Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 5, 2013 15:32:22 GMT 2
Hyppelyä 05.11.2013 Harjailin Dianaa tallissa käytävällä. Edessäni Nona harjaili omaa hoitoponiaan ja juttelimme iloisesti toisillemme. Reilussa viikossa meistä oli tullut erottamattomat, ja monet olivatkin kysyneet, olimmeko tunteneet toisemme aiemminkin. - Mä en kyllä yhtään tiiä mitä tekisin Dianan kaa.... huokaisin syvään ja suin hevoseni karvaa, vaikka se olikin jo ihan puhdas. - Ai ratsastaessa vai? Nona kysyi tarkennusta. - Siinäpä juuri. Tänään ei oo onneks pakkasta, jospa olis rauhottunu vähän... Diana ei mee tänäänkää tunneille, jatkoin. - Saanks mä pitää sulle tunnin? Nona heitti äkisti ja käännyin kummastuneena häneen päin. - Ai tunnin? Joo, se vois olla kivaa! Pian olinkin jo karsinassa varustamassa Dianaa. Osaisikohan Nona edes opettaa? Eihän nyt hänellä mitään ratsastuksenopettajan koulutusta ollut! Iloisena kuitenkin otin ohjat kaulalta ja lähdimme yhdessä maneesiin. - Hei mä kannan pari tolppaa ja puomia, hyppää sillä! Nona innostui ja lähtikin kantamaan niitä sillä välin kun minä nousin selkään. Diana vaikutti heti paljon rauhallisemmalta kuin viime päivinä oli ollut, mikä antoi minulle varmuutta sillä hyppäämiseen. Lyhensin jalustimia perhosia vatsassa, sillä mikäli Nonaa olin oppinut tuntemaan, hän halusi kokeilla hullujakin asioita. Lähdin vyön kiristettyäni uralle kävelemään ja annoin Dianalle pitkät ohjat. Hetken päästä Nona oli tuonut tolpat ja puomit paikoilleen. Hän laittoi ensin ristikon ja minä aloitin raviverryttelyn. Ulkona tuuli ikävästi, mutta Diana ei näyttänyt hermoilevan siitä. Nona käski minun nostaa laukka ja tulla ristikko. Tottelin hänen ohjeitaan vastenmielisesti ja lähestyin ristikkoa. Hyppy sujui hyvin ja taputin Dianaa. Nona pääti nostaa estettä pystyksi, joka sekin sujui hyvin. Tosin laskeutuessa esteeltä tuulenpuuska sai aikaan jonkilaisen kolahduksen, jota Diana pomppasi sivuun. Horjahdin satulassa, mutten tippunut. Korjasin asentoani ja nostin laukan uudelleen. Tänään oli tuulinen päivä ja sääennustuksissakin oli varoitettu myrskylukemia. Ei siis ihme, jos Diana pomppisi mihin sattuu. Hyppäsin pystyn uudelleen, mutta huonon tien vuoksi Diana kolautti. - Nyt ei kolautella! Jatka jatka ja laukkaa! Pysty vielä kerran, kolmas kerta toden sanoo, hyppää! Nona karjui ja jatkoin nauraen matkaa. Viimeinen hyppy sujui kuin sujuikin mukavasti ja halasin Dianaa. - No niin, esteen korkeuden vaihtoehdot ovat tässä: 70 cm ja 80 cm. Kumman hyppäät? Muutuin varmaan lakanaksi, kun kuulin, mitä Nona mietti. Eihän Diana ollut mikään estehevonen! Äkkiä päätin sanoa seitsemänkymmentä, koska korkeampaa en ainakaan hyppäisi. Enhän ollut edes ikinä hypännyt noin korkeaa estettä! Lähestyin korkeaa estettä laukassa, Nonan katsoessa tyynenä menoani. Diana käänteli korviaan epäluuloisesti. Este lähestyi askel askeleelta ja lopulta Diana ponnisti hyppyyn. Suljin silmäni pelosta ja takerruin hevosen harjaan samalla nousten kevyeen istuntaan. Este onneksi ylittyi turvallisesti ja päätimme yhteistuumin lopettaa tunnin tähän. Loppuverkkailin vielä, jonka jälkeen laskeuduin selästä ja vein Dianan talliin. Tallissa suoritin vielä joitain hoitotoimenpiteitä, jonka jälkeen siirryin - kuten arvata saattoi - taukohuoneeseen. Iiris & Diana 27 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 6, 2013 12:51:42 GMT 2
One month ? 06.11.2013 Iiris & Diana 28 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 7, 2013 19:12:41 GMT 2
Kirjainpolku 07.11.2013 Diana Innokas Rauhallinen Tammamainen Ymmärtäväinen Diiva jollain tapaa Ihana Antoisa Näyttävä Aivan IHANA! Iiris & Diana 29 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 9, 2013 6:22:04 GMT 2
Hyppelyä serkun kera 08.11.2013 Pyöräilin tällä kertaa tallille ja serkkuni istui pyöräni tarakalla. Aina, kun ajoin jostain töyssystä, serkultani pääsi kova kiljaisu. - Hiljaa Liisa, nyt ollaan tallin lähellä! sanoin ja tyttö lupasi olla kiljumatta. Tallissa suuntasimme heti Dianan karsinalle ja Liisa ihasteli sitä heti. - Oi, miten ihana friisiläinen! hänen suunsa loksahti auki kun hän silitti hevosen mustaa kaulaa. - Ollaan tänään sitten nopeita, kun mulla alkaa viikonloppuleiri tänään, sanoin ja kiiruhdimme hakemaan harjat. Liisa harjasi Dianan puoliksi ja minä puoliksi. Hieman tammaa arvelutti uusi tulokas, mutta se käyttäytyi silti oikein hyvin. Samalla kun harjasimme, rupattelimme kaikesta. Emme olleet nähneet viimeksi kuin kesällä, joten meillä olikin jo paljon kerrottavaa. - Harjaa sä vielä loppuun, mä käyn hakemassa satulan ja suitset, sanoin Liisalle ja lähdin varustehuoneeseen. Otin Dianan varusteet omilta paikoiltaan ja toin ne talliin. Varustimme Dianan ja min lähdin lämmittelemään sitä sillä aikaa, kun Liisa vaihtaisi tallin vessassa vaatteet. Jouduin ratsastamaan ilman ratsastushousuja, joten köpötteli. vain rennosti hevosen lämpimäksi. Kun liisa tuli maneesiin, laskeuduin selästä ja annoin hänen nousta selkään. Kannoin yksittäisen esteen, jonka laitoin kahdeksi puomiksi. Liisa tuli niistä onnistuneesti yli, joten sain korottaa. Lopullinen estekorkeus oli ehkä kuudenkympin paikkeilla, ja Diana tykkäsi hyppäämisestä kovasti, vaikka Liisa saikin sitä vähän patistella eteenpäin. - Tää oli tosi kiva, vaikka ei kyllä mikään estehevonen, Liisa sanoi tunnin lopuksi ja laskeutui selästä. Löysäsimme vyön ja talutimme Dianan talliin. Tallissa vielä hoidimme hevosen ja putsasimm sen karsinan, jonka jälkeen kyyditsin Liisan kotinsa lähelle. Kävin vielä kotonani hakemassa kassini, jotta voisin yöpyä tallilla. Sitten palasin tallille ja sain varattua hyvän paikan. Iiris & Diana 30 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 15, 2013 21:31:08 GMT 2
Normaali hoitopäivä 15.11.2013 Tulin pitkästä aikaa tallille ja kävin viemässä tavarani taukohuoneeseen. - Moi Iiris! Sua ei olekkaan täällä näkynyt! Kape huudahti sohvalta ja muutkin kääntyivät katsomaan tulijaa. - Hei myöhäiset nimipäiväonnittelut! Sullahan oli eilen nimipäivä? varmisteli Petra ja sain samantien onnitteluja muiltakin. - Joo, oli mulla eilen nimipäivä, vastasin iloisesti ja hetken päästä lähdin hakemaan Dianaa. Diana ei tajunnut heti tulla portille vastaan. Minut nähdessään se kuitenkin lontusteli paikalle. Dianan jalat olivat kaameat. Aivan märät ja tummanharmaat. Kurakelit, jes. Talutin mussukkani sisälle ja laitoin sen käytävälle harjattavaksi. Minun oli kuitenkin pakko nähdä vielä Tuikun varsat, sillä kuulin niiden olleen syntyneet. Samalla löysin myös uuden hevosen, Milon. Milloin tämäkin oli tallille tullut? Mitä kaikkea viikossa oli ehtinytkään tapahtua.... Otin suoraan ämpärin ja pesusienen ja pesin Dianan jalat, sillä kura oli vielä märkää. Kun olin valmis, oli sanko ihan täynnä kuraista vettä. Kävin kaatamassa sen pois ja jatkoin "puhtaan" Dianan harjaamista. Harjaamisessa ei mennyt kauaa, joten jo hetken päästä pääsin viemään hevosen takaisin. Puhdistin vielä friisiläisen karsinan, joka oli likainen, vaikka tallityöntekijät olivat tietysti sitä puhdistelleet. Pesin myös kaikki Dianan varusteet, jotta ne eivät joutuisi huonoon kuntoon. Iiris & Diana 31 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2013 16:47:10 GMT 2
Leikkimistä 22.11.2013 "Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut, vielä isäänikin paremmin." Iiris & Diana 32 hm// Laita jatkossa ne kuvat ja tarinat heti näihin viesteihin...Juu, ajattelin kuitenkin että teen tuon lauantaitarinan ensin, kun en voinut kuvaa tehdä kunnolla kun olin autossa ja oli pimeää :/
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2013 19:15:40 GMT 2
Lauantai on karkkipäivä 23.11.2013 Viimein taas tallilla hoitamisen merkeissä! Tulin tallille aikaisin, joten en jaksanut heti käydä hoitamassa Dianaa. Kävelinkin tuttuun tapaani taukohuoneeseen, jossa oli todella paljon porukkaa, Lispen ympärillä. En tuntenut moniakaan hoitajista, joten uskoin heidän olevan uusien hevosien uusia hoitajia. Pitäisi ehkä käydä jatkossa tallilla enemmän... Koulu vei harmikseni vain niin paljon, kun pääsin sieltä, oli jo ihan pimeää eikä minua huvittanut oikein mennä tallille. - Mitä te puuhaatte? kysyin hämmästyneenä ja pari tyttöä kääntyi minuun päin. - Lispellä on karkkia! yksi huudahti joukosta kun Lispe jakoi suuresta karkkipussistaan nauraen karkkia muille. Minäkin sain osakseni yhden. - Lauantai on karkkipäivä, totesi Lispe ja nauroi karkkia kinuville tytöille. Menin hakemaan Dianaa tarhasta. Maa oli jäässä, joten Dianakaan ei ollut likainen. Tamma antoi ottaa helposti kiinni ja talutin sen huokaisten talliin. Ohjasin hevosen karsinan ovelle, jossa laitoin riimunnarun hevosen kaulalle ja taputin sitä reippaasti takamukselle. Diana käännähti itse karsinassa ja tuli luokseni. Riisuin riimun sen päästä ja hain harjat. Diana oli suhteellisen pölyinen, mutta pölyharjalla lika lähti nopeasti. Nopeasti olikin hevonen harjattu ja menin takaisin satulahuoneeseen valittelemaan, kuinka en tiennyt mitä tekisin tuon hevosen kanssa. - Irtohypytä Dianaa? ehdotti Lispe ja sai seurakseen nyökkäilyjä ja "joo"-hihkaisuja. - Mm, se voisi kyllä olla kelpo idea. Haluaako joku tulla avuksi? Kysymys oli turha. Lähes kaikki hihkuivat innoissaan ja patistivat minut jo laittamaan hevosenne suitset. Joku jopa kävi irrottamassa ohjat Dianan suitsista. Otin suitset ja menin Dianan luokse laittamaan niitä. - Avaas nyt suus, tuhahdin kun Diana pikemminkin halusi kiskoa päänsä mahdollisimman korkealle. - Juu, näissä pitäisi olla ohjat, syytä tyttöjä, ne otti ne pois! - Heei, me haluttiin vaan auttaa! Talutin friisiläisen riimunnarun avulla maneesiin. Nona ja Kape olivat innoikkaina suunnitelleet irtohypytyskujan, joka totta puhuen näytti hienolta. Anika viritteli kameraa. - Oho, tässä on salama päällä! tyttö huudahti vaalean räpsähdyksen saadessa Dianan nostamaan päänsä pystyyn. Rauhoittelin tammaa taputtamalla sitä kaulalle, vaikkei hevonen ollut enemmin säikähtänytkään. - Onko sulla heppanameja? kysyi Carita katsomon puolelta. - Häh? Mitä nameja? kysyin hämmästyneenä Caritalta. - Niin, pitäähän sun Diana hyvästä esteradan ylityksestä palkita! myötäili Luna ja joukko tyttöjä nyökytteli. - Mä voin antaa mun karkkeja? ehdotti Lispe hieman epäröiden. - Voikohan hevoset syödä karkkia? Luna ihmetteli. - Suklaata ei varmaan, tuskin näitä lakujakaan, tulin katsomaan pussin sisältöä. - No entä nää pienet vadelmaveneet? Elisabeth ehdotti ja nosti yhden veneen pussista. - Kyllähän se Hevoshullun Pollekin syö vadelmaveneitä, pohti Lispe ja lopulta päädyimme kokeilemaan vadelmaveneitä palkitsemisvälineenä. Tungimme kaikki vadelmaveneet taskuuni ja ainakin tässä vaiheessa Diana hamusi taskua jo paljon. - Aletaan hypyttämään! hihkui Nona ja otti Dianan minulta. Hän toi sen kujan toiseen päähän, kun minä taas kävelin toiseen. Luna kävi sulkemassa oven ja asettui sitten katsomoon Elisabethin viereen. Diana ei aluksi oikein tajunnut hypyttämisen ideaa. Se jäi nuuhkimaan kujan alkupäähän maata, ja Nona joutui ajamaan sen liikkeelle. Hypyt sujuivat Dianalta kevyesti ja kujan päätteeksi se sai taskustani vadelmaveneen. Toin sen takaisin Nonan luo ja Kape juoksi radalle korottamaan esteitä. Ja mars matkaan taas. Tällä kertaa oli Dianallakin vauhtia enemmän mukana ja joistakin hypyistä tuli ihan koomisia. Katsomo raikui kun Diana pysähtyi esteelle ja hyppäsi sitten korkealle ilmaan. Radan päätteeksi innostunut hevonen heitti kunnon pukkeja. - Ninja! huudahdin hymyillen ja tarjosin vadelmaveneen tammalle. Hevonen oli ihan hullaantunut karkkeihin! Se juoksi melkein ylitseni laittaessani käteni taskuun, missä karkit olivat. Toin hevosen taas Nonalle, Kape meni tuttuun tapaan nostamaan esteitä ja katsomosta kuului innokasta puheensorinaa. Jälleen tamma pistettiin liikkeelle ja tällä kertaa esteet olivat jo hurjan korkeita. Diana kuitenkin suoriutui niistäkin ongelmitta ja sai tuttuun tapaan karkkia, joita se kuolasi kaiken aikaa. - Otetaanko vielä kerran? kysyin huomatessani karkkeja olevan vielä vähän. - Otetaan vaan, nostetaan vaikka 70 cm? ehdotti Nona ja Kape kävi taas nostamassa esteitä. Vielä kerran Diana ohjattiin esteille ja se hyppäsi esteet hurjalla ilmavaralla. Annoin viimeisetkin vadelmaveneet tammalle ja päästin sen hetkeksi vapaaksi, kun korjasimme joukolla esteet. Myöhemmin tallilla riisuin suitset Dianalta ja kiinnitin ohjat siihen. Kävin puhdistamassa karsinan, jonka jälkeen keräsin tavarani taukohuoneesta ja lähdin bussipysäkille odottamaan bussia. Iiris & Diana 33 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 30, 2013 6:08:09 GMT 2
Joulukalenteri: "Onko tonttuja olemassa?"Tervetuloa seuramaan menojamme joulukalenterin avulla! Mutta malta vielä huomiseen, jolloin ensimmäinen luukku avataan! Iiris & Diana 34 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 1, 2013 7:11:21 GMT 2
1. Luukku: Joulukalenteri alkaa 01.12.2013 Saavuin normaalisti hoitamaan Dianaa. Päivä oli aurinkoinen ja pakkanen paukkui. Kävin hakemassa mustan neitosen tarhasta ja kiinnitin sen käytävälle. Hain hevosen harjat ja harjasin pölyt pois pölyharjalla. Sitten hieroin hevosta kumisualla ja hiljalleen kävin hevosen kaikilla harjoilla läpi. Kuulin kavioiden kopsetta ja näin, kuinka Huhu talutettiin sisälle. Niimpä avasin lukon Dianan toiselta puolelta ja tönin sitä sivummaksi, että suomenhevonen pääsisi karsinaansa. Sen jälkeen jatkoin harjaamista. Kauaa en jaksanut hevosta puunata, joten vein sen karsinaansa ja lähdin taukohuoneeseen lämmittelemään kohmeisia sormiani. Taukohuoneessa kuului erityisen kovaa ryskettä. Oven avatessani jonkin sortin sota keskeytyi ja kaikki katsoivat minua. Tunnistaessaan minut vain hoitajaksi, he jatkoivat mekastustaan. En tiedä mikä heitä vaivasi, mutta jokatapauksessa hoitajat heittelivät toisiaan muunmuassa tyynyillä ja hihittivät minkä ehtivät. Sain väistellä tyynyjä vähän väliä, ja muutama osui minua naamaan. - LAPSET! huudahti Helena astuessaan taukohuoneeseen ja kaikki lopettivat saman tien. Naisella oli ärtynyt ilme kasvoillaan ja silmäpusseista päätellen hän oli nukkunut huonosti. - Me leikitään vain tyynysotaa tai jotain, joku yritti inistä tyynyvuoren takaa. - Tämä on HEVOSTEN KOTI, ei saa kiljua ja huutaa! Joulukuu on alkanut, tontut kurkkii! Vai haluatteko saada pelkkiä risuja? - No okei.... Helena paineli matkoihinsa ja tytöt korjasivat tyynyt sohvalle. - Pyh, tontut kurkkii! En minä sellaisia usko, huudahti yksi ja aika monet nyökkäsivät tai hymähtivät. Itse jäin vain hiljaa istumaan, sillä en tiedä millä kannalla olin. Toisaalta en uskonut taruolentoihin, mutta... Taukohuoneessa oli mennyt varmaan jo kauan, ja muistin äkkiä olevan sunnuntai. Niimpä kävin palauttamassa Dianan tarhaan taivaan hämärtyessä. Tamma ravaili innokkaasti jäisellä maalla ja jouduin pidättelemään sitä. Kello ei ollut paljon, mutta nyt jo tuli pimeää. Tätä se synkkä talvi oli. Onneksi oli hieman lunta, joka hohti valoa. Yhtäkkiä kuulin hassun äänen, kuin kulkusen kilinää. Dianakin kuuli sen ja alkoi hermostua. Pysäytin tamman rauhoitellakseni sitä. Onneksi hevonen rauhoittui pian ja pääsimme kävelemään tarhoille asti. Päästin hevosen irti ja se kirmasi tarhakaverinsa luokse. Niimpä lähdin tarpomaan bussipysäkille, ja bussin tultua pääsin lähtemään kotiin. Iiris & Diana 35 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2013 15:10:10 GMT 2
2. Luukku: Tontut kurkkii02.12.2013Iiris & Diana 36 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 3, 2013 8:07:04 GMT 2
3. Luukku: Tonttuherra pulassa03.12.2013 Käännyin vielä viimeisen kerran Dianan oikealle puolelle. Harjasin pehmeällä harjalla sen karvan sileäksi, jonka jälkeen suljin karsinan oven ja vein harjat paikoilleen. Kävin pukemassa ratsastusvarusteet päälleni ja hain Dianan suitset. Tänään menisin maastoon ilman satulaa. En minä pitkälle menisi - kunhan pyörähtäisin pienen lenkin. Suitsin tamman ja talutin sen pihalle. Pihalla etsin aidan, jonka päälle kiipesin. Aidalta nousin Dianan selkään. Diana ei oikein malttanut, vaan lähti kävelemään. Mutta mikäs siinä, eihän ollut jalustimia säädettävänä tai satulavyötä kiristettävänä. Köpöttelimme metsätietä pitkin. Dianan lämmin, musta selkä tuntui ihanalta! Molemmat nautimme pakkasilmassa kävelystä täysin siemauksin. Otin suhteellisen hyvillä pohjilla myös ravia, eikä Dianan ravi pahalta tuntunut. Hevosella oli onneksi pyöreä selkä. Käännyin pienemmälle, mutta parempikuntoiselle polulle ja nostin laukan. Valuin selässä taaksepäin, joten tarrasin Dianan harjasta kiinni. Tuuli ulvoi korvissa, kun kiidimme tietä pitkin. Mutta sitten tuli stoppi. Diana pysähtyi kesken laukan ja minä lensin kuin leppäkeihäs juuri ja juuri lumen alta pilkottaviin mustikanvarpuihin. Mikäs Dianalle nyt tuli? Diana kurotti kaulaansa puuskuttaen ja pärskähti. Sitten minäkin näin sen. Männyn takana vilahti jotain. Jotain... punaista. Hetken päästä se astui esiin. Pieni ukko. Haukoin henkeäni varpujen keskellä ja suuni loksahti auki. En uskaltanut liikahtaakaan. Diana astui askeleen lähemmäs tuota ukkoa, ja ukkokin käveli hevosta kohti. Mies veti taskustaan omenan ja antoi sen hevoselle. Omenan syötyään Diana katsoi minua odottavasti. - Öö, no, yritin änkyttää rauhallisen oloisesti ja nousin hiljalleen ylös. Ukko oli jo huomannut minut. - Kukas sinä olet? esitti ukko kysymyksen minulle ja jähmetyin taas. - Öö... minä.... olen.... Iiris, sain juuri ja juuri sanotuksi. - K-kuka sinä olet? - Ja pyh! Ei nämä nykypäivän lapset mitään mistään tiedä! Minä olen tietenkin TONTTU, etkö sinä näe? Silmäni kasvoivat hämmästyksestä ja suuni loksahti jälleen auki, haluamattani. Tonttu? Täällä Vaahterapolun tallin läheisyydessä metsässä? Kävelin hitaasti Dianan luo ja otin sen ohjista kiinni. Tonttu käveli ohitseni ja Diana laski päätänsä hänelle. Sitten tonttu otti tamman harjasta kiinni ja kapusi selkään. - Voitko viedä minut Vaahterapolkuun? Mietin pitkään. Pitäisikö minun auttaa tuota tonttua? Toisaalta, mitä muutakaan pystyisin tekemään? Päädyin siihen tulokseen, että lähtisin kyyditsemään ukkelia. - Tuota.. kai minä voin... Jäin seisomaan hiljaa paikalleni. En viitsinyt sanoa, että tarvitsisin jonkin kannon, jotta pääsisin takaisin selkään. - No, tuletko sinä tänne vai et? tonttu kysyi tomeralla äänellä. - Tarvitsisin kantoa tai kiveä, jotta... yritin selittää, mutta tonttu vain naurahti. - Ja PAH! Minä olen vain kolmekymmentä senttimetriä pitkä ja pääsen itse selkään, sinä olet ainakin viisinkertainen! Tonttu oli itse päässyt selkään Dianan laskiessa hänelle päätään, pah itselleen... Päätin kuitenkin koittaa kavuta Dianan selkään, vaikkakin tuloksetta. - Ota vähän vauhtia ja hyppää! tonttu määräsi ja noudattamalla ukon ohjetta, silmiäni uskomatta, istuin Dianan selässä. Otin ohjat käsiini ja lähdin kävelemään tallia kohti. Iiris & Diana 37 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 4, 2013 16:57:21 GMT 2
4. Luukku: Piileskelyä04.12.2013 Kävelin tallin perälle kottikärryjen kanssa. Olin juuri putsannut Dianan karsinan. Kärräsin kikkareet lantakasan päälle ja tyhjensin kärryt. Käännyin palatakseni, mutta säikähdin niin, että kaaduin. Hyvä etten olisi kiljunut. Tonttu nimittäin seisoi puusillan toisella puolella kädet puuskassa.- M-mitä sinä nyt haluat? Tonttu katsoi minua tuimasti silmiin. - Minullahan tulee kylmä täällä lantalassa! Jep, tonttu oli nukkunut viime yön lantalassa... En ollut keksinyt muuta paikkaa, missä tonttu olisi voinut nukkua piilossa. Edes Mila ei nimittäin saanut tuota ukkoa nähdä. Nyt ukkoparalle oli siis keksittävä uusi yösija. - No, hyppää laukkuuni, mennään etsimään sinulle jokin nukkumapaikka, päätin ja tonttu kapusi kyytiin. Kärräsin kottikärryt nojaamaan tallin seinustalle ja mietin, mihin tonttu saataisiin. Onneksi tallissa oli tyhjää, kaikki taisivat olla taukohuoneessa, ainakin äänestä päätellen. - Voi v**** kun se heppa oli oikeesti niin p****! kuului taukohuoneesta Tessan kiivas ääni. Tonttu työnsi päänsä esiin laukusta ja kuunteli järkyttyneenä puheita. - Avaa ovi, minun täytyy sanoa tuolle jotain! tonttu kimitti ja työnsin sen takaisin laukkuun kiiruhtaessani kauemmas taukohuoneen ovelta. Tonttuherra katsoi minua närkästyneenä, hän ei selvästikkään ollut pitänyt kovakouraisesta käsittelystäni. - Shh, sanoin ja nostin sormen huulilleni, - etkö muista, muut eivät saa kuulla sinua! Tonttu päätti onnekseni olla hiljaa. Kävelin Dianan karsinalle. - Mä sanon vielä heipat Dianalle, sitten voidaan etsiä sulle paikka, sanoin tontulle avatessani karsinan oven. Karsinaan astuessani tonttu innostui... - Tänne minä muutan! ukko kiljaisi innoissaan ja hieroi käsiään. - Ei, ei tän.. Tonttu ei estoistani piitannut, vaan hyppäsi laukustani ja asettui taloksi. Se ei uskonut, vaikka kuinka yritin selittää sen paljastuvan, kun joku tulisi esimerkiksi varustamaan Dianaa tunnille. - Iiris, kenelle sä oikein puhut? kuului Nonan ääni tallin käytävältä. Kiiruhdin karsinan ovelle hätääntyneesti. - E-en mä kenellekkään, eikun siis, Dianalle, ei vaan... Tonttu ei saisi paljastua! Iiris & Diana 38 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 5, 2013 15:05:27 GMT 2
5. Luukku: Joulutunnelmaa talliin05.12.2013 Taas yksi uneton yö. Joulukuu oli ollut todella outo, kaikki oli kääntynyt yhtäkkiä ihan ylösalaisin. Minun täytyi piilotella sitä himputin tonttua, enkä edes tiennyt miksi! En voinut väittää vastaan - mistä sitä tietää, jos tuo puhuisi minusta pahaa itse joulupukille! Silmäpussit sen kuin kasvoivat ja kasvoivat... Viitoin bussia pysähtymään ja hyppäsin kyytiin. Länttäsin bussikorttini lukijaan ja painoin ykköstä. Laite piippasi ja pääsin jatkamaan matkaa. Istuin keskiovien lähelle ja kaivoin kännykkäni esille. Yksi uusi viesti. Se oli Nonalta. Klikkasin viestin auki ja odottelin, kun se latasi itsensä. Puhelimeni oli kovin vanha, ja kaikki näppäimet eivät edes toimineet siinä. "Tulethan tänään tallille? Me aiotaan leipoa pipareita! - Nona" Luin viestin ja vastasin siihen. Viestissäni kerroin olevani bussissa matkalla tallille ja voivani tehdä pipareita, kunhan ensin hoitaisin Dianan. Mieleni teki lisätä: "ja kun olen taistellut tontun kanssa", mutten viitsinyt sitä kirjoittaa. Katsoin ikkunasta ulos ja huomasin olevani jo lähellä pysäkkiä, jolla minun piti jäädä. Painoin punaista stop-nappia ja bussin etuosaan ilmestyi punainen teksti: "Pysähtyy - Stannar". Bussi jarrutti ja avasi ovensa, jolloin astuin kyydistä sanoen heipat kuskille. Kävelin parisataa metriä tallille ja näin Dianan laukkailevan tarhassaan. Se pukitteli ja Deisi ravasi koottua ravia sen vierellä. Kävin viemässä tavarani taukohuoneeseen, jossa Mila näpytteli tietokonettaan kiireisen näköisenä. Moikkasin häntä nopeasti, jonka jälkeen kiiruhdin pyydystämään Dianaa. Pian olinkin kiinnittänyt Dianan tallin käytävälle. En halunnut harjata karsinassa, sillä se kumman tonttu voisi olla siellä. Ja varmaan olisikin. Diana oli ikävän puhdas, tällä kertaa kun olisin kovasti halunnut sitä harjata. Jouduin lopulta vain myöntämään, että minun oli pakko viedä se jo karsinaan. Niimpä irrotin tamman vastahakoisesti ketjuista ja käänsin sen ympäri, kohti karsinaa. Karsinassa käänsin hevosen ympäri, ja kappas, siellä se tonttu istui, häijyn näköisenä. Esitin etten olisi huomannutkaan, muttei aikaakaan, kun ukko oli housunlahkeestani vetämässä. - No? Mitä nyt? sanoin hyvin närkästyneenä tuolle ukolle, joka oli jo häirinnyt minua vaikka miten pitkään. - NÄLKÄ! tonttu kimitti ja huokaisin syvään. - Siis täytyykö mun nyt hommata sulle jotain ruokaakin? kysyin tuskastuneena. - Riisipuurosta tykkään, tonttu aloitti, - mutta joulutortut, piparit, kinkku, graavilohi ja erilaiset laatikot ovat mieleeni. - Siis jouluruokako vai? Tonttu nyökkäsi. Minun pitäisi siis hankkia tuolle tontulle ruokaa, eikä vain mitä tahansa ruokaa, vaan JOULURUOKAA! Mistä minä sitä hankkisin joka päivä? - Etkö voi itse hakea jostain Korvatunturilta sitä ruokaasi? - Äläs vitsaile Korvatunturilla, tai kerron sinusta itse Joulupukille! Minun olisi siis toteltava tuota kääpiöitä, tai saisin jouluna pelkkiä risuja. Taukohuoneessa oli jo pipareiden leivonta kovassa vauhdissa. Istuin pöydän ääreen joukon jatkoksi ja Nona sysäsikin eteeni heti taikinakimpaleen. Otin kaulimen käteeni ja aloin kaulimaan taikinaa tasaiseksi. Sen jälkeen painelin sydämenmuotoisia kuvioita piparkakkumuotilla ja nostelin piparit pellille. Kun kaikki olivat valmiit, Mila käväisi viemässä piparkakut uuniin, sillä taukohuoneessa ei sellaista ollut. Leipojat siirtyivät istumaan sohvalle tai sen läheisyyteen lattialle. Ei kauaakaan, kun Mila saapuikin höyryävien, kuumien peltien kanssa takaisin. - Älkää vielä ottako, nämä on kuumia! hän ohjeisti ja laski pellit pöydälle jäähtymään. Kaikki tulivat tutkailemaan pipareita. - Hahhah, tuo yksi minun on ihan palanut! Nona nauroi osoittaen kärventynyttä joulukuusta. Hän oli tainnut kaulia taikinan aika ohueksi. Kun piparit olivat jäähtyneessä, kaikki kävivät hakemassa niitä. Minä työnsin osan niistä salaa laukkuuni, sillä ne täytyisi kuskata sille tontulle, joka oli majoittunut Dianan karsinaan. Häivyinkin hiljaa taukohuoneesta ja hiippailin talliin. Avasin Dianan karsinan ja kurkistin ruokakupin alapuolelle. Tonttu lepäili siellä makuupussinsa päällä ja ilahtui nähdessään, mitä olin tuonut. - Säästä sitten näitä, en tiedä milloin saan lisää! huomautin tonttua ja ojensin piparkakut. Rapsuttelin Dianaa vielä hetken, jonka jälkeen lähdin karsinasta ja suljin sen oven perässäni. Kävelin takaisin taukohuoneeseen, missä oltiinkin jo askartelemassa paperisia lumihiutaleita huomenna järjestettäviin pikkujouluihin. Iiris & Diana 39 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 6, 2013 8:15:23 GMT 2
6. Luukku: Itsenäisyyspäivän tunnelmissa06.12.2013Kävimme Dianan kanssa maastolenkillä sinivalkoisissa varustuksissa. Iiris & Diana 40 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2013 16:53:56 GMT 2
7. Luukku: Hyppyjä ilman satulaa07.12.2013 Oli jo joulukuun seitsemän päivä. Kävelin uupuneena tallille ja valmistauduin jo mäkättävään tonttuun. Ärsyttävää, kun ei voinut kertoa kenellekkään tästä kaikesta! Joutui vain keksiä valheita ja olemaan hiljaa... Avasin Dianan karsinan ja koin suuren yllätyksen: karsinassa ei ollut tonttua! Tontun tavaroiden tilalla oli pikkuruinen lappu, jonka nostin maasta lukeakseni sen. Kirjaimet olivat ihan pieniä ja karsina hämärä, mutta onnistuin erottamaan jotakuinkin sanat. Tonttu oli löytänyt paikan ullakolta ja lahjonut Wiennan apurikseen. Kuinka hän oli sen tehnyt? Olin jollain tapaa helpottunut tontun lähdöstä, mutta aavistin jotenkin tallissa tapahtuvan kummia. Ja niin tapahtuikin. Olin taluttamassa Dianaa karsinasta käytävälle, kun vintiltä putosi hurjaa vauhtia metallisanko. Diana säikähti sitä ja pääsi irti. Se lähti juoksemaan kohti tallin ovea. - Sulkekaa tallin ovet! karjuin minkä ehdin ja huusin vielä perään: - Hevonen irti! Tallilaiset heräsivät välittömästä ja ovet saatiin kuin saatiinkin suljettua Dianan nenän edestä. Menin seisomaan tamman eteen kädet levälläni, mutta pillastunut hevonen väisti minua. Onnistuin kuitenkin ajamaan friisiläisen nurkkaan, jolloin se antautui tahtooni. - Hyvä, kiltti Diana, sanoin järkytyksestä puuskuttavalle tammalle taputtaen sitä kaulalle. Kiinnitin hevosen käytävälle ja harjasin sen, mikä osoittautui hyvinkin vaikeaksi hevosen ollessa vielä paniikissa. Pidinkin harjaussession kovin lyhyenä ja vein tamman tuttuun karsinaansa rauhoittumaan. Olin käynyt taukohuoneessa syömässä eväitäni, ja palasin ajatellen Dianan olleen toipuneen shokistaan. Nappasin varustehuoneesta suitset ja suojat mukaani, mutta laiskuuttani ei satulaa mukaan tullut. Menin Dianan karsinalle ja varustin tamman nopeasti. Suojissa luonnollisesti säädin ties miten kauan, mutta lopulta selvisin niistäkin. Työnsin kypärän päähäni ja puin hanskat käteeni, jonka jälkeen talutin Dianan vihellellen maneesille. Avasin oven ja löysin sieltä Hannan ja Didin hyppäämästä pikkuponille suurta pystyä. Tervehdin tyttöä, joka hidasti käyntiin minut huomatessaan. - Moi! tyttö tervehti minua ja moikkasin häntä takaisin. - Jaahas, sä hyppäät Didillä! sanoin katsoen esteitä. - Joo, niin teen. Toivottavasti esteet ei haittaa sun ratsastusta. - Hehe, ei ne varmaan haittaa! Voinhan mä kokeilla hyppäämistä ilman satulaakin, katsotaan myöhemmin aionko, vastasin hymyillen. Hanna ratsasti välikäynnit sillä välin kun minä lämmittelin Dianan. Diana tuntui kovin pirteältä tänään, mutta oli kuitenkin hallittavissa. Ollessamme molemmat valmiit, aloitti Didi hyppäämisen. Mietin hetken, kunnes päätin kääntää Dianan ja nostaa laukan. Diana käänsi korvansa eteen ja ponnisti hyppyyn. Työnsin itseäni kevyeeseen istuntaan ja este ylittyi kuin ylittyikin mukavasti! Hannakin taputti nauraen ja käänsi sitten seuraavalle esteelle. Minä odottelin hetken, jonka jälkeen lähdin pikkuponin perään. Loppua kohden Diana vähän innostui hyppäämisestä, mutta pysyin selässä hyvin. Ja minä kun luulin omistavani huonon tasapainon! Iiris & Diana 41 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 10, 2013 16:29:45 GMT 2
8. Luukku: Milan orjana08.12.2013 Aamulla en olisi millään jaksanut nousta ja lähteä tallille. Vastustelin lämpimän peiton alta lähtemistä hyvin kauan, kunnes päätin lopultakin nousta. Tänään ei olisi edes huvittanut mennä tallille - en halunnut siivota, enkä voisi edes paeta maastolenkille Dianan kanssa. Olin kuitenkin ottanut tavoitteeksi käydä joka päivä tallilla, joten pakkohan se oli. - Moi Iiris! huudahti Mila innoissaan nähdessään orjansa kävelevän tallin vastapäätä olevaa kävelytietä. - Moi, vastasin Milalle ja ylitin tien. - Saatkin sitten heti alkaa auttamaan minua, Mila esitti käskyn eikä edes antanut minulle muita vaihtoehtoja, - tallin käytävän voisit lakaista, jonka jälkeen pitäisi Nukin ja parin yksityisen karsinat puhdistaa. - Eikö tallilla ole ketään muuta? Kysyin järkyttyneenä. - No, on täällä Nona, hän siivoaa vessaa, Mila sanoi ja ajoi minut hommiin. Parin tunnin päästä olinkin jo puhdistanut Nukin, Tuulin, Dianan sekä kaikkien tarvittavien yksityisten karsinat sekä lajitellut satulahuopia ja loimia. Pääsin viimein hakemaan Dianan tarhasta. En jaksanut harjata tammaa kovin kauaa, sillä Mila oli orjuuttanut minua jo ihan tarpeeksi. Dianaa ei tämä haitannut, sillä se kirmaili mielellään tarhassa Deisin kanssa. Niimpä lähdin bussipysäkille Nonan kanssa palautettuani Dianan takaisin tarhaan. Jos olisimme tämän arvanneet, olisimme jättäneet kokonaan tulematta. Muut olivat onneksemme tulleet vähän myöhemmin, tosin sunnuntaisin väkeä on pikkuisen vähemmän. - Oli tämäkin päivä, Nona mutisi. - Niin oli, olimme pikemminkin orjia emmekä hoitajia! huudahdin ja Nona nyökytteli päätään. - En tiennyt että sunnuntaina kaikki joutuvat siivoamaan vessoista lähtien paikkoja, tyttö totesi kun istuimme odottamaan bussia. - Niimpä! Ehdin vain harjata Dianan nopeasti ja töiden lomassa puhdistin sen karsinan.... Huoh mikä sunnuntai. Mila oli ollut erityisen ankaralla päällä.... Iiris & Diana 42 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2013 21:38:30 GMT 2
9. Luukku: Työskentelyä maastakäsin09.12.2013 Oli ihan puhki - en koulusta, vaan työntäyteisestä sunnuntaista. Joka paikkaa jomotti ja koulussa istuminenkin oli ollut yhtä tuskaa. En kyllä edes eksyisi sunnuntaina Milan silmiin jatkossa... Viimein olin tallilla, missä olikin huomattavasti enemmän porukkaa. Jätin tavarani taukohuoneeseen ja kävin hakemassa Dianan tarhalle. Musta hevonen ravasi korvat hörössä portille ja tervehti minua ystävällisesti. Pidimme pienen rapsutteluhetken, jonka jälkeen lähdin taluttamaan hevosta sisälle. Diana seurasi kiltisti perässä, vaikka naru olikin löysällä. Harjatessani annoin luonnollisesti ajatuksen laukata. Mielessäni pyöri ajatuksia, jotka olivat saaneet alkunsa taluttaessani Dianaa sisälle. "Entä jos..?" sanoin puoliääneen ja edessäni käytävällä harjannut Carita katsoi minua kysyvästi. - Öö, ei mitään, sanoin Caritalle huomatessani hänet. Hymyilin perään veikeästi ja jatkoin harjaamista. Kun olin valmis, en taluttanutkaan Dianaa karsinaan, vaan otin heppanameja taskuuni ja talutin Dianan maneesiin. Maneesissa ei ollut ketään, joten suljin oven ja laitoin riimunnarun Dianan kaulalle. Friisiläinen oli hetkessä jo juossut maneesin toiseen päähän korkeaa ravia ja huokaisin syvään. Ehkä tämä ei mennytkään niinkuin Strömsössä. Rapistelin hevosnameja ja viheltelin kiinnittäen Dianan huomion. Suureksi onnekseni tamma palasikin luokseni ja sain sen riimunnarusta kiinni. - Okei Diana, jos aloitetaan siitä, että sä ET juokse tuonne toiseen päähän ilman mun lupaa! huudahdin tammalle ja päätin aloittaa helpommista tehtävistä. Harjoittelimme luoksetuloa riimunnarun päästä päähän. En siis päästänyt Dianaa vapaaksi ollenkaan tämän harjoituksen kanssa, sillä en ollut varma tulisiko se takaisin. Loppuvaiheessa homma sujui jo paljon paremmin ja Diana oli suuremmalla todennäköisyydellä tulossa huippupitkän riimunnarun toisesta päästä. Niimpä päätin lopuksi päästää Dianan juoksentelemaan maneesiin ja kyllä siltä kaikenlaisia erikoisliikkeitä pääsi. Pukkeja lensi korkealle, hiekkaan mentiin piehtaroimaan, takajaloillakin seistiin ja erilaisia koululiikkeitä sateli hevosen maistaessa palaa vapautta. Viheltelin tamman luokseni ja lähdimme yhdessä tallille. Tallissa hoidin vielä hevosta puhdistamalla karsinan sekä kaikki varusteet. En ollutkaan vähään aikaan tehnyt näin perusteellista varusteiden puhdistusta, joten sain olla ylpeä itsestäni. Hommista suoriuduttuani huikkasin vielä moikat taukohuoneessa löhöilijöille ja lähdin kotiin, sillä huomenna olisi kiireinen päivä koulussa. Iiris & Diana 43 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 15, 2013 10:14:34 GMT 2
10. Luukku: Luoksetuloa10.12.2013Tänään sujui jo paremmin!Iiris & Diana 44 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 16, 2013 13:39:11 GMT 2
11. Luukku: Tonttuilua maastossa11.12.2013 Kävelin tallille hoitamaan Dianaa. Tänään oli historiallinen päivä, 11.12.13. Monet varmaankin menivät tänään naimisiin. Kävelin aitalankojen välistä Dianan luokse tarhaan. Nappasin sen riimusta kiinni ja lähdin taluttamaan sitä portille. Olin laiska, enkä jaksanut hakea riimunnarua, sillä tulin kumminkin aina tarhojen ohi tallille mennessäni. Hieman turvatontahan tämä oli, mutta päätin nyt ottaa sellaisen riskin. Pääsimme kuin pääsimmekin talliin ehjin nahoin. (Jep, matkahan oli erittäin pitkä ja täynnä maantierosvoja) Talutin Dianan karsinaansa ja kävin jättämässä tavarani taukohuoneeseen. Palasin takaisin ja puhdistin Dianan karsinan. Sitten harjasin tamman karsinassa. Kävin pukemassa ratsastusvaatteet päälleni ja kiinnitin kypärään koekaniiniksi hevoskaupasta viikonloppuna hankkimani ratsastustonttulakin. Hain suitset ja satulan ja varustin Dianan. Hauskaa mennä pitkästä aikaa satulankin kanssa, olin heittäytynyt kovin laiskaksi varustamisen suhteen joulukuun aikana. Diana luimi hiukan satulavyötä kiristäessä ja viskoi päätään suitsiessa, mutta muuten meni hyvin. Maastossa viivyimme aika vähän aikaa. Laukkasin pellolla, sillä siellä oli lunta tarpeeksi ja pohja oli hyvä. Pari kertaa päästin Dianan revittelemään pellon päästä päähän, ja siitä tamma tykkäsi kovasti. Lopuksi rauhoituimme ja kävelimme rauhassa takaisin tallille. - Oli kyllä kiva matka! huudahdin taukohoneeseen päästyäni ja kerroin muille lenkistämme. Muutkin suunnittelivat käyvänsä joku päivä pellolla kuultuaan mainostukseni. Ennen lähtöäni kävin vielä moikkaamassa Dianaa ja annoin sille muutaman porkkananpalan. Iiris & Diana 45 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 16, 2013 15:44:35 GMT 2
12. Luukku: Tuntia seuraamassa12.12.2013 Istuin taukohuoneessa eikä minulla ollut tekemistä. Olin jo hoitanut Dianan, mutten jaksanut lähteä vielä. Kävin katsomassa tuntilistoja, ja onnekseni huomasin Dianan menevän seuraavalle tunnille. Hiippailin siis maneesin ovelle, missä ratsukot hevosineen seisoivatkin odottelemassa ovien aukeamista. Ratsastajat eivät onneksi mitään aloittelijoita olleet, joten voisin saada itsekin jotain vinkkejä tunnilta. - Kääntäkää ratsukot kaartoon! Helena huudahti edellisen jatkoryhmän ratsastajille ja avasi oven. - Tervetuloa! hän tervehti oppilaita, jotka taluttivat hevosensa sisälle maneesiin vastakkaiselle sivulle kuin edelliset olivat kääntäneet. Minä kapusin katsomoon istumaan ja seuraamaan. Dianan ratsastaja ei selvästi ollut tunnin parhaimmistoa. Hän ei aluksi pituutensa takia päässyt Dianan selkään ja selässä hän oli kovin hermostunut. Jännitys tarttui hevoseenkin ja Diana tanssahteli hermostuneena. Helena tuli tarkistamaan vyön kireyttä ja antoi ohjeita ratsastajalle, joka nyökkäsi. Sitten Helena siirtyi seuraavan ratsukon luo ja Diana lähti kävelemään alkukäyntejä. Ratsastajalla oli onneksi herkät avut ja ainakin aika hyvä istunta. Hän oli selvästikkin tajunnut suuren hevosen arvon eikä hyökännyt heti sen kimppuun. Hetken käveltyään ratsukot siirtyivät kevyeeseen raviin. Ravissa Diana oikoi joka kulmassa. Ratsastaja alkoi nojaamaan eteenpäin ja ohjasote vahvistui. Diana kipitti lyhytaskelista ravia jännittyneenä ja Helena keskittikin katseensa Dianan ratsastajaan. - Rentouta itsesi, nojaa taaksepäin, anna ohjaa, ratsasta pohkeella kulmaan! Hetken päästä heillä sujui jo paremmin ja Dianakin pääsi ottamaan pidempiä askelia. Kulmat menivät edelleen vähän niin ja näin, mutta paremmin se sujui kuin aluksi. - Ja nostetaan laukka! huusi Helena maneesin keskeltä ja ilma täyttyi kavioiden jyminästä. Dianakin loikkasi laukkaan ja ratsastaja tarttui tamman harjasta kiinni. Yhtäkkiä Milo pomppasi ovikulmasta ja sillä ratsastanut tyttö tarrasi hevosen kaulaan. Helena pyysi kaikkia ottamaan seis, kun Milo kiidätti ratsastajaa maneesin toiseen päätyyn. Seinän tullessa vastaan kirjava kääntyi ja ratsastaja lensi komeassa kaaressa. Helena juoksi auttamaan ja ratsastaja pääsi takaisin selkään. Laukkaa jatkettiin ja lopulta Milonkin ratsastaja uskalsi laukata. Tunnin loppuessa varpaani olivat jo jäässä. Kävelin takaisin talliin ja hetken päästä kuulin kavioiden kopsetta, kun hevoset talutettiin sisään. Iiris & Diana 46 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 18, 2013 13:49:41 GMT 2
13. Luukku: Lucianpäivä13.12.2013Iiris & Diana 47 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 18, 2013 19:59:11 GMT 2
14. Luukku: Mekastusta tallissa14.12.2013 Harjasin Dianaa käytävällä. Tällä hetkellä ei tallissa muita ollut, joten sain keskittyä hevoseen täysin. Vaikka seura olikin yleensä mukavaa, oli välillä kivaa hoitaa hevosta yksinkin. Vaihdoin puolta ja otin pehmeän harjan. Sillä viimeistelin hevosen mustan karvan, joka oli paksu ja pörröinen. Sitten pudotin harjan pakkiin ja otin pienen pääharjan esiin. Enää pää harjaamatta, sitten olisin valmis... *Klonks, klonks, TUM!*Diana muljautti silmiään ja alkoi riuhtoa. Irrotin sen äkkiä seinän renkaista irti ja jouduin pitelemään hevosta käsin. Kun Diana oli selvinnyt säikähdyksestä, aloin kuuntelemaan tarkemmin. Yläpuoleltani kuului omistuista jupinaa. Ei voinut olla totta! Kävin viemässä Dianan karsinaansa ja hiippailin vintille. - Mitä ihmettä sinä täällä mekastat?! tiuskaisin tontulle, joka oli rähmällään vintin lattialla. - Täällä on kyllä niin epäsiistiä että huhhuh! tiuski tonttu minulle ärtyneenä takaisin ja pudisteli vaatteitaan. - Voitko sä nyt vaan pysyä HILJAA, kohta sut ihan oikeesti huomataan! Ole onnellinen että olin yksin tallissa... Käännyin kannoillani ja lähdin takaisin alas. En ollut edelleenkään selvittänyt, mitä ihmettä tonttu täällä tallissa teki. Siitä minun täytyi saada selvää vielä ennen joulua! - Voi Diana, kumpa osaisit auttaa minua, sanoin hellästi harjatessani karsinassa Dianan päätä. Hevonen tönäisi minua turvallaan ja naurahdin. Diana se oli kyllä ihana hoitohevonen. Aivan kuin se ymmärtäisi kaiken mitä sille sanoin. Halasin hevosta ja poistuin sen karsinasta rauhallisesti. Puhdistin vielä Dianan karsinan sekä harjasin ulkoloimen. Se ei ollut kovin suuri työ, onneksi, sillä en jaksanut tehdä kovin paljon hommia tällä kertaa. Sitten lähdin bussipysäkille, nousin bussiin ja lähdin kohti kotiani, miettimään tontun puuhia. Toivottavasti tuosta ei olisi kamalasti harmia jatkossa. Iiris & Diana 48 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2013 17:39:45 GMT 2
15. Luukku: Diana karkaa15.12.2013Diana se laukkaa halki metsän hankea haukkaa tielle tule ethän? Iiris tulee perästä pollen. Kopsetta kuulee kiire näyttää jo olleen. Diana se laukkaa takaisin talliin Iiris puuskuttaa: "Nyt teit teon kalliin!" Iiris & Diana 49 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 22, 2013 12:31:20 GMT 2
16. Luukku: Tontun salaisuus16.12.2013 Maanantai. Enää reilu viikko jouluun. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu. Vaikka joulukuu olikin tähän mennessä ollut aika tapahtumarikas, eikä kommelluksitta oltu vältytty. Diana seisoinportilla vastassa. Se pärskähti ja höyrypilvi tulvahti sen sieraimista. - Tänään kyllä otetaan selvää sen tontun puuhista, sanoin lepertelevällä äänellä, vaikka mietinkin jotain aivan muuta. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Tontun salaisuus oli selvästikin mutkikas ja se sisälsi monia eri asioita. Tallissa kiinnitin mustan unelman käytävälle. Harjasin sitä huolellisesti, tosin ajatuksissani. - Hmm, hymähdin, - jospa menisin vintille tontun seuraksi ja samalla yrittäisin saada hänet kertomaan jotain, pohdin puoliääneen. Diana kuopaisi kaviollaan ja sai minut havahtumaan ajatuksistani. -Joo joo, sinun ratsastuksesi menee etusijalle, sanoin tammalle. Nostin raskaan satulan Dianan selkään. Huh, kuinka hevoset oikein jaksoivat näitä kantaa? Laskin vyön ja kiristin sen toiselta puolelta. Sitten puin suitset hevosen päälle. Tällä kertaa varustin poikkeuksellisesti väärinpäin, sillä Dianalla oli vielä aika paljon päiväheiniä ja annoin sen syödä niitä vielä vähän enemmän, ennen kuin laitoin sille kuolaimet suuhun. Kiristin vielä suitsien hihnat ja tarkistin kireyden, jonka jälkeen olimme valmiita suuntaamaan kohti maneesia. Avasin maneesin oven varovasti ja talutin Dianan sisälle. Suljin oven perästämme ja käänsin tamman kaartoon. Selkäännousun jälkeen lähdin kävelemään alkukäyntejä uralle. Tänään harjoittelimme aika paljon pohkeenväistöjä. Käynnissä ne sujuivat aika hyvin, ravissa hieman huonommin. Tein myös laukannostoja nostamalla laukan kulmassa ja laukkaamalla aina pitkät sivut. Lyhyet sivut menin ravissa, vaikka pari nostoa tein myös käynnistä. Laskeuduin selästä ja talutin Dianan talliin. Karsinassa riisuin varusteet hevoselta ja vein ne varustehuoneeseen omille paikoilleen. Sitten suuntasin varovaisesti vintille. Tonttu olikin nukkumassa heinäpaalin päällä. Hiivin ukon lähelle hiljaa ja katselin ympärilleni. - Mikäs tämä on? kysyin ja nostin pienen kirjan maasta. Kirja oli tontun päiväkirja, ilmeisesti. Menin etäämmälle istumaan ja aloin selata kirjaa. - Ooh, hämmästelin, sillä lukemani oli jotain, mitä en ollut ennen kuullutkaan. Uppouduin tarinoihin ja luin niitä monta tuntia, kunnes silmäluomeni valuivat hiljalleen kiinni.... Heräsin myöhemmin ja haukottelin venytellen käsiäni. Sitten havahduin. Mitä kello oli? Kaivelin taskujani ja tavoitin pian puhelimeni. Kahdeksan? Nyt minulla tulisi kiire kotiin, sillä viimeinen bussi tulisi alle kymmenen minuutin päästä. Ryntäsin mahdollisimman hiljaa pysäkille ja ehdin juuri ja juuri viimeiseen bussiin. Vintille meno ei ollut hyvä idea.... Iiris & Diana 50 hm(Oho, mä oonkin ollut aika ahkera hoitaja!)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 30, 2013 11:49:03 GMT 2
17. Luukku: Päiväkirja kadoksissa17.12.2013 Tiistaina menin tallille aikaisin, sillä en halunnut löytää itseäni kahdeksan aikaan torkkumasta vintiltä. Minua hävetti vieläkin eilinen kommellus, mutta onneksi kukaan ei ollut nähnyt toilailuani. Tontun päiväkirjaa lukiessani olin saatujen vastauksien lisäksi alkanut pohtia mielessäni uusia kysymyksiä. Tontulle oli nimittäin käynyt Korvatunturilla jotain, jonka takia tämä oli joutunut muuttamaan sieltä muualle. Uusia kysymyksiä mielessäni oli, mitä tonttu oli Korvatunturilla tehnyt ja miksi hän oli nyt joulukuussa ilmestynyt Vaahterapolun arkea häiritsemään. Tai no, eihän tonttu ollut muita kamalasti ärsyttänyt, ainoastaan minä olin sekaantunut sen tekemisiin. - Dianaa! huudahdin rakkaalle tammalle, joka nosti tuttuun tapaan päänsä heinäkasasta. Kävin nappaamassa hevosen kiinni ja talutin sen tarhan portille. Avasinportin ja suljin sen perässäni. Sitten talutin hevosen talliin. Harjasin hevosen karsinassa, taas vaihteeksi. Olin aika aikaisessa hoitamisieni suhteen, joten käytävälläkin olisi kyllä ollut tilaa. Oli mukavaa hoitaa rauhassa, kun kukaan ei ollut mölisemässä. Olin juuri lopettamassa, kun kuulin ikävää, tuttua jupinaa. Tonttu lähestyi Dianan karsinaa uhkaavasti ja mieleni teki vajota maan alle. - Oletkos nähnyt pientä kirjaa? kysyi tonttu luullen, etten tietäisi hänen puhuvan päiväkirjastaan. - Öö, oletko katsonut jokaisen paalin taakse? ehdotin, sillä tiesin mihin olin kirjan jättänyt. Tonttu mietti hetken, jonka jälkeen hän suuntasi takaisin vintille. Jäin miettimään, paljastinko liikaa. Toivottavasti tonttu ei tajuaisi, mitä olin tehnyt. Vaikka kirjan lukeminen oli jo aiheuttanut ongelmia, minun täytyisi saada lukea sitä lisää. Iiris & Diana 51 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2014 21:31:17 GMT 2
18. Luukku: Päiväkirjan kimpussa taas18.12.2013 Kävin erittäin tuttuun tapaan hakemassa mustan friisiläisen karsinasta, jonka jälkeen harjasin sen nopeasti puhtaaksi käytävällä. Tämän jälkeen varustin tamman ja lähdin maneesille nopealle ratsastukselle. Ratsastin puolisen tuntia, jonka aikana ratsastin paljon ympyröitä ja voltteja ja koitin saada hevosen asettumaan hyvin. Käynnissä ja laukassa meni vähän niin ja näin, mutta ravissa Siana oli suorastaan fantastinen! Se teki juuri niin kuin pitikin, saaden ratsastuksen tuntumaan helpolta. Huokaisin onnesta laskeutuessani selästä, sillä vaikka kahdessa muussa askellajissa oli mennyt huonommin, olivat onnistuneet ravipätkät jättäneet minulle hymyn huulille. Onnistumiset ratsastuksessa olivat jotain niin ihanaa! Tallissa hoidin Dianan pois, jonka jälkeen puhdistin sen karsinan nopeasti. Sitten hiiviskelin taas vintille, sillä en voinut vastustaa päiväkirjan lukemista. Vintillä ei onnekseni ollut ketään, joten nappasin nopeasti päiväkirjan ja sujautin sen laukkuuni. Sitten hiiviskelin taukohuoneeseen ja istahdin tyhjän sohvan nurkkaan. Luin päiväkirjaa laukullani peittäen, sillä kirja oli sopivan pieni peitettäväksi. Asiat selkenivät taas roimasti, vaikka pian kello oli jo paljon ja minun oli palautettava kirja. Tonttu oli näyttävästi hotkinut liikaa jouluherkkuja ja käyttäytynyt jotenkin muuten sopivattomalla tavalla... Putsailin vielä Dianan varusteita, rasvaten satulan, pistäen likaisen loimen pesuun ja harjaten toppaloimea. Vielä ei sitä tarvittu, mutta pakkasia oltiin luvattu pian, joten oli hyvä, että loimi oli puhdas. Ei siitä paljoa likaa irronnutkaan loppujen lopuksi. Lopulta, kun olin valmis, lähdin kotiin sanoen ohimennen heipat Dianalle. Iiris & Diana 52 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2014 21:36:08 GMT 2
19. Luukku: Diana poseeraa19.12.2013Otin Dianasta muutamia kuvia, joista tuli ihan kivoja ylivalottuneisuudesta huolimatta. Iiris & Diana 53 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 5, 2014 21:54:13 GMT 2
20. Luukku: 4 päivää jouluun...20.12.2013Iiris & Diana 54 hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 11, 2014 11:16:54 GMT 2
21. Luukku: Maastoilemassa21.12.2013 Koska oli lauantai, päätin tulla tallille aikaisin. Autoinkin ennen Dianan hoitoa tallitöissä, sillä minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Ehdin lisäksi puhdistaa lisää varusteitakin, josta sain olla ylpeä. Yleensä olin kovin laiska varusteiden puhdistamisen suhteen. Keräsin myös kikkareet ja likaiset purut Dianan - ja parin muunkin hevosen - karsinasta, jonka jälkeen lähdinkin hakemaan Dianaa nopeasti sisälle. Kiinnitin Dianan käytävälle, ja koska minulla oli aikaa, harjasin sen huolellisesti turvasta hännänpäähän. En ollutkaan selvittänyt harjaa vähään aikaan, joten se oli aika hirvittävä. Harjailin Dianaa ehkä varttia vaille kahteentoista, jonka jälkeen varustin sen. Kahdeltatoista suuntasin maastoon. Maastossa oli rauhallista. Maassa oli hiukan lunta, tosin sekin oli luvattu sulavan jouluaattoon mennessä. Että pitikin juuri jouluaatoksi sulaa kaikki! En tosin uskonut sääennusteisiin kovin paljoa, joten herättelin edelleen toiveita valkoisesta joulusta. Diana pärskähti kuuluvasti ja höyrypilvi tulvi sen sieraimista. Taputin tamman kaulaa, jonka jälkeen päätin ottaa pienen ravipätkän. Olin huono arvioimaan pohjia ratsastukseen, joten en uskaltanut laukata, varmuuden vuoksi. Dianan keinuva, tasainen ravi tuntui ihanalta! Olisin voinut olla maastossa vaikka kuinka pitkään, mutta jossain vaiheessa oli pakko palata takaisin tallille. Laskeuduin pihalla Dianan selästä ja vein sen talliin. Tallissa hoidin hevosen pois, ja koska kello oli vasta vähän vaille yksi, vein tamman takaisin tarhaan temmeltämään Deisin kanssa. Deisi olikin odottanut jo nyrpeänä kaveriaan, ja tarhaa lähestyessäni oli uljas mustani päättänyt kiljaista kovaa. - Auts Diana, miten sulta voi lähteä noin kova ääni! naurahdin Dianalle, joka viimein pääsi lajitoverinsa seuraan. Katselin hetken hevosten vauhdikasta menoa, johon sisältyi kaikenlaisia spurtteja ja pukkeja. Lopulta lähdin suuntaamaan taukohuoneeseen, mihin olikin jo kokoontunut ihmisiä. Taukohuoneessa olikin ihanan lämmin, vaikka ulkona olikin vielä kovin kylmää. Iiris & Diana 55 hm
|
|