|
Post by Mila on Mar 21, 2013 23:29:30 GMT 2
Fabrice's Exaggerated DirectionEricaTinker, tamma Syntynyt: 28.08.2006 Säkäkorkeus: 162cm Hoitaja: Jonah Huomioitavaa: Estetunnilla suojat etujalkoihin Hoitajahistoria:Vuokralla evellä 19.3. - 19.4.2013 Eva (toukokuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 25, 2013 19:18:15 GMT 2
25.03.2013 Kouluvääntöjä
"Ja käänny tästä", mutisen epämääräisesti mummilleni, joka sitten saa juuri ja juuri käännettyä autonsa tallin pihaan. "Tänkke kyydist", huikkaan tuolle harmaahapsiselle naiselle, mutta mummini pysäyttää minut. "Nyt kun tänne asti vaivauduin, tulenkin katsastamaan mitä sinä niiden elikoiden kanssa täällä kaiket päivät teet", tuo sanoo tavallisella rasittavalla äänellään. En vastaa, vaan lähden kävelemään tarhoille päin mummi perässäni. "Toi on mun hepo, mut nyt hoidan mun ylläpitopollee", selostan ja nyökkään Lizzyyn päin. Mummini katselee lihavaa vuonistammaa, ja jatkaa sitten perässäni Erican tarhalle. "Tää on Erica, se on mulla kuukauden ylläpidos", tuhahdan ja nappaan Erican riimunnarun aitatolpasta sujahtaen sitten sähkölankojen välistä. "Ole nyt tyttöhyvä varovainen", mummini varoittelee tavalliseen tapaansa. Mutisen vastaukseksi jotain 'joojoo':n tapaista ja huhuilen sitten Ericaa luokseni. Tamma vain kääntää peränsä ja esittää kuin ei minua näkisikään. Kävelen siis tamman luokse ja klipsautan riimunnarun riimuun kiinni. Naksautan kieltäni ja lähden taluttamaan Ericaa portille päin, jossa mummini valittaa että hevosensonta haisee. "Väistäks vähän", mutisen isoäidilleni ja käännän Erican sitten ulos tarhasta. Lähden taluttamaan sitä tallille päin, tarkkaillen samalla että mummini, jonka nimi muuten on Aune, pysyy perässä.
Vapautan Erican karsinaan ja otan siltä riimun pois. Ripustan riimun roikkumaan karsinan oveen ja huomaan mummini olevan edelleen tallilla. Se on siis tullut jäädäkseen, joten voinkin opastaa sitä hieman hevoshommissa. "Mä meen nytte hakee harjat. Sä odotat kiltisti siinä sillä väliin", opastan Aunea ja suuntaan varustehuoneelle. Löydän Erican harjapakin sieltä hetkessä napaten saman tien matkaan mukaan suitset ja satulankin. Palaan niiden kanssa Erican karsinalle ja asettelen tavarat siististi karsinan edustalle. Vilkaisen mummiini ja päätän ottaa Erican käytävälle, jotta vanhuskin pysyy harjaamaan sitä vähän. Annan mummilleni siis pölyharjan kouraan ja neuvon tuota harjaamaan Ericaa myötäkarvaan reippain ottein. Mummini tuntuu olevan luontainen hevosenharjaaja, joten nappaan itselleni piikkisuan ja alan irroittaa Ericalta talvikarvoja. Kun harjaus on suoritettu, selostan mummilleni miten hevosen kaviot puhdistetaan. Vanhus katselee herkeämättä kun yksi kerrallaan nostan Erican jalat ilmaan ja puhdistan kavion. Harjauksen jälkeen nostan satulan hellävaroen tamman selkään ja kiinnitän satulavyön. Suitsin vielä Erican ja ujutan tammalle riimun suitsien päälle melko löysälle. Jätän tamman käytävälle seisomaan mummini kanssa ja käyn vaihtamassa itselleni ratsastushousut ja -saappaat. Nappaan vielä mukaani pitkän kouluraipan ja kiinnitän saappaisiini pallopäiset melko lyhyet kannukset. Ajattelen aloittaa Erican kanssa heti kunnon työskentelyn, sillä otinhan sen vuokralle edistymisen toivossa. Palaan mummini ja Erican luokse. Tuo kyselee jotakin vaatteistani, mutta lähtee sitten perässäni maneesille.
Maneesissa selostan perusasioita mummilleni ja ojennan tuolle sitten kameran. Selostan vanhukselle nopeasti miten kameralla otetaan kuva ja kapuan sitten ripeästi Erican selkään. Säädän jalustimet sopiviksi ja kehotan ratsuni reippaaseen käyntiin. Erica on todella raskaan oloinen ratsastaa, heti alkukäynneistä lähtien. Onhan se raskas hevonenkin, mutta mitä siitä. Kokoan ohjat melko pian ja näen samalla miten mummini yrittää ottaa kameralla kuvaa väärinpäin. Huomautan asiasta tuolle ja höppänä vain naurahtaa ja sanoo tietävänsä mitä tekee. Kohautan olkapäitäni ja alan taivutella Ericaa kaareville kiemuroille. Tamma kallistuu uralla aika paljon sisälle päin, mutta pyrin korjaamaan asentoa nostamalla sisäkättäni. Vähitellen käynti tuntuu hyvältä ja siirrän Erican raviin. Kevennän rauhallista tahtia tamman selässä, hoputtaen sitä kuitenkin koko ajan eteen. Vähitellen Erica vetreytyy ja alkaa kulkea omalla moottorillaan. Jatkan taivuttelua ympyröin ja kiemuroin. Kun Erica alkaa taipua, kokeilen pohkeenväistöä jonkin verran niin ravissa kuin käynnissäkin. Erica menee oikein hienosti ja otan vielä hieman laukkatehtäviä. Otamme laukkaa kahdeksikolle, niin että laukka vaihdetaan muutaman käyntiaskeleen kautta. Erica menee oikein hyvin ja olen tyytyväinen ratsuuni. Laukkojen jälkeen otamme loppuravit kahdeksikolla ja lopetamme sitten.
Nappaan mummini mukaan ja talutan Erican takaisin talliin. Otan tammalta varusteet pois ja kiinnitän sen käytävälle jotta Aune-mummini saa harjata tammaa. Vilkaisen kaksikkoa ja näen miten mummini lepertelee tammalle. Virnuilen itsekseni ja lähden viemään varusteita varustehuoneeseen. Nappaan itseltäni nahkasaappaat pois ja heitän ne kannuksineen kaappiini. Vedän talvikenkäni jalkaani ja heitän vielä kypärän kaapin pohjalle. Selaan Erican loimivarastot ja nappaan sieltä mukaani toppaloimen. Ericalle tuli sen verran hiki, että loimitus on hyvä juttu, vaikka tamma meneekin tarhaan enään pariksi tunniksi. Palaan loimi kourassani mummini luokse. Selostan tuolle miksi hevonen saa "vaatteen" ja heilautan loimen Erican selkään. Kiinnitän remelit ja lähden viemään tammaa tarhaan. Mummini vaikuttaa väsyneeltä, joten tuo menee jo autoon odottamaan. Kun Erica on tarhassa, palaan vielä talliin viemään harjapakin paikalleen ja lakaisemaan käytävän. Menen sitten autolle, jossa mummi kehuu sitä, miten hyvin toimin niin ison eläimen kanssa. Mutisen jotain vastaukseksi ja sanon että mummini harjasi "isoa eläintä" todella hyvin. Lähdemme sitten ajelemaan kotiin päin.
- Eveliina "Eve"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2013 14:58:20 GMT 2
Nousen varovasti sängystä huoneeni narisevalle puulattialle. Hiivin ovelle siinä toivossa, ettei kukaan heräisi lattian narhteluun. Pysähdyn ovella ja käännyn. Muistan nimittäin lukeneeni illalla juuri ennen nukkumaan menemistä lehteä, jossa oli lähistöllä olevan tallin mainos. Sen nimi taisi olla jokin... Mäntypolku? Koivukuja? Kuusenkerkkä? Kävelen varovasti sotkuisen pöytäni luo ja napsautan pölyisen pöytälamppuni päälle. Siinä se on. Lehti. Ja mainos. Ja vielä jopa aukinaisena pöydälläni. Ahaa, Vaahterapolku se siis oli. Kirjoitan nopeasti osoitteen lapulle ja hiivin sitten alakertaan aamupalalle. Paistan itselleni munakkaan ja sitä syödessäni toistan itselleni jatkuvasti lapulla olevaa osoitetta. Hiivin vielä nopeasti hakemaan ratsastushousuni, luultavasti tallin omistaja saisi paremman kuvan minusta, kun minulla olisi päällä kunnon varusteet. Hain vielä kellarista ratsastussaappaani ja jo hieman pölyttyneen kypäräni. Ne olivat olleet jo jonkin aikaa siellä pölyttymässä, sillä oli noin vuosi sitten lopettanut ratsastamisen, sillä muutimme Venäjältä Suomeen. Nyt kuitenkin päässäni oli jo jonkin aikaa kummitellut ajatus lajin uudelleen aloittamisesta. Olin harrastanut ratsastusta viisi vuotta ennen kuin lopetin. Nyt ehkä olisi tilaisuus saada ensimmäinen hoitohevonen. Mikäli sellainen olisi vapaana. Mikäli olisin siihen tehtävään sopiva. Tai ainakin voisi päästä ratsastamaan. Katsoin itseäni vielä peilistä. Kelpaisinko? Jätin lapun vielä isovanhemmilleni ja sitten suuntasin keväisessä maisemassa kohti bussipysäkkiä. Ilma oli kammottava, loskaa joka puolella. Pian bussi saapui pysäkille ja näytin piippaavalle laitteelle bussikorttiani. Asetuin bussin perälle istumaan. Jalkani tärisivät, minua jännitti kamalasti. Lappu, jolle olin Vaahterapolun osoitteen kirjoittanut oli täysin ryttääntynyt hiostavassa nyrkissäni. Pian taisimme olla oikean pysäkin kohdalla. Hyppäsin pelokkaana pois bussista. Jatkoin matkaa kävellen tielle, joka ilmeisesti vie Vaahterapolun talillle. Ainakin kylttien mukaan. Pian näen edessäni rakennuksen. Sen on pakko olla Vaahterapolku. Aivan pakko. Seisahdun hetkeksi kerätäkseni voimia ja rohkeutta. Pian jatkan määrätietoisena kohti tallia. Enhän voisi enää jänistää. Tallin pihassa näen useita hoitajia. Vai onkohan ne sittenkin ratsastajia? Joka tapauksessa he hoitavat hevosia. Ulkonakin on hevosia. Samoin kentällä. Ja tallistakin kuuluu hirnuntaa. Yhtäkkiä minua vastaan kävelee joku. Ilmeisesti hoitaja. Hän hymyilee kauniisti hieman liian suuren kypäränsä alta. Sitten hän esittäytyy ja kysyy nimeäni. "Taidat olla ihan uusi?" hän esittää minulle itsestään selvän kysymyksen. Tai ehkä se oli pikemmnkin toteamus. "Joo, olen Eva. Näin mainoksen tallista ja päätin tulla katsomaan... tallia", kerron hänelle hieman takkuisesti. Tyttö toivottaa minut tervetulleeksi ja kertoo Milan, tallin omistajan olevan tällä hetkellä tallissa. Kuulemma hänen luokseen kannattaa mennä esittäytymään. Kävelen tallin ovelle ja astun sisään. En tiedä htään, millainen Mila on. Mieleeni nousee kaikenllaisia kauhukuvia hänestä. Tyrskähdän ääneen, niin tyhmiltä ne vaikuttavat. Milaa ei näy missään, ehkä hän onkin jossain ulkona. Päätän rauhassa tutustua tallin hevosiin. Tosin tallikäytävän puolelta. En missään nimessä menisi karsinoihin. Kurkkaan jokaiseen karsinaan, missä on hevosia. Jokainen on täysin erinäköinen. Pian saavun karsinan numero 15 kohdalle. Viereisessä karsinassa näyttää olevan joku. Joka tapauksessa katson hetken hevosta. Se on kaunis. Täydellinen. Pelästyn, kun yhtäkkiä kuulen iloisen äänen takanani. Käännähdän nopeasti ympäri. Takanani oleva henkilö esittäytyy tallin omistajaksi, Milaksi. Hän kysyy kuka olen. Kerron olevani Eva ja nähneeni mainoksen tallista lehdessä. Hän nyökkää ja kehottaa tutustumaan rauhassa talliin. "Onko tuolla hevosella hoitajaa?" kysyn nopeasti jo selkänsä minulle kääntäneeltä Milalta. Mila pudistaa päätään. Katson häntä hetken silmiin ja kysyn sitten tärisevällä äänelläni: "Ööm... Saanko alkaa hoitaa sitä?" Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän vastaa että voisimme keskustella asiasta tallin toimistossa. Hän kääntyy ja lähden seuraamaan tallin omistajaa toimistoon. Viidentoista minuutin jälkeen tulen tomistosta helpottunut ilme kasvoillani. Erica. Se olisi nyt minun hoitohevoseni. Kaunis ja suuri tinker. Lehmänkirjava tinker. Mieleni tekisi juosta hevosen karsinaan halaamaan sitä, mutta Mila oli juuri keronut, että se ei välttämättä tulisi heti toimeen minun kanssani. Tänään en vielä menisi hevosen luo, en edes karsinaan. Sen tekisin huomenna. Huomenna aamulla. // Vielä kerran tervetuloa Erican hoitajaksi! Etteköhän te opi toimeen tulemaan vaikka Erica ensin saattaa kiukutella! - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 27, 2013 18:41:02 GMT 2
Olen tänäänkin matkalla kohti Vaahterapolkua täsmälleen samalla bussilla. Eilen oli ehkä elämäni parhaimpia päiviä, mutta tämä päivä tulisi olemaan vähintäänkin eilisen veroinen. Eilen olin saanut luvan hoitaa maailman suloisinta hevosta, Ericaa. Nyt virallisesti olisin sen hoitaja ja tänään olisi ensimmäinen hoitopäiväni. Tämä sunnuntai. Tämä kaunis kevätpäivä. Pian olin tallin pihassa. Se oli eilisen jäljiltä erittäin loskainen ja kurainen. Tarhassa olevat hevoset olivat selkeästi piehtaroineet kunnolla mutakasoissa. Siinä olisi hoitajille hommaa. Hoitajille, myös minulle, ajattelin innokkaana kun näin uuden hoitohevoseni tarhassa. Erica oli aivan kurassa. Se oli selvästi pitänyt hauskaa tarhakaverinsa Rexonan kanssa. Kävelin kahden kauniin hevosen tarhan luo ja jäin siihen seisomaan. Ehkä Erica tulisi pian luokseni ja voisin esittäytyä tammalle aidan takaa. Odottelin aidan takana noin kymmenen minuuttia, mutta kumpikaan hevonen ei kunnolla edes kääntänyt päätänsä minua kohti. Tuhahdin huvittuneena. Tälläistäkö tämä tulisi aina olemaan? Hetken mietittyäni päätin lähteä hakemaan tallista riimunarun, jotta saisin tamman vietyä karsinaansa ja harjattua sen. Tosin minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä Erican riimunarua säilytettäisiin. Päätin katsoa ensin Erican karsinan ovesta. No niin, siellähän se, ajattelen, kun saavun saman karsinan luo missä eilenkin olin hevosta katsellut. Nappaan sen käteeni ja lähden kohti tarhaa.
Avaan rauhallisesti tarhan portin ja suljen sen heti perässäni. Lähden kulkemaan kohti tarhan perää, jossa molemmat hevoset kyhjöttävät. Kun olen noin seitsemän metrin päässä hevosista, torinhevonen lähtee reipasta ravia karkuun. Sen sijaan Erica seisoo vain paikoillaan korvat hieman tutkivassa asennossa. Hymyilen hevoselle ja kävelen sen luo. Hämmmästyksekseni se ei tee elettäkään lähteäkseen karkuun. Napsautan narun riimuun kiinni ja lähden kävelemään kohti tarhan porttia. Erica on hermostunut. Kuljen hevonen vierelläni kohti porttia pättäväisin askelin toivoen, että tamma rauhoittuisi ja rentoutuisi. Kun olen tarhan ulkopuolella, tamma rupeaa nykimään päätään ylöspäin ja tiukennan otettani riimusta. Noin ei tehtäisi minun kanssani! Tamma jatkaa pään nykimistä koko matkan talliin asti, kunnes se vihdoin lopettaa. Pään nykymisen lisäksi se valtettavasti lopettaa myös koko kävelyn, eli tinker seisahtui tallin ovelle. Nykäisen varovasti, - ilman tulosta. Takanamme on joku toinen, joka haluaisi selvästi liikettä tapahtuvan tallin ovella. Yritän kovasti ja lopulta Erica suostuu jatkamaan matkaa.
Tallikäytävällä on hieman ruuhkaista. Kävelen Erican kanssa karsinaan ja suljen oven. Eilen Mila oli kehottanut sitomaan Erican kiinni, joten tein niin. Koska tamma oli erittäin kurainen, päätin aloittaa sen harjaamisella. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista aavistusta siitä, missä harjat voisivat olla. Tai tottakai ne olisivat jonkinlaisessa varastossa tai satulahuoneessa, mutta missä sellainen olisi? Jätin Erican karsinaansa ja lähden etsimään jotain varustehuoneen tapaista. Huomaan käytävällä jonkun, ilmeisesti toisen hoitajan. "Anteeksi, olen aivan uusi täällä. Hoidan Erica, mutta en tiedä missä harjoja pidetään... Siis missä niitä säilytetään?" kysyn hieman takkuiseti suomea puhuen. Tyttö esittäytyy ja jatkaa sitten: "Satulahuone löytyy tuolta tallin perältä." "Kiitos", sanon helpottuneena hoitajan avuliaisuudesta.
Haen Erican harjat ripeästi ja kävelen sitten takaisin hoitohevoseni karsinaan. Tamma on selvästi hieman jännittynyt ja päätän laittaa riimunarua vielä hiukan tiukemmalle. Varmuuden varalta. Aloitan harjaamisen varovasti kumisualla. Pyöritän sitä pitkin hevosen vartaloa ja karvat alkavat selvästi puhdistua. Toinen asia onkin se, mitä Erica harjaamisestani pitää. Erica vierastaa minua ja Mila eilen varoittelikin että kannattaa varoa ensimmäisellä keralla Ericaa hoitaessa varsinkin takapuolta. Neuvo osoittautuu todella hyväksi, sillä tamma alkaa pyöriä karsinassaan ja meinaan muutamaan otteeseen jäädä sen alle. "Nohh", tuhahdan tammalle, joka tällä hetkellä kolistelee karsinan ovea. Jatkan seuraavaksi pölyharjalla ja pehmeällä harjalla varovasti. Enää tinker ei kopistele ovea. Nostan ensimmäiseksi vasemman takajalan puhdistaaksini tamman kavion. Minun on kuitenkin pakko laskea valtava jalka alas, sillä se paina valtavasti. Kaiken lisäksi hevonen nojaa kaikella painollaan vastaan. Nostan kavion uudestaan siinä toivossa, että hevosella olisi ollut vain huono tasapaino ja hakenut vain tukea minusta. Turhaan. Toinen kertaa osoittautuu täsmälleen yhtä pahaksi. Päätän jättää kavioiden puhdistamisen toiseen kertaan, sillä ainakaan nyt voimani eivät siihen riittäisi. Irrotan riimunarun ja lähden viemään puhdasta hevosta takaisin ulos. Lasken hevosen irti ja pian harjaukseni osoittautuu täysin turhaksi. Tamma on mennyt piehtaroimaan raskaan oloisesti maahan, joten se on täysin samannäköinen kuin ennenkin. Hymähdän huvittuneena ja päätän lähteä takaisi talliin puhdistamaan karsinan. Haen talikon ja kottikärryt ja heitän kaikki lannat siihen. Hetken etsittyäni lantalaa löydän sen ja kippaan kottikärryjen haisevan sisällön sinne. Lähden tyytyväisenä tallilta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 7, 2013 17:03:37 GMT 2
Kolmas kerta. Kolmas kerta kun näen Erican. Kolmas kerta, kun minulla on mahdollisuus hoitaaa hevosta. Tällä kertaa päätin olla reipas ja tulla vanhalla polkupyöränrämällni tallille. Matkaan lähtöä tosin hidasti ensin pyörän pesu, sitten molempien pyörien täyttö ja lopuksi vielä aivan ruosteessa olleen satulan nosto. Matka tallillekkin oli kestänyt hieman vielä loskaisessa kunnossa olevan tien takia. 'Sama se, nyt olen kuitenkin täällä', ajattelin tyytyväisenä ja lähdin hakemaan Ericaa tarhasta. Kävelin ripeästi tarhan perälle Erican luo. Rexona ei ollut tarhassa, ilmeisesti se oli tallissa tai tunnilla. Tai enhän minä tiennyt koska täällä tunteja järjestettäisiin. Joka tapauksessa Erica oli siis tarhassa yksin ja sen jälkeen kun suljin tarhan portin perässäni siellä ei ollut ketään. Nyt Erica kulki kauniisti vierelläni, ei nykinyt tai pysähdellyt kuten viimeksi. Vein hevosen karsinaansa ja lähdin hakemaan harjoja, aivan kuten viimeksikin. Harjasin Erican varovasti, en liian kovakouraisesti sillä siitä Erica ei olisi pitänyt. Ja aivan kuten viikko sitten sunnuntaina, tamma rupesi pyörimään karsinassaan. Tai no, miksiköhän sitä nyt kutsutaan kun hevonen heiluttaa takapäätään, häntä viuhuu kovasti ja kaviot steppaavat. Hymähdän hevoselle ja rapsutan sitä harjan tyvestä. Tamma pysähtyi paikoilleen kuin salamaniskusta ja rupesi sitten kyhnyttämään päätään kylkeeni. 'Hih, tämä pitäisi muistaa seuraavallakin kerralla', ajattelin ylpeänä ja jatkoin harjaamista. Olin jo kotona ollessani henkissti varautunut kavioiden puhdistamiseen ja nyt päätin onnistua. Nosti valtavan kavion ilmaan. Vaikka se olikin painava, sinnittelin ja onnistuin puhdistamaan jokaisen kavion. Huokaisen helpotuksesta ja laitan harjat paikoilleen. Erica oli nyt kauniin kiiltävä, toivottavasti se ei sotkisi itseään tarhaan mentäessä. Rapsutin hevosta vielä vähän ja päätän sitten viedä sen tarhaan. "Hei, Erica menee seuraavalla tunnilla. Älä vie sitä tarhaan", kuuluu ääni takanani. Käännähdin nopasti ja huomasin noin minun ikäisen tytön katsovan minuun. Äänikin selkeästi kuului hänelle. Tyttö esittäytyi Lindaksi ja kertoi hoitavansa Tuulia. "Tuota ruunikkoa tuolla", hän täsmentää osoittamalla vastapäistä karsiinaa. Esittäydyin Lindalle ja kerroin nimeni. Pian punaruskeat hiukst omistava tyttö kuitenkin lähti ja jäin kaksistaan hoitohevoseni kanssa. 'Ai niin, se tunti', muistin. Jätin Erican karsinaansa ja hain varusteet. Palatessani karsinan luona odotteli joku tyttö. Ilmeisesti hän ratsastaisi Ericalla. Moikkasin häntä iloisesti ja katosin sitten karsinaan. Hän jäi ujon oloisesti kurkkimaan karsinan ovelta. "Tule vaan laittamaan Ericalle varusteita päälle. Olen jo harjannut sen, mutta varusteet voimme laittaa yhdessä sille", kerroin tytölle. "Olen muuten Eva, Erican uusi hoitaja. Oletko sä mennyt ennen Ericalla?" kysyin lyhyeltä lettipäiseltä tytöltä, joka seuraavaksi esittäytyi Mintuksi. Minttu pudisti päätään ujosti samalla kun kiristi satulavyötä. Pian Erica oli valmis ja lähdin tytön avuksi kentälle. Hän tarvtsi apua selkään nousussa ja jalustimien pituuden säätämisessä, mutta ilmoitti ettei tarvinnut taluttajaa. Olin salaa tyytyväinen, en ainakaan pääsisi mokailemaan taluttajana. Livahdin maneesista pois ja päätin mennä talliin siivoamaan Erican ruoka- ja juoma-astian. Ruoka-astia oli likainen, tai ainakin siinä oli muutama inhottava tahra. Hain vettä ämpäriin ja rupesin hankaamaan astioita. Kun ne olivat puhtaan oloiset vein ne takaisin paikoilleen. Kello näytti vasta kahtakymmentä yli kahta, joten minulla oli vielä 40 minuuttia aikaa ennen tunnin loppumista. Päätin mennä taukohuoneeseen tutustumaan muihin hoitajiin. Taukohuoneessa oli vain Linda, sekä pari muuta hoitajaa. Suljin oven perässäni ja kaikkien katseet kääntyivät minuun. "Moi", Linda sanoo. Vaihdoin muidenkin kanssa "moit" ja menin sitten istumaan yksittäiselle tuolille. Katselin hetken jännittyneenä ympärilleni ja huomasin sitten muutaman lehden pöydällä. Päätin ottaa yhden ja aloin lukemaan sitä. En ehtinyt rypistyneen ja vanhan lehden puoleenkaan väliin asti ennen kuin älysin katsoa kelloa. Tunti loppuisi muutaman miuutin kuluttua, joten laskin lehden takaisin pöydälle ja ilmoitin muille lähteväni maneesiin. Maneesissa tunti oli juuri loppumassa. Mintulla oli ilmeisesti kiire pois tallilta, joten hän jätti Erican minulle yksin hoidettavaksi. Lähdin Erican kanssa talliin ja otin varusteet pois. En vielä kuitenkaan halunnut lähteä tallilta, joten päätin lähteä Erican kanssa maastoon. En siis ratsastamaan, vaan muuten vaan taluttelemaan ja tutustumaan ympäristöön. Se olisi varmasti myös Ericalle mukavaa vaihtelua kentän kiertämiseen. Irrotin Erican sinnivihreän riimunarun karsinasta ja lähdimme rauhassa ulos. Kuljeskelimme joitakin polkuja pitkin tallin lähistössä hetken aikaa ja Erica selvästi näytti innostuvan lyhyestä retkestä. Paluumatkalla tammalla oli aika kiire tallille ja päästinkin hevosen suoraan tarhaansa Rexonan luo. Suuret tammat ravasivat hetken ympäri tarhaa, kunnes huomasivat päiväheiniensä lähestyvän. Kännykkäni piippasi pian merkiksi siitä, että olisi aika palata kotiin. Sanoin heiheit Ericalle ja poistuin tallilta. // Ihanan pitkä tarina, kiitokset siitä! Tunnit tosiaan on maanantaista perjantaihin klo 14-19 (kun tuossa mietiskelit ettet tiedä milloin tunteja on). Lähinnähän ne tosiaan vilahtaa tuolla tarinoissa mukana, mutta kyllähän meillä järjestetään myös "ihan oikeitakin" tunteja. Näytätte tulevan hyvin juttuun Erican kanssa. Hienoa! Jatkahhan samaan malliin! - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 17, 2013 12:26:33 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 1 Kävelin kohti tallia, josta siskoni kaveri oli minulle kertonut. Siskoni oli naureskellut asiasta kuultuaan,hän ei todellakaan ollut heppatyttö. Huomasin mustan hevosen kävelevän reippaasti tiellä, joten päättelin sen tulevan Vaahterapolusta. Kävelin nopeasti perään. Samassa ilmoille kajahti sellainen kirousryöppy, että pysähdyin hämmentyneenä. Musta hevosen tepasteli edestakaisin, ja sen ratsastaja istui maassa ohjat kädessä. Yskähdin, että hän huomaisi minut. - Niin? kysymys kuului vihaisen oloisena. -Tuota... Mistähän löytäisin tallin omistajan? kysäisin. - Tässähän minä!Mila, nainen sanoi ja ojensi kätensä. Tartuin siihen hitaasti, ja esittelin itseni Jonahiksi. Kerroin etsiväni hoitohevosta. Mila tunsikin siskoni kaverin, hän oli käynyt täällä, mutta lopettanut. -Millainen hevostausta sulla on? Mila kysäisi. - Ööö, olen jonkun vuoden ratsastellut, ja osaan perusasiat, kerroin. - Olen hoitanut naapurini poneja aina joskus, ja, no niin. Empä tiedä mitä vielä keksisi, sanoin virnistäen. Mila johdatti minua tarhojen ympäri. Katselin toinen toistaan isompia ja pienempiä,värikkäämpiä ja pörröisempiä hevosia ja poneja. Tulimme sitten aitaukselle, jossa käyskenteli ruskea ja kirjava hevonen. Rautias ja...lehmänkirjava? Mila pysähtyi, ja meinasin törmätä häneen. - Erica, tuo lehmänkirjava tamma, voisi sopia sinulle. Se on rauhallinen, välillä vähän reipas, mutta kaikinpuolin kiltti, Mila esitteli. Roteva tamma tallusti portille, ja meni Milan luokse rapsuteltavaksi. Ojensin käteni, ja hevonen nuuhkaisi sitä kääntäen päänsä sitten pois. Mila hymyili. - Se on aluksi vähän epäluuloinen, mutta kun tutustutte niin sitten... - No, voisin kai kokeilla hoitaa sitä, sanoin. Löimme kättä päälle, ja Mila virnisteli kahden naispuoleisen hoitajan toljotellessa meitä hihittäen. Heilautin kättäni tervehdykseksi, ja tytöt pakenivat tallin suojin. - Saattaa nää muut hoitajat sitten piirittää sinua, Mila sanoi silmää iskien. Hymyilin punastuen. Mila näytti vielä Erican narun ja riimun, ja neuvoi kysymään tallissa,jos en löytäisi harjoja tai muutakaan. Sitten nainen jätti minut portille, riimu ja naru kädessä roikkuen. Vilkaisin tammaa,joka kökötti tarhan peränurkassa. Rapsutin ohi kulkiessani ruskeaa tammaa, Rexonaa, ja jatkoin sitten matkaa Erican luo. Kirjava hevonen katseli minua korvat hörössä, ja antoi ottaa itsensä kiinni. Taputin sitä kaulalle, ja läksimme tallille päin. - Tuleekos meistä kaverit, mitäs Erica sanot... mutisin. Tallilla vein Erican käytävälle, ja laitoin sen kiinni. Sitten lähdin metsästämään harjoja. Samassa ohitseni käveli joku tyttö. - Öö, anteeksi? kysyin. - No? hän kysyi ja kääntyi. - Missähän harjat säilytetään? jatkoin. - Tule, niin näytän, tyttö sanoi ja lähti ripeästi kohti satulahuonetta. Kipitin perässä, ja kerroin etsiväni Erican harjoja. Tyttö ojensi pakin minulle, ja sanoi olevansa Evie. Kerroin nopeasti nimeni,samalla kun Evie katosi satulahuoneesta. Palasin tamman luo. Se luimisteli vähän, kun aloitin harjaamisen. Harjasin kuitenkin voimakkain vedoin, ja hetkessä kirjava tamma rentoutui. Siitä lähtikin kunnolla pölyä! Harjailin sitä hetkisen, kunnes nappasin kaviokoukun, ja aloitin nostamaan kaviot putsausta varten. Erica ei ainakaan auttanut siinä hommassa! Sain painavan jalan ylös, ja putsasin kavion. Loput jalat menivätkin jo helpommin. - Olet vähän erilainen kuin russponit,Erica, totesin. Koska minulla oli aikaa, nappasin kamman, ja aloin selvittelemään tinkerin harjaa. Erica tuijotteli korvat hörössä tallin touhuja, jos nyppäsin liian lujaa, se kyllä luimisti korvansa vihaisesti. Sain harjasta takut pois viidessätoista minuutissa, ja selvittelin häntää sormin. Sekin tuli selvitettyä. Sitten kuulin tarmokasta kopinaa, ja pian vihaisenoloinen,punahiuksinen nuori nainen pyyhälsi ohitseni. Korkokengät vain paukkuivat, ja tukka hulmusi. Erica astui sivuaskeleita, ja pärskähti sitten. Harjasin sen vielä toisella harjalla, ja sitten lähdin viemään sitä ulos. Sain Erican helposti tarhaan,ja päästin sen Rexonan seuraan. Erica käveli vähän matkaa,ja pysähtyi sitten syömään. Samassa hiljaisuutta halkoi puhelimeni soittoääni. - No? äyskäidin nähdessäni isäni soittavan - Siskosi keroit,että vietät taas aikaa kaakkien kanssa! Enkö poika ole sanonut että se on pikkutyttöjen hommaa!?? Sinä muutat kohta tänne niin että... Katkaisin puhelun nopeasti. Onneksi isä asui yli kolmensadan kilometrin päässä! Hevosharrastuksenikin sain aloitettua vssta vanhempieni erottua,koka isä ei ehtinyt valvomaan tekemisiäni. Olinhan jo kuitenkin täysi-ikäinen,ja omapahan oli elämäni. Marssin vielä tallin taukohuoneeseen,jossa oli nuorehko mies. Hän oli kai Markus,tallin työntekijä. - Katos vaan,miehiäkin näkee! Markus huikkasi. -Joo, taitaa olla vähissä täällä, totesin. - No aikalailla, mies vastasi. -Markus, hän sanoi ja ojensi kätensä. -Niin arvelin,Mila puhui sinusta. Olen Jonah, sanoin. Jutustelimme hetkisen, kunnes se pahuksen puhelin alkoi soida. Ohjasin puhelun vastaajaan,kuuntelisin isän valitusta myöhemmin. Markuksen piti lähteä töihin takaisin,ja tarjouduin auttamaan. - Otatko noi paalit tosta ja viet ne Riimille ja Napille? Markus kysyi. Nyökkäsin ja vein heinät hevosille. Sen jälkeen pesimme vielä muutaman vesisaavin, ja Markus päätti,että korjaisimme vähän aitaa. Siispä teimme senkin. Sitten Markuksen työt loppuivat. - Markuuuuus!! kimeä kiljahdus kaiki korviimme. - Ilona, mies murahti. - Viitsisitkö pitää sille seuraa,en jaksaisi riidellä nyt? Markus aneli. Kävelin Ilonaa vastaan. Hän pysähtyi kohdalleni, ja vilkaisi minua arvioivasti. - Kuka sä oot? naikkonen ärähti. - Jonah. - Ootko nähny Markusta? Ilona kysyi. -Eei oo näkynyt, mutisin. - Ahaa, Ilona sanoi ja tuijotti minua. - No,nähdään,mumisin. Ilona huusi jotain perääni, kun lähdin kohti kotia. // Tervetuloa! Kiva kun olit hoksannut ottaa tuon minun blogimerkinnänkin mukaan tarinaasi! Etteköhän te tule Erican kanssa toimeen, vaikka se alussa saattaa vähän örrimöykkyä leikkiäkin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 19, 2013 14:38:07 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 2 Huokaisin, ja nousin autooni. Musta pelti kiilteli auringossa, ja avoauton katto auvautui hitaasti. Isä oli tulossa vierailulle huomenna. No, se olisi sen ajan murhe. Käynnistin auton ja painoin kaasun pohjaan. Tulin hiekka lentäen Vaahterapolun mutkaan, ja hidastin vauhtia. Hevoset syöpöttelivät tarhoissa, ja vaalea nuori nainen jakoi niille heiniä. Parkkeerasin autoni ja lähdin kohti taukohuonetta. Harmikseni siellä ei ollut kuin pari pikkutyttöä,eikä sitä, jonka olisin halunnut nähdä... Siispä päätin hakea Erican seurakseni, ja sainkin tamman nopeasti kiinni, koska se oli syömässä. - Tules nyt,tyttö, mutisin. Tulimme tallille, ja kiinnitin Erican karsinaansa. Harjat löysin nyt nopeasti, ja siirryinkin sitten harjaamaan tammaa. Ericaa tylsistytti olla tallissa kauniina päivänä, ja se olikin ottanut elämäntehtäväkseen litistää kalliit sisuskaluni ihan lyttänäksi. Työnsin tamman ties monetta kertaa kauemmaksi. - Seisos paikalla nyt, ärähdin. Erica mulkaisi minua, ja astui kapinallisesti askeleen lähemmäs. Siirsin sen tarmokkaasti sivuun, ja jatkoin harjaamista. Sain hetken kuluttua kirjavan tyttöseni asettumaan, ja myös harjattua. Mietin, menisinkö ratsastamaan, mutta en sittn kuitenkaan. Ehkä huomenna... Kysäisin joltain tallilaiselta, mihin voisin mennä juoksuttamaan Ericaa, ja tyttö sanoi että kenttä sopisi hyvin. Siispä päätin siirtyä sinne. Nappasin vielä ällön, kirkkaanpinkin kouluraipan mukaani, jos tammaan pitäisi saada vauhtia. Kentällä irrotin riimunnarun ja hätistelin Erican kauemmas. Annoin sen käyskennellä hitaasti muutaman kierroksen. Sitten napautin piiskaa, ja Erica säntäsi riehuen ympäri kenttää. Odottelin, että se rauhoittuisi, mutta huomasin kauhukseni sen säntäävän kohti kentän porttia. Eikai?!! Kyllä vain. Tamma hidasti aavistuksen, kokosi itsensä, ja hyppäsi sitten vähän vähemmän tyylikkään loikan ulos kentältä. Tuijotin hölmistyneenä kohti metsää kirmaavan tamman perään. Sitten säntäsin juoksuun, pujahdin portin välistä, ja lähdin seuraamaan Erican jälkiä. - Minne sä meet? Mila huikkasi. Pysähdyin, ja vilkaisin naista. Päätin kertoa totuuden, niin olisi parempi. -...Tuota noin.. Juoksutin Ericaa kentällä, mutta se hyppäsi portin yli, ja juoksi tuonne, sanoin häpeissäni. Mila vilkaisi pikaisesti metsään päin. Hän kirosi, ja käveli pari askelta edestakaisin. Sitten hän muisti minut. - Lähde sen perään, minä kerron muille, tallinomistaja käski terävästi. Nyökkäsin, ja lähdin juoksemaan kohti metsänreunaa. Seurailin katkenneita oksia, ja Erican suurten kavioiden painaumia. Käännyin polulle, ja tunsin jalkani jäävän kiinni johonkin. Lensin maahan, ja vierin vähän matkaa rinnettä alas. Rintaani viilsi kipu, ja oksat löivät naamaani. Nousin ylös - ja huomasin Erican-! Juoksi nopeasti tamman luo, ja sainkin sen helposti kiinni. Sitten lähdimme kohti tallia, ja tapasimme muut 'etsijät' . Mila huokaisi tyytyväisenä, kun Erica oli kunnossa. - Mitä sinulle on käynyt? Mila huudahti. - Mitä..Miten niin? mutisin. Mila nyökkäsi rintaani kohti, ja huomasin t-paitani etumuksessa verta. Ojensin Erican Sarille, ja riisuin paitani. Ihossani näkyi ikävännäköinen haava,muttei siitä itseasiassa paljoa verta edes tullut. Mila kehotti minua tulemaan puhdistamaan haavan. Painoin ihoani paidallani, ja seurasin Milaa talliin. Desifiointiaine kirveli tietysti vähän, mutta kestin sen kuin mies. Mila lähti hakemaan minulle uutta paitaa jostain, ja tuli nopeasti takaisin. Sain jonkun normaalin t-paidan, ja vedin sen päälleni. Mila lupasi pestä verisen paitani, mutta sanoin peseväni sen kotonani. Sari oli tuonut Erican talliin, ja lähdin taluttelemaan tammaa vielä hetkeksi kentälle. Avasin myös portin, sehän oli jäänyt kiinni viimekerralla. Erica pärski, mutta oli kuitenkin rauhallinen. Vein sen takaisin tarhaan, kun se käyttäytyi hyvin. Päätin lähteä kotiin päin, ja suuntasin autolleni. Lähdin tien päälle, ja huomasin tutunnäköisen hahmon kävelevän ilmeisesti kotiinsa päin. -Kelpaako kyyti? kysyin ikkunasta. - Ei, Evie tokaisi. - Häh? sanoin ihmeissäni. - Ei kelpaa, kiitos vain, Evie jatkoi. - Missä asut? kysyin. - Miksi kysyt, Evie tivasi. - Koska vien sinut kotiin, sanoin, niinkuin se olisi maailman yksinkertaisin asia. Evie pysähtyi, ja tuli autoon ovet paukkuen. Lähdin tämän ohjeiden mukaan ajelemaan. Tulimmekin hetkessä tytön talolle, ja hyvästelin tämän iloisella hymyllä. Evie heilautti minulle kättään hymyssä suin. // uu, minäki tahon avoauton! .. heti ku voitan lotossa... Mukava ja tapahtumarikas tarina! Ja onneksi ei naarmuja pahemmin käyny sinulle! Ois varmaan muutama muukin halunnu sinun paljasta kroppaa "sivellä" sillä desinfiointiaineella Jään innolla oottamaan, miten sinun ja Evien juttu lähtee käyntiin. Hiljaa hyvää tulee.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 21, 2013 8:20:47 GMT 2
// Tarina kirjoitettu lauantaina 20.7
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 3
- Jonah!Nyt et kyllä lähde tallille! äiti huudahti. - Minähän en täällä isän paskanpuhumista hevostalleista ole kuuntelemassa, ärähdin ja paiskasin auton oven kiinni. Äiti jäi nielemään pölyä, kun kaasutin tallille. Isä olisi noin puolen tunnin kuluttua täällä, enkä aikonut olla silloin kotona. Tulin tallin pihalle, ja katsahdin sivulle. Vapaita parkkipaikkoja oli paljon. Parkkeerasin autoni, ja huomasin Evien. - Evie! huusin ja virnistin. Tyttö kääntyi ja hymyili minulle. Lähdin kävelemään tyttösen luokse. Evie vilkaisi kasvoihini, kun virnistelin mietteliäänä. - ..Tuotaa, mutisin ja haroin hiuksiani. - Niin? Evie tivasi. - Haluisitko tulla hakemaan Ericaa kanssani? Ajattelin ratsastaa, mutta en ole varma muistanko ihan kaikkea... totesin. - Ehkä mun on sitten pakko pelastaa uljas pikku prinssi pulasta, Evie naurahti.
Kävelimme kohti tarhoja. Vilkuilin tyttöä vieressäni,mitä oikein voisin sanoa..? Lopulta en sitten sanonut mitään. Olimmekin jo Erican ja Rexonan tarhan luona,kun Evie puhkesi puhumaan. - Tuota noin.. Pystyisitkö viedä minut tänäänkin kotiin? tyttö sanoi varovasti. - Yhdellä ehdolla... virnistin ilkikurisesti. - No? Evie kysyi. - En kerro! huudahdin. Kävin pyydystämässä Erican ja hätistelin ruskan tamman pois portilta. Evie avasi portin, ja sulki sen Rexonan nenän edestä. Ruskea tamma jäi hölmistyneenä seisomaan,kun kirjava lähti löntystelemään kohti tallia. Evie ei puhunut mitään, enkä minäkään keksinyt sanottavaa. Tallissa kiinnitin Erican käytävälle, kun Evie haki harjat ja satulan ja muut. Aloimme harjaamaan kirjavaa tammaa hiljaisuudessa. Evie jutteli jotain Ericalle, kun minä harjailin tamman häntää ajatuksiini vaipuneena. - Oletko jo ratsastanut? kysyin. - Meinasin juuri hakea Simon kun tulit, Evie sanoi. - Sori, mutisin. - Ei sun oo pakko auttaa, jatkoin hymähtäen. - Ei mulla mikään kiire oo, ja mullakin on tähän auttamiseen yks ehto! tyttö julisti. - Häh? On vai? hölmistyin. - Haluun kokeilla Ericaa, Evie totesi. Nyökkäsin, ja aloimme laittamaan satulaa. Osasin sen suunnilleen oikein, paitsi että laitoin sen liian eteen. Evie neuvoi minua hiukan kärsimättömästi, mutta saimme kuin saimmekin tamman varustettua. Evie nappasi kypäränsä, ja minäkin etsin omani. Evie tahtoi mennä maneesiin, joten menimme sinne.
- Osaaks sä siis mitä? Evie kysyi. - No kaikki askellajit, ja oon hypännyt viiskytsenttiä, tokaisin. Evie nyökkäsi hymyillen, ja auttoi minut selkään, jonne pääsinkin aika notkeasti. Salilla käymisestä oli hyötyä, vaikka se ei ratsastusta voittanutkaan. Jalustimet ja satulavyö saatiin laitettua helposti. - Meen tonne katsomoon istuu, Evie sanoi. Nyökkäsin, ja painoin pohkeet Erican kylkiin. Tamma lähti uralle aika reipasta tahtia. Kävelin hetkosen pitkillä ohjilla, ja Evie selaili puhelintaan katsomossa. Sitten hän sanoi, että voisin alkaa keräilemään ohjia, ja tekemään ympyröitä. Käänsin Erican ensin liian pienille volteille, mutta sain sitten Evieltä neuvoja, ja Erica kulki kai ihan hyvin. Sitten vaihdoimme suuntaa, ja Evie 'käski' siirtyä raviin. Napautin tinkeriä pari kertaa pohkeilla, ja sain kuin sainkin sen raviin. Ravailimme pari kierrosta suoraan, kun harjoittelin taas pitkästä aikaa keventämistä. Sitten aloimme taas tekemään ympyröitä, ja Evie jopa kehuikin minua pariin otteeseen. Ravasimme pari kierrosta toiseen suuntaan, ja sitten hidastin käyntiin hetkeksi. - No ei se nyt ihan huonosti mennyt... Evie sanoi hymyillen, kun vilkaisin häntä. - Kiitos, sanoin. - No, nyt voit ottaa laukkaa, Evie sanoi hetken kuluttua. Nyökkäsin virnistäen, ja aloin keräillä ohjia, nostin ensin ravin, ja seuraavassa kulmassa annoin laukkapohkeet. Erica nosti kiltisti tasaisen laukan, ja laukkasimme kaksi kierrosta, kunnes vaihdoin ravissa suuntaa, ja laukkasin myös toiseen suuntaan. Sitten siirsin energisen tamman käyntiin, ja kysyin, tulisiko Evie nyt kokeilemaan. Tyttö nyökkäsi, ja saapui katsomosta. Pysäytin Erican maneesin keskelle, ja hyppäsin selästä. Evie kapusi selkään, ja lyhensi jalustimia pari reikää. Sitten tytöt lähtivät liikkeelle, ja siirryin katsomoon. Evie käveli pari kierrosta, ja alkoi mennä ympyröitä ja peruutuksia ja pysähdyksiä käynnissä ja ravissa. Erica liikkui mielestäni oikein upeasti, ja Evie ratsasti hyvin. Sitten tyttö alkoi ottaa laukkaa pääty-ympyrällä. Erica meni reippaasti, mutta kauniisti. Evie laukkasi myös toiseen suuntaan, ja käveli sitten kierroksen. - Tämähän on tosi kiva! tyttö hihkaisi. Nyökkäsin virnistäen, niinhän se oli. Evie alkoi menemään ravissa kahdeksikkoa, ja Erica liikkui kivasti. Sitten hän hidasti käyntiin, ja antoi tamman venyttää kaulaansa. Samassa maneesin ovi aukesi, ja sisään tuli musta hevonen ja punahiuksinen tyttö, joka iski Evielle silmää huomattuaan minut. - Moi! Mä oon Rebekka, sä oot kai Jonah? tyttö tervehti. - Joo,oon , virnistin. Evie mulkaisi Rebekkaa hymyillen samalla minulle. Rebekka nousi hevosensa selkään, ja Evie käveli vielä kierroksen. Sitten hän hyppäsi alas selästä ja nosti jalustimet. - Mennäänkö? kysyin, ja tyttö nyökkäsi.
- Mites meni? Sari kysyi. - Hyvin, vastasimme Evien kanssa samaan aikaan. Vilkaisin tyttöa, ja huomasin hänen katsovan minua. - Jaahaas... No hyvä juttu, Sari sanoi hymyillen. Evie nykäisi satulavyön irti ja vei satulan sitten pois. Operoin suitset pois ja laitoin riimun Erican päähän. Evie nappasi minulta suitset, ja vei ne pois. Jäin harjaamaan tammaa, ja Eviekin tuli hetken kuluttua. Harjasimme Ericaa hetken, ennenkuin Evie alkoi puhumaan. - Tuletko huomenna tallille? - Äh, en tiedä, en taida päästä, isä tulee pitkästä aikaa vierailulle, sanoin. - Aa, okei, Evie sanoi. Avasin suuni, mutta pudistin sitten päätäni, koska en keksinyt mitä sanoa. Vein Erican harjat, ja odottelin Evietä, ja veimme sitten Erican tarhaan. Evie nappasi Simon samalla, ja otti sen karsinaan harjattavaksi. Seisoskelin hetken karsinan edessä, ja menin sitten taukohuoneeseen, jossa oli vain kissa. Rapsuttelin Toheloa hetken, ja join kupin kahvia, jonka joku oli hetki sitten keittänyt. Palasin sitten Simon karsinalle, ja Evie olikin juuri lähtemässä. - Mitä sä meinaat tehdä? kysyin. - Meen koulua, luulisin, Evie sanoi. - Okei, vastasin. Menimme maneesiin, jossa Rebekka oli juuri nousemassa selästä. Hän lähti virnuillen pois, ja Evie kapusi Simon selkään ja kiristi näppärästi satulavyön. Juttelimme niitä näitä, samalla kun Evie käveli. Jäin sitten seisomaan paikoilleni, kun Evie teki erilaisia kiemuroita, voltteja ja pysähdyksiä, ja nosti sitten ravin, jossa teki samoja juttuja. Sitten hän antoi Simon kävellä hetken, ja otti sitten kai pohkeenväistöä. Sen jälkeen Evie nostikin jo laukan, ja laukkasi voltteja ja ympyröitä, myös toiseen suuntaan. Evie ravaili vielä hetken, ja Simo näytti hyvältä. Sitten tyttö hyppäsi alas selästä ja nosti jalustimet. - Tuu, mennään metsäpolulle kävelee, hän sanoi. Kiiruhdin perään, ja suuntasimme kohti metsää. Simo oli rauhallinen, ja käyttäytyi hyvin. Kävelimme metsäpoluilla jonkun kymmenisen minuuttia, ja menimme sitten talliin.
Nappasin Simon satulan pois, ja Evie vei sen karsinaan. Vein satulan pois, ja jäin harjaamaan Simoa. Evie vei suitset ja hetken päästä harjat pois, ja sitten veimme Simon takaisin tarhaan. Taputin sitä pepulle, kun evie päästi ruunan kavereittensa seuraan. Katselimme hetken poneja, ennenkuin lähdin kävelemään tallille päin, ja Evie tuli perässä. - Mikä se sinun 'yksi ehtosi' on? tyttö kysyi. - En kerro vieläkään, hymisin. Evie puuskahti ja tökkäsi minua kylkeen. Nauroin, ja jatkoimme autolleni. Evie tarkasteli minua hetken, ja pidin naamani peruslukemilla. - No? Evie tiuskaisi. - No mitä no? nauroin. Evie ärisi vihaisesti, mutta hänen suunsa kääntyi pian hymyyn. Kipusin autoon, ja Eviekin tuli hetken päästä. Kurvasin tallin pihasta, ja painoin vähän kaasua. Olimme ajelleet pari minuuttia, kun päätin kertoa Evielle ehtoni. - Se on muuten... pusu, sanoin. - Täh? Et varmana oo tosissas! Evie äännähti. Vilkaisin Evietä hymyillen iloisesti. Evie näytti räjähtävän minä hetkenä hyvänsä, ainakin hänen naamansa helotti siihen malliin. - Tekis mieli..Lyödä sua! Evie mumisi kädet nyrkissä. - Antaa mennä vaan, sanoin ja hidastin vauhtia. Evie tarkkaili minua nähdäkseen, olinko tosissani, ja iski sitten nyrkkinsä vatsaani. Sattuihan se vähän, koska tyttö oli kai oikeasti vihainen. Huokaisin, ja kiihdytin auton taas normaalivauhtiin. Evie tuijotti keskittyneesti ikkunasta ulos. En kai ollutkaan ihan niin hurmaava kuin luulin... - No, okei, Evie ärähti sitten. - Mitä? henkäisin ja meinasin ajaa ojaan. - Ohjaa! Evie kiljaisi. Suoristin auton ja sain sen pidettyä loppumatkan tiellä. Tulimme Evien talolle, ja pysäytin auton. Istuimme hetken paikoillaan hiljaa. Hetken päästä vilkaisin Evietä. Tyttö väänteli käsiään, ja kääntyi sitten minun puoleeni. - Evie... mutisin. No, Evie täytti ehtoni. Sovimme tapaavamme tallilla huomenna vasta kuudelta, kun olisin ehtinyt olla isän kanssa. Jätin tytön kotinsa eteen, ja painoin kaasua hiukan, saaden autoni liikkeelle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 27, 2013 12:43:47 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 4 - Soojaa tyttö, mutisin Ericalle. Nappasin tamman riimunnarusta paremmin kiinni, ja jatkoin matkaa tallille. Kirjava hevonen oli pelästynyt ruohikasta rynnännyttä Toheloa, mutta rauhoittui sitten, kun tunnisti kissan. Pääsimme nopeasti tallille, ja kiinnitin tamman käytävälle, ja aloitin harjaamisen. Erica ei ollut kauhean likainen, ja sainkin sen harjattua nopeasti. Laitoin kaikki kamat valmiiksi, ja räpelsin sitten kypärän hihnan sopivaksi. Tervehdin muutamaa uutta hoitajaa, jotka olivat ilmestyneet Vaahterapolkuun vähän aikaa sitten. Rose ja Catherine kai..? Sitten nappasin Erican mukaani, ja lähdimme kohti kenttää. - Moikka Jonah! Zombin omistaja Rebekka tervehti. - Moi, vastasin, ja kannustin Ericaa liikkeelle. Hyppäsin selkään, kun sain satulavyön jotenkuten kiristettyä. Erica lähti iloisesti liikkeelle. Katsoin kännykästä hetken kuluttua kelloa, olin kävellyt kymmenen minuuttia. Huomasin samassa myös Evieltä viestin. Näpyttelin vastauksen, ja otin sitten ohjat.Erica nosti mukavan ravinsa, ja ravailin kentällä ympyröitä. Vaihdoin sitten suuntaa, ja ravasin siihenkin suuntaan. Annoin Erican kävellä sen jälkeen. Sitten päätin laukata, ja käänsin Erican keskiympyrälle, jossa nostin laukan, ja laukkasin pari ympyrää, kunnes laukkasin toiseenkin suuntaan, ja ravasin sitten hetken, ennenkuin annoin Erican hidastaa käyntiin ja kävellä pitkillä ohjilla jonkun kymmenen minuuttia, jonka jälkeen hyppäsin selästä ja lähdimme takaisin talliin. - Hieno tyttö! sanoin Ericalle, joka uskaltautui vesiboxiin. Tamma tosin näytti siltä, että ryntäisi ulos sieltä heti kun mahdollista. Rapsuttelin sitä hetken, ennenkuin palautin sen takaisin käytävälle, siksi aikaa kun harjasin sen ja vein satulan ja suitset pois. Erica seisoskeli rauhassa paikoillaan, ja odotteli, että veisin sen takaisin tarhaan. Ja niin veinkin, ja palasin sitten taukohuoneeseen juomaan kahvia. - Hyi YÖK! Kuka tän on keittäny? huudahdin nielaistessani kahvia. - No ei se nyt noin pahaa oo! jonkun yksityishevosen omistaja puolusteli, ja lähti sitten taukohuoneesta. - On se...mumisin ja mietin, joisinko kahvin vai en. Päädyin sitten nieleskelemään vahvaa kahvia kurkusta alas, ja tervehdin taukohuoneeseen astuvaa nuorta miestä,Sacramentoa, Peikon hoitajaa. Hän vain käväisi taukohuoneessa, ja meni sitten jonnekkin. Kaadoin loput kahvit viemäriin, koska en vain kyennyt nielaisemaan enään yhtään millilitraa. Sitten lähdin autolleni, ja suuntasin kotiin. //Tästä nyt tuli vähän lyhyt.. // Hyvä oli, vaikkei pitkä ollutkaan. Ei niiden kaikkien tarvitsekkaan olla mitään kilometritarinoita
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 30, 2013 9:24:19 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 5
Nappasin Erican tarhasta matkaani, ja lähdimme tallille päin. Talli kumisi tyhjyyttään, vain Peikko-ruuna hirnahti hiljaisesti, kun saavuimme tamman kanssa sinne. Nakkasin Erican sitten karsinaan, ja menin käymään taukohuoneessa, josta löysinkin pari ihmistä. Catherine- eikun Cata -, sekä Petra ja Vela. Moikkasin tyttöjä, ja jäin juttelemaan hetkeksi. Ulkona oli niin kuuma, ettei huvittanut vielä lähteä ratsastamaan. Erica sai myös 'viilentyä' hetken tallissa, jossa oli paljon viileämpää kuin ulkona, auringonpaisteessa. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat lähteä taukohuonesta, jolloin minäkin siirsin tamman käytävälle, ja aloitin sukimaan sen kirjavaa karvaa. Sen jälkeen varustin sen, ja suuntasin kenttää kohti.
- Sooh, mutisin, ja nousin selkään. Kiristin vyön nopeasti, ja lähdin kävelemään ympäri kenttää. Tein vähän pysähdyksiä jo alkukäynneissä, mutta ne eivät hirveästi tammaa rasittaneet. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen otin ohjat käteen, ja aloitin tekemään voltteja ja lisää pysähdyksiä. Erica kuunteli hyvin. Tein sitten toiseenkin suuntaan, ja Erica alkoi viskellä päätään, kun ötökät alkoivat kerääntyä lähistölle. - No, ravataanko? kysyin. Annoin pohkeita, ja Erica säntäsi raviin, ja kääntelin sitten kaikenlaisia kiemuroita ja voltteja, ja tein vähän vauhdin säätelyä, ettei koko ajan kaahotettaisi vain ympäri kenttää. Hidastukset menivät vähän huonommin, koska Ericalla oli energiaa, mutta vauhdikkaampi ravi sujui oiken hyvin. Kävelin sitten pari kierrosta, ennenkuin päätin ottaa laukkaa, ja kokeilla nostoja käynnistä. Keräsin ohjia, annoin pohkeita, ja tein puolipidätteitä, että Erica aktivoi käyntinsä, ja seuraavassa kulmassa annoin laukka-avut, joiden ansiosta siirryimme yhden raviaskeleen kautta laukkaan. - Kannattaa maiskauttaa niin se nostaa käynnistä! Markus huhuili. - Okei, vastasin ja yritin uudelleen,kera maiskutuksen. Tällä kertaa laukka nousikin heti, ja taputin tammaa kiitokseksi. Nostin sitten parit laukat toiseenkin suuntaan, kunnes menin vielä ravissa kahdeksikkoa asetellen ja taivutellen, ja sitten annoin Erican kävellä. Sille oli tullut vähän hiki, joten päätin pestä sen -sienellä. Sen pesupaikkakammo ei ollut vielä ihan parantunut, vaikka se suostuikin tulemaan sinne jo ihan kiltisti. Hyppäsin pois selästä, ja lähdimme tallia kohti.
- Moikka Jonah! Evie hihkaisi, kun astuimme tamman kanssa talliin. - Moi, vastasin hymyillen. Tyttö käveli luoksemme, ja pesimme Ericaa. Huomasin Simon seisovan karsinassa, ja mutustavan porkkanaa. - Käviksä ratsastamas? kysäisin. - Joo, menin vähän aikaa ilman satulaa, tyttö hymyili. Nyökkäsin, ja kävin viemässä Erican satulan ja suitset sekä harjat pois, sillävälin kun Evie huolehti sienistä ja ämpäristä. Hetkessä olimmekin valmiita, ja sitten veimme molemmat heposet ulos. Käppäilimme sitten takaisin tallille, jossa olikin nyt paljon porukkaa. Ehkä se, että kello oli siirtynyt muutaman tunnin eteenpäin, herätti ihmiset...
- Moikka kaikki! tervehdin astuessani taukohuoneeseen. Tervehdyksiä kuului joka suunnasta, ja ahtauduimme Evien kanssa sohvalle, jossa istuivat jo Suuva ja Tessa. Joku keitti kahvia, ja nappasinkin mukillisen. Evie kertoili muille eilisistä kisoista, kun sekotin kahviani. Palasin sitten sohvalle, ja yritin olla kaatamatta kahviani muiden päälle. Milakin saapui taukohuoneeseen, mukanaan Wienna ja Tohelo. Tohelo loikkasi myös sohvalle, ja tönäisi kättäni, mutta sain pidettyä kahvikupin pystyssä. Evie rutisti kissan syliinä, ja se alkoikin kehrätä melkein heti. Jäimme sitten taukohuoneeseen juttelemaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 21:37:23 GMT 2
Jonah& Fabrice's Exaggerated Direction # 6 Kaikki kaatui päälle. En päässyt opiskelemaan, Evie ja hänen kaverinsa sekä Markus vihasivat minua, Milakaan ei varmaan luottanut minuun. Isä oli tyytymätön minuun, koska en lähtenyt jalkapalloleirille kuukaudeksi. Et päässyt opiskelemaan, mitä sinä sitten teet,jos kerran et mene leirille? Niitä kaakkeja lääpit kaikki päivät, typerä poika. Joo-o, niimpä niin. Isä oli saanut vastaukseksi vain luurin korvalle, ja äiti palkaksi 'kotiarestista' (c'moon, kuka antaa kahdeksantoista vuotiaalle kotiarestia?) sen, että olin häipynyt kaverini asuntovaunulle. Elämäni meni siis todella hyvin!
Erica hörähti minulle, kun harjasin sitä pehmeällä harjalla. Tamma vaikutti iloiselta seurastani, toisin kuin moni muu. Päätin viedä sen kävelylle metsään, huomenna alkaisi taas ratsastustunnit, ja halusin tamman nauttivan viimeisestä lomapäivästään. Sain harjailtua kirjavan karvan sieläksi ja puhtaaksi, ja ilmoitin Milalle lähteväni metsään kävelylle. - Et kai sä eksy sinne? hän kysyi. - En, vastasin ja lähdin tamman kanssa pihasta. Mila nyökkäsi perääni, ja jäi talliin. Erica näytti iloiselta, ja tepasteli innoissaan riimunnarun päässä. Tamma napsi muutamia ruohonkorsia, mutta muuten se pysyi hyvin matkassa ja käveli sopivaa vauhtia. Aurinko pilkahteli puiden välistä, ja tiellä ei näkynyt muita. Muutaman minuutin kuluttua käännyimme jonnekkin polulle, jossa Erica säpsähteli oravaa, mutta oli muuten rauhallinen. Yhteensä kävelyretkemme kesti jonkun kaksikymmentä minuuttia. Tallilla jätin Erican suoraan tarhaan, vein harjat pois ja suuntasin taukohuoneeseen, jossa olivat jo Rebekka, Kathreen, hänen 'miehensä' Mikko sekä Rosanna, nuori neitonen. Tervehdin heitä, ja aloin selata faceani,huomaten Evien poistaneen minut kavereistaan. Larissa tuli myös sinne, mulkaisten minua niin, että varmasti huomasin sen. Hän ei selvästikään arvostanut henkensä pelastamista. Hetken kuluttua Eviekin pelmahti sisään. Vilkaisin häntä tyhjä ilme kasvoillani, mutta tyttö käveli ohitseni muiden viereen. Hetken kuluttua kaikki katosivat, ja jäin keittämään itselleni kahvia. Join pari kupillista, ja menin sitten ulos, huomaten Larissan ja Evien kentällä. Hipsin sitten kentän laidalle, osittain pois näkyvistä. - Sehän meni hyvin! ilmoitin Larissalle hänen ratsastettua kouluradan. - Mitä sinä teet siinä?! Kannattaa lähteä hyvin äkkiä pois näkökentästäni tai.. Larissa sanoi vihaisesti. - Tai mitä? Lyöt niin kuin eilen, yhtä kevyesti? sanoin eilistä muistellen. Huomasin Evien kävelevän hiukan vihaisen näköisenä lähemmäs, ja käännyin virnistäen tyttöä kohti. Hän pysähtyi puolen metrin päähän ivallisesti hymyillen. - Tuntuuko tämä kevyeltä? hän sanoi kepeästi, ja potkaisi minua sitten arkaan paikkaan. Nimittäin kulkusille. Auts. Painoin kaksinkerroin, ja näin tytön hymyilevän tyytyväisenä itseensä. Nousin vihaisena ylös, ja puristin käteni nyrkkiin, kunnes se iskeytyi kaiken raivoni ja hämmästykseni voimalla tytön naamaan. Hän astui taaksepäin kasvojaan pidellen. - Mieti ämmä mitä ensikerralla teet! huusin. Harpoin autolleni niin lujaa kuin pääsin, ja painoin sitten kaasun pohjaan. Muutamat hevoset tarhoissa juoksivat pari askelta kauemmas, kun kaahasin ohi. Auto heittelehti tiellä, ja muutama muu kuski tööttäsi vihaisesti. En välittänyt. Ajoin pienelle metsätielle, kunnes se loppui, ja pysäytin sitten auton. Astuin ulos autosta, ja nojasin kyynerpääni konepeltiin. - Voi *piip piip piip* ! ärjäisin pimenevään metsäiltaan. Taas yksi nimi minua vihaavien listaan. Nimittäin minä itse. Tämän jälkeen minun oli turha kuvitella palaavani tallille. Huomenna Mila kertoisi huonot uutiset. En saisi enää käydä siellä... Huomasin puhelimeni alkavan soittamaan tuttua soittoääntäni. Tuntematon numero, se väitti. - Jonah? vastasin kysyvästi. - Nyt olet mennyt kyllä liian pitkälle! kuulin Milan äänen. - Tiedän. Odota! Odota, mutisin nopeasti ennen kuin nainen ehti aloittaa räyhäämisen. - No? Yritäppä kuule puolustella itteäs, Mila sanoi, yrittäen kai hillitä itsensä. - Tiiän että luultavasti vihaat mua, ja Evie ainakin vihaa... Mutta niin kyllä mäkin, enkä voi antaa itelleni anteeks. Saan varmaan sinne porttikiellon.. mutisin. - ...luuletko osaavas hillitä ittes? nainen kysyi. - Pakkohan mun on, totesin. - Siinä tapauksessa saat vielä jatkaa Erican hoitamista, mutta väkivalta ei kuulu tallille, Jonah! Mila painotti. - Ei ei.. Kiitos, sanoin, ja suljin puhelimen. Huh huh. Huomisesta päivästä saattaisi tulla elämäni vaikeimpia. Pakko olisi ainakin Evieltä yrittää pyytää anteeksi. Olinkohan onnistunut pilaamaan kaiken..? // täällä EI tapella tai saa minulta selkään! eikä ku...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 1, 2013 17:41:05 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 7
Ajoin tallia kohti hitaasti, ja varoin, ettei mutkan takaa tulisi yhtään hevosta, ratsastajaa tai muitakaan. Tallin pihalla parkkeerasin auton nopeasti, ja menin taukohuoneeseen, jossa olivat Annika ja Vilma. Tytöt vilkuilivat minua, kun kaadoin kahvia, ja menin istumaan pöydän viereen. Vilkaisin hetken kuluttua lapsia, jotka häipyivätkin sitten taukohuoneesta. Larissa kävi ovella kääntymässä, mutta lähti huomatessaan minut. Jäin hetkeksi istuskelemaan, ja rypemään itsesäälissä nähdessäni Evien kävelevän pihalla. En kuitenkaan halunnut mennä vielä puhumaan hänelle, joten siivosin Erican karsinaa, ja tarkistin mille tunnille se oli menossa. Kello seitsemäntoista, valmennustunti siis. Lähdin ulos, ja huomasin tilaisuuteni tulleen Evien kävellessä kottikärryjen kanssa pihalla.
Kävelin hänen vierelleen, ja samassa tyttö huomasi minut, ja kaatoi kottarit säikähdyksestä. Pysähdyimme molemmat, ja Evie avasi suunsa. - Mitä sä haluut? Anteeks. Oon hirvee ihminen. Mä rakastan sua. En kuitenkaan avannut suutani, ja pudistin sitten päätäni, astuen lähemmäs tyttöä, joka astui kauhuissaan askeleen taaksepäin. Levitin käteni. - Anteeks. Oon tosi pahoillani kaikesta.. mumisin. Evie mulkoili minua, huojui edestakaisin, ja nosti sitten katseensa kasvoihini. - Öö, no emmä tiiä uskallanko antaa sulle vielä anteeks.. Nyökkäsin, ja nostin kottikärryt maasta, ja lähdimme viemään niitä pois. Kävellessämme pysäytin Evien ojentamallani käteni hänen eteensä. - Eli et enään vihaa mua? hymähdin. - Hmmmm.. Emmä ihan kokonaan.. Evie sanoi hetken kuluttua. - Te kaksi nyt heti tänne sieltä! kuulimme Markuksen huutavan. Hän johdatti meidät Milan talolle, ja aloin aavistella pahinta. Olinkohan vahingossa tehnyt jotain.?
- Väkivaltaa minä EN tule hyväksymään täällä tallilla yhtään! Onko selvä? Mila puuskahti. - Nyt varsinkin kun tunnit alkoivat tänään, täällä on maksavia asiakkaita enkä halua saada tallilleni mainetta että täällä vain tapellaan! Tai kuherrellaan niin kuin kiimaiset kanit! Te ETTE riehu, huuda toisillenne, pussaile, kouri toisiannemistään ja ennen kaikkea pidätte housut jalassa. KOSKEE myös teitä Larissa ja Markus, luuletteko etten minä huomaa jos meidän sängyssämme on käyty kuhertelemassa? nainen jatkoi. Purin huuleeni ja vilkuilin kuumeisesti ikkunasta ulos yrittäen pitää pärstäni peruslukemilla. - Ja turha kuvitella että pääsisitte edes leirimökkiin irstailemaan, se on ja pysyy visusti lukossa! Mila sanoi. Markus ja Larissa punastelivat sohvalla, ja Evienkin naama loisti, hän näytti pidättävän naurua. - Noniih, ymmärrättekö nyt varmasti mitä teille just sanoin? Jonah ei mene antamaan tekohengitystä kenellekkään vaikka tämä makaisi sinisenä paskakasassa, Larissa ja Markus pitää näppinsä erossa toisistaan tallialueella sekä tässä talossa ja Evie ei runno toisten kulkusia enää. Okei? EI väkivaltaa! Jos ette usko, niin saatte selkäänne! Mila huudahti. - Mutta etkös sinä just sanonu... Markus vinoili Larissan viereltä, kunnes Mila mulkaisi miestä. - Oikeasti! Jos te ette muuta tapaanne, niin joudun teidät valitettavasti potkimaan pihalle täältä ja antamaan porttikiellon, koskien myös sinua Markus! tallinomistaja sanoi. - Anteeksi, mutisimme Evien ja muiden kanssa. Mila hymyili meille hiukan. - Noniin nyt kaikki jatkamaan hommia! nainen sanoi sitten ja hätisti meidät ulos.
Evie lähti hoitamaan Simoa, ja minäkin suuntasin kirjavan tamman tarhalle. Rebekka mulkaisi minua matkalla, mutta en välittänyt. Evie antaisi anteeksi! Hymyilin Wiennalle, joka toljotti minua häntä heiluen, keppi suussa, ja lähti sitten koiranvirne naamallaan muualle. - Ericaa! huhuilin. Tamma nosti päänsä ja ravasi luokseni. Nappasin sen tarhasta, ja rapsuttelin hetken Rexonaa. Erica nykäisi minua kohti tallia, ja meninkin harjailemaan sitä, kunnes eräs nuori nainen tuli karsinalle, ja aloimme juttelemaan. Hän oli Juuli, joka meni Ericalla seuraavana. Hain varusteet, ja Juuli kikatti, kun jaksoin nostaa satulan, suitset sekä hänen saapaskassinsa yhdellä kerralla maasta. Huomasin Juulin yrittävän hivuttautua lähemmäs minua, ja kiersin tarkistamaan satulavyötä toiselle puolelle. - Laita sitä jalustinta vähä lyhyemmäks, kun mä menin täl viimeks,tokaisin. - Ai sä ratsastatki? Tosi kiva! Juuli sanoi ja astui lähemmäs minua. - Eikun muuten vaan istuin selässä. Kai mä nyt ratsastan jos tää kerran on mun hoitsu, sanoin virnistäen. - No mutta, tunti alkaa vasta viidentoista minuutin päästä, ei laiteta vielä suitsia sulle.. puhelin tammalle. Nojailin karsinan oveen, ja Juuli tuli seisomaan viereeni. Huomasin hänen tuijottavan kasvojani, ja käänsin katseeni. - Tota Jonah.. hän aloitti. - Heii tota, mä oon sitte varattu, tällee muuten vaa, sanoin tytölle. Juuli astui pois viereltäni, ja mutisi itsekseen. Käänsin tytön itseäni kohti. - Eihän me olla tunnettu kun kakskytä minuuttia, sanoin tarkistaessani ajan kellosta. - Joojoo, niin.. Juuli sanoi, ja tunki sitten Ericalle suitset. Väistin ovelta, ja tyttö raahasi tamman maneesiin.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- Hoidanks mä sen pois vai onks sulla kiire? kysyin Erican kanssa palaavalta Juulilta. - Kyl mä osaan kuule ihan ite! kipakka vastaus saavutti korvani. - No okei, antaa mennä sitten vaan, totesin ja palailin taukohuoneeseen. Larissa,Petra, Markus, Kathreen ja Evie istuskelivat sillä, ja sainkin osakseni mulkoilua. Evie tuli kaatamaan minulle kahvia, ja Larissan silmät levisivät. Hän kuiskasi jotain Evielle, kun tyttö istui tämän viereen, ja Evie kohautti harteitaan. Muut jatkoivat juttelua, kun lueskelin jotain tylsää pöydän ääressä. En kuitenkaan yrittänyt tunkea mukaan juttuihin. - Evie, haluutko kyydin? kysäisin hiljaa. Koko huone tuntui odottavan vastausta. - Mikäs siinä, tyttö hymyili ja vilkaisi minua toljottavaa Larissaa. Menimme autolleni, ja siirsin avoautoni hitaasti liikkeelle. Suuntasin ulkomuistista kohti Evien kotia. - Sä ajat paremmin, tyttö tokaisi vierestäni. Nyökkäsin. Emme jutelleet enempää, vaan ajelimme rauhassa, ja tulimmekin pian Evien kodin eteen. Nojauduin häntä kohti, mutta Evie pudisti päätään hymyillen. - Sä löit mua eilen. En oo vielä antanut anteeksi, hän sanoi iloisesti, ja hyppäsi sitten autosta ulos. Huokaisin hiukan pettyneenä, ja vilkutin sitten hänelle, ennenkuin jatkoin matkaa kohti kotia.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 6, 2013 18:05:54 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 8
Laittelin juuri Ericalle suojia, koska se oli menosa jatkoryhmän tunnille, ja heillä oli puomeja vuorossa.Samassa karsinalle pelmahti noin neljätoistavuotias tyttö, joka aloittikin juttelemaan ja laittoi samalla satulan, minun laittaessani suitsia. Tyttö, nimeltään Johanna, oli pian valmis, ja päätin mennä hetkeksi katsomaan tuntia. Samalla tunnilla olivat Anna,Bawca ja Fella. - Moi Jonah! Rosanna hihkaisi maneesista, jossa oli auttamassa Fellan ratsastajaa selkään. - Moikka, naurahdin. Rosanna tuli katsomoon, ja katselimme kun ratsukot kiersivät maneesia Helenan ohjeiden mukaan. Erica yritti jotain omiaan, mutta Johanna sai sen kuriin. Ratsukot tekivät voltteja, käynti-ravi siirtymisiä sekä kolmikaarista kiemurauraa, ennenkuin alkoivat tekemään laukannostoja pääty-ympyrällä. Johanna ja Erica saivat kehuja, ja samoin kaikki muutkin, vaikka Bawca pukittikin pari kertaa, ja Fella ei suostunut nostamaan laukkaa. Sen jälkeen ratsukot menivät vielä hetken ravissa ja laukassa puomeja, ennenkuin alkoivat ravailemaan loppukäyntejä. Kun tunti loppui, Rosanna ilmoitti tulevansa hoitamaan Erican kanssani, koska Fella meni vielä toisen tunnin. Varmistettuaan, että seuraava ratsastaja pääsi kyytiin, Rosanna seurasi minua ja kirjavaa tammaa talliin.
- Voisiksä huomenna lähtee mukaan maastoon? Rosanna kysyi ottaessaan Ericalta etusuojaa pois. - Öö, joo varmaankin, vastasin. - No kiva! Mihin aikaan kävis? tyttö jatkoi siirtyessään takasuojan luokse. - No joskus kuuen aikoihin illalla? Ei ois nii kuuma? pohdin. - Eiköhän se käy.. Anna numeros ni voin soittaa jos ei käy, Rosanna sanoi ja näpyttelin puhelinnumeron hänen kännykkäänsä. Pesin Erican sienellä Rosannan viedessä varusteet. Markus saapui talliin,hän oli ilmeisesti yötallissa. Moikkasin miestä, vaikkemme kovin hyvissä väleissä olleetkaan. - Ooksä Larissaa nähny? Markus kysyi. - Juttelin mä äsken sen kaa.. Meni Tintillä kentälle, vastasin. - Okei, Markus sanoi ja suuntasikin kenttää kohti. Huomasin puhelimessani kuvan Eviestä ja jostain issikasta. Huomenna viis tuntia ratsastusta! Mahtavaa, ikävä kuitenkin :* oli viestinä. Naputtelin vastaukseksi jotain hempeää, ja huomasin Rosannan tulevan takaisin. Tungin puhelimen taskuun, ja rapsuttelin Ericaa korvan takaa, Rosannan jutellessa jotain. Kello oli viisitoista vaille, joten tuntia oli vielä vähän jäljellä. - Meinaaksä niihin kisoihin mennä? tyttö kysyi. - Jaa-a..Evien mielestä mä voisin, ite en oo ihan varma.. totesin Ericaa vilkuillen. - No, raviohjelmaa ja jotain pikkuesteitä vaa yrittämään! Rosanna naurahti hymyillen. Hymyilin tytölle, ja juttelimme vielä jostain hänen kisoistaan, jossa hänen ratsunsa oli pukitellut ja jotain. Itse mietiskelin, soittaisinko Evielle, vai olisiko se sitten liian kallista, kuinkahan paljon kaukopuhelu Islantiin maksaisi...
Taukohuoneessa oli muutama hoitaja, joista en ollut kuullutkaan, sekä Annika ja Vilma. Juttelin hetken kaikkien kanssa, ja sitten Larissa ja Markus tulivat myös sinne. Moikkasin heitä, ja aloin puhumaan sitten taukohuoneeseen pariskunnan perässä tulleen Rosannan kanssa. Juttelimme hetken, kunnes äiti soitti, että "...nyt kotiin sieltä ja vauhdilla koska sinun pitää tehdä sitä tätä ja tota ennenkuin joku naapurin pappa tulee kylään huomenna.."
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 7, 2013 16:52:12 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 9
Nousimme Rosannan kanssa ratsujemme selkään, huikattuamme ensin Milalle suunnitelman lähteä maastoon. Erica steppaili muutamia askeleita, mutta oli muuten rauhallinen, kun kiristin satulavyötä ja pidensin jalustimet eilisen ratsastajan jäljiltä. Sitten Rosanna suuntasi tielle, ja menimme Erican kanssa perässä. Hetkisen kuluttua nostelimme ravia, joka vaihtui seuraavan risteyksen jälkeen laukkaan. Hevoset pärskyivät, ja pysyivät hyvin hallinnassa, vaikka olivatkin vauhdikkaita. Huomenna olisi taas tunnit, joten Erica varmaan nautti päästessään maastoilemaan. - Onks Evie siis nyt Islannissa? Rosanna varmisti. - Joo, ja tulee lauantaina, vastasin. - Okei, no sillä on varmaan kivaa siellä, Rosanna hymähti. - Onhan meilläkin, totesin ja nostin laukan.
Ravasimme rauhallisesti pitkin metsätietä, ja kuului vain kavioiden tömpsettä ja lintujen laulua, sekä satunnaista satulan narahtelua. Molemmat ratsut olivat rauhallisia, ja jutustelimme koulujen alusta ja jatkosuunnitelmista. Sekunnin murto-osan ajan ihmettelin pusikon rapinaa, kunnes minulta katosi toinen jalustin ja ohjat kädestä, kun roikuin takajaloillaan seisovan tamman harjassa. Pieni supikoira kökötti keskellä tietä silmät selällään, ja ryntäsi sitten Erican jalkoja hipoen karkuun, pitäen sellaista ääntä mitä supikoirat yleensä pitää. Erica lähtikin sitten täyteen laukkaan, ja sain tehdä töitä pysyäkseni selässä, yrittäen samalla hidastaa vauhkoontunutta tammaa istunnalla tai äänellä, mutta kumpikaan ei tepsinyt. Erica kääntyi oikealle, ja minä käännyin samaan suuntaan, vain hiukan myöhässä, joten päädyin eri osoitteeseen. Selkääni vihlaisi osuessani maahan, ja ilmat lähtivät pihalle. Rosanna kiihdytti Fellan kanssa vauhtia, ja kävi pyydystämässä Erican.
Nappasin Rosannan ojentamasta kädestä kiinni, ja vetäisin itseni ylös, mutta horjahdin niin, että nojasin tyttöön etten kaatuisi. Vetäydyin vähän taaksepäin, ja katsoin Rosea kasvoihin. Olipas hänellä kauniit silmät... Ojensin käteni halaten tyttöä, ja tämä vastasi hämmentyneenä halaukseen. Nojauduin iloisena taaksepäin, ja pudistelin housuistani roskia pois. Rosanna seisoi paikoillaan tammojen ohjat käsissä. Nousin hetken kuluttua selkään, ja jatkoimme matkaa takaisin tallille ensin käynnissä, ja otimme sen jälkeen muutaman ravipätkän, ennenkuin annoimme ratsujen huoahtaa.
- Olipas hauskaa! Kiitti seurasta! Rosanna hihkaisi. -Kiitti vaan sulle, mukavaahan tää oli, sanoin ja virnistin. Rosannan nyökkäsi, ja meni pesemään Fellaa. Vein Erican kamppeet satulahuoneeseen, ja vedin sitten sienellä suurimmat hiet pois, vaikka tamma nyt ei ihan supermärkä ollutkaan. Kohta olinkin jo saanut tamman valmiiksi, ja jätin sen karsinaan, suunnatessamma Rosen kanssa taukohuoneeseen.
- Jonah, miks sun paita on tost takaa ihan mutanen? Annika kysyi taukohuoneessa. - Mä tipuin maastossa, mut Rosanna pelasti mut enkä kuollu! nauroin ja vilkaisin tyttöä. - Mä mitään tehny. Autoin ton vaan ylös kun oli selkä niiiiin kipee ettei se ite päässy, Rosanna totesi hymyillen. Tuhahdin huvittuneena, ja huomasin muutaman silmäparin tuijottavan minua, ilmeisesti he halusivat tietää, miten ja missä ja milloin olin tippunut. Muistelin tippumista, ja kerroin sitten kaiken. Tai no en ihan kaikkea. - Nosiis, me ravattiin sellasta mettätietä, ja yhtäkkiä siitä puskasta ryntäs supikoira, jota neiti herkkähermo-Erica pelästyi, ja nousi sitten takajaloilleen ja lähti käsistä. No, olin jo menettänyt tasapainoni kun Erica nous pystyyn, joten roikuin vaan harjassa, kunnes tuli mutka vastaan, ja lensin selälteni maahan. Rosanna laukkasi hiukset hulmuten Erican perään, ja sai tamman kiinni. Sen jälkeen se auttoi mut ylös ja sitten..Sitten me lähettiin takas tännepäin ja ravailtiin vielä ja niin edespäin, selitin kuulijoilleni. Osa toljotti minua silmät selällään, mutta vakuuttelin että olin kunnossa ja Erica oli kunnossa ja kyllä se oli kiltti vaikka olinkin pudonnut enkä meinannut lopettaa ratsastusta tai vaihtaa hoitohevosta tippumisen takia. Kun kaikki olivat saaneet vastauksen kysymyksiinsä, putsailin Erican karsinan, ja juttelin muutaman hoitajan kanssa. Wienna leikki jollain pallolla, ja menin heittelemään sille keppiä ulos. Koira nouti sen joka kerta, kunnes kyllästyi, ja jäi loikoilemaan varjoon kepukkaa pureskellen. Tohelo kantoi jotain epämääräistä raatoa edestakaisin, kunnes katosi tallin taakse syömään saalistaan.Pakkasin ratsastuskamani autoon, nakkasin likaisen paidan pois, ja annoin tuulen viilentää ihoani, kun kaasuttelin hiukan ajaessani pois tallilta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 9, 2013 20:01:39 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 10 Erica ei tänään mennyt tunnille, ja olin päättänyt juoksuttaa sitä, värväten ensimmäisen vastaantulevan, eli Rosannan, avuksi. Naksautin juoksutusliinan tamman kuolaimeen, ja kävelytin sitä kenttää ympäri. Rosanna etsiskeli sivuohjia, ja palasikin kentälle ne mukanaan. Virittäessäni niitä kirjavalle tammalle,Rosanna jutteli siitä,kuinka hienosti Fella oli mennyt eilisellä tunnilla. Hymähtelin jotain väliin, ja kannustin sitten tamman ympyrälle käyntiin, ja sen jälkeen raviin. Erica nyki vähän päätään, mutta sivuohjat saivat sen laskemaan niskaansa ja käyttämään lihaksiaan. Viskasin t-paitani aidalle, koska alkoi tulla jo hiki,auringon paahtaessa ja Erican sekoillessa omiaan. Ravutin sitä molempiin suuntiin yhteensä jonkun kymmenen minuuttia, ennenkuin annoin sille luvan nostaa laukan muutaman pukin saattelemana. Teimme muutamia laukka-ravi siirtymisiä, ja sama toiseen suuntaan. Sitten naksautin sivuohjat irti, ja tamma ravaili muutamia ympyröitä molempiin suuntiin venytellen kaulaansa. -Se meni ihan ok, vai mitä? virnistin Rosannalle. -Joo, ihan hyvin, tyttö hymyili. -Mennääks tonne mettään taluttelee vielä? kysäisin. Rosanna kohautti olkapäitään ja nyökkäsi, ja huudahdinkin sitten Markukselle, minne olimme menossa. Miehen nyökätessä läksimme kohti metsätietä, ja annoin Erican napsia vähän korsia. Jutustelimme koulujen alkamisesta, josta juttu vaihtui ensimmäisiin koulumuistoihin, senjälkeen kamalimpiin opettajiin, ja siitä ekoihin ihastuksiin. Kertoilin hymähtelevälle Roselle Linneasta, punahiuksisesta tytöstä, jonka kanssa seurustelin ylä-asteella pari vuotta. Ala-asteen aikana minulla oli ollut paljon 'tyttöystäviä' joiden kanssa leikimme teekutsuja ja hippaa. Noloa. Rosanna purskahti nauruun, kuullessaan teekutsuleikeistä, ja hymyilin hänelle. Tyttö kertoi myös omia koulumuisteloitaan, esimerkiksi sen, kun oli ykkösluokalla sotkenut tyttöjenvessan peilin sormiväreillä, tai siitä, kuinka oli lyönyt rehtorin poikaa ala-asteella. Naurahdin tytölle, ja jäimme seisomaan puiden varjostamalle polulle, Erican syöpötellessä sydämensä kyllyydestä. Rosanna tuli rapsuttamaan tamman säkää, ja kävelin hänen taakseen, taputtaen tammaa pepulle. Erica päskähti, ja huitaisi hännällään, hätistellen kärpäsiä. Laitoin hajamielisesti käteni Rosannan olkapäille, eikä tyttö hätistänyt minua pois, vaan kääntyi hymyillen. Nojasin lähemmäs kokeilevasti, ja yhtäkkiä huulemme kohtasivat. Pusu kesti vain hetken, ja käännyimme molemmat katsomaan eri suuntiin. - Sori..Emmä yrittäny mitään, sanoin. - E-ei se mitään, Rosanna sanoi, ja ilmeisesti tarkoittikin sitä. Lähdimme käsi kädessä kävelemään tallille päin, mutta hetken kuluttua Erica valtasi molemmat käteni rynnätessään syömään villivadelmapensasta. Tulimme tallille, ja Rosannan suuntasi katsomaan Fellaa, minun käydessä hakemassa paitani, ja purkaessani varusteita Ericalta. Erica oli tarhassa, taukohuoneessa kahvi tippumassa eikä ketään muuta näkyvissä kuin minä. Kuitenkin ehdin olla yksin vain hetken, kun Rose pujahti hymyillen oven raosta. Hän istahti sohvalle viereeni, ja pussasin häntä poskelle noustessani hakemaan kahvia. Mitä ihmettä oikein säädin? - Oli tosi kivaa tänään, Rosanna hymyili. - Niin mullakin, vastasin virnistäen. Samassa Larissa tuli taukohuoneeseen mulkaisten minua, ja katsahdin häneen hölmistyneenä. Tyttö kuitenkin siirtyi viettämään aikaa median kanssa, ja minä jatkoin Rosannan kanssa juttelua. Juttelimme tulevista syyskisoista, joihin uskaltauduin Erican kanssa. Tai no, eihän minulla mitään ongelmaa olisi, Erica osaisi homman ja sillä hyvä. Hetken kuluttua lähdimme taukohuoneesta, Rosanna maneesiin ja minä Erican karsinalle. - Moi tyttö, mutisin ja lahjoitin tammalle porkkanan. Erica hörähti ja rouskutti oranssia herkkuaan. Rapsuttelin mietteissäni sen otsaa, ja vilkaisin kännykkääni. Ei uusia viestejä, puheluita tai mitään. Tohelo puski jalkaani, ja nostin sen syliini, jossa kissa ei viihtynyt kauaa. Odottelin hetken, kun maneesissa loppui tunti, ja ajoin sitten Rosannan kotiinsa, hyvänyön toivotuksen saattelemana. // Sinähä oot kohta "pahempi" pukki ku tuo meidän Markus Hahahah Mutta spessu on luvassa kunhan ehdin piirtämään sellaisen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 10, 2013 8:30:11 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 11
- Noniin, mä varmaankin pärjään nyt itekseni, sanoi Henna, joka meni Ericalla tunnille. - Joo, no, hyvää tuntia! hymähdin. Rosanna oli hoitamassa Fellaa, ja Simokin nökötti karsinassaan, niinkuin Luca ja Brunikin. Rapsuttelin Fellan otsaa, kun Rosanna astui ulos karsinasta. Pussasin tyttöä nopeasti, ja kuulin tallin oven avautuvan. Vilkaisin sinnepäin. Voi ei. Voieivoiei.
Evie astui hitaasti eteenpäin pari askelta, horjahti sitten niin kuin olisi kaatumaisillaan, ja kääntyi kyyneleet silmissä häipyen ulos. Rosanna hymähti, kun käännyin hänen puoleensa. - Mun täytyy,öö, mennä...mutisin. - Joo-o, Rose nyökkäsi ja jatkoi Fellan harjausta tyynenä. Kävelin rivakasti Evien perään, ja näin hänen kävelevän metsää kohti. Juoksin tytön kiinni, ja hän kääntyi. - Anna mun olla, Evie sähähti. - Evie..Mä voin selittää, sanoin. -Aijaa?! No antaa tulla! hän henkäisi vihaisesti. - Minää, aloitin. Evie pudisti ivallisesti virnuillen päätään, kyyneleiden valuessa poskilta. Yritin pyyhkäistä niitä pois, mutta tyttö perääntyi ja istui sitten kivelle pää käsissä. Seisoin hetken hänen vierellään, mutta lähdin sitten takaisin tallia kohti. Anna mun olla. Niinhän hän oli sanonut.
- Menikö hyvin? kysyin hajamielisenä kävellessäni Hennan ja Erican vierellä pois maneesista. - Luulisin. Pari kertaa tää pukitti, mutta muuten meni aika hienosti. Ja peräänantokin löytyi! Henna iloitsi. Nyökkäsin ja yritin hymyillä, vaikka pian nauroinkin ihan kunnolla kuunnellessani tarkkaa selostusta Erican pierupotkuninjahyppy-pukeista. Rosannakin ilmeistyi talliin, ja hymyili minulle. Virnistin takaisin, ja jatkoin Hennan kanssa Erican hoitamista, ja saimmekin varusteet aika helposti pois. Erica oli hieman hikinen, joten Henna pesi sen sienellä, minun viedessä varusteet. Larissa käveli ohitseni, taukohuonetta kohti, ja mulkaisi minua. Kohautin olkiani, ja vein Ericalle leivänkannikan. Henna oli lähdössä, ja moikkasin naista. Päätin sitten itsekin suunnistaa taukohuoneeseen.
-..Ja sit kun Tinna oli aika laiska, ni sitä sai koko ajan olla hätistelemäs..Mut se toinen isikka, oottakaas...Kvika oli tosi reipas ja kiva! Ja... Evie selitti hymyillen,mutta hiljeni minut nähdessään. - Moi, mutisin kaikille tullessani huoneeseen. Sain vastaukseksi enimmäkseen mulkoilua, vain muutama sanoi 'moi'. Larissa laittoi kätensä Evien olkapäälle, ja he jatkoivat sen jälkeen issikkajuttuja. Hetken kuluttua häivyin taukohuoneesta vihaisesti, ja nappasin Erican narun päähän, huikaten Milalle meneväni taluttamaan sitä metsään. Nainen suostui, joten hetkessä olimmekin jo polulla, ja Erica naposteli tyytyväisenä, kun istuin sammaleella. Samassa kuulin oksan rasahtavan, ja huomasin Evien kävelevän minua kohti. Hän oli ilmeisesti kotimatkalla. Minut nähdessään hän pysähtyi kääntyäkseen. - Tuu tänne, mutisin. Evie seisoi paikoillaan punniten vaihtoehtoja, mutta käveli sitten parin metrin päähän. Huokaisin turhautuneena, enkä keksinyt mitä sanoa. - Mä jo luulin..Että suhun vois luottaa, tyttö sanoi hiljaa. - Mutta heti, kun mä oon poissa niin johan sulla on seuraava jonossa! Larissa kerto mulle kaiken teiän maastoseikkailuista ja muista! Mä en.. Evie huudahti. - En mä mitään suunnitellu, mut Rosanna oli niin kiva...Eikun, älä ymmärrä väärin! sanoin. - Miten ton voi ymmärtää väärin? Evie kysyi hiljaa kevyen kyyneleen pudotessa maahan. - Mä en...Sori.. mutisin loittonevalle tytölle. Hautasin kasvot käsiini. Istuin siinä kauan, ennenkuin Erica henkäisi käsiini, ja pukkasi minua turvallaan. Nostin katseeni kirjavaan naamaan, ja Erica työnsi päänsä lähemmäs. Rapsuttelin sen otsaa, ja lähdimme käppäilemään tallille päin. Erica jäi karsinaansa seisoskelemaan, kun suunnistin autolle ja ajoin kohti kotia.
|
|
|
Post by Mila on Aug 10, 2013 15:34:17 GMT 2
10HM! ja possun värisiä ihmisiä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 15, 2013 16:12:32 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 12
//Kirjoitettu ke 14.8.-13
- Moi Evie! hihkaisin astellassini tallia kohti. Evie heilautti vain keskariaan vastaukseksi, ja jatkoi matkaa tarhoille. Kohautin olkiani, ja heilautin kättäni ovella seisovalle Rosannalle. Pussasin häntä tervehdykseksi, ja menimme yhtä matkaa sisälle taukohuoneeseen, jossa sain osakseni hiukan mulkoilua, josta en tosin välittänyt. Mikäs kaikkia nyt vaivasi, Evie oli unohtanut minut joten that's it. Yritin jutella muiden kanssa, ja sainkin vaihdettua muutaman sanan Annan hoitajan, Velan sekä Annikan kanssa, ennenkuin päätimme Rosen kanssa lähteä ratsastamaan.
- Meeksä ilman satulaa? kysyin Rosannalta, ja nyökkäsin Fellaa kohti. Tyttö nökkäsi, ja kiinnitti kypäränsä hihnan. Kiristin Erican vyötä, ja lähdimme sitten kentälle. Erica vaikutti innokkaalta, ja kävelikin reippaasti ympäri kenttää. Rosannakin käppäili perässämme Fellan kanssa. - Me harjotellaan tänään varmaan peruutuksia, sanoin. Rosanna nyökkäsi, ja keräili jo ohjia, kuten minäkin. Erica yritti pari kertaa lähteä jo ravaamaan, mutta tein paljon voltteja ja pysähdyksiä, ennenkuin ravasin ympyröitä, jotka sujuivat hyvin. Sitten tein lyhyelle sivulle käynnistä pysähdyksen ja peruutuksen, sekä pitkille sivuille ravissa voltit, ja taas lyhyelle sivulle pysähdys,peruutus jne. Erica totteli ihan hyvin, ja Fellakin näytti kulkevan hyvin. - Ai, teillä on oikein pariratsastus menossa? Evie sanoi kentän viereltä. En ollut varma, oliko se sarkastista, käännyimme nimittäin Rosannan kanssa samaan aikaan kentän poikki. - Mitäs se sulle kuuluu? kysyin, mutta hymyillen. Evie kohautti olkiaan, mulkaisi minua ja myös Rosannaa, mutta katosi sitten muualle. Kävelin hetken kuluttua kierroksen, ja tein sitten laukassa kahdeksikkoa, ja ravin kautta laukanvaihto keskellä. Tämäkin sujui hyvin, ja tein vielä hetken ravissakin kahdeksikkoa, ennenkuin siirryin loppukäynteihin, Rosannan vielä taivutellessa poniaan ravissa. Taputin kirjavaa tammaa kaulalle, ja kun olimme kävelleet, suuntasimmekin tallille.
Tallissa naksautin Erican käytävälle seisomaan, ja riisuin varusteet. Evie ja Larissa juttelivat satulahuoneessa, mutta eivät huomioineet minua. Rosanna oli saanut Fellan hoidettua, hänellä kun ei ollut satulaakaan, ja joutui jo lähtemään. Huomasin Evien hiipivän 'huomaamattomasti' kohti taukohuonetta, mutta pysähtyvän sitten puolimatkaan. En välittänyt, vaan pussasin Rosannaa, ja sanoin heipat. Käännyin sitten Evietä kohti, joka nojaili seinään kädet puuskassa, tuijotellen varpaitaan. Hän nosti kuitenkin katseensa minuun. Tuijotin takaisin, käsi Erican kaulalla. - Ömmh.. Voidaanko jutella? hän kysyi hymyillen. - Joo, tottakai, sanoin ja nappasin Erican riimunnarun jatkeeksi. - Kahdestaan! tyttö huudahti painokkaasti, kun huomasi Rebekan ja Larissan kävelevän takanaan. Tytöt vaikuttivat vähän pettyneiltä, mutta palasivat sitten taukohuoneeseen. Evie tunki kädet farkkujensa taskuun, ja käveli vierelläni katse maassa. Rapsutin hajamielisesti Erican harjaa, ja jäimme syöttelemään sitä tarhan portille. Evie katsoi minuun vakavasti, pureskellen huultaan. - Nyt annat mun sanoa kaiken, ennenkuin keskeytät. Ja lupaat kanssa! tyttö puuskahti. Kohautin harteitani, kiristin vähän riimunnarua ja nyökkäsin. Evie vilkaisi tarhassa kävelevää Rexonaa, kääntyi minua kohti, ja sulki silmänsä. - Mä..tiiän että sä tykkäät musta. Mut tykkäät myös Rosannasta. Eikä se haittaa. Mut kun mä en tiiä.. Mä odotin sun näkemistä niin sen issikkareissun jälkeen, mut sä ja se olittekin..Mä kuvittelin et mussa on jotain vikaa, että sä vihaat mua.. Larissa onneks puhu mun kaa, tai käski puhua sulle.. Mutta mä haluun vastauksen, vaan yhteen kysymykseen. Lupaat vastata, vai mitä? tyttö lopetti huokaisten. - Mä en tienny et sä ajattelit noin..Mä oisin voinu..Mut joo, kysy mitä vaan.. mutisin ja avasin portin, laittaen Erican tarhaan. - Vastaa jooko rehellisesti? Mistä se johtuu, ettei meiän juttu onnistunut? Eiks kaikki ollu hyvin? Evie kysyi tuijottaen minua suoraan silmiin. Astuin askeleen tyttöä kohti, avaten suuni sanoakseni jotain. Evie katsoi odottavasti. Huokaisin, haroin hiuksiani ja jätin käteni niskan taakse. - Kuule Evie.. Ei se oo niin yksinkertasta. Sä oot ihana, oikeesti, ja mä oon tosi pahoillani. Meiän ei ois pitäny tutustua, sun ei pitäis joutuu kärsimään mun takia.. Mutta tiiän että haluut vastaukset, viivyttelin rapsutellen Rexonaa. Evie nyökkäsi, ja istui maahan. - No, kyllähän meiän juttu onnistuis, jos me yritettäis. Mutta mä en tiiä, kun me ollaan Rosannan kaa kans aika paljon enemmän kun kavereita. Me.. Ja kaikki oli hyvin, luulisin, mut sitten se vaan jotenkin loppui. Tuskin siinä oli mitään painavaa syytä, eiköhä me molemmat vaan oltu vähän tyhmiä... selitin hiljaa. Evie nousi maasta, pyyhkäisi housujaan ja käveli lähemmäs. Ojensin käteni, ja tyttö tarttui siihen. Hän veti minut lähemmäs, ja tuijotti suoraan silmiin, vakavana. - Älä enää koskaan petä mua, Evie mumisi tiukasti. Nyökäsin, ja huulemm koskettivat toisiaan. Evie hymähti, ja halasi minua. Huomasin tytön olan yli meitä tuijottavan Rosannan, ja viittoilin tytön lähemmäs.
Erica tunki päänsä aidan yli, ja rapsuttelin sitä odotellessani Rosannan lähestyvän. Evie seisoskeli vierelläni, käsi minun selälläni. - Mä oon pahoillani, ei meistä tuu mitään, ainakaan vielä, sanoin nopeasti, ennenkuin mieleni muuttuisi. - Mit-? Jonah, senkin k*sipää, mä oon rakastunut suhun! Rosanna kiljahti, pelästyttäen Erican. Tyttö tuli lähemmäs ja painoi huulensa suulleni, mutta työnsin hänet kauemmas. Pidin häntä käsivarren mitan päässä, ja tuijotin Rosea tiukasti. - Anna mulle uus mahdollisuus. Sä voit saada paljon paremman ihmisen rakkauden kuin mun, mutisin. Rsanna nyökkäsi jäykästi ja lähti sitten ripeää tahtia kohti tallia. Puristin Evien olkapäätä, ja lähdimme kohti Simon tarhaa, Evie oli menossa ratsastamaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 20, 2013 20:48:37 GMT 2
Jonah&Fabrice's Exaggerated Direction # 13 Nousin autostani ja paiskasin oven kiinni. Oli ihan v*tun kylmä, ja satoi. Eviekään ei kuulemma ehtisi tallille, hän oli jo käynyt aamulla ennen koulunsa alkua hoitamassa Hurman. Kello näytti nyt neljää, eli minulla oli noin tunti aikaa ennen kuin pitäisi hakea Erica sisälle, ennen alkeistuntia. Hiippailin taukohuoneeseen, jossa istuskeli porukkaa. Muutama uusi hoitaja, jota en ollut ennen nähnytkään, sekä Rebekka ja Rosanna. Moikkasin tyttöjä ja änkesin mahtavan egoni sohvalle heidän kanssaan. "Moi! Mä oon Jonah, ketäs te ootte?" virnistin. "Mä oon Elisabeth, mut voi sanoo Elluks..Ja hoidan Joria" ruskeahiuksinen tyttö esitteli. Nyökkäsin, ja siirsin katseeni toiseen, punahiuksiseen pisamaposkiseen neitokaiseen. Tämä esitteli itsensä Miraksi. Hymyilin, ja ujuttauduin juttuun mukaan. Juttelimme muutaman kymmenen minuuttia, kunnes lampsin Erican karsinalle ja siirryin putsaamaan sitä. Heivasin lantakikkareet pois ja hain vähän puruja. Raahasin myös Erican karsinalle varusteet valmiiksi, ja putsailin aikani kuluksi karvoja pois sen harjoista. Moikkasin tallivuorossa olevaa Saria, ja päätin lähteä hakemaan Ericaa, saisipa ainakin kuivua sisällä hetken. "Ericaa!" huhuili. Tamma kohotti päänsä ja lampsi hitaasti tihkussa luokseni. Naksautin sille riimunnarun ja raahustimme talliin. Ei se nyt niin likainen ollutkaan, olihan kirjavalla ollut sadeloimi päällä. Riiruin loimen ja vein sen kuivaukseen, Erican odotellessa karsinassa. Sitten houkuttelin sen pesukarsinaan, jonne se nykyään menikin jo suhteellisen helposti, ja huuhtaisin jaloista mudat pois. Valkoiset jalat puhdistuivatkin hetkessä, ja taluttelin tamman sitten karsinaansa hetkeksi. Kello oli vasta kymmentä yli viisi, eikä tamma vaikuttanut likaiselta, joten päätin aloittaa harjauksen vasta hetken kuluttua. "Moi!" kirkas lapsenääni kajahti vierestäni. "No terve" naurahdin. Pikkuinen pellavapää kurkotti karsinan oven yli ja vilkaisi Ericaa. Hän ilmoitti menevänsä sillä tunnille. Tyttö, siis Elli, pyysi saada auttaa harjauksessa, joten otin Erican käytävälle ja ojensin tytölle harjan. Elli puheli tammalle ties mitä, ja kuuntelin puolella korvalla harjaillessani pölärillä pois suurimmat pölyt. Elli ei ihan ylttänyt Erican selkää harjaamaan, joten hän päätyi selvittelemään häntää, johon ilmaantuikin kohta paksu letti. Letitin Ellin pyynnöstä otsatukan, vaikkei letistä kovin hieno tullutkaan. Laitoin nopsasti vielä kamat hepolle, kun tyttö laittoi kypärän ja kengät. Lähdimme sitten kohti maneesia, jossa autoin tytön selkään ja käppäilin hänen vieressään. Kohta Helena ohjeistikin ottamaan ohjat. "Nyt tehdään jokaiseen kirjaimeen pysähdys, taluttajat sitten ei pysäytä vaan ratsastajat!" nainen sanoi. Erica ei ensin malttanut pysähtyä, mutta Ellin jatkaessa yrittämistä ja minun vähän auttaessa sujui tytöllä tehtävä hyvin. Kohta vaihdettiin suuntaa ja tehtiin siihenkin muutama pysähdys, ennenkuin siirryttiin ravailemaan lyhyet sivut ja tekemään voltit pitkille sivuille. Elli pärjäsi hyvin Erican kanssa, joten jäin seisoskelemaan Helenan vierelle. "Hidastappa vähän sitä Bawcaa, nythän se törmää Hillaan! Ja voltit pitää tehdä joka kerta!" Helena huudahti. Erica ja Elli tekivät ainakin melkein joka kerta voltit, ja muutenkin näytti sujuvan. Kun oli vielä toiseen suuntaan ravailtu, saivat ratsastajat mennä hetken käyntiä ilman jalustimia ja pyöritellä nilkkojaan ennen muutamia laukkapätkiä. "Noniin, kuinka moni haluaa laukata?" Helena kysyi. Kaikkien kädet nousivat ylös ja Helena naurahti. Ratsukot käskettiin toiselle pitkälle sivulle jonoon, ja jokainen sai laukata kaksi kertaa. Ensimmäisenä meni hilla ratsastajineen, ja heillä sujui ihan hyvin. Elli taas ei heti saanut Ericaa laukkaan mutta laukan noustessa sujui pitkä sivu hyvin. Toisella kerralla sujuikin jo paremmin. Ratsastajat saivat vielä ravailla pari kierrosta molempiin suuntiin ja tehdä voltteja, ja sen jälkeen tunti jo loppuikin. Loppukäynneissä kävelin taas Ellin ja Erican vierellä, ja kuuntelin hehkutusta kuinka ihana kirjava tamma oli. Tallissa Elli purki tammalta letit, kun minä vein kamat pois. Tyttö oli jo harjannut tamman tullessani satulahuoneesta, joten vein harjatkin pois ja laitoin tamman karsinaan. Moikkasin Ellille, joka hipsutteli tallipihalle, ja menin sitten hakemaan kamani taukohuoneesta, ennenkuin menin autolleni ja läksin ajelemaan kotiinpäin. // Kiitoksi avusta tuntilaisten kanssa! Eihän NYT vielä kylmä ole, odotahhan talven paukkupakkasia
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 18, 2013 17:59:59 GMT 2
Jonah & Fabrice's Exaggerated Direction # 13
Harjasin Ericaa karsinassa, kun lauma tyttöjä - ja Eljas- vyöryivät ulos. Pian alkoikin kuulua kiljahtelua ja 'ei saa'-huutoja. Taputin tammaa kaulalle ja hipsin itsekkin ulos. Kaikki viskoivat siellä lumipalloja toistensa niskaan, vaikka lunta ei maassa ollut, kuin maksimissaan pari senttiä. Huomasin tyttöni nauravan Elisabethin ilmeelle, kun hän viskasi tätä lumipallolla. Kaappasin maasta hiukan lunta, ja hiivin Evien taakse. Kun olin tarpeeksi lähellä, tungin lumet hänen niskaansa. Evie kiljaisi, kääntyi ja tönäisi minua. Nauraen menetin tasapainoni, mutta nappasin Evien käsistä kiinni, ja kaaduimme päällekkäin maahan. Pussasin Evietä nopeasti, ja kömmimme sitten pystyyn. "Aww.." Iiris nauroi kiusoitellen. Virnistin tälle ja ojensin auttavan käteni Evielle, joka siihen tukeutuen nousi maasta. Eljas, Larissa ja muutama muu jäivät vielä ulos, kun muut rämpivät takaisin tallin lämpöön valitellen märkiä hanskojaan. Evie suuntasi yksityispuolelle Hurmaa harjaamaan. Palasin hörisevän Erican karsinalle, ja jatkoin pölyharja seuranani tamman puunaamista. Eipä se kovin likainen ollut, loimi niskassa tamma oli aamupäivän nököttänyt. Huomasin kellon olevan vasta kolme, ja Erica menisi tunnille vasta neljältä. Päätin siis selvitellä tammuskan jouhet, ja jos aikaa jäisi, kävelyttäisin sitä hetkisen maastossa. "Jonah! Älä laita Ericalle tunnille satulaa, nää saa mennä ilman!" Helena huudahti ovelta. "Okei" vastasin. Selvitin tamman harjan loppuun, ja hetken kuluttua olin valmis. Hain Erican suitset ja oman kypäräni, sekä suuntasin neidin suitsittuani pihalle, jossa kapusin uljaan ratsuni selkään. "Mila! Me käydään pyörähtää tos maastossa ennen tuntia!" huikkasin. Mila nyökkäsi, ja käänsin tamman samalla pohkeita antaen kohti 'lumista' metsätietä.
Erica hätkähti, kun tuuli heilutti puskaa. Vein tamman vilkaisemaan sitä, ja se nuuskaisi oksia, pärskähtäen sitten. Vilkaisin kelloani, aikaa oli vielä parikymmentä minuuttia. Kävelimme hetkisen, kunnes käänsin Erican, joka tepasteli eteenpäin korvat hörössä. Päätin ottaa pikkuisen ravia, ja ravasimmekin jonkun 100 metriä, Erican pärskiessä innoissaan. Vielä viisi minuuttia, ja olimme tallilla. Tunnin alkuun oli seitsemän minuuttia, jotka kulutin kentällä ravailemiseen. Muutamat voltit ja loivat kaaret, ennenkuin luovutin ratsuni nuorehkolle tytölle, joka suuntasi sitten maneesiin Erica mukanaan. "Sehän meni hyvin!" Annika totesi kentän laidalta. "Kiitos" hymyilin. "Mitäs sä täällä teet? Meinaan kun Moona on siel englannis" jatkoin. "Ööö, no kunhan vaa oleskelen.." tyttö mutisi. Taputin häntä olkapäälle ja virnistin lohduttavasti. "Nomut aattele, sitten kun se leffa tulee niin sun hoitoponis on kuulusa!" naurahdin. Annika nyökkäsi ja lähti sitten katsomaan Rebekkaa, joka talutti Zombiaan. Heilautin heille kättäni ja suuntasin kahvia hörppimään taukohuoneeseen. Milakin poikkesi siellä ja jutustelimme hetkisen, huoneeseen tulleiden Eljaksen ja Petrankin kanssa. Kun kello lähenteli viittä, köpöttelin putsaamaan Erican karsinan, joka ei paljoa ollut likainen. Kottareiden tyhjennyksen jälkeen juttelin hetkisen Evien kanssa, ja sovimme lähtevämme käymään Wia Lacteassa kuuden aikaan. Erica ja sen ratsastaja saapuivatkin pari minuuttia yli viisi talliin, ja tytön hyvästeltyä tamman sain sen hoteisiini. Vein suitset pois ja harjailin tammaa hetken, jättäen sen sitten karsinaansa. Hörppäsin taukohuoneessa vielä toisen kupin kahvia, ennenkuin menin Evien seuraksi yksityispuolelle. Hetkisen kuluttua suuntasimme WL'ää kohti.
|
|