Synttäreiden soittolistaJos et jaksa kuunnella soittolistaa lukiessasi, niin kartalle pääsemiseksi tarinassakin on linkit kyseisiin biiseihin niiden ollessa tarpeellisia/kun ne ovat mainittuina tarinassa.
TARINA ALKAA
(Petra)Julian tömisteltyä yläkertaan nukkumaan huikkasin naisen perään, että tulisin kohta. Lösähdin sohvalle Innan, Jessen, Juuson ja Milan seuraksi ja kun kuulimme huoneeni oven pamahtavan kiinni, aloimme supatella. Olimme olleet kuin täysin tietämättömiä Julian huomisesta syntymäpäivästä ja Vaahterapolussa kävi selvästi jotain näyttelijäpiirien kermaa - kaikki olivat pitäneet suunsa supussa ja olimme piilotelleet yllätystämme viimeiseen asti. Suurin ongelmahan oli tarjoilun tekeminen - olin leiponut koulussa vapaa-ajallani riittävän kokoisen täytekakun koko talliporukalle ja tarkoitus oli, että heti aamulla joku ajaisi sen juhlapaikalle. Muut järjestelyt olimmekin hoitaneet jo aiemmin ja kaiken pitäisi olla valmista. Kävimme suunnitelmaa läpi ja Mila laittoi viestiä vielä kaikille osallistujille viime hetken jutuista ja muistutuksista - ei kellokaan ollut vielä paljoa, joten nainen lähetteli ja vastaili viesteihin sen mukaan kun kerkesi samalla kun me suunnittelimme ties mitä Julian pään menoksi. Jossain vaiheessa arvelimme, että Julia alkaisi jo epäillä jotain, joten toivotin hyvät yöt ja juoksin suihkun läpi, kastellen hiukseni ja kääriytyen kylpytakkiin, suunnaten sitten yläkertaan, sanoen käyneeni vielä suihkussa. Julia onneksi uskoi sanaseppoiluni täysin ja pian painuinkin nukkumaan Julia vieressäni. Raukka-parka ei tiennyt mitä odottaa!
(Inna) Aamulla kaikkien valmisteluiden ollessa valmiita, menimme herättämään Juliaa. Petra oli varmistanut, että nainen tasan tarkkaan pysyi sängyssä. Petra oli juuri lähettänyt viestin, että Julia oli unessa kuin mikäkin. Varmistelimme Milan kanssa vielä tallilla, että kaikki olivat asemissaan ja kunnossa. Olimme lavastaneet tarhat niin, että näytti hevosten karanneen ja olimme valmiita tekemään näyttelijäsuorituksemme. Naurettuamme kaikki naurut ulos Milan kanssa, juoksimme taloon sisälle ja portaita tömistellen kohti Petran huonetta.
Mila kiskaisi oven auki ja menimme sisään huoneeseen.
“Julia!” huudahdin ja nainen nousi säikähtäneenä ylös.
“Kelmi riehaannutti kaikki hevoset ja nyt ne juoksevat metsässä!” Mila kertoi hengästyneellä äänellä ja Julian kasvoille nousi kauhistunut ilme.
(Petra) Kuullessani ulko-oven pamahtavan kiinni painoin pääni tyynyyn ja näyttelin ottavani sikeitä. Kun sitten Mila ja Inna - kiitos mahtavien näyttelijänsuorituksien - saivat Julian säikähtämään, raotin silmiäni kuin vasta heränneenä. Julia ravisteli minua paremmin hereille paniikissa.
“Petra, hevoset on karannu!” Julia sanoi paniikissa ja pian tunsin blondin hyppäävän ylös sängyltä ja näin naisen vetävän kollarit ja paidan päälleen samalla kun itse näyttelin hitaasti heräävää, mutta jollain tapaa säikähtänyttä Petraa. Julia repi minut ylös istuma-asennostani ja heitti vaatteita minua kohti, käskien minun pukea ja lähti sitten alas. Vedin vaatteet nopeasti päälle kuin kiire olisi suurempikin ja juoksin alakertaan Julian perässä.
Pihalle tullessani totesin, että pihalla oli tehty hyvää työtä - portteja oli auki ja taisi yhdestä tarhasta oltu ylälautakin irrotettu. Tallipihalle päästyämme maahan vilkaistuani totesin, että hoitajat olivat tosiaan tehneet hyvää työtä - maa oli täynnä kavionjälkiä ja jopa nuhjuinen riimu lojui kauempana. Julia lähti paniikissa kohti metsää, jonne Inna ja Milakin olivat pinkoneet. Itse jäin hieman Julian taakse ja blondin kadottua kavionjälkiä seuraten metsän siimekseen lähdin itse juoksemaan oikopolkua tapaamaan Markusta, joka odottelisi toivon mukaan sovitussa paikassa. Naureskelin itsekseni kun ajattelin, että Julia oli jo varmaan törmännyt sukista muodostettuun polkuun …
(Inna) Olin hieman yllättynyt, että Julia oikeasti seurasi sukkapolkua sinne missä Markus ja Merida jo odottelivat. Napattuamme Meridan Markukselta, mies lähti suorittamaan omaa tehtäväänsä - eli kaappaamaan Julian. Petra saapui pian kohtaamispaikalle ja annoimme hänelle kunnian taluttaa Meridaa. Pian pusikoista kuului karmaiseva kiljaisu ja me repesimme siinä vaiheessa nauruun.
Pidättelimme naurua, kun Markus tuli paikalle Julia olkapäällään. Julialla oli musta side kasvoilla ja hän kiljui jotain, mistä ei edes saanut selvää. Markus heivasi pian Julian Meridan paljaalle selälle.
“Otapa ohjista kiinni”, sanoin naiselle.
“Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?” Julia kysyi ja oli jo ottamassa sidettä pois, kunnes kielsimme ja käskimme olla vain ihan hiljaa.
Mutinoiden jälkeen Julia tarttui Meridan ohjista sekä harjasta kiinni, ettei vaan tippuisi. Petra lähti kävelemään ja seurasimme Milan kanssa rinnalla. Markus tuli myös perässä.
(Mila) Julia vikisi koko matkan uimarannalle, kuinka halusi ottaa siteen pois silmiltään ja tulla alas hevosen selästä.
“Meidän pitää löytää ne hevoset, ei ole aikaa tällaiseen pelleilyyn, oikeasti!” Julia ulisi ja jouduin puremaan poskeani, etten olisi purskahtanut nauruun. Taisi nainen käydä vähän hitaalla, kun ei ollut tajunnut ettei hevoset mihinkään karanneet. Tämä oli ollut vain juoni saada Julia ulos talosta ja meidän “kiusattavaksi”.
Saavuttuamme uittorannalle, kahluutimme Meridaa hetken rantavedessä ja tamma tykkäsi taas roiskuttaa vettä ympäriinsä. Julia kiljui kastuvansa, mutta emme välittäneet tämän kitinöistä. Nyt ei vinguta, nyt pidetään hauskaa!
Melkein koko talliporukka oli kerääntynyt rannalle ja viittoilin heidät menemään juhlatelttaan, joka oli kyhätty yhteisvoimin pystyyn keskelle rantaa. Siellä olisi tarjolla kakkua, kahvia, limpparia ja muita herkkuja. Koska porukassa oli alaikäisiä suurinosa, alkoholijuomat oli jätetty talolle odottamaan iltaa.
Markus nosti Julian käsivarsilleen Meridan selästä ja lähti kantamaan Juliaa kohti telttaa.
(Petra) Hykertelin itsekseni, kun Julia vänkyröi Markuksen sylissä. Ilmeisesti nainen ei ollut vieläkään tajunnut, mitä tämä kaikki sitten olikaan. Juoksin Markuksen edelle, kurkaten juhlatelttaan. Kaikki näytti olevan valmiina ja mukaan tulleet juhlijat odottelivat innoissaan syntymäpäiväsankaria. Hyssyttelin kikattelevia tyttöjä - nojoo, oli siellä pari poikaakin. Julian Markukseen kohdistuva noituminen lähestyi vähitellen telttaa, jolloin avasin juhlateltan oven Innan kanssa, jolloin Markus tuuppasi Julian alas sylistään ja juhlatelttaan. Blondi alkoi heti pomiloida sidettä silmiltään ärtyneen oloisena ja yritin pidätellä naurua muun juhlaväen kanssa, kun Julialla kesti ja kesti solmun avaamisessa. Lopulta Milan lyhyet hermot paloivat ja hän auttoi Juliaa solmun avaamisessa.
(Mila) Nykäisin Julian siteen solmun auki ja “YLLÄTYYYS!”-kiljunta raikui teltassa. Julian ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, sillä nainen räpsytteli silmiään hämmentyneenä ja seistä möllötti suu auki sen näköisenä kuin häntä olisi jymäytetty halolla takaraivoon.
“Täh?” Julia puhisi, kun tallilaisten kuoro oli rääkäissyt ilmoille epävireisen onnittelulaulun.
Petra kaappasi tyttöystävänsä kainaloon ja toivotti hänelle hyvät syntymäpäivät. Muutkin tulivat halimaan ja onnittelemaan edelleen hämmästyneen näköistä Juliaa.
“Entä ne hevoset?” Julia ihmetteli. “Eiks ne karannu?”
“Juliaaaaaaaaaa…..” nauroin läiskäyttäen käden otsalleni. “Ei ne mihinkään karanneet ole! Tuolla ne on hyvässä tallessa, älä huoli.”
“Ai.”
Synttärisankarille oli tehty hieno kakku, jonka kynttilät Julia sai puhaltaa ennen kuin herkunnälkäiset tallilaiset kävivät kakun kimppuun.
Pidin kuitenkin huolen että kaikki saisivat palan sukan muotoisesta kakusta. Markus yritti rohmuta ison palan kaakusta, mutta ajoin miehen tiehensä.
(Petra) Julian ilme oli näkemisen arvoinen, kun ohjasimme hänet synttärisukkakakkunsa luo. Purskahdimme nauruun hoitajien ihmetellessä, miten sukat liittyivät mihinkään.
”Voi kuulkaa, se ei ole teidän pienten korville kuultavaksi, miksi Julia on niin mieltynyt sukkiin!” tirskuin kyselijöille.
Julian otettua oma palansa kakusta, hyeenalauma hyökkäsi kakun kimppuun, minä muiden mukana. Pian kaikki mussuttivat omissa porukoissaan kakkua ja muita herkkuja, joita olimme asettaneet tarjolle. Julia tuli onnittelut ja halaukset vastaanotettuaan juttelemaan minun, Milan, Jessen, Juuson, Innan, Markuksen, Sarin, Eljaksen ja Stinan kanssa.
“Kuka tän kaiken järjesti?” Julia kysyi, vilkuillen meitä kaikki vuoronperään.
“Me kaikki oikeastaan. Houkuteltiin sitten hoitajat ja yksärinomistajatkin mukaan ja nopeesti ne tulikin kun kuuli kakkukesteistä… ” vastasin virnuillen.
“Eljas muuten, onks kaikki jo valmista? Meinaan että kuinka kauan me vielä täällä ollaan?” Inna kysyi haalistuneen, punaisen hiusvärin omistajalta, joka kohautti olkiaan.
“Kaiken pitäis olla valmista. Jätin ne vetämään ruohoa liinojen kanssa ja jätin varusteet ja muut tohon rannalle vähän kuivempaan kohtaan varjoon.” Eljas vastasi, kerrankin hieman pidemmällä lausahduksella.
“Hyvä. Ettei ihan kiire pois ole?” Stina varmisti vielä, samalla kun veti kakkua naamaan. Julia näytti äärimmäisen hämmästyneeltä, muttei sanonut mitään.
“No ei, meillähän on vielä ohjelmaakin...” vastasin. Vilkaisin puhelimeni kelloa, todeten sen olevan senverta, että kohta voisi aloittaa ohjelman.
(Inna) [/i]
Petra, Luna, Catherine, Lispe ja Jonna lähtivät tekemään saman tien kaikki valmistelut ohjelmaa varten loppuun. Me jäimme siksi aikaa pitämään Julialle seuraa, kunnes Petra kertoi, että he olisivat valmiita. Huutelin kaikki ihmiset pihalle ja paimensimme heitä Milan kanssa niin, että he eivät olisi tulevan esityksen tiellä. Juuso hoiteli stereoita päälle ja pian rannalla raikasi reipas
Toxic Gleen versiona. Julia nauroi tajutessaan, mikä soi. Pian jostain piilosta ravasi ensin Kelmi ja Petra ja toisesta suunnasta Luna ja Tohveli, Catherine ja Salla sekä toisesta Lispe ja Huhu sekä Jonna ja Eetu. Viisikko oli koristellut ponien harjat kukkasilla ja heillä kaikilla oli yllään pinkit mekot. He ratsastivat harjoitellun koreografian ravissa ja Julia näytti liikuttuneelta.
“Katso, Kelmikin löytyi!” naurahdin ja osoitin Petran käsissä temppuilevaa ruunan russia.
Julia naurahti. “Olette kamalia”, hän sanoi tarkoittamatta sitä.
Esityksen loputtua Julia kapsahti Petran kaulaan ja saimme hieman yskiä, että parivaljakko irrotti otteensa toisistaan. Markus nappasi Kelmin ja meni muiden tyttöjen kanssa viemään ponit säilytyspaikkaansa. Me suuntasimme rannalle pelaamaan pelejä, kuten Twisteriä.
(Petra) Levitin Twisterin rantahiekan tasaisemmalle kohdalle. Aamuaurinko poltti selkääni, joka oli yhä verhottu pinkkiin mekkoon. Huokaisten vedin mekon pääni yli ja vein sen teltan viereen mekkokasaan, kun muutkin osallistujat olivat kyllästyneet koreografiaa varten puettuihin mekkoihin. Tämän jälkeen palasin rannalle, jossa ihmiset kahlasivat matalassa rantavedessä ja Mila ja Inna levittivät toista Twister-mattoa rannalle. Ennen kuin menisin pelien kimppuun, vinkkasin Rebekan, Kipan ja Jonnan mukaani kantamaan hevosille vettä. “Karanneet” hevoset oli parkkeerattu juhlateltan taakse, jossa ne oli sidottu riimujen ja liinojen jatkoksi syömään vehreää ruohoa. Kannoimme kaikille hevosille ämpäreissä vettä ja palasimme sitten rannalle, jossa Mila oli jo aloittelemassa ohjelmaa.
“Noniin, hyvät naiset, herrat, tytöt, pojat… ja mitä teitä nyt on! Aloittakaamme Vaahterapolun Twister-mestaruus!” Mila kailotti, alkaen sitten selvittää Twisterin saantöjä nopeasti kuulijoille. Kaikki osallistuivat ja jokaisessa erässä oli neljä pelaajaa ja vähitellen porukkaa alkoi putoilla molemmilla matoilla ja pian selvisivät ensimmäiset voittajat; Jenny ja yllättävää kyllä, Eljas. Minun vuoroni oli kahden erän jälkeen, mutten stressannut sitä, vaan nauroin lähestulkoon veteen asti kierähtäneelle Lispelle, joka kaatui Rebekan heiluessa ja kierähti kuperkeikan kautta rantaan.
Veera, Hanna ja Jonna taistelivat samaan aikaan toisella matolla ja tyttöporukka näytti olevan melkoisessa solmussa. Taistelun tuoksinnan seurauksena porukka melkein sohaisi ohi kulkenutta Satua, mutta nainen väisti äkkiä. Äkkinäinen liike Jonnan silmäkulmassa sai tytön ilmeisesti säikähtämään ja pian Jonna putosi pelistä ja veti samalla Hannan mukanaan.
(Mila) Olin ottanut vastuutehtäväksi Twister-lätkän pyörittämisen ja huutelin ohjeita osallistujille. “Vasen käsi siniselle! Oikea käsi punaiselle!”
Pikkuhiljaa porukkaa alkoi lakoamaan Twister-matoilla eikä naurusta meinannut tulla loppua, kun kaatumiset ja muksahtamiset olivat erittäin koomisen näköisiä.
“SUN KYYNÄRPÄÄ PAINAA MUN KASSEJA!” Markus rääkyi kuin pistetty sika, kun he Caridan kanssa menivät mukkelismakkelis.
“Sorisori!” Carida hihitti ja kömpi ylös seisomaan pudistellen vaatteista roskia pois.
“Mila! Sunkin pitää kokeilla!” Julia vaati ja koska tänään synttärisankarin sana oli lakimme, täytyi minun matolle vääntäytyä ihmeellisiin asentoihin. Antonio ja Hanna olivat “taisteluparini” ja koska minä vanhuuden pieksämä köntys olin notkea kuin norsu, kynnin maata ensimmäisenä, joten tipuin pelistä pois.
Vaahterapolun Twistermestaruuden vei loppujen lopuksi hujoppi-Eljas, mutta Eljas ei ehtinyt jäädä paistattelemaan valokeilaan, sillä hänellä oli kunniatehtävä harteillaan, joten hänen piti lähteä valmistautumaan hommaan.
“Uimaan kaikki!” joku kiljui ja pian uimapukuihin sonnustautunut joukko ryntäsi jorpakkoon.
“En mä uskalla!” Julia vinkui, mutta Markus päätti, että synttärisankarihan ui! Markus nappasi Juliaa kainaloiden alta ja Jesse tarrasi neidin nilkkoihin kiinni, jonka jälkeen Julia heivattiin hyiseen veteen hienolla kaarella.
“Tää kostetaan!” Julia pärski noustessaan pinnalle. “Hullut! Yritätte tappaa!”
Petra meni lohduttelemaan/lämmittelemään tyttöystäväänsä ja muut jatkoivat läntäröimistään.
“Noh, meinaako se Mila uida?” Jesse kysyi pilke silmäkulmassaan, kun kastelin vilukissana varpaitani rantavedessä arvioiden, uskallanko pulahtaa veteen.
Koska en halunnut samaa kohtaloa kuin Julia, pinkaisin Jessen sanat kuultuani suin päin aallokkoon.
Hyi tsiiiiiisus miten kylmää vettä!
(Petra) Muiden juostessa veteen enemmän tai vähemmän äänekkäästi näin silmäkulmastani Eljaksen ja Helenan suuntaavan kohti hevosten “säilytyspaikkaa”. Meni hetki, jonka jälkeen Helena palasi teltan takaa. Kohotin ratsastuksenopettajalle kulmiani, jolloin tämä vain pudisteli päätään; okei, ei vielä. Siirsin huomioni jälleen tärisevään Juliaan ja hieroin tytön kättä lämmittääkseni järveen paiskattua synttärisankaria. Katselin rantaan, jossa Antonio veti juuri Lispeä takaapäin halaten laiturilta alas ja pian kaksikko molskahtikin pinnan alle. Ei aikaakaan, kun brunette Lispe tuli kiljuen pintaan ja läimäisi leikillisesti Antoooooniota poskelle. Käänsin katseeni Juliaan, virnistäen ilkikurisesti.
“Luetellaanko sut nyt sitte puumaksi?” kysyin blondilta, joka löi minua kyynärpää edellä palleaan. Ähkäisin ja esitin loukkaantunutta, jääden kuitenkin istumaan siihen Julian tarratessa toppini helmasta virne naamallaan. Istuskelimme rantahiekalla vielä hyvän tovin, seuraillen juhlaväkeä. Porukka kävi uimassa ja vetämässä vielä lisää herkkuja naamaansa, joku jatkoi vielä Twisterinkin peluuta. Näin Lindankin varmaan ensimmäistä kertaa tänään; olin kutsunut mustahiuksisen diivan juhlimaan, joskaan en ollut kertonut, kuka synttärisankari oli. Hetken mietittyäni muistinkin, että Lindan ilme oli aikalailla venähtänyt, kun hän näki Julian puhaltavan kynttilät. Mikähän ihme noillakin kahdella oli menossa? pohdin, vilkaisten Juliaa. Kaksikko oli ollut sotajalalla ensitapaamisesta lähtien …
Mila hölkkäsi juhlateltan taakse, josta palatessaan hän alkoi kiertää ihmisiä läpi, koputellen olalle ja kuiskuttaen jokaisen korvaan. Näin kauempana rannassa Rosannan väittävän Milalle jotain vastaan naama näkkärillä. Muiden mukana myös minä sain merkin lähteä ja käskin Julian vain odotella rannalla.
Kokoonnuimme kaikki hevosten luokse ja heitimme niille satulat selkään ja suitset päähän niin nopeasti kuin pystyimme, hypäten sitten selkään. Eljas oli hieman kauempana Ullan ja minun Eetuni kanssa koristeellisissa valjakkovaunuissa istuen. Mies kyttäsi, että olimme kaikki tukevasti hevosten selässä ja painoi sitten vierellään olevan stereon pauhaamaan musiikkia. Tällä kertaa stereoista pauhasi
Gleen Light Up the World. Otimme harjoitellut asemamme ja jonon ensimmäisenä oleva Carida lähti kootussa, näyttävässä laukassa rantahiekassa, siitä jatkaen jono hänen perässään. Itse yritin istua omiaan säätävän Kelmin selässä jonon keskiosassa. Kun sitten lähdimme laukkaamaan, Kelmi veti kunnon pukin ja sai minut kaulalle. Jouduin kuitenkin kokoamaan sekä ponin että itseni ja seurasin muuta jonoa laukassa. Takanani viipottivat Jenny ja Belladonna, joita Kelmi yritti kurkkia. Ensimmäiset olivat jo saaneet “koreografiansa” valmiiksi; teltan takaa laukattuamme kaikki menivät pienen matkaa vedessä ravaten ja vedestä tullessaan laukkasivat pienen ympyrän, asettuen sitten riviin rantahiekalle, antaen Julian ja rivin väliin reilun tilan vaunuja varten. Kun viimeisetkin olivat asettuneet rivin jatkoksi ja osa hevosista jo hermostunut - lukuunottaen Kelmin - Eljas ajoi kimot suomenhevoset Ullan ja Eetun esiin teltan takaa, suunnaten ravissa kohti riviämme ja Juliaa. Kun kaikkien huomio oli lähestyvässä valjakossa, Jesse ja Juuso ratsastivat Kiaran ja Tuikun kanssa rivin ensimmäiseksi, jossa voisi varmistaa, ettei kukaan menisi liian lähelle vaunuja.
(Mila) “Mitä hittoa?” Julia päivitteli, kun hienoon smokkiin ja silinterihattuun pukeutunut Eljas pysäytti valjakon hänen eteensä.
Eljas käveli oikein arvokkaan näköisenä Julian luo ja tarjosi kyynärtaivettaan tälle.
“Arvon neiti, vaununne odottavat!”
Julia katseli hieman epäröiden ympärilleen, mutta kohautti sitten harteitaan. Hän sujautti kätensä Eljaksen käden “ympäri” ja mies talutti naisen käsikynkässään vaunujen luo. Herrasmiesmäisesti Eljas auttoi Julian vaunuihin istumaan, missä odotti herkkukori mansikoita sekä suklaata. Sekä pieni skumppapullo.
“Tuleeko joku mun seuraksi?” Julia ihmetteli, mutta muut pudistelivat päänuppejaan.
“Onhan sulla Eljas kaverina!” Stina heitti (kateellisenako?).
Eljas hymyili Julialle leveästi.
“No, sitten mun pitää syödä nää yksin!” Julia hihkaisi ja tunki suunsa täyteen mansikoita.
“Lähdetään!” ilmoitin ja kapusin Ritan selkään.
Vaunut etunenässä lähdimme matkaan. Olimme sopineet kiertävämme pidemmän reitin kautta takaisin tallille, mikä tarkoitti sitä, että lenkkipolulla samoilevat hölkkääjät saisivat hämmästellä isoa hevosjonoa, joka taapersi eteenpäin polulla. Aina, kun joku lenkkeilijä tuli vastaan, aloimme laulamaan Julialle onnittelulaulua, jotta Juliaa varmasti hävettäisi istua jonon etunenässä kulkevassa vaunussa.
Kun aloimme lähestyä tallia, laidunlomaa viettävät hevoset jätettiin laitumille ja niillä ratsastaneet hoitivat ratsunsa ennen vapaaksi laskemista. Me muut jatkoimme matkaa tallille asti, jonka pihalla laskeuduimme alas selästä.
Eljas kävi vielä Julian kanssa pienen kunniakierroksen tallipihan ympäri, jotta nekin, jotka eivät olleet rantajuhliin osallistunut, näkisivät synttärisankarimme hienon menopelin ja minä ehtisin käydä sisällä talossa viimeistelemässä koristelut ja tarjoiltavat. Boolia piti ainakin tehdä - ja paaaaaljon.
(Inna) Kuskasin Lailan siirtotalliin nopsaan ja passitin jonkun innokkaan hoitajan siitä huolehtimaan, jotta voisin auttaa Milaa talon koristelussa. Mila kiinnitti jo kovaa vauhtia Hello Kitty-aiheisia koristeita ympäri olohuonetta.
“Teen boolia!” ilmoitin ja menin keittiöön.
Kaivoin suuren booliastian kaapista ja viinat kaapista. Sekoittelin viinoja keskenään ja maistelin niitä. Vahvaa se ainakin oli. Sekaan vielä pari pulloa Spritea, niin se oli siinä! Milakin tuli maistelemaan ja ennen kuin edes kerkesimme kunnolla aloittaa Julian juhlintaa, olimme hiprakassa. Asettelimme keittiönpöydälle vielä siisteihin riveihin olutta ja siideriä. Jesse ja Juuso astelivat pian sisälle taloon.
“Eljas pyörittää Juliaa yhä tallia ympäri”, Jesse kertoi. “Onko kohta valmista?”
“Aivan pian!” Mila ilmoitti hymyillen.
“Eli ketä tänne tulee?” Juuso kysyi.
“No, ööö Eljas, Stina, Sari, Markus, Helena, Carida ja Satu ainakin. Ainiin ja Amy ja Linda!”, vastasin ja vilkaisin keittiön ikkunasta pihalle.
Petrakin oli näköjään hypännyt kärryjen kyytiin. Ilmoitin meneväni vaihtamaan vaatteet. Kipaisin yläkertaan, jossa vaihdoin ylleni vaaleanvihreän minimekon sekä valkoiset tappokengät. Juusokin ilmestyi paikalle ja vaihtoi vaatteensa hieman kevyempään. Alakerrasta kuuluvien äänien perusteella ihmisiä oli alkanut jo tulla sisälle ja se tarkoitti, että Juliakin tulisi pian.
Hyppelehdimme Juuson kanssa alakertaan ja tervehdin uudelleen kaikkia. Pian ulko-ovi avautui ja Petra asteli sisälle kädet Julian silmien edessä.
“Mitä te nyt vielä olette tehneet?” Julia kysyi.
Petra otti kätensä pois naisen silmiltä ja tämä ihasteli heti suu ammolla koristeitamme. Mila työnsi heti naisen käsiin boolimukin.
“Syntymäpäivät eivät olisi mitään ilman viinaa!” nainen julisti ja kallisti omaa mukiaan.
(Mila) Kohotimme vielä yhdet maljat Julian kunniaksi, jonka jälkeen saimme vapaasti syödä ja juoda (erityisesti juoda) niin paljon kuin napa veti.
Petra veti Julian mukanaan yläkertaan selittäen jotain synttärilahjasta ja me muut jäimme odottamaan rakastavaisten paluuta takaisin alakertaan.
Stereot pauhasivat Julian lempimusiikin tahtiin, kuului Glee:n poppoon versioita eri biiseistä, Demi Lovatoa ja ties mitä.
Carida ja Satu kiertelivät uteliaina ympäri kämppää. Kummatkaan ei ollut eteistä pidemmällä käynyt talossa, joten he halusivat tietää millaisessa murjussa “puliakat” asuu.
“Hei, asuu täällä yks puliukkokin!” hihkaisin ja osoitin peukalollani Jesseä, joka hörppäsi juuri ison hörpyn kaljapullostaan.
“Tai oikeastaan kaksi, jos tuo Juuso lasketaan!” Sari muistutti.
“Nii no, kai se tuokin alkaa olemaan vakiokalustetta täällä…” nauroin ja kaadoin itselleni lisää boolia. Tujut boolit Inna oli kyllä väsännyt, sillä päässä humisi jo kohtuullisen hyvin ja menojalkaa alkoi vipattamaan.
Julia ja Petra könysivät takaisin alakertaan naamat loistaen ja heti synttärisankarin käteen tyrkättiin boolia sisältävä lasi.
“Nyt bailataan!” Inna kiljui.
“COLA SOOOONG!”“EI!” Petra karjaisi.
“Kylläpäs!” Inna intti.
“Ei sitä paskaa, oikeesti!” Petra aneli, mutta Julia rykäisi kurkkuaan ja muistutti, että tänään taisi olla hänen päivänsä et eikös hän saisi päättää.
“Joten, Inna, pistäppä Cola Song soimaan!” Julia sanoi ja Inna teki ilomielin työtä käskettyä.
Petra nurisi jotain vastalausetta, mutta Julia hiljensi tyttöystävänsä suudelmalla, jonka jälkeen siirtyi olohuoneeseen tanssimaan hittibiisin tahtiin Inna seuranaan. Muutkin liittyivät bailaavien tyttöjen seuraan - minä mukaan lukien.
“Teillä pitäis olla yhtä vähän vaatetta päällä kuin tässä musiikkivideolla!” Markus huuteli sohvalta. “Olis oikein mukavan näköistä!”
Näytimme kaikki miehelle keskisormea, jonka jälkeen Stina kävi vetämässä Markuksen ylös sohvalta ja pakotti tämän tanssimaan kanssamme.
Markuksen heiluminen ei todellakaan vetänyt vertoja Hunksien tanssiliikkeille, mutta hyvät naurut ainakin saimme…
“Sauna ois lämmin”, kuulin Jessen kuiskaavan korvaani. En tiennyt missä välissä mies sen oli ehtinyt lämmittää, mutten pistänyt vastaankaan, kun tämä kysyi lähtisinkö hänen kanssaan saunomaan ihan kahdestaan.
“Muistakaa lisätä puita et jää meille muillekkin löylyjä!” joku huuteli peräämme.
“Toki!”
(Inna) Mila ja Jesse katosivat saunaan saunomaan… siis muhinoimaan, kun me muut vielä tanssimme musiikin tahtiin.
“Hiiiidasta!” joku kailotti ja pian kaiuttimista kuului
Gleen cover Breakawaysta.
“Juuso!” hihkaisin ja kapsahdin poikaystäväni kaulaan.
Juuso kietoi kätensä ympärilleni ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Jossain vaihetta kappaletta kohotin katseeni Juuson sinisiä silmiä kohti ja Juuso painoi sitten huulensa omilleni.
Kappaleen loputtua vuorossa oli jälleen hieman menevämpää musaa.
“Pelataan Twisteriä!” Sari hihkui pian ja asettelimme sitten kyseisen pelin olohuoneen lattialle.
Pojat työnsivät kaikki huonekalut seinien laidoille, että olisi enemmän tilaa. Jesse ja Milakin päättivät saunareissultaan viimein liittyä seuraamme. Helena ilmoitti pyörittävänsä pyörää, kun muut pelasivat. Ensin pelaamaan menivät Julia, Sari, Carida ja Petra. Sari veti tämän erän hieman huijaten.
Seuraavaksi lakanalle tuppautuivat minä, Markus, Eljas ja Mila. Eljas tippui helposti ensimmäisenä, mutta tappelimme hetken aikaa Milan kanssa Markusta vastaan, kunnes mies mutkahti maahan. Olimme Milan kanssa aivan solmussa kahdestaan ja pakko oli kyllä sanoa, että onneksi olin päällä. Hyödynsin siinä vaiheessa yli kymmenen sentin pituuseroamme ja kurotin jalkani vihreälle pallolle.
“Luovuta jo vanhus!” sanoin Milalle, joka tuhahti.
“En tasan!”
Mutta kukapa voittaisi Innan? Ei kukaan! Mila mutkahti maahan ja voitostani riemuissani nousin ylös.
(Petra) Hävittyäni Twister-kierroksen (jos joku kysyy, olin vielä järkyttynyt Cola Songista!) jäin seurailemaan Innan ja Milan taistelua. Pienikokoisempi Mila mätkähti maahan ja Inna tuuletti riemuissaan. Sari ja Inna lähtivät vielä taistelemaan iltavoittajan-tittelistä ja lopputulos oli kuin olikin se, että Sari meni ja kamppasi Innan siirtäessään oikeaa jalkaansa punaiselle Milan ohjeiden mukaisesti. Inna mätkähti maahan kiroten ja meni sitten omien sanojensa mukaan “hoitamaan haavojaan” boolikulhon ääreen. Itse en ollut vielä juonut kuin limsaa ja ainakin minulla oli hauskaa katsoessani muiden säätämistä.
Satu hihkaisi tyhjän kolapulloni nähtyään, että pullonpyöritystä voisi kokeilla. Asetuimme kaikki rinkiin Helenaa lukuunottamatta, joka mutisi jotakin kotiin lähtemisestä ja pian Rosannakin huikkasi, että hänenkin pitäisi lähteä. Eipä tyttö ollut alkujuhlien aikana muuta tehnykkään, kuin puhelintaan räplännyt, joten ... Ratsastuksenopettaja lähti kävelemään Rosanna perässään kesäiseen iltaan meidän muiden tapellessa, kuka aloittaisi ja millaisia kysymykset ja tehtävät olivat.
(Mila) “Tulee ihan teiniajat mieleen tästä…” tuhisin istahtaessani lattialle rinkiin muiden tavoin.
Sovimme, ettei kenenkään tarvitsisi alasti olla tai hinkata jonkun kanssa pissavehkeitä yhteen, mutta muuten tehtävät ja kysymykset saivat olla lähes mitä vain. Synttärisankarina Julia sai pyöräyttää ensimmäisen pyöräytyksen ja hetken kieputtuaan pullon pää sojotti Caridaan.
“Hmm… Pese hampaasi ketsupilla” Julia keksi ja Caridahan teki työtä käskettyä.
Seuraavaksi oli Satun vuoro kertoa elämänsä noloimmasta hetkestä, mutta koska Satu ei keksinyt (tai sitten kehdannut kertoa) mitään, pullon pyörittely jatkui.
Kysymykset ja tehtävät olivat Innan sanoja mukaillen “laimeita” ja hän halusi vähän äksöniä kehiin, joten kun pullo osoitti Lindaa, kysyi Inna tältä, kenen huoneessa olijan kanssa Linda mieluiten muhinoisi.
“... Eljaksen”, Linda vastasi hetken mietittyään.
“Uuu!” Markus hekotti ja Eljas näytti vaihteeksi vaihtavan naamansa väriä vaaleasta punaiseen. Stina puolestaan mulkoili Lindaa silmäkulmiensa alta ja hörppi tuiman näköisenä siideriään.
Ennen kuin Markus kunnolla pääsisi parittamisen makuun, Linda pyöräytti pulloa ja tällä kertaa kohtalo otti piinattavakseen Sarin.
“Pettäisitkö Markusta, jos se sanois että saisit niin tehdä?” Linda kysyi Sarilta.
“En. Ellei Brad Pitt olisi se, kenen kanssa Markusta pettäisin!” Sari hymyili ja katsoi rakastuneena Markusta, joka näytti olevan ihan tyytyväinen vastaukseen.
Sarin jälkeen oli Stinan vuoro pussata sitä, kenen kanssa mieluiten kuhertelisi. Kenellekkään ei tullut yllätyksenä, että nainen kävi muiskauttamassa märän suukon Eljaksen huulille saaden miehen punastumaan entisestään.
“Kunnon pukki toi Eljas!” Juuso hörötti.
Sitten pullo pyörähti Petraan.
“Petra, oletko koskaan pettänyt Juliaa?” Stina kysyi ja olin vetää kaljat henkitorvestani alas. Mieleeni kun muistui välttämättä se eräs Antonio-ilta/aamu mikälie. Olin jo melkein unohtanut koko episodin.
Kaikki kääntyivät katsomaan Petraa.
(Petra) “En” vastasin välittömästi - tottahan se oli, vaikka vähän kyllä kuumottelikin se Antonio-juttu: osittain ihan siksi, että Milan tuijotus porautui minuun, ainakin omissa silmissäni hieman syyttävänäkin. Julia virnisti vieressäni ja suukotti minua äkkiä poskelle. Tämän jälkeen kumarruin pullon puoleen, laittaen sen pyörimään hieman liiankin nopeasti, joten se pyörähteli ympäri melko kauan ennen kuin se pysähtyi Juusoon.
“Hmm… Mikä oli viimeisin kertomasi valhe ja kenelle sen kerroit? Eikä mitään valkoisia valheita!” kysyin mieheltä, joka näytti äärimmäisen vaikealta.
(Inna) Katseeni siirtyi kiinnostuneena Juusoon ja varsinkin hänen olemuksensa sai oloni kiinnostumaan.
“Antaa kuulua”, hoputin miestä.
“Innalle”, Juuso sanoi ja mahassani muljahti ikävästi. “Väitin, että en ole pitänyt yhteyttä eksääni. Mutta se ei ole tarkoittanut mitään sellaista”, Juuso vielä lisäsi ja katsoi minua.
Naamani oli varmasti venähtänyt paljastuksen jälkeen. Nousin ylös lattialta ja yritin rauhallisesti kävellä vessaan, jossa lukitsin oven ja liu’uin ovea pitkin lattialle istumaan. Helvetti!
(Mila) Inna lähti draamakuningattarena pois paikalta ja me jäimme hämmentyneinä katsomaan naisen peräänsä. Juuso lähti tyttöystävänsä perään ja päätimme antaa kaksikon jutella rauhassa.
“Kuka jatkaa?” Sari rykäisi.
“Mä voin pyöräyttää!” Amy lupautui.
Pullon nokka sojotti minua kohti ja kirosin hiljaa mielessäni.
Amy näytti mietiskelevän hyvän tovin mitä pistäisi minut tekemään tai kertomaan. Katse kiersi jokaisen paikalla olijan läpi ja Markuksen kohdalla silmät kirkastui.
“Pussaa tota Markusta 30 sekunnin ajan!” Amy hihkaisi.
“Öh…Onks pakko?” mutisin nolona.
“Etkö uskalla?” Markus hihkaisi ja Sarikin näytti mulle peukaloa, tarkoittaen et anna mennä vain.
Koska jo pelkästään Markuksen sanat saivat minut liikkeelle, olimme pian huulet vastakkain.
“Kieltä mukaan!” Carida räkätti, mutta näytin hänelle vain keskisormea. Ei varmasti.
“Aika!” Amy ilmoitti ja irrottauduimme Markuksen kanssa toisistamme.
Jesse mulkoili hieman kyrpiintyneen näköisenä kauempana, mutta ei sanonut mitään.
“Kumpi oli parempi? Minä vai Joonas?” Markus kysyi itsevarmana.
“Molempia veljeksiä ku nyt on pussattu, niin voin sanoa, että tuntuu kuin ois jotain limaista lahnaa nuoleskellu!” ilmoitin.
Kaikki räjähtivät nauruun. Markus uskalsi vaatia uusintaa todistaakseen, että olisi varmasti parempi suutelija kuin kukaan muu.
“Älä unta nää!” nauroin.
“Nii, saakeli!” Sari murahti ja muksautti poikaystäväänsä kylkeen nyrkillä.
Jatkoimme hetken pelaamista, kunnes koko touhu rupesi kyllästyttämään ja siirryimme muuten vain rupattelemaan sekä juoruilemaan.
Käperryin Jessen kainaloon sohvalle ja haukottelin makeasti. Meinasipa jo väsyttää, vaikka ilta oli vasta nuori.
Eljas-raukka nojaili seinään hämmentyneen näköisenä, kun sekä Stina että Linda kiehnäsivät hänessä ja yrittivät iskeä miestä. Hekottelimme Jessen kanssa Eljaksen “ahdingolle”.
“Ois nyt tyytyväinen, kun peräti kaks akkaa kimpussa on…” Jesse totesi.
“Ai, haluaisitko sä, että sulla ois enemmänkin vientiä?”
“En. Mulle riittää vain yksi!” Jesse hymyili ja suuteli minua pehmeästi.
“Noh, joko te kaksi seurustelette?” Julia tuli utelemaan kesken minun ja Jessen kuhertelun.
“Ei.” vastasimme yhteen ääneen. “Olemme vain kavereita luontaiseduilla!”
“No just joo!” Julia huokaisi ja hörppäsi aimo annoksen lasistaan, missä oli kirkasta viinaa.
Synttärisankarimme oli todella - siis TODELLA - kännissä jo eikä meinannut pystyssäkään pysyä.
“Nää on kyllä parhaimmat synttäribileet IKINÄ!” Julia kiljui riemuissaan.
“Kiva että tykkäät!” vastasin.
Nainen lähti jatkamaan tanssahteluaan muiden luo jättäen meidät Jessen kanssa sohvalle istuskelemaan.
(Petra) Hykertelin Julian humalaisille tanssiliikkeille, kun nainen oli repinyt minut tanssilattialle sohvalta istumasta ja roikkui nyt kaulassani, kun jalat eivät tahtoneet toimia. Blondi kikatteli siinä hyvän tovin, ilmeisesti luullen vetävänsä jotain hienoakin tanssisarjaa, vaika se olikin pelkkää humalaista hoippumista. Kesken biisin lähdin raahaamaan puolivelttoa Juliaa mukanani sohvalle, kun omatkin hartiat tulivat kipeiksi tyttöystäväni niissä aikansa roikuttuaan.
Julia marmatti, ettei olisi halunnut vielä lopettaa ja halusi takaisin tanssimaan, mutta painoin kännikalaa hartioista sohvalle, vannottaen häntä pysymään siinä. Itse siirryin olkkarista keittiön puolelle, jossa Amy ja Satu olivat vesilasit käsissään. Moikkasin tyttöjä, etsien jääkaapista itselleni uuden pullon colaa, mennen sitten takaisin olohuoneeseen, jossa Julia tietenkin oli hoippunut takaisin jaloilleen ja jutteli nyt Caridalle sen näköisenä, että kaatuisi kohta. Carida vilkaisi minua sen näköisenä, että “tuu nyt herranjumala hakemaan tää pois”, jolloin tein työtä käskettyä. Ilta oli solahtanut melko pitkälle, kun taluttelin Juliaa kohti sohvaa. Välittömästi kun Julia istui sohvalla, hain tytölle vesilasin, jonka blondi kulauttikin suoraan alas… ja alkoi heti kysellä boolin perään. Pyöräytin silmiäni, kuitenkin tuoden synttärisankarille boolilasin, jääden itse istuskelemaan sohvalle. Mivä vain viattomasti yritin helpottaa seuraavaa aamua, mutta ei sitten. Jesse ja Mila juttelivat toisella puolellani niitä näitä ja vessan ulkopuolelle oli jo tullut pienimuotoinen jono, mutta ilmeisesti Inna jumitti vessassa vieläkin. Annoin katseeni kiertää pääasiallista “ryyppäystilaa”, jossa Eljas näytti siltä, että pakenisi kohta Stinan ja Lindan välistä minne tahansa, Amy ja Satu juttelivat televisioin edustalla ja Markus sääti stereoiden kanssa, kelaten biisejä eteenpäin. Loput taisivatkin olla aika pitkälti jonottelemassa vessaan… Kukaan ei ilmeisesti tajunnut, että yläkerrassakin oli vessa. Huoh.
(Inna) “Kaikki ok?” Juuso varmisteli, kun viimein poistuin vessasta.
Nyökkäsin hieman vaisusti ja suuntasin ensimmäisenä boolikulholle. Selvin päin olisin varmaan vain antanut asian olla, mutta kaatokännissä sitä tuli hieman ylitunteelliseksi. No, okei… en olisi antanut asian vain olla edes selvinpäin. Kauhoin boolia kunnolla muoviseen kertakäyttömukiin ja kippasin ne ensimmäisellä alas. Täytin mukin uudestaan ja menin sitten muiden seuraan.
Sankarimme istuskeli kuolleen näköisenä sohvalla tyttöystävänsä vieressä ja samaisella sohvalla olivat myös Mila ja Jesse.
“Juliaaaa!” hihkaisin ja tartuin naista kädestä. “Tanssitaan!”
Raahasin puolikuolleen ruumiin lähelle stereoita ja pakotin Markuksen pistämään uudelleen Cola Songia soimaan.
“Shakeshakeshake!” huusin musiikin lähdettyä soimaan. “Hyvää synttäriä vanhus!” sanoin Julialle.
Tanssimme taisi olla lähinnä kännistä heilumista ja pian Juuso ja Petra jo lähtivätkin kantamaan meitä sänkyjen uumeniin. Portaissa näin sen verran, että Mila oli sammunut keskelle olohuoneen lattiaa kaljatölkki kädessään ja Jesse näytti miettivän oliko tarpeeksi vakaa kantamaan petikumppaninsa sänkyyn.
“En minä halua vielä nukkumaan”, mongersin Juusolle, joka talutti minua yläkertaan.
“Haluat sinä”, Juuso vain sanoi.
“Sinä olet paskiainen Sherman, todellinen paskiainen”, jatkoin mongerrustani ja pamautin kämmeneni sitten Juuson rintaani vasten. “Siksi sinulle ei heru tänään!”
“Sinä taidat sammua saman tien sänkyyn kuitenkin”, Juuso vain tokaisi ja koska matkamme ei edennyt minun omin pikkujaloin, päätti mies kaapata minut syliinsä.
Eikö Juuso sitten ollut yhtään muka kännissä? Oliko tyyppi edes juonut mitään? Pian Juuso laski minut sängylle ja heitti peittoa päälleni.
“Juuso”, sanoin vielä viimeisillä voimillani. “Sinä olet paskiainen…” Ja sitten sammuin.
(Petra) Raahattuani Julian ruhon sänkyyni ja peiteltyäni synttärisankarin, lähdin vielä alakertaan, jossa Jesse yritti pysyä pystyssä ja samalla raahata sammunutta Milaa naisen huoneeseen. Pyöräytin miehelle silmiäni.
“Mee sä vaan nukkumaan. Mä voin viiä tän huoneeseensa, en usko että on sullekkaa yöseuraksi” puuskahdin kämppikselleni. Jesse kiitteli minua, “ojentaen” Milan minulle, jolloin lähdin itse hartioista kiinni pitämällä raahaamaan itseäni pienikokoisempaa Milaa sotkuiseen huoneeseensa. Nostettuani Milankin sänkyynsä kävin vielä katsomassa, miten muilla sujui. Sari ja Markus olivat juuri lähdössä ja heidän perässään kenkiä jalkaan vetivät Amy ja Carida. Sanoin moikat nelikolle, vilkaisten sitten olohuoneen puolelle. Huokaisten lähdin selvittämään osittain sammuneiden joukkoa.
Satu oli onneksi hyvässä kunnossa ja auttoi minua saamaan yöksi jäävät muualle kuin kylmälle lattialle. Nostimme Stinan nukkumaan sohvalle, kun taas Eljas ja Linda pääsivät nojatuoleille torkkumaan. Satu oli vielä ilman nukkumapaikkaa, mutta ilmoitti tilanneensa taksin hetki sitten ja lähti sitten juhlista kiitellen ovesta ulos.
Itseäni ei nukuttanut vielä ollenkaan, vaikka kello näytti puolta kahdeksaa. Näinpä aloin kaivaa särkylääkkeitä kaapeista näkösälle. Koirat olivat heränneet ja pyörivät jaloissani. En uskonut, että kukaan pääsisi ylös ennen kahtatoista, joten nappasin haukut mukaani hihnojen päähän ja potkaisin sysirumat crocsini jalkaan, lähtien urheasti kesäisen lämpimään aamuun. Käppäilin koirien kanssa hitaalla tahdilla kohti postilaatikkoa, josta nappasin aamun lehdet. Palailin talolle, jossa laitoin koirat häkkeihinsä. Perjantaina talli taisi olla Markuksen vastuulla aamusta, joten keitettyäni kahvit ja käytyäni jokaisen nukkumapaikan läpi, että kaikilla oli “kaikki hyvin”, lähdin aamutallille.
Markus lappasi juuri ilmeisesti toisen karsinan kakkoja kottikärryihin. Huomenet sanottuani aloin itsekin siivota karsinoita Markuksen apuna. Onneksi karsinoita oli suhteellisen vähän, koska suurin osa hevosista oli laitumilla. Markus meni torkkumaan krapulaansa taukohuoneen sohvalle minun sanottuani, että hoitaisin kyllä tallin siivouksen ihan mielelläni.
Jaettuani kaikille heinät ja laitettuani vedet kaikille kävin vielä laitumilla tarkistamassa vesitilanteen. Totesin, että voisin iltasella tulla laittamaan hevosille vettä, joten hetken rapsuteltuani tamma- ja ruunalaumaa lähdin kohti taloa, jossa taisikin olla jo jotain eloa …
Kello näytteli puolta yhtä, kun viimein olin talolla, jossa kaappasin heti paistinpannun esille ja aloin kaivella jääkaapista aineita pyttipannuun.
(Mila) Raotin varovasti silmiäni. Aurinko mollotti ikkunasta suoraan silmiin ja kaivauduin peiton alle piiloon silmiä kirveltävää valoa. Suussa maistui vaihteeksi paska ja päätä jomotti kuin viimeistä päivää. Jesse kuorsasi vieressä isoon ääneen ja tökkäsin miestä kylkeen, että lopettaisi tuon mekastamisensa.
“Paljonko kello?” mies murahteli herättyään minun pukittua miestä.
Kurotin yöpöydältä kännykkäni.
“Kaksi…” haukottelin.
“Mmmhhmm. Ei nousta vielä..” Jesse mutisi ja kaappasi minut kainaloonsa. Sopi mulle.
Vielä tunteroisen me siinä torkuttiin, kunnes päätin nousta ylös vessaan tervehtimään edellisiltana juotuja juomia, jotka pyrkivät ulos suuni kautta. Hyi helvetten.
Raahustin olohuoneeseen, kun olin halaillut vessanpönttöä tarpeeksi. Tyhjiä pulloja lojui ympäri ämpäri ja koko kämpässä haisi vanha viina. Stina lojui edelleen sohvalla ja Eljas makasi pitkin pituuttaan lattialla.
Keittiöstä kuului kolinaa, joten menin sinne. Petra siellä leikki kokki kolmosta ja oli taikonut krapulaisille pyttipannut.
“Maistuuko?” Petra kysyi.
Kävin vilkaisemassa pannulle, mutta jo pelkkä haju sai mahassa möyrinnän aikaiseksi ja piti taas kipittää vessaan.
En juo enää ikinä.
(Inna) Kello yöpöydällä kertoi päivän menevän jo neljässä iltapäivällä. Raotin hieman silmiäni ja auringonpaiste kirveli silmiä. Huomasin vain epämääräisesti sängyn toisen puolen olevan tyhjän, joten pakotin itseni ylös sängystä ja huomasin olevani yhä juhlamekossa. Miksen ollut edes jaksanut sitä riisua? Vaihdoin hitaalla ja kivuliaalla vauhdilla kangasshortsit ja löysän t-paidan päälle ennen kuin lähdin varovasti alakertaan.
Julia istui nojatuolilla silmät ummessa, Milan yökinnän äänet kuuluivat vessasta, Jesse ja Juuso olivat molemmat aivan liian selvännäkösinä sohvalla, mutta Petraa ei näkynyt missään.
“Aa, Inna!” Julia hihkaisi ja irvistin.
“Hiljempaa sankari”, mutisin ja tuppauduin kahden miehen väliin sohvalle.
Juuso ojensi minulle saman tien lasillisen vettä ja särkylääkkeen. Vesi meinasi tulla heti ylös, mutta sain pidettyä sen alhaalla.
“Olenko vieläkin paskiainen?” Juuso kysyi ja rypistin kulmiani.
Koko eilinen oli aivan täydessä pimennossa.
“Miksi olisit?” kysyin ihmeissäni.
“Selitän myöhemmin, kun olet krapulasta selvinnyt”, Juuso sanoi ja samassa ulko-ovi avautui.
Käänsimme kaikki katseemme huohottavaan Petraan, joka osoitti polveensa nojaten ulko-ovea.
“Kelmi karkasi”, hän huohotti ja Julia naurahti.
“Hah! Tähän en enää lankea”, Julia sanoi.
“Tällä kertaa ihan oikeasti.”
THE ENDHYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JULIA!KILPAILU:Parijono, joka tallille meni, näytti tältä:
Eljas + Julia - Ulla ja Petran Eetu; kärryt
Juuso ja Jesse - Kiara ja Tuikku
Carida ja Antonio - Done ja Villa
Inna ja Veera - Laila ja Harri
Markus ja Rebekka - Merida ja Rino
Amy ja Sari - Zanza ja Rudi
Petra ja Jenny - Kelmi ja Bella
Jonna ja Catherine - Eetu ja Salla
Luna ja Lispe - Tohveli ja Huhu
Helena ja Kipa - Rinja ja Brenda
Linda ja Satu - Raimo ja Ninni
Hanna ja Rosanna - Kassu ja Anna
Mila ja Stina - Rita ja Tuju
Mikä on parien logiikka, eli mihin parien muodostaminen perustuu? Ensimmäisenä oikean vastauksen keksinyt saa palkinnoksi yksityisvalmennuksen haluamaltaan osa-alueelta hoitohevosensa/hevosensa kanssa! Vastaukset tulee lähettää Petralle yksityisviestillä!