|
Post by Mila on May 2, 2013 13:25:24 GMT 2
Tansk.pv, tamma Ikä: 7v Säkäkorkeus: 161cm Omistaja: Carita
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 2, 2013 17:03:32 GMT 2
Ensimmäinen ratsastus-koulutunti
Minua jännitti todella paljon. Todella, todella paljon. Olin saanut hoitohevosekseni maailman ihanimman AK's Queenslandin eli Lallan. Mila oli sanonut minulle, että meillä olisi kouluratsastustunti, ja että saisin sinne ratsukseni Lallan. Mila oli kuitenkin vakuuttanut, että se vain tanssii ratsastajan alla.
Otin vapisevin käsin sen riimun käteeni, ja avasin karsinan oven. Hevonen, jonka peräpää oli osoittanut minua kohti, kääntyi taitavasti takaosakäännöksellä ympäri. Se työnsi turpansa minun vatsaani vasten, ja hörisi hiljaa. Ujutin kädessäni olleen sokeripalan sen turvan alle, ja Lalla otti sen varovasti huuliinsa. Samalla kun se rouskutti sokeripalaa, paijasin hiljaa sen kaulaa. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Se käänsi yhtäkkiä korvansa luimuun, paljasti hampaansa ja käänsi nopeasti peränsä minua kohti. Ja sitten-se potkaisi minua jalkaan. Säikähdin ihan hirveän paljon, ja potku oli kaatanut minut maahan. Mila ilmestyi karsinan ovelle, ja kysyi, sattuiko minuun. Nousin seisomaan, ja sanoin olevani kunnossa. Ihmettelin, mistä moinen reaktio. Mila pyyhkäisi mutaa pois Lallan kaulasta. Kun olin silittänyt Lallaa, kädestäni oli tarttunut siihen mutaa, ja siitähän neiti hermostui. Mila ojensi minulle Lallan riimun, joka oli pudonnut maahan, ja kävin pyydystämässä neidin. Sitten talutin sen käytävälle, ja sidoin ketjuista kiinni. Otin sen harjaboksista kumisuan, ja aloin pyörittämään sitä Lallan karvalla. Pian tyttö olikin jo kokonaan harjattu, ja nostin satulan selkään. Vielä suitset päähän ja menoksi!
Laskin Lallan jalustimet alas, ja laitoin ohjat kaulalle. Mila toi jakkaran sen vasemmalle puolelle, ja nousin tamman selkään. Se huiskautti häntäänsä hilpeänä, kun tömähdin satulaan. Maneesissa oli aivan hiljaista. Ei muita hevosia, ei muita ratsastajia. Vain Lalla, minä ja Mila joka meni istumaan katsomoon. "Otapas se käynnille",Mila sanoi. Annoin kevyen pohjeavun, ja Lalla otti varovaisen käyntiaskeleen. Sitten toisen, kolmannen ja neljännen. Lähdimme kiertämään maneesin uraa täydessä hiljaisuudessa. Lalla heilutti päätään hilpeästi käynnin tahdissa, ja välillä häntä huiskasi ilmaa. Sen korvat olivat kääntyneet kuuntelemaan minua, mittä tekisin seuraavaksi? Silitin varovasti sen kaulaa. Tuntui siltä, että olisimme tavanneet jossain aiemmin. Olisimme juosseet iloisina, ollet parhaita ystäviä. Mutta sitten huuto havahdutti meidät:"Ota kevyttä ravia!" Annoin hyvin hyvin varovaisen pohkeen. Lalla otti ensin pari reipasta käyntiaskelta, sitten varovaisen ravin. Aika tuntui kuluvan hidastettuna. Ravi oli ihanan pehmeää. Se pompautti minut varovasti ylös satulasta, ja takaisin satulaan. Suljin silmäni. Näinkö unta? Ei. Tämä oli todellisuutta. Totta. Olin löytänyt elämäni hevosen. Ihanin hevonen, jolla ikinä olin ratsastanut. Vaikka aluksi meillä ei ollut sujunut ollenkaan, nyt tämä sujui kuin unelma. "Tee puolipidätteitä, ettei Lalla sentään nukahda", Mila huusi. Hipaisin pari kertaa ohjista, ja puristin pohkeilla. Tamman korvat kääntyivät minua kohti, ja se huiskautti häntäänsä. Tein puolipidätteen uudestaan. Lalla hörähti hiljaa. Silitin sen kaulaa. Se huokaisi syvään. "Istu alas satulaan, mutta pidä huoli, ettei se siirry käyntiin", Mila huusi. Istuin alas pehmeään raviin, ja puristin pohkeilla. Kiersimme maneesin uraa pitkin harjoitusravissa. Sitten Mila antoi meilla luvan siirtyä käyntiin, ja hidastin Lallan pelkällä äänellä. Tunnin aikana me harjoittelimme myös pohkeenväistöä, etu- ja takaosakäännöstä, laukan nostoa käynnistä ja ravista, sekä laukanvaihtoja. Eipä aikaakaan, kun Mila huusi kaartoon, kiitos, ja alas ratsailta. Silitin Lallan kaulaa. Se hinkkasi päätään käteeni. Olimme jo näin lyhyessä ajassa tykästyneet toisiimme. Hyppäsin selästä alas, nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja otin ohjat kaulalta. Halasin tammaa, ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti.
Laitoin riimun tamman kaulalle, ja sidoin sen siitä käytävälle. Poistin suitset ja satulan, ja Milan pyynnöstä laitoin sille fleeceloimen, olihan se vähän märkä. Mila sanoi, että näin pitäisi tehdä, jos se olisi märkä. Sitten vein Lallan karsinaansa. Ennenkuin lähdin tallilta, kuiskasin vielä hoitsuni korvaan:"Olemmehan me ystäviä ikuisesti?"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2013 13:34:35 GMT 2
Mars maastoon! JEE! Olin riemuissani. Huippu huippu huippu riemuissani. Pääsisin maastoon ihanalla hoitsullani Lallalla, ja seurakseni sinne tulisi Sari Kallis Napilla. Sari menisi kärjessä ja minä tulisin perässä. Sitten Sari kertoi vähän juttuja:"Älä sitten ohita meitä Lallalla, minä huudan mitä askellajia mennään, huuda jos tulee joku hätä ja muista pitää etäisyys!" Nyökkäsin innokkaana. Lisäksi Sari kertoi, että reitillä olisi kaatunut puunrunko, jonka voisimme ylittää. Hevosten oli helpompi hahmoittaa, miten hypätään maastoesteet kuin kenttäesteet. Avasimme karsinan ovet samaan aikaan. Lalla höristi korviaan, ja kääntyi minua kohti. Sujautin kädessäni olleen pelletin sen turvan alle, ja tamma nappasi sen nopeasti huuliinsa. Sujauti riimun sen päähän ennenkuin se saisi jonkun kohtauksen, ja talutin käytävälle. Koska Napin karsina oli hyvin lähellä Lallan karsinaa, talutin Lallan käytävän keskiosaan jättäen Napille reilusti tilaa. Avasin Lallan harjapakin, ja otin sieltä kumisuan. Tamma laski päänsä alas ja rentoutui, kun pyöritin harjaa sen kyljillä. Kun tällä harjalla oli hepo harjattu, otin pakista dandyharjan. Kun vilkaisin taaksepäin Saria ja Nappia, huomasin, että he olivat jo kavioissa. Harjasin siis Lallan nopeasti, ja otin sitten kaviot. Harjasin vielä pään, harjan ja hännän, ja nostin satulan selkään. Laitoin sille vielä martingaalit ja hivutussuojat, vaikka esteitä olikin vain yksi. Sari ja Nappi olivat jo valmiita, kun minä vasta sujautin kuolaimet suuhun. Kun suitset olivat päässä, otin vielä miniraipan käteen, ja sitten lähdimme tallista ulos. Tallipihalla Sari talutti Napin meidän edelle, ja laskimme jalkkarit alas. Satulavyö oli kiristetty jo tallissa, ja koska Lallalla oli martsut, ohjat olivat jo kaulalla. Nousimme melkein samaan aikaan selkään, ja lähdimme ohjat tiukalla käynnissä liikkeelle. Maastossa oli melko rauhallista. Vain kavioiden kopse rikkoi rauhan. Nappi huiskauuti häntäänsä edessämme. Lalla heilutti päätään käynnin tahdissa. Aikamme käveltyä Sari huusi:"Ravia!" Lalla lähti raviin pelkästään sen takia, että Nappikin lähti. Siksi otin sen käynnille, ja nostin sitten vasta ravin, tällä kertaa itse. Heiluin satulassa harjoitusravin tahdissa. Ravi oli ihanan pehmeää ja tyyntä. Näin edessä ratsastavan Sarin haastavat yritykset pysyä Napin pomputtavassa ravissa. Kun Sari alkoi keventämään, aloin minäkin. Ylös, alas, ylös, alas, yks, kaks, yks, kaks. Näin edessämme ylämäen. "Harjoitusravia, ja laukataan ylämäki", Sari huusi. Laskeuduin alas satulaan, ja jätin paljon etäisyyttä Nappiin. Lallalla oli sen verran iso laukka, että se jyräisi Napin. Niimpä kun Sari oli mäen yläosassa, vasta silloin nostin laukan. Huomasin, että alkoi tihkuttamaan vettä. Lalla värähti jokaisesta vesipisarasta joka osui siihen, mutta hetken käyntiä mentyämme se lopetti sen. Sari huusi taas, että kevyttä ravia. Hetken ravattuamme, Sari huusi että otetaan seis. "Edessä on nyt se este. Menkää te ensin se Lallalla ja laukatkaa tuo ylämäki joka on esteen takana. Kun olette mäen huipulla, me voimme tulla", hän sanoi. Nyökkäsin, ja otin Lallan raville. Taivaalta kuului jonkun linnun räksytystä, jota Lalla säikähti. Se lähti nelistämään estettä kohti. Hidastin sitä kaikin avuin, mutta se vain jatkoi neliään. Tämä oli turhan kova vauhti esteelle. Enää pari metriä hyppyyn... Äkkijarrutus, ja tömähdys. Lalla oli kieltänyt esteen viime hetkellä, ja olin pudonnut tukin toiselle puolelle. Pidin kokoajan kiinni Lallan ohjista. Sari huusi minulle, että sattuiko. Vastasin olevani kunnossa. Talutin Lallan sinne, missä runko oli matalin, ja hyppäsin siitä esteen päälle. Esteeltä sitten hyppäsin takaisin Lallan selkään, otin ohjat, ja asetin jalkkarit jalkaan. Ravasimme sinne missä Nappi oli. "Haluatteko kokeilla hyppyä uudestaan?", Sari kysyi. Vastasin myöntävästi. Otin tamman harjoitusraville, hyvin rauhalliselle sellaiselle. Vähän ennen esteitä purisitin vielä pohkeilla, nousin kevyeeseen istuntaan, ja sitten me vain liisimme sen yli. Jatkoimme esteen jälkeen laukalla, ja laukkasimme ylämäen. Siellä huipulla sitten käännyin satulassa ympäri, ja katsoin Sarin suoritusta. Nappi ravasi ponimaista ravia, ja hyppäsi esteen kuten shettis.Sitten se jatkoi ponimaista laukkaansa, kunnes saapui meidän luokse. Siellä me sitten otimme käynnin, ja annoimme hepoille vapaat ohjat, tallille oli enää noin viiden minuutin matka. Tallipihassa otimme satulat pois, ja jätimme ne siihen maahan. Sidoimme märät hepat käytävälle suitsista, laitoimme sadeloimet, ja veimme ne suitsilla laitumilleen. Portilla poistin suitset ja päästin Lallan tarhaansa. Odotin, että se laukkaisi laitumen toiseen päähän kuten Moona, mutta se ottikin pari käyntiaskelta ja jäi sitten siihen seisomaan. Suljin portin, ja kun lähdin tallia kohti, tamma hirnui hullun lailla perääni. Ihan niinkuin se olisi huutanut:"Vie minut pois täältä! En halua kastua!" Minä nauroin ja vilkutin sille. Olin minä itsekin likainen, koska olin tippunut mutaan! // Onneksi ei käynyt pahemmin vaikka alas muksahdit. Kiva tarina!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2013 19:27:32 GMT 2
Tässä runo rakkaasta Lallastani, suloisesta, pehmeästä kullastani! Kun vaahtikseen sisään hyppäsin, sivuasi uteliaana klikkasin. Sieltä paljastui tuo kaunis tamma, kimo, uljas ja utelias humma. Näin, että sinulle hoitajaa etsittiin, kiljaisin riemusta, vihdoin se löydettiin! Kirjoitin itsestäni liirut ja laarut, pidän sinut pystyssä tai maahan kaadut. Silloin kauhukseni huomasin, että sinulla hoitaja jo olikin. Mutta ei, helpotuksen huokaus, oli hoitamisen hän lopannut. Pian vastaus Milalta jo tulikin, pääsin hoitajaksesi, vihdoinkin. Sitten koitti koulutunnin aika, yhteistyömme sujui kuin taika! Selästäsi kerran jo putosinkin, ja niin tapahtuu vielä satoja kertojakin! Ja nyt päiviä on kulunut kaksi, olemmehan yhdessä ainiaksi? Kiitos että olet olemassa Lalla, ei ystävyyttämme estä lumi eikä halla!!! ~Carita ja Lalla~ // Kiitos runosta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 8, 2013 21:30:34 GMT 2
Maastakäsiteltynä maastossa
"Nars,narsk,narsk", hiekka rapisi jalkojeni alla. Kävelin tallipihassa, ja oli mukavan lämmin ja aurinkoinen keli. Vaikka ylläni oli pelkkä teepaita, tunnuin läkahtyväni. Mustat saappaat, housut ja kypärä keräsivät ikävästi enemmän lämpöä. Onneksi saavuin talliin, jossa oli ilmastointi. Olin saanut Milalta luvan lähteä taluttamaan Lallaa maastoon. Menin kurkkaamaan Lallan karsinaan, mutta neito ei ollutkaan siellä. Pitäisi siis kipaista laitumelle.
Kävelin tietä pitkin, joka vei laitumelle. Yhtäkkiä huomasin valkoisen hevosen juoksevan minua vastaan päätään heilutellen. Se hirnui riemuissaan ääni täynnä vahingoniloa. Hevonen oli Lalla! Minut huomatessaan se teki äkkipysähdyksen, ja katsoi löytyikö pakoreittiä. Kun reittiä ei löytynyt, se lähti maleksimaan luokseni käynnissä. Tarrasin sitä otsaharjasta kiinni, ja katsoin sitä syvälle silmiin. Näin silmissä katumusta ja välttelevää katsetta. Lähdin sen kanssa laidunta kohti hakemaan riimun ja nähdäkseni missä Bella oli. Siellä Bella aitauksessa möllötti, ja huomatessaan, että Lalla saatiin kiinni, se rupesi hirnumaan sille pilkallisesti. Sujautin äkkiä riimun Lallan päähän, ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. "Vai meni sitte tyttö karkaamaan? No se oliki pitkä karkureissu!", minä toruin sitä. Se tökkäsi minua turvallaan ikään kuin sanoakseen:"Älä nyt tolleen aattele. Sähän sait mut kuitenki kiinni!"
Talutin Lallan karsinaansa, ja sidoin sen siellä kiinni. Laittaisin tamman tällä kertaa karsinassa kuntoon. Ihan ensiksi laitoin riimun kaulalle, ja harjasin pään. Sitten riimu takaisin päähän. Härjasin muualta viellä kumisualla ja pölyharjalla, otin kaviot ja tein häntään vähän vänkyrän ranskalaisen letin. Sitten tein harjaan vielä sykeröt ja otsaharjaan tavallisen letin, ja neito oli kuin kiiltävä kaunotar. Sujautin sille vielä pintelit etujalkoihin ja meksikolaiset suitset päähän, niin olimme valmiita lähtöön. Irrotin vielä ohjat suitsista ja sujautin vihreän riimunnarun kahden kuolainrenkaan läpi, niin lets menoksi vaan!
Tallipihassa hiekka narskui joka askeleella. Maastakäsittelyretkestä tulisi mahtava kokemus! Käännyimme tallilta vasemmalle maastopolulle, ja pian talli näkyi enää pienenä plänttinä takanamme. Juttelin Lallalle paljon:"Eikö olekin mukavaa lähteä maastoon näin kauniilla kelillä?" Lalla rullasi ylähuulensa ylös ja irvisti. Olimme menneet noin vartin käyntiä, joten ajattelin ottaa ravin. Maiskutin tammalle, ja otin juoksuksi. Se vain jatkoi käyntiään nirppanokkamaisesti. Taitoin tienvarresta pajunoksan raipaksi. En käyttäisi sitä kuin lavalle, jos se olisi tarpeen. Lalla katsoi raippaa ja huokaisi. Kai sitten pitäisi totella. Kokeilin uutta raviin siirtymistä, joka tällä kertaa onnistui. Raippaa ei edes tarvinnut käyttää, ja se lähti hitaaseen raviin. Teimme vähän temponvaihteluita. Välillä lisäsimme vauhtia, välillä vähensimme. Vasta nyt muistui mieleeni, että oli keskiviikko ja hoitajat saivat tehdä hoitsuillaan mitä halusivat. No, olin saanut luvan lähteä maastoon. Sitten pusikossa kahisi joku. Lalla lähti kauhuissaan laukkaamaan, mutta käänsin sen narun avulla pienelle ympyrälle ympärilleni. Sitten hidastin tamman raville, ja kerin narun lyhyemmälle. Menisimme hetken vapaata käyntiä, ja Lalla saisi palan omenaa. Viiden minuutin käynnin jälkeen otin narun tuntumalle ja ravin. Sitten ajattelin, että voisimme kokeilla pientä, korostettua laukkaa. Napautin raipalla lavalle ja maiskutin. Lalla nosti pienen laukan, ja juoksin sen vierellä lujaa. Letit heiluivat laukan tahdissa suloisesti. Laukkasimme vielä pienen pätkän, ja sitten hidastin käynnille. Lalla oli jaksanut hyvin!
Tallissa vein Lallan karsinaan, ja otin suitset pois. Harjasin sen nopeasti kun se oli siellä vapaana, ja laitoin fleeceloimen. Pesin kuolaimet ja vein suitset telineeseen. Sanoin vielä maailman ihanimmalle tammalle heipat ja vilkutin sille. Sitten kiiren vilkkaa pyörän selkään ja kotiin, olin puoli tuntia myöhässä! ~Carita ja Lalla~
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 9, 2013 21:20:52 GMT 2
Lalla tutustuu Famiin Bordercollien kieli roikkui pitkänä ulkona sen suusta. Olin tuomassa koiraani Vohvelia, tutummin Famia tutustumaan Lallaan. Astuimme tallin ovesta sisälle. Käännyimme vasemmalle sinne missä karsinat olivat, ja kuljimme käytävän perälle. Siellä Lalla möllötti tavalliseen tapaansa karsinassaan puoliunessa. Kuitenkin Fami-neidon innostunut läähätys havahdutti sen. Avasin karsinan oven. Lalla astui pari askelta eteenpäin, ja mustavalkoinen koira kiskoi talutushihnaa kädessäni. Kun Lalla asui riittävän lähelle, rupesi tuiki tuntematon koira nuolemaan sen turpaa. Hetken Lalla Famia haisteli, mutta huomattuaan koiran vaarattomaksi se lipaisi yhdellä nuolaisulla Famin kirsun läpimäräksi. Minua nauratti, eikä naurusta ollut tulla loppua. Oma hoitsuni ja rakas koirani, mikä mahdoton märkä parivaljakko! Kotona kun Famin Lallaan tutustumisesta oli kulunut pari tuntia, Fami katsoi minuun ihmeissään. Se käänteli päätään puolelta toiselle ja sen häntä huiski edestakaisin. Se taisi hämmästellä, eikö Lalla tullutkaan mukanamme kotiin. "Voi Fami, Lalla on ratsastuskoulun hevonen. Milakin ihmettelisi, minne tamma olisi hävinnyt. Ei se muutenkaan tänne mahtuisi, ja ruokakin olisi ongelma",minä nauroin ja rapsutin Famin kaulaa. // Meillähän on kunnon bordercollie"farmi" täällä. Wienna, Fami ja Katrin koira.. Ja jos en väärin muista niin Kathreenillakin tais olla. Mutta eipä se haittaa - paitsi ehkä Toheloa... - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 14, 2013 17:28:22 GMT 2
Lallan hoitopäivä Kuvassa Lalla=D Olin tulossa tallille hoitamaan Lallaa. Astuessani talliin sisälle hain ensiksi tamman hoitopakin ja menin sitten sen karsinaan. Siellä tamma asteli luokseni ystävällisyyttään, tosin se kuitenkin hinkui herkkuja. Naurahdin ja annoin sille pari siivutettua omenaa. Sitten kaivoin pakista Lallan punaisen kumisuan, ja pyöritin sillä myöhäistä talvikarvaa irti. Tamma nautti harjailusta täysin siemauksin, torkkui, haukoitteli, rentoutti jalkojaan. Kumisuan käytön jälkeen kaivoin pakista kovan pölyharjan, ja harjasin irronneen hilseen, kuran ja karvan pois turkilta sillä. Kun harja oli likainen, pyyhin sen piikkisualla ja kopautin lattiaan. Sen jälkeen harjasin pään pehmeällä harjalla, harjakammalla selvitin harjan ja hännän ja tein niihin letit. Tein harjan leteistä sykeröt ja sidoin ne kumppareilla. Hännän suuren letin sidoin venyvämmällä kuminauhalla. Seuraavaksi hain pakista punaisen kaviokoukun, ja nostin ensiksi tamman vasemman etujalan. Kuopsutin sieltä liat pois. Otettuani muutkin kaviot puin Lallalle riimun ja talutin sen pesupaikalle. Siellä se oli yllättävän rauhallisesti. Lalla oli hikoillut tunnilla, ja kastelisin sen jalat. Etujalat se piti nätisti paikoillaan. Välissä kyllä tamma joi letkun suusta, eikä vesi päässyt jalkoihin. Sitten kun suuntsin letkun vasempaan takajalkaan, Lalla potkaisi vettä riemuissaan ja hörisi. Nauroin ja jatkoin pesua. Kun jalatkin oli pesty, talutin tamman karsinaan ja laitoin sille lämpöpintelit ja fleeceloimen. Lalla taisi olla jo nukahtanut, kun suljin karsinan oven perässäni. Toivotin tammalle hyvät yöt ja lähdin tallilta. Tuskin löytäisin maailmasta koskaan toista yhtä ihanaa tammaa! ~Carita ja Lalla~
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 23, 2013 10:03:26 GMT 2
Ekat kenttäesteet
Astuin tallin ovesta sisälle. Minulla olisi tänään estetunti, ja Mila oli luvannut minulle jo eilen Lallan. Tunnille oli tulossa myös Sari, joka menisi Tuikulla, Olivia joka menisi Lucalla, Eevi joka menisi Dianalla sekä Milla joka menisi Rinolla. Haimme hevosten varusteet käytävälle, ja Sari huusi: "Luca, Tuikku ja Rino käytävälle, Lalla ja Diana laitetaan karsinassa. Tietysti. Minun tuuriani. Käytävällä oli enemmän tilaa ja niin. No mutta kyllä me onnistuisimme karsinassakin. Kun kuulin Lucan, Tuikun ja Rinon kavioiden kopseen käytävällä, avasin karsinan oven. Siellä tamma seisoi nukkumassa. Herättelin sitä puhumalla ja rapsuttamalla tamman turpaa. Tammuliini raotti silmiään ja irvisti. Aloin harjaamaan sitä kumisuallla. Kun olin sillä harjalla tamman harjannut, harjasin sen kovalla harjalla, pään pehmeällä sienellä. Sitten otin kaviot ja kiillotin niiden pintaa. Harjasin vielä harjan ja hännän harjakammalla ja puhdistin ne puruista ja heinistä. Sitten nostin satulan selkään, laitoin suojat ja asetin martingaalit paikoilleen. Sitten laitoin vielä suitset, jossa kesti vähän koska ne olivat solmussa martingaalien kanssa. Suitsien jälkeen kiristin satulavyön, ja sitten Sari jo huusikin että lähdetään kentälle. Rino lähti edeltä, sitten Luca, Tuikku, Diana ja Lalla viimeisenä.
Hyppäsin Lallan selkään jakkaran avulla. Helena oli pystyttämässä meille kahta ristikkoa ja yhtä pystyä. Kaikki esteet olivat melko korkeita, mutta niin olivat hevosetkin. Muut hevoset kiersivät kaviouralla, kun minä lyhensin ylipitkiä jalkkareitani. Lalla ei millään malttanut pysyä paikoillaan, vaan se käänsi takaosaansa ja potki ilmaa. Kun olimme valmiita, Helena huusi: "Menes vaikka sen Lallan kanssa nyt sinne kärkeen. Sitten voi tulla vaikka Tuikku ja Rino. Rinon perään Diana ja Luca viimeiseksi." Ristikot olivat varmaan 80 cm ja 100 cm ja pysty 120 cm. "Muistakaa pitää kolmen hevosen kokoinen etäisyys seuraavaan hevoseen. Lämminverisen kokoinen, ei shetlanninponin kokoinen", Helena huusi meille kentän keskeltä. Kiersimme uraa käynnissä ja teimme pitkällä sivulla pohkeenväistöä. Sitten lähdimme kevyessä ravissa liikkeelle ja kokeilimme kevyttä istuntaa. "Pidä Sari suuri etäisyys siihen Lallaan ettei se potki. Reippaampaa ravia Eevi! Diana laahaa jalkojaan. Lucan kuuluisi ravata eteen, ei ylös! Vaihda kevennys, Olivia. Prr Rino! Milla hidasta Rinoa sehän suorastaan jyrää Tuikun!" Helena huusi valituksia. Ravasimme kuitenkin jotenkuten, emme kuitenkaan lähelläkään täydellistä. "Reippaampaa ravia Lallalla!!!" Helena huusi. Pian kuitenkin otimme käynnin ja valmistuimme hyppyihin. Pysähdyimme pitkälle sivulle minä ja Lalla kärjessä. Hyppäisimme siis ekana.
"Lähde liikkeelle nyt sen Lallan kanssa. Saatte hypätä ekana", Helena huusi kentän laidalta. Otin tamman raville. En ollut ennen hypännyt sillä, ja tunsin kuinka adrenaliini virtasi hullunlailla. Käänsin tamman matalammalle ristikolle. Sydämeni sykki hullun kovaa. Nousin kevyeeseen istuntaan, ja tarrasin harjasta kiinni kaksin käsin. Suljin silmäni, ja tunsin kuinka tamma ponnisti esteelle. Aika tuntui kuluvan hidastettuna. Hypyn vaiheet saattoi tuntea selkeästi. Me liisimme sen yli, ja tunsin kuinka palautumisvaihe tömäytti minut satulaan. Jatkoimme oikealla laukalla, ja käänsin tamman isolle, kelta-mustalle ristikolle. Kutitin sen kylkiä pohkeilla, ja nopeutin laukkaa. Me liisimme sen yli ihanasti. En olisi varmaankaan uskaltanut hypätä vielä, jos en saisi pitää harjasta kiinni. Pitäisi kuitenkin uskaltaa, sillä kisat olivat edessä. Käänsin tamman valtavalle pystylle. Kun tamma ponnisti ylös, en enää pitänyt harjasta kiinni. Uskalsin hypätä oikeaoppisesti. Olimme valmiit kisoihin. Ravasimme muiden hevosten taakse. En pystynyt keskittymään Tuikun suoritukseen, olin niin jännittynyt. Juuri silloin, kun sitä vähiten odotettiin, se tapahtui. Luca lähti suorituksensa aikana pukkilaukkaan, eikä Olivia pystynyt enää hallitsemaan sitä. Siitä villiintyivät myös muut hevoset, ja laukkasivat ympäri kenttää ilman ratsastajien hallintaa. Lalla ryhtyi jahtaamaan Lucaa, ja se pukitteli. Lallaa puolestaan jahtasi Rino. Diana ja Tuikku olivat jo kyllästyneet, ja ne seisoivat kentän laidalla ilman ratsastajia. Seuraavaksi kuulin kentän laidalta huutoja, että Milla tippui. Nyt Rinokin oli siis ilman ratsastajaa. Melkein samaan aikaan tippui Oliviakin. Olin siis ainoa selässä oleva. Luca kääntyi pois edestämme. Juuri silloin Lalla nousi pystyyn ja heitti pukin - lensin alas kuin leppäkeihäs. Makasin Lallan edessä, ja nousin ylös. Tamma oli paikoillaan anteeksipyytäväisen näköisenä. Kun katsoin ympärilleni, huomasin että Dianalla ja Tuikulla olivat jo pölyiset ratsastajat selässään, ja Millaa puntattiin Rinon selkään. Joku tyttö jota en tuntenut, nosti Olivian Lucan selkään, ja Helena toi minulle jakkaran. Kiipesin Lallan selkään. Luca suoritti vielä radan loppuun, tällä kertaa ilman villiintymistä. Sitten annoimme hevosille vapaat ohjat, ja menimme muutaman kierroksen käyntiä. Käänsimme kaartoon ja hyppäsimme alas. Seuraavat ratsastajat tulivat hakemaan hevoset, ja nousivat selkään. Lallalla ratsasti joku aikuinen. Toivotin hänelle hyvää tuntia, ja menin kentän laidalle katsomaan ratsastusta. Lalla nimittäin pitäisi hoitaa tunnin jälkeen. Olisikohan tämä tunti yhtä hullu kuin meidän tuntimme? Toivottavasti ei!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 3, 2013 10:33:10 GMT 2
Kahdet kisat
Istuin Lallan selässä kouluvarusteet päällä, ja tamman harjassa ja hännässä oli letit. Olin sukinut sen oikein kiiltävän valkoiseksi. Odotimme kentän lämmittelyalueella kutsua radalle. Edellinen ratsukko tervehti tuomaria, ja poistui radalta vapaassa käynnissä. Taso oli vaativa B. Jokaisella oli oma ohjelmansa. Sitten tuomari kuulutti: "Radalle pyydetään Carita Virtasta ja AK's Queenslandia. Otin ohjat tuntumalle, ja käänsin Lallan radalle. Nyt mennään!
Tulimme harjoitusravissa pitkää sivua L-I. I:ssä tervehdin tuomaria, ja hän tervehti takaisin. Jatkoimme kevyttä ravia, ja käännyimme vasemmalle H:hon. L:ässä sitten teimme pääty-ympyrän kevyessä ravissa. Sitten harjoitusravissa radan poikki R-S ja suunnanvaihto. Siitä siirryimme käyntiin, ja käynnissä C:hen asti. Siellä sitten neljä peruutusaskelta, ja käynnissä koko rata leikkaa M-E ja suunnanvaihto. B:ssä laukannosto käynnistä. Laukkasimme pitkän sivun korostettava laukkaa. Sitten M:ässä ravia, ja koko rata leikkaa kevyessä ravissa H-B, temponlisäys. E:ssä uusi laukannosto ravissa, pitkä sivu laukkaa ja C:ssä voltti laukassa. Sitten M-B lisättyä laukkaa, ja siirtyminen harjoitusraviin. Kierros harjoitusravia, ja L:ässä radan poikki, I:ssä tervehdys, ja vapain ohjin pois radalta. Olin heistä märkä. Pitäisi odottaa muiden suoritukset loppuun, ja sitten olisi estekilpailut.
Lalla seisoi tallin käytävällä. Olin vaihtanut estevarusteet ylleni, ja nyt laitoin Lallalle estesatulaa. Suojat olivat jo jaloissa, ja martingaali vielä kiinni satulavyöhön. Kevyet estesuitsetkin olivat jo päässä. Kentälle oli jo laitettu esteet, ja meidän luokkamme oli seuraava. Meidän vuoro luokassa ekana. Talutin Lallan tallipihaan, ja nousin selkään. Hyttyset inisivät ja pörräsivät ympärillä ikävästi. Mutta nyt kentälle, vuoromme alkaa!
Esteitä radalla oli kahdeksan. Kaikki 140 cm. Trippeli, kaksi pystyä, kaksi okseria, ristikko, lankkueste ja muuri. Tulimme radalle ravissa, mutta heti perään nostimme laukan. Käänsin Lallan puna-valkoiselle pystylle. Liisimme sen yli hienosti ja ilmavasti, ja meille taputettiin. Sitten käänsin Lallan mustavalkoiselle, melko ahtaalle ristikolle. Tulimme sen tyylillä ravissa, mutta jatkoimme laukalla. Sitten käänsin siniselle lankkuesteelle, jossa luki Hööks. Laukalla sekin tultiin. Takakaviot kolahtivat hellästi korkeimpaan lankkuun, mutta se ei tippunut. Seuraavaksi käännyimme muurille. Nousin kevyeeseen istuntaan, ja Lalla lähti kiitolaukkaamaan, este oli todella korkea. Lensimme hienosti sen yli, mutta yksi palkki putosi. Yleisöstä kuului myötä-ääninen huuto. Sillä ei ollut väliä. Käännyimme keltaiselle okserille. Ensin Lalla luimi ja epäröi, mutta hyppäsi sen kuitenkin ravissa kokonaan. Sitten kulmassa nostimme laukan, ja käännyimme vihreä-valkoiselle pystylle. Sen Lalla hyppäsi mielellään ja kauniisti. Sitten oli vihreän okserin vuoro. Se hypättiin vähän huterasti, mutta yli kuitenkin päästiin. Enää vaikea trippeli, joka oli vähän matalampi. Lalla ponnisti, ja hyppäsi pitkän loikan. Siirryin raviin, ja taputin. Pois radalta, ja vapaa käynti. Tulokset selviäisivät myöhemmin.
Kisatunnelmin ~Carita ja Lalla~
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 12, 2013 12:16:52 GMT 2
Irtojuoksutusta laitumella
Hyppäsin lankojen välistä laitumelle toisessa kädessäni suitset, toisessa juoksutusraippa ja harjapakki. Tänään Lalla laidunsi yksin, joten voisin juoksuttaa sen irtona tarhassa. Lalla tuli ravissa luokseni laitumen toisesta päästä. Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi. Olin tuonut vesiämpärin laitumelle etukäteen, jotta voisin liikunnan jälkeen pestä tamman sienellä. Otin harjapakista kumisuan, ja aloitin harjaamisen sillä. Karvaa lähti julmetusti. Lalla rullasi ylähuulen ylös ja nosti päätään. Se nautti harjauksesta. Seuraavaksi harjasin irtokarvan pois piikkisualla ja kovalla harjalla. Jalat otin pehmeämmällä harjalla, ja pään pääharjalla. Sitten otin kaviot, jotka tamma nosti kiltisti. Harjasin vielä harjan ja hännän jouhiharjalla, laitoin harjaan sykeröt ja häntään ranskalaisen letin. Sitten laitoin suitset meksikolaisella turpahihnalla tamman päähän, ja irrotin ohjat niitä ei tarvittu. Nyt tamma kimalsi. Suihkautin ötökänpuremiin vielä myrkkyä, ja hännän alle, takajalkojen väliin ja ryntäisiin laitoin tervaa, joka auttoi. Annoin Lallalle vielä sokeripalan palkinnoksi. Se kimalsi oikein upeasti.
Heilautin juoksutusraippaa Lallan takana. Se lähti liikkeelle suu jäykkänä, korvat luimussa ja pää ylhäällä. Se ei halunnut vielä kuulua laumaani. Onneksi tarha oli neliön muotoinen! Tulin tamman eteen, jotta se vaihtaisi suuntaa. Se käänsi minulle peränsä ja kääntyi väärää kautta. Huiskautin raippaa ja maiskutin. Lalla otti heti kiltisti ravin. Sen suu ei ollut enää jäykkä. Se käänsi sisäkorvaansa minua kohti. Silmätkin olivat rentoutuneessa asennossa. Tamma alkoi pikkuhiljaa laskemaan päätään alaspäin. "Hieno tyttö", minä kehuin sitä. Menin Lallan eteen, jotta se vaihtaisi suuntaa uudestaan. Tällä kertaa se kääntyi oikein sisäkautta. Kehuin uudestaan. Sitten heilautin raippaa ja maiskautin. Lalla nosti hienosti vasemman laukan. Kehuin. Laukkasimme muutaman kierroksen, ja menin tamman eteen. Se vaihtoi oikein suuntaansa ravissa, ja nosti oikean laukan. Laukkasimme tähänkin suuntaan muutaman kierroksen. Sitten otin ravin, ja vaihdoimme suuntaa vielä ravissa. Pian kuitenkin sen jälkeen otimme käynnin, ja muutaman kierroksen jälkeen kutsuin sen luokseni. Siellä se pysähtyi, ja raipan avulla laitoin sen vielä peruuttamaan muutaman askeleen. Sitten kehuin ja annoin sokeripalan. Hieno tamma!
Otin suitset pois, ja vein ne tarhan portille. Hoitopakista otin punaisen sienen, ja vesiämpärin jonka olin myös tuonut. Menin Lallan luokse ja pesin sen selkää, kaulaa ja jalkoja sienellä. Sitten pesin kuolaimet lopulla vedellä ja menin lankojen ali kamojen kanssa. Vielä kerran vilkaisin tarhaan, ja siellä Lalla piehtaroi kukkaniityllä. Tämä oli se asia mitä oli odotettu, nimittäin unelmien kesä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 19:54:23 GMT 2
Satulaton tarina ~Olen tässä nyt pitänyt pitkän tauon, koska olin lomalla Italiassa. Pahoitteluni tästä.~ Hain Lallan suitset satulahuoneesta. Tänään hyppäisin sillä ilman satulaa. Edelliseltä tunnilta oli kentälle jäänyt oksereita ja muureja, joten hyppäisin niitä. Vein suitset ja suojat Lallan karsinan oven eteen, ja lähdin hakemaan tammaa laitumelta. Astuin sähkölankojen välistä tarhaan sisään. Sieltä eräs tamma kiitolaukkasi luokseni. Kyyneleet tulivat silmiini. En ollut nähnyt Lallaa yli kuukauteen. Tamma hörisi minulle, ja sujautin riimun sen päähän. Yritin olla itkemättä, mutta en pystynyt. Halasin tammaa lohdutukseksi. Kaikki oli nyt liiankin hyvin. Rakastin Lallaa aivan liian paljon. Harjasin tammaa käytävällä. Se oli jotenkin hermostuneella tuulella. Se käänsi peräänsä minusta poispäin, ja vilkuili minua hädissään. Kun vakuutin sille, ettei ollut mitään hätää, se rentoutui. Se jotenkin ymmärsi minua paremmin kuin ennen. Kaviot se nosti erittäin nätisti, ja kun hieroin sen korvia, se oli täysin paikoillaan. Suojien laitossa se piti jalat visusti maassa. Se käyttäytyi todella nätisti. "Onko sinulla ollut ikävä minua, ja nyt kun nähdään sinä teet kaikkesi?" minä nauroin. Tamma laski noloissaan päänsä niin alas, mitä riimunnarut joustivat. En voinut muuta kuin nauraa. Suitsien laitossa se oli taas oma itsensä. Suu ei tahtonut aueta, ja päätä piti nostaa ettei hoitaja yltäisi. Huokaisin helpotuksesta, kun pääsimme lähtemään kenttää kohti. Kiersimme kenttää käynnissä. Hoitsuni selkä oli ihanan pyöreä ja mukava istua. Halasin tammaa vähän väliä, se oli yksinkertaisesti aivan liian ihana! Teimme välillä pohkeenväistöjä, ja liike oli hyvin pehmeää ja sulavaa. Teimme myös etuosakäännöksiä, joissa ei tarvinnut paljoakaan pohjetta käyttää. Kokeilin sitten ravata. Se pomputti melkoisesti, mutta pysyin hyvin tasapainossa. Teimme ravissa myös pohkeenväistöjä, jotka hipoivat täydellisyyttä. Teimme jonkun verran ravi-käynti siirtymisiä, jotka nekin onnistuivat hyvin. Käyntiin tamman sai vain kutittelemalla sitä suusta, ja raviin siirtymisessä piti vain jännittää pohjelihakset. Lalla oli minulle tosi kuuliainen, koska se tiesi että hyppäisimme. "Mitä me oikein odotamme? Hypätään jo!" Lalla tuntui sanovan. Tiesin, että se tahtoi hypätä, joten huudahdin: "No hypätään sitten eikä meinata!" Käänsin tamman lähimmälle muurille, ja kovensin ravin tahtia. Nojasin eteenpäin, kun tamma liisi esteen yli. Tunsin kuinka en enää istunut hevosen selässä vaan ilmassa, kun Lalla hyppäsi niin suuren loikan. Pian esteen jälkeen nostin laukan, ja käännyimme okseri-okseri-muuri sarjalle. Liisimme hienosti ensimmäisen esteen yli, täydessä tasapainossa. Seuraavaan esteeseen oli vain pari laukka-askelta matkaa, mutta Lallan mielestä siihen ei mahtunut edes puolikasta käyntiaskelta, joten se ponnisti ilman yhtään askelta. Hypystä tuli melko valtava ja tasapainoton, mutta puomit pysyivät esteessä ja ratsastaja selässä. Seuraavan esteen tulimme yhden laukka-askeleen kautta, ja hyppy onnistui erittäinkin hyvin. Sitten käänsin tamman vielä yksinäiselle okserille, ja tulimme sen vahvassa ravissa. Laukkasimme vielä muutaman kierroksen, ja sitten otin käynnin. Tein käynnissä vielä matkan maailman ympäri, ja sitten ratsastin tallille. Tamma oli tehnyt hyvän tunnin ja nyt oli kesä, joten en ratsastaisi sitä kuolleeksi. Talutin tammaa laitumelle. Portilla otin riimun pois, ja päästin tamman vapaaksi. Kun vilkaisin taakseni, näin kuinka tamma vilkutti minulle. Vai kuvittelinko vain? // Juu ei se lomailu kiellettyä ole! Olit kuitenkin käynyt kesäkuussa hoitamassa niin en ennen ens kuuta oiskaan sun perään "Huudellut" Tosiaan sulla on tuo 10hm kasassa niin piirtelen siitä sen palkinnon kunhan ehdin
|
|
|
Post by Mila on Jul 23, 2013 21:49:43 GMT 2
10HM!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 4, 2013 12:32:53 GMT 2
Lallan päiväkirjan kansi. Jos voit liittää sen alkuun, Mila? Klikkaa toki suuremmaksi!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 18, 2013 14:13:41 GMT 2
Hevoseni, rakkaani Ajoin jopolla tallin pihaan, ja koirani Fami juoksi vapaana vierellä. Parkkeerasin pyöräni tallin pihaan, ja sujautin hihnan musta-valkoisen bordercollien valjaisiin. Wienna ravasi tallista meitä kohti häntä huiskien. Tytöt haistelivat toisiaan, ja päästä in Famin vapaaksi. Ne leikkivät kierimällä mudassa, juoksemalla kilpaa ja sotkemalla housuni mutaisilla tassunjäljillä. Menin talliin sisälle, ja Mila oli siellä harjaamassa lattiaa. "Moi Mila", minä hihkaisin iloisena. Mila huomasi minut, ja naurahti:"Heippa Carita! Tulitkos Lallaa liikuttamaan?" "Jeps. Miten Lalla on voinut taukoni ajan?", minä kysyin Milalta samalla kun vilkaisin tamman karsinaan. "Sitä ei ole ratsastettu kahteen viikkoon! Olet enkeli kun tulit kuntouttamaan sitä!" Mila puuskahti. Naurahdin, ja menin hakemaan Lallan satulan ja suitset. Samoihin aikoihin talliin ravasi kaksi mutaista bordercollietyttöä, jotka menivät tervehtimään Milaa. Hännät heiluen ne haistelivat tallia, jonka jälkeen menivät pihalle. Avasin tamman karsinan oven. Lalla venytti kaulaansa, ja hirnahti äänekkäästi. Se tuli luokseni reippaalla käynnillä, ja silitin sen otsaa. Sujautin punaisen riimun sen suippoon päähän, ja talutin käytävälle. Hain harjapakin satulahuoneesta, ja ensitöikseni harjasin kuraiset tassunjäljet housuistani. Sitten aloin harjaamaan erittäin kuraista tammaa sualla, josta se näytti nauttivan täysin siemauksin. Olin onnellinen hoitohevoseni kanssa ollessani, ja Lalla oli onnellinen minun kanssa ollessaan. Harjasin sitä kiiltävän puhtaaksi juuriharjalla ja piikkisualla. Putsasin myös sen silmät, sieraimet ja jalat, otin lantaa täynnä olevat kaviot ja harjasin hännän ja harjan silkinpehmeiksi. Olin saanut Milalta luvan "siistiä" Lallan saksilla ja klipata sen. Aloin saksimalla vuohiskarvat lyhyiksi ja tasaisiksi, sellaisiksi joista sai silti kunnon otteen. Sitten lyhensin hännän noin kintereiden tasolle, vähän pidemmäksi. Siistin 30 senttiä pitkän harjan 15 senttiseksi, ja klippasin tamman kaulan ja mahan, jätin pitkän karvan jalkoihin, päähän, satulan kohdalle, jalkoihin, reisiin ja ristiselkään. En voinut muuta sanoa, kuin että tamma näytti upealta entiseen verrattuna. Nostin satulan sen selkään ilman huopaa, jotta se saisi hieman vaihtelua. Sitten laitoin sille suitset, ja poistin kaksoisturpiksen, koska sekin olisi mukavaa vaihtelua. Sitten talutin Lallan tallipihaan, ja kutsuin kahta koiraa. Ne saisivat lähteä mukaan maastoon. Menin hidasta käyntiä pitkin ohjin, ja kaksi koiraa kävelivät vasemmalla puolellamme. Puut olivat syksyn väreissä todella kauniita. Otin ohjat tuntumalle ja ravin. Koirat hölkkäsivät vierellämme kieli ulkona suusta. Olin onnellinen, ja niin taisivat kolme muutakin olla. Minulla oli Lalla, ja Familla oli Wienna. Nousin kevyeeseen istuntaan kun tuli ylämäki, ja Lalla venytti kaulaansa. Ylämäen jälkeen nostin laukan, ja niin nostivat koiratkin. Nousin jalustimille seisomaan, ja annoin tamman laukata niin kovaa kuin se ikinä sydämensä pohjasta halusi. Koirat juoksivat kilpaa Lallan kanssa, ja minä nauroin. Laukkapätkän jälkeen jatkoin kevyttä ravia ja koirat levähtivät. Pysähdyin odottamaan rättiväsyneitä koiria, jotka pienen tauon jälkeen jaksoivat taas laukata. Ravasin Lallan kanssa kiitoravia, ja koirat nelistivät välillä onnellisesti haukahdellen. Otimme käynnin alamäen ajaksi, ja kun tuli ylämäki niin me taas nelistimme. Koirat olivat ihan puhki, joten hyppäisin satulasta alas ja nosti melko painavat koirat istumaan siihen. Lalla oli todella hämmästynyt, mutta tyytyväinen kun sai vihdoin kulkea käyntiä pitkin ohjin. Olimme kulkeneet jo noin kahdeksan kilometriä, joten tallille ei ollut enää pitkä matka. Lalla venytti kaulaansa, kun talli näkyi jo tarhoineen, ja hevosten iloinen hirnunta kaikui tallin suunnalta. Koiratkin tajusivat missä olimme, ja hyppäsivät satulasta alas. Talutin tamman sen karsinaan, ja otin varusteet pois. Pestyäni kuolaimet ja ristitettyäni suitset ryntäsin pyörän luokse Famin kanssa, koska minun piti olla kotona 40 minuuttia sitten... // Kyllä se Lalla nyt tunneilla on käynyt, että ei se ihan liikkumatta ole ollut Kiva että otit sen Wiennankin mukaan maastoon, olipahan yks karvakaveri vähemmän jaloissa pyörimässä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2013 17:59:03 GMT 2
Hyppäsin Lallalla maneesissa maanantaina 14.10.2013. Tamma hyppäs hyvin ja kuunteli tarkasti apujani. Hypättiin muuria, sianselkää, okseria, trippeliä ja lankkuestettä. Kuvassa hypätään trippeliä.
|
|
|
Post by Mila on Oct 15, 2013 13:26:04 GMT 2
Lalla siirtynyt Caritan omistukseen. Tamma jäi kuitenkin Vaahterapolkuun, mutta muutti yksäripuolelle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 16, 2013 12:28:57 GMT 2
Mun oma ikioma älä ota eti oma... Hoilasin kaikkea järjetöntä. Olin seonnut ilosta. Olin saanut oman hevosen! OLIN SAANUT LALLAN! Oma rakas Lallaseni <3<3. Istuin tallin taukohuoneessa. Lopulta Tessa tuli paikalle, ja kysyi:"Mitäs puuhailet?" Minä vastasin:"Kirjoitan Lallasta runoa. Kun se nyt on mun oma." Minä säteilin onnesta. Lalla oli maailman ihanin. Tessa lähti katsomaan Tohelon pyydystämää hiirtä, ja jatkoin runon kirjoittamista; Maailman kaunein tamma mun ikioma humma. Sinä minulle hirnuit kun ilouutiset kiljuin. Olethan aina luonani koska olet mun rakkaani. Sinulla Lalla on taivaalla tähdet mutta minulla ei mitään jos sinä lähdet. Kun runo oli valmis, kävelin yksäripuolelle näyttämään sitä Lallalle. Ensin tamma haisteli paperia ja sitten se nakkasi sen suuhunsa. Se pureskeli ensin paperia, mutta todettuaan sen syömäkelvottomaksi tamma sylkäisi sen vesiastiaan. Vaikka olin vihainen, että Lalla pureskeli työni en voinut muuta kuin nauraa. Lalla taisi olla minulle täydellinen hevonen - olimme molemmat vähän haperoita.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 5, 2013 11:49:48 GMT 2
Ajoin skootterillani tallin pihaan ja jätin sen seinän vierelle. Kävelin talliin sisälle ja vein kypäräni taukohuoneeseen. "Moi, ota vaan juustonaksuja", sohvalla makaava Larissa sanoi minulle. Säikähdin, koska en ollut huomannut häntä. "Kiitos", minä mumisin samalla kun nappasin pari juustonaksua mukaani kun kävelin yksäripuolelle. "Lallaa..." minä huhusin samalla kun avasin karsinan oven. Lalla istui karsinassa pyllyllään toinen korva edessä, toinen takana. Itseasiassa puoliverinen tamma näytti todella tyhmältä. Siinä se istui ja nauroi maailmalle. Huokaisin ja menin hakemaan karsinan ulkopuolelle jättämästä suuresta muovikassista jotain. Lallan mielenkiinto heräsi ja se seurasi minua. "Kato mitä mä ostin sulle" sanoin samalla kun näytin Lallalle ostoksiani. Lalla tunsi turpansa muovipussiin sisälle. "Punainen korvahuppu, punaiset pintelit, lampaankarvaset jännesuojat, juuriharja, kumisuka, kavioharja, pesusieni, linimentti, uusi riimu, ratsastusloimi, talliloimi, uudet suitset, kolmet ohjat, martingaali, rungoton satula, koulusatula, kaksi huopaa, kolme satulavyötä, kahdet jalkkarit ja - jalkkarihihnat sekä liila riimunnaru" kerroin Lallalle. Olin ostanut kaikki tuotteen Equestrian PRO:sta. Puin Lallalle uuden riimun ja säädin sen sopivaksi. Yhdistin siihen liilan narun ja sidoin Lallan karsinaan kiinni. Harjasin sitä sekä uusilla että vanhoilla harjoilla ja otin kaviot. Puin sille ensin ratsastusloimen, sitten uuden koulusatulan ja -huovan sekä uudet suitset. Yhdistin koulusatulaan punaiset jalkkarit ja ruskeat jalkkarihihnat. Sitten talutin tamman ulos ja nousin tallin edessä selkään.
Lähdin maastoon päin Lallan kanssa. Ensin vain kävelimme ja hölkkäilimme, kunnes tulimme pitkän peltotien alkuun. Lyhensin jalkkareita parilla rei'ällä ja annoin pohkeita. Lalla nosti laukan ja nousin kevyeeseen istuntaan. Lalla kovensi tahtia ja laukka muuttui nelitahtiseksi. En pitänyt harjasta kiinni, seisoin jalustimilla ja annoin tamman laukata melko vapain ohjin. En ollut ennen kokenut tällaista Lallan kanssa, mutta se oli ihanaa. Neli oli hyvin matkaavoittavaa ja se keinutti ihanasti. Lalla oli niin innoissaan että se pukitti pari kertaa ja pieraisi samalla. Pelto loppui ja tie jatkui metsää päin. Edessä oli ylämäki ja laukkasimme senkin. Sitten hidastin ravin kautta käyntiin jotta näkisin kauniin maiseman. Olimme melko korkealla ja alempana näkyi liekkijärvi metsineen ja rantoineen. Ratsastin alas järven rantaan ja kävelimme vähän hiekassa. Sitten nostin laukan ja hiekkaan jäivät ihanat kavionjäljet. Kun katsoin jälkiä, niin huomasin että Lallan laukan askelväli oli monta metriä. Uusi satula tuntui tosi kivalta istua ja Lallakin tykkäsi. Seuraavaksi lähdimme umpimetsään seikkailemaan ja yritimme löytää tien tallille. Lopulta löysimme oikean reitin ja pääsimme tallille, tosin olimme täynnä havunneulasia.
Hoidin Lallan käytävällä kuntoon ja laitoin sille uuden tallitoppaloimen. Vein sen tarhaan ja siellä se laukkasi onnellisena. Yhtäkkiä Lalla pysähtyi ja katsoi taivaalle. Sieltä satoi lunta. LUNTA! Sain kokea ensilumen Lallan kanssa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 5, 2013 15:26:03 GMT 2
Tässä vielä kuva tämänpäiväisestä maastoretkestä. Takana näkyy maisema ja ranta jossa laukkasimme .
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 12, 2013 16:18:03 GMT 2
Siskontyttö kylässä
Oli kaunis talvinen päivä, ja päätin kävellä tallille. Matkalla puhelimeni soi, ja soittaja oli siskoni Lauriina. Vastasin puhelimeen:"Moikka Lare! Miten menee?" "Hyvin kiitti. Olisin tulossa tyttöni Ebban kanssa kylään. Ebba on 5-vuotias hevoshullu joka innostui siitä kun kerroin että sinulla on oma hevonen. Pääsiskö Ebba vähän ratsastelemaan sillä talutuksessa?" siskoni kysyi. "Kyllähän se käy. Onko Ebba kauankin ratsastellut ja mitä hän osaa?" minä utelin Larelta. "Ebba on käynyt ratsastuskoululla vuoden verran ja siellä ne on mennyt shettiksillä käyntiä ja ravia ilman talutusta ja laukkaa liinassa. Osaa keventää antaa pohkeita pysäyttää ja sellaista" Lauriina kertoi. "Selvä, mutta paras mennä nyt talutuksessa kun Lalla on 160 cm korkea", minä naurahdin. "Juu menen kertomaan Ebballe uutiset. Tyttö ilahtuu varmasti", Lare hihkaisi. "Selvä, nähdään sittem kun tulette", minä sanoin. "Selvä, heippa", Lauriina hyvästeli. Laitoin puhelimen taskuuni, ja mietin mitä olin juuri luvannut. Joutuisin kestämään 5-vuotiasta pikkutyttöä koko päivän ajan. Siskoni oli minua viisi vuotta vanhempi, eli 22. Täyttäisin joulukuussa 17.
Menin satulahuoneeseen hakemaan Lallan yleissatulan ja ohjat. En haluaisi pikkutytön vetävän Lallaa suusta, joten Laittaisin Lallalle riimun ja siihen ohjat. Ite taluttaisin riimunnarusta. Menin hakemaan Lallan käytävälle, ja rupesin harjaamaan sitä. Kengittäjä oli laittanut Lallalle hokit pari päivää sitten. Nypin Lallan harjan ja siistin hännän kastelemalla sen. Sitten laitoin sille punaisen huovan ja satulan. Olin kiinnittämässä ohjia riimuun kiinni, kun sisään astuivat Mila, Ebba ja Lauriina. "Opastin nämä tänne, kun sinua kysyivät. Nyt kuitenkin pitää jatkaa tallin siivousta", Mila mumisi samalla kun käveli ovesta ulos. Hän jatkoi yksinpuhelua vielä ulkona. Siskoni näytti hyvin samalta kanssani, mutta hänellä oli silmälasit. Ebballakin oli vatsaan asti ulottuvat kastanjanruskeat hiukset ranskanletillä ja musta ratsastuskypärä. "Carita!" Ebba hihkaisi ja marssi halaamaan minua. Siskonikin tuli luokse ja halasi minua. "Tässä olis nyt sitten Lalla", esittelin Ebballe. Ebba nyökkäsi vastaukseksi ja silitti Lallan kaulaa. Kun olin saanut ohjat kiinnitettyä, Laitoin riimunnarun vasemmalle puolelle riimua kiinni ja otin Lallan irti käytävältä.
Talutin sen tallipihaan ja pysäytin sen siihen. "Nostatko sä Lare Ebban Lallan selkään?" pyysin systeriltä. Hän nosti tytön tamman selkään, ja säädin jalustimet sopiviksi. Ebba otti ohjat tuntumalle ja lähdimme kävelemään kenttää kohti. Avasin portin ja Lalla käveli sisään rauhallisesti. Lauriina katsoi puuhiamme kentän laidalta. Sitten alkoi se mitä olin valitettavasti odottanut. Ebba kyseli kaikkea:"Onks Lalla tyttö? Ratsastatsä sillä joka päivä? Onks sen kaikki varusteet pinkkejä? Aikuisena mä ostan Lallan! Voinks mä tulla joka viikko ratsastamaan? Miten korkeita esteitä se hyppää? Onks se kiltti maastossa?" Vastailin tylsistyneenä kysymyksiin samalla kun kiersimme kenttää. Siskoni kuvasi Ebban ratsastusta. "Otetaanko ravia?" minä kysyin Ebbalta. Tyttö nyökkäsi ja antoi pohkeita. Lalla lähti laiskaan raviin ja minä juoksin vierellä. Puuskutin kuolemanväsyneenä jo parin kierroksen jälkeen, mutta sitten vaihdoimme suuntaa ja minä vaihdoin puolta. Ravasimme tähänkin suuntaan muutaman kierroksen, jonka jälkeen otimme käynnin. "Anna pitkä ohja", minä puuskutin Ebballe. Tyttö teki niinkuin käskettiin ja minä silitin Lallan otsaa. Taisimme molemmat olla samaa mieltä: ratsastaja oli todella ärsyttävä pikkukakara.
Parin käyntikierroksen jälkeen Ebba ratsasti tallipihaan ja siellä Lauriina laski hänet alas tamman selästä. Talutin Lallan talliin ja siellä otin varusteet pois. Harjasin tammaa vielä Ebban kanssa, ja Ebba otti etukaviot, minä -taka. Sitten loimitin tamman ja vein sen karsinaan. Annoin Ebballe pari pellettiä, jotka hän pudotti Lallan ruokakuppiin. Sitten lähdimme kaikki kolme kahvilaan, ja Lalla sai viimein levätä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 14, 2013 18:07:47 GMT 2
(Epäonnistumis) Tunti Lallalla Menin maneesissa ilman satulaa koulua. Lalla oli ylienergiaa, jota se purki minä selässä. Tässä kuva tunnista, toinen kuva tunnilta löytyy Lallan sivulta karkkiponi.weebly.com/
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 12, 2013 19:05:02 GMT 2
Peltorallia ja talvinen keli(joulukuun vuokra)
"Lallaa... Tammuliiiii....", minä kutsuin tammaa kun hain sitä tarhasta. Tamma oli toppaloimineen ja karvariimuineen portin vieressä. Se tanssahteli harmostuneena ja korvat pyörivät kuin väkkärä. Vaikka olinkin loimeen kaulakappaleen hommannut ja tamma oli talvikarvaa koko syksyn ehtinyt kasvattaa, se näytti jäätyvän. Sen parta oli lumikokkareita täynnä ja se potki porttia hermostuneena. Olin näppäillyt uutta iPhoneani jo niin kauan, että tamma ehti hermostua. Sujautin puhelimen toppatakkini taskuun ja kiipesin tarhaan sisälle. Sujautin liilan riimunnarun kiinni jouluiseen riimuun ja avasin porttia sen verran että Lalla pääsi ulos. Sitten suljin portin ettei Bella karkaisi, ja lähdimme kävelemään kohti punaista tallirakennusta.
Nostin rungottoman satulan tammasen selkään, ja kiinnitin satulavyön. Irrotin satulasta jalkkarit, sillä tänään niitä ei tarvittaisi. Sitten talutin tamman karsinan oven lähelle ja sujautin kaksoisturpissuitset sen päähän. Ensin tamma yritti nostaa päätään ja lähteä karkuun, mutta pian se sitten alistui. Seuraavaksi lähdin taluttamaan tammaa kohti lumista peltoa, sillä tänään menisimme talvista peltorallia.
Ponnistin itseni Lallasen satulaan. Tammassa oli paljon energiaa, ja se päätti heti olla tuhma. Se lähti laukkaamaan täyttä vauhtia pää polvissa ja takamus vilahti välillä ilmassa. En ollut saanut edes ohjista kiinni, kun lumi jo pölläsi ympärillä Lallan riemuitessaan elämästään. Nappasin ohjat käteeni ja hidastin tammaa. Se hidasti ravin kautta käyntiin ja lopulta pysähtyi. Se oli saanut levätä pari päivää, ja nyt sillä oli energiaa niidenkin edestä. Korjasin istuntaani ja suoristin ohjat. Lalla lähti käppäilemään ympäri peltoa hengästyneenä mutta iloisena. Se askelsi reippaassa käynnissä ja totutteli uuteen rungottomaan satulaan. Ei kestänyt kauaa, kun jo otin ohjat tuntumalle ja lähdin ravaamaan. Rungoton satula ei paljoa helpottanut, kun sillä ratsasti ilman jalkkareita ja hevosen ravi oli erittäin hankalaa istua. Onneksi Lalla kuitenkin pyrki ravaamaan eteen- eikä ylöspäin ja nojasin hieman taakse niin ravi ei pomputtanut enää niin paljoa. Vaihdoin suuntaa lumihankea pitkin ja ravasin toiseenkin suuntaan jonkin aikaa. Kun Lalla alkoi väsymään, hidastin käyntiin ja annoin sen vähän levätä. Tamma hirnui metsää kohti, kun siellä pomppi lauma valkohäntäpeuroja. Lalla hirnui hieman ilkeään sävyyn kun yksi peuroista kompastui. Pian elukat kuitenkin laukkasivat pois näkyvistä ja otin ohjat tuntumalle. Kehotin Lallaa siirtymään raviin ja sen kautta sitten nostin laukan. Annoin tammalle pidempää kaulaa ja annoin sen laukata niin kovaa kuin se ikinä halusikaan. Se nelisti täyttä vauhtia ja haukkoi ilmaa sieraimillaan. Se iloitsi ja heitti välillä takapäätä ilmaan. Annoin sen pukittaa, sillä olisi hyvä että se saisi ylimääräiset energiat kulutettua. Siirsin tamman raviin ja vaihdoin suuntaa. Heti perään nostin laukan ja tähänkin kierrokseen se sai laukata täyttä kiitoa. Nyt se ei enää jaksanut pukitella, ja taputin sitä kaulalle. Hidastin pian sen käyntiin ja käänsin maastoa kohti. Siellä voisimme ottaa loppukäynnit.
Harjasin Lallaa sen karsinassa, sillä sen pitkä talvikarva oli hieman hikinen. Laitoin sille fleeceloimen ja jätin sen karsinaan. Se kuitenkin yöpyisi tallissa, ja kello oli jo seitsemän. Vein varusteet satulahuoneeseen ja lähdin itse taukohuoneeseen lämmittelemään-ulkona oli nimittäin 20 astetta pakkasta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 14, 2013 18:07:59 GMT 2
Lallan kehumis runo
Säihkyvä tamma jol on hallavaharja, tuikkivat silmät sekä valkea harja.
Askeleet lentävät lunta ne tallaa, lumi vain pöllyää kun Lalla se laukkaa.
Sirot kaviot jäätä ne kopisuttaa, kun tammuli järven jääl askeltaa.
Kun Lallan ois tarkotus töihin joutuu, se päättää lumeen maastoutuu.
Lentävä laukka ja suuret loikat, mahdotont on et Lallan sä voitat.
Samettiturvasta huiskuhäntään näkee tamma pelkkää täydellisyyttään.
Lalla kohta jo piaffen taitaa, ja kisakentille tyttö se kaipaa.
Tamman maku on hienostunut, sille kelpaa vain paistetut minttulakut.
Mikä tahansa loimi ei Lallalle kelpaa, ruusuntuoksunen, pinkki ja fleecevuorinen vaan.
Järveen Lalla ei voi mennä uimaan, lämmitetty poreallas ainoostaan kelpaa.
TV:ssä tyttö on kuudesti ollut, nimmareit jakaa se kaikki viikot.
Muistakaa kaikki palvoa Lallaa, joka sitä haukkuu saa kaviosta naamaan.
|
|