|
Post by Mila on Apr 27, 2013 9:48:14 GMT 2
Sussu omistaa ison shireorin Daksun. Daksua hoitaa Sussun kaveri, Julle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 28, 2013 14:06:39 GMT 2
28.04.2013 - No hei muru. Oliko pitkä matka, lepertelen suurelle orilleni, joka seisoo kiltisti trailerissa. Seison itse trailerin etuosassa ja silittelen hevoseni turpaa. Kun kurkistan trailerin etuovesta ulos, huomaan että pihalle on kokoontunut joukkoa ihmettelemään uutta tulokasta. Pihaan astelee lopulta tummanruskeat hiukset omaava tallinpitäjä. Tunnistan tuon tallin sivuilla olleesta kuvasta. Kurkistan trailerin etuovesta ulos ja hiukseni hulmahtavat tuulessa. - Hei ja tervetuloa Vaahterapolkuun. Mä oon Mila ja sä oot ilmeisesti Susanne? nainen esittäytyy ystävällisesti. - Juu, mut sano Sussu vaan, virnistän ja Daksu tökkäisee turvallaan selkääni. - Tota, voitko avata takasillan, kun iskä ei näytä sitä hokaavan, jatkan vielä ja nyökkään trailerin takaosalla pyörivää miestä. Mila nyökkää ja astelee trailerin perälle. Tuo avaa takasillan ja takapuomin kun olen valmis. Naksautan kielelläni Daksun liikkeelle ja ori peruuttaa reippahasi alas. Tallipihalta kuuluu paljon huokaisuja kun valtaisan kokoinen shireori tepastelee harja hulmuten pihassa. - Teillähän on melkeen yhtä pitkät harjat, Mila vitsailee. Naurahdan ja huiskautan kiharan pois silmiltäni. Taputan Daksun kaulaa ja kuulen tallityttöjen supisevan. - Toi on aika iso heppa, joku pikkutyttö toteaa. Hymyilen tuolle pienesti ja rauhoittelen Daksua joka on selkeästi hämillään uudesta paikasta. - Voidaan viedä se saman tien tarhaan. Rino odottaakin sitä jo, Mila ehdottaa. Nyökkään tuolle ja lähden taluttamaan hevosta perässäni tarhoille. Muutamat tallitytöt jäävät tallipihalle seuraamaan tekemisiämme, mutta suurin osa livahtaa talliin. - Toi rakennus on siis talli ja yksäripuolelle pääsee tuol reunas olevasta ovesta. Tarhat on täällä päin ja Daksu asuukin tarhassa numerolta 22. mun hevoseni Rinon kanssa. Maneesin ja kentän löydätkin varmaan ite ja maastoon löytyy varmaan melkeen aina seuraa, Mila esittelee tiluksia ystävällisesti. - Maastoilu onkin Daksun lempparilaji, virnistän ja taputan orini kaulaa. Saavumme tarhalle, jossa odottaakin musta hevonen. Mila avaa minulle portin ja päästän suuren hevoseni sisään. Se menee heti tekemään tuttavuutta ja kaksikko tuleekin varsin mainiosti toimeen. Hymyilen kuin naantalin aurinko ja lähden sitten Milan perässä takaisin tallipihaan. Aloitan tavaroideni raahaamisen talliin.
Kun viimein saan tavarani rahdattua, aloitan tallikatsauksen päätallista, jossa asustaa tuntihevoset. Karsinoita näkyy olevan 31, eli varsin paljon. Karsinoiden lisäksi päätallissa on pesari ja taukohuone, joka on tarkoitettu myös yksityisten omistajille. Kiertelen tallissa ja pysähdyn sitten yksäripuolen karsinan numero yhdeksän eteen. Täällä siis rakas hevoseni tulee asustelemaan ainakin jonkin aikaa, toivottavasti melko pitkäänkin. Nappaan laukustani karsinan oveen kyltin ja teippaan sen kiinni. Hymyilen itsekseni, mutta samassa hiukseni tarttuvat karsinan oveen. Murahdan ja irroitan ne siitä. Nappaan taskustani ponnarin ja letitän hiukseni ripeästi pitkälle palmikolle. Suuntaan sitten hieman arasti tallihuoneeseen, josta kuuluu puhetta.
- Moro, sä oot varmaan se uus. Sun hepos on aika iso ja sun hiukset on muuten tosi kivat. Mä oon muuten Paukkis ja hoidan Lallaa, pulputtaa puhelias vaaleanruskeat hiukset omistaja ikäiseni neitokainen. - Joo, oon Sussu. Onhan se Daksu aika iso, virnistän ja istahdan sohvalle ristien jalkani. - Mä oon Iida, tallityöntekijä ja tää heppu täs on Kics, joka omistaa Killen, Iidaksi esittäytynyt tyttö kertoo. Nyökkään hymyillen ja katselen ympärilleni. Taukohuone on viihtyisä ja mukava. Samassa puhelimeni piippaa ja nappaan sen taskustani. - Sori, mun pitää mennä. Tutustutaan paremmalla ajalla, ilmoitan, sillä viesti on isältäni. Tuo on tullut hakemaan minua jo. - Joo, moikka, Paukkis hymähtää ja loputkin sanovat moikat. Harpon tallipihalle, jossa isäni jo odottaa. Vaahterapolku vaikuttaa mukavalta paikalta, jossa voisi pidempäänkin viihtyä.
Sussu ja Daksu - ensimmäinen kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 29, 2013 17:41:04 GMT 2
29.04.2013 - Ööh, Mila, viittiks puntata mut ku en nää jakkaraa missää, virnistän tallin omistajalle seisoskellessani suitsitun Daksun vieressä tallipihalla. Ajattelin ratsastaa tänään vain kevyesti ilman satulaa, mutta selkään pääseminen tuottaa ongelmia. - Joo toki, nainen naurahtaa ja kävelee luokseni. Koukistan vasemman jalkani ja ruskeahiuksinen Mila punttaa minut suuren ratsuni kyytiin. Taputan Daksun kaulaa ja kiitän Milaa. Puristan pohkeeni orin kylkiin ja ohjaan sen pitkällä ohjalla kentälle päin. Tallilla ei näytä olevan tähän aikaan paljon ketään, joten kenttäkin on tyhjä. Pääsemme Daksun kanssa kentälle asti ongelmitta. Annan Daksun kävellä muutamia kierroksia pitkällä ohjalla.
Kokoan ohjat käsiini ja alan taivutella Daksua ympyröin. Ori liikkuu laiskasti, mutta muuttuu hieman energisemmäksi, kun huitaisen kaulaa ohjanpäällä. Daksu pärskähtä ja otamme muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja vaihdan suuntaa. Taivuttelen ratsuni myös vasempaan kierrokseen, ennenkuin puristan pohkeeni orin kylkiin ja kehoitan sen raviin. Joudun aluksi tarrautumaan ratsuni liehuvaan harjaan, mutta kun totun suuriin raviaskeliin, loppu onkin helpompaa. Taivuttelen Daksua ravissakin ja teen suuria ympyröitä. Siirrymme sitten ravissa kahdeksikolle. Daksu punkee aika vahvana oikealle, mutta korjaan asiaa parhaani mukaan. Daksu on todella vahva suustaan, muttei mahdoton. Otan kahdeksikon suunnanmuutoskohtaan aina koottua ravia. Daksu nostelee jalkojaan paremmin, mutta meinaa välillä jopa pysähtyä. Kun saan tehtävän viimein onnistumaan, otan laukkaa koko uralle. Annan Daksun laukata molempiin suuntiin rennosti muutamien kierrosten verran. Kun olen tyytyväinen, ravailemme vielä muutaman kierroksen verran ja otamme sitten loppukäynnit.
Ratsastan Daksun tallipihaan ja taputan sen kaulaa. Laskeudun rauhallisesti alas ja nappaan ohjat shiren kaulalta. Daksu pökkäisee olkapäätäni ystävällisesti ja pärskähtää. Naurahdan pienesti ja talutan Daksun sisälle tallin yksäripuolelle. Tallissa on vieläkin ihan hiljaista, joten vien Daksun vain karsinaan ja nappaan siltä suitset pois. - Hieno ukkeli, olit oikeen kiva, kehaisen hevostani ja menen pesemään kuolaimia. Jätin karsinan oven auki, sillä luotan ettei suuri polleni lähde sieltä mihinkään. Ripustan suitset varustehuoneeseen satulamme viereen ja nappaan kaapistani pari porkkanan palaa. Tiputan porkkanat Daksun ruokakuppiin ja nappaan harjapakista pölyharjan. Sen kanssa harjaan Daksun nopeasti. Samassa kuulen ulkoa aivan kuin myräkän ääntä. Menen kurkistamaan ikkunasta ulos ja huomaan että ulkona on alkanut kaatosade. Hetki sitten sielä paistoi aurinko. Noh, ei itku auta. Suuntaan varustehuoneeseen ja nappaan sieltä Daksun oranssin sadeloimen. Palaan karsinalle ja loimitan heposeni. Vedän itse hupparin hupun päähäni ja lähden taluttamaan Daksua tarhaan. Rino odottaa sitä jo innoissaan. Kaksikosta on tullut todella hyvät ystävät jo näin lyhyessä ajassa. Päästän Daksun tarhaan ja lähden ripeästi kävelemään tallin suojiin. Kerään tavarani ja heitän ne kaappiini. Sitten soitan isäni hakemaan. Odottelen tallin ovella kyytiäni. Kun kyyti saapuu, jätän Vaahterapolun, ainakin joksikin aikaa. Huomenna tulen varmaan taas Daksun hoitamaan ja viimeistään vappuna.
Sussu ja Daksu - toinen kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 1, 2013 10:42:24 GMT 2
01.05.2013 VappuOltiin Daksun kanssa vappuilussa mukana. Maastossa meni kaikki hyvin ja samoin vappupirskeissä. Ei oikeen keretty valmistautumaan tähän vappuun, mutta oli meillä hieman serpentiiniä koristeena. Sussu ja Daksu - kolmas kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 2, 2013 14:37:47 GMT 2
02.05.2013 - Joojoo, olit eilen hyvä poika, virnuilin Daksulle. Olin lähtenyt oria taluttelemaan tallipihan läheisyyteen ja annoin sen vähän tutkia paikkoja pitkällä remmillä. Minulla oli myös mukana pieniä porkkananpaloja, joita hevoselleni syötän silloin tällöin. Daksu on ollut sen verran pienellä liikunnalla ennen Vaahterapolkuun muuttoa, joten aloitamme harjoittelun rauhassa. Eilen oli melko raskas maastolenkki, joten tänään palauttavaa käppäilyä. Olemme kotiutuneet Vaahterapolkuun nopeasti ja kaikki ovat olleet mukavia. Odotukseni uudesta tallista ovat todellakin täyttyneet ja jopa ylittyneet. - Nonni, palataas talliin, sanon itsekseni ja naksautan kieltäni. Daksu lähtee seuraamaan minua kiltisti tallille päin. Meitä vastaan astelee uusi punapää, joka aloitti tallilla vähän saapumiseni jälkeen. Olin kuullut tyttöä kutsuttavan Valentineksi. Tervehdin tuota ohimennen ja saavumme yksäripuolen parioville. Ne ovat näin aurinkoisena päivänä auki, joten talutan Daksun sisään. Suuret kaviot kopisevat betonilattiaa vasten kun vien hevoseni karsinaan. Otan orhiltani riimun pois ja heilautan remelit karsinan ovessa olevaan koukkuun. Suljen ovea aavistuksen ja kipaisen hakemassa oranssin harjapakin varustehuoneesta.
Harjapakki kourassani palaan karsinalle, jossa Daksu minua kiltisti odottaa. Heitän pollen ruokakuppiin taskustani porkkananpalan ja lasken harjapakin käytävän reunaan karsinan eteen. Avaan harjapakin ja nappaan käsiini pölyharjan jonka kanssa käyn läpi hevosen rungon. Sitten pääharjalla pään ja lopuksi harjakammalla harjan, hännän ja massiiviset vuohistupsut. Tupsujen selvittelyssä meneekin hetki, mutta tulos on hyvännäköinen. Tupsut ovat oikeat puskat. Puhdistan vielä suuret kaviot, joiden kannatteleminen on vaikeaa aikuiselle miehellekkin. - Vau! Miten jaksat pitää noit koipii ylhääl? kuulen Valentinen sanovat ovelta. Lasken kavion maahan ja katson tuota päin virnistäen. - Mulla onki iso haba, naurahdan ja taputan hevoseni kaulaa. - On toi kyllä iso. Mikä sen nimi onkaan? tyttö utelee. - Royal Dakota, tutummin Daksu. Mun uljas shirehepo, kerron ylpeänä hevosestani. - Onks tol kiva ratsastaa, ku se on noin iso? punapää kysyy. - Onhan se omal tavallaan. Haluuks kavut selkään ku talutan tän tarhaan? hymähdän. - Oikeesti? Saisinko? tuo intoilee. - Totta kai. Vien sen nyt ulos ni ponnaan sut selkään tos ulkoon. Haluuks kypärän? En pakota, sanon. - En tartte. Ja kiitti, Valentine hymyilee. Talutan siis hevoseni ulos ja punttaan Valentinen kyytiin. Tuo istuu Daksun selässä kuin pöydällä. Lähden taluttamaan hevostani tarhoille, melkein vieraan tytön kiikkuessa kyydissä. Tarhalle on melko lyhyt matka, joten kierrän pari kierrosta tallipihalla. Kun viimein pysähdymme tarhan eteen, Valentine laskeutuu maan tasalle. - Ihan ku pöytä, tyttö virnistää ja taputtaa Daksua. Päästän orin tarhaan, jossa Rino sitä odottelee. Lähdemme Valentinen kanssa astelemaan tallille päin ja pääsen moikkaamaan tytön hoitohevosta Villaa. Lähden melko pian tämän jälkeen kotiini.
Sussu ja Daksu - neljäs kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 2, 2013 19:23:21 GMT 2
02.05.2013 Toinen tarina*Sussu oikeesti tuu jooko*, Katriina anelee puhelimessa. Naurahtaen suljen tietokoneeni. - Okeiokei, sait mut puhuttuu ympäri. Tuun jos saan kyydin, tokaisen nuorelle tytölle, joka oli saanut minut suostuteltua seurakseen käyntimaastoon. *Jes! Laita viestii ku tuut*, tyttö kajauttaa ja sulkee puhelun. Livahdan alakertaan ja katson keittiössä istuvia vanhempiani. Nojaan ovenkarmiin ja köhäisen. - Voitteks viiä mut tallil? Kävisin kävelyttää Daksuu viel, kysäisen lähes ohimennen. - Sori, mut meillä on menoa. Soita Mikalle jos se pääsis, isäni huikkaa. Himppu soikoot, Mika on rasittava isoveljeni joka on juuri saanut ajokortin. Näppäilen puhelimeeni isoveljeni numeron. Puhelin tuuttaa muutaman kertaa ja sitten veljeni vastaa. - Apina vie mut tallil, tiuskaisen puhelimeen. *Sorry systeri mut en jaksa*, tuo virnuilee. - Ja totta heleskutissa viet tai saat kuonoos niin että tuntuu, uhkaan. *Okeiokei senki pahis*, tuo nauraa tuttuun äänensävyynsä. - Hae mut täält heti. Katriina venaa mua jo, ilmoitan ja suljen puhelimen. Nappaan tallikamppeeni mukaan ja lähden liikenteeseen huppari, lökärit ja tennarit päällä. Paiskaan oven perässäni kiinni ja kävellessäni postilaatikoillemme kietaisen hiukseni korkealle ponihännälle. Laitan Katriinalle viestin, jossa kerron tulevani pian. Istahdan veljeni räsään autoon ja tuo lähtee ajelemaan tallille päin. - Mitä sä niis hevosis näät? veljeni kyselee tuttuun ivalliseen sävyynsä. - Ne on kivoja ja ihan heleskutisti järkevämpii ku esimerkiks sä, tiuskaisen miehenalulle. Loppumatkan olemmekin ihan hiljaa ja tallipihassa kapuan autosta ripeästi paiskaten oven kiinni. Avaan kuitenkin oven vielä. - Tuu hakee mut ku soitan, huikkaan ovesta sisään suoden Mikalle ärsyttävän leveän virnistyksen. Paiskaan oven uudelleen kiinni ja huomaan Katriinan tulleen tallin ovelle. - Kuulin tulos tost paiskomisesta, minua lyhyempi ja nuorempi tyttö sanoo. Virnistän tuolle ja mutisen jotain karmaisevasta isoveljestä. Astelemme tarhoille hakemaan Daksun ja Jorin sisälle. Katriina ottaa Jorin yksäripuolen käytävälle hoidettavaksi, jotta voimme keskustella hoidon lomassa. Tallilla on juuri illan viimeisimmät tunnit loppuneet ja törmäänkin varustehuoneessa uupuneeseen pääpiruun. - Meen Katriinan kaa käyntimaastoon, ilmoitan tuolle napatessani suitset koukusta. Mila nyökkää ja painuu hätistelemään yli-innokkaita tuntilaisia. Palaan tallin puolelle ja suitsin jo valmiiksi puhtaan orhini. Avaan hiukseni ja letitän ne nopeasti pitkälle paksulle palmikolle. Vedän kypärän päähäni ja odotan että ystäväni on valmis. Suuntaamme sitten hevosinemme ulos tallipihalle. Tällä kertaa pihalla onkin jakkara, jonka päältä kiipeän suuren shirenhevoseni selkään. - Voit mennä edel, sanon Katriinalle hymyillen ja ohjaan Daksun tytön hoitohevosen perään. Lähdemme kävelemään tien oikeaa reunaa löysin ohjin. Tunnin kuluttua palaamme tallille. Olimme ottaneet parit rennot ravipätkät, mutta muuten vain kävelimme. Katriinan kanssa olimme tutustuneet paremmin ja Daksu oli saanut lisäliikuntaa. Ori vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä päästyään käpöttelemään kaverin kanssa. Tallipihaan palattuamme laskeudun alas Daksun selästä ja taputan orin kaulaa. - Mä vien tän suoraan tarhaan, ku ei herruli riimuu tarhas tarvii, virnistän Katriinalle ja talutan Daksun tarhalle suitset päässä. Vapautan Daksun jo tarhan ulkopuolella ja riittää että avaan tarhan portin, niin hevoseni astelee sisään. Hevonen saa olla vielä hetken ulkona ennen iltatallia. Menen talliin ja kerään kamppeeni. Katriina palaa ulkoa talliin ja vie Jorin harjapakin ja suitset varustehuoneeseen. Soitan Mikan hakemaan minut ja ulkona kyytiä odotellessani juttelen vielä hetken Katriinan kanssa. Olen saanut ainakin yhden ystävän tallilta, vaikka hänkin on minua kolmisen vuotta nuorempi. Mika saapuu tallipihaan ja kapuan kyytiin. Veljeni vie minut kotiin ja lähtee itse hengaamaan kaupungille kavereidensa kanssa. Sussu ja Daksu - viides kerta // Kauhee kirjotusinspis ni pakko sitä oli tänään jo toinen tarina väsätä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 5, 2013 9:22:20 GMT 2
05.05.2013 PikkupomppujaHeilautan pitkät hiukseni selän taakse ja nappaan maasta Daksun riimunnarun. En tiedä miksi se oli maassa, mutta aivan sama. Avaan porttia ja siitä raosta klipsautan riimunnarun kiinni Daksun riimuun. Orilla on hieman energiaa, kun sillä on muutama vapaapäivä ollut. Tänään ajattelin hypätä Daksun kanssa jotain pientä, ihan vain pitämään mieltä virkeänä. Taluttaessani Daksua tallille, meitä vastaan astelee Katriina. - Voi että se on söpö, tuo naurahtaa ja taputtaa ohimennen Daksun kaulaa. - Ehei, vaan komee, virnistän ja Katriina naurahtaa taas. Jatkamme matkaa orini kanssa talliin. Päästän Daksun suoraan karsinaan ja otan siltä riimun pois. Jätän karsinan oven raolleen, kuten aina ja suuntaan kulkuni varustehuoneeseen. Nappaan varustehuoneesta mukaani suitset, satulan, pintelit, kypäräni, harjapakin ja ratsastussappaat. Tavarakasan kanssa palaan sitten Daksun karsinalle ja asetttelen roippeet mahdollisimmaan vähän tilaavievästi karsinan eteen. Daksu kurkistaa karsinasta hämillään. Virnistän orille ja avaan harjapakin. Nappaan sieltä tavallisen pölyharjan ja sen kanssa sitten jynssään Daksun puhtaaksi. Selvitän vuohistupsutkin harjakammalla, mahdollisten takkujen varalta ja letitän harjan palmikolle. Nyt yritän väkisin tunkea satulan Daksun selkään ilman jakkaraa ja ihme ja kumma minä onnistun. Olo on kuin lottovoiton voittaneella, kun kiinnitän satulavyötä. Suitsin vielä hevoseni ja vedän kypärän päähäni. Vaihdan sitten jalkaani ratsastussaappaat, joista irroitin jo varustehuoneessa kannukset. Lähden astelemaan Daksun kanssa maneesille. Maneesissa on harmiksemme toinenkin ratsukko. Kun katson tarkemmin, huomaan selässä kiikkuvan neitokaisen Kathreeniksi. - Kat moi! huikkaan tuolle iloisesti. - Kato Sussu. Mä kuulinki huhui et oot tuonu heppas tänne. Tällä kertaa vähän isompi kaveri näköjään, Kat virnuilee. - Juups. Ajattelin hypätä Daksun kaa vähän. Haittaako sua jos laitan tänne yhen esteen? kysyin ruskeahiuksiselta, minulle valmiiksi jo tutulta neitokaiselta. - Ei haittaa mitään, mä oon muutenkin lopettelemassa, Kathreen myöntyy. Tunnemme toisemme Mustikkapolusta, jonka toinen pääomistaja Kat nykyään on. Olen ollut Mustikkapolussa ennen hoitajana. Kiristän satulavyötä, lasken jalustimet ja kapuan selkään. Pääsen juuri ja juuri hevoseni selkään kiikkumaan ja kehotan Daksun heti reippaaseen käytiin. Kasasin maneesiin ennen selkäännousua yhden ristikon. Laitoin myös Katriinalle viestiä ja tuo oli lupautunut tulemaan hetken kuluttua esteennostajaksi. Este on aluksi kaksi estetolppaa, joiden välissä on maassa kolmen puomin keko. Kävelemme puomikeon ylitse muutamaan otteeseen ja kokoan sitten ohjat käsiini. Kehotan Daksun raviin ja alan kevennellä ratsuni selässä. Teemme ympyröitä ja ylitämme muutaman kertaa puomikasan ravissakin. Katriina saapuukin samassa maneesiin ja valitsee itselleen paikan maneesin keskiosasta esteen vierestä. Otan sitten Daksun kanssa laukkaa ja tulen puomikasan muutamaan otteeseen. Ori hyppää puomitkin jo kauhealla loikalla. Lyhennän jalustimia parilla reijällä, jotta pääsen paremmin kevyeen istuntaan. Pyydän Katriinaa nostamaan esteen ristikoksi. Tulen sen muutaman kertaa. Korkeimmillamme hyppäsimme 60cm korkuisen pystyn. Olin tyytyväinen hevoseeni tehdessäni loppuraveja. Orjani Katriina kokosi esteen pois ja lähti sitten takaisin talliin hoitamaan Joria. - Hoplaa. Hieno poika, kehaisen oriani ottaessani siltä suitset ja satulan pois. Tiputan Daksun ruokakuppiin pari porkkanaa ja vien varusteet varustehuoneeseen. Karsinan eteen jätän vain harjapakin, josta nappaan piikkisua. Käyn Daksun kokonaan sillä läpi ja kastelen pesusienellä hieman hikisiä kohtia. Ulkona on pilvistä, joten jätän orin hetkeksi karsinaan fleeceloimi päällä. Heitän Daksulle hieman heinää ja livahdan itse varustehuoneeseen. Nappaan satulan irti huovasta ja etsin käsiini satularasvan. Rasvaan satulan melko ripeästi ja sitten vienkin Daksun jo tarhaan. Olen oriin todella tyytyväinen ja se hyppää kyllä hienosti noin massiiviseksi ja nuoreksi hevoseksi. Tarhalla vasta tajuan napata fleeceloimen orilta pois ja palaan sitten loimi käsissäni talliin. Vien loimen paikoilleen ja lähden kävelemään bussipysäkille, sillä en saa kyytiä mistään. Sussu ja Daksu - kuudes kerta// Mukava tarina. Kiitos.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 2, 2013 8:32:23 GMT 2
Daksun kanssa ollaan perusarkea vietelty. Rauhaksiin ollaan ratsasteltu ja parit reippaammat maastolenkit on tullut silloin tällöin kierrelty. Daksu on ollut oma leppoisa itsensä, vaikkakin ratsastaessa varsin tahmea, kun on saanut tuorettakin syödä. Tässä nyt tuli kuulumisia pikaisesti, kun en tarinaa ole ehtinyt väsäillä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 26, 2013 11:56:15 GMT 2
26.06.2013 Hellettä! Pyyhkäisen hikeä otsastani polkiessani kohti Vaahterapolkua. Viimekäynnistäni on taas aikaa ja Daksu on laitumella lihomassa. Nyt olen ottanut sitten itseäni niskasta kiinni, joten olen matkalla liikuttamaan hevostani. Ympärilläni parveilee ötököitä, enimmäkseen paarmoja, joita yritän huitoa samalla kun keskityn ohjaamiseen. Onneksi asun melko lähellä tallia, joten olen melko ripeästi perillä. Parkkeeraan pyöräni tallin edustalle ja harpon sisälle talliin öhkömönkijäisiä karkuun. Tervehdin tallissa olevia heppatyttöjä ja suuntaan kulkuni reippaasti varustehuoneeseen. Otan tuolta Daksun harjapakin ja suitset. Harpon taas muiden ohitse suoraan ulos. Minulla on kiire tänään, sillä iltapäivällä lähden perheeni mukana mökille. Suuntaan askeleeni reippaasti laitumelle, jossa Daksu möllöttää. Ori tuijottaa minua hämmentyneesti, kun porhallan sen luokse. - Mitä ukko? hymähdän orillle silittäessäni sen otsaa. Daksun maha oikein roikkuu ja se on muutenkin hyvin laiskan oloinen. Avaan suitset paketista ja heilautan ohjakset ratsuni kaulalle. Suitsin Daksun ja talutan sen ulos laitumelta. Laitumen ulkopuolella harjaan shireorini kauttaaltaan. Samassa tajuan unohtaneeni kypärän. Otan sitten harjapakin maasta ja lähden taluttamaan Daksua se kourassani tallille päin. Pysähdyn tallin ovelle ja huikkaan tallissa olevalle Milalle jos tuo toisi kypäräni ja veisi harjapakin paikalleen. Hetken kuluttua saan kypäräni ja kiitän tallinomistajaa. Talutan Daksun jakkaran vierelle ja vedän kypärän päähäni. Ponnistan korkean hevoseni selkään jakkaran päältä.
Ohjaan Daksun tielle ja annan sille löysää ohjaa. Keikun orini leveällä selällä ja hätistelen paarmoja. Aijon ratsastaa puolisen tunnin lenkin, jossa ravailen jonkin verran ja otan yhden laukkapätkän. Hetken kuluttua, kun käännymme pienemmälle tielle kehotan Daksun reippaaseen raviin. Ori ravaa melko löysästi, joten hoputan sitä taukoamatta. Kävelemme alamäet, mutta muuten ravaamme. Hetken kuluttua eteemme tulee loistava pitkä suora, joten komennan Daksun laukkaan. Ori irroittelee hieman ja heittää pukinkin. Pysyn onneksi hyvin kyydissä ja jatkamme matkaa. Suoran lopulla jarruttelen ja siirrymme ravin kautta käyntiin. Kävelemme hetken aikaa ja otamme vielä ravia vähän löysemmällä ohjalla. Kun palaamme isommalle tielle, annan Daksulle löysät ohjat ja siirrymme käyntiin.
Tallilla laskeudun alas Daksun selästä ja talutan orin suoraan laitumelle, minne päästänkin sen heti vapaaksi. Ori valitsee itselleen hyvän kohdan ja lysähtää siihen piehtaroimaan. Ori örisee ja kierii maassa. Noustuaan seisomaan Daksu ravistelee itseään ja alkaa syömään. Hymyilen ja palaan talliin, jossa pesen kuolaimet ja paketoin suitset. Vien suitset varustehuoneeseen omalle paikalleen ja lähden polkemaan kotiin.
Sussu ja Daksu - seitsemäs kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 29, 2013 10:58:24 GMT 2
29.07.2013 Juoksuttelua - Mitä ukkeli? Laiskottaako kun oot lomalla ollut, naurahdan katsellessani hölmistyneen näköistä shireoria. Daksu ihmettelee miksi olen sen yhtäkkiä kiinni napannut, enkä anna sen enään syödä. Lähden taluttamaan oria kohti tallia ja joudunkin lähes hinaamaan sitä. Suuri shire pistää vastaan kun yritän saada sitä portista ulos. Lätkäisen sitä riimunnarun päällä takalistolle ja johan lähti. Daksu loikahtaa ulos portista ja jää siihen sitten taas seisomaan laiskana. - Syksyllä pitää aloittaa kunnon kuntokuuri, sanon virnistäen sulkiessani porttia. Naksautan kielelläni ja lähdemme suuntaamaan Daksun kanssa talliin.
Suljen suuren hevoseni karsinan oven jättäen sen sinne. Ripustan riimun naruineen karsinan ovessa olevaan koukkuun ja suuntaan kohti varustehuonetta missä törmäänkin Milaan. - Kato näkee suakin, tallinomistaja naurahtaa. - Joo, annoin Daksun vähän lomailla nyt kesällä. Olisi tarkoitus palailla nytten taas vähän tallimaailmaan niin pääsee oripoikakin kuntokuurille, virnistän ja nappaan harjapakkini. Sanon Milalle heipat ja palaan karsinalle. Harjapakin jätän karsinan oven eteen ja kyykistyn sen eteen. Nappaan harjapakin sisuksista kovan harjan ja menen se kädessäni hieman kuraisen hevoseni luokse. Alan harjailla Daksua pitkin ja voimakkain vedoin karvan suuntaisesti. Ori vain seisoskelee keskellä karsinaa ja seurailee korvillaan tekemisiäni. Harjaan Daksun kokonaan läpi ja huiskin loput liat pölyharjalla pois. Puhdistan vielä kaviot, missä minulla onkin melko paljon työtä, sillä Daksu vain roikottaa jalkaansa.
Haen varustehuoneesta Daksun suitset ja juoksutusliinan. Raippatelineestä nappaan vielä pitkän juoksutusraipan. Palaan karsinalle ja irroitan suitsista ohjat. Laitan Daksulle nopeasti vielä pintelit ja sitten suitsin orin kiinnittäen kuolaimiin juoksutusliinan. Raippa toisessa kädessäni, hevonen toisessa, lähden talsimaan kentälle päin.
Kenttä on onneksemme tyhjä, joten suurella hevosellani on hyvin tilaa liikkua. Taluttelen Daksua muutamia kierroksia ensin ympäri ja sitten käsken sen suurelle pääty-ympyrälle. Daksun käynti muuttuu heti tahmeaksi ja se suorastaan matelee eteenpäin. Huiskautan raipalla jotta hevoseni kävelisi paremmin. Kun ympyrä on riittävän suuri, käsken Daksun raviin. - Ravi, komennan, mutta käskylläni ei ole minkään sortin vaikutusta laiskaan hevoseeni. Heilautan raipalla ja saan kuin saankin Daksun ravaamaan, laiskasti kylläkin. Vauhditan menoa hieman raipalla ja loppujen lopuksi saammekin aikaan ihan siistin ravin. Ravailun jälkeen ori saa vielä laukkailla muutamat kierrokset. Otamme vielä toiseen suuntaan samat askellajit. Kehaisen Daksua kun se hieman reipastuukin. Vähitellen pyydän Daksun käyntiin ja taluttelen sitä muutamat kierrokset.
Talutan Daksun takaisin talliin ja otan siltä varusteet pois. Taputan Daksun hikistä kaulaa. - Ukkeli kuule sä oot ihan rapakunnossa kun tommosesta tulee jo kauhee hiki, hymähdän ja silitän orini otsaa. Päätän kastella herrulin ja vien vain varusteet pois. Palaan karsinalle ja laitan Daksulle riimun päähän. Lähden taluttamaan oria pesupaikalle. Kiinnitän Daksun siihen ja kastelen sen vesiletkulla. Onneksi shireni rakastaa vettä ja suorastaan nauttii viilentävästä suihkusta. Kuivaan Daksua vielä hieman hikiviilalla ennenkuin lähden viemään sitä takaisin laitumelle. Päästän hevoseni kavereidensa seuraksi ja palaan talliin keräämään roippeeni.
Sussu ja Daksu - kahdeksas kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 23, 2013 15:43:19 GMT 2
28.08.2013 "Voi muru oon pahoillani", huokaisen silittäessäni Daksun leveää otsaa. Ori on tainanut turpansa vatsaani vasten. Olen ollut koko kesän todella laiska, mutta nyt yritän aktivoitua ja alkaa hoitamaan kaikkia hevosiani huolella. Daksulle olisi aika etsiä aktiivinen hoitaja, joka huolehtisi orista silloin kun en itse ehdi. Varmaankin lisäilen hoitajahaun näkyviin jossain vaiheessa. Se olisi Daksua kohtaan oikein, vaikka tahtoisinkin orin pitää kokonaan itselläni. Klipsautan riimunnarun kiinni hevoseni riimuun ja lähden taluttamaan sitä kohti tallia. Tallin ovella olen vähällä törmätä Milaan. "Moi", huokaisen ja nainen katsoo minuun kysyvästi. "Onhan kaikki hyvin?" tuo kysyy minulta rypistäen otsaansa. "Joo oikeestaan. Hävettää vaan ku en oo hoitanu Daksuu huolella", huokaisen. "Ei se mitään. Ei me sua ainakaan ulos potkita", Mila katsoo minuun hymyillen. "Kiitos", sanon hymyillen ja jatkamme matkaa Daksun karsinalle. Päästän orin karsinaan ja haen harjapakin. Harjaan Daksun huolella kauttaaltaan ja vien sen sitten takaisin tarhaan porkkanoiden kera. Kehun oria sen loistavuudesta ja lähden sitten kotiin.
Sussu ja Daksu - yhdeksäs kerta
// Kävin tälläisella pikakäynnillä. Hengissä siis ollaan;)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 3, 2013 20:02:13 GMT 2
3.9.2013 Samaa vanhaa
"Sussu moro", kuulen Julian huikkaavan tallin ovelta. "Moi. Viimeinkin rahtaudun taas tänne. Taino kävin mä tos yks päivä", virnistän. Olen nyt koulujen alun jälkeen ollut vain entistä laiskempi ja Daksu sen kuin lihoo lihomistaan. "Pitäis hankkii Daksulle uus hoitaja, kun ei toi Julle oo enää käyny", mutisen vielä Julialle. "Eiköhän semmonen jostain löyty, onhan toi sun Shires niin söpöp", Julia virnistää katsellen riimunnarun päässä syövää Daksua. Lihava orini syö tallin edustalla jo melko huonoksi mennyttä heinää. Kiskon lopulta sen suuren ja painavan pään ylös. "Nonni, ukko! Liikettä kinttuihin", virnistän ja lätkäytän oria riimunnarulla takamukselle. Talutan Daksun talliin ja päästän sen karsinaan. Kello on jo melko paljon ja tiedän Milan tulevan pian iltatallia tekemään. Siispä haen ripeästi orin harjat ja palaan karsinalle. Harjaan Daksun läpi ja vien harjat pois. Havaitsen Daksun toisessa etujalassa pienen haavan ja huuhtelen sen vain ja laitan helosania. Kuulen Milan saapuvan talliin. Lupaan tuolle hoitaa iltatallin Daksun osalta. Rahtaan orilleni jonkin verran heinää ja sekoitan sen ruuat valmiiksi. Kun muutkin hevoset saavat ruokaa, kippaan mössöt Daksunkin astiaan. Tämän jälkeen lakaisen vielä käytävän ja sammutamme tallista valot Milan kanssa. Lähden sitten kotiin nukkumaan.
Sussu ja Daksu - kymmenes kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 6, 2013 18:27:36 GMT 2
06.10.2013 Kevyttä ratsastelua Suljen auton ovet ja vilkutan isälleni, joka oli kiltisti tuonut minut tallille. Heilautan paksun lettini selän taakse ja astelen sisälle suureen tallirakennukseen, suoraan yksityistallin puolelle. Kävelen Daksun karsinalle ja jätän kypäräni, hanskani ja raippani siihen. Tämän jälkeen suuntaan hakemaan varustehuoneesta satulan ja suitset valmiiksi. Laitan ne siististi karsinan edustalle. Näen Milan kävelevän talliin ja tervehdin tuota ystävällisesti. "Oon ollut nyt vähän laiska, mut nyt on pakko ottaa ittee niskast kii ja alkaa liikuttaa Daksuu", virnistän naiselle. "Tallistakin löytyy varmasti halukkaita auttamaan, jos tarve tulee", Mila kertoo hymyillen. "Painan mieleeni", naurahdan ja lähden kohti tarhoja. Näenkin suuren punkeroni loikoilemassa tarhassaan. Naurahdan Daksulle ja menen tarhan portille. Hevoseni on jo huomannut minut ja nousee maasta, ravistelee itsensä ja astelee portille. Naurahdan ja livahdan portista sisään. Klipsautan riimunnarun kiinni riimuun ja otan Daksun ulos portista. Suljen portin perässäni ja lähden taluttamaan Daksua tallia kohti puhellen orille rauhallisella äänensävyllä. Pääsemme sisälle talliin ja vien Daksun karsinaan. Otan orilta riimun pois ja ripustan sen karsinan oveen. Nappaan harjapakista pölyharjan, jolla alan puhdistamaan pölyistä shireä.
Kun Daksu on puhdistettu, alkaa varustaminen. Olen päättänyt saada orilleni satulan selkään ilman jakkaraa ja hämmästykseni onnistunkin siinä. "Katokato, joko sä oot pienentyny tai mamin haba on suurentunut", naurahdan Daksulle taputtaen sen kaulaa. Kiinnitän satulavyön, joka hädin tuskin yltää lihoneen orin ympäri. Kun satula on selässä, suitsin orin ja vedän kypärän päähäni. Kiskaisen vielä hanskat pieniin käsiini ja nappaan raipan maasta lähtiessäni taluttamaan Daksua kentälle. Nyt kun on vielä hyvät ilmat, menen mielelläni kentällä. Kentälle saavuttuani kiskaisen jalustimet alas ja kiristän satulavyötä sen verran kuin pystyn. Hilaan jakkaran Daksun viereen ja kapuan sen päälle. Nostan vasemman jalkani jalustimeen ja punnerran itseni Daksun leveään selkään. Puristan pohkeeni orin kylkiin ja se lähtee kävelemään allani keinuvasti. Kävelemme muutamat kierrokset ja sitten kokoan ohjat käsiini. Alan taivuttelemaan Daksua käynnissä kahdeksikolla. Kun käynti sujuu, siirrymme raviin pysyen edelleen kahdeksikolla. Tänään tarkoitukseni on keskittyä enimmäkseen siihen, että Daksu liikkuisi reippaasti, kun kerran on ollut taukoakin näin paljon. Kehun oria reippaaseen ääneen aina kun se menee hyvin. Välillä Daksu tuntuu todella raskaalta edestä, mutta pidätteillä saan sen kantamaan itseään paremmin. Otamme loppuun vielä laukkaa keskiympyrällä, minkä jälkeen pikkuhiljaa lopettelemme.
Palaamme Daksun kanssa talliin ja kehun oria. Yllätyin siitä, miten hienosti ori meni, vaikka se oli koko kesän vailla liikutusta. Otan orilta varusteet pois ja vien ne saman tien varustehuoneeseen. Tänään ei ollut edes tunteja, joten koko Vaahterapolku on ihan hiljainen, lukuunottamatta siitä, että Mila oli alkanut hinaamaan hevosia sisälle. Harjaan Daksun huolella ja annan orille muutamat makupalatkin kiitokseksi. Silittelen hetken mussukkaani, ennenkuin kuulen tallin oven käyvän ja näen isäni tulleen hakemaan. Hänkin tulee moikkaamaan Daksua. Olen miljoonia kertoja yrittänyt saada isääni ratsaille, mutten ole onnistunut. Käyn vielä viemässä harjapakin paikoilleen ja sanon sitten Daksulle heipat. Lähden tämän jälkeen isäni kanssa kotiin.
Sussu ja Daksu - yhdestoista kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 21, 2013 19:06:05 GMT 2
21.11.2013 Pikainen käynti"Heissan poika. Mitäs kuuluu?", sanon Daksulle avatessani orin karsinaa. Se katselee minua lempeillä silmillään ja kurottautuu haistamaan kättäni. Olen ollut todella epäaktiivinen Daksun hoidon suhteen, sillä muita kiireitä on ollut liikaa. Olisihan sitä mukava jaksaa liikuttaa Daksua useamminkin. No, nyt olemme ainakin alkaneet epäsäännöllisen kilpailemisen, mikä hieman lisää innostustani. Saa nähdä millaisiin tuloksiin tälläisen jytkyn shireherran kanssa päästään, mutta odotukset ovat kovat, sillä Daksu on ollut ratsastaessa aina todella hyvä. Esteitäkin on tullut harjoiteltua silloin tällöin, mikä on Daksullekkin mukavaa vaihtelua. Silitän orin pitkää harjaa ja vain hengailen sen karsinasta. "Tänään ei mennä ratsastamaan, mut tulin vaan moikkaamaan... ja syöttää sul näit porkkanoi", naurahdan pienesti ja kaivan taskustani miniporkkanan, jonka annan ahneelle hevoselleni. Daksu syö porkkanan toisensa jälkeen ja seurailee uteliaasti välillä tallikäytävän liikettä. "Kato Sussu. Mitäs sulle kuuluu?" kuulen Milan huikkaavan jostakin. Kurkistan karsinan ovelta ja näen naisen. "Hyväähän mulle. Ois tarkotus hommata Daksulle hoitaja et sais vähän monipuolisempaa liikutusta", sanon naurahtaen pienesti. Hoitaja olisi todellakin huippujuttu, jos semmoisen jostain vain löytäisi. "Niin. Hoitajista on paljon hyötyä", Mila toteaa hymyillen ja lähtee sitten tuntsareiden puolelle. Otan taskustani vielä pari porkkanaa ja niiden kanssa jumppailen Daksun molemmat kyljet. Lopuksi taputan orin kaulaa ja livahdan karsinan ulkopuolelle. Kipaisen hakemassa Daksulle hieman ylimääräistä heinää, jonka jälkeen menen varustehuoneeseen. Irroitan Daksun satulasta huovan, joka on jo pesun tarpeessa. Nappaan sitten satulahuovan mukaani ja kipaisen ulos, jonne isäni juuri saapuukin minua hakemaan.
Sussu ja Daksu - 12. kerta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 27, 2013 18:57:46 GMT 2
27.11.2013 Uusi rakennekuva!(c) Sussu Sussu ja Daksu - 13. kerta
|
|