Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 22, 2013 21:11:32 GMT 2
Kivihaan koulukisat 26-27.08.2013
26.08. HeB 5/10 Larissa - Kat's Criminal Crush 73.188%
26.08. HeA 7/11 Larissa - Kat's Criminal Crush 56.22%
27.08. HeB 9/10 Larissa - Kat's Criminal Crush 56.825%
27.08. HeA 2/11 Larissa - Kat's Criminal Crush 62.329%
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 27, 2013 19:14:09 GMT 2
"Mä lähen maastoon, tuun viimestään viideltä!" Huikkasin tallissa pyörivälle Milalle, joka hihkaisi myöntävän vastauksen, ja talutin Riimin pihalle. Kipusin kentän aidan avulla ruunan selkään, ja kiristettyäni satulavyön, lähdin kävelemään kohti hiekkatietä. Anita, jonka sisko alkaisi hoitamaan orinretkuani, ravasi pellolla Edin kanssa, sillä olin pyytänyt hieman liikutusapua hevosen kanssa ja se, onnekseni, taisi käyttäytyä ihan edukseen. Heilautin kättäni tervehdykseksi, ja kannustin hitaasti löntystelevää Riimiä eteenpäin. Tänään on hyvä päivä, kuului laulun sanat kuulokkeissani, ja kerrankin sanat kuvasivat päivääni. Olin iloinen siitä, että olin löytänyt Edille hoitajan, sillä se lisäsi hieman vapaa-aikaani ja saatoin pitää vapaapäivän heppailusta ilman stressiä siitä, ettei ori saisi liikuntaa. Samalla jäisi myös aikaa Markukselle, hymähdin mielessäni. Haaveillessani ja parantaessani maailmaa oli vartti kulunut, ja Riimi alkoi jo vaatia lisää vauhtia. Kovin rankasti en ruunalla menisi, sillä se menisi illalla tunnille. Mila oli pyytänyt minua liikuttamaan ruunan, sillä se oli ollut vähällä liikunnalla monta päivää, ja tallinomistajan mukaan sillä saattaisi olla ylimääräistä energiaa.. Tuntui ettei ruuna edes jaksaisi tallustaa eteenpäin. Otin ohjat ja nostin ravin, ja tein hiekkatien puolelta toiselle pohkeenväistöjä, ja Riimi suoritti ne hienosti. "Soo, prrt," rauhoittelin ruunaa sen singahtaessa isoon ja reippaaseen laukkaan, siihen nähtävästi loppui se jaksamattomuus ja rauhallisuus. Istuin pomppivassa laukassa niin tiiviisti kuin vain kykenin, ja sain kun sainkin ruunan hidastamaan laukkaansa. Hetken rauhallisen laukan jälkeen pyysin ruunaa siirtymään raviin ja sen kautta käyntiin. Annoin sille pitkät ohjat, ja hengähdin syvään. Viimeiset helteiksikin kutsutut lämpöaallot siivittivät matkaamme kun tallustimme pitkin hiekkatietä. Taputin Riimiä tämän pärskähdellessä innoissaan, ja häädin kärpäsen pörräämästä ympäriltäni. Matkustettaessani ruunan selässä täysin vetelänä, koulu oli ilmeisesti vaatinut veronsa ja väsymys iskenyt, mietiskelin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Hetken päästä kuitenkin ryhdistäydyin, ja suoristin selkäni, otin ohjat käteen, ja tein muutamia pysähdyksiä autiolla tiellä ja väistätin Riimiä tien puolelta toiselle, ja havahduin ajatuksistani puhelimeni soidessa. Katsahdin samalla kelloon, se ei ollu kuin vasta kaksikymmentä vaille neljä. Markus soitti, ja kyseli olinpaikkaani. "Oon Riimin kanssa maastossa," mutisin miehelle vastaukseksi. "No mihis oot Edin unohtanut?" Markus naljaili leikkisästi. "Hah hah, sillä on hoitaja niin mulle jää vähän muutakin aikaa... sullekkin," naurahdin takaisin. "Ai oikeesti?!" Markus huudahti muka-yllättyneenä. Jos puhelimen kautta olisi näkynyt kasvonliikkeeni, olisi Markus nähny minun näyttävän kieltäni. "Siitä puheen ollen, tehtäiskö jotain kivaa illalla?" Kysyin pidellen ohjista tiukasti kiinni, sillä Riimi näki puskissa jotain. Markus vastasi myöntävästi ja suljin puhelimen. Sujautin puhelimeni taskuuni ja otin ohjat takaisin käteen. Puristin varovaisesti pohkeillani ruunan kylkiin, ja tämä singahti reippaaseen raviin. Riimi harppoi menemään lisättyä ravia ja esitteli kaikki hienot koululiikkeet yrittäessään päästä laukkaamaan. Naurahdin hevoselle, ja siirsin sen hetkeksi käyntiin, ja tein laukannoston käynnistä. Muutama askel laukkaa, ja taas käyntiin muutama askel ja niin edelleen. Riimi alkoi rauhottua keskistymistä vaativan tehtävän kanssa, ja pian se menikin omaan mieleeni ihan kivasti. Hymyillen nostin kevyen ravin, ja käännyin risteyksestä kohti Vaahterapolkua. Näin jonkun tumman hahmon seisovan ojanpientareella ja säikähdin jo pelkkää ilmestystä tarpeeksi. Kaikenkukkuraksi hahmo hymisi itsekseen kädet ristissä, ties mitä mekkaa suoritti keskellä mettää, tainnut vain unohtaa rukousmattonsa kotiinsa, jos hänellä semmoista oli. Mennessäni lähemmäs huomasin hahmon olevan poika, jolla oli pitkät ja likaiset hiukset, ja hänen ulkonäkönsä herätti kylmiä väreitä selkäpiissäni. Poika käänsi katseensaminuun ja lähti kävelemään mumisten jotain jumalasta minua kohti. Ilman hetkenkään harkintaan käänsin ihmeissään olevan Riimin ympäri ja kannustin sen laukkaan. Riimi lähti vastahakoisesti liikkeelle, vaikka äskön sillä oli ollut paljon energiaa. Missäköhän h*lvetissä olimme? En tunnistanut paikkaa, mutta olin saanut vihdoin sen hiipparin karkotettua kannoiltani. Syysusva alkoi laskeutua viereiselle pellolle, ja ohjasin Riimin pois metsän keskeltä. En siinä paniikissa ollut painanut päähäni jokaista tienristeystä, ja sehän ärsytti nyt. Edelleen vilkuilin ympärilleni olettaen näkeväni sen s*atananpalvojan jossain puskassa, koskaan ei voinut olla liian varma kun omasta hengestä oli kyse. Riimi oli kääntymässä risteyksestä oikealle, kun itse muistelin tulleeni vasemmalta. Yritin ohjata ruunaa omaan suuntaani, mutta se löi jarrut pohjaan eikä liikkunut mihinkään. Annoin sille löysät ohjat ja se lähti kävelemään oikealle, sinne mihin se itse oli halunnut, ja jatkoi matkaa, ilmiselvästi sillä oli ajatus mistä olimme tulleet. Kaivoin puhelimeni taskusta, ja se vilkutti tyhjää akkua. Kello oli varmaan jo vaikka ja mitä! Riimi jatkoi kävelyään, ja nojauduin tämän kaulaan. Pian huomasin valoa taivaanrannassa, ja tajusin olevamme pellon viereisellä tiellä, joka johdatti tallille. Havahduin horroksestani ja aloin nauramaan, taputtaen samalla Riimiä kaulalle. Kannustin ruunan raviin, ja tämä lähti iloisesti kiihdyttämään vauhtia, tajusi kai vihdoin pääsevänsä karsinaan mussuttamaan ruokaansa. "Noin, Milla, kyllä sinä sillekkin pärjäät, itseasiassa se on paljon helpompi kuin Riimi," kuulin Sarin äänen tallin käytävältä. Talutin punat poskilla Riimin karsinaansa, ja sain osakseni monia ihmetteleviä katseita. Jätin väsähtäneen ruunan vapaaksi riisuessani siltä varusteet, jotka laskin karsinan ulkopuolelle. Kuulin tomeroitten askelten lähentyvän ruunan karsinaan, ja kohotin katseeni otettuani suojan takajalasta. Näin Milan seisovan kädet puuskassa karsinan rakosessa. "Mitäs peliä tämäkin nyt on, jouduin laittaa Fellan juoksemaan toisenkin tunnin, kun ei sinua näkynyt missään!!?" Mila huusi naama punaisena. "No annakun hoidan tämän nyt pois niin selitän sitten! Rauhoitu nainen!" Huudahdin takaisin tallinomistajalle ja tämä hiljentyi hetkeksi, ja mumisi poistuessaan taukohuoneeseen: "Saakin olla aika harvinaisen hyvä selitys..." Kannettuani Riimin varusteet satulahuoneeseen, ja putsattuani harjat, huomasin vältteleväni tallinomistajan kohtaamista. Miksi pelkäsin häntä? Minullahan oli tositarina selitykseksi myöhästymisestäni. Mutta. "Joku hullu saatananpalvoja jahtasi minua ja eksyin ja Riimin avulla löysin tallille?" Miten tuo kuulosti niin oudolta, epäuskottavalta. Sain viimeisenkin harjan putsattua, ja kannoin vielä Riimille ruuat nenän eteen, ja hengitettyäni muutaman kerran syvään sisään ja ulos, keräsin itseni ja suuntasin taukohuoneeseen, jossa Mila istuikin Markuksen ja Joonaksen kanssa kahvikupposten äärellä. Hoitajat olivat ilmeisesti lähteneet, ja viimeisetkin auttelivat ratsastajia maneesissa. Kävin hakemassa itsellenikin kahvia, jos se vaikka mystisesti keräisi ajatukseni. "..No siis se jätkä oli seisomassa ojanpientareella tossa läheisellä pellolla, siinä missä meen aina Edillä, ni se oli siinä viereisellä tiellä, tai siis ojanpientareella siinä tien ja pellon välissä, no siinä kuitenkin! Yritin eka ohittaa sitä ja sit se lähti kävelee mua päin huutaen jotain jumalasta ja sit lähin painelee Riimin kans poispäin, ja huomasin sen juoksevan meijän perässä. Käänsin Riimiä aina vaan 'hyvältä' näyttävään suuntaan ja lopulta tajusin, ettei mulla ollu hajuakaan missä olin. Riimi onneks vaistos jotenki missä oltiin, ja kun annoin sille pitkät ohjat ni se käveli takas tänne.." selitin nojaten hieman viluissani Markukseen. Tämä piti kättään harteillani, ja antoi sen liukua kyljelleni. Mila mutisi jotain ja näppäili puhelimeensa jonkun lyhyen numeron, ja ihmettelevän ilmeeni seurauksena ilmoitti soittavansa poliisille siitä hyypiöstä, ja nyökkäsin huojentuneena hänelle. Painoin pääni Markuksen olkapäälle, ja huokaisin syvään, - että mikä päivä tänäänkin taas. Ihan kuin matikan tehtävät eivät olisi tarpeeksi jännittäviä minulle! Päätimme lähteä Markuksen kämpille yöksi, ja hetken päästä tallin pihassa oli vain pölyvanat miehen autosta johtuen. 26HM// Jännääää... Jään innolla oottaan tuleeko tuo mystinen hyyppä ilmestymään uudestaan sinun tai jonku muun tarinassa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2013 23:44:20 GMT 2
Kurvasimme sorat lentäen turhankin kovalla tuntivauhdilla Vaahterapolun pihaan. Olin vapaapäivän kunniaksi herännyt aikaisin, lähtenyt jo aamulla aikaisin moikkaamaan toista lämppäriäni Puddia, ja juoksuttanut tamman ja nyt sitä oltiin tässä, ja kello oli vasta jotain kolme. Käsikkäin kävelimme suoraan Riimin tarhalle, jossa ruuna möllöttikin yksin, ties missä se ponikin liene. Markus avasi ritarillisesti minulle portin ja naurahdin tälle kliksauttaessa riimunnarun Riimin riimuun kiinni. Talutin Riimin avonaisesta portista ulos ja suuntasimme talliin jutellen kaikkea turhanpäiväistä. Hyvän läpän naurattaessa heilautin kättäni kauempana kulkeville Evielle ja Jonahille, heilläkin taisi mennä hyvin, ainakin kaksi päivää eteenpäin.. "Voiks sä tuua ne harjat?" Huudahdin satulahuoneeseen kadonnelle Markukselle. Kuulin myöntävän vastauksen ja jatkoin rapsuttamista, ruuna nautti täysin siemauksin otsan rapsuttelusta. Pian Markus pyyhälsi paikalle toisessa kädessään harjapakki, ja toisessa suojat erillään, ne olivat tainneet olla pesussa. Kävin valitsemassa itselleni harjan, ja aloin harjaamaan pölyistä Riimiä pitkin ja voimakkain vedoin. Ähinän ja puhinan ja Markuksen avulla ruuna kiilteli puhtauttaan, tai ainakaan se ei ollu niin likainen kuin aikasemmin! Markuksen viritellessä satulavyötä kiinni, pujotin suitset ruunan päähän, ja se ottikin kuolaimet kiltisti suuhun ja antoi laittaa kaikki remmit kiinni ilman omia sooloilujaan. Sujautin mustat nahkahanskat käsiini, ja pian päässäni killitti kypärä ja käteni jatkona oli koulupiiska. Toisen saappaan vetoketju oli jäänyt vähän auki, enkä jaksanut enää ottaa hanskoja pois, joten pyysin Markusta laittamaan sen. Tämä katsahti minuun et-oo-tosissas-etkö-sä-pysty-tekee-mitää-ite-?-ilmeellä, mutta näytettäni käsiäni, joita peitti hanskat, tämä huokaisi ja suostui tahtooni. Että miehet oli helppoja, naurahdin mielessäni, silloin kun sille päälle sattuivat..... Päästyäni tallin pihalla Riimin selkään, ja kun olin saanut kiristettyä vyön, lähdimme kävelemään pellolle päin. Tiistaisen seikkailun jälkeen oli hieman pelottavaakin palata samoihin paikkoihin, kun missä olin sen saatananpalvojan nähnyt. Tälläkertaa minulla oli onneksi hengenvartijastakin käyvä Markus mukanani. Ohjasin Riimin pellolle päin, ja jätin Markuksen katselemaan ojanpientareelle. Tarkoituksenani oli harjoitella hieman heB-kouluohjelmaa ja ottaa lopuksi muutama kunnon laukkapätkä. Annoin Riimin kävellä vielä hetken pitkin ohjin, ennenkuin otin ohjat ja tein hieman väistöjä, erikokoisia voltteja sekä pysähdyksiä. Riimi oli yllättävän hyvän tuntuinen, ja se saikin reilusti kehuja. Pitkähköjen alkuverkkojen jälkeen aloin tulemaan bee-ohjelmaa, jonka osasin jo entuudestaan, ja olin mennyt sen useammin kuin edes muistan, mutta kertaus on opintojen vaari ja treenistä ei koskaan ollu haittaa. Harjoitusravissa keskihalkaisijalle, tervehdys pellon päässä olevalle puulle ja siirtyminen harjotusraviin. Ympyröitä, lisäyksiä, pysähdys, peruutus ja kuin tanssahdellen selvitimme radan loppuun. Hengähdin syvään lopputervehdyksessä ja annoin Riimille pitkät ohjat. Ratsastin kuuntelemaan palautetta pellon reunalla istuvalta ukkelilta, ja sainkin kehuja, mutta Markus löysi myös parantamisen varaa, tosin olin huomannut ne myös itse, muutamia oikomisia ja huono tie ympyrällä, ei lisännyt tarpeeksi ja niin edelleen. Välikäyntien jälkeen tein vielä hetken kahdeksikkoa laukassa tehden, tai ainakin yrittäen tehdä, laukanvaihtoa keskellä. Pari kolme ekaa kertaa meni ihan persuksilleen ja oltiin molemmat, minä ja Riimi, ihan hakoteillä mitä piti tehdä ja miten. Muutaman epäonnistumisen jälkeen alkoivat vaihdot sujua ja hengähdyskäyntikierroksen jälkeen nostin ravin ja ravasin pellon päähän, jossa annoin Riimille laukka-avut, nousin kevyeeseen istuntaan, joka muuten oli harvinaisen hankalaa koulujalustimilla, ja käskin ruunaa eteen. Eihän siinä paljoa ollut käskemistä, kun se itsekkin tajusi pääsevänsä laukkaamaan. Muutaman pikku ilopukin jälkeen vauhti kiihtyi ja kiihtyi, ja hyvissä ajoin ennen pellon loppumista aloin jarruttelemaan, ratsastin päädyn hitaassa laukassa, ja hanat auki taas kun suora alkoi. Nautimme molemmat täysin rinnoin ja aloin vain nauramaan, niin ihanaa se oli laukata tuulen humistessa korvissa ja vauhdin huumatessa päätä. Muutaman kierroksen jälkeen hidastin raviin ja päästin selkään haluavan Markuksen ratsastamaan loppuverkat, tosin se oli vain hyvä, minulla oli muutenkin kamalan kuuma ja veto veks. Rojahdin selälleni pellon laidalle ja sivusilmällä katselin Markuksen ja Riimin menoa kauempana, lähempänä pellon toista päätä. Hyvinhän he menivät, kieltämättä. Pian Markus ratsasti luokseni ja ilmoitti ratsastaneensa loppuverkat jo. Huokaisin syvään ja puolikuolleena nostin itseni ja tavarat ja lähdin käveleään ratsukon perään. Tallissa riisuimme Riimiltä varusteet yhteistuumin, tosin se miehenretale lähti taas johonkin omille teilleen ja jätti minut Riimin kanssa kahdestaan karsinaan. Riisuin hikiseltä ruunalta varusteet ja vein ne satulahuoneeseen jättäen Riimin möllöttämään karsinaansa. Poikkesin taukohuoneessa moikkaamassa tuttuja ja suuntasin sitten takaisin ruunan luo. Talutin Riimin vesiboksiin ja suihkuttelin sen hiestä, kun vain ensin olin löytänyt hyvän lämpötilan ja kun olin saanut Riimin seisomaan paikallaan. Pesun jälkeen kliksautin riimunnarun kiinni ja suuntasin Riimi perässäni ulos ja tarhoille päin. Nappikin oli ilmestynyt tarhaan, ja päästin Riimin kirmailemaan ponikaverinsa kanssa. Johan se ehätti piehtaroimaankin ja kimon ruunan oikeaa väriä ei pöly- ja hiekkakierroksen alta paljoa näkynytkään. Hyvästelin ruunan ja suuntasin Edin tarhalle rapsuttelemaan oriani, jonka liikutuksesta oli neljä päivää huolehtinut Evie ja Anita. Sanoin heipat Edillekkin ja suuntasin muiden seuraan taukohuoneeseen. 27HM// Kiva tarina. Ihanasti olit kuvaillu tuota ratsastustakin! HyyvÄ!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 1, 2013 14:06:34 GMT 2
HeB 14/101 Larissa - Kat's Criminal Crush 86.555%
HeA 19/85 Larissa - Kat's Criminal Crush 83.625%
110cm 22/46 Larissa - Kat's Criminal Crush 27vp.
115cm 6/23 Larissa - Kat's Criminal Crush 7vp.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 9, 2013 18:44:31 GMT 2
Tänään olin päättänyt pitkästä aikaa mennä kunnolla Riimillä. Olimme vain humputelleet hiekkateillä tai käyneet rämpimässä metsän puskissa. Hakiessani ruunaa tarhasta oli se ensin vastahakoinen lähtemään liikkelle, mutta hetken kannustamisen jälkeen oli Riimi lähtenyt kävelemään perääni. Kiinnitin Riimin käytävälle ja hain harjat sekä varusteet satulahuoneesta. Nappasin pintelitkin mukaan hyllyn päältä ja kädet täynnä tallustin takaisen ratsuni luo. Suht puhtaan ruunan harjaaminen kävi nopeasti, ja aloinkin kierittämään pinteleitä jalkoihin. Riimi seisoi kerrankin koko hoidon ajan paikallaan, ja satulankaan laitossa se ei liikahtanutkaan. En jäänyt sen enempää ruunan rauhallista käytöstä miettimään, vaan viritin suitset sen päähän ja sujautin hanskat käteeni, nakkasin kypärän päähäni ja otin raipan mukaan seinän vierestä. Hetken kiskomisen jälkeen sain ruunan liikkumaan, ehkä sitä vain väsytti, tai joku oli ratsastanut sillä eilen, tai ehkä se oli riehunut koko aamun Napin kanssa, kukaties. Viheltäen liu'utin maneesin oven auki ja näin sen olevan tyhjillään. Vastahakoisesti Riimi asteli maneesiin, ja kaartoon taluttaessani se näytti hieman varovan toista etustaan. Tunnustelin jalkaa, muttei se ollut lämmin, eikä ruuna varonut sitä enää koskiessani siihen. Päättelin sen olevan vain jotain kankeutta, ja reippahasti nousin selkään. Kiristettyäni vyötä ja säädettyäni jalustimet sopivan mittaiset pyysin Riimiltä käyntiä. Muutaman kerran sain sitä pyytää eteenpäin, ennenkuin mitään tapahtui. Outoa, kaiken lisäksi se oli laiska. Käveltyäni mielestäni tarpeeksi yritin nostaa ravia, mutta Riimi hyppäsi ainoastaan takajaloilleni, ja sain pidettyä itseni juuri ja juuri selässä roikkuen ruunan kaulassa. Kun se vihdoin palasi takasi neljälle jalalle, tulin ales selästä, ja tunnustelin Riimin jalat, jos niissä kuitenkin oli jotain. Samassa Markus pelmahti maneesiin, ja hiukkasin tämän luokseni. "Riimi on tänää ollu ihan ihmeelline, ei oo halunnu liikkuu ja äskönki hyppäs pystyy ku yritin nostaa ravia.." mutisin tunnustellessani hevosen jänteitä, jotka olivat ihan normaalin tuntuiset. Markus hymähti jotain mietteliäästi, ja nappasi liinan portin takaa olevasta koukusta. Irrotin ohjat ja otin satulan pois, sillä välin kun Markus viritteli deltaa ja liinaa kiinni. Ojensin juoksutuspiiskan miehelle ja tämä talutti Riimin maneesin keskelle, ja pyysi raviin. Riimi oli yhtä vastahakoinen, ja muutaman pystyynnousun jälkeen se lähti ontuvaa ravia eteenpäin. Vaihdoimme huolestuneet katseet Markuksen kanssa, ja päätimme lopettaa Riimin "kiduttamisen" siihen ja veimme sen talliin. Markus kävi huikkaamassa Milalle ruunan epäpuhtaudesta sillävälin kun riisuin siltä loppuja varusteita. Tallinomistajankin tutkittua ruuna läpi, ei ollut vieläkään mitään selvää oiretta löytynyt. Kaikki olimme vähän enemmän kuin ihmeissään, ja päätin vielä tarkistaa kaviot kivien varalta, vaikka senkin olin jo kaviot aiemmin kuokkinut. Aloitin takajalasta, sillä Mila tunnusteli vielä kertaalleen etujalkoja. Takajaloista ei ainakaan mitään löytynyt, ja otin vielä etukaviot. Vasemman otettuani siirryin vielä oikealle, ja aluksi Riimi oli vastahakoinen nostamaan sitä. Nojasin painavasti Riimin kylkeen ja pian ruunan oli pakko siirtää painoa ja nostaa jalka ylös. Koskiessani kavioon se lähes hohkasi lämpöä, ja kaviokoukun osuessa kavioon Riimi kiskaisi jalan pois. "Olisiko kaviokuume poissuljettu vaihtoehto?" Kysyin osoittaen jalkaa, ja Mila ryntäsikin kädet ojossa tunnustelemaan sitäkin, ja totesi hänkin, että lämmin se oli. Sen enempää pohtimatta Mila päätti soittaa eläinlääkärin tutkimaan ruunan, että varmuus asiasta saataisiin. Istuuduin käytävän reunalle istumaan, ja taisi sitä muutama kyynelkin vierähtää poskelle. Mitä jos se olisi jotain vakavaa? Jos Riimi ei parantuisi siitä? Jos sitä, jos tätä, jos tuota? Pyyhkäistessäni märkää poskeani muuttui hihanreunukseni mustaksi, toisin sanoen meikkini olivat pitkin poskiani. Muutaman räpäytyksen jälkeen suljin silmäni, hetkeksi tosin vain. Sekin tosin tuntui pitkältä, ja melkein säikähdin, kun Markus pyyhkäisi sormellaan poskeani. "Hei, ei toi nyt niin vakavaa oo," mies sanoi kannustavasti ojentaen kättään, johon tartuin ja nousin seisomaan. Halasin Markusta ja nielaisin kyyneleeni. Totta, 'vain' kaviokuume. Kyllä Riimi parantuisi vielä. Eläinlääkäriä odotellessa päätin lähteä hakemaan Ediä ja harjasin orin puhtaaksi, ja viritin sille juoksutusvarusteet päälle. Kävin pikaisesti juoksuttamassa orin ja hoidin sen pois. Ell oli jo tullut ja mennyt, ja kaviokuumehhan ruunalla olikin. Hauteet jesarilla päällystettyinä etujaloissa Riimi seisoi karsinassaan mussuttaen heinää. Kävin rapsuttelemassa ruunaa ja lähdn sitten viemään Ediä ulos. Markuksen autolla lähdimme uuteen taloomme, kodiksi sitä en vielä mieltänyt, mutta sinne kuitenkin. Mila lupasi ilmoitella Riimin oloista, ja minäkin lupasin tulla huomenna käymään. Haha, rampa poni. 26HM// Riimi-ressukka! Mutta kyllä me se kuntoon saadaan, ällös huolios!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 16, 2013 17:03:25 GMT 2
"Prrrrrrrrrrr" puhelimeni huusi. Kaivoin valkoisen kosketusnäytön taskustani ja katsahdin näyttöön - Markushan se siellä soitteli. Olin juuri kävelemässä äidiltäni Vaahterapolkuun, ja miehen asia taisi olla lähinnä se, milloin olen tallille saapumassa. Kerroin olevani matkalla ja tämä kelpasi Markukselle vastaukseksi. Suljin puhelimeni ja ujutin sen takaisin taskuun, jota seurasi käsi ja kylmien väreiden väristellessä kehoani tuli mieleen, että ehkä se takki ei olisi ollut pahitteeksi. Tuuli vain yltyi ja taivaan valloittivat tummat pilvet. Huoh, tallilta lähtiessäni olisin kuin uitettu koira.
Saavuin Vaahtiksen pihaan ja jäinkin heti suustani kiinni Petran kanssa, joka kertoi tulevansa Kaihorannasta ja pyysi mukaansa ajamaan Samua, mutta joiduin kieltäytymään kokeisiin lukemisen ja omien hevosteni hoitamisen nojalla. Pakenin tuntipuolelle ja suoraan Riimin karsinan luo, jossa ruuna mussuttikin heinää. Tervehdin Riimiä ja rapsutin tätä hetken otsasta. Suuntasin sitten satulahuoneeseen hakemaan Rimpulaisen harjoja, ja löysinkin ne alimpian harjaboksien luota pölyttymästä. Ruuna kun oli saikulla, niin ei se tunneillakaan käynyt ja itse en ollut kovin aktiivisesti ehtinyt käydä sitä harjailemassa.
Pitkin ja puhdistavin vedoin harjasin Riimin valkoista karvaa, ja kun sen jokaisella harjalla olin käynyt läpi, kiilteli se puhtauttaan. Tarkistin jalat, oliko jesarisiteet vielä hyvin paikoillaan ja olihan ne. Tartuin harjakampaan ja selvitin ruunan harjan, joka olikin päässy hieman takkuuntumaan. Seuraavaksi oli hännän vuoro, joka tuotti enemmän tekemistä kuin harja. Häntä oli ihan takussa, siinä oli heinänkorsia ja ties mitä muuta moskaa, mutta kyllä sekin vartissa selveni. Muutama tuttukin käveli karsinan ohi, mutta "selvisin" vain heipoilla.
Taputin Riimiä vielä kaulalle, ja noukin harjalaatikosta ohi menneet harjat sinne, ja suljin kannen. Otin kahvasta kiinni ja vein pakin takaisin satulahuoneeseen, ja tällä kertaa boksi jäi päällimmäisten laatikoitten joukkoon. Pyyhkäisin vielä pölyt laatikon päältä ja suuntasin sitten taukohuoneeseen, jossa ei paljoa porukkaa ollut. Jotain tuntemattomia uusia hoitajia, joita tuntui riittävän, sekä muutama tuttu naama. Heitin takkini naulakkoon ja istuuduin tyhjälle sohvalle, muut olivat valloittaneet toisen ja lattian.
Hetken kuluttua pelmahti iso suma tallilaisia taukohuoneeseen, oli kuulemma ulkona alkanut sataa. Tulijoiden joukossa oli myös Markus, joka hypähti selkänojan yli viereeni sohvalle. Naurahdin tälle huvittuneena, sillä pienemmät hoitajat toljottivat miestä silmät pyöreinä. Pian siitäkin välikohtauksesta selvittiin ja toisen kahvikupillisen jälkeen päätimme lähteä kotiin, kai Wia Lacteaa jo kodiksi pysty sanomaan.
Päivä lyhykäisyydessään ja 27HM.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 7, 2013 16:07:38 GMT 2
Eilen eläinlääkäri oli antanut luvan alkaa liikutella Riimiä vähitellen, ja Mila olikin passittanut minut sitä liikuttelemaan. Hiukan laiminlyöntyäni Riimin hoitamista olin kaikissa epäpätevissä kiireissäni suostunut ja tässä sitä oltiin, nimittäin Vaahterapolun pihassa. Valmiiksi likaiset vaatteet päälläni nousin autosta ja lähdin hakemaan ruunanrepsukkaa tarhasta. Markuskin oli saanut muutaman päivän vapaata Vaahtiksesta uuden tallityöntekijän tultua kuvioihin. Sopi erittäin hyvin minulle!
Sain pirteänoloisen Riimin raahattua, tai oikeastaan se raahasi minut, tallin käytävälle, jossa se seisoi rauhattomasti ja jokainen asia oli todella pelottavaa. Sairasloma ei tosiaankaan ollut tehnyt hyvää herran hermoille.. Harjat haettuani tartuin tuumasta toimeen, ja hetken väittelyn jälkeen siitä, onko harja mörkö vai ei, sain koskea ruunaan ja harjaaminen onnistui suht koht hyvin - ei siis kovin nopeasti mutta hitaasti hyvä tulee, vai miten se meni. Joka tapauksessa vartin päästä Riimi oli harjattu enemmän tai vähemmän hyvin ja se sai nyt kelvata. Kuokin vielä kaviot, ja lähdin sitten metsästämään Milaa, haulikon kanssa tietenkin, koska halusin tietää, mitä tuon tärähtäneen hevosen kanssa pitäisi tehdä.
Löydettyäni Milan nakkasin Riimille juoksutusvarusteet päälle, tallinomistajan sanoin rauhallinen juoksutus olisi vuorossa. En uskonut, että se tulisi onnistumaan, sen verran taisi olla energiaa ruunalla. Eilenkin se oli ollut ihan täpinöissään päästessään tarhaan, joten nyt saattoi olettaa samaa - tai pahempaa. Kiristin juoksutusvyötä vielä, kiinnitin sivuohjat ja heitin niiden päät kaulan yli toiselle puolelle, kiinnittäisin ne vasta kentällä alkukäyntien jälkeen. Kävin vielä hakemassa liinan ja juoksutuspiiskan satulahuoneesta ja irrotettuani Riimin käytäväketjuista suuntasimme yhteistuumin kentälle, sillä ulkona paistoi alkusyksyn kylmä aurinko - tai ainakaan se ei tuonut yhtään lämpöä hyiseen syysilmaan.
Kannustin Riimiä eteenpäin kävellessäni sen kanssa alkukäyntejä kiemurrelen tyhjää kenttää ympäriinsä. Ruuna pärskähti ja meinasi jo siirtyä tylsistyksessään raviin mutten antanut, ja Riimi tyytyi "vain" käyntiin. Käveltyäni vielä vartin pyysin Riimiä pysähtymään ja kiinnitin sivuohjat, löysemmälle näin alkuun ja kiristäisin niitä sitten myöhemmin. Kiristin hieman löysää leukahihnaa vielä reiällä ja pyysin ruunalta reipasta ja tarmokasta käyntiä antaen sen suurentaa ympyrää samanaikaisesti. Alkusteppailujen jälkeen Riimi käveli hienosti ja haki muotoa omatoimisesti. Kehujen saattelemana kannustin sitä raviin, ja pukkispurtin jälkeen ravikin luonnistui hienosti.
En kamalan kauaa viitsinyt Riimiä juoksuttaa, sillä se ei elukkalekurin mukaan saanut mennä vielä hikeen asti, mutta minkäs sille voi jos on kuuma ilma? Ei varmasti lekurikaan pysty olemaan saunassa ilman hikoilua.. Jokatapauksessa pyysin loppuraveja Riimiltä otettuani kaksi laukkapätkää molempiin suuntiin, ja vetiseltähän ruunan kaula vähän näytti. Hupsiiiis, no ei siitä nyt niiiin paljon voinut haittaa olla. Taputin puuskuttavaa ruunaa lautaselle ja annoin sen kävellä loppukäynnit liinan päässä ympärilläni pyörien. Kerran vaihdoin suuntaan ja istuuduin maahan katselemaan Riimiä - ihan kuin se olisi laihentunut, tai sitten siltä oli vaan lihaksia lähtenyt seisomisen aikana? Kukaties.
Talutin Riimin talliin ja jätin sen jälleen käytävälle - kello oli vasta niin vähän ettei tallilla paljon porukkaa ollut meidän "vanhojen" lisäksi, kaikki kun sattuivat olemaan koulussa. Ja hyvähän se oli, eipä ollut ketään jäämässä jalkoihin ja ajatuksetkin kulki paremmin, kun ei ollut jatkuvaa melua ympärillä. Ja taisi se Riimikin tykätä, kun ei ollut kakarat kokoajan rapsuttelemassa ja häärämässä ympärillä. Hinasin ruunan perässäni vesariin purettuani sen varustuksen, ja hetken vastustelun jälkeen Riimi käveli tyytyväisenä sinne. Etsittyäni oikean lämpötilan suihkutin ruunan läpikotaisin ja pesun päätteksi heitin liilan fleeceloimen Riimin selkään. Talutin ruunan karsinaansa ja heitin sille vähän heinää kuivumisen ajaksi.
Kuivumisen aikana kävin pikaisesti moikkaamassa Ediä, joka mutusteli tarhassaan Evien Hurman kanssa heiniään. Rapsutin räähkääni sen pitämistä paikoista - leuan alta, otsasta ja säästä, ja valitettavasti jouduin kieltämään orilta vastarapsutukset, vaikka se niitä minulle useaan otteeseen tarjosikin. Ne vaan tahtoi olla hieman rajuja omaan makuuni. Sanoin heipat orille ja livahin portin välistä, ja tassuttelin takaisin talllille. Riimi oli jo sopivasti kuivunut ja syönyt, ja lähdin palauttamaan sitä tarhaansa Napin seuraksi.
Jäin hetkeksi tarhaan istumaan, ja niin Nappi kuin Riimikin tuli hakemaan huomiota minulta. Saatuani tarpeeksi heppojen rapsuttelusta hipsin takaisin tallille, ja vaihdettuani muutaman sanasen Milan kuin uuden tallityöntekijän, Miljan kanssa, josta olin saanut hyvän ensivaikutelman ja eilisen juttutuokion perusteella hän sitä olikin. Sanottuani heipat poistun tallilta kaupan kautta kotiin.
Comeback ft 26HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 14:28:01 GMT 2
Eilen oli tullut täytyyn neljä kuukautta Vaahterapolussa ja olin koko illan muistellut Markuksen kanssa alkuajoistani. Kuinka ujo olin alussa ollut, ja muistan yhä elävästi sen, kun Markus oli ratsastamassa Riimillä maneesissa ja olin ollut ihan paniikissa, että missä se prkleen heppa on. Nyt muistot olivat lähinnä enää naurattaneet, ja iloisin mielin nyt kävelin äidiltäni Vaahterapolkuun. Olin poikennut äitini syntymäpäiville tapaamaan sukulaisiani ja moneen otteeseen olin saanut selittää nykyisen elämäntilanteeni ja niin edelleen. Itsensä toistaminen on tylsää ja sitä totisesti oli selittää kerta toisensa jälkeen, että kyllä, minulla on talli, kyllä minulla myös hevosia ja kyllä, osaan huolehtia niistä. Riimikin oli paranut ja liikutusta sai alkaa pikkuhiljaa lisäämään, ja tänään oli tarkotuksenani lähteä maastoon vähän rallittelemaan, koska ruunalla varmaan energiaa oli. Päästyäni tallin pihaan kävin heittämässä tavarani taukohuoneeseen, ja suuntasin sitten tarhoille, jossa Riimi odotteli tarhaseuransa Napin kanssa. Nappasin narun portin edustalta ja sujahdin aitalankojen välistä hakemaan hoidokkiani. Rapsutin ohimennen Nappia ja kävin kalastamassa kimon ruunan narunpäähän. Reippaasti lähdimme kävelemään tallille päin ja Riimi suoritti muutamat äänenavaukset matkalla. Sain ruunan harjattua hyvin ja seuraavaksi suuntasin satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Äkkiä ne löysinkin ja kävelin takaisin käytävälle, jossa Riimi vähän steppaili ja oli jo ihan menossa. Naurahdin ruunalle ja heitin satulan tämän selkään. Liu'utin satulan paikalleen ja suoristin huovan, jonka jälkeen kiristin varovasti reikä kerrallaan vyön kiinni. Mittasin alkeisratsastajien tapaan jalustimet ja irrotin sitten riimun Riimin päästä ja laitoin sen kaulalle. Pian ruunan päässä olivat suitset ja olimme molemmat valmiita lähtemään. Irrotin vielä riimun käytäväketjusta ja heitin sen harjaboksin päälle. Kannustin Riimiä eteenpäin ja kävelimme tallinpihalle, jossa nousin selkään. Lähdimme hiekkatietä meille tutulle maastoreitille, joka sisälsi metsää, hiekkateitä sekä polkuja pitkin pujottelua. Riimillä oli paljon energiaa, mutta silti se jaksois kuunnella hyvin apuja. Kävimme pellolla vähän rallittelemassa ja loppumatka menikin sitten rauhallisesti ravaillen ja kävellen. Kävimme vielä metsässä seikkailemassa, ja tulin ales selästäkin hetkeksi, nauttimaan ylikypsistä mustikoista jotka silmäni olivat maastosta huomanneet. Takaisin selkään ja tallia kohti. Pidensin ohjaan ja katsahdin taivaalle, jossa muutama lintu kiersi ympyrää. Aurinkoa ei ollut näkynyt päiväkausiin, ja nyttenkin se piilotteli pilvien takana. Saavuimme tallin pihaan ja tulin ales selästä, nostin jalustimet ja suuntasin tuntipuolelle. Näin Markuksen olevan taas kiusaamassa jotain pikkuista ja kävin sanomassa tälle muutaman valitun sanan ja juuri kun olin pääsemässä pahimpaan marmatukseen, tämä hiljensi minut suutelemalla. Vetosin Riimin poishoitamiseen ja mies seurasikin vanavedessäni käytävän päähän, no, olin saanut sen pois hoitajia kiusaamasta. Hoidin Riimin ripeästi pois ja kävimme viemässä sen pihalle, ja suuntasimme sitten kotio. Ei irtoa enää hyviä tarinoita, jos site seuraavaa yrittäis panostaa 27HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 24, 2013 19:54:41 GMT 2
On se p*skan lappaaminen vaan niin hauskaa, että olin suostunut Markuksen mukaan sitä tekemään. Kaatosateessa. Kuraloskaa maassa. Uusi poni oli jo purrut minua viedessäni sille heiniä. Ei alkanut hyvin minun tallipäiväni, ei. Jätin mieheni jakamaan loput heinät, kun noudin hakemaan ei-niin-puhdasta Riimiä, joka niiiiin viattomana napitti tarhan portilta, joka puolelta niin kuraisena, ettei loimesta -eikä ponista- erottanu oikeaa väriä. Riimi oli viimeksi liikkunut tiistaina, joten tänään saikin sitten herra kärsiä senkin edestä, koulutuuppailun myötä. Pyydystettyäni viekkaan ruunanrupsukan tarhasta raahasin sen talliin, sen uuteen karsinaan, joka sijaitse heti melkein oven vieressä. Se meinasi lähinnä vain sitä, että jouduin kävelemään pidemmän matkan satulahuoneeseen ja raahata tuplasti pidemmän matkan tavaroita. Se meinasi lisää urheilua, joka oli rankkaa. Se meinasi ultimateväsymystä ja sitten en jaksaisi tehdä mitään. En kävisi tallilla enään, kun en jaksaisi. Pitäisi vähän vinkata Milalle tästä.... Kuorittuani mutaisen elukan loimistaan kävin heittämässä ne kuivumaan, joskin ne olisi pitänyt enemmänkin pestä kuin kuivattaa. Talutin Rimpulan vesariin, jossa suihkutin sen jalat ja pikkuhiljaa Riimin oikea väri alkoi näkyä muualtakin kuin loimen kohdalta. Suljettuani hanan talutin Riimin käytävälle, jossa meinasin laittaa sen kuntoon. Seuraavaksi olikin vuorossa pitkä ja vaikea matka halki tallikäytävän luo satulahuoneen. Raahattuani itseni sinne, matka oli kestänyt AINAKIN viisi minuuttia ja kaapattuani tavarat laahustin takaisin uljaan ratsuni luo. Käytyäni sen läpi harjalla, varustin sen ja kävin vielä hakemassa liilan fleeceloimen alkukäynteihin, saattaisihan tuo herkkähipiä vaikka paleltua tai jotain vastaavaa. Noustuani selkään maneesissa, käänsin ruunan uran sisäpuolelle, jotten muodostaisi urista kanjoneita, joiksi ne kyllä olivat jo muuttumassa. Saattaisi kohta joku pienempi poni hävitä sinne, noh, ainakin minä olisin sitten syyttömien siviilien listalla. Muutama kirpeä pakkasaste ei häirinnyt ratsastustani, ja alkukäynnit käveltyäni kävin heittämässä fleecen maneesin katsomon reunalle. Otin ohjat käteen ja taivuttelin erilaisilla kiemuroilla ennen kuin pyysin Riimiä siirtymään raviin. Muutaman raipannapautuksen ja protestipukin jälkeen ruuna lähtikin tahdikkaaseen raviin, jota kyllä sai vääntää hetken, ennenkuin se oli säädeltävissä. Vaihdettuani suuntaa - ja kevennystä - tein muutamat väistöt pituushalkaisijalta, ja istuin sitten harjoitusraviin, joka aina tuntui saavan sisäelimet liikkeelle pompottavuudellaan. Nostin laukan, ja alkuspurtin jälkeen Riimi hidastikin pyydettäessä, ja sain sen rullaamaan hyvin. Kyllä huomasi, että heppa oli vähän osaamattomammilla mennyt, kun ei meinannut asettua eikä taipua ja muutenkin tuntui aika jäykältä. Tein muutamat laukanvaihdot lävistäjällä, ja sen jälkeen vaihdoinkin suuntaa, tein muutamat laukka-käynti siirtymiset, jotka sujui yllättävän hyvin, ja siirsin sitten raviin. Annoin pidempää ohjaa, ja Riimi venyttikin kaulaansa ja niskaansa hyvin eteenales. Taputusten saattelemana käänsin pääty-ympyrälle, jossa hetken pyörimisen jälkeen vaihdoin suuntaa. Muutaman kierroksen jälkeen käyntiin siirtyminen, ja ratsastin katsomon luo, jossa joku uusi hoitaja istui silmät pyöreänä katsellen. Sanoin heit tälle, ja nappasin loimen, jonka viritin Riimin pepun päälle. Nappasin taskustani sokeripalan, ja ojensin sen Riimille, joka sen miellellään otti vastaan. Suuntasin pihalle käveltyäni hetken maneesissa, ja kävin pyörähtämässä kuraisella hiekkatiellä, ja jäin hetkeksi vain katselemaan suomalaista syysilmaa, Riimin napsiessa viimeisiä heinänkorsia ojanpientareelta. Päätin lähteä takaisin tallille ja käänsin ruunan oikeaan suuntaan. Päästyäni tallin pihaan pysäytin Riimin ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ja talutin Riimin tuntipuolelle käytäväpaikalle. Hirtin Riimin käytäväketjuihin ja riimuun ja purin siltä loput varusteet, suitset kun olin äskettäin ottanut pois ruunan päärauhaa rikkomasta. Irroitettuani likaiset suojat, kävin heittämässä ne vesiboksiin, jotta pesisin ne myöhemmin. Heitin Riimille heinää nassun eteen ja ruuna karsinaansa, ja fleeceloimi kuivattamisen ajaksi päälle. Löysin Markuksen taukohuoneen sohvalta kuorsaamasta, ja kävinkin -tottakai- potkimassa ukkelin hereille. Patistin miehen hakemaan viimeisetkin hevoset sisälle, ja kävin itse riisumassa Riimin loimestaan. Rupsukka jäikin nakuilemaan heinäkasansa kanssa karsinaansa, ja lähdin Markuksen avuksi hakemaan muutamaa viimeistä hevosta. Saatuamme kaikki hevoset sisälle, syötettyä ja heinät jaettua, sammutimme valot ja suljimme ovet, ja lähdimme tsekkaamaan oman tallimme tilanteen ja sen jälkeen nukkumaan. 28HM // Eiks ookki Harri toooosi kiva?! Onhan onhan onhan?!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 21, 2013 19:14:11 GMT 2
Mutapeikkoon tutustumista / 21.11.2013
Mila pyyhkäisi otsalleen eksyneen hiussuortuvan sivuun ja siirsi katseensa minuun päin. Hymyilin naikkoselle kysyvästi, tämä kun ei ollut suostunut koko esittelykierroksen aikana näyttämään minulle sitä päätähteä - Riimiä. Hevosia oltiin juuri tuomassa sisälle, ja yhtäkkiä Mila laittoi kätensä silmieni eteen. "Mitäs himputtia, Mila, saanko kysyä?" köhäisin samalla hämmentyneenä, samalla huvittuneena. "Herra Riimi tepasteli just ohitses", Mila hymähti ja virinisti. Joku tallityöntekijä, ilmeiseti Markus, irrotti riimunnarun ruunan päitsistä ja käveli ohitsemme naurahtaen. Mila kiikutti minut neloskarsinalle ja hymyili antaessaan minun vihdoin nähdä Riimin. Tutkailin vuoron perään ilmielävää Kat's Criminal Crushia sekä tämän nimikylttiä. "Alota sen kanssa rauhallisesti ja tutustu kunnolla. Nyt ensin voit vähän harjailla ja tälleen, harjapakki löytyy varustehuoneesta", Mila neuvoi osoittaen käytävän päähän. "Mä meen nyt jatkamaan hommia, löydät mut mun työpisteeltä jos tulee ongelmia." Nyökkäsin ja vilkuilin hieman ympärilleni. Pörtsäkkä lusitano tunki turpansa kaltereiden väliin. Hymyillen lähdin hakemaan harjapakkia Milan infoamasta varustehuoneesta. Riimi vaikutti energiseltä ja aloitti nuuhkimisoperaation heti karsinan oven avatessani. Heti kun astuin herran vierelle osoitti se olevansa boss, joten otin napakan asenteen. Ruunan jalat olivat polvia myöten ihan tummanruskeat mudasta, joten paras vaihtoehto oli varmaan kiikuttaa koni pesupaikalle. Poimin käytävälle jätetyn riimunnarun napsauttaen sen Riimin päitsiin, jonka jälkeen talutin sen pesupaikalle. Ruuna vähän protestoi ja yritti esittää pomoa, mutta pysyin kovana enkä antanut sen rynniä. Riimi luimi melkoisesti tajutessaan joutuvansa pesulle eikä olisi kovin mielellään astunutkaan märälle alustalle. Käänsin aavistuksen vastenmielisen ruunan ympäri kiinnittäen sen ketjuihin molemmin puolin. Avasin hanan ja säädin sopivan lämmintä vettä tulemaan. Riimi nosteli jalkojaan niitä suihkuttaessani, muttei kuitenkaan enempiä hosunut. Jalat muuttuivat hetken suihkuttelun jälkeen ruskeista vaaleiksi, joten päätin puhdistaa vielä mahanalusenkin ettei harjatessa tarvitsisi kamalasti kykkiä vatsaa hinkkaamassa. Pesupaikalla oli pari käytettyä pyyhettä, jotka olivat siinä kunnossa että pystyin Riimin jalat sekä vatsan kuivaamaan. Helpoin tapa saada tarhassa itsensä liannut ruuna muutenkin puhtaaksi oli viedä se käytävälle hoidettavaksi, joten talutin kimon lähimmille ketjuille. Herra päästi ilmoille pari täällä minä olen-hirnahdusta, jolloin pari muuta hevosta vastasi yksityisten puolelta. Hain lilan harjapakin Riimin karsinalta kun sinne sen olin jättänyt. Nostin sieltä kumisuan enempiä pähkäilemättä. Lähdin pyörittelemään sukaa Riimin karvalla, jolloin kovettuneet mutapaakut irtoilivat pikkuhiljaa. "Häntä se vasta kova pala onki", mumisin itsekseni vilkaistessani takkuisia ja märkiä jouhia. Vaihdoin pian kovaan harjaan jolla pöly irtosi karvasta helposti. Riimi näytti jo suunnilleen omalta itseltään enemmän kuin mutapeikolta, mitä nyt sen olin viimeiseen asti puunattuna nähnyt kuvissa. Pehmeällä harjalla herran kuontalo alkoi jo mukavasti kiiltämään, ja piikkisualla sain jouhetkin selvitettyä. Irrotin huolellisesti likakovettumat Riimin silmäkulmasta ja turvasta pääharjalla, jolloin se osoitti mieltään luimistamalla. Jouduin etsimään kaviokoukkua tovin, ja sen löydettyäni ruuna alkoi protestoimaan kyllästymistään päätään heittelemällä. Kaviot se nosti ihan mukavasti, vaikka kun välillä herran mielestä kesti liian kauan, oli käpälä vedettävä arvokkaasti pois - pidin kuitenkin pääni kylmänä. Riimi oli muuttunut omaksi, kimoksi itsekseen harjausoperaation aikana. Eihän siinä kauaa mennyt, hyvä vaan ettei ruuna päässyt enempää tylsistymään ennen kuin puunaus oli ohi. Talutin sen takaisin koppiinsa heiniä mussuttamaan, vein harjapakin siistinä takaisin omalle paikalleen ja kävin vielä Riimin karsinalla. "Ethän sä vaan oo siinä koko aikaa möllöttäny?" Milan ääni kiusoitteli takanani. Säpsähtäen käännyin ympäri ja vastasin hymyillen: "En tietenkää! Mä olin reipas ja puunasin Riimin oikee kiiltäväks." Mila naurahti. "Hyvä juttu. Pian se pääseeki jo yöpuulle. Haluisitko muuten jäädä kohta auttaa iltatallin teossa? Kasa muitaki hoitajia tänne jää helppimää", tämä virnisti. "Ihan mielelläni", vastasin ja lähdin tepastelemaan uutena tuttavuutena taukohuoneelle päin. Sohvalla istuskeli vaaleahiuksinen tyttö, kuulemani mukaan Julia, hevoslehteä lukien. Kolme neljäsosaa koko sohvasta oli vallannut koko pituuttaan siinä makoileva Markus, jääkaapilla kolusi ruskeahiuksinen naisenalku Rosanna ja pöydän ääressä istui kaksi tyttöä, ilmeisesti Inna sekä Amanda. Kaikki moikkasivat minua oven kolahtaessa kiinni perässäni, ja kerättyäni rohkeuteni saapastelin pöydän ääreen istumaan. "Moi", hymyilin. "Oon Anika." "Sua ei ookkaa ennen näkyny täällä", Inna virnisti. "Jep, alotin just hoitamaan Riimiä", vastasin hymyssä suin. Anika & Riimi #1
// Tosi ihana aloitus! Jään innolla odottelemaan seuraavaa tarinaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 22, 2013 16:37:42 GMT 2
Säpsy hevonen ja tähtitaivas / 22.11.2013
Vetäisin pääoven rivakasti auki ja astuin sisälle talliin koleasta syyssäästä. Hymyillen jäin hetkeksi kuuntelemaan hevosten hörähdyksiä. Muutaman askeleen saapasteltuani huomasin ettei Riimin karsinassa näkynyt ristin sieluakaan, joten päättelin herran olevan ulkona. Pari hoitajatyttöä kiiruhti taukohuoneesta hoitohevostensa karsinoille ja heilauttivat minulle kättään, jonka jälkeen Mila pyyhälsi perässä käytävälle. "Ai Anika, moi!" tämä huikkasi toisesta päästä tallikäytävää. Kävelin naikkosen luokse ja päätin kysäistä: "Onks Riimi tarhailemassa?" Mila nyökkäsi. "Se oli nyt pari tuntia sitte maastossa", hän sanoi. Mila oli antanut minulle luvan talutella Riimiä tallin alueella kevyesti, kun herra oli jo tänään liikutettu. Kipaisin hakemassa varustehuoneesta riimunnarun ja lähdin tarhoille. Riimin tunnistin seisoskelemasta tarhakaverinsa vieressä turpa taivaissa, ruuna varmaan odottikin jonkun pahaa-aavistamattoman tallilaisen erehtyvän sitä hakemaan jotta voisi pistää shown pystyyn. Voikko, hieman pienempi tamma höristi korviaan kuullessaan rahisevat askeleeni hiekkatiellä, ja molemmat kävelivät portille. Hevosilla oli näköjään ollut ruokailu viimeisillään kesken. "No moi karvakasat", naurahdin pujahtaen aitojen ali tarhaan ja antaen uuden tuttavuuden, ilmeisesti Napin, nuuhkia kättäni. Tamma jäi odottamaan paikalleen mutta Riimi yritti tehdä omanlaisensä äkkikäännöksen lähteäkseen karauttamaan karkuun. Sain kuitenkin napattua riimusta viime hetkellä ja kimo hävisi pilassaan kuusnolla. Riimi käveli verkkaisin askelin talliin naru löysällä ja ilmoitti tulostaan kuuluvasti. Ruuna yritti tehdä ohimennen tuttavuutta viereisessä karsinassa majailevan Rinon kanssa mutta nykäisin sen takaisin kuulolle ja pyöräytin ympäri karsinassa. Tänään voisin mielelläni hoitaa Riimin sen omassa karsinassa, nyt kun tuntilaisia pyöri tallissa vähän väliä. Irrotin riimunvarren riimusta ja laitoin narun varuiksi karsinan ulkopuolelle jos herra mahtaisi tänään olla levottomalla tuulella. Hain harjapakin varustehuoneesta, eikä aikaakaan kun olin jo Riimin karsinassa pölyharja kourassa. Maastotuntilaiset olivat armahtaneet minua tällä kertaa, joten hinkkaamista ei olisi paljon. "Onneks oot tänään ees vähäsen puhtaampi niin ei tarvii koko päivää käyttää pelkkään harjaamiseen", hymähdin Riimille, ihan kuin se mitään sopertamisestani ymmärtäisi. Herra päätti testailla hermojani säpsyilemällä ja pyörähtelemällä, mutta ottaessani riimunnarun esiin ja laittaessani sen Riimin kaulalle meno vähän rauhoittui. Sain sen siistiksi helposti parin eri harjan avulla - nyt enää kaviot, pää ja jouhipehko. Päätä Riimi ei taaskaan antanut harjata ilman huitomista, mutta kaviot puhdistuivat hyvin lukuunottamatta että ne monessa kohdassa olivat kuin liimattuna maahan. Ohuet jouhensa ruuna antoi setviä ongelmitta. "Älä ikinä jätä harjapakin kantta auki kun lähet karsinasta. Vai pitäskö korjata että älä ikinä jätä harjapakkia lähellekään hevosta kun lähet karsinasta", murahdin palatessani Riimin kopille hanskoja hakemasta. Herra oli ottanut ja temponut harjoja ympäri karsinaa, pehmeät harjat sun muut olivat ihan purussa. Keräsin harjat, puhdistin ne pikaisesti ja varmistin että kaikki olivat tallella. Sen jälkeen laitoin kaikki takaisin pakkiin ja lähdin viemään sitä omalle paikalleen. "I'm watching you." Toisaalta minun olisi pitänyt torua mokomaa, mutta oma vikanihan se oli - ja toisaalta koko juttu oli kyllä aika koominen... "Nyt voitais lähtee pienelle talutuslenkille pihapiiriin", mumisin kaivaessani kännykkää talviratsastushousujeni taskusta. "Kello on kohta viis joten meil on hyvin aikaa." Mietin, tunkisinko Riimille suitset päähän vai lähtisinkö riimulla. Kun kerran menimme vain lähistölle, ei riimullakaan lähteminen olisi pahitteeksi... toisaalta tuon hevosen tempauksiin en ihan luottanut, kerran kun noin testailevaisella tuulellakin oli. Päätin loppujen lopuksi hakea varustehuoneesta suitset ihan vain siksi ettei hoitohevoseni heti ensimmäisellä kerralla lähtisi lipettiin kun sitä taluttamaan vein. Pujotin riimun pois kimon päästä ja laitoin ohjat kaulalle, jonka jälkeen tarjosin sille kuolaimia suuhun. Riimi yritti karata tilanteesta mutta pidin oikean käteni napakasti sen turvan ympärillä. Painoin ruunaa hammaslomasta ja herra avasi suunsa, joten pystyin helposti pujottamaan niskahihnan sen korvien taakse. Vedin harjan hellästi otsahihnan alta ja kiinnitin turpa- sekä leukahihnan. "Ja p*skat, kauheen pimeetä", manasin tallipihalla. Riimi nuuhki ilmaa niin että sieraimet höyrysivät. Nostin ohjat sen pään yli ja lähdin kävelemään tarhoille päin. Ruuna oli heti kääntymässä tarhalle jossa Nappi majaili yksinään. Tamma hirnui kuuluvasti ja Riimi vastasi, mutta käänsin herran armottomasti toiseen suuntaan. Maneesista kajasti valoa, ilmeisesti tämänpäiväinen valmennus menossa. Hevoset hörähtelivät tarhoissa kävellessämme niiden läheltä. Oli tosiaankin hyvä idea ottaa riimun sijasta suitset, niin kiinnostunut Riimi oli muista hevosista ja säpsyilikin hieman turhaan pimeää ympäristöä. Taputin pojan kaulaa ja vilkaisin sen pilkehtiviä silmiä. Pysähdyimme hetkeksi, minä pakkasen puolelle kääntyvästä ilmasta täristen ja Riimi ympäristöä uljaana tarkkaillen - ennen kuin lähdimme takaisin tallin lämpöön. Anika & Riimi #2// Ah ja voih, jälleen kerran! Hyvä että Riimi sai heti perään toisen aktiivisen hoitajan Larissan lopetettua...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2013 20:21:08 GMT 2
Äiti älä hali ku kaverit kattoo / 23.11.2013
Joku tyttö oli juuri taluttamassa Huhua talliin, kun lähestyin Riimin tarhaa riimunnarua heilutellen. Vihelsin kevyesti ja sain vastaukseksi molempien hevosten hirnahdukset - varmaan kummatkin halusivat jo talliin täältä pakkasesta. Askeleeni narskuivat ohuella lumipeitteellä kun pujahdin aidan ali tarhaan ja tervehdin molempia. "Riimi on nyt onnekas ku pääsee sisälle", virnistin katsoen vuoroin hoitohevostani ja vuoroin Nappia. Pakkasta oli alle kymmenen astetta, joten kummallakaan ei ollut loimea päällä. Kiinnitin narun Riimin päitsiin ja häädin Napin hieman kauemmas, sitten nykäisin portin auki ja päästin ruunapojan riimunvarressa ulos tarhasta. Totta kai testailunhaluinen nuori yritti myös lähteä omin luvin pinkomaan talliin, mutta ärähdyksellä ja sinnikkäällä kiinnipitämisellä se kyllä rauhoittui. Riimin sieraimet höyrysivät sen tarpoessa tallia kohti. Vetäisin pääoven auki ja talutin herran lähimmille ketjuille, tänään kun eivät ryhmätunnit alkaisi kun vasta neljältä. Saapastelin varustehuoneeseen hakemaan Riimin harjapakin, jossa Rebekaksi tunnistamani tyttö puhdisti Rinon suitsia. "Ai moi! Mitäs sä meinaat tänään tehä?" tämä kysäisi hymyillen. "Meinasin mennä juoksuttaa Riimin", vastasin mietteliäänä. "Haluisitko tulla mukaa?" Rebekka vilkaisi rannekelloaan ja mumisi jotain itsekseen. "Kaipa mä voisin tulla vaikka Zombin kanssa koikkelehtimaan." Nappasin harjapakin, juoksutusraipan ja liinan hymyillen mukaani. Rebekka sanoi putsaavansa nopeasti Rinon suitset ennen kuin alkaisi laittamaan Zombia kuntoon, joten lähdin jo itse puunaamaan Riimiä. "Pääset kuules Zombin kanssa rääkkiin tänää", naurahdin leikkisästi. Oikeastaan ajattelin juoksuttavani herran kevyesti vaikkei sillä tänään tunteja ollutkaan. Laskin harjapakin maahan ja poimin sieltä kovan harjan. Riimi ei ollut päässyt likaamaan itseään kun maakin oli kutakuinkin jäässä, joten operaatio ei olisi suuri. Irtolika lähti helposti parilla harjalla eikä jalkojakaan tarvinnut enempää hinkata. Siistin jouhet piikkisuan avulla ja otin kouraani kaviokoukun. Nyt ei herra pääsisi edes yrittämään muokata housujeni takalistoon uutta kuosia, siitä pidin huolen. Kun koko koni oli saatu siistiksi eikä kavioista löytynyt hiekanjyvääkään, siirsin harjapakin tyytyväisenä karsinan ulkopuolelle ja taputin Riimin kaulaa. Suljin karsinan oven perässäni kun lähdin katsomaan missä vaiheessa Rebekka ja Zombi mahtoivat olla. Yksäripuolelle oli helppo kulku, onneksi. Muistaakseni Zombi oli se kirjava tilasto joka kyllä sai kuulemani mukaan itsensä pinteeseen jopa haluamattaan... Hymyillen puikkelehdin varustehuoneen kautta yksityisten puolelle. Tein äkkipysähdyksen seiskakarsinan kohdalla, jossa tuttu kirjoturpa sekä vielä tutumpi porkkanapää touhuilivat. Rebekka sai ilmeisesti juuri viimeisen kavion puhdistettua kun saavuin ovensuuhun. Päätimme olla laittamatta hevosille juoksutusvöitä, joten pääsimme matkaan melkein heti. Tunnit pidettiin kuulemma tänään maneesissa kylmän ilman vuoksi, jonka vuoksi suuntasimme kentälle. Kun Rebekka oli sulkenut portin, vaihdoin riimunnarun liinaan. Jakauduimme kahteen osaan, toinen toiselle puolelle kenttää ja toinen toiselle. Kävelin hetken ympyrää Riimin vierellä, jonka jälkeen päästin liinaa muutaman metrin pidemmäksi ja lähetin sen kävelemään itsenäisesti ympyrällä. "Tää taitaa olla sulle tuttua hommaa." Vilkaisin aina välillä Rebekan touhua Zombin kanssa. Ruuna tarpoi eteenpäin reippaasti ja innokkaasti. Vielä ei onneksi ollut edes pimeää, niin sekä hevoset että me pystyimme keskittymään hommaan paremmin. Noin kymmenen minuutin verkkaisen kävelyn jälkeen pyysin Riimin raviin. Ruuna ei tarvinnut muuta kuin napakan maiskautuksen lähteäkseen reippaaseen raviin, mutta kuulolla pysyminen oli sitten eri asia. Herra testaili osaamistani tekemällä ihme spurtteja ja hidastuksia sekä esittämällä säikkyvänsä niitä pieniä vihreitä miehiä. Pysyin kuitenkin valppaana ja ohjasin Riimiä enimmäkseen äänellä. Mukana pysyvän raipan "uhkaavasta voimasta" kimo ei viitsinyt kamalasti jäädä lahnailemaan, mutta säpsyilyloikkia se esitteli sitäkin enemmän. Kun aloin vaihtaa suuntaa aktiivisemmin, Riimi joutui itsekin keskittymään paremmin eikä tarvinnut kamalasti kannustusta. Pojasta irtosi hienoa liikettä ja se alkoikin tosissaan kuuntelemaan. Hymyssä suin pyysin vielä lopuksi laukkaa, jonka Riimi nosti mallikkaammin kuin olisin osannut uskoakaan. Laukassa tämä tuppasi vähän innostumaan viskomaan päätään, mutta pääasia oli että laukka pysyi hallittuna ja muodossa. "Zombi kulki tosi nätisti", Rebekka hymyili kävellessämme portille. Napsautin liinan irti päitsistä ja riimunnarun kiinni, jonka jälkeen avasin portin. Lähdimme kulkemaan hyvillä mielin tallille päin. Pihassa hajaannuimme, Rebekka yksityis- ja minä tuntihevospuolelle. Vein Riimin karsinaansa, jossa hoidin sen pikaisesti loppuun sekä kylmäsin herran jalat. Hain varustehuoneesta konin kuivatusloimen ja heitin sen Riimin niskaan. "Sähän kuljit ihan älyttömän hyvin tänään", kehuin ja halasin ruunaa. Riimi tuntui olevan hieman äiti älä hali ku kaverit kattoo-mielellä vastakkaisessa karsinassa katselevan Annan vuoksi... Viedessäni harjapakkia takaisin varustehuoneeseen, Dianan vierellä seisova parikymppinen naikkonen kinasteli jonkun hoitajan kanssa. "Kyl mä osaan itekki hevoseni hoitaa!" tämä... Ilonako se oli, kivahti ruskeahiuksiselle tytölle. "Sitä paitsi mun yksityistunti alkaa kohta." "Joo, osaamistahan se on jos turpahihnaakaa ei oo osattu oikein laittaa", Sussu vastasi kimmastuneena ennen kuin Ilona lähti nokka pystyssä kävelemään ulos. Huokaisin ja jatkoin matkaani varustehuoneelle. Osuimme sinne juuri samaan aikaan Rebekan kanssa, ja vaihdoimme vielä pari sanaa. "Tosi hyvin meni", hymyilin tälle. "Zombillaha oli energiaa!" "Niin teilläki, samoin Riimillä", Rebekka naurahti. "Mut hyvinhän se pysy kontrollissa." Palasin poitsun karsinalle ja tarkistin ettei se ollut enää hikinen. Riisuin kuivatusloimen ja lähdin saman tien viemään Riimiä ulos. Kello oli noin vartin yli kolme, joten alkoi jo hieman hämärtää. Portilla vielä rapsutin ruunaa tovin, ennen kuin päästin sen Napin luo. Kaverukset asettautuivat portin viereen syömään viimeisiä heinätuppoja, pianhan ne saisivat lisää heiniä. Lähdin riimunnaru kädessäni tallustamaan talliin, suuntaisin kyllä suoraan taukohuoneeseen ja keittäisin muutaman kupin kahvia. Anika & Riimi #3
// Ehkä mun ois pitänyt ENSIN kirjoittaa tähän joku järkevä kommenttin ennen kuin sen kaljan join Mutta kiva että teillä meni hyvin Riimin kanssa. Jeejee.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 24, 2013 17:27:03 GMT 2
Sunnuntain kunniaksi / 24.11.2013
Vaahterapolussa oli tänään viikoittainen siivouspäivä. Itselläni ei tänään ollut mitään erityisempää suunnitelmissa, joten päätin saapua tallille jo aamusta kuten pari muutakin hoitajaa. Myöhemmin päivällä muutama muukin tallilainen ilmaantui auttamaan, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun saatiin talli priimakuntoon. Järjestelimme varustehuoneen, pesimme hevosten kamppeet, putsasimme harjat, siivosimme karsinat ja pesimme niiden seinät, putsasimme juoma- sekä ruokakupit, emmekä unohtaneet myöskään lakaista käytäviä tai siivota sotkuja taukohuoneesta. Kävin välissä moikkaamassa myös Riimiä, joka ikuisena varsana riekkui tarhassa. Siinä sivussa väkersin myös tällaisen päiväkirjankannen herralle. Anika & Riimi #4
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 14:31:53 GMT 2
Vaahterapolku häämöttää kauniina ja viihtyisän näköisenä suoraan nenäni edessä. Avaan raskaat tallin ovet ja astun sisään hevosentuoksuiseen talliin. Käveleskelen ympäri tallikäytävää. Tallilla näyttää olevan täysi joulutohina päällä, vaikka ulkona ei olekaan muuta kuin tummaksi värjääntynyttä loskaa. Ei siis ihanaa, vitivalkoista lunta missään! Etsin toimiston ja pulmahdan sisään. "Hei...?", sanon hieman aranpuoleisesti. "Terve vain", ilmeisesti tallin omistaja sanoo. "Olen Vimmu, se Riimin uusi hoitaja", esittäydyn. "Tervetuloa Vaahtikseen!", tallin omistajatar huudahtaa. "Riimi onkin tarhassa... Markus taisikin juuri lähteä hakemaan herraa." Kuka on Markus, on reaktioni viimeisimpään lauseeseen. En viitsi kajauttaa kysymystä ilmoille. Mila kuitenkin huomaa oudoksuvan ilmeeni ja sanoo sitten: "Markus on semmoinen ärsyttävä tallipoika, joka härnää milloin ketäkin, mutta siihen tottuu". Pian alkaa kuulua kavioiden kuminaa. Upea, kimo lusitano astelee tummatukkaisen nuorenmiehen taluttamana tallikäytävällä. "Hei Markus!" Mila huudahtaa käytävän suuntaan. "Niin arvon majesteetti?" Kuuluu vastaus. "Riimillä on taas hoitaja", Mila kertoo. "Jes, sain taas uuden talliorjan!". Mila virnuilee minulle. "Onnea matkaan". Pyöräytän silmiäni, mutta päätän mennä tekemään lähempää tuttavuutta Riimin kanssa. Vaikka hieman ärsyttävän oloinen Markus sen riimunnarussa roikkuukin. "Harjaappa tää herrasmies ja voit heittää sille varusteetkin niskaan", Markus käskee. "Ajattelin hieman ratsastella, ellei Mila sitten käske siivoamaan karsinoita", Markus jatkaa virnuillen. Nyökkään ja nappaan Riimin harjapakista pölyharjan. Riimi alkaa tanssahdella ja luimistella, kun uusi tuttavuus tunkeutuu sen reviirille. "Se tekee tuota aina", Markus sanoi. Määrätietoisesti kiinnitän ruunan karsinaansa vetosolmulla. Riimi heiluttelee päätään ja polkee etukaviollaan. "Riimi, ei!", komennan. Alan sukia ruunaa. Riimi yrittää paeta harjan alta ja säpsähtelee itsekseen kaikenlaista. Saan kuitenkin ruunan harjatuksi. Sitten on kavioiden puhdistuksen vuoro. "Nosta!", käsken Riimiä, samalla kun liu'utan kättäni sen jalkaa pitkin. Hieman vastahakoisesti Riimi nostaa kavionsa ja saan liat otettua pois. "Hyvä", puhisen. Huh, nyt on Riimi harjattu ja kaviot puhdistettu. Sitten pitäisi vielä laittaa varusteet... Haen Riimin suitset ja satulan ja palaan ne mukanani Riimin luo. Riimi näyttää kauhistuneelta ja luimistelee minkä kerkeää. "Älä jaksa", sanon ja heitän satulan hevosen selkään. Laitan vyön melko löysälle, mutta se kuitenkin pysyy hevosen selässä. Sitten laitan suitset. Riimi nostelee päätään eikä haluaisi kuolaimia suuhunsa. Painan sormella Riimin hammaslomaa, ja se avaa kuin avaakin suunsa. Työnnän kuolaimet kimon ruunan suuhun ja laitan suitset loppuun asti kiinni. Kun ne ovat päässä, huikkaan Markukselle, että hänen ratsunsa on valmis. Markuksen mennessä Riimin kanssa vääntämään koulukiemuroita, jään siivoamaan ruunan karsinaa. Siivousoperaation jälkeen menen hetkeksi taukohuoneeseen levähtämään ja juttelemaan muiden hoitajien kanssa. Kolmen aikoihin lähden ajelemaan kotiin päin, jotta ehtisin sinne ennen kuin tulee ihan säkkipimeää.
Vimmu & Riimi, 1. hoitomerkintä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 14:52:02 GMT 2
//Päiväkirjan kansi// Siinäpä on!
|
|
|
Post by Mila on Jan 6, 2014 11:12:04 GMT 2
Riimi on myynnissä!
|
|