Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 1, 2013 21:52:40 GMT 2
tiistai, 1. lokakuuta, 2013Ratsastuskassi heiluu puolelta toiselle kun kävelen pitkästä aikaa kohti Vaahterapolkua. Pitkästä aikaa, nimenomaan. Pian vauhtini muuttuu kuitenkin hölkäksi, sitten juoksuksi. Moona! Nyt pääsisin tapaamaan sitä viimeinkin! Hetkisen kuluttua saavun Vaahterapolun tallipihalle, ja kävelen taas. Vilkaisen rannekelloa, kello on neljä. Tuntilistaa vilkaisemalla selviää, että Moona menee kello 18 tunnille. Haen tamman sisälle, jaalan harjaamaan sitä. Moona katselee käytävän tapahtumia uteliaana, ja säpsähtää hiukan Tohelon juostessa käytävän poikki, Wienna perässään. Selvitän Moonan vaaleata harjaa, ja kun se viimein on vailla takkuja, alan väkertämään siihen ranskalaista lettiä, tai sellaista jatkuvaa lettiä. Siitä tulee ihan hieno, ja siirryn otsaharjan pariin. Minun pitää tehdä letti pari kertaa uudestaan Moonan ravistellessa päätään, mutta ei se oikeastaan haittaa, ainakaan niin paljoa. Mikään kiire kun ei ole. Otsiksessakin on pian letti, joten siirryn Moonan hännän puoleen. Takkuisen hännän selvittämisessä kestää aika kauan, ja Moonakin koittaa aina välilla heilauttaa häntä pois. Kuluupa aika nopeasti! Kello on nyt jo 20 yli viisi! Alan varustamaan Moonaa, sen ratsastajasta kun ei näy vilaustakaan. Haen siis kaikki varusteet satulahuoneesta, ja listasta paljastuu myös se, että tuntilaiset menevät esteitä. Haen siis suojatkin, ja palaan sitten Moonan karsinalle. Suojat ensin jalkoihin, hetken pähkäilen mikä menee mihinkin jalkaan, mutta jonkin ajan kuluttua on kaikki suojat oikeissa jaloissa ja oikein päin. Satula selkään, vyön kiristys. Sitten vielä suitset. Lämmitän kuolaimia, eihän ole kiva pistää kylmiä kuolaimia suuhun, ja alan sitten pistämään suitsia Moonalle. Tamma nostaa päätään, ja aina sen pää luiskahtaa käsistäni. Hetken tappelun jälkeen saan suitsetkin päähän, ja jään odottamaan ratsastajaa. Hän ei ole vieläkään tullut. Kello on nyt tasan, ja Helena ohjeistaa minua taluttamaan Moonan kentälle. Sen ratsastaja saattaa olla hieman myöhässä. Talutan ponia varmaan vartin, ennen kuin Helena käskee viemään Moonan takaisin talliin ja purkamaan varusteet pois. Niin teenkin, ja hetken kuluttua karsina numero 26:den asukki rouskuttaa tyytyväisenä porkkanaa, minkä sujautan sille ennen lähtöäni kotiin. Annika ? Moona 8HM // Ihanan leppoisa tarina.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 0:22:36 GMT 2
(Tää on nyt lauantain tarina, vaikka veny vähän sunnuntaille) 12.10.2013 lauantai
-Annika! Tuus tänne! Mila huikkaa, ja pysähdyn kuin seinään. Juoksen naisen luokse, ja katson tuota kysyvästi. -Niin öhm.. Kun Moona lähtee huomenna... Mila aloittaa, mutta keskeytän hänet pian. -Minne?! Miks?! hätäilen. -Älä nyt säikähdä! Moona lähtee Englantiin huomenna, ehkä pariks kuukaudeks, koska se menee yhteen leffan kuvauksiin, Mila selittää. -Mut, mut... on ainoa ääni minkä saan suustani. Juuri kun on aikaa, ja totuin taas läksyjenkin tekemiseen... Ja nyt läksytkin on helpompia, kun opettaja sai selville sen, että minulla oli lukihäiriö, joten sain apua koulustakin. -Se tulee takas kyllä.. Mila muistuttaa kun pyyhkäisen pienen kyyneleen silmäkulmastani. -Joo, mutisen ja vilkaisen Moonan tarhalle, -Se on siis yks tai kaks kuukautta pois? Mila nyökkää. Nyökkään itsekin ja vilkaisen Moonan tarhalle. Tamma juoksentelee siellä ystävänsä Didin kanssa. -Mie.. Mie meen hakeen Moonan... saan sanotuksi. -Joo, ja hei, jos sä tuut huomenna yhdeksältä, niin ehit tulla auttamaan Moonan lastauksessa. -Se menee huomenna?! parahdan. -Joo.... Mila vastaa. -Öm, okei.. No, mä tuun, mutisen katse maassa. -Meeppäs nyt kuitenkin hakemaan se Moona, ja hoidappa se! Mila kehottaa, ja nyökkään taas.
Ravaan tammojen tarhalle, ja pyydystän sieltä Moonan. Tamma lähtee kiltisti mukaani, ja mieli maassa vien sen karsinaansa. Haen harjat satulahuoneesta, ja sidon tamman karsinaansa.
Harjaan tamman voikkoa karvaa pitkin vedoin. Se lähtisi huomenna, pariksi kuukaudeksi, Englantiin asti... Ihan hirveää. Ajatus oli hirveä, miten selviäisin kaksi kuukautta ilman ponia.
-Huuh, Annika, hyvä että oot täällä! Markus huokaisee. -Miks? tokaisen. -Koska tuolla ulkona oli joku! Mä oon ihan varma että se oli kummitus! Markus kuiskaa ja tulee ihan lähelle. -A-ai mitä? vinkaisen. -Joo joo! Milan sukulainen tapettiin, ja nyt se kummittelee täällä vainoamassa ihmisiä, etenkin hoitajia! mies selittää. Purskahdan itkuun. Ei sen takia että pelottaa, mitä oikeasti teki, vaan sen takia että Moona lähtisi huomenna. -Heiheihei..! Se on satu! En mä tarkottanu! Markus kiirehtii sanomaan, ja mulkaisen miestä. -Ei se, vaan Moona! Moonamoonamoona! itken, ja ilman miettimättä painaudun miestä vasten. -Mitäs Moonasta, eikun ainiin, sehän menee sinne britteihin.. Toivottavasti sille ei käy mitään, jotkut hevoset on loukannu ittensä tosi pahasti lent... -Ää! inahdan, ja Markus sulkee suunsa. Äkkiä talliin ilmaantuu se Markuksen tyttöystävä, se, se, Larissa. -Mitä vitsiä taas Markus? nainen kysyy ja luikahdan Moonan karsinaan tekemään harjaan lettiä. Markus alkaa selittämään Larissalle nopeasti mitä oli sanonut, ja hetken päästä naisen kasvoille leviää ensin epäuskoinen, pettynyt, ja sitten hieman vihainen ilme. -No oliko fiksua?! Luuletko sä et noin pieni kestää sitä et sä tuut hitto kummittelee tarinoillas, ku se on just saanu tietää et hoitsunsa lähtee! V*ttu vähän järkeä voisit käyttää! naine ärisee, ja Markus hiljenee. -Ei se voinu tietää.. nyyhkäisen, ja yritän hymyillä. -No, niin.. Hei Annika, eikös olisi parasta, jos sä lähtisit kotiin rauhoittumaan, ja Markus pistäis Moonan kamat pois? Larissa ehdottaa, ja nyökkään. Soitan äidin hakemaan, ja tuo lähtee kiireisenä hakemaan.
Ihan todella pian äiti astelee ripeästi talliin, ja vie minut kotiin. -Moona... mutisen painaessani otsan auton ikkunaa vasten. Väsymys valtaa kehoni, eikä kulu kauaakaan kun olen jo unessa...
Annika ? Moona 9HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 17:13:07 GMT 2
13.10.2013 - Heippa Moona! -Pärjääthän nyt varmasti? äiti huolehtii. -Joo joo, mutisen eteisestä. -Mie tiiän et siun tulee ikävä sitä, onhan se Moona tosi ihana, mutta niin asiat vaan menee. Ja mietippähän, se pääsee leffahaan! -Joo joo, ja mie yritän olla rohkee ja plaaplaplaa, mutisen. -Myö sanoin että ol vahva eikä rohkea! äiti virnistää, ja itsekkin hymähdän. -Mutta myö meen nyt! Heippa! huikkaan ja katoan ovesta ulos. Pistän juoksuksi heti pihalta päästyäni, nyt ei ole aikaa tuhlattavaksi. Juoksen koko matkan Vaahtikseen, ja huomaan ettei Moona ole tarhassa Didin kanssa. Hätäännyn. Entä jos Moona on viety jo?! Ei, mutta Mila sanoi että yhdeksältä, ja kello oli nyt puoli. Ei Mila valehtelisi, ei ainakaan nyt. Kävelen epävarmana talliin, ja suorastaan huokaisen helpotuksesta nähdessäni Moonan pään pilkistävän karsinastaan. Viereiseen karsinaan on jätetty yksi hevonen, se, se.. Deisi! Kait pitämään seuraa Moonalle, ettei tamman tarvitse aivan yksin olla sisällä. -Moi kulta... mutisen hiljaa tarjotessani kättäni Moonan haisteltavaksi. Tamma hörähtää, ja rapsutan samettiturpaa hellästi. Deisi hörisee myös, ja kurotun rapsuttamaan suurta shireä. Moonan varusteet on tuotu jo valmiiksi karsinalle, varmaan ettei mitään unohdu. Avaan karsinan oven ja Moona tulee tervehtimään korviaan höristellen. Pujotan riimun sen siroon päähän, ja taputan sen vaaleata kaulaa. Alan harjaamaan Moonaa erityisen varovaisesti sekä tarkasti. Aika kuluu hitaasti raksuttaen eteenpäin, vailla mitään kiirettä. Hyvä niin, tämä hetki on täydellinen. Käyn Moonan läpikotaisin läpi ensin yhdellä harjalla, sitten toisella, sitten vielä kolmannella. Yhtäkään likaista kohtaa ei ole havaittavissa, eikä karvastakaan lähde yhtään likaa. Puhdistan kaviot, varovasti yksi kerrallaan, ja siirryn sitten selvittämään häntää. Harjan selvitän niin hyvin kuin vain saan, ja letitän siihen soman jatkuvan letin. Sillä samalla hetkellä kun olen valmis, Mila astelee talliin. -Moi! nainen tervehtii rempseästi. -Moi... hymyilen vaisusti. -No, ootkos valmis et alotetaan pakkaamaan? Mila kysyy, ja nyökkään. Varusteet siirtyvät aivan liian pian sekä nopeasti autoon, varsinkin kun Sari tulee auttamaan. Sitten olisi enään vuorossa Moonan suojien laitto sekä loimittaminen, ja sitten se lähtisi.. Ihan hirveää. Kaksi kuukautta on ihan liian pitkä aika. Mutta Moona pääsisi elokuvaan, ihka oikeaan leffaan! Se ei juuri paljoa lohduttanut, mutta yritin pitää sen mielessäni. Minä saan kunnian taluttaa Moonan traileriin, ja se tulee perässäni niin kiltisti kuin vain osaa. -Heippa Moona, pidä oikein tosi hauskaa siellä, jooko? halaan pikaisesti ponin kaulaa. Peräännyn sitten trailerista, eikä aikaakaan, kun auto jo rullaa pois tallipihalta. -Sinne lähtivät, Mila toteaa minulle sekä Miljalle. Tosiaan, sinne lähtivät. Mutta tulisivat he kuitenkin takaisin. Annika ? Moona 10HM // Jospa ikävää vähän helpottais kymmenen kerran hoitajapalkinto, jonka väsään tässä kunhan ehdin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 20, 2013 19:00:39 GMT 2
Lähettäjä: Mila Santanen mila.santanen@netti.com Vastaanottaja: Annika Jalö annika.jalo@koulu.kaupunki.fi Aihe: FW: Moonaneidin kuulumiset Moikka Annika! Sari lähetti mulle Englannista viestiä, joten ajattelin että suakin kiinnostais mitä Moonalle kuuluu. Vähän karsin tota alkuperäistä viestiä, en mä usko että sua kiinnostaa kuinka hyvää ruokaa siellä on, ja että kuinka paljon Sari on juonu teetä. (Mutta jos kiinnostaa, niin paljon. Paljon, paljon teetä.) -Mila ---------------------------------------------------- Lähettäjä: Sari Kallis sari.kallis@maili.fiVastaanottaja: Mila Santanen mila.santanen@netti.comAihe: Moonaneidin kuulumiset
Hello Mila!Täällä on sujunut kaikki ihan täydellisesti, ja voi kuule, saat olla taas ylpeä tuntiponeistas. Tai ainakin melkein ylpeä, kyllähän toi ponimus vähän säikky noita kameroita, kun ne hänen korkeutensa personal-alueelle tuli. Mutta ethän säkään tykkäis jos joku tunkis kameraa suuhus siinä samalla kun syöt, ja varsinkin jos joku yrittää siinä samalla reppariin? Joo, en taida enempää kertoakkaan, muuten tulee spoilereita. Kotiutunut Moona on tänne hyvin, ja on se alkanu vähän pompotellakkin noita kanssanäyttelijöitään. Yhessäkin ratsastuskohtauksessa neiti veti sellaset hepulipukit että oksat pois. Eipähän pudonnu sentään näyttelijä, eikä käsketty ottamaan kohtaustakaan uusiks. Jännää tämä leffatouhu... Mites sinne, nauttikaahan nyt siellä Moonavapaasta ympäristöstä, kohta tämä kuitenkin tulee takaisin sinne terrorisoimaan. afiughritguefejglowrgpwie m sa<W9ERGVåofgigqn----------Lähettäjä: Mila Santanen mila.santanen@netti.com Vastaanottaja: Annika Jalö annika.jalo@koulu.kaupunki.fi Aihe: RE: FW: Moonaneidin kuulumiset
Ohopsista, eipähän pitänyt tulla viimeiset lauseet mukaan. Se on se, kun Tohelo kävelee näppäimistön päältä, ja kun väsynyt tallinomistaja ei jaksa tarkistaa viestejään.
Tulethan kuitenkin pian taas tallille, kyllä sua siellä muutenkin kaivataan, muuta kuin Moonan palvelijana. On siellä muitain harjattavia.
-Mila
//Annika ? Moona 11HM// Haha Ihana <3 Tosiaan noita muitakin kopukoita saa hoidella mielin määrin Varsinkin näitä joilla ei ole hoitajaa ollenkaan...
|
|
|
Post by Mila on Oct 20, 2013 22:07:12 GMT 2
10HM-palkinto!Pahoitteluni, tuli aika nopeasti sutaistua...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2013 11:23:19 GMT 2
17.12.2013 Sydän hypähtää kurkkuun lukiessani Milan viestin. Moona! Ihan varmasti! Satavarmasti! Satavarmasti on muuten jännä sana... Sa-ta-var-ma-sti. Pinkaisen pystyyn, mutta joudun pysähtymään kesken matkaa, ja istumaan takaisin alas. Höh, niitä tyhmiä 'hähää, sä tuut sokeaks tai pyörryt!' -tunteita. -ÄITII! Mie meen tallil! huudahdan, ja vetäisen ulkohousut jalkaan eteisessä. Fliissi, takki, hanskat ja liila pipo tupsulla. Valmista! -Moikka! Tuun sit jossain vaiheessa! hihkun, ja katoan ovesta ulos.
Lumi pöllyää juostessani kohti Vaahterapolkua. On vaikeaa hengittää, mutta jatkan sinnikkäästi matkaa. Hetkisen juoksun jälkeen tallin valot vilkkuvat kutsuvina edessäpäin, ja hidastan kävelyyn.
Pikemminkin harpon talliin, ja suuntaan katseeni Moonan karsinalle. Ja kuinka ollakkaan, sieltä pilkistää voikon ponin selkä. -Moona! hihkaisen, ja vastoin Sääntöjä juoksen sen karsinalle. Avaan ripeästi oven, ja Moona kohottaa päätään uteliaana. Se höristää korviaan, ja hörähtää matalasti halatessani sen kaulaa ja rapsuttaessani sitä vaaleasta otsasta. -Ihana! Olitkos sä seikkailemassa? Vai hä? hihitän. -Mut arvaas mitä? Nyt mä sain mun joululahjan jo viikon aikasessa! Koska sä tulit, ja mue toivoin että sä tulisit kotiin..! kuiskaan tamman korvaan. Pyyhkäisen pari ilon kyyneltä poskeltani, ja taputan Moonan kaulaa.
Jätän tamman syömään rauhassa, ja sen kotiinpalun kunniaksi puhdistan sen varusteet oikein hienoiksi ja kiiltäviksi.
Ihanaa! Moona tuli kotiin! Moikkaan vielä Milaa, ja vaihdan vähän kuulumisia, ennen kuin katoan ulos tallin ovesta. Äiti tykkäisi näistä uutisista....
Annika ? Moona 12HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 10, 2014 18:42:46 GMT 2
10.2.2014 - Maastoilua
Loskakelistä huolimatta lähdimme Moonan kanssa tutkimaan maastopolkuja. (: Annika ? Moona 13HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 5, 2014 21:47:14 GMT 2
Maaliskuu tiivistettynäPiirtämistä, piirtämistä, ja vielä kerran piirtämistä. Moona on niin hieno malli. (: (maaliskuun hoitomerkintä) Annika ? Moona 14HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 1, 2014 11:17:05 GMT 2
Anteeksi ihan superpikasöhry ja pikselöitynyt kuva, samoin kuin epäaktiivisuus.. Ja kuvitellaan että en nyt ole tehnyt tätä leirin aikana... Annika ? Moona 15HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 24, 2014 22:11:25 GMT 2
Tänään ajattelin käydä vain pikaisesti tallilla, tutustumassa vähän hoitohevoseeni. Äiti oli monta kertaa "varoittanut", ettei hevostelu saisi mennä koulunkäynnin edelle. Silti, halusin hoitsun, ja jos koulu meni huonosti niin sitten meni. Kello oli suurinpiirtein 12 iltapäivällä, kun saavuin vanhalla kunnon skootterillani Vaahrerapolun tallipihaan. Edessäni näkyi kutsuvan oloinen, punainen tallirakennus ja ympärillä suuret tarhat. Nätti paikka. Jätin skootterin ulos ja menin sisään talliin. Tallissa tuoksui, yllätys yllätys, hevoselle. Nuuhkuttelin ihanaa hevosen tuoksua ja katselin ympärilleni. Karsinoita ainakin oli riittämiin. Karinoita oli reilusti yli tuplasti enemmän kuin edellisellä tallilla, jolla kävin. No, ainakin oli sitten hevosissa valinnanvaraa. Hätkähdin kun huomasin jonkun naisen takanani. "Voinko jotenkin auttaa? Näytät vähän, ööh, eksyneeltä", hän sanoi. Arvelin tuon olevan tallin omistaja, Mila. "No tuota noin... Itse asiassa etsin Moonaa", keksin nopeasti jotain sanottavaa. "Aa, taidat olla Moonan uusi hoitaja?" Mila hihkaisi hieman ylipirteästi. Virnistin. "Joo, olenhan mä", sanoin. Mila alkoi siinä selittämään jotain kuinka kiva oli saada aina uusia hoitajia. Puolet selityksestä meni sivu suun. "Niin että, missäs Moona on?" kysyin hieman kiusoittelevasti. "Ai niin, se sinun kysymyksesi... Niin Moona löytyy nelostarhasta, sen seurana on sellainen saman värinen poni", Mila kertoi. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Nappasin karsinan ovesta Moonan riimun ja hyppelehdin tarhoille. Näinkin kaksi voikkoa ponikaverusta syömässä heinää sulassa sovussa. Avasin portin ja talsin pienemmän, eli Moonan, luo. "Moikka Moona!" hihkaisin ja taputtelin hieman tammaa. Se katsoi minua übersuloisilla nappisilmillään, pitkän otsaharjansa takaa. Hymyilin ja otin riimun laittaakseni sen ponin päähän. Mutta tamma olikin asiasta eri mieltä ja ponkaisi äkkiä pakoon, kun otin riimun esille. "Olisihan se pitänyt arvata", manasin kaivellessani taskustani porkkananpalaa lahjukseksi. Se kelpasi Moonalle oikein hyvin. Sain riimun ponin päähän ja lähdin taivaltamaan sen kanssa tallia päin. Pari kertaa Moonan piti testata rynnimistä edelleni, mutta sitten se tajusi, ettei siinä ole järkeä ja käyttäytyi nätisti loppumatkan. Hain Moonan harjat ja aloin sukia ponia reippaasti. Pöly oikein pöllysi pyöreästä ponista. "Missä sä oot oikein pyöriny? Oot täynnä pölyä", huokaisin naurahtaen pienesti ja jatkoin harjaamista. Harjaamiseen meni puolisen tuntia, kunnes tamma oikein kiilteli. Kavioiden nosto olikin sitten toinen pulma, kun harjaus oli sujunut ilman mitään ongelmia. Sain tosissani komentaa ja pukkia Moonan jalkaa, että se nosti sen. Kuitenkin, sain kaikki kaviot putsattua. "Olipas rankkaa", puhisin ponille. Se kääntyi katsomaan minua suloisesti. Rapsutin sitä pienesti. "Kyllä meistä tulee hyvä pari, eiks yeah?" //aika lyhykäinen tai tämmönen // Ei haittaa vaikka lyhyt olikin! Ei sen ekan tarinan tarvi mikään kilometrien pituinen romaani ollakkaan - Mila -
|
|