Post by Deleted on Jul 17, 2013 11:03:37 GMT 2
Elikkäs uimaan lähdetään 1.8.13. tallin pihalta klo 14. Ratsastamme järven rannalle, jossa sitten saadaan uida. Mukaan mahtuu 6 vaahtislaista, maksuna kuva, runo, tarina tai sarjakuva. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 25.7.13. Teen retkestä kuvia/tarinan, jonka pohjalta maksut tehdään.
Ilmoittautuminen muodossa
ratsastaja-hevos toive
- Järjestäytykää jonoon! käskin porukkaa tallin pihalla.
Olin taas lainannut Annaa ratsukseni, kun seitsemän hengen joukkiolla olimme lähdössä uimaan.
- Markus ja Vika saa pitää perää! lisäsin.
Kun ratsukot viimein saivat itsensä jonkinmoiseen jonolta muistuttavaan rykelmään, painoin kevyesti pohkeitani Annan kylkiin. Tamma lähti halukkaasti liikkeelle, ja vilkaisin taakseni varmistaakseni, että kaikki pysyivät mukana eivätkä jääneet matkan varrelle.
Kuljimme aluksi käynnissä tietä pitkin pois sain tallilta. Hevoset kulkivat kiltisti myös silloin, kun punainen henkilöauto sujahti ohitse, mitä nyt Riimi hieman heitteli päätään. Suuren kiven kohdalta käännyimme metsätielle kuusten varjoon. Porukka jutteli rauhallisesti, ja kun käännyin välillä katsomaan heitä, olivat he siististi omilla paikoillaan.
Lähdimme nousemaan kallioista rinnettä harjoitusravissa ylös. Kasvusto muuttui matalemmaksi, ja pian olimme täysin puuttomalla alueella mäen päällä.
- Käynti! huudahdin kiristäen ratsuni ohjia.
Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja sai hikikarpalot otsalle. Hevoset puuskuttivat kuumuutta valittavat ratsastajat selässään.
- Älkää huoliko, nyt päästään takaisin metsään! kerroin rinteen alkaessa laskeutua takaisin puiden varjoon.
Helpottuneiden huokaisujen säestämänä laskeuduimme metsään, missä auringon säteet tavoittivat vain heikosti maan pinnan.
- Riimi ole nyt kunnolla! Larissan vihainen ääni rikkoi hiljaisuuden.
Käännyin katsomaan ja huomasin Riimin ajautuneen lähes kiinni edellä menevään Rinoon. Nuori ruuna potkaisi kiukkuisesti taaksepäin.
- Larissa, tuu Riimin kanssa vaikka tänne mun taa, sanoin toisiksi viimeisenä ratsastavalle naiselle.
Tämä heitti haikean katseen takanaan ratsastavalle Markukselle ja kannusti sitten ratsunsa muiden ohi Hillan ja Annan väliin. Matka alkoi sujua paremmin, ja seuraavan mutkan kohdalla selostin muille:
- Kohta tullaan pellonviertä kulkevalle tielle, jossa saa laukata rauhallisesti. Pysytään kuitenkin jonossa eikä mitään kisoja!
Sain vastaukseksi myötyviä äännähdyksiä, ja mutkan jälkeen huusin:
- Laukka!
Pitkä peltotie avautui eteemme, kun kaikki kannustivat ratsunsa laukkaan. Huomasin puolessavälissä suoraa Riimin hivuttautuvan Annan rinnalle, ja tajusin hevosen tahtovan kilpailla. Annakin kiihdytti menoaan, mutta onneksi suora loppui kesken ja hevosten oli pakko hiljentää.
- Käynti!
Kaikilla oli ilmeisesti ollut hauskaa, ja itsekin olin nauttinut tuulesta, joka oli edes vähän viilentänyt oloa. Jatkoimme matkaa metsässä, kunnes järvi jo kimmelsi edessämme.
- Osaatte kai kaikki uittaa hevosia? kysyin rannalla, kun hevosilta oli riisuttu varusteet.
Sain vastaukseksi nyökkäilyjä, ja pian kaikki olivat jo matkalla veteen. Anna suostui kahlailemaan rauhassa, mutta ei halunnut mahansa kastuvan. Hilla näytti uivan mielellään Jonahin polskutellessa tamman vieressä, ja Riimi oli innostunut räiskyttämään vettä etujalallaan. Evie ei pysynyt Simon liukkaassa selässä, vaan molskahti veteen, Markus ratsasteli Vikan kanssa polvensyvyisessä vedessä. Luca taas oli todennut, että juominen oli ihanaa kuumalla säällä, ja Rino piehtaroi nautinnollisesti.
Myöhemmin kun taluttelin Annaa auringonpaisteessa rannalla Liljan pitäessä minulle seuraa Rebekan kanssa, näin Larissan ja Markuksen siirtyneen sivummalle istumaan rantakiville. Hymyilin ja käänsin katseeni metsän reunaan, jossa Evie ja Jonah syöttelivät hevosiaan jutellen.
- Pitäisi varmaan siirtyä kotiin päin, huokaisin Liljalle.
Nainen nyökkäsi ja kutsuimme porukan laittamaan varusteita hevosilleen.
Palasimme tallille pientä metsäpolkua pitkin, hyppäsimme muutaman tukin ja kahlasimme puron läpi. Laukkasimme myös vanhalla pellolla, saapuen tallille kuitenkin käynnissä.
Ilmoittautuminen muodossa
ratsastaja-hevos toive
Osallistujat
Markus- Vika ~ maksettu
Lilja-Luca ~ maksettu
Larissa-Riimi ~ maksettu
Evie-Simo
Jonah - Hilla
Rebekka-Rino ~ maksettu
Tervetuloa!
Lyhyt pohjastoori
Markus- Vika ~ maksettu
Lilja-Luca ~ maksettu
Larissa-Riimi ~ maksettu
Evie-Simo
Jonah - Hilla
Rebekka-Rino ~ maksettu
Tervetuloa!
Lyhyt pohjastoori
- Järjestäytykää jonoon! käskin porukkaa tallin pihalla.
Olin taas lainannut Annaa ratsukseni, kun seitsemän hengen joukkiolla olimme lähdössä uimaan.
- Markus ja Vika saa pitää perää! lisäsin.
Kun ratsukot viimein saivat itsensä jonkinmoiseen jonolta muistuttavaan rykelmään, painoin kevyesti pohkeitani Annan kylkiin. Tamma lähti halukkaasti liikkeelle, ja vilkaisin taakseni varmistaakseni, että kaikki pysyivät mukana eivätkä jääneet matkan varrelle.
Kuljimme aluksi käynnissä tietä pitkin pois sain tallilta. Hevoset kulkivat kiltisti myös silloin, kun punainen henkilöauto sujahti ohitse, mitä nyt Riimi hieman heitteli päätään. Suuren kiven kohdalta käännyimme metsätielle kuusten varjoon. Porukka jutteli rauhallisesti, ja kun käännyin välillä katsomaan heitä, olivat he siististi omilla paikoillaan.
Lähdimme nousemaan kallioista rinnettä harjoitusravissa ylös. Kasvusto muuttui matalemmaksi, ja pian olimme täysin puuttomalla alueella mäen päällä.
- Käynti! huudahdin kiristäen ratsuni ohjia.
Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja sai hikikarpalot otsalle. Hevoset puuskuttivat kuumuutta valittavat ratsastajat selässään.
- Älkää huoliko, nyt päästään takaisin metsään! kerroin rinteen alkaessa laskeutua takaisin puiden varjoon.
Helpottuneiden huokaisujen säestämänä laskeuduimme metsään, missä auringon säteet tavoittivat vain heikosti maan pinnan.
- Riimi ole nyt kunnolla! Larissan vihainen ääni rikkoi hiljaisuuden.
Käännyin katsomaan ja huomasin Riimin ajautuneen lähes kiinni edellä menevään Rinoon. Nuori ruuna potkaisi kiukkuisesti taaksepäin.
- Larissa, tuu Riimin kanssa vaikka tänne mun taa, sanoin toisiksi viimeisenä ratsastavalle naiselle.
Tämä heitti haikean katseen takanaan ratsastavalle Markukselle ja kannusti sitten ratsunsa muiden ohi Hillan ja Annan väliin. Matka alkoi sujua paremmin, ja seuraavan mutkan kohdalla selostin muille:
- Kohta tullaan pellonviertä kulkevalle tielle, jossa saa laukata rauhallisesti. Pysytään kuitenkin jonossa eikä mitään kisoja!
Sain vastaukseksi myötyviä äännähdyksiä, ja mutkan jälkeen huusin:
- Laukka!
Pitkä peltotie avautui eteemme, kun kaikki kannustivat ratsunsa laukkaan. Huomasin puolessavälissä suoraa Riimin hivuttautuvan Annan rinnalle, ja tajusin hevosen tahtovan kilpailla. Annakin kiihdytti menoaan, mutta onneksi suora loppui kesken ja hevosten oli pakko hiljentää.
- Käynti!
Kaikilla oli ilmeisesti ollut hauskaa, ja itsekin olin nauttinut tuulesta, joka oli edes vähän viilentänyt oloa. Jatkoimme matkaa metsässä, kunnes järvi jo kimmelsi edessämme.
- Osaatte kai kaikki uittaa hevosia? kysyin rannalla, kun hevosilta oli riisuttu varusteet.
Sain vastaukseksi nyökkäilyjä, ja pian kaikki olivat jo matkalla veteen. Anna suostui kahlailemaan rauhassa, mutta ei halunnut mahansa kastuvan. Hilla näytti uivan mielellään Jonahin polskutellessa tamman vieressä, ja Riimi oli innostunut räiskyttämään vettä etujalallaan. Evie ei pysynyt Simon liukkaassa selässä, vaan molskahti veteen, Markus ratsasteli Vikan kanssa polvensyvyisessä vedessä. Luca taas oli todennut, että juominen oli ihanaa kuumalla säällä, ja Rino piehtaroi nautinnollisesti.
Myöhemmin kun taluttelin Annaa auringonpaisteessa rannalla Liljan pitäessä minulle seuraa Rebekan kanssa, näin Larissan ja Markuksen siirtyneen sivummalle istumaan rantakiville. Hymyilin ja käänsin katseeni metsän reunaan, jossa Evie ja Jonah syöttelivät hevosiaan jutellen.
- Pitäisi varmaan siirtyä kotiin päin, huokaisin Liljalle.
Nainen nyökkäsi ja kutsuimme porukan laittamaan varusteita hevosilleen.
Palasimme tallille pientä metsäpolkua pitkin, hyppäsimme muutaman tukin ja kahlasimme puron läpi. Laukkasimme myös vanhalla pellolla, saapuen tallille kuitenkin käynnissä.