|
Post by Mila on Feb 16, 2013 18:28:35 GMT 2
Moana's GwendoraMoonaWelshmountain, tamma Ikä: 6v Säkäkorkeus: 120cm Hoitaja: Lina (marraskuu 2014 ->) Hoitajahistoria:Katriina (helmikuu - huhtikuu 2013) Annika (heinäkuu 2013 - heinäkuu 2014) Lotta (elokuu 2014)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 17, 2013 9:13:29 GMT 2
Olin tänään hoitamassa pientä ja suloista hoitsuani Moonaa. Kun olin harjannut sen (minulla kesti 1h) ja tuli kavioiden putsauksen vuoro, niin joku sammutti tallista valot=C Ja Moona ja minä jäimme pilkko pimeään talliin. Ja hetken päästä joku hevosista potkaisi seinään, niin Moona säikähti sitä hiukan ja pyörähti karsinassa pari kertaa, enkä nähnyt kunnolla mitä pikkuinen poni nyt tekee. Osallistuin 6.3.2013 koulu valmennukseen (tietenkin Moonalla) ja toivoisin että silloin kukaan ei sammuttaisi tallista valoja tai hevoset eivät mielellään potkisi seiniä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 17, 2013 9:59:30 GMT 2
Sori tämä tuli nyt vähän lyhyesti kerrottuna:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 17, 2013 10:54:36 GMT 2
Olin katsomassa Moonaa, ja kun jälleen kerran ilmestyin se karsinan eteen oli Moona ottamassa minut yllättävän sydämellisesti vastaan -No, onkos sinulle tapahtunut jotain? kysyin siltä, tarkistin kaikki sen jalat ja katselin sitä muutenkin mutta se vain katsoi minua takaisin suloiset siniset silmät intoa täynnä. Sitten se kallisti seen päätä ja se oli niin sympaattisen näköinen että minun oli pakko kutsua Sari, Kathreen ja Paukkis paikalle, kaikki neljä riensivät hakemaan puhelimiaan että olisivat ottaneet Moonasta kuvia mutta kaikki muut löysivät puhelimet paitsi minä, sitten Moona alkoi kuin hihittää, tai siltä se ainakin näytti ja se oli muuten seissyt koko ajan samassa kohtaan ja kun tarkistin sen jalkoja niin tunsin aivan kuin se olisi ottanut jotain taskustani... Mutta nyt Moona sitten siirtyi ja kappas, puhelimeni oli ollut Moonan kavion alla koko ajan, mutta nyt vanha kulunut puhelimeni oli mennyttä, kaikki Sari, Kathreen ja Paukkis katsoivat minuun ja minä katsoin Moonaa (Moonakin katsoi minuun) -vai sillä lailla, sanoin Moonalle ja muut alkoivat nauraa jopa minä, sitten Moona kääntyi pois päin meistä ja me lähdimme pois Ponin karsinasta Wiennakin oli ollut katsomassa ja tuntui niinkuin sekin olisi ymmärtänyt mitä äskeisessä tilanteessa oli oikein tapahtun meitä nauratti vieläkin ja huikkasin vielä Moonalle -älä enää tee tuota Moona, poni katsoi minua anovasti ja aivan kuin se olisi sanonut -Anna minulle anteeksi, -tottakai sinä saat anteeksi, sanoin Moonalle ja menin vielä halaamaan hoitsuani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 19, 2013 21:17:11 GMT 2
Tulin tallille, ja menin hoitamaan Moonan, ja sitten olin intoa täynnä koska äiti oli luvannut että jos Mila antaa, saisin ratsastaa nätillä friisiläis tammalla Dianalla, -Hei hei Moona, mä saan ratsastaa Dianalla, mä saan ratsastaa Dianalla... hoilottelin kävellessäni laitumia kohti,-Tuolla se on! huudahdin ja kun tamma oli vetäytynyt tarhan kaukaisimpaan nurkkaan, niin se näytti ihan pieneltä, ja lähenin, ja hähenin sitä kohti se kasvoi ja kasvoi koko ajan suuremmaksi ja kun vihdoin olin sen luona se olikin sata kertaa suurempi kuin miltä se oli kaukaa katsottuna näyttänyt, ja koska minulla ei ole pituutta kuin 149cm, ja iältäni olen 12v... joten hevonen näytti minua niin hirveän paljon suuremmalta. -Sari, katso, kiva taluttaa tätä;)sanoin Sarille, Saria nauratti, -Miten meinaat saada sen karsinaan ilman että se ryntää heinille? Sari hihitti. Minua alkoi jo arveluttaa minua sata kertaa suurempi tamma, mutta ajattelin vain positiivisesti... ja kun tultiin karsinalle silmäni melkein sulkeutuivat ja otteeni riimun-narusta oli lähellä irrota... Mutta kun avasin silmäni niin Diana seisoi yhä vieressäni niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. sitten talutin sen karsinaan ja hoitaminen sujui mainiosti, varusteet menivät tamman niskaan yllättävän helposti ja karsinassa se oli kuin unelma... sitten lähdin haalaamaan tammaa maneesiin ja se käveli sinne reippaammin kuin silloin kun hain sen laitumelta, ja melkein jäin siitä jälkeen (siis kun talutin sitä maneesiin) Sitten kun päästiin Maneesiin ja nousin sen selkään oli tammalla aivan outo askel, hyvällä tavalla (en ole mennyt Dianalla ennen) sillä kun otettiin harjoitusravi en pomppinut sen selässä juuri lainkaan. Oltiin harjoiteltu nyt ravi ja käynti, ja leikittiin Sarin kanssa kun menin Dianalla itsenäisesti, niin että Sari on ope ja minä tuntilainen... ja kun Sari käski ottaa harjoitusravin ja seuraavasta kulmasta laukka niin kun tamma kuuli sanan laukka niin se nosti laukan välittömästi, - HILJENNÄ VAUHTIA! Sari huusi ja minä ja Diana vain laukattiin täyttä vauhtia eteen päin. sitten kun tamma saatiin hidastamaan oli kulunut jo puolituntia ja koska Diana oli ollut tunnilla niin kiltisti niin sanoin Sarille että nyt menen loput puoli tuntia ilman satulaa... ja jipiiiiii kohta me taas kiidettiin tällä kertaa ilman satulaa täydessä laukassa... sitten kun tunti päättyi en meinannut uskoa että tunti oli mennyt niin nopeasti, en olisi halunnut tulla alas tamman selästä siitä tuli kolmanneksi paras hevonen mitä tiedän (paras on hoitsuni Moona ja Toinen on yksärini Patsku) Vein tamman karsinaan enkä pelännyt hevosta enää yhtään tämän suuresta koosta huolimatta!!!!
Anteeksi kun tämä tuli Moonan hoitopäiväkirjaan!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 3, 2013 20:58:47 GMT 2
Tulin tallille, ja juoksin suoraan hakemaan Moonan laitsiskalta -Anteeksi Moona, olen ollut reissussa enkä ole päässyt hoitamaan sinua! halasin hoitsuani, talutin sen karsinaan, mutta se koitti kyllä mennä viereiseen karsinaan, mutta muuten matka sujui hyvin. Aloin harjata ponia, ja putsasin kaviot, ja Moonahan oli niin nätisti ja seisoi koko ajan yhdessäkohti, vaikka niin se kyllä tekee aina (onneksi). sain sen heti hoidettua, ja mietin mitä voisin sitten tehdä sen kanssa... -No niin voitaisiin mennä pesarille pesemään sinun jalat ne on ihan likaset. katsoin Moonaa, Moona katsoi minua ja jälleen kiinnitin riimun-narun kiinni sen päitsiin, ja matka jatkui... -Voi ei, Lalla on jo pesarilla, eihän me nyt sinua voida virutella:( Moonaa aivan kuin poni olisi nauranut, kohautin olkapäitäni ja kuulin takaani... -Menkää jo! joku huusi takaamme. -Ei me voida mennä pesarille kun Lalla on siinä. sanoin sille joka oli takanamme puhunut. -No voittehan te mennä pihalle oottaan, ja pästää meidät tunnille, mulla on kiire!!! hän sanoi. No mehän menimme pihalle ja se tyyppi oli ollut Ilona, joka meille oli puhunut, ilmeisesti hän oli "joutunut" varustamaan alkeistuntilaiselle Dianan, koska hän oli niin kiukkuisella päällä, ja kun Ilonahan on aikalailla hienostunut... Sellaisia touhuja tänään...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 4, 2013 11:12:14 GMT 2
Olin katselemassa vaahterapolun hevosia, kunnes taas ilmaannuin hoidokkini Moonan karsinalle, ja kaivelin ponin hoitopakista harjan ja kaviokoukun ja aloin harjata ponia harjalla jonka olin ottanut pakista... Yhtäkkiä kuulin kahinaa, sillä joku oli heittänyt Moonan karsinaan sen aamuheinät, ja sattumoisin harjasin juuri ponin päätä... -Sori Moona! Se oli sun oma vika että se harja kävi sun silmään. Mutta poni ei tuntunut välittävän enää anteeksi pyydöistäni, se vain höristeli silloin tällöin korviaan ja rouskutti heiniään. Kun tuli kavioiden putsauksen vuoro, ei poni olisi millään malttanut nostaa jalkaa, ja kun en tietenkään nähnyt ponin päätä, nousin ylös ja poni oli ollut niin ahne että se oli jo syönyt sen heinät... Eli poni oli vaan seissyt eikä ollut halukas nostamaan jalkaansa. Yhtäkkiä huomasin ettei koko kaviokoukkua löytynyt. Pyörin Moonan karsinassa, -Missä se koukku nyt on? Kysyin hieman kiukkuisemmalla äänellä, kunnes Sari tuli paikalle, -Mut muistathan sä sillon ku se sun vanha puhelimes oli sen kavion alla! Sari huomautti mennessään ohi moonan karsina, -Ai niin. Nostin vielä ponin jalkaa, ja nythän se nosti jalkansa, mutta koukku ei ollutkaan jalan alla, kokeilin olisiko se toisen jalan, kolmannen jalan tai neljännen jalan alla, mutta kaviokoukku ei ollut minkään jalan alla:( En enää tiennyt missä koukku voisi olla, katsoin vielä sen karsinan edustan mutta koukkua ei löytynyt. olin jo vähällä luopua toivosta kunnes tunsin jonkin pistävän minua, katsoin taskuni ja vasemmasta taskustani löytyikin jotain, ja se oli... -Nyt se löytyi:D riemuitsin, ja aloin putsata sen kavioita, ja nythön ne jalatkin nousivat! Ja niin sain ponin hoidettua!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 5, 2013 15:10:51 GMT 2
-Siellähän se pikku kaveri jo heiniään rouskuttaa:) Huudahdin hoitsulleni. -Voikko sää auttaa mua varustaan Moonan? kuulin takaani äreän huudon. - voin, vastasin tytölle joka oli huutanut minulle, aloimme yhteis tuumin hoitaa Moonaa ja kun tuli kavioidenvuoro kysyin tytöltä -Haluatko sä putsata kaviot, -No jos sää pidät sen jalkaa niin mää voin putsata ne. -ok, vastasin tytölle, juttelimme hevosista tytön kanssa, ja sain selville että tytön nimi oli Ellen, ja että Ellenin lemppari hevonen oli Hilla, ja lempi poni Salla. Olin hämmästynyt sillä kun minä olin Ellenin ikäinen, minulla oli ollut samat kaksi lempparia, -Mä olisin halunnut mennä Sallalla enkä tällä typeryksellä! Ellen sanoi kiukkuisella äänellä. -Ei tää oo typerys! korotin Ellenille ääntäni, -No tiesitkö sitä että mä saan olla Moonan hoitaja. -No ompa ihmeellistä. Ellen sanoi ärsyttävästi -mä kyllä vaihdan tallia jos mä vielä joudun menemään tällä. Ellen kiukutteli. -Ei tuollaiset alotteliat sais tuollalailla isommille täällä kiukutella, kun isommat hyvää hyvyyttään niitä taluttavat ja auttavat. ajattelin mielessäni. kun olimme putsanneet kaviot ja tuli varustus, -Haetko sä ne suitset niin mä haen satulan... -Ei ku me mennään ilman satulaa! Ellen keskeytti. -Ja mä en kyllä laita tälle niitä suitsia, mä laitan suitset vaan Sallalle, ja jos mä yllän niin Hillalle. Ellen ärähti. -Aha, sanoin Ellenille. -Oota hetki mä käyn sanomassa tuolle Sarille yhen jutun, niin sä käyt sillä aikaa hakemassa Moonan suitset. Sanoin Ellenille. -Sari, ootko sä koskaan taluttanut tai auttanut tuota Elleniä? -Oon, miks niin? -No ku se on vähän Törkeä mulle. Sari katseli hetken ympärilleen ja kuiskasi minulle -Se Ellen kerran tippu ja sen käsi melkein meni poikki, mut se ei onneks menny se vaan murtu. -Auts, keltä se tippu? -Jorilta. -ok, menin taas auttamaan Elleniä. Kun tulin Moonan karsinalle, Elleniä ei näkynytkään siellä, vaan hän olikin istumassa satulahuoneessa Moonan suitset kädessä, -No nii,nyt sä vasta tulit, laita nyt nää suitset sille Moonalle. Kun olin laittanut suitset suloiselle poni kaverilleni, -Saalähtä viemään hevosia maneesiin. Kuului opettajan iso ääninen kuulutus. Jotenkin opettajan ääni kuulosti jotenkin oudolta mutta en tiedä miten??? Kun olimme maneesissa, punttasin Ellenin Moonan selkään, ja lähdimme menemään uraa pitkin käynnissä. Edellämme kävelivät Tuuli, Sari ja Eerika. Tiesin Eerikan siksi koska olin taluttanut häntä ennenkin. -Sari, kuka meitä opettaa? Huikkasin Sarille. -En oo ihan varma mut vissiin Helena. -ok, sanoin Sarille. Maneesin ovi kävi ja sisään asteli joku aivan outo nuori noin 20v nainen, -Hei, minä olen Essi, ja opetan teitä tänään. -Tänään emme mene ollenkaan ravia, koska olemme näköjään kaikki ilman satulaa, puhumattakaan laukasta. -Tullaan kokorataleikkaa Eerika ja tuuli kärjestä. Tunti tuntui kamala pitkältä, kun menimme vain käyntiä, ja silloin tällöin kokorataleikkaan, ja koska Moona oli nyt reippaalla tuulella (kun ei mennä ravia) jouduimme tekemään pari pikkuruista volttia. Kun tunti vihdoin ja viimein päättyi, Ellen laskeutui Ponin selästä hyvin nopeasti pois ja lähti juoksemaan kohti maneesin ovea. Kun me pääsimme Moonan kanssa ulos maneesista, näin kun musta auto poistui tallin pihasta, ja kun jäin tuijottamaan autoa näin kun Ellen istui sen auton takapenkillä... -Miksei Ellen jäänyt ottaan ees varusteita pois ku lähti vaan tuollalailla pois? Kerroin siitä Helenalle ja Helena sanoi että Ellen pelkää joitain vaahterapolun hevosia, ja Moona olisi yksi niistä... Vei Moonan karsinaan ja riisuiun suitset pois siltä, virutin kuolaimet ja vein suitet satulahuoneeseen roikkumaan. Sellaisia touhuja tänään.
|
|
|
Post by Mila on Mar 6, 2013 22:11:29 GMT 2
Moi! Hienosti olet ahkerasti Moonaa hoitanut, pisteet siitä! Mutta jos vielä tekisit kappaleenjaot, niin tekstisi olisi paljon helpommin luettavissa. Esimerkiksi vuorosanat kannattaa laittaa alkamaan uudelta riviltä. Kirjoitusvirheitä (ainakaan pahoja) ei minun silmiini osunut.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 9, 2013 21:26:15 GMT 2
Koitin suostutella siskoa lähtemään mukaan tallille, mutta siskoa ei kyllä paljon kiinnostanut:( Ehkäpä siskokin joskus nähdään ahkerana tallillaisena, ja ehkä jopa jonkun heppakamun hoitajana.
-No älä sitte tuu, mä lähen nyt ainaki sinne tallille. mutisin isosiskolleni. -No mene, ei oo mun ongelma jos sää sitte jottain villihevosta meet taluttaan ja sitte jäät jalkoihin... -Joo joo!!! sanoin siskolleni nopeasti, ja lähdin kävelemään kohti tallia. -Jippiiiiiii, Ja nostetaan laukka... Laukkasin tallille. -Moikka Moona. ilmestyin hoidokkini karsinalle. Aloin harjata ponia ja se kävi nopeasti, etsin kaviokoukun Moonan hoitopakista, löysin koukun, ja putsasin ponin kaviot ja nythän nekin jo nousevat... ilmeisesti poni oli tottunut minuun. -Mitäs me nyt tehtäis, meidän on nyt pakko keksiä jotai tekemistä, koska mä haluaisin olla jonkun kuukauden hoitaja!!! istuin hoitsuni karsinassa. -No heippa Moona! huiskutin Moonalle.
Istuskelin tauko huoneessa pyörittäen peukaloitani... -Mitä mä voin tehdä Moonan kanssa? mutisin vieressäni kehräävälle Tohelolle. Yhtäkkiä puhelimeni soi (ei se jonka Moona talloi) -Hei ootko sä nyt missä? ku meillä on ihan kohta ruoka!!! siskoni karjui puhelimessa. -Ok, mä lähen tuleen.
Kävin syömässä kotona. -Saanko mä lähtä nyt taas tallille, ku mun pitää hoitaa Moonaa, että mä pääsen kuukauden hoitajaks... Siskoni ei kyllä tajunnut niistä hoitaja jutuista mitään mutta päästi minut vielä tallille. Leikin matkalla että oma pieni shettikseni Patsku olisi ratsunani ja laukkaisimme maastopolkua pitkin...
saavuin tallille ja Wienna oli ysävällisesti ottamassa minut vastaan, jäin hetkeksi rapsuttamaan suloista tallikoiraa. -Yäkkk, Tohelo! pieni kissamme oli tuonut kuolleen minkälie eläin paran, kissa oli raadellut sen ihan verille, ja Wienna meni vain nuuhkimaan tuota pieneläintä. Eläin haalattiin jollain keinolla pois, mutta en nähnyt miten koska olin pitämässä innokkaita eläimiämme aisoissa...
Menin vielä kuitenkin katsomaan Moonaa, ja Poni söi heiniään kaikessa rauhassa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 13, 2013 8:41:07 GMT 2
-Auts, valitin maha kipuani koko aamun... Kuitenkin oloni helpotti myöhemmin. Lähdin kohti tallia, Siellä oli taas ihana tallin tuoksu ja hevosten kavioiden kopse kuului aivan läheltä, sillä Sari oli taluttamassa Annaa sisälle päin. Damon höristeli korviaan laitumella, ja Bella ravasi pitkin laitumen reunoja... Kun astuin sisälle talliin, Menin silittämään hoito-poniani sen karsinaan. Hoitopakista ei näkynyt jälkeäkään, -Missä se hitsin hoitopakki nyt taas on? sanoin hiljaisesti Moonalle. Vihdoin löysin hoitopakin se oli ollut satula huoneessa, eli ilmeisesti joku oli lainannut hoitopakista jotain... Harjasin ponin yllättävän nopeasti, ja kavioissakaan ei ollut ongelmia. Istuin Moonan karsinassa ponin rouskuttaessa heiniään. -Sari mitä me voitais Moonan kaa tehä ku mää hoidin sen jo? kysyin Sarilta. -No voithan sää viedä sen laitumelle, ratsastaa sillä, liinattaa sitä, pestä sen... Sarilla tuntui olevan miljoonia ideoita... -Nythän on keskiviikko, ja hoitajat saavat tehdä mitä haluavat hoitsuillaan. Sari sanoi. -Hei Sari, mehän voitais kysyä Milalta että voitaisko me ottaa joku ratsastus tunti niinku kahestaan... -ok, Sari vastasi. Kävimme kysymässä saammeko ottaa tunnin yhdessä, ja saimmehan me, sovimme että Sari ratsastaisi Annalla ja minä Moonalla... Moonalle varusteet menivät päälle kyllä varmaan maailman helpoiten. Mutta Sarilla ja Annalla kesti vähän kauemmin kuin meillä, koska Sarin suosikki Anna oli hieman laiskalla päällä, niin tamma ei oikein olisi tahtonut ottaa kuolaimia suuhunsa... Mutta kun Annakin oli saatu varustettua, lähdimme kohti maneesia. Maneesissa saimme itsemme ratsujemme selkään ja jalustimet olivat minulle heti aivan sopivat, mutta Sarin piti pidentää jalustimiaan. Olimme vihdoin ja viimein sopivilla tasolla, saimme lähtä liikkeelle... Tunnilla teimme vaikka ja mitä, ja tunti kului todella nopeasti... Tunti loppui ja veimme ratsut talliin... riisuimme varusteet ja veimme ne satulahuoneeseen. Sellainen päivä meillä oli Moonan kanssa. kuva tulee pian!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 17, 2013 8:36:09 GMT 2
Olin tänään hoitamassa pientä ja suloista hoitsuani Moonaa. Hain Moonan tarhasta ja poni oli hieman laiska tänään. se käveli kuin mikäkin virtahepo... Kun me vihdoin ja viimein pääsimme Moonan karsinaan, poni vaan alkoi hotkia heinää. Sillä oli joku ihan ihme laiskuus päivä.
Aloin harjata Moonaa. Se ei välittänyt mitään, tuntui kuin se olisi vain nukahtanut siihen ja minä vain harjaan sitä. Kavioita ei jaksanut poni nostaa yhtään, mutta loppuen lopuksi jouduin sitten omin voimin pitämään jalkaa, koska poni piti jalkaansa aivan velttona.
-Ei ole enää hauskaa! toruin Moonaa, poni ei reagoinut mitenkään kun sille pälpätin:C Minua alkoi raivostuttaa kun tohelokin pyöri koko ajan jaloissani. kaaduin taukohuoneen sohvalle ja Tohelo hyppäsi suoraa päätä mahalleni. -Voi sinua, torkahdin taukohuoneen sohvalla.
Kun heräsin tajusin että Moonan laiskottelu ei ollutkaan ponin vika, vaan että minua väsytti niin se oli saanut poninkin laiskaksi.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 21, 2013 11:19:35 GMT 2
Olin tänään hoitamassa hoitoponiani Moonaa. Se oli taas niin kiltisti ja kavioiden puhdistuksessakaan ei ollut ongelmia. -Voi harmi, Paskun sivu ei toiminut ja kilpailuihin ilmoittautuminen meni ihan päin seiniä huokasin Moonalle, Poni ei välittänyt minusta vaan jatkoi heiniensä syömistä. Tänään mikään ei onnistunut. Moonallakin tuntui olevan tylsää kun hoitajakin vain mutisi jotai sen mielestä. Kuitenkin olin itseasiassa tyytyväinen että olin onnistunut hankkimaan edes hoitsun itselleni. Ja en ehkä edes olisi halunnut että kaikki voisivat nähdä huonosti koulutetun shettikseni... Moona oli siis maailman ihanin poni!!! Nyt on uusi kisa hakemus valmis! Muokkasin sitä edellistä. Hei, voit sinä laittaa uuden ilmottautumisen kisoihin! Kunhan vain katsot, että se menee oikein. Muuten olisin kyllä lisännyt teidät heti osallistujiin, mutta kun en tiennyt että mihin luokkiin eniten halusit osallistua niin en kehdannut alkaa itse säätämään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 23, 2013 8:48:40 GMT 2
-Eli siis... Aloitin matkan kohti tallia. Minä halusin oppia laukan pidennyksen ja lyhennyksen, sekä laukan vaihtoja. Harjoittelin niitä maasta käsin itse.
Tallilla syöksyin Moonan karsinalle, etten menettäisi mahdollisuutta olla Moonan hoitaja! Harjasin Moonan putipuhtaaksi ja kaviot putsasin ainakin neljä kertaa.
Hoitaminen sujui siis nopeasti. Ajattelin pestä Moonan koska se oli jaloistaan ihan likainen. Sekin tehtävä meni noin minuutissa. Mutta ajattelin vielä antaa sille aamu heiniä jos kukaan niitä sille ei antaisi.
Mutta koska tallin työntekijät olivat niin tunnollisia, että olisivat lähteneet vaikka maneesiin asti viemään ruokaa heppoille. Eli Moonakin sai ruoat. Minulla ei ollut mitään tekemistä. Peikkokin vain söi ja söi heiniään. Olisin voinut hoitaa Peikkoa koska se oli minulla vuokralla. Mutta koska se söi heiniään en halunnut häiritä sitä, joten en hoitanut sitä.
-aah, kiljahdin sillä innokas Wienna oli hypännyt minun päälleni. Ihan kuin se olisi ymmärtänyt että minulla oli tylsää. -no, mitäs sinä? Sanoin Wiennalle. "urrrr" se murahti. Sitäkään ei tuntunut nyt kiinnostavan, joten sekin lähti pyörimään tällä kertaa Iidan jalkoihin. Sellaisia touhuja tänään.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 29, 2013 16:56:55 GMT 2
Tänään oli todella hauska päivä! Nimittäin olin virtuaalitalli heveassa ratsastamassa uudella Sini nimisellä vuonohevosella, ja hevea on minun ja siskoni oma virtuaalinenratsastuskoulu. Sen tunnin jälkeen pääsin vielä hoitamaan hoidokkiani Moonaa joka oli varmaan maailman suloisin poni! Kun saavuimme tallille, Moona oli vielä tarhassa, ja en miettinyt hakisinko sen vai en? Vaan lähdin tarpomaan mutaista polkua pitkin aitauksin päin. Kävelin polulla koettaen vältellä kura lätäköitä! Kun menin Jorin aitauksen ohi vuonis ruuna kipitti kohti minua ja se tuli niin hirmuista kyytiä, että säikähdin ja kaaduin, (tottakai allani oli vesi lätäkkö) Olin aivan kurassa, ja Jorikin vain seisoi vieressäni. Jatkoin matkaani kohti Moonaa joka hörisi edessä päin. Olin vihdoin perillä, ja koska olin niin kamalan kurainen että Moona ei tunnistanut minua vaan lähti kipin kapin löntystämään karkuun:( -Voih, huokasin, en jakasanut enää lähteä tallaamaan muutenkin jo kuraista laidunta. sain sen kuitenkin helposti kiinni, mutta ärsyttävää oli taluttaa sitä siksi koska se haisteli minua koko matkan! Taluttaminen Moonaa ei vienyt kauaa aikaa, koska poni tammalla tuntui olevan kamala kiire sisälle. harjaaminen onnistui todella nopeasti, vaikka alussa minusta tuntuikin että kaikki mitä tein sujuisi tosi hitaasti. Kavioiden putsauksessa ei ollut muuten ongelmia muuta kuin että kun kumarruin Muta rapisi housuissani inhottavasti! Oli todella "hauska" tulla kotiin kun äiti huomasi että uudet tallille sunnitellut housuni olivat ihan likaiset... Ei kun kauppaan... Sellaisia touhuja tänään Moonan kanssa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 7, 2013 19:46:26 GMT 2
-hop hop hop hop!!! hoin äidilleni kun liikenne valot olivat vain punaiset eivätkä meinannet vaihtua. Lopulta pääsimme liikkeelle ja olimme hetkessä tallin pihassa.
Ryntäsin sisälle talliin ja katsomaan Moonaa, mutta poni ei ollutkaan karsinassaan vaan tarhassa... -voi kakka, mutisin ja lähdin kävelemään kohti tarhoja. kohta kuljin Damonin aitauksen ohi ja poni poika alkoi hirnua ja tanssahteli iloisesti portille, jäin hetkeksi silittämään pikkuruista sydänten särkijää joka meinasi syödä minut kun niin innokkaasti nuoli minua. -wurrrrrr wurrr,kuulin takaani ja eiköhän Wienna tyttö kieppunut jaloissani. -meneppä nyt! sanoin rauhallisella äänellä koiralle joka lähti jolkuttelemaan seuraavan vastaantulijan jalkoihin;)
Saavuin jossain vaiheessa Moonan aitaukselle ja Moona köpötteli hitaasti vastaan minua. Otin ponin riimun naruun ja lähdin kävelemään tallia kohti. Vastassa oli kuitenkin pieni ongelma sillä juuri kun olimme lähestulkoon lopussa, Sari tuli taluttaen Annaa, ilmeisesti sari aikoi viedä Annan tarhaan; muta joka tapauksessa emme olisi mahtuneet muuten kävelemään ellei minun ja Moonan olisi pitänyt peruuttaa pois tieltä... ja siitä ei tullut kyllä mitään koska Moonaa ei touhu oikein kiinnostanut...
Lopulta sain Moonan karsinaan ja aloin harjata hoitsuani. Sain ponin nopeasti harjattua ja kavioiden putsauksessakaan ei tälläkertaa ollut ongelmia.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 3, 2013 15:46:27 GMT 2
Ensimmäinen ratsastuskerta-esteitä Jippii! Olin saanut ihanan Moona-ponin itselleni vuokralle kuukaudeksi! Mietin, että mitä pitäisi nyt sen kanssa tehdä, mutta sitten oivalsin. Voisimme hypätä joitakin pieniä esteitä. Tai noh... Pieniä ja pieniä. Otin juoksuksi kenttää kohti, ja matkalla päätin, että voisimme hypätä kahta estettä. Vaikkapa 50 cm pystyä ja 35 cm ristikkoa. Olin niin tohkeissani, että yritin ottaa kentän laidalle asetettuja neljää puomia- ja estetolppaa yhtä aikaa. Nom nom nom... Kai voisin kuitenkin viedä ne vähän eri aikaan. Kun olin saanut radan valmiiksi, mielestäni näytti vähän tyhmältä, että esteiden välissä oli tuollainen väli. Niinpä laitoin siihen kolme puna-valkoista puomia, joita voisimme ensin ylittää. Sitten vaan mars tallia kohti ja poni käytävälle! "Naks!" Poni hätkähti. Ketjun lukko oli kalahtanut melko kovaäänisesti sen riimuun kiinni. Siniset silmät tuikkivat tallin hehtolampun valossa. Halasin pörröisen ponin kaulaa, ja se hinkkasi turpaansa selkääni. Se kutitti ihanasti. Vasta nyt tajusin huomata, että Moona oli todella likainen. Otin käteeni vihreän kumisuan, jossa luki Moonan nimi ja sen ympärillä sydämiä. Pyöritin sitä neidon kaulalla, ja se heilutti päätään harjan liikkeen tahdissa. Se haukoitteli välillä, ja huiskautti häntäänsä iloisesti. Kun olin harjannut ponin vasemman puolen, siirryin oikealle. Ollessani Moonan edessä, se irvisti minulle iloisesti ja hörisi. "Voi sinua pikkuponia", minä lässytin sille ja rapsutin sen turpaa. Me olimme selkeästi jo kamuja. Tuuppasin sitä hellästi oikealta puolelta, jotta se siirtyisi vähän vasemmalle päin. Kyllähän se onnistui, pienen pukin kautta. Kun olin harjannut sen, otin kaviot. Ensimmäinen kavio ei meinannut mitenkään nousta, mutta kyllä se maanittelun jälkeen onnistui. Etukaviot menivät ihan hyvin, mutta takakaviot se nosti vähän turhan ylös. Nostin söpön, pienen satulan sen selkään ja ujutin suitset meksikolaisine turparemmeineen sen päähän. Vielä lyhyt raippa mukaan, ja ohjat pois kaulalta, niin voisimme lähteä kenttää kohti! Laskin jalustimet alas, ja tarkistin vyön. Se oli tarpeeksi tiukalla, joten selkään vaan. Hoplaa-ja olin jo selässä. Jalustimet olivat melko lyhkäset, joten pidensin niitä muutaman rei'än verran. Puristin pari kertaa pohkeella ja lähdimme kiertämään kaviouraa. Poni oli todella ihana, ja pehmeän tuntunen! Tovin käyntiä kierreltyämme, otimme pari pysähdystä. Ne sujuivat mutkitta, joten käyntiä taas vaan! Sitten käänsin Moonan puomeja kohti. Vähän ennen ekaa puomia se pysähtyi, ja kakkasi. Sitten ylitimme puomit rauhallisessa käynnissä, ja käänsin sen pääty-ympyrälle. Ympyrän jälkeen tulimme puomit uudelleen, ja sitten vielä kerran. Sitten otin ravia. Voi että sillä oli ihana pikkuravi!!! Keventääkkin oli helppo, koska ravi pompautti minut itsessään ylös. Tein muutaman asetuksen kulmissa, ja Moona suostui niihin kuuliaisesti. Sitten käänsin sen parille voltille, ja tulimme puomit ravissa. Se sujui mutkitta, ja kevennyskin pysyi suht alhaalla. Seuraavaksi kun tulimme puomit, olin kevyessä istunnassa. Sen jälkeen kokeilin kenttäistuntaa, ensin uralla, sitten puomeilla. Hyvin sujui! Olin tosi tyytyväinen Moonaan, ja otin sen vapaalle käynnille. Kohta laukattaisiin! Taputin ja silitin sen kaulaa, se oli tosi kuuliainen. "Upea poni!"kuiskasin sen korvaan. Kun olimme sitten aikamme kiertäneet uraa, herättelin sitä ja otin ohjat. Naputin sen pohkeella raville, kokeilin ensin laukannostoa siitä. Kun olimme puoli kierrosta ravanneet, kokeilin laukkaa. Ensin se nosti väärän, mutta korjasi sen nopeasti itse. Laukkasimme siinä noin kaksi kierrosta uralla, ja saman määrän pääty-ympyrällä. Sitten otin sen käynnille, kokeilisin nostoa siitä. Mutta ensin kuitenkin huilattiin minuutin verran. Kehuin Moonaa todella paljon, ja sitten olimmekin jo valmiita nostamaan laukan. Otin reippaan käynnin ja annoil laukka-avut. Kun mitään ei tapahtunut, napautin raipalla. Silloin poni lähtikin pukki- kiitolaukkaa, ja käänsin sen aitaa päin. Äkkipysähdys! No, kokeilin nostoa toisen kerran, ja se sujui mutkitta. Tulimme puomitkin pari kertaa laukassa, ja sitten olikin jo esteiden vuoro. Otin Moonan raville, ja käänsin sen ristikolle. Vähän se ravia kiihdytti pari askelta ennen hyppyä, ja sitten tuli loikka. Se jatkoi suoraan laukalla esteen jälkeen, ja niin hienosti meni, että päätin tulla saman esteen laukassa. Taas päästiin helposti, pienellä loikalla yli. Hidastin tamman raville, ja päätin kokeilla pystyä. Taas pienessä kiitoravissa se ylitettiin, mutta ylitettiin kuitenkin! Jatkoimme taas laukalla esteen jälkeen, ja hyppäsimme uudestaan laukassa. Laukkasimme vielä pari kierrosta, ja sitten otin Moonan käynnille. Menimme muutaman kierroksen käyntiä, ja sitten ratsastin sen samassa askellajissa tallille. Hyppäsin selästä alas, ja talutin sen talliin. Otin siellä satulan pois, ja talutin sen suitsilla laitumelle. Kun päästin sen vapaaksi, se ryntäsi pukkilaukassa laitumen toiseen päähän ja takasin. Sitten se kävi tyytyväisenä piehtaroimaan, ja noustessaan ylös se oli taas huippumutainen. MIKÄ UNELMIEN VUOKRAPONI! // tehän tulitte hyvin juttuun! Mainiota Moona on aikamoinen sydäntensärkijä että ihmekkös tuo..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 4, 2013 20:37:28 GMT 2
Moonan juoksutusta Tänään minä saan juoksuttaa Moonaa liinalla ja juoksutusvyöllä! Jihuu! Sitten, kun olen tunnin Moonaa juoksuttanut, ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi tulee juoksuttamaan Moonaa, ja minä olen sen selässä. Menin hakemaan satulahuoneesta juoksutusraipan, suitset, juoksutusvyön, liinan ja sivuohjat. Nappasin vielä Moonan satulatelineeltä huovan ja kypäräni. Ainiin! Taidan laittaa Moonalle vielä kumpparit. Iskin varusteet Moonan karsinan ovessa olevalle telineelle. Juoksutusraipan laitoin makaamaan ovea vasten, ja asetin kypärän päähäni. Sitten nappasin Moonan riimun, ja avasin karsinan oven. Poni oli juuri makaamassa karsinan nurkassa, ja höristi korviaan ja avasi sinisiä silmiään, kun minä astuin karsinaan sisälle. "Nousehan nyt ylös", minä maanittelin sitä. Se käänsi korvansa taakse, ja sitten takaisin eteen. "Enpäs nouse! Jos haluat minun nousevan, niin nosta!", se tuntui tarkoittavan. Hain juoksutusraipan sen karsinan edestä. Jo raipan nähdessään se nousi ylös ja teki kokovartaloravistuksen. Nappasin sen kiinni riimulla ja talutin käytävälle. Laskin raipan karsinan eteen maahan, ja aloin harjaamaan hikistä ja kuraista ponia. Siniset silmät kääntyivät katsomaan minua aina, kun olin pään sivulla. Harjattuani sen karvan kiiltäväksi, harjasin sen harjan ja hännän. Seuraavaksi otin pikkuponin kaviot. Ne se nosti superkiltisti, ja kaviokoukulle pohjat otettuani harjasin kavioiden pinnat. Nostin sen selkään suloisen pienen juoksutusvyön huopineen, ja kiristin vyötä melko tiukalle. Laskin riimun kaulalle, ja laitoin suitset päähän. Kiristin vielä turpa- ja leukahihnan, ja kiinnitin liinan kuolainrenkaisiin. Nappasin juoksutusraipan maasta, ja lähdimme kävelemään maneesia kohti. Maneesissa pidensin liinaa, ja käskin Moonan maiskutuksella ja pienellä raipan käytöllä liikkeelle. Se lähti maleksimaan liikkeelle vapaassa käynnissä. Helenan pitämä ratsastustunti alkaisi kohta maneesin toisella puolella, ja tunnin jälkeen hän tulisi juoksuttamaan Moonaa niin, että olisin sen selässä. Nyt Moona pyöri kuitenkin ympärillä käynnissä, emmekä me ravia lähtisikään, ennenkuin hepat olisi maneesin toiselle puolelle tulleet. Muutaman minuutin jälkeen maneesin ovi avautui hiljaa. Sisään astuivat Helena edellä, hänen perässään tyttö ja poni jonka tunnistin Ynniksi. Heidän perässään tuli Peikko ja hänen ratsastajansa, Bawca, Simo ja viimeisenä Pepper. Kun maneesin ovi kalahti kiinni otin Moonan raville. Näin sivusilmällä tuntiratsastajien vilkuilevan meitä uteliaina. Kun toisella puolella olevat ratsastajat olivat kaikki selässä, pidensin vähän liinaa ja otin reippaamman ravin. Sitten tein vähän ravi-käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Sitten toisella puolella maneesia tapahtui jotain. Peikko ja Pepper lähtivät laukkaamaan maneesia ympäri, ja pysäytin Moonan, ettei sekin innostuisi laukkaamaan. Mutta ei, Moona vain puuskutti siinä paikoillaa. Kun tilanne saatiin rauhoitettua, pääsimme jatkamaan. Kun toisella puolella maneesia otettin ravi, me nostimme laukan. Moona laukkasi hienosti oikeaa laukkaa. Pyysin sitä laukkaamaan vielä muutaman kierroksen, ja sitten puolet ajasta olivat jo kuluneetkin. Vaihdoin liinan puolta, ja pyysin Moonaalta parin käyntikierroksen jälkeen vasenta laukkaa. Se nosti senkin äkkiä ja hienosti, olin iloinen siitä. Ravasimme vielä hetken, ja sitten otin käynnin, koska toisella puolella laukattiin. Aikaa oli jäljellä enää noin kymmenen minuuttia, joten menimme enää pelkkää käyntiä. Pian toiselta puolelta kuuluikin että alas ratsailta, ja hevosia lähti marssimaan tallia kohti. Pysäytin Moonan, ja Helena tuli tälle puolelle maneesia. Hän otti liinan toisen pään, ja minä nousin Moonan selkään. Tämä ratsastus kestäisi puoli tuntia. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen otimme harjoitusravia. Keventää oli hieman hankala, koska jalustimia ei ollut, mutta yritin parhaani mukaan. Noin vartin jälkeen nostelimme laukkoja käynnistä ja ravista. Laukka oli ihanan pehmeää ja keinuvaa, kuin ratsastaisi keinuhevosella. Pian sitten otimmekin loppukäyntejä. Kylläpäs aika juoksi siivillä! Lähdimme tallille sillä tavalla, että Helena talutti minua liinasta kuten aloittelijaa. Tallilla otin ponin käytävälle, poistin varusteet, ja koska poni oli hikinen pesin sen, ja laitoin fleeceloimen. Sitten talutin sen tarhaan, ja siellä se kirmaili ympäriinsä, kunnes väsähti ja kävi makaamaan. Kyllämäs Moona olin energinen poni. Suloinen, mutta energinen. // Kiva että keksit muutakin liikutustapaa Moonalle kuin pelkkä ratsastus. Pisteet siitä kotiin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 10, 2013 9:52:02 GMT 2
Moonan kanssa maastoon
Nojasin tallin seinään ja näppäilin tekstiviestiä kaverilleni:"Lähden ratsastamaan maastoon. En pysty vastaamaan puhelimeen." Laitettuani puhelimen taskuun, juoksin innoissani talliin sisälle. Laitoin raippani nojaamaan Moonan karsinan ovea vasten, ja jatkoin siitä suoraan satulahuoneelle. Nappasin toiseen käteeni satulan, toiseen suitset ja laitoin kypäräni satulan päälle. Vein kamat karsinan olevaan telineeseen, ja sujautin kypärän päähäni.
Avasin oven varovasti, ja kutsuin Moonaa. Se astui pari käyntiaskelta minua kohti, mutta jäi seisomaan puoleenväliin matkaa. Huokaisin ja astuin muutaman askeleen sen luo. Sujautin riimun sen päähän ja talutin käytävälle. Laitoin kettingit kiinni molemmin puolin riimua, ja rupesin harjaamaan tammaa sualla. Moona nautti harjauksesta, ja rapsutti itseään paikoista joista halusi lisää harjausta. Voi kuinka notkea se olikin, kun se pystyi rapsuttamaan jopa takajalkaansa. Sen jälkeen otin kaviot, jotka se nosti mutkitta. Nostin satulan selkään, laitoin riimun kaulalle ja suitset päähän ja ohjat kaulalle. Irrotin kettingit ja otin riimun pois ja laitoin sen telineeseen. Kun Moona ei suostunut lähteä pois tallista ääniavuilla, napautin sitä raipalla lavalle.
Talutin Moonan tallipihaan. Laitoin ohjat kaulalle ja kiristin satulavyön. Sitten laskin jalkkarit alas ja kapusin selkään. Puristin tamman kylkiä pohkeilla. Se lähti suht koht reippaassa käynnissä liikkeelle. Se jostakin syystä tahtoi kääntyä maneesiin, joten minulla oli töitä kääntää se maastopolulle. Kuitenkin tajuttuaan, että lähtisimme maastoon tamma rentoutui. Menimme siellä rauhallista käyntiä, kuuntelimme metsän ääniä ja haistelimme luonnon tuoksuja. Puhelimestani kuului tekstiviestin ääni. Kaivoin puhelimen esille ja katsoin keneltä viesti oli. Milalta? Viestissä luki näin:"Reitillä, jossa ratsastat, on kaatunut puun runko. Se ei ole liian korkea Moonalle, joten voitte ylittää sen.-Mila". Olin helpottunut, että Mila oli kertonut tuon meille, ettei tulisi yllätyksenä. Laitoin puhelimen takaisin taskuun, ja otin tamman raville. Sillä oli ihana ponimaisen pompottava ravi, mutta istuin silti satulassa. Otin reippaamman ravin. Se se vasta pomputtikin, joten aloin keventää. Edessä näkyi ylämäki, ja päätin laukata sen. Istuin satulaan ja nostin laukan. Moonan laukka oli ihanaa, se keinutti sivulta toiselle. Jatkoimme laukkaa vielä mäen jälkeenkin, ja edessä näkyi se este, josta Mila lähetti viestin. Kiihdytin laukkaa, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Moona liisi ihanasti esteen yli, ponimaisella tyylillään. Jatkoimme esteen jälkeen ravilla, ja hidastin käynnille. Annoin pitkät ohjat, ja taskussani olleen sokeripalan Moonalle.
Kun talli näkyi pienenä pisteenä, hyppäsin käynnistä taitavasti alas, pysäytin ponin, löysäsin vyötä, nostin jalkkarit ja otin ohjat pois kaulalta. Talutin tamman talliin sisälle ja vein sen sen karsinaan. Kun otin suitset pois, tamma ryntäsi juomaan ja joi mahansa täyteen. Otin vielä satulan pois ja vein ne karsinan eteen. Pesin tamman nopeasti sienellä ja otin kaviot. Vein vielä satulan satulahuoneeseen, pelin kuolaimet ja vein suitsekkin sinne. Olipa meillä hauska maastoretki!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 14, 2013 18:17:33 GMT 2
Esteitä jälleen
Haukoittelin, koska en ollut nukkunut kovinkaan hyvin. Kuitenkin tänään päätin taas liikuttaa Moonaa hyppäämällä jälleen. Nyt kuitenkin hyppäisimme jotain vähän vaativampaa sarjaa. Kävelin kenttää kohti. Sinne otin mukaani kuusi estetolppaa ja yhdeksän puomia. Hyppäisimme kolmea musta-valkoista estettä, jotka kaikki olisivat samalla pitkällä sivulla siten että niiden ulkopuolelta kuitenkin pääsi ohi. Kuitenkin laitoin toiselle pitkälle sivulle samalla lailla kuten edelliset esteet kaksi sini-valkoista hevoskavalettia. Sitten poni pois laitumelta ja talliin harjaamaan!
Avasin laitumen portin, ja sieltä Moona Didi ja Simo kiisivät pukkilaukalla luokseni. Kun kaverukset tunnistivat minut ihmisesksi, ne lähtivät täyttä laukkaa pakoon. Olin kuitenkin ehtinyt sujauttaa jo riimunnarun lukkoon kiinni, joten Moona ei päässyt lähtemään mihinkää. Huokaisten tamma asteli perässäni portista ulos, ja odotti kiltisti kun suljin veräjän. Sitten lähdimme kävelemään tallia kohti reippaassa käynnissä.
Dandyharja pyyhki pölyä pois tamman karvalta, josta neito nautti täysin siemauksin. Välillä sen suusta tuli ulos haukotus, ja välillä häntä heilahti hilpeästi. Seuraavaksi sukaisin pään vihreällä sienellä. Otin myös rahmät pois silmistä. Seuraavaksi tein sen häntään ja harjaan letit, jotka sidoin kiinni kumppareilla. Seuraavaksi otin limenvihreän kaviokoukun ulos harjapakista. Yritin vaivalloisesti maanitella Moonaa nostamaan vasemman etujalan, mitä se ei tehnyt. Kun jalkaa melko rajusti tuuppasin, tamma nosti sen laiskanoloisesti. Muut jalat se sitten nostikin sitten ihan kiltisti, mutta hitaasti. Seuraavaksi nostin söpön pienen satulan ponitamman selkään, jota se ei pitänyt. Kuitenkin pienestä komennuksesta se ryhdistäytyi. Kiristin vyön, laitoin riimun kaulalle ja suitset päähän. Sitten riimu pois kaulalta ja menoksi!
Laskin kentällä jalkkarit alas ja tarkistin vyön. Se oli kunnossa, joten selkään vaan. Jalustimet olivat 120-senttisen jäljiltä, joten pidensin niitä noin kymmenellä rei'ällä. Kerin ohjat suoriksi mutta kuitenkin vapaiksi, puristin pohkeita ja laitoin raipan ulkokäteen. Menimme kymmenisen kierrosta käyntiä, ja sitten otin ohjat. Jatkoimme käyntiä viellä, mutta tein muutaman puolipidätteen. Sitten tulimme kavaletit käynnissä, ja otimme kevyen ravin. Ponin ravi pompautti minut itsestään ylös satulasta, joten keventäminen oli helppoa. Kuitenkin istuin muutamaksi askeleeksi satulaan, ja tulimme kavaletit harjoitusravissa. Kavlettien jälkeen jatkoin keventämistä puolikkaan kierroksen ajan, mutta vähän ennen kavaletteja istuin taas satulaan. Tulimme kavaletit sitten vielä muutaman kerran, joskus istuin kevyessä istunnassa, joskus kenttäistunnassa, joskus kevensin ja joskus tulimme ne harjoitusravissa. Sitten otimme käynnin, ja kohta hyppäisimme tuon pystysarjan. Moona kuunteli apujani korvat höröllä, välillä se taas puolestaan kuunteli metsän ääniä. Otin ponin raville, ja tein muutaman puolipidätteen. Sitten kokeilin oikean laukan nostoa, ja se sujui niin hyvin että päätin tulla isot esteet jo nyt laukassa. Kiihdytin laukkaa. Pari askelta ennen estettä Moona tajusi että hyppäisimme, ja pukitti. Pysyin kyydissä. Juuri ennen estettä höhlä poni kuitenkin nousi pystyyn, pukitti, ja kielsi esteen. Lensin komeassa kaaressa esteen yli ilman ponia, ja tömähdin maahan. Hiekkaa meni suuhuni, ja näin miten Moona laukkasi riemuissaan ympäri kenttää. Kun poni huomasi että olin noussut ylös, se pysähtyi ja ryhtyi syömään ruohoa aidan takaa. Hain ponin, ja nousin sen selkään uudestaan. Otimme käynnin, ja muutaman kierroksen jälkeen kokeilin laukannostoa käynnistä. Se sujui hyvin. Otin raville, ja käänsin ponin kolmelle esteelle. Ensimmäisen esteen yli se liisi ihanasti, päästi riemupukin sen jälkeen ja jatkoi laukalla, toinen este suoritettiin tyylillä laukassa, ja kolmas alkoi pukilla mutta päättyi hyvin. Jatkoin laukalla esteiden jälkeen, ja käänsin ponin sarjalle uudestaan. Tämä kierros sujui lennokkaasti ilman pukkeja. Esteiden jälkeen hidastin raville ja siitä käynnille. Hieno poni!
Hyppäsin selästä alas, nostin jalkkarit ja otin ohjat. Olin ratsastanut Moonan tallipihaan, ja nyt se pääsisi laitumelle. Jätin satulan pihaan, ja talutin ponin tarhaan suitsilla. Sisällä tarhassa suljin portin, ja otin suitset pois. Moonan tarhakamut odottivat sitä jo vieressäni. Kun olin saanut suitset pois, ponit kirmasivat tarhan toiseen päähän ja takaisin. Kuitenkin Moona jäi vähän jälkeen kavereistaan, kun se varasti taskustani ensin sokeripalan. Mokomakin poni!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 23, 2013 13:58:19 GMT 2
Tässä runo Moonalle, söpölle pienelle pullalle.
Etsin vuokrista sopivaa, hyväluonteista mukavaa.
Katsoin sivuja monien, suloisien pehmeiden ponien.
Sitten löysin Moonan sivun, ajattelin olet vuokrikseni minun.
Laitoin hakemukseni sinne, pian jo me maastossa ratsastimme.
Päiviä yksitoista jäljellä, että voimme esteitä hypellä.
Olet pieni pukkiponi, pölhö ja suloinen koni.
Kiitos että sinua vuokrata saan, kaikki on yhdessä mukavampaa.
Juoksen aina luoksesi sun, pehmeään karvaasi uppoudun.
~Carita&Moona~
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 2, 2013 21:49:07 GMT 2
Hyvästit
Tänään se tapahtuu. Se kaikkein kauhein asia. Menettäisin "oman hevoseni". Moonan. Tai itseasiassa sen nimihän on Moana's Gwendora. Sen lempinimeksi sopisi myös Doora. Tänään olisi viimeisen ilman satulaa - ratsastuksen aika. Hain satulahuoneesta suitset, joihin olin ostanut kultahelykoristeellisen otsapannan. Otin ne mukaani. Tekisimme puomiharjoituksia ilman satulaa.
Tunnelma tallissa oli haikea, eikä siellä ollut muita. Harjasin voikkoa ponitammaa tallin käytävällä. Se nautti siitä täysin siemauksin, kuten aina. Vihreä kumisuka pyöri karvalla. Pian se vaihtui dandyharjaan ja piikkisukaan, siitä pääharjaan, josta kaviokoukkuun. Aika tuntui kuluvan hitaasti, vaikka olin harjannut tammaa vasta puolisen tuntia. Sen jälkeen suitsitin Moonan. Nyrkki väliä leukahihnaan, kaksi sormea turparemmiin. Sitten ohjat kaulalle, ja tallin ulkopuolella selkään.
Käänsin tamman vasemmalle maastopolulle. Selkärankaa hädin tuskin tunti, ponin selkä oli niin mukava. Olin suunnitellut, että menisimme kahlailemaan. Ensin kuitenkin pitäisi kulkea kilometrit järvelle. Menimme maastossa täydessä hiljaisuudessa käyntiä. Sitten otin ponimaisen ravin, joka pompotti todella paljon näin ilman satulaa. Pysyin kuitenkin selässä ilman, että pidin harjasta kiinni. Nostimme pari laukkaa, ne eivät pompottaneet. Toista laukkaa jatkoimme pidempään. Tuntui siltä, kuin olisin ratsastanut keinuhevosella. IHANAA! Sitten hidastin käynnille. Ranta näkyi edessäpäin. Hyppäsin selästä alas, ja vein saappaat läheiselle penkille. Sitten hyppäsin takaisin selkään. Menimme ensin vesirajassa käyntiä, ja annoin Moonan juoda vettä. Sitten vähän ravsimme ja teimme riemupukkeja. Se oli mielestäni lähinnä hauskaa, ei muuta. Sitten nostimme laukkoja käynnistä ja ravista. Laukkasimme rantaa edes takaisin, ja laineet liplattivat kaivoihin. Hiekkaan jäin kavionjälkiä, kunnes vesi huuhtoi ne pois. Suljin silmäni, ja muistin kuinka olin ensimmäistä kertaa Moonan selässä. Mistä kaikki alkoi. Hyppäsin selästä alas, ja laitoin saappaat takaisin jalkaan. Lähdimme vapaassa käynnissä tallia kohti. Tämä oli täydellinen kesäpäivä. Menimme tallille asti pitkin ohjin, kunnes tarhan portin edessä hyppäsin selästä alas. Menimme tarhaan sisälle, ja suljin ha'an. Avasin hihnat ja remmit, ja otin suitset pois. Moonan ei tällä kertaa kirmannutkaan innoissaan pois, vaan päällään "halasi" minua. Ennen kuin lähdin kotiin, kuiskasin sen korvaan: "Hyvästi Moona, kiitos kaikesta. Vietä hyvä kesä!"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 26, 2013 16:16:59 GMT 2
Aamul olin suruinen, Mut äiti sano arvaas mitä kultanen, Vaahterapolust soitettiin, Moona nyt sun hoitsu on, eiks niin. Innoisani ryntäsin tallille, Puhelin siellä Moonalle. "Moona nyt sun hoitaja oon, Voin mennä vaikka karkkilakkoon, Kunhan saan olla kanssas sun, Ihana pikkunen kultsipum.." Tammaan totuttelin, Sille niitä näitä juttelin. Moona kuunteli tarkkaavaisena, Kun sitä harjailin iloisena. Kauan sain kykkiä, Kavioita ylös lykkiä. Vihdoin valmis olin, Jo nyt pidin Moonasta kovin. Mitä tulevaisuus tuo tullessaa, Sitä kertoa en saa. Pian piti lähteä kotiin, Olisin viihtynyt vielä tovin. Hoitsuni kaulaa halailin, Ennen kuin kotiin hyppelin. Koska tarinalla aloittaminen tuntui liian vaikealta, päätin aloittaa näin, korkealta. Tarinoita tulee lisää, sen lupauksen voin pitää! // Kiitos ihanasta runosta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 26, 2013 22:36:33 GMT 2
Illalla mennessämme kauppaan olin innoissani, sillä saisin viedä Moonan päiväkirjan tallille. Olin löytänyt minulle tärkeän vihkoni, jonka olin säästänyt johonkin tärkeään ja hienoon, ja tämä se olisi, Moonan päiväkirja! Askartelin vihreäkantiseen vihkoon Moonan pään, sekä tekstin, jossa luki Moonan oikea nimi sekä kutsumanimi, sekä tietenkin 'päiväkirja' teksti. Olin aika tyytyväinen tulokseeni, ja riensin viemään vihkoa tamman harjapakkiin. Asettelin vihon pakissa varovasti paikkaan jossa se ei menisi heti rytyksi, ja kävin moikkaamassa vielä nopeasti Moonaa. Kiiruhdin sitten takaisin autolle. lisäisitkös tämän päikyn 'kanneksi'? (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2013 7:24:03 GMT 2
27.7.2013 lauantai"Mites on sujunu Moonan kanssa?" Mila kysyy äkkiä ilmestyessään tamman karsinalle. Nousen seisomaan jalkoja-puuduttavasta kyykystäni, ja karistelen mutia pois sylistäni. "Onhan se ihan kiva, tai siis tosi kiva!" hymyilen, ja Mila vetää kasvoilleen vauvoille-lässytys-ilmeensä. "No sepä hyvä! Ootkos muihin hoitajiin tutustunut?" nainen kysyy, ja pudistan päätäni. "En." "Ne on kaikki vähän vanhoja eiks je?" Mila kysyy, ja tällä kertaa nyökkään. "Tiedätkös että Ynnille tuli just uus hoitaja, ja se on kymmenen. Voisit Vilmaan tutustua." Kohautan olkiani. Ehkä voisinkin. "Mä en malta oottaa tuntien alkuu, koska mä saatan päästä Moonallaki! Eiks nii, pääsenhän mä Moonalla?" kysyn äkkiä. Mila nyökkää. "Tottakai pääset! Ja tiesithän että hoitajat saa ratsastaa hoitsuillaan?" nainen kysyy. "En! Mut en mä taida ratsastaa.." totean hieman surullisena. Olen niin huono ratsastaja vielä. "Jaha. No ei se mitään, saat kyllä! Oot muuten hyvää työtä tehny Moonan kanssa, se oli aika kuranen kun se tuli sisälle!" Mila kehuu, ja hymyilen. Jatkan Moonan harjausta, ja silittelen ja rapsuttelen sitä paljon. On se niin ihana! Alan selvittämään sen harjaa, sillä vaalea harja on takkuinen. Pian olen valmis harjan selvittämisessä, ja teen siihen vielä ranskanletinkin. En löydä letityskuminauhoja mistään, joten jätän letin vain sellaisekseen. Selvitän hännästä vielä suurimmat takut pois, ja otan suunnaksi taukohuoneen. Vien Moonan harjapakin satulahuoneeseen oikealle paikalleen, ja olen juuri astumassa taukohuoneen ovesta sisään kun kuulen nimeni. "Ooksä tavannu sen Annikan? Sen Moonan hoitajan?" "Joo, miten se on ees päässy hoitajaks, ku se on nii pieni ja ei tiedä mitään hevosista!" kuuluu kaksi ääntä yksityisten puolelta. "No älä! Mä en malta oottaa sitä ku tunnit alkaa, ni mä nään kuinka huonosti se ratsastaa.." "Joo, niinpä! Pitäiskö Milalle kertoo et Moonan pitäis saada hoitaja joka osaa huolehtii siit?" Pidättelen muutamaa kyyneltä, ja palaan Moonan luokse. Halaan ponitammaa, ja lähden sitten kotiin. Olisihan minun se pitänyt arvata, jos alan näin nuorena täällä hoitamaan, niin joku ei tykkää. Olin valmistellut itseäni tuollaisiin sanoihin jo ennen ensimmäistä hoitokertaani, mutta silti ne tuntuivat ikäviltä. Kai siihen on totuttava. Annika ? Moona 2HM // Kannattaa ne pahat puheet vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Näyttää niille epäilijöille närhen munatskuikkelit!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 28, 2013 15:55:03 GMT 2
Tälläistä tänään. Annika ? Moona 3HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 31, 2013 12:45:20 GMT 2
31.7.2013 Mie oon Annika!-Ootas pikkasen muakin Dino.. komennan edessäni vouhottavaa labbista. Todella tumman ruskea koira pysähtyy, katsoo minua tasan puolikkaan sekunnin, ja jatkaa sitten taas matkaansa häntä vispaten ja kieli ulkona roikkuen. Tuhahdan ja katson tanakkaa puolivuotiasta hieman tylsistyneenä. Minun oli pitänyt ottaa Dino tallille mukaan, sillä äidin mielestä sitä piti "totuttaa ihmisiin!". Käsi tuntuu siltä kuin se lähtisi kohta koiran ja hihnan mukana jonnekkin tuntemattomaan paikkaan, ja hieman vihaisella äänensävyllä komennan Dinon vierelleni istumaan. Uros kipittää viereeni kiltisti, ja korjaan sen hihnaa kädessäni. Jatkan sitten kohti Vaahterapolkua, mikä alkaa häämöttämään pian edessäni. Sidon Dinon niin ettei se olisi kenenkään jaloissa, ja kävelen talliin. Joudun kuitenkin palaamaan, sillä koira ulvoo niin, että päätän raahata sitä mukanani. Tällä kertaa sidon Dinon Moonan karsinan kalteriin niin ettei koira olisi tiellä käytävällä. Haen Moonan harjat, ja saan parilta tytöltä sangen ilkeät mulkaisut sekä ilkeästi ja uhkaavasti lausutut sanat: -Mitä SÄ luulet tekeväs? -Mie luulen hoitavani Moonan! Toisinko te, työ istutte täällä ettekä ol mitenkää hyödyks! suorastaan sihisen ja käännyn kannoillani. Rapsutan pikaisesti Dinoa korvan takaa, ennen kuin laitan riimun Moonan päähän. Tamma luimistaa korviaan, mutta höristää ne sitten avatessani pakin ja kaivaessani pölyharjan sieltä. Harjaan Moonaa, ja nautin sen seurasta. Ei se minua haittaa mitä ne tytöt näkee minun hoitamisessa, mutta yritän parhaani, ja sen luulisi riittävän! Moona katselee uteliaasti Dinoa, joka kurkistaa ovenraosta, muttei muuten välitä koirasta. Kait se on tottunut koiriin, kun täällä kerran on se Milan koira Wiennakin. -Näiksä? Se Annika vaikutti ylimieliseltä, luulee ittestään liikoja! -Joojoo, ja sit on kans se Vilma! Miten ne on päässy hoitajiks? Mila astelee juuri sopivasti talliin kuullakseen nuo puheet varustehuoneesta. Sekunnissa naisen naama on punainen, ja tuo marssii varustehuoneeseen. -Joo, ne on ihan tyhm... MILA?! Ai moi.. -Mitä?! Mitä minä kuulin juuri äsken? Mila kysyy vihaisena. Hän ei saa vastausta. -Ette te itse ole yhtään sen etevämpiä, kun kerta täällä istutte juoruamassa! Jos kuulen mitään tuollaista enään koskaan, saatte porttikiellon! Onko selvä? Mila latelee, ja hetken päästä pari nolon näköistä tyttöä kipittää varustehuoneesta pois, ja varmaan pois tallipihaltakin. Mila seuraa perässä, ja kävelee minun luokseni. -Älä välitä tuommoisista.. Ovat vain kateellisia, jotka eivät käy tunneilla tai mitään.. nainen yrittää selittää hymyillen. Nyökkään, mutta silti taistelen muutamaa kyyneltä vastaan. Halaan Moonaa, ja oloni kohenee huomattavasti. Dino vinkaisee, se haluaa huomiota. Mila kääntyy koiran puoleen, ja alkaa rapsuttamaan sitä kaulalta. -Varo sit ettet koske sen päähän, Dino ei tykkää. Ku jotkut vieraat on läpsiny sitä kuonolle, varoitan, ja Mila nyökkää ymmärtäväisenä. Hetken juteltuamme Mila lähtee omille teilleen, napaten Tohelon syliinsä siinä samalla, ja alan puhdistamaan Moonan kavioita. Hetkisen ähkin ja puhkin ensimmäisen kavion kanssa, mutta sitten kun saan sen ilmaan niin kaikki sujuu hyvin. Olen juuri väsäämässä Moonan harjaan lettejä, kun talliin tulee blondi tyttö taluttaen mustaa new forestin ponia, jonka tunnistan Ynniksi. -Moi! tervehdin tulijaa. -Terve! Ooksä Moonan hoitaja? tyttö kysyy, ja nyökkään. -Joo, mie oon Annika! sanon. -Ja mä oon Vilma, mä hoidan Ynnii, Vilma esittelee itsensä. Juttelemme niitä näitä, ja saan selville että Vilma on 10, ja että hän on ratsastanut kaksi vuotta. Vilma vaikuttaa tosi mukavalta, tulemme hyvin juttuun. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa täällä siltä, että olisin saanut kaverin. Kerron Vilmalle meidän koiristamme, Dinosta ja Nallesta, samalla kun hellimme Dinoa, ja siitä kuinka muutimme tänne vähän aikaa sitten. Äkkiä tajuan vilkaista kelloa, ja huomaan että minun pitää olla kotona ihan pian! -Äh, mun pitää mennä, ko mamma tulee meille, sanon ja irroitan Moonan riimusta. Laitan riimun karsinan oveen roikkumaan, ja vien harjat takaisin. Sanon vielä heipat Moonalle ja vapautan Dinon. -Moikka Vilma, nähään! huikkaan vielä tallin ovelta, ennen kuin kiirehdin kotiin, Dino juosten innoissaan perässäni. Annika ? Moona 4HM //kuva saattaa tulla vielä, en ole aivan varma (: // Kiva että toit koirasi tänne ja ystävyistyit Vilman kanssa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 2, 2013 22:06:28 GMT 2
2.8.2013 TuntitohinaaTalutan Moonaa sisälle talliin, ja näen juuri sopivasti kuinka vähän aikaa sitten tullut musta shetlanninponi ujuttautuu pihaton aidan ali, ja lähtee pinkomaan minua ja Moonaa kohti. Yritän napata karkulaisen riimusta kiinni, mutta poni vain väistää ja pukittaen riemuissaan karkaa kohti peltoa. -Markus! kiljaisen, -Se uus poni karkas! Markus kipittää taukohuoneeseen ja hetken päästä ulos tallista ilmaantuu Mila, joka lennättää ärräpäitä ilmaan. -Se meni tonnepäin! viittilöin tallinomistajalle, ja talutan Moonan sitten talliin. Innostuneena vilkuilen tuntilistaa, ja en voi uskoa tätä todeksi. Menisin Moonalla, tänään olisi ensimmäinen tunti, ja tapaisin muut ryhmäläiseni. Jonkin ajan päästä Helena patistaa minut ja viisi muuta alkeistuntilaista pihalle, ja alkaa sitten selittämään. Kaikilla on vanhemmat mukana paitsi minulla, mutta kaikki eivät varmasti olekaan hoitajia. -Noniin, tässä pitäisi olla paikalla Anni, Eerika, Emmi, Linda, Annika ja Luukas. Jäikö joku sanomatta? Helena kyselee, ja saa kieltäviä vastauksia. Kaikki ovat siis paikalla. -Minä olen Helena, ja olen ratsastuksenopettajanne! Onko kukaan ratsastanut aikaisemmin? nainen kyselee, ja minä ja kolme muuta nyökkäilee innoissaan. Ainoastaan pieni poika Luukas sekä Emmi pudistavat päitään, ja Helena nyökkäilee tyytyväisenä. -Menemme nyt talliin, ja opetan siellä hieman hevosten harjaamista ja varustamista. Osa on varmasti harjannut hevosta aikaisemmin, mutta kertaus ei ole pahitteeksi! Meidät opastetaan talliin, ja Helena ottaa käytävälle Hilla-tamman, ja näyttää miten milläkin harjalla harjataan ja miten kaviot otetaan. Helena näyttää myös varustamisen salat ja neuvoo missä kohdassa satula on oikein. -Sitten harjoitellaan käytännössä! Emmi harjaa Joria, Luukas Sallaa, Annika harjaa Moonaa, Linda Ynniä, Eerika Tähteä ja Anni saa harjata Villaa... en keskittynyt loppuun, sillä pääsisin harjaamaan Moonaa! -Ai niin, ja hevoset sidotaan aina vetosolmulla! Kas näin, tehdään aina silmukoita.. Helena selittää vielä, ja näyttää miten vetosolmu tehdään. Nainen käskyttää pari hoitajaa hakemaan Sallan ja Jorin, sekä niiden harjat. Me käymme myös hakemassa harjat satulahuoneesta, ja palaamme sitten kukin omien 'hoidokkiemme' karsinalle. Helena neuvoo jotakin, ja kaikki kuuntelevat. Viimein saamme luvan alkaa harjaamaan, ja astun Moonan karsinaan. Tamma hörähtää pienesti, ja rapsutan sitä otsasta. -Taidat tuntea Moonan ennestään? Helena kysyy takaani, ja saan solmun valmiiksi. -Joo, mä oon sen hoitaja! hymyilen. -Ai niin olikin.! Alan reippaasti harjaamaan tammaa, ja ainoa kohta missä tulee ongelmia on kaviot. Okei, joudun kerran ärähtämään 'Moona!'a, kun tamman mielestä olisi ollut niin kiva lintata minut seinään, mutta muuten selviän helpolla. Hetken ähkinnän jälkeen saan kintutkin ylös, ja Helenan luvalla alan varustamaan Moonaa. Satula menee selkään helposti, ja tamma vain hieman luimii korviaan kiristäessäni vyötä. Suitsissa ei ole mitään ongelmaa, ja auttelenkin muita (pääosassa Emmiä, josta on tullut aika kiva ystävä) satulan ja suitsien kanssa. Satulahuoneesta kuuluu Milan ääni. -Nyt kuusi hoitajaa taluttamaan sinne ja sassiin! Vaan puol tuntii, käyntii ja ravii! Tai pakotan perhana kaikki sit sinne! Noni, siitä niin vaikka Petra, Larissa, Lilja, Jonah, Kat, ja Rebekka! Hopihopi! Sillä alkeistunnilla on Jori, Salla, Villa, Moona, Tähti ja Ynni! Tapelkaas keskenänne siitä kuka taluttaa ketäkin, Mila määräilee. -Hei mä talutan Jorii! joku hihkaisee, ja pian tallin puolelle ilmestyy viisi hoitajatyttöä sekä yksi poika. Pian seisomme kentällä hevosinemme ja taluttajinemme, ja meidät 'pikkulapset' autetaan selkään. Itse osaan kyllä nousta yksinkin selkään, ja minua avustamaan tullut Lilja tietää sen, joten hän vain roikkuu ja auttaa kiristämään vyön. Helena selittää siitä miten ohjia pidetään kädessä ja kuinka hevonen saadaan liikkeelle ja pysähtymään. Myös kääntäminen selitetään, ja kun kysymyksiä ei enään ole saamme luvan lähteä uralle. Lilja kävelee vain vieressäni ja pitää löysää narua, ja loppujen lopuksi Moonalta irroitetaan riimunaru kokonaan, ja Lilja vain juoksee vierellä. Teemme ihan perusjuttuja, pääasiassa käyntiä, mutta kokeilemme myös ravia sekä keventämistä. Helena huutaa 'ylös alas ylös alas!' kentän keskeltä, ja kaikki onnistuvatkin keventämisessä jotenkuten. Itselleni tämä kaikki on tietenkin helppoa, mutta mukana on muitakin, joten menen 'kertaus ei ole pahitteeksi' -asenteella. Saamme hoitaa hevoset pois omine nokkinemme, ja tallissa käy kova puheensorina taluttajien auttaessa meitä alkeistuntilaisia. -Ääh ku mä oon ihan hiessä..! Villaa taluttanut tyttö (olisiko ollut Petra) tuskastelee. -Hihi, Salla meni sellasta vauhtia että Zombi kävelee nopeemmin, mulla ei oo hiki! Sen siitä saat Salla kun sulla on lyhyet koivet! kuuluu Rebekan ääni. -No Salla joo, mutta täl on vähän isommat askeleet! Petra kikattaa, ja hymyilen. Huomaan Moonan kamoja pois viedessäni että Vaahterapolussa järjestettäisiin kisat. Päätän osallistua raviohjelmaan Moonalla, sehän ei ole kovinkaan vaikeaa.. Paitsi että en ole kovinkaan hyvä, ja huomaan että raviohjelmaan osallistuu myös Larissa, joka on minun mielestäni älyttömän hyvä ratsastaja, joten minulla ei olisi edes mahdollisuuksia. -No, ainahan voi kokeilla.. mutisen raapustaessani minun ja Moonan nimiä osallistujalistaan. Moonan karsinaa putsatessani siirrän tamman käytävälle, ja Emmi tulee juttelemaan minulle. -Miks sä siivoot sitä? Emmi kysyy silmät pyöreinä. -Koska mie oon Moonan hoitaja! selitän ylpeänä. -Aa! Emmi hymyilee ja rapsuttelee Moonaa. Juttelemme vielä hetkisen, ja paljastuu että Emmi on kahdeksan, ja on vain kerran ennen istunut hevosen selässä. -Emmii! Aika lähteä! Emmin äiti huikkaa ovelta, ja vastahakoisesti vaaleahiuksinen ystäväni lähtee. -Moikka! Nähään ens viikolla Annika! Emmi vilkuttaa vielä. -Joo! Moikka! vilkutan takaisin. Saan karsinan putsattua ja palautan Moonan sinne. Tamma menee heti piehtaroimaan, mutta purut varisevat pois sen ravistellessa. Kippaan kottarit lantalaan, haen muutkin kamani, ja juoksen sitten kotiin niin nopeasti kuin pääsen. Ties mitä metsänpeikkoja sekä humaltuneita miehiä voisi tulla vastaan aavistuksen pimenevässä illassa. Pelkoni osoittautuu turhaksi, ja pääsen ehjin nahoin selittämään päivän tapahtumia äidille sekä mammalle.. Annika ? Moona 5HM // Sillälailla, siitä se jo alkanut ratsastajanura etenee
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 5, 2013 18:14:14 GMT 2
Kouluradan harjoittelua 5.8.2013. Annika ? Moona 6HM
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 24, 2013 8:20:54 GMT 2
perjantai 23.8.13. - Moona on kaveri Juoksen liila koulureppu selässä heiluen ja naama itkusta kirjavana kohti tallia. Hihnat painavat olkapäitä, ja kirjat hölskyvät ikävästi. Ei haittaa. Nyt haluan vain Moonan luokse, ainoan ystäväni luokse. En ole päässyt vähään aikaan tallille, sillä koulu alkoi, ja sitä ennen mamma ei halunnut että menisin tallille 'itheäs sotkemahan'. Ei sitten. Nyt mamma oli mennyt takaisin kotiinsa, joten pääsisin taas tallille. Vasta vähän ennen Vaahterapolun parkkipaikkaa hidastan vauhtini kävelyksi. Juoksisin suoraan Moonan luokse, mutta tallilla ei juosta. Se on sääntö.
Moona on muutenkin tarhassa, sillä näen voikon ponitamman juoksevan kilpaa tarhakavereidensa Simon ja Didin kanssa kilpaa. Hyppelehin tarhalle, Moonan voisi ottaa sisälle nyt heti. Poimin riimunarun maasta, ja vilkaisen hoidokkini päätä. Riimua ei ole, mutta se ei roiku edes Didin riimun kanssa koukussa missä se olisi. Hetken katseella etsimisen jälkeen silmiini osuu jokin etäisesti riimua muistuttava esine tarhan perällä. Kierrän tarhan, ja kuinka ollakkaan, esine on Moonan riimu, mikä nyt oli saanut hienon mutakerroksen. Riimu on tarhan puolella, mutta en halua mennä koko tarhan poikki, varsinkaan kun sisällä on kolme riehuvaa hevosta. Metsästän pitkän kepin, ja odotan sopivaa hetkeä jolloin Moona kumppaneineen ovat toisella puolella, ennen kuin nopeasti nappaan riimun kepillä.
Riimu on kurainen ja aivan ruskea, mutta erotan siitä Moonan nimikyltin. Joku toinen poni on ottanut tammalta riimun pois, sillä kaikki soljet ovat kiinni ja ehjiä. Pujahdan tarhaan, ja saan pienen sähköiskun langasta. "Moona!" kutsun tammaa nimellä, ja se kohottaa päätään ja höristää korviaan. Moona lähtee sitten korvat hörössä käyntiravia luokseni, ja rapsutan sitä otsasta.
Moona odottaa kärsivällisesti minun ensin pudottaessa riimun, laittaessani sen väärin päin, ja loppujen lopuksi vielä niin että niskahihna meni vain toisen korvan yli. Vihdoinkin saan riimun oikein, ja klipsautan narun kiinni. Tarhasta pois pääseminen onkin sitten asia aivan toisenlainen. Didi ja Simo yrittävät punkea perään, mutta hetken yrittämisen jälkeen saan Moonan ulos, ilman että kaksi muuta ponia lähtevät.
Halaan Moonan kaulaa, ja annan kyyneleiden taas tulla. Moona oli ainoa kaverini, ihan varmasti. Moona oli ainoa kuka ymmärsi minua. Moona kutsuisi minut synttäreilleen tai mökilleen jos voisi. Päästän tamman kaulasta irti, ja se laittaa päänsä olkäpäälleni. Moona on kaveri.
Annika ? Moona 7HM
// Kyllä minä oon vahvasti sitä mieltä että nuo elukat ylipäätänsä on 100x parempia kavereita kuin ihmiset!! <3
|
|