Olin laittanut molemmat käytävälle kiinni ja aloittanut työni. Noh, Ren oli säykähtänyt ja Amador oli päättänyt alkaa koettelemaan hermojani. Onneksi ponien karsinat olivat niin lähekkäin toisiaan, että olin vaivatta voinut vain tunkea ne karsinaan rauhoittumaan. Nyt olin kuitenkin päättänyt käyttää aikaa sen eteen, että minulla sekä poneillani oli turvallista puuhata keskenämme. Eli siis EI Amadoria ja Reniä samaan aikaan hoidettavaksi. Talutin Amadoria sisälle. Amador oli tänään energisellä päällä mikä oli hyvä kuin huonokin asia. Olin ajatellut pitää sillekkin estetreenin, koska en ollut hypännyt Amadorilla pitkää. Vanhana kouluponina Amador oli vieläkin vähän arka esteillä, mutta oli kehittynyt huimasti. Koska se oli energisellä päällä, sen kannustainen esteille olisi helpompaa. Toisaalta se saattaisi myös yrittää kuskata minua ympäri maneesia. Iän ja harjoittelun myötä, uskoin kuitenkin Amadorin tottuvan esteisiin ja rauhoittuvan perus reippaaksi kiltiksi poniksi. Vein Amadorin sisälle ja aloitin sen kuntoon laittamisen. Laitoin suojat varusteista ensimmäisimmiksi, koska minulla sattui olimaan tapana unohtaa ne. Sitten laitoin satulan ja suitset. Varustin myös itseni ja lähdin maneesiin. Maneesiin rakensin kivan kolmen esteen radan. Oikealla pitkällä sivulla oli kaksi osainen sarja jonka viimeinen este oli okseri ja ensimmäinen pysty. Vastakkaisen puolen sivulle olin pystyttänyt ikään kuin kokorata leikkaa linjan alkuun pystyn. Yksittäisen pystyn pystysi hyppäämään kaarevassalinjassa ensimmäisen sarjan esteen kanssa. Aloitimme alkukäynneissä. Amador kulki reippaasti ja tutkaili välillä rataa ja maneesia. Kun Amador alkoi lämmetä siirryimme raviin. Heti kun Amador tunsi pohkeeni, se lähti ripeään raviin. Ravi oli hyvä alkaa koota vähän puöreäämuotoa, vaikka emme olleetkaan koulutunnilla. Tiesin silti, että kun esteitä nostettaisiin Amadorin pää olisi ylhäällä martingaalista riippumatta. En tiennyt auttaisiko lämmittelyissä puoreämuoto radan aikana päähän, mutta päätin kokeilla. Amador laski päätään ravissa peräänantoon hienosti. Vähän ajan päästä nostimme laukkaa ja aloittimme hyppimään. Esteet olivat alussa matalia, joten joutuisin tulemaan selästä alas hetkellisesti voidakseni nostaa esteitä. Hyppäsimme parikertaa sarjan ja sitten yksittäistä pyistyä. Pidättelin Amadoria välillä ja ainakin vielä Amador kuunteli sitä kiltisti. Kun esteet olivat nousseet Amador oli kuumentunut ja olimme alkaneet koitella ponin rajoja korkeudessa. Tunti oli mennyt hyvin. Amador oli päässyt töihin ja nyt välikäynneissä sillä ei enää paljon virtaa ollut. Se oli aivan hikinen ja pärskähteli. Korkeimmilla esteillä olimme päässeet Amadorin kanssa hyvinkin lähelle estettä. Yleensä poni pomppaili vähän kaukaa, mutta kun esteet nousivat alkoi Amadorkin miettiä ponnistus paikkaa. Lopettelimme tuntia ja lähdin viemään Amadoria talliin. Kello läheili jo kuutta ja koska minulla oli vielä yksi ratsu minun piti toimia ripeästi. Eihän vielä ollut myöhä hevosen hoitamiselle, mutta ratsastamiseen menini vähintään tunti ja kello olisi silloin jo seitsemän. Sitten pitäisi hoitaa hevonen ja pyöräillä kotiinkin, jonne olikin vähän matkaa. Jätin Amadorin sisälle, koska se haettaisiin muutenkin pian karsinaan. Pesaisin sen nopeasti märällä rätillä ja laitoin fleeceloimea päälle. Menin hakemaan Reniä tarhasta. Renkin oltaisiin pian sisälle haettu, joten tämä ei haitannut sen leikkimistä Ynnin kanssa. Ynni ja Ren olivat tulleet hyvin juttuun. Olin ajatellut pitää Renin kanssa aika samanlaisen treenin kuin Amadorillakin. Esteet olivat ainakin toivon mukaan maneesissa ellei joku olisi väärinkäsityksestä korjannut niitä. Laitoin Renin karsinassa kuntoon ja lähdin maneesiin. Maneesiin kävellessämme Ren tähyili jo ympärille. Maneesi reittiä valoisti hyvät katulamput, mutta se oli silti pimeällä vähän pelottava. Kun pääsin maneesiin saatoin ilokseni huomata, että esteitä ei oltu korjattu. Laskin esteitä lämmittelu kokoon ja nousin Renin selkään. Aloitimme lämmittelyn samalla tavalla kuin edellisellä tunnilla. Ripeästi ravaillen ja puöreää muotoa hakien. Kun Rn oli hetken ravannut aloimme nostaa laukkaa ja hypätä sarjaa. Hypätessä unohdin pyöreän muohon, sillä hevosen olisi vaikea hypätä niin. Renin pää ei muutenkaan noussut kovin korkealle. Oikeastaa se pysyi "paikallaan" niinkuin kiltin ja suhteellisen rauhallisen ponin pää kuuluukin pysyä. Laskeuduin ja nostin esteitä. Uskon, että yksittäisen pysty hyppääminen olisi muuten sujunut hyvin, mutta Ren säikähti jotain juuri esteelle lähestyessä ja kielti. Koitimme uudestaan, mutta Ren ei hypännyt. Koitin välillä sarjaa, jonka Ren hyppäsi hyvin. Mutta pystyä se ei enää uskaltanut hypätä. Ren oli juuri kieltänyt kun kuulin maneesin laidalta ohjeen. "Anna sille enemmän ohjaa ja napakkoja pohkeita." Helena huusi. Tein ohjeen mukaan ja Ren hyppäsi. Vähän jännittäen, mutta hyppäsi kumminkin. "Kiitos. Mitä sä teet täällä?" Kysyin hymyillen. "Unohdin tänne kai takkini." Helena sanoi nostaen aidalla roikkuvan takin syliinsä. "Hieno poni sulla. Sillä on hyvä hyppytyyli ja varmasti vähän kapasiteettiakin, mutta se näyttää olevan aika säikky" Helena jatkoi. Lauseessa oli tietämyksen ohella myös kysymyksen sävyä. "Joo. Säikkyyhän se kaikkea, mutta on hyvä hyppäämään ja tosi kiva ratsastaa. Se sopisi varmaan ratsastuskouluunkin ellei olisi niin säikky." Sanoin. Aloin lopetellla tuntia ja ravailla vähän. "Mä voin auttaa suo keräämään esteet, kun ei mulla mikään kiire kotiin ole." Helena sanoi. "Kiitos." Vastasin ja ravasin Renillä. "Voisi tossa jokupäivä pitää korkeushyppytunnin näille tuntihevosillekkin. Olisi ihan kivaa vaihtelua." Helena sanoi ajatuksensa ääneen. "Se olisi kivaa." Sanoin ja siirtelin käyntiin. Lörpöttelimme Helenan kanssa kunnes minä lähdin viemään Reniä talliin ja Helena sitten kai kotiin. Harjasin Renin ja pidin sille hetken seuraa. Renin kanssa emme olleet ehtineet hypätä niin isoja esteitä, joten Ren ei ollut hikistynytkään. Pilkkosin sille porkkanan rehukuppiin ja jätin sen nauttimaan herkkuplussastaan. Menin antamaan myös Amadorille pilkotun porkkanan rehukuppiin ja tarkistin oliko se jo kuiva. Amador oli ehtinyt kuivua, joten otin loimen siltä pois. Itsekkin olen huomannut, että välillä saa olla tarkkana mitä hevosia samaanaikaan käytävälle ottaa.. Jotkut kun ei tykkää toisistaan sitten yhtään ja jotkut sitten taas vähän liiaksikin asti.... Näitä sinun tarinoitasi lueskellessa tulee niiiiiiin hinku itsellä ratsastamaan ihan oikeasti! Vaan rahapussi mollottaa tyhjyyttään ja tää vauvamassu on kyllä kans tiellä... Ehkä sitten ensi vuoden puolella!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2012 9:27:11 GMT 2
Ensilumi vaikutti kahdella tapaa poneihini. Saksasta toutu Ren, oli aivan vauhkona. Se oli kyllä nähnyt lumen ennenkin, mutta sen edellinen omistaja oli kertonut, että se oli todella harvoin ollut talvisin Saksassa sillä se oli ollut omistajan pojan kanssa kilpailuissa - siis ihan "pienissä" luokissa ei missään word cupissa -, valmennuksissa ja sekä vieraillut Amerikassa pojan tyttöystävää moikkaamassa. Tämä ei ollut siis Renille joka talvista tapahtumaa. Se ei ollut seisonut tänäänkään tarhassa paikoillaan juuri ollenkaan ja mietin riittäisikö sillä energiaa ratsastamiseen. Jos se ei se kävellyt reippaasti pää taivaissa korvat luimussa niin se juoksi ja pukitteli miten sattuu. Ynni katsoi tarhakaveriaan kuin mielipuolta, mutta oli välillä ottanut myös mallia. Amador sen sijaan oli virkeä, mutta rauhallinen. Se ja Jori, jotka olivat ikänsä asuneet lumen keskellä olivat välillä leikkineet, piahtaroineet tai sitten vain seisonut ja tutkinut. Menin talliin sisälle. Yksityistallin puoli oli täynnä yksityisten omistajia mukaan lukien Mila. "Mites ton Renin kanssa?"Mila kysyi. Muutkin olivat houmanneet kauhistuneen tammani. "Ajattelin, että annetaan sen nyt hetki siellä vielä olla ja haen sen sitten ratsutettavaksi. Se voi tulla sitten iltapäivällä takaisin vähän tarhaan." Sanoin. Se ehtisi murtaa jalkansa jos olisi koko päivän ulkona samanlainen. "Selvä. Joku menee sitten varmistamaan, ettei mitään pahaa tapahdu." Mila, senkin äiti. Pyöritin silmiäni. Toki se toisi minulle mielen rauhan jos joku olisi kanssani hakemassa sitä hulluksi muuttunutta paistia, mutta minulle tuli alkeismainen olo. "Mä voin tulla." Julia ilmoittautui heti. Arvasin, että hänellä oli taka-ajatus. Ehdin MELKEIN istua kun Julia oli jo lähdössä. "Hei, mennään nyt." Hän sanoi. Lähdimme hakemaan Reniä riimunaru kädessäni. Renin kiinni saaminen tarhasta oli mahdotonta. Paimensimme sitä noin 10 minuuttia kunnes se havaitsi kädessäni olevan porkkanan. Talutuskin oli yhtä tuskaa sillä Renille ei meidän vauhti kelvannut ja se yritti kokoajan puskea. Loimen puhtaudesta päätellen se ei ollut vielä kaatunut. Siinä ei ollut yhtään lunta. Liukkaiden paikkojen tullen Ren sai muuta ajateltavaa kuin lumi ja se tuli liioitellun hitaasti. Julia oli takanani koko matkan. Talliin päästyämme Ren meni kuitenkin ihan kiltisti ja tavallisesti. Aloin laittaa Reniä kuntoon. Se oli tavallisesta poiketen tänään tammamaisempi kuin yleensä. Sitä ilmeisesti ärsytti suunnattomasti sen kenkiin tarttuneet lumikökkäreet. Putsasin ne pois. Kun olin valmis, lähdin taluttamaan Reniä maneesiin. Jätin maneesin oven auki, jotta voisin lähteä siitä ratsain ulos. Suunnitelmissani ajattelin ratsastaa ensin alkukäynnit ja –ravit maneesissa, lähteä sitten ihan minimini maastolenkille ja tulla vähän laukkailemaan ja ravailemaan vielä maneesiin. Halusin totuttaa Renin lumeen, sillä tätä jatkuisi koko talven. Eihän se olisi kivaa jos vielä tammikuunkin alussa tamma olisi lumesta arka. En joka tapauksessa uskaltanut jättää sitä yksin tottumaan lumeen, koska se murtaisi siellä jalkansa. Säätiedotteissakin oli sanottu, että alkaa sataa räntää, mikä tietty tarkoitti, ettei Ren välttämättä vielä tällä erää tottuisi lumeen. Kävelimme maneesissa hetken. Ren kuunteli kaikkea. Se säikähti parikertaa kun lunta tippui maneesin katolta. Nostin ravin. Se oli onni, että Mila oli rakentanut tallille maneesiin. Olisin varmaankin jo tippunut jos olisimme ravailleet kentällä. Hidastin pian käyntiin ja lähdin maastoon kävelemään. Olin arvannut oikein. Ren ei oikein olisi halunnut pysyä käynnissä. Se ei varmaankaan johtunut mistään muusta kuin vieraasta aineesta maassa. Jo puolessa välissä matkaa Ren rentoutui. Se vieroksui yhä lunta, mutta oli muuten paljon rauhallisempi. Säikkyhän tamma oli aina ollut eikä siltä vältytty maastossakaan. Menimme maaston jälkeen vielä maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Teimme voltteja ja temponlisäyksiä. Vähän pohkeenväistöäkin tuli kokeiltua. Lopuksi siirryimme loppukäynteihin. Renin ratsastettuani aloin hoitelemaan Amadoria. Amador oli onneksi tavallinen. Tuntui melkein samalta kuin olisi siirtynyt villistä varsasta kilttiin tuntiponiin. En uskaltanut edes ajatella miltä se tuntuisi, kun menisi hoitelemaan Damonia. Varustin Amadorin ja lähdimme kentälle. Oli kaunis ilma, joten halusin mennä ulkona. Ratsastin aika varovasti pelossa, että Amador kaatuisi, mutta kun olin saanut vähän tuntumaa, uskalsin jo vähän laukatakin. Harjoittelimme rauhallista laukkaa sekä pysähtymisiä ja peruutuksia. Amadorista se oli varmaan kivaa, koska se kuunteli korvat hörössä apujani. Tunninlopuksi se sai isot taputukset ja hellyydenosoitukset. Sitten lähdin viemään sitä takaisin talliin. Otin Amadorilta varusteet pois ja laitoin loimen päälle. Tarkistin sen kaviot, ettei niissä ollut kiviä tai paljon lunta. Vein Amadorin sitten takaisin tarhaan. Ren - joka oli ollut tunnin karsinassaan – pääsi nyt takaisin ulos. Tarkistin senkin jalat ja vein ulos. Ren otti rauhallisemmin ja meni Ynnin luokse. Söpö pari. Eiköhän se Renkin piakkoin totu tuohon valkoiseen kakkendaaliin mikä ilmeisesti on tullut jäädäkseen. Tottuihan se Villakin, vaikka se ei koskaan ennen ole Australian rajojen toisella puolen käynyt ennen tänne tuloa ja siellä nyt ei ole lumesta tietoakaan - koskaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 14, 2012 20:13:07 GMT 2
Miten voikaan olla, että hevosenomistajalla on näin paljon vaivaa? Kokeiden lähestyessä aikani tallilla oli alkanut hupenea. Joinain päivinä olin ehtinyt vain pikaisesti juoksuttaa ponit ja joskus en ehtinyt tallille ollenkaan! Ren oli vielä liian uusi ja kokematon siihen, että uskaltaisin antaa sen toisen ratsastettavaksi, mutta minullahan oli kaksi ponia. Olin miettinyt tätä pitkään, mutta Amadorin oli ehkä aika päästä toisiin syleihin. Kaikki varmaan luulee nyt että aijon myydä sen? Mutta ehen, en voisi luovuttaa pientä Amppaani minnekkään, mutta ehkä hoitaja olisikin hyvä idea. Olin siis pistänyt kaikkialle, että hakisin kivalle ponille hoitajaa. En tietenkään liian innokasta, jotta minulle ja Amadorillekin jää aikaa. Harmikseni kukaan ei ollut vielä vastannut. Ja jos joku oli lähettänyt sähköpostia, olin voinut jo suoraan sanoa, että Amador olisi hänelle liian haastava. Useimmat kun olivat olleet innokkaita 10-vuotiaita ponityttöjä. Toivon kuitenkin, että joku vähän kokeneempi ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi hoitamaan tätä pientä ryökälettä. "Vai, että hoitajaa." Petra sanoi. "Niin, aika ei vain riitä ja olisi suuri helpotus jos joku muukin ratsuttaisi Amadoria." selitin. "Totta, aina aikaa ei millään tahtoisi olla. onko hoitajaa löytynyt?" Petra kysyi. "ei, tai no vapaaehtoisia on ollut, mutta liian kokemattomia." Sanoin. "Amadoriakin virkistäisi varmaan uusi syli." Petra sanoi. "MITÄ!? Aijotko myydä Amadorin!?" Julia pöllähti talliin. "En vaan hankkia hoitajan." Sanoin vähän virnistäen Julian ilmeelle. "ai, no mä jo miettisin." Julia sanoi. "Mä meen nyt hoitelee niitä poneja." Sanoin ja lähdin. Vaaroja uhmaten talutin molemmat ponit yhtäaikaa maneesiin. Tänäänkin piti lukea kokeisiin, joten aikaa ei ollut. Kokosin nopeasti maneesiin kujan irtohypytystä varten. Ren ja Amador olivat tulleet hyvin toimeen, eikä Renillä ollut tänään kiimaa. Siispä ponit leikkivät ja jouksivat maneesissa. Otin ne kiinni ja päästin ne hyppäämään. Ren ja Amador hyppäsivät melkein samaa aikaa, mutta Amador vähän myöhemmin. Kun nostin esteitä Renin innostus kasvoi ja samaten Amadorin epäluulo. Amadoria joutui vähän käskemäänkin jo esteille. Koska Renin ja Amadorin kokoero oli niin suuri, Ren ei päässyt koettelemaan rajojaan. Siispä vein ne takaisin talliin harjattavaksi. Nyt kun aika on oikeasti tiekalla, pika pikaa, mutta elossa ollaan. Moikka! Kiva tietää että henki pihisee teissäkin. Ei nää pikaiset kuulumiset/tarinoinnit mitään haittaa kun itsekkin vaan koomannut sohvan/sängyn pohjalla taas muutaman päivän
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2013 18:11:53 GMT 2
Tammikuun ensimmäinen päivä oli aina ollut minulle jotenkin helpottava ja mukava toisin kuin helmikuun ensimmäinen päivä. Enkä nyt ala selittämään mitään "ensimmäinen ponini kuoli helmikuun ensimmäisenä päivänä." - nyyhkytarinaa, vaan mieltymykseni johtuvat aivan muusta syystä. Tänään nimittäin alkaa väkisinkin miettiä kesää ja sen kaikkia ihanuuksia. Tuntuu kuin se tulisi nopeammin kuin huomaankaan, mutta sitten helmikuussa tulee minulle melkein aina sellainen plääh -olo, kun huomaan kesän lähestyvän hitaammin. Tämä oli ensimmäinen uusivuosi Renin kanssa ja oletin sen olleen aivan paniikissa, kun raketteja oli ammuttu. Olin juuri saapumassa Vaahterapolulle. usea pikkutyttö oli kokoontunut yhden tarhan ympärille. Valitettavasti niin tiheään porukkaan, että en nähnyt mikä/kuka tarhassa oli. Jos olisin ollut ilkeäkin olisin tietty heti mennyt valittamaan nuoremmilleni, että hevoset hermostuu. Itseäni hermostutti aina sellainen kiusanteko. Kaatuiko jonkun maailma, jos pienemmät lapset katsoo porukalla poneja? Uteliaisuuttani lähdin vilkuilemaan mitä tarhassa oli. Ensiksi näin toffeeponin peräpään. Mieleeni tuli jori, mutta ei se ilmeisesti se ollut. Pian kunninkin pikkutytön lähtivät tallia kohti ja näin yhden pienen pilkkuponin ja toisen vähän isomman ponin. Ilmeisesti uusia poneja, kun noin kova häsä oli. Näin kauempaakin näki, että molemmat olivat tosi söpöjä. Halusin päästä täältä vielä joskus kotiinkin, joten lähdin vain suosiolla katsomaan omia ponejani. Ren ei ollut ilmeisesti pahemmin riehunut yöllä. Vähän oli heinät karsinaan levinnyt, mutta potkimisenmerkkejä seinässä ei ollut eikä poni tuntunut olevan satuttanut itseään. Minulla ei ollut yhtään ratsastusfiilis. Ulkona oli niin kurja ilmakin. Räntää satoi ja oli liukasta. Silloin kun minulla ei vielä ollut omaa ponia ajattelin, että kun saa oman ponin voi tehdä sen kanssa ihan mitä tahansa kivaa eikä tarvitse aina kysyä ratsastuksenopettajalta tehtäisiinkö tänään sitä ja tätä. Nyt kun on hetken aikaa omien ponien kanssa elänyt alkaa huomata, että ei se ihan niin menekkään. Joka päivä ei voi hypätä, vaikka kuinka haluaisi eikä joka päivä voi mennä maastoon tai vain päättää ettei ratsasta. Ja juuri tänään oli se päivä jolloin minä en vain voinut olla ratsastamatta. Olin antanut Renille ja Amadorille ihan tarpeeksi vapaat näin joulun ja uudenvuoden alla, joten olin tänään päättänyt ratsastaa niillä ennen, kun ne unohtavat mikä satula on. Aloitin varustamaan Reniä, jonka olin päättänyt ratsuttaa ensin. Pidin Renin varusteita ja siksi sen varustaminen oli aina niin kivaa. Sain rauhassa ihastella Punertavaan taipuvaa ruskeaa tammaani ja sen punaisia varustetita. Renin varustaminen oli muutenkin paljon helpompaa kun Amadorin. Ei sillä, että Amador käyttäytyisi varustaessa jotenkin erityisen huonosti, mutta olin ehtinyt ostaa Amadorille niin paljon kaikkea esim. kuolaimettomat suitse, kankisuitset, este- ja koulusatulan. Niin paljon kaikkea, vaikka oikeastaan olisin pärjännyt hyvin yleissatulalla enkä olisi niin monta eri suitsiakaan tarvinnut. Siispä aina kun en ole varma haluanko mennä koulua vai esteitä saan satulahuoneessa pähkäillä kumman satulan laitan herran selkään. Olisihan se hieman vaikeaa, jos laittaisin Amadorille koulusatulan ja kankisuitset ja sitten maneesissa päätän hypätä esteitä. Aloitin Renillä ratsastamisen ihan alkukäynneillä. Olin ottanut pitkän kouluraippani mukaan, koska vaikka Ren olikin aika reipas, saattoin se joskus tarvita raipan kosketusta esim. silloin kun se on säikähtänyt jotain tavallista asiaa eikä suostu menemään sen lähelle, vaikka kuinka pohkeilla kannustaisi. Sama koski Amadoria jos se on päättänyt ujostustaan tai ratsastajalle jekkuillakseen päättänyt eittei hyppää ensiyrityksellä. Eihän tuota kumminkaan usein tapahtunut kummallakaan. Pikkuhiljaa aloin koota ohjia ja hakea Reniä muotoon. Ren ei ole ollut koskaan ratsastuskoulussa tai muutenkaan kovaa suusta ratsastavien käsissä, joten se menee muotoon joka kerta melkein pelkästä ajatuksesta. Aloin tehdä käynnissä pitkällä sivulla pohkeenväistöä kentän sisäpuolelle ja sitten takaisin uralle ikään kuin kiemurauramaisesti. Se ei ollut minulle helppoa, koska minulla olin taipumus kallistua pohkeenväistössä liikaa liikkeen vastakkaiselle puolelle. Vaihdoin parikertaa suuntaa ja tei saman toiseen suuntaa. Sitten tein hieman ravityiskentelyä pääty-ympyrällä sekä myös vähän tempon lisäyksiä ja nelikaaristakiemurauraa. Nostin tunnin loppupuolella laukkaa ja tein laukassa salmiakkikuviota. Loppuravit ja käynnit otin pitkässä muodossa sekä pitkillä ohjilla. Ajattelin ratsastaa Amadorilla samalla tavalla, mutta oman iloni vuoksi ajattelin ratsastaa ilman satulaa ja niillä Amadorin kuolaimettomilla suitsilla, jota ei tullut pahemmin käytettyä. Talutin Amadorinkin maneesiin ja aloitin alkukäynneissä. ravin myötä Amador tajusi, että mukana ei tällä kertaa ole kuolaimia ja suurin osa pidätyksistäni ei mennyt läpi. En viitsinyt/uskaltanut alkaa nostaa laukkaa sillä salmiakki kuviolla, joka oli kumminkin melkein kentän kokoinen ja jossa oli paljon suoraa laukkaa, joten nostin laukkaa pääty-ympyrällä. Amador meni lujaa, mutta suhtellisen hallitusti ja minä yritin pidätellä sitä. Sitten herra sai päähänsä lähteä pääty-ympyrältä vähän kovempaa pois ja taisi pukatakkin. Minä tulin kuitenkin alas Amadorin selästä ilman turhaa kaulalla roikkumatta. En ollut erityisen vihainen ponille. Olihan se nuori ja vieläpä ori. Amador riehui maneesissa hetken kunnes sain sen kiinni. Päätin laittaa sen töihin ja vaatia siltä rauhallisempaa laukkaa. Lopputunnista Amador meni jo paljon paremmin. Nyt ainakin voin kokemuksella sanoa niille, jotka väittää kuolaimien olevan eläinrääkkäystä, että kaikilla hevosilla ei voi ratsastaa ilman kuolaimia. Jos koulutunnilla tämä oli tätä seinäänpysäytys-yrityksiä jne. niin mitä se olisi esteillä. Ehkä kyseessä oli kumminkin uusi asia Amadorille ja sillä pitäisi ehkä ratsastaa enemmän kuolaimettomilla suitsilla ennen kuin pidätteet menisivät läpi. Lopettelin kumminkin hyvillä mielin. Tallissa näin Petran, joka hoiteli suokkiaan ja naureskeli minun hiekkaisille vaatteilleni. "No kokeileppa Petra itse pysyä selässä kun hepo yllättää tollee." Sanoin vähän myös itse nauraen kuvalle, jonka Petra oli juuri mielestään kuvaillut. "Olenhan mä vissiin joskus kokeillukkin." Petra sanoi. Silloin Wienna ilmestyi vierellemme ja hänellä näytti olevan myös asiaa meille. Mila oli ilmeisesti päästänyt sen iltapuuhiin ja itse varmaan jossain tallissa olikin. Koira oli niin söpö, että sitä olisi voinut rapsutella pitempääkin, mutta päädyin kumminkin lähtemään kotiin.
Voih kun aloin itsekkin jo innolla odottamaan kesää kun luin tuon sinun tarinan aloituksen! *tulejotulejotulejo!* Uudet tulokkaat ovat aika sydäntensärkijöitä ja olen itsekkin ylpeä niistä. Tuskin tulen noista kopukoista koskaan luopumaan! Vaikka toki hieman on haikea olo kun Lunan myin, mutta eiköhän Didi, Simo, Moona ja muut sitä ikävää helpota...
Hevoset olivat ihmeellisen rauhallisia uuden vuoden yönä. Itse päivystin tallilla koko yön ja vahdin, ettei kukaan sais ihan hirveää p*skaraivaria sen pamauttelun takia. Kaikki pysyivät ihan ehjinä. Toki muutamat tietenkin säikkyivät sitä pauketta...
Kun minä luin tuon, että menet Amadorilla ilman satulaa niin ajattelin, että ostan sulle vaikka kakun jos selässä pysyt. Vaan HAAHAA, säästyipähän nekin rahat. No ei, ei saisi nauraa toiselle jos tämä tippuu selästä, sillä siinä voi oikeasti käydä pahastikkin... *itsehhän en koskaan tipu hevosen selästä, empä!* Ihan näin Oikeasta Elämästä tiedän kokemuksesta ettei tuo ilman satulaa ratsastaminen ole kovin helppoa jos hevonen tekee noita äkkikäännöksiä ja lähtee laukkaan yks kaks... Onneksi sillon oli kyseessä poni, joten ei käynyt niin hirveän kipeää vaikka jäistä kenttää takapuolellani testasin. Kyllähä se siinä ohimennen puoliksi minun nilkan päälle astui, mutta ei onneksi käynyt pahasti. Pari päivää linkutin menemään ja jo heti seuraavana päivänä nousin saman ponin selkään - ja tälläkin kertaa mentiin ilman satulaa (ja nyt pysyin kyydissäkin!).
- Mila -
[/color]
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 16, 2013 20:11:24 GMT 2
"Anna ohjaa!" huusin pikkutytölle. Tämä ei ollut kuunnellut minua lainkaan, vaan roikkui Renin suussa ja teki mitä tykkäsi. Tämän äiti huuteli maneesin päästä kuinka tytön pitäisi kiskaista kunnolla ohjista ja lyödä raipalla kun Ren säikähti jotain tai kielsi hyvin hitaasti laukkaa raviin ja käyntiin pudottaen, koska tyttö tuli pienelle esteelle liian lujaa. Olisihan Ren voinut metrinkin päästä hypätä, mutta tällöin pieni kokematan tyttö olisi tippunut. "Lyö sitä! Se ei tee noin!" äiti huusi, kun Ren jälleen kielsi. "Et sinä voi rankaista Reniä omista virheistäsi. Hidasta äläkä roiku suussa niin se hyppää!" Huusin. Sain taas tytön äidiltä märmätystä siitä miten vaikeita hevosia ratsastetaan ja omalta äidiltäni luennon siitä miten hyvä ja kokenut ratsastaja pikkutyttö oli ja miten tämä ei tehnyt virheitä ja miten huonon hevosen olin ostanut. Niin niin, minun olikin tarkoitus ostaa tälle pilallehemmotellulle tytölle hyvä hyppyponi, koska tämän ratsastuskoululla ei ollut hyppymahdollisuutta. Minua harmitti suunnattomasti se, että minun piti antaa tytön tehdä mitä halusi. Toivoin, että Mila tai Helena tai joku kokeneempi vanhempi henkilö tulisi opastamaan pikkutyttöä, koska minun ohjeeni eivät menneet perille ja tytön äidin ohjeet menivät vähän liiankin hyvin kalloon. Minua jopa itketti vihasta ja siitä, että äiti oli mennyt lupaamaan kaverillee, että tämän tyttö saa ratsastaa poneillani. MINUN PONEILLANI. Julia käveli talliin ja kysyi kuiskaten minulta mitä täällä riehuttiin. Kerroin mistä oli kyse ja hän otti samantien minun linjani ja alkoi sääliä Reniä. "Älä ratsasta niin lu..." Aloitin, mutta minut keskeytettiin. "Jos poni ei hyppää sille pitää näyttää kuka on pomo. Ei hidastella niinkuin pelkuri." Tytön äiti sanoi. Julia tirskahti vieressäni, mutta minua ei naurattanut. Olkoon, tehköön niinkuin parhaaksi näkee. En aijo huutaa enää yhtä-ainutta ohjetta kun ei kerran mene perille. Niinpä tytön äiti alkoi ohjata ja käski tytön antaa raippaa ennen estettä. Ren teki niinkuin käskettiin. Hyppäsi metrin päästä estettä ja kiskaisi päänsä pitkälle alas, jotta saisi ohjaa. Tyttö lensi Renin selästä kuin leppäkeihäs ja ren jatkoi matkaansa. Olin vanhingoniloinen, koska äiti ja tyttö olivat molemmat nähneet mitä siinä käy ja kuka oikeasti tietää miten esteitä ylitetään. Eihän se ollut oikeastaa pikkutytön vika. Tottakai hän kuunteli äitiään kun oli vielä niin pienikin. Onneksi pikkutyttöön ei pahemmin sattunut. "Mähän sanoin, ettei sinne esteelle tulla noin." Sanoin ja menin paimetamaan poniani. Päätin, että ratsastan Renin loppuun, koska se oli jo aivan hermona. Äitini, tyttö ja tytön äiti jäivät katsomaan. Olin tyytyväinen siihen, koska nyt he näkisivät miten olisi voinut mennä jos olisivat minua kuunnelleet. Ratsastin Reniä hitaasti kevyellä kädellä, koska se oli hämmentynyt, herkkä ja arka edellisen ratsastajansa apujen takia. Hyppäsimme esteen melkein ravissa ja kuulin kuinka tytönäiti selosti maneesin laidalta, että hyvät ponit osasivat hypätä lujempaa. Okei, jos he halusivat lujempia hyppyjä niin selvä sitten. Pyysin Juliaa nostamaan esteitä vähitellen niin kauan, että este oli 120cm, jonka Ren ylitti yksinään, muttei valitettavasti ratana. Tulimme esteelle lujempaa ja Renilläkin oli jälleen hauskaa. Lopettelin ja tyttön äiti sanoi, että tyttökin halusi hypätä tuon korkean esteen. "Ei, Ren alkaa olla jo väsynyt." kielsin, koska tiesin, ettei siitä tule mitään. Talutin Renin talliin ja muut menivät autoon odottamaan. Annoin Renille porkkanaa, kun se oli niin kiltisti jaksanut nuorta ratsastajaa ja tämän äitiä. Kun palasin autoon, josta oli tarkoitus lähteä kotiin sain kuulla tytön äidiltä taas kuinka huono poni minulla on. kun tyttö ja hänen äiti olivat lähteneet sain taas kuulle luennon kuinka vastuuton olin kun annoin tytön tippumisen tapahtua ja kuinka ilkeä olin ollut kun en ollut antanut hänen enää hypätä. Lopuksi sain kuulla, että tytön oli päästävä vielä hyppäämään poneillani. Eih, karkaan Amadorin ja renin kanssa kohta maasta. Kirjoitin näin surkean tarinan, koska itselleni käbi isosiskon hevosen kanssa tänään juuri näin. Isosiskoni on ulkomailla ja pyysi minua huolehtimaan hevosestaan, koska äitini on niin fiksu hän antoi kaverinsa tytölle luvan hypätä isosiskoni hevosella ja kaikki oli minun vastullani, muttei minua tietenkään kuultu ja lopputulos oli tämä. Sain vain inspiraatiota tästäkin toilailusta taas. Eli tarina on tosi tapahtumiin perustuva. (Eikä vain perustuva vaan tismalleen sama ) Oivoi, Ren parka Kiva että saa välillä ihan oikeastakin elämästä aihetta näihin tarinoihini. Itellä meinaa nuo tarinoinnit vähän tökkiä kun en ole kohta vuoteen (HERTTINEN) tallilla käynyt niin ei oo sieltä voinut hakea inspiraatiotakaan...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 25, 2013 17:36:53 GMT 2
Tänään pidin molempien ponien kanssa estetunnin. Amador oli alkutunnista jopa hieman laiskahko. Pohje meni läpi vasta toisen kerran jälkeen. Parikertaa Amadoria piti muistuttaa myös hieman raipalla. Amadorin laiskuus johtui varmaan siitä, että olin mennyt koulukiireiden takia tälläviikolla aikapaljon vain hököttelymaastoreissuja. Amador oli varmaan unohtanut mitä oikea työnteko oli. Kun aloimme hypätä ensimmäisiä lämmittelyesteitä, Amador muuttui täysin. Se kuumui ja sitä sai pidätellä urakalla. Pääsimme hyppäämään 90cm radan, josta olin oikein tyytyväinen. Siihen olikin hyvä lopettaa. Renin kanssa tuntiin meni vähän enemmän aikaa kuin Amadorin kanssa, vaikka Ren oli monella tapaa osaavampi kuin Amador. Toisin kuin Amadorin kanssa, Reniä ei tarvinnut esteille pahemmin kannustaa. Renillä oli varmaan huono päivä, mutta se ei halunnut tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Se oli muutenkin tosi jännittynyt. Hyppäsimme vain jotain 50cm ja kun mitään muustosta ei tullut aloin ajattelemaan jospa Renillä olisi joku päikka kipeä. Renillä oli ennenkin ollut "tosi herkkä" selkä. Tuskin mitään vakavempaa. Heroshierojan olin kumminkin päättänyt jo tilata jos tämä ei mene huomiseen asti pois. Juu tiedät et oon aika hyvä piirtää.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 9, 2013 9:14:00 GMT 2
Amador oli todella energinen ratsastaessa. Vaikka menimmekin vain koulua, se halusi silti kokoajan lähteä käsistä. Peräänantokin oli tänään vähän kehnompaa. Tosin, minusta parempi näin, että se halusi liikkua, kuin se että se ei haluaisi liikkua ollenkaan. Lopputunnista päästin Amadorin laukkaamaan irtona maneesiin. Amador juoksi niin kovaa, etten olisi uskonut sen pienistä jaloista niin paljon vauhtia lähtevänkään. Kävelimme Amadorin kanssa vielä pienen maastokävelyloppukäynti-yyppisen kävelyn maastossa. Sitten Amador pääsi taas tarhailemaan tarhakaverinsa kanssa. Ren taas oli oma rauhallinen itsensä. Se säpsähti jotain maneesin nutkassa, mutta siihen se sitten jäikin. Lopputunni se meni nätisti, eikä säikähtänyt mitään. Loppussa päästin Reninkin juoksemaan. Renilläkin oli kivaa juostessa. Mekin lopettelimme siihen. Ollu vähän kiire, joten tää on vähä lyhy.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 9, 2013 13:51:57 GMT 2
Tein jonkinlaisen päiväkirjan kannen näin kesän kunniaksi. Ehkäpä nyt saadaan vähän väriä tähän meidänkin päikkyyn. Josko Mila voisi sitä tuohon kanteen päivitellä?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 9, 2013 10:55:43 GMT 2
Kesäloman Alettua olin alkanut käymään yhä enemmän ja enemmän tallilla. Pitkän hyppytauon jälkeen kumpikaan poneista ei tiennyt kuinka reagoida edes kavalettiin. Amador oli vanhana kouluratsuna kiihdyttänyt esteelle, oikeastaan lähtenyt kokonaan käsistä ja liioitellut hypyn täysin. Ren taas oli ollut rauhallisempi kuin Amador, niinkuin aina, ja hypännyt esteen hallinnassa, mutta selvästi kuumunut. Kaikki tämä oli kuitenkin ollut kiireiden syytä ja kun kesäloma oli alkanut, oli pikkuhiljaa päästy taas arkeen. Olin aloittanut ratSastuksen hiljalleen. Koulua, maastoilua ja vasta kun ponit olivat tottuneet jokapäiväiseen ratsastukseen, estetunteja. Eilinen estetunti oli mennyt molempien ponien kohdalla hyvin. Molemmat olivat hypänneet rataa pudottamatta tai kieltämättä eikä Renkään ollut säikkynyt kaikkea. Tänään oli siis luvassa koulutunti. Hain Amadorin tarhastaan. Herra oli laiskan oloinen. Ehkäpä siksi , että ilma oii todella kuuma ja hiostava. Amador ei ollut pahemmin piehtaroinut, joten harjannut sitä kovin tarkkaa ja pitkää. Heitin herralle varusteet päälle ja lähdin kentälle. Kentällä koku yksityinen olikin jo ratsastamassa, mutta ilmeisesti lopetteli. Talutin Amadorin kentälle ja laskin jalustinet. Aloitimme alkukäynneissä. Selkään päästyäni Amadorin into palasi ja pian Anador oli mielestään valmis vaikka minkä luokan kisoihin. Aloitimme ravaamisen ja ratsastin Amadoria muotoon. Tein pääty-ympyräitä, voltteja ja suunnan vaihdoksia. Lopulta tein myös lisäyksiä. Istuin harjoitusraviin ja aloin tehdä hieman pohkeenväistöjä. Aluksi Amador ei malttanut odottaa ja meni aikalailla lapa edellä, mutta lopoua kohden parani. Nostin laukkaa. Tein lisäyksiä sekä uusia nostoja. Nostin myös vähän vastalaukkaa. Hidastin pian kuitenkin ravii ja tein lopuksi vähän avoja ja sulkuja sekä peräosan käännöksiä. Sitten annoin Amadorin ravata vähän pitemmällä ohjalla ja hidastin käyntii. Loppukäynnit menin kävelemään maastoon. Tallissa huuhtelin Amadorin pesarilla ja vein sen sitten takaisin tarhaansa. Ren ei olisi halunnut tulla tarhasta pois. Se pomppi suuntaan kun suuntaan. Noh, saipahan oma-aloitteisen alkulämmittelyn. Vein Renin sisälle ja laitoin sille varusteet. Katsoin tarkkaan, että olin laittanut Renille hivutussuojat ja menin sitten kentälle. Tein Renin kanssa melkolailla samoja juttuja kuin mitä Amadorin kanssa. Nostin kuitenkin jalustimet ristiin kaulalle, koska halusi lopputunnista enemmän haastetta, kun istuin harjoitusraviin. Ren vastasi lisäyksiin vähän tahmeasti. Se ei kuitenkaan säikkynyt mitään ja se oli positiivistä. Menin Reninkin loppukäynnit maastossa ja vein Renin pesarin kautta tarhaan. // Heinäkuun vuokra kuitattu! Tosiaan sitä toivo tätä kesää tulevaksi, mutta kyllä on lämmin! Mutta ei saa valittaa, kohta taas pakkaset...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 14, 2013 19:37:34 GMT 2
Jotenkin se kesä oli vain vkulkenut laiskotellen kotona ja pian se onkin loppu. Poneillakin oli ollut piiiiiiiiiitkää kesälomaa ja sen kyllä huomasi ratsastaessa. Amadorista oli tullut aivan ylienerginen ja Ren oli muuttunut hieman laiskahkoksi. Tamma oli ilmeisesti päässyt lomailun makuun. Mutta kyllä molemmat ponit olivat sitten muistaneet miten sitä kuuluukaan mennä kun oltiin ensimmäiset koulu- ja estetreenit menty. Tänään ajattelin käydä syöttelemässä ja kirmaamassa pellolla näin viimisiin kertoihin. ajattelin aivojen kanssa ratsastaa Amadorin ensin (aivan kuin ainakin), koska Ren olisi valmasti paljon enemmän "paremman mielen jättäjä" kuin amador, joka varmasti sinkoilisi pellolla kuin mikäkin raketti varsinkin kun ajattelin ratsastaa kuolaimettomilla suitsilla ja ilman satulaa. En usko, että ponien olisi kovinkaan kiva syödä viimeisiä tuoreita ruohojaan jos niillä olisi kuolaimet suussa, vaikka kyllähän ne silti mielellään söisivät. Menin laittamaan Amadorin kuntoon. Hain Amadorin kanssa ensin hieman jarruja. Sillä kun ei taas oltu pitkään aikaan ilman kuolaimia ratsastettu. Tein tiellä pysähdyksiä käynnistä ja vähän ravistakin sekä lisäyksiä ja vähennyksiä. Kun aloimme saapua pellon lähettyville, jossa aina laukkasimme, Amadorille alkoi selvästi valjeta se. Se kuumui jne. enkä enää jaksanut alkaa pellolla väähntääm mitään "rauhoittelu voltteja" vaan lähdimme suoraan laukkaamaan. Amador jouksi innoissaan täyttä pellon reunasta reunaan. Olisi ollut turha edes yrittää pysäyttää Amadoria, mutta onneksi herrankin voimat loppuivat aikanaan ja pian se otti mielellään hidastavat avut vastaan. En edes tiennyt kuka pellon omisti, mutta ainakaan kukaan ei voinut valittaa minulle vihaisena pellon raivaamisesta, sillä kukaan ei ollut lähettivillä. Tulemmi pellolta pois ja annoin Amadorin hetken syödä tien vierestä ruohoa. En jaksanut lähteä minnekkään kauemmas. Sitten lähdimme iloisina kotia kohti hieman muodossa ravaillen ja loput sitten pitkillä ohjilla hävellen. Amadorin kuolaimettomat suitset eivät menneet Renin päähän täydellisesti, mutta menivät kuitenkin jotenkin eikä Ren nyt yhdestä kerrasta kuole. Teimme samaa kuin Amadorinkin kanssa. Matkalla pellolle ravailimme ja kävelimme ja pellolla laukattiin niin kovaa kuin kintuista lähti. Aluksi Ren ei meinannut tajuta, että emme olleet tulleet laukkaamaan pellolle täydellisessä muodossa joho Ren ihan itse itsensä haki. Kuin panostin sitä reilumpaan laukkaan se tajusi, että sai laukata pää ylhäällä ja kovaa. Ren ilopukkaili ja juoksi ja sen pidättäminen oli vähintään yhtä vaikeaa kuin Amadorin. Ren oli oikeastaan villimpi kuin Amador ja se oli todella harvinaista. Renin rauhoitutta hänkin pääsi syöpöttelemään ja sittne suuntasimme kotiin. En vienyt kumpaakaan ponia enää takaisin ulos, koska kello näytti jo niin paljon. Itsekkään en olisi halunnut tallin henkilökuntana, että yksi vie poninsa n. tunniksi ulos ratsastuksen jälkeen, vaikka ponit ovat koko päivän ollut ulkona. Niin, niitä saisi siis siellä taas metsästellä. Pesin kuitenkin molemmat ponit, koska talvella niitä ei sitten voisikaan pestä ellei haluaisi hevosjääveistosta. Anteeks tää epäaktiivisuus. On tullut taas reilusti laiskoteltua. ja ding ding vuos täynnä Vaahterapolussa. // Kiva että ilmaannuit "takasin" Ja meillä onkin ollut tyttöjen kanssa puhettakin, että ketkäs täällä jo vuoden ovat pyörineet Merkkailen vuokrat maksetuksi ja otan sinut pois tuolta "muistutuslistalta" Teetkös muuten itsestäsi hahmoesittelyn tonne toiseen osioon?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 12, 2013 22:38:39 GMT 2
Poneilla oli tänään kengitys. Aina ennen kengitys oli mennyt aihan hyvin, joten oletin sen tänäänkin menevän. Ren kengitettiin ensin. Renin kavioita ei tarvinnut sen pahemmin hoitaa. Kunhan vain vaihdettiin uudet kengät. Amadorin kavioita lyhennettiin vähän, koska ne olivat kasvaneet jo vähän pitkiksi ja pelkäsin, että kengittäjä olisi tehnyt niistä liian lyhyet, mutta onneksi niin ei käynyt. Joskus minulle oli käynyt niin, että ratsuni kaviot olivat olleet aivan liian lyhyet.
Amador oli käyttänyt tilannetta hyväkseen jaa nojannut kengittäjään niin paljon kuin vain mahdollista. Eihän se kavioita putsatessa niin tehnyt, mutta kun kengittäjällä meni Amadorista liian kauan, ei herra malttanut olla hieman nojailematta.Ren sen sijaan hieman jopa jännitti kengitystä. Se rentoui kyllä 10 minuutin Ren on kova jännnittämään.
Toisin kuin edellispäivinä, tänään iltapäivä oli kaunis ja aurinkoinen, kylmä tuuli masensi hieman tunnelmaa eikä voinut kuin myöntää se tosiasia, että kesä, joka oli ollut poissa jo pari kuukautta, ei tulisi tänävuonna enää takaisin, mutta paistoi aurinko silti. Vesilätäkköjen valtaama piha loistui jalkojeni alla. Kävelin talliin. Vei tavarani Amadorin karsinan eteen ja lähdin hakemaan Amadoria
Amador riehui minut nähdessään kuten yleensäkin. Ponista näki kuinka elämäniloinen se oli. Amador, poni jonka olin omistanut jo 2 vuotta. Amador oli pieni ja energinen. Se oli suloinen ja kaunis poni yhtä aikaa. Amadorin olin ostanut kouluponina. Se ei ollut hypännyt viikottain kuten nyt ja oli jännittänyt esteitä tosi paljon. Alunperinhän ponin oli pitänyt mennä vuoden päästä uudelleen myyntiin. Oli laskettu, että kasvaisin ponista yli vuoden sisällä. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt. Viimisiin vuosiinhan en ollut kasvanyt senttiäkään.
Viimeisin tunti oli juuri loppunut ja talutin Amadorin juuri samaan aikaan pois tarhasta kun pienemmät ratsastajat taluttivat opetusratsunsa talliin. Amador vilkuili jonoa joka kulki hänen ohi. Amador ei voinut tietääkkään kuinka onnekas oli kun ei ollut ratsastuskoulun ratsu. Ei sillä ettäkö ratsastuskouluissa olisi huonot olot hevosella, mutta faktahan se oli, että usea tuntihevonen teki paljon enemmän työtä.
Amador oli päässyt omaan karsinaansa ja menin hakemaan Amadorin tavaroita. Amadorilla ooli jumalattomasti roinaa. Koulusaula, jota emme käyttäneet kuin harvoin, koska istuin paremmin estesatulassa, Kankisuitset, joita emme kotioloissa taikka heB:n luokissa tarvinnet, Kuolaimettomat suitset, jotka olivat oikeastaan Renin ja Ampan yhteiset, mutta Amadoria ei ainakaan esteillä sellaisilla hallittu. Olisihan se voinut olla niin, että parin kokeilun ja harjoittelun jälkeen Amador kuuntelisi myös niillä, mutta minä olin aivan liian arvokas persoona kuskattavaksi ympäri maneesia pienen toivon kanssa. Renin kaappi oli paljon vähä tavaraisempi. Siellä oli yleissatula sekä muut perustarvikkeet, muttei mitään ylimääräistä.
Amadoria varustaessa aistisin jo pientä kiihkeyttä, joten päädyin suosiolla hakemaan martingaalin, jota ei oltu pariin kuukauteen tarvittu. Pian lähdimme kohti maneesia, jonne olin ajatellut koota pinen esteradan.
Amador olisi heti selkäänpäästyäni halunnut lähteä liikkeelle. Pidätin ponia ja sain kiristettyä satulavyötä. Olin rakentanut yksinkertaisen kolmen esten radan. Koska olin laiska laskeutumaan seläsä ja korottamaan esteitä ratsastuksen välissä, olin laittanut ne selvään kokojärjestykseen. Ensimmäinen este: Rintikko 50cm, toinen pysty 70cm ja viimeinen okseni 90cm. Olin tehnyt okserista normaalia hieman leveämmän, koska halusin Amadorin ponnistavan myös eteen. Kisoissakin kaikki pudotukset tuli aina okserilta.
Lämmittelin käynnissä, ravissa ja laukassa ennen kuin aloin ottamaan hyppyjä ristikolle. Ristikko oli pitkän sivun vieressä, joten sille tuli pitkä tie. Pitkä tie aiheutti kuitenkin hankaluuksia. Amador pinkaili esteen nähdessään sitä kohti. Se tajusi lopulta itsekkin ettei paikka ole sopiva ja kielsi. Kokeilimme uudestaan ja taas sama juttu. vaihdoin suuntaa niin, että käänsin pitkältäsivulta esteen ohimennessä Amadorin esteelle ja jatkoin tehden ikään kuin kahdeksikkoa risteyksessa esteen hypäten. Lyhyt tie piti Amadorin hereillä ja aisoissa. Lopulta kokeilin myös pitkää tietä. Amador oli päässyt hyppäämään jo, joten se pysyi minun haluamassani temmossa, vaikka sitä saikin pitää hieman vastaan. Hyppäsimme muutkin esteet ja hieman rataa. Tunti meni hyvin joten lopetin.
Menin viemään Amadorin talliin ja ottamaan Renin sisälle sekä laittamaan sen kuntoon.
Nostin kaikkien esteiden kokoa 10cm. Tein samat lämmittelyt kuin Amadorilla. Hieman kaikkia askellajeja ja temponvaihtelua. Renin kanssa ei tarvittu kahdeksikko systeemiä. se kuunteli kaikkia apuja. Ren oli loistava hyppääjä. Se katsoi itse paikat, kuunteli apuja ja hyppäsi hyvin selkä kaarella. Reni oli poneistani kyllä se, joka olisi voinut opettaa myös pienenpiä lapsia esteratsastajaksi. Jos Ren kielsi, siinä täytyi olla jotain pahasti vikana.
Vein myös Renin talliin. Oli jo niin myöhä, etten raaskinuut viedä kumpaakaan enää ulos. Annoin poneille porkkanat ja lähdin tallustelemaan Vaahterapolun poikki etsien äitini autoa. Tietenkään se ei ollut siellä, koska en ollut äitille soittanut. Avasin puhelimeni ja näytössä näkyi viesti "En pääse hakemaan sinua. Kävele kotiin". Urh!
// Lokakuun vuokra ok
|
|