|
Post by Mila on Jun 16, 2013 13:52:41 GMT 2
Alexa omistaa Sähköpostin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 24, 2013 18:57:56 GMT 2
Hiitillä 25.6.13
Päätimme lähteä setäni kanssa hiittaamaan Sähköpostia Vermoon. Pakkasimme kaiken valmiiksi. Varusteet, kärryt, eväät, harjat, melassi, leivät, porkkanat, kypäräkin käteeni sattui muiden mukana. Lopuksi se kaikista tärkein eli koko tamma. Tamman traileriin laitto tulisi olemaan tosi kova homma, kun ei Sähkis siitä tykännyt ollenkaan.
Kaikki muu oli valmista, mutta se tamma... Se kirottu karvaooppeli kun ei halunnut tullaa matkaan mukaan laisinkaan. Kokeilimme voltteja, ympyröitä jopa kävellyttämistä muualla. Olimme jo hetken ajan varmoja, että emme lähde koskaan sinne radalle, kunnes Sähkis riuhtaisi nylon-narun kädestäni koko pienen egonsa voimalla. Naru poltti käteeni kauheat haavat. Sähkis sen sijaan juoksi suoraan traileriin ja vielä oikealle puolellekkin sitä. Setäni oli lastaussillan kohdalla ja nosti sillan ylös. * * * - Ai prkl! huusin kun kädestäni tihkui verta ja valkoista ja kirkasta nestettä. Istuin lääkäri Niemisen vastaanotolla paikattavana. Setäni oli jännyt odottamaan minua ja menisimme vasta käden ollessa kääreessä Vermoon. Ei ollut auttanut kuin Sähkis pois trailerista ja niin no varusteet jäivät sinne. Tietenkin. Käteni oli valmis ja lääkäri sanoi jotain et ei sais tehdä mitään rasittavaa. No just joo. Onneksi kuitenkaan tätini ei ollut mukana. Setä joka on muuten nimeltään Sami ei kerro tädilleni jonka nimi on muuten Tarja mitä lääkäri Nieminen oli sanonut.
Menimme autolle ja Tarja ihmetteli kättäni. - No kun se nylon- naru... - Aijjuu, niinpäs olikin. - Voi pyhä kuusi!
Könysin autoon sisään ja tadaa... Melassiastian kansi oli jossain ihan muualla missä pitäisi. Kansi nimittäin oli astian alla ja melassipurkki astia mikä lie oli sen päällä ja tietysti potkaisin astian kumoon ja no voitte arvata mitä siitä seurasi: - Voi Helkutti! Istuin upouudessa maasturissa melassit päälläni, käsi siteessä, ylihuolehtija Tarjan kanssa ja hänen miehensä kanssa. Olin kissan karvoissa. Karvat tulivat kun melassi kaatui. Mikä voisi enää mennä pahemmin? Kuitenkin lähdimme ajamaan takaisin Vaahteraan. Terveyskeskukselta meni noin puoli tuntia takaisin. Olimme jo puoli kolmelta tallilla.
Kävimme peseytymässä kotona ja vaihdoimme toiset tallivaattet päällemme. Silloin kello olikin jo 14.52. Lähdimme Vaahterapolkuun taas takaisin. Haimme Sähköpostin karsinasta ja saimme sen heti traileriin, kuitenkin jouduin käyttämään minun Jos et nyt mene et saa puoleen vuoteen porkkanoita - katsetta.
Olimme ajaneet reilun puolivälin ja kello oli 15.39. Ajoimme moottoritietä ja yhtäkkiä kuului kauhea ääni. Se sai minut sydänjuuriaan myöten pelästymään - POKS! Kuului kun tuuli suhisi ja neljä puuta kaatui aivan nenän eteemme. - Se oli ukkonen. Salama löi puihin. Sami totesi ykskantaan. - Niin taisi olla. Soitan Tessalle! - Moi! - Moi.Trailerin rengas poksahti ja ollaan nyt täällä jossain motarilla. Täällä ei oo kenttää joten puhun nopeasti. Tuu tänne nopeesti trailerin, moottorisahan ja lämpimien...TUUT TUUT TUUT! - No just. Kenttä meni. Mut sain kuitenkin soitettua Tessalle. Se on kai tulossa, mut entä Sähkis. - Hitsitys. Se pitää saada ulos tuolta. Se pelkää tosin ukkosta.Sehän on ihan vinossakin. Sami kertoi. Oli alkanut satamaan rakeita ja tuuli suhisi korvissa ja trailerin nurkissa. Sähkis- kulta oli varmasti ihan paniikissa.
Aukaisin oveni ja juoksin räntäsateen halki ovelle josta pääsi traileriimme. Sähkis näytti aivan pirteältä. Viisas tyttö oli tajunnut mennä toiselle laidalle ettei kiikkuisi koko ajan. - Hyvä. Sami totesi kun olin kertonut Sähköpostin voinnin. Odottelimme tunnin, toisenkin ja sitten vihdoin viimein näkyi ajovalot suoran päässä. Ne kuuluivat isäni, j autolle,jonka Tessa oli hälyttänyt apuun. Tessa tuli luoksemme ja kysyi: - Mihin te moottorisahaa tarvitsette? Sami osoitti kädellään puita. Tessa nyökkäsi, antoi sahan isälleni ja viittasi puita.
Siirsimme Sähkiksen ihanan isoon traileriin. Tarja ja minä menimme kyytiin ja otimme huovat jotka olivat Ihanan lämpimät. Vielä isä niin kaikki oli valmista. Hän oli ahkerasti siirtänyt kaikki puut tien reunaan moottorisahaa apuna käyttäen. Sami jäi odottamaan jotain maasturia, jolla saisi muut tavarat pois sieltä.
Ajoimme takaisin tallille ja vein Sähkiksen sisälle. Muut vilkaisvat meitä myötätuntoisilla katseillaan. Aloin hoitaa Sähköpostia, vaikka olin kamalan väsynyt. Sähkis ei ollut märkä, mutta hain pyyhkeen silti. Harjat Turrelta. Kumisuka ja kaviokoukku oli minun jostain kätköistä. Tallitytöt olivat siivonneet karsinan joten päästin Sähkiksen sinne lepuuttamaan jalkojaan.
- Heippa höpönassu. Ei päästykkään hiittamaan, sanoin vielä. Annoin Sähkikselee porkkanan ja lähdin Lehtimäkeen.
Alexa & Sähkäri 1 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 29, 2013 19:40:11 GMT 2
Ravipäivä 29.6.13
Tänään oli lähtö Kemijärvelle raveihin. Sähköpostia ja minua tuli hakemaan setäni Sami Vaahterapolusta trailerin avulla. Olin Samin ja Tessan avulla pakannut puolet omaisuudestani mukaani jo viime-iltana. Mukanani oli kaksi kumisukaa, kaksi pölyharjaa, kaviokoukku, pesuharja, kolme pikku pyyhettä. Linimenttiä, elektrolyyttiä, melassia, pesuvettä. Suitset, sekki, kaksi marhamintaa, kaksi rintaremmiä, vara päitset, silat, kilpaohjat, kilpakärryt, häntäremmi. Putsit, säärisuojat, pintelit. Itselleni eväitä ja juomista. Kunhan en unohtaisi sitä kaikista tärkeintä: Sähkistä.
Aamulla seitsemältä oli herätys, jotta ehtisin vielä ajaa Sähkiksen tallilla. Minun pitäisi vain käydä Jokisilla hakemassa Sähkiksen varavaljaat. Kyseessä oli iltaravit, Sähkiksen lähtö olisi vasta viisi, numero neljä, joten aamuinen lenkki ei tekisi pahaa. Poljin hullunlailla Samin luo, ovi auki, toimistoon. Ovi kiinni ja Vaahteraan.
Käväisin ajamassa Sähkiksen nopeaa metsätietä, joka teki lenkin metsässä. Matkalla vastaani tuli rusakko. Jos isä olisi nähnyt tuon se pupu olisi ollut padassa. Annoin Sähkiksen kävellä. Se juoksi jos parhaaksi sen näki, mutta melkein ravia mentiin kuitenkin koko matka.
Takaisin tallilla ja valjaat pois. Se lenkki ei rasittanut Sähkäriä mitenkään. Harjasin Sähkiksen huolellisesti ja päästin tamman karsinaan huilailemaan. Lähdin Vaahtiksesta Jokisten tallille, jossa olisi 8 hevosta. Kaikki niistä olisi Suomenhevosia. Lähtisin sinne, koska kohta lähdettiin Kemijärvelle.
Sami tuli minun kanssa Vaahtikseen lastamaan Sähköpostia. Tavarat olivat jo autossa odottamassa kolmen ja puolen tunnin matkaa. Sähkis ei olisi halunnut millään tulla perässäni kuljetusvaunuun. Leivät, porkkanat, silitykset ja rauhoitttavat puheet saivat Sähkiksen pään kääntymään. Vielä kärryt takaseinälle ja lähtö olisi edessä parin minuutin kuluttua. Tajusimme juuri kun kaikki oli kärryssä, hyttys- ja öttiäiskarkoitteiden puuttumisen, joten ei muuta kuin nekin mukaan.
Olimme puolessa välissä matkaa, kun täytyi pysähtyä jaloittelemaan. Otin Sähkiksen pois vaunusta, kun sekin halusi kävellä. Kävelytin tyttöä parkkialueella. Muut olivat ostaneet minulle munkin ja limsan. Ei muuta kuin Sähkis takaisin vaunuun ja liikkeelle. Tälläkertaa kaikki onnistui ja pääsimme jatkamaan matkaa nopesti. Auton tasainen hyrinä tuuditti minut uneen.
- Alexa! kuului huuto auton uilkopuolelta. Ääni kuului Samille joka herätti minut kun olimme päässet perille. - Joo, tullaan, vastasin hänelle ja lähdin heti ulos autosta. Auringonvalo häikäisi silmiäni ja jouduin palaamaan takaisin autolle hakeakseni aurinkolasini. - Alexandra Melina Kuusisto tänne ja heti! - Joo, en löydä aurinkolasejani. - Prkl! Tuu pitää tätä hullua, kuulin äänen ja kauhean kiromisen. Lähdin harppomaan kohti kuljetusvaunun peräosaa. Sami oli maassa ja huomasin hänen pitävän käsiään reiden päällä. -Toi elukka potkas mua. - Eihän! huudahdin. - No, ei niin, hän alkoi nauramaan ja minä repesin ihan täysin ja nauroimme kippurassa maassa siihen asti kunnes joku vanhempi nainen tuli tuomaan Sähkistä. Hän kertoi kun tämä oli juossut suoraan hänen oriinsa eteen tahtien. Otin Sähkiksen nolona kiinni ja otin marhaminnat autosta. Kiitin naista avusta.
Olin juuri saanut valjaat tamman päälle, kun hänen ohjastajansa Kalle Karhunen tuli esittelemään itsensä. - Olen Kalle ja ymmärsin, että Sähköposti oli lähdön viisi numero neljä ajettavani tänään Kemijärven suurajoissa. - Kyllä, juuri näin. Olen Alexandra Kuusisto, mutta sano vain Alexa. - Sami Jokinen hänen setänsä. - Ja nyt kun pakollisuudet on hoidettu voinkin ottaa Sähkiksen verryttelyyn. - Kyllä, se sopii oikein hyvin,annoin hänelle ohjat ja otin Sähkiksen päikkärit pois. * * * Menimme Samin kanssa radan viereen katsomaan lähtöä. - Yksi. Kaksi. Aja. Lähtö hyväksytään ja kärkeen ravaa Kotimaan Polle... En jaksanut kuunnella kaikkea Mikko Metsätien selostuksesta, joten keskitin kaiken huomioni Sähköpostin juoksuun. Mitä ihmettä: Nyt Sähköposti juoksee ensimmäisenä, mutta: - Voihan perdaanos stafylokokkus Aureus! huusin, kun tajusin, että Sähkis oli siirtynyt laukalle. Nyt tamma ravasi kauniisti kaula kaarella muiden perässä. Ja taas laukka. Voi Jumiskukkeli ei se karvamopo osaa ees ravilla pysyä. Ja vielä kolmas... - Hylätty liika laukka numero neljä Sähköposti. - No, se oli sit siinä, Sami hörähti ja lähti harppomaan kuljetusvaunulle. * * * - Sami, ei aina onnistu, ei edes oman veljesi tytön hevonen! Tarja huusi jo puhelimeen. - Nyt molemmat hiljaa, karjaisin. Se auttoi, koska heti tuli hiljaista. Olimme tulossa raveista kotiin Vaahterapolkuun. Sami paukautti lastaussillan alas ja talutin Sähkiksen ulos rampillta
Kotona aloin kirjoittamaan tätä ja olen siinä edelleen.
Alexa & Sähkis 2 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2013 23:23:22 GMT 2
Tallilla jälleen 17.7. 13 - Moi nyt! huusin vielä isälle joka luki sanomalehteä ikivanhassa, kauheassa "meidän omassa pikku"rötiskössä eli nojatuolissa, joka vei tilaa suunnilleen kolmas osan koko olohuoneesta. Siitä oli kaikki jouset ihan huonoina ja se nitisi ja natisi koko ajan. Isä ei viitsinnyt vastata, nyökkäsi vain tuskin erottuvasti lehden takaa. Ihan sama, jos ei sen vertaa voi kiinnostaa oman tyttärensä menot niin olkoot, ajattelin. Tosin olinhan aikuinen, mutta jouduin käymään kotona säännöllisesti opiskeluni ajan. Niinhän isoveljeni Mikaelikin oli tehnyt, tosin valittellut kovasti, kun olisi vain Marian sylissä halunnut olla. Silloin se tapahtui. Isä laski lehden alas ja kysyi: - Ai mitä, minne menet? - Voi juma! Tallille tietty! huudahdin. - Ai, selvä juttu. Huohahdin selkeästi ja isä tajusi laskea päänsä lehden taakse. Pian tapahtuneen jälkeen ovi aukesi ja kuului: - Kivaa...
Ajoin tallille hullun lailla ja parinkymmenen minuutin kuluttua näin Vaahterapolun kyltit tien vieressä. Silloin tiesin, että olin lähellä määränpäätä. Olin kuunnellut matkalla radiosta Sunrise Avenuen Hollywoods Hills- biisiä joka on mielestäni aika hyvä. Laitoin puhelimeni äänettömään tilaan, jotteivat nelijalkaiset pelästyisi. Vielä soramäki ylös ja näin Vaahterapolun valkoisena hohtavat tarhat, punaisena olevan tallin ja muita pihapiirin rakennuksia. Parkkeerasin autoni parkkipaikalle, kun näin pitkän tutun tytönlopun tallin lähellä.
- Heippa ihanainen! huudahdin Sähkiksen boksilla. - Minullekko puhut? Ilona kysyi takanani. Käännyin. Ilona se kauhea malli! Syö yhden proteinipatukan päivässä, ehkä. Kauheat kymmensenttiset piikkikorot. Lewikset jalassa, napakoru, napapaita ja siinä kauhean iso V- aukko. Meijerit valuvat paidan päälle. Kynnetkin ainakin kaks senttiset ja värjätty jollain Manga- tyylillä. Hyi haaska oikeesti, sitten vielä hajuvettäkin löytyy niin, että silmiä kirvelee. Ripsiväriä laitettu vielä tekoripsien päälle. Muodikkaat luomivärit... Ei tää lista lopu ikinä. Sitten typy vielä kettuilee kuinka paljon vain kerkeää meikin tarkastuksen jälkeen. Nämä tulivat minulle ensimmäisenä Ilonasta mieleen. - En, en puhu sinulle! - Harmi, olisit saattanut kuulla jotain todella jännää... - Kuten, Marianin koroista on katkennut korko. Ei kiitos! Voitko mennä muualle minulla olisi töitä.! - Noh, tuota! Maarkusss! hän lähti pyyhältämään jonnekkin, mutta kuitenkin ulos tallista. Huh huh, kerrankin lyyli uskoi mua.
Kävin hakemassa harjapakin ja aloitin harjata. Ensin kumisuka sitten pölyharja. Vielä jouhia vähän suoremmaksi kun huomasin, että häntä roikkui melkein maassa. Siinä ei tulisi käymään hyvin, joten ei muuta kuin saksia etsimään. Missä ne kovat, kaksi renkaiset, terävät vempaimet olikaan. Ei auttanut muuta kuin Sähkis takaisin karsinaan, harjapakki aivan seinän viereen. Sitten suuntasin kohti Milan ja Joonaksen taloa. No niinpä tietenkin. Olin kävellyt jonkun aikaa, kunnes tajusin, että Joonas oli töissä ja Mila todennäköisestui jossain tallilla, joten ovihan olisi lukossa. Ei muuta kuin takaisin hoitajien talolle.
- Mistä löytäisin sakset? kysäisin talolta. - No, niitähän on pidetty varustehuoneen laatikossa. Se valkoinen, kyllä sä sen tiiät. - Voihan perhana. Niin olikin. Unohdin kokonaan, palasin tallille vimmoissani, mutta yritin tyynnytellä itseäni. Ei olisi mukavaa hermostuttaa vielä heppojakin.
Joten, kävelin tyynen tai ainakin melkein tyynenrauhallisena varustehuoneen valkoiselle laatikolle, jossa oli kaikkea vähemmän tallilla tarvittavaa tavaraa. Otin sakset ja menin harjapakille. Laitoin ne siihen, mutta missä Sähkis? Ovi oli auki ja karsina tyhjä. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Sitten tajusin olevani väärällä puolella tallia. Lähdin takaisin Sähkiksen karsinalle. Siellä tamma tyytyväisenä pureskeli viimeisiään aamuheiniään. Kello oli jo yli neljä. Ainiin, heinät viedään ensin tarhoille ja vasta sitten sisälle. Otin tytsyn käytävälle ja aloin leikata häntää pala palalta. Välillä Sähkis vähän horjahti, mutta muuten pysyi aivan paikallaan. Harjasin vielä Sähkistä kohdilta johon valjaat tulisivat.
Vihdoin pääsin valjastamaan Sähkistä. Vein sen ulos harjauspuomille. Kävin hakemassa rintaremmin, silat, ohjat, irtonaisen häntäremmin, mutta mitä vielä? Aivan, suitset ja kärryt olivat ulkona. Vein ne Sähkiksen luokse ja käväisin hakemassa kärryt. Aloitin Suitsista. - Sähkis, ota kuolaimet, maanittelin hepoa. Ihme ja kumma Sähkis totteli ja laski päänsä alas, jossa minun olisi ne helpompi laittaa. Vielä niskaremmi korvien taakse ja suitset olivat päässä. Harjaa vähän pois remmien alta. Sitten silat. Kiristys tuntui Sähkiksestä epämiellyttävältä, joten se alkoi pullistella. Häntäremmin laitoin kuitenkin kiinni. Laitoin rintaremmin kiinni ja vein kärryt tytön taakse. Kiristin siloja lisää ja tällä kertaa se onnistui. Sähkis taipui minun tahtooni. Siloissa olevat remmit, lenkeistä menneiden aisojen Sähkiksen pään puolelle ja pyöritys. Sitten toiselle puolelle sama juttu. Rintaremmin remmit kiinni koppakärryihin ja kaikki oli valmista. Olin juuri päästämässä Sähkistä irti harjauspuomista, kun tajusi, ettei sillä ollut ohjia. Joten ei muuta kuin outo nahkamytty tallin vierestä silojen renkaista, rintaremmin alta ja kuolaimiin kiinni siten, että klipsut olivat pois päin hepasta. Vihdoin olin valmis lähtemään matkaan.
Mutta mitä ihmettä. Tuo tuttu moottoripyörän ääni. Poikaystäväni Eetu tuli tallille. Onkohan sille tapahtunut jotain. Siis se ei ikinä ikinä ikinä ole ees käynyt kahen kilsan päässä tallista. - Moi rakas! hän huudahti rinteestä. - Tessa, piätkö Sähkistä vähän aikaa? käyn Eetun luona. - Toki tok! -Hyvä. Oon sulle palveluksen velkaa. - Ai että yhden vain. Velkalistasi on yhtä pitkä, kuin nälkävuosi. Pudistin päätäni ja naurahdin. Juoksin Eetun luokse.
- Moi kulta, sanoin pojalle ja päädyin pussailtavaksi. - Mitä teet täällä? - Halusin tulla kattoo, kun ratsastat. - Tarkotat kai, kun ajan. Siinä ei oo paljoo kattomista lähen metsäreiteille. - Ai, luulin et ridaat täällä. - Mä en voi! - Miks ihmeessä? - Puhutaan siitä joskus toiste! Mun pitää nyt mennä et kerkeen ajamaan Sähkiksen ennen pimeän tuloa. Aika oli kirjaimmellisesti juossut ja alkoi jo hiukkasen ihan vähäsen hämärtää. - Okei moikka! Soita kun pääset kotiis nii tuun käymään. Nyökkäsin vain ja lähdin kävelemään Sähkistä pitelevän Tessan luo.
- Siis se teutaroi koko ajan tässä ja sitten se riuhtasi ja sit mä kaaduin ja sit se juoks pois. Tessa selitti jotain ihan äimän käkenä seisovalle Sinnalle. - Mitä täällä on tapahtunut? kysyin säikähtäneenä. - Mmmä mää ÄMM! - Seis Tessa, mä kerron mitä mä ymmärsin, Sinna suutahti. Siis asia lyhykäisyydessään on, että öö mikä asia on? Nii joo, eli Sähkis vetäs Tessan kädestä sen punasen riimunnarun ja se karkas johonkin. - Mä juoksen viel Eetun luo ja sanon et ilmottaa jotain jos näkee vilaulsen ruskeasta karvaturrista, sanoin itkuu pidellen. - Joo hyvä, me valmistellaa kaikki tallilla valmiiks.
- Sähkiiss!!! huusimme metsässä vuoronperään. - Hei, tässä on kavionjälkii, Tessa huomasi. - Seurataan niitä, ehkä löydämme Sähkiksen. Vai mitä? kysyin. - Joo, kokeillaan. Aurinko alkoi laskeutua lepäämään ja tunsin kuinka joku katsoi selkääni.
Käännyin hitaasti ja laitoin etusormeni suulleni muille merkiksi. Siellä oli orava joka vekkulimaisesti katsoi minua ja joukkoani. Joku ruskea käpy suussansa. - Shh, olkaa ihan hiljaa, mut kattokaa mikä tolla oravalla on suussaan, kuiskasin osoittaesani oravan suuntaan. Porukka kääntyi yllättävän hiljaa ja katsoi sinne minne käskin. - Toihan on vaa käpy, mut se on pyöreä. - Ei ole. Se on lantaa. Siinä on nimittäin vihreää ja muussautuu oravan suussa. Minulla oli hyvä näkö. - Ehkä se johtaa meidät Sähkiksen luo.
- Oi kulta! Miten olin huolissani susta, kaunokainen, sanoin Sähkikselle joka tapitti minua ruskeilla ystävällisillä mantelin muotoisilla silmillään. - Hrnn! Pärsk! - Moikka! Tänään ei päästykkään ajamaan. Joku toinen päivä sit.
Alexa& Sähkis 3 HM
// Hollywood Hills on hyvä! Tai no Sunrise Avenue ylipäätänsä! *kuolaa laulaja-Samua* Hihittelin täällä tuolle sun lausahdukselle Ilonasta "meijerit valuivat paidan päälle". Kiitos aamun nauruista Tosiaan mieluummin nää tarinat yhdessä pötkössä, ei näin osissa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 22, 2013 14:18:40 GMT 2
Lenkille 22.7.
Tänään olin menossa tallille ja ajattelin, että nyt olisi syytä päästä lenkille. Sähkis olisi todennäköisesti ihan pirtsakka, joten pitkät vedot olisivat ehkä paikallaan. Sen näkisi sitten tallilla. Olin kotona oottamassa, että Eetu tulisi käymään. Olimme sopineet, että hän soittaisi kun lähtisi kotoaan. Aika kului ja kului, kunnes sain viestin Nokia Lumia 920: seen. - Jes, Eetu varmaan laittoi viestiä, höpisin pohjanpystykorvalleni Nanalle. Menin katsomaan puhelintani ja näin viestin lähettäjän: Mutsi <3. Hittolainen. Mikä sillä miehellä kestää? Päätin soittaa sille. -Tyy, tyy, tyy, tyy. – Moi, kuului väsynyt ääni langan toisesta päästä. - Moi! Mikä sulla kestää, sun piti tulla käymään tänään ennekuin lähen tallille. -Niinkö olikin? No jaa, nukuin kun meni kavereiden kanssa vähän myöhään. -Tuut, tuut tuut.
Perhana, kun miehet eivät osaa pitää mistään kiinni. Laitoin vimmoissani tallipakaasia valmiiksi. Tänään pitäisi huoltaa varusteet ja matkalla pitäisi käydä ostamassa uusi turvaliivi mulle. Sitten ajamassa ja kaikkee muuta. Äiti laitto viestii, että pitäis käydä siellä, kun äiti ei ollut eilen kotona. Mikaelikin oli vissiin tulossa. Eetunkin pitäis vissiin tulla mukaan, mut saa nähä. Mä veikkaan, ett meidän juttu oli sit tässä. Porukoille pitäisi siis mennä illalla sitten ajamassa ja vielä varusteet. Olinko unohtanut jonkin? Ainiin se turvaliivi unohtui. Mulla oli siis paljon tekemistä ja sitten Eetu vei multa osan ajasta sillä, et ootin sitä kotona. Perhana! - Nana, mennään! huusin ja sehän totteli kiltisti. Olinhan Nanan kouluttanut kunnolla pentuna. Työnsi päänsä pantaan ja lähdimme matkaan.
- Moi. Mä tarttisin uuden turvaliivin. Olin päässyt hevostarvike- liikkeeseen “ The best thing for the horse”. Täällä oli kauheasti kaikkea hevostarvikkeita. Oli satuloita, suitsia, kärryjä, harjoja, vaatteita, linimenttejä, Racing Horse tuotteita, hevosenkenkiä… - Tännepäin, nuori nainen vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen kertoi. - Tässähän näitä olisi, myyjä kertoi heilauttaen kättään. - Tuommoinen musta olisi hyvä. Koko 40. Nainen otti valitsemani koon ja mallin ja vei sen takaisin kassalle. - Se on 39,99€ Maksatko kortilla? - Kyllä. Saisinko sen pieneen pussiin? Ja oikeastaan voisin ottaa vielä riimunnarun. - Selvä. Täällähän niitä on. - Tommonen punasininen ilman ketjua, kiitos. Myyjä otti narun ja vei sen kassalle. - Sitten muuta? - Ei muuta. - 52,89€ Kortilla? Nyökkäsin ja työnsin pankkikorttini sirunlukijaan ja näppäilin nelinumeroisen pin-koodin. - Kiitos. - Kiitoksia. Moikka! Menin Audilleni, jossa Nana istui kiltisti pelkääjän paikalla. Se hyppäsi seisomaan nähdessään minut. - Nana! Ihana pikkuinen. Silitin koiran päätä ja ihanat pystykorvat heiluivat rytmikkäästi.
Vihdoin pääsin tallille ja menin vaihtamaan vaatteet vessaan. Vein samalla Nanan hoitajien talolle, tyttöjen hellään huomaan. - Pystyttekö katsomaan Nanaa päivän ajan? kysäisin tytöiltä. - Juups! Totta kai! - Hyvä, juttu. Tulen hakemaan sen sitten kun lähden kotia päin. Nähdään! huusin vielä. Pääsin tallille vihdoin ja suuntasin askeleeni suoraan Sähkiksen karsinalle. Turre hirnahti viereisestä karsinasta ja annoin sille sokeripalan. - Juu juu Sähkis. Sulle kanssa. Menin karsinaan ja annoin Sähkikselle porkkanan ja hieroin tähden kohdalta. Se tykkäsi siitä. Kävin hakemassa harjapakin varustehuoneesta ja otin Sähkiksen käytävälle. Aloitin harjaamisen ja päätin lähteä suoraan ajamaan vaikka pihaan ajaisi limusiinillä Erkki Kekkonen ja Tarja Halonen. Perässä voisi tulla vaikka Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ja niiden perässä Usain Bolt ja Jamaikan päävalmentaja, joka ojentaisi minulle 100 000 000 euron shekkiä. Tai no ehkä silloin, mut todennäköisesti näin ei kävisi. Sain Sähkiksen harjattua näissä ajatuksissa ja talutin sen harjauspuomille, jossa aikeenani oli valjastaa se. Tyttö saisi odottaa sen verran, että saisin sen valjastettua. Kävin hakemassa suitset, silat, rintaremmin ja kärryt. Suitset ja rintaremmi menivät helposti. Silatkin muuten, mutta kun tuli sen kiristys Sähkis alkoi pullistella. Hain kärryt Sähkiksen taakse ja kokeilin uudestaan kiristämistä ja se onnistui. Laitoin kärryt vielä ja sitten ohjat kiinni. Missäs ne olivat? Vitsitys. Ne jäivät varustehuoneeseen. Ei muuta kuin ne vielä ja sitten olimme valmiita matkaan.
Olimme päässeet metsään ja eteemme tuli pitkä suora, joten yllytin Sähkiksen vauhtiin. - Noniin. Annahan mennä Sähkis! Läpsäisin ohjilla lautasille eikä Sähkistä tarvinnut kahdesti käskeä. Olimme tähän asti vain kävelleet, joten Sähkis pisteli kunnioituksella kaviota toisen eteen. Matka taittui nopeasti ja juoksusuora lähestyi loppuaan. - Prr! Soojaa Sähkis! Soo soo! Nooh! Prrr Sähkis! Lopeta! Hyvä tyttö! Tamma ei halunnut lopettaa ollenkaan juoksemista. Käänsin tien päässä ja annoin Sähkiksen juosta itsensä hikeen saman suoran uudestaan. Sähkis piti päällään samaa matkaa voittavaa tahtia. Pian jouduin hiljentämään Sähkistä. Tällä kertaa se itsekin halusi lopettaa tien päätyttyä. - Höpsö. Olisit voinut lopettaa jos olisit halunnut. Höhlä! Käännyimme pienelle kinttupolulle josta kuitenkin mahtui kärryillä menemään. Käänsin Sähkiksen Vaahteraan vievälle tielle ja kävelimme tallille.
Jouduin pesemään Sähkiksen kovan juoksun jälkeen. Se oli aivan hiestä märkä. Kuivasin hikiviilalla ja laitoin kuivatusloimen päälle. Tein melassin ja vein sen ruokakuppiin. Sähkis vielä karsinaan. Joku tallityttö oli siivonnut Sähkiksen karsinan ja siellä tuoksui puhtaus. Menin varusteiden luo ja koska ne olivat nahkaisia, niitäkin täytyi välillä hoitaa.
Otin nahkaan sopivan rasvan, lämmintä vettä ja harjan. Ensin tavarat pitivät pestä ja sen jälkeen rasvata. En hirveästi tykännyt touhusta, mutta kun homman teki säännöllisesti kunnolla, ne kestivät pitempään ja rahaa säästyi. Kun ei massia puissa kasvanut. (Jos joku keksii puun joka antaa rahaa voisin ostaa.) Oli toinenkin juttu, kun varusteet pesee ja rasvaa ne tuoksuivat hyviltä. Olin saanut kaikki valmiiksi ja vein ne kuivamaan. Muutkin tavarat laitoin vielä paikoilleen. Menin ottamaan loimea pois. Ja otin uuden riimunnarun karsinan koukusta. Talutin Sähkiksen tarhaan, jossa Tähti ootteli kaveriaan. - Moikka Tähti! Annoin sille sokeripalan ja päästin Sähkiksen temmeltämään. Jäin katselemaan tyttöjä vähäksiaikaa ja pian Sähkis tuli kyhnyttämään päätänsä olkapäähäni. - Ihanainen! huusin ja kävelin takaisin tallille. Otin vaatenyssäkkäni kaapistani ja lähdin hakemaan Nanaa hoitajien talolta.
-Nana! huusin ja pystäri tuli luokseni. -Kiitos hoidosta. Olitko sä koko päivän sen kaa? -Juu. -No tuossa sulle palkka, sanoin kun annoin tytölle vitosen. -Kiitos! Moikka! -Moi! Nana! Mennään. -Wuf! Pääsin autolleni ja lähdimme kotia kohti.
Kotona vaihdoin vaatteet ja lähdimme porukoille. Sitä ennen kuitenkin naputtelin Eetulle viestin: -Meijän juttu oli sitten tässä! Painoin Lähetä - painiketta ja poistin Eetun numeron puhelimestani. Lysähdin sängylleni ja aloin itkeä.
Alexa & Sähkis 4 HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2013 21:01:11 GMT 2
Yllätyksiä! 4.8.13
Taas tallille Sähkistä moikkamaan, ajattelin kun vääntäydyin sängystäni herätyskelloni soidessa. Kiva kun piti sitten eilen valvoa myöhään ja nyt silmät sirrillään. Mitähän tänään tekisin? Voisin kai autella Milaa tallitöissä tai muutenvain hengailla tallilla. Olin käyny jo siellä varustekaupassa ja porukoilla ja vaikkasun missä. Nyt kun me Eetun kanssakin erottii nii ei mulla oo muutakaan tekemistä, kun olla tallilla. Kaikkea tätä mietiskelin syödessäni aamupalaa ja juomassa kahvia. Kun olin syönyt annoin Nanalle ruuan, joka vilkkaasti ja korvat terhakasti pystyssä otti sen mielellään vastaan. Kävelin makuuhuoneeseeni ja vaihdoin tallivaatteet ylleni. - Nana! Tänne tyttö, huusin sille ja se totteli kiltisti. Annoin pannan olla, mutta otin sen kuitenkin mukaani. Hihna vielä ja minulla oli kaikki matkaa varten. Päästin Nanan irti ja se juoksi tallipihalle. No kai siitä joku huolen pitää. Eikä se yleensä ole minnekkään karkaillut, joten ei syytä huoleen. Käppäilin tallille myhäillen, sillä olin juuri keksinyt mitä tekisin tänään lenkin jälkeen. Näin pari tyttöä tallilla, joita en kovin hyvin tuntenut. Kävelin Sähkiksen karsinalle, mutta mitä ihmettä? Turre ei ollut karsinassaan. Mitä täällä tapahtui? Tessan auto oli täällä, mutta ei Turrea. Niin joo, ne on lenkillä. Ja näine ajatuksineni menin Sähkiksen luo. Se jo iloisena hörähteli, kun huomasi minun tulleen piiitkästä aikaa. Silittelin tyttöä hiljaa ja lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. Otin sähkiksen käytävälle ja annoin harjan laulaa. Siinä olikin työtä, sillä Sähkis ei ollut kuin piehtaroinut ja sotkenut itseään. Mikäkin possu. Kun reippaan kymmenen minuutin kuluttua uskalsin vihdoin tarkastella aikaansaannostani, voi sanoa, että olin itsestäni hyvin ylpeä. Sähkis suorastaan kiilsi ja karva oli mitä parhaimmassa kunnossa. Jouhet vielä suoriksi ja kavioiden tarkistus ja putsaus niin olin valmiina valjastus- operaatioon. Vein Sähkiksen ulos harjauspuomille ja kuljetin valjaat mukana. Harjasin käytävältä suurimmat roippeet ja vein ne lantalaan. Palasin Sähkiksen luo ja valjastin sen. Tälläkertaa muistin ohjatkin matkaan. Kypärä päähän ja menoksi. Lähdin käymäjalkaa metsäpolulle. Orava katseli meitä pesäkolostaan viekkaan näköisenä. Tuuli suhisi puissa ja pörrötti auki jääneitä hiuksiani. Hiukseni pölähtivät vähän väliä silmieni eteen sumentaen näkökenttäni. Vihdoin kun sain hiukset pysyvästi kypärän alle annoin Sähkiksen juosta ja palasimme metsälenkin alkuun pian. Käännyin ja menin saman lenkin toisin päin, jottei Sähkis kyllästyisi juoksemiseen. Vielä kerran toiseen suuntaan ja olin valmis menemään tallille. Sähkis kuitenkin päätti toisin joten menimme vielä neljännen kerran sen läpi. Palasimme tallille suhkoht väsyneinä. Otin varusteet pois ja harjasin Sähköpostin. Päästin sen tarhaan Tähden kanssa mellastamaan. Alexa& Sähkis 5 Hm Tää oli toosi lyhyt, mut inspis ei iske... // Mieluummin yhdellä kertaa koko tarina... Tallenna vaikka keskeneräinen tarina sähköpostisi luonnoksiin ja jatka sitten taas, kun ehdit... Ja kun tarina on valmis, lisäät sen tänne foorumille
|
|