|
Post by Mila on Feb 12, 2013 23:06:45 GMT 2
Zbawca
huzul, ruuna syntynyt: 2004
Hoitaja: Sunny (lokakuu 2013->)
Hoitajahistoria: Mira (syy-lokakuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 6, 2013 6:52:37 GMT 2
Pe 6.9.-13 /1hmSaavuin tänään toisen kerran Vaahterapolun pihaan, kun olin jo kerran käynyt vierailulla. Ilmeisesti olin saanut uuden hoitsun itselleni, kun tallin ilmoitustaululla luki hoitajat osiossa tumalla tussilla Bawca - Mira Vastaani käveli minua hieman lyhyempi henkilö, ja kun hän oli kohdallani hän pysähtyi, ja sanoi: -Moi! Sä oot vissiin Mira? -öh.. Joo niin oon:) sanoin iloisesti -Seelvä, Mä oon Mila, hän esittäytyi, -Juuh, mä katselen tässä vähän aikaa tallia ennen kun haen Bawcan, sanoin -Joo, se sopii, Mila vastasi, ja lähti. Hänellä oli päällään harmaa huppari, jonka selässä luki 'BOSS', katsoin hänen jälkeensä, ja lähdin sitten haahuilemaan ympäri tallia. Kävin joka karsinan läpi, ja huomasin että hevosten ja ponien nimet kuulostivat kaikki tosi kivoilta, ja tarkastin myös Bawcan karsinan. Voi voi! Ei päässyt läpi! Siellä oli muutama sonta läjä! Kävelin olos karsinasta, ja liikuin lantalaan. Tartuin kottarien kädensijoihin, ja kiikutin ne Bawcan karsinalle. Avasin oven, ja työnsin kottikset noin 80cm eteenpäin karsinaan. Lapioin jokaisen kikkareen tarkasti kottikärryihin, kunnes karsinassa ei enää ollut kakkaa. Kärräsin sonnan lantalaan minne se kuului, ja jätin ne kottaritkin sinne. Menin sitten hakemaan uutta purua, ja otin sitä vain vähän. Haalasin nekin Bawcan kopperoon, ja levittelin ne tarkasti sinne sun tänne... Sain pian karsinan puhtaaksi, mutta hain kuitenkin varustehuoneesta luudun, ja hinkkasin kaikki liat seinistä pois. SEn jälkeen karsina oli kuin uusi! Pian kuulin jonkun tulevan, ja hän oli minulle jälleen outo. -Hei, kukas sä oot? hän kysyi. -Mira, entäs sä? vastasin -Mä oon Tessa, hän kertoi hymyssä suin -Aijaa, kiva! sanoin, ja kerroin vielä itsestäni, ja siitä että olin saanut Bawcan hoitsukseni... Pian karsina kiilsi kuin naantalin aurinko, ja olin valmis hakemaan Bawcan sisälle. Kävin koukkaamassa riimunnarun varustehuoneesta, ja kävelin tarhoille. Minulla oli tarkka muistikuva millainen Bawca juuri oli, ja löysin tarhan hetkessä. Bawca laukkasi hurjasti ympäriinsä, ja kun se kiisi minua kohti säikähdin sen tulevan aidasta läpi, ja hypähdin pois päin, juuri kun Bawca oli kymmenen senttiä aidasta. Se pysähtyi ja pärskähti herttaisesti, ja avasin portin. Se tanssahti eteeni, ja sain sen kiinni ilman minkäänlaisia onglmia. Kun lähdin taluttamaan uutta hoitsuani, se oli heti valmiina säntäämään lähimmän ruohon luokse, ja olikin jo pomppaamassa sinne, mutta pidin tiukasti puoleni, ja vetäisin ponin takaisin. -Ei minnekkään! Sanoin äreästi. Poni reagoi heti ja asettui taskujani nuuskien viereeni. Otin varovasti askeleen eteenpäin, ja pysähdyin taas. Niin sain Bawcan kuuliaiseksi. Kun olin hetken bawcaa kurittanut talutin sen viimeinkin talliin, ja omaan karsinaan. Jätin sen sinne, ja suljin oven. Kävelin varustehuoneeseen, josta hain Bawcan vihreän hoitopakin. Kävelin se kädessäni taas Bawcan karsinalle, ja avasin oven sinne. Aloin sukia ponia hellästi mutta tarkasti ja ei kestänyt kuin viisi minuuttia, ja ponin karva kiilsi. Kävin ottamassa kaviokoukun ja Puhdistin etukaviot suh't helposti. Takakavioitaan Bawca ei tosiaankaan olisi nostanut, ennen kuin otin herkkupalat käyttöön... Pian sain pikkuisen (minun mielestäni pikkuisen) ponin puhtaaksi, ja kävin hakemassa riimunnarun jonka kiinnitin Bawcan päitsiin. Talutin sen tallipihalle, ja sieltä lähdimme maastoon käppäilemään rauhallista tahtia. Pysähdyin aina välissä istumaan nurmikolle, ja annoin Bawcan syödä kesän viimeisiä ruohon korsia. Etenimme hitaasti pienelle lammelle, jonka rannassa käärin lahkeitani, ja vetäisin hieman vettä aristelevan ruunan veteen. Kun se tottui, se alkoi kuopia vettä, ja roiskutin sen päällekkin puhdasta ja lämmintä vettä! Meillä oli tosi hauskaa, kunnes rannekelloni näytti jo sen verran suurta lukua, että minun oli pakko taluttaa läpi märkä ponin pallero takaisin tallille. -Missäs te kävitte? kysyi Mila, joka oli suureksi hämmästykseksi aivan valkoisten karvojen peitossa -Maastossa me vaa käytii, entäs ite? kysyin -Jooh, hahhah, mä oon ihan Lallan karvoissa, kun menin sillä ilmansatulaa tuossa kentällä, Mila naurahti -Aijaa, no se onkin kivaa! vastasin pirteänä -Joo, mut mun pitää kyllä nyt mennä opettaan tuota tätiryhmää tuonne, oon jo myöhässä! Mila sanoi nopeasti, ja kiiruhti kentälle. Talutin Bawcan hoitopuomiin, ja lähdin hakemaan tallista ämpäriä, sientä ja saippuaa. Ne löytyivät pesarilta, ja tankkasin ämpärin täyteen vettä. Sekoitin veteen saippuaa, jonka jälkeen vesi meinasi tulla yli, mutta kaadoin omasta tahdostani sitä pois. Kiikutin kaiken Bawcan luo, ja kastoin sientä vedessä. Hieroin sienellä somaa ponia, ja näin miten se nautti vedestä, näin syyskuun aurinkoisimpana päivänä. Tämä päivä todella oli kuin kesäkuusta napattu, kun oli niin kuuma ja hevosestkin olivat aivan läkähdyksissä. Kun olin saanut Bawcasta täydellisen vaahto pilven, kävin tallista hakemmassa kumisuan, jolla tein vielä hevoshierontaa Bawcan selkään. Puuhailin hoitopuomilla vähän kaikenlaista, kunnes kenttä vapautui, ja menin äkkiä pesarille viruttamaan saippua veden pois Bawcasta. Kuivailin nopeaan tahtiin Bawcan kahden käden hiki viilalla. Bawca näytti aivan uudelta ponilta pörröisine turkkeineen, lempeine silmineen ja ponimaisine olemuksineen... Annoin Bawcan kuivua vielä pesarilla kun hain juoksutus narun varustehuoneesta. Koukkasin kostean Huzul ruunan, ja talutin sen kentälle, ja kävelin hetken sen vierellä, ja vähitellen siirryin kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes naru oli suorana. Annoin Bawcan kävellä rauhassa, ja silloin tällöin se sai nostaa ravin. Pian käskin sen ravaamaan koko kierrokset. Komensin sen pian laukkaan, jonka aikana muutama ilopukkikin tuli nähtyä... Juoksutin Bawcaa noin puolituntia, ja yhdessä välissä vaihdoimme suuntaa. Vein Bawcan pian tarhaan, ja sinne se jäikin, kun itse lähdin kotiin, läksyjä raapustamaan... //Toivottavasti tuli hyvä...// Mira ~ Bawca 1hm // hyvä oli, kiitos!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 8, 2013 18:49:08 GMT 2
La 7.9.-13 /2hmTänään saavuin Vaahterapolkuun, jo 08.02 kun katsoin ranne kellostani. Kävelin rauhallisesti talliin, ja lueskelin listoja olisiko Bawcalla tänään tunteja? vasta 15.00 alkaisi alkeis jatko aikuiset, jolloin hoitoponini menisi, tunnille, joten voisin hyvin ratsastaa kentällä. Iloisella mielellä menin tauotupaan juomaan mehua, ja siellä oli kaksi minua luultavasti vanhempaa tyttöä, jotka tervehtivät minua heti: -Moi, kuka sä oot? toinen kysyi, hänellä oli violetit silmälasit. -Mira, vastasin -Entäs te? lisäsin vielä -Mä oon Petra, ja tossa on Kathreen, Silmälasi päinen sanoi -Joo, mä oon Kat, Toinenkin sanoi. -Aijaa, hauska tutustua! Sanoin iloisesti. -Onko teillä hoitohepat? kysyin uteliaana. -Öh... Meillä on omat hevoset, Kathreen vastasi -Aa, kiva! Sanoin -Juu, mulla on Hukkis ja Samu, Petra kertoi -Mulla Tintti ja Sessa, Kat virkkoi. -Oi ku söpöt nimet<3 sanoin hiukan lässyttäen. -Mulla on Bawca hoitsuna, sanoin katsoen maahan. -No sehän kiva! Kat ja Petra sanoivat yhteen ääneen. -Niin, sanoin, ja siirryin jääkaapin luo. Etsin katseeseeni mehu purkin, joka oli juissi appelsiiniä. Olin heteken Kathreenin ja petran kanssa taukotuvassa juttelemassa, kunnes lähdin tarhoille, ja yllätyin kovin, kun aurinko oli mennyt pilveen, ja taivas oli sen näköinen että kohta jyrähtää! Hui! Juoksin tarhoille hakemaan Bawcaa, ja sain sen kiinni hyvin helposti. Olin onnellinen ettei Bawca ollut mikään järjen jättiläinen, eli ettei se ymmärtäisi sitä että se "joutuisi" talliin, jonkun yli ärsyttävän hoitajan paijattavaksi;) Sain Bawcan suosiolla talliin, ja jätin sen karsinaan siksi aikaa että hain sen satulan, suitset ja hoitopakin varustehuoneesta. Kun olin kiikuttanut ne karsinalle (suitset ja satulan telineisiin) otin hoitapakista pöly harjan jonka pujotin käteeni, ja jolla aloin sukia Bawcasta irto pölyä. Vaihdoin harjan tosi nopeasti kumisukaan, jolla jynssäsin kuivuneen mudan pois. Putsasin kaviot ripeään tahtiin. kun sen sain tehtyä, otin satulan telineestä ja olin jo nostamassa sitä selkään, ennen kuin Bawcan näköjään pitkälle venyvä pää työtntyi väliin, ja korvat luimussa Bawca oli näykätä minua. "murrh, sanon minä" lause pätkähti päähäni, ja olin lähellä huutaa sen niin että talli raikui, hermoni olivat herkät, ja ajatus ukkosen yllättämisestä pyöri päässäni. Olin hermostunut, ja se johtui siitä että ukkosta oli ilmassa. Annoin uteliaan Bawcan haistella satulaa, ja siinä kesti kauan. Pian käteni alkoivat väsyä satulan pitämisestä, ja nostin sen selkään. Laitoin vyön toiseen reikään kiinni, ja otin sitten suitset käsiini. Otin Bawcan pään kainalooni, ja pidin sitä toisella kädellä paikallaan. Toisella tungin kuolaimet ponin suuhun, ja nopeasti sujautin Bawcan korvat oikeaan väliin, ja kiinnitin nopeasti remmit oikeaan reikään. Varustaminen oli tehty! Otin ohjat kaulalta, ja lähdin taluttamaan Bawcaa maneesiin. Tallin oven avattuani, säpsähdin ja näin miten kaato sade oli kastellut noin kymmenen minuutin ajassa Vaahterapolun pihan yhdeksi kuralätäköksi. Lähdin taluttamaan hitaasti ja kuralätäköitä väistellen Bawcan maneesiin, ja kun olimme pahimmat lätäköt kiertäneet hölkkäsin Bawca vierelläni maneesiin. Suljin oven, ja taputin Bawcaa. -Hieno poika! kehuin sitä, ja sain vastaukseksi hörähdyksen. Nostin ohjat taas kaulalle, ja laskin minulle liian lyhyet jalustimet alas. Säädin ne pitemmälle viidenneksi viimeisiin reikiin, ja kiristin sitten mahavyön. Ponnistin selkään, ja etsin jalkkarit jalkoihini. Annoin pitkällä ohjalla Bawcan kävellä noin viisi minuuttia, kunnes kokosin ohjat käsiini. Tein pääty-ympyröitä, ja pitkillä sivuilla voltteja. Annoin Bawcan kävellä vielä ainakin kymmenen minuuttia, kun en halunnut sen saavan huonoa kuvaa minusta, ja ettei se vihaisi minua loppu elämäänsä Kun olimme kävelleet mielestäni tarpeeksi nostin ravin, joka oli hiukan pommpuisaa, mutta kun olin jo sen verran kauan kouluratsastuksen parissa ollut, en pomppinut satulasta kuin viisisenttiä. Käännyimme pitkän sivun alussa kokorata leikkaalle, jolla vaihdoin kevennyksen, ja aloitin heti pääty-ympyröiden teon. Jatkoin sitä tehtävää viitisen minuutia, kunnes laskin taas käyntiin, ja komensin Bawcan menemään aina toiselle pitkällä sivulla sulkutaivutuksessa. Kokeilin myös ravissa pohkeenväistöä, joka sujui muuten ilman ongelmia,mutta muutaman kerran Bawcan toinen takanen, ja toinen etunen meinasivat törmätä, mutta kun aikamme harjoittelimme se sujui jo paremmin:) Otin pian taas käynnin, ja tarkistin oliko mahavyö varmasti tarpeeksi kireällä. Aikaa ei ollut enää paljoa, noin kymmenen minuuttia, ja ajattelin tekeväni siinä joitain ravista laukkaan siirtymisiä, ja ravista täysin pysähtymistä, yms... Otin ravin, ja nostin siitä Laukan. Tein aina joka sivun keskellä laukan vaihdon, ja asetin Bawcan oikein kunnolla! Tulin laukassa kokorata leikkaan, ja olin toiseen kierrokseen juuri oikeassa laukassakin:) Otin pian taas reippaan ravin, jonka aikana tein lukuisia stoppeja, ja tulin myös hetken niin, että tulin pituushalkaisijan, jonka päässä, vähän ennen kuin törmäsin seinään, otin taas kokonaan seis! Pian kello näytti jo tasaa, ja otin käynnin, jolla annoin pitkän ohjan. Kävelin loppu käynnit, ja toin sitten Bawcan kaartoon. Taputin sitä, ja halasin vielä lopuksi. Olin huippu ihastunut uuteen lemppariini <3 Vein Bawcan talliin, ja riisuin varusteet siltä. Muutama pikku tyttö tuli kyselemään Bawcasta joka luimisteli heille. Vastasin jokaisen kolmen tytön kysymyksiin, ja vein varusteet varustehuoneeseen. Pian puhelimeni soi, ja äitini käski minut kotiin syömään päivällistä. Jätin Bawcan talliin, ja lähdin kotiin. Ja niin päättyi ihana talli päivä! Mira ~ Bawca 2hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 8, 2013 20:40:13 GMT 2
ma 9.9.-13 /3hm
//mulla on nyt niin paljon inspistä, että kirjoitan nyt toisenkin tarinan:) Tää on kumminki eri päivänä!//
Tänään, heti lukion jälkeen kävin heittämässä laukkuni kotiin, ja menin bussi pysäkille odottamaan. Bussi tuli kymmentä vaille viisi, ja siihen minä nousin. Bussi kuljetti minut melkein Vaahterapolkuun asti, muttei ihan. Prisman pussia haalaten, kävelin tallille, ja menin ensimmäisenä talliin katsomaan oliko Bawcalla tänään tunteja? Sillä alkoikin 18.00 alkeis aikuiset, ja sillä ratsasti Anne. Bawca oli karsinassaan syömässä. -Hei Bavistus! tervehdin pyöreähköä ponia. 'hörrh' se vastasi, ja jatkoi syömistä. Avasin varovasti karsinan oven, ja liikuin Bawcan viereen. Halasin ponia, ja poistuin karsinasta. Suljin oven, ja hain varustehuoneesta hoitopakin sille. Harjasin Bawcaa ainakin 15min, ja hain sitten varustehuoneesta kumilenkkejä, ja ne käsissäni kävelin Bawcan karsinalle. Aloin tehdä pontso kuviota sen harjaan, ja sain Bawcan pian super nätiksi. Letitin Bawcan häntäänkin ranskalaista lettiä, jota tein vain ylhäälle, niin että se peitti per's reiän;)
Puunasin pippurista Bawcaa niin kauan, kunnes sen karsinalle ilmaantui joku minulle outo nainen. -Terve, mulla oli listoissa Bawca, nainen ilmoitti, ja ajattelin hänen olevan siis Anne. -Joo, mä tässä oon jo hoitanu sitä, kavioita en oo ottanu vielä, sanoin -Joo, no mie voin ne ottaa, jos sie haet tän varusteet, hän ilmoitti -Joo, se sopii, vastasin, ja poistuin paikalta. Kävelin varustehuoneeseen, ja kun avasin oven, olin törmätä Milaan. -Aah.. Moikka! Mila sanoi -Moi, Mä tulin hakeen Bawcan varusteita, ku Anne menee sillä, kerroin -Joo, ne on tuolla, Mila sanoi, ja osoitti vihreä huopaista musta ruskeaa satulaa, ja sen jälkeen normaali suitsia. -Juu, sanoin, ja kävelin satulan luo. Nostin sen käsiini, ja totesin ettei Anne varmaan vielä ollut saanut kavioita putsattua, joten vein varusteet erillään. Kuljetin Satulan Karsinalle, ja laitoin sen telineeseen. Hain sitten suitset, ja Huomasin että Anne oli jo ottanut satulan, ja satuloinut Bawcan. -Siinäkö ne sen suittet on? Anne kysyi. -Jooh, tässäpä nämä, sanoin ja ojensin ne Annelle. -Kiitti, Anne sanoi, ja alkoi laittaa suitsia. Hän sai ne hetken päästä Bawcan päälle, ja häipyi sitten maksamaan. -Ootko sie muute Bawcan hoitaja? Anne kysyi, kun palasi taas karsinalle. -Joo, oon, vastasin -Joo, sehä kiva! Anne sanoi. -Nii, -Mie voin ny viiä sen kentälle, misä meilä on tunti, Anne ilmoitti, ja otti Bawcan ohjat. Nainen talutti Bawcan sinne minne lupasikin, eli kentälle, ja seurasin itse perässä. -Sie voit kai alakaa laittaa niitä jalustimia, Anne sanoi -Joo, mitä te teette nyt? kysyin -Koulua, Anne sanoi. -Okei, vastasin, ja säädin jalustimet sopiviksi koulutuntia varten. -Kiitti, Anne sanoi, ja pamautti Bawcan kaäyntiin. -Ööh, se satula vyö jäi! Huusin heidän peräänsä, ja Anne vilkaisi minua. -Ai, no me tullaa, Anne sanoi Nyökkäsin, ja tuossa tuokiossa Anne ja Bawca seisoivat edessäni. Kiristin mahavyön heille, ja annoin heidän lähteä liikkeelle. Jäin katsomaan tuntia kentän katsomoon.
Tunti eteni nopeasti, ja pian se jo loppuikin. Anne kaarsi Bawcan kaartoon, ja kävelin heidän luokseen. -Viekkö sie tän tallii, ku miulla on hirviä kiire? Anne kysyi. -Joo, voin viiä, vastasin. -Joo, Anne sanoi, ja lähti, ilmeisesti kotiinsa. Nostin jalustimet, ja talutin Bawcan talliin. Siellä riisuin varusteet ponilta, ja samalla kun palautin varusteet, otin varustehuoneesta porkkanan, jonka katkoin pikkupalasiksi, ja pudotin Bawcan ruokakuppiin, tai mikä se nyt onkaan...
Taputtelin Bawcaa sen karsinassa, ja Pian Iso veljeni Otto, laittoi viestiä: -Mää meen kaverille, sun pittää tulla kattoon Fillyn perää!
Filly oli tanskandogin pentu, joka oli musta valkoinen, ja se ei ollut oppinut vielä sisä siistiksi, ja jonkun täytyi aina olla katsomassa sen perään, ettei se keksi hulluuksia! Jätin Bawcan karsinaansa, ja lähdin Bussi pysäkille odottamaan meidän tien haaraamme vievää bussia. Se saapui pian, ja nousin siihen. Niin minä sitten lähdin tallilta.
Mira ~ Bawca 3hm
|
|
|
Post by Mila on Sept 8, 2013 21:03:19 GMT 2
Heips! Tosiaan ei haitta vaikka kirjoittaisi useamman tarinan päivässä (ei todellakaan), mutta sen verran että mieluusti kuvittelen tapahtumat sinä päivänä tapahtuneeksi kun ne tänne foorumille lisätään. Esim. näin sunnuntaina ei ratsasteta, sillä hevosilla on vapaapäivä Mutta, hyvä keino on laittaa tarinan "otsikoksi" päivämäärä josta tarina kertoo niin en ala "kitisemään" kun hevosella on käyty sunnuntaina ratsastamassa jne.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 22, 2013 8:35:06 GMT 2
Su 22.9.-13/ 4hm
Tänään oli sunnuntai, joten en voisi ratsastaa hoitsullani Bawcalla. Kipitin siitä huolimatta tallille, ja näin miten ponin pallero juoksenteli tarhassaan sitäkin pienempi poni kannoillaan. -Bawcaaa, huusin ja sain Bawcan ryntäämään portille. Pienempi poni jäi kauemmaksi odottamaan. Avasin portin ja otin Bawcan päitsistä kiinni. Kiepautin ponin tarhan ulkopuolelle, ja suljin portin. Otin portaissa roikkuvat riimunnarun, ja kiinnitin Bawcan siihen. Lähdin taluttamaan ponia karsinaan, ja yhdessä vaiheessa Bawca ponnahti estehevosen lailla ilmaan, ja en pystynyt pitämään kiinni Bawcasta! Se laukkasi jonkun tummaan pukeutuneisen naisen vierestä, ja hän ehti napata Bawcan kiinni. Tajusin pian että Bawcaa rauhoitteleva nainen oli Mila, ja juoksin hengästyneenä hänen luokseen. -Heh, melkosesti energiaa tällä riiviöllä, Mila nauroi. -Jooh, sen kyllä huomaa, hiihtoon itsekin -Sähän voisit käydä juoksuttamas sitä, Mila sanoi, antoi riimunnarun minulle. Bawca tanssahteli arabin lailla, ja pian ohitsemme kävelikin rautiasta arabia taluttava tyttö.
Vein Bawcan karsinassa, ja kun sekä sinne pääsi se alkoi pyöriä, ja kuopia maata. Jouduin varomaan ettei poni jyräsi minua, joten suljin karsinan, ja kävelin varustehuoneeseen hakemaan hoitovälineitä.
Hoitopaikkaa kantaen palasin takaisin Bawcan karsinalle. Poni oli kääntänyt suuren takamuksensa ovea kohti, ja tirkisteli sen takaa joko minut näkyisi. Sain idean! Menin kyykkyyn niin ettei Bawca nähnyt minua karsinan oven takaa. Ei kestänyt kauankaan kun poni jo kääntyi ja pisti päänsä oven päälle. Nousin nopeasti ylös, ja taputin Bawcaa. Avasin karsinan oven, ja astuin sinne. Otin pakosta juuriharjan jolla aloin sukia ponia. Kumisukaakin pyörittelijöitä sen karvalla. Sen jälkeen putsasin kaviot. Nappasin hoitopakista kumilenkkejä, joiden avulla kiinnitin söpön kalaruotoletin. Bawca näytti hassulta kun se luomista korvansa, ja pinkillä kumilenkillä kiinnitetty kalaruotoletti pääsään. Poni heilutteli päätään saadakseen Letin pois. Käppäilin taas varustehuoneeseen, josta etsin juoksutusnarun. Se käsissäni palasin jälleen Bawcan luo. Otin ponin kiinni, ja taputin sen kentälle. Annoin sen löntysteli aasi maisesti ainakin viisi minuuttia, kunnes kiristänyt juoksutusnarua, ja hoputin ponin raviin. Kokeilin vähän temponlisäyksiä maasta käsin, ja se olikin Bawcalle vaikea asia. Poni lähti aina Laukalle, kun hoputin sitä ihan vähänkään. Sain kuitenkin homman toimimaan, ja en kyllä juoksuttamas ponia kauaa, kun vein sen taas talliin. Pian äidistäni tuli viesti:
Sun pitää käyttää Filly, Ja meillä on ruoka, tuu Kotiin vartin sisällä!
Jätin Bawcan karsinaan, ja kävelin bussipysäkille. En arvannut Bussin tulevan niin nopeasti, mutta nousin siihen kuitenkin.
Mira ~ Bawca 4hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2013 19:33:03 GMT 2
La 28.9.-13 / 5hmTänään pääsin pitkästä aikaa vaahterapolkuun, ja näin Bawcan tarhailemassa Tohvelin kanssa. Ruunat tallustivat peräkanaa käynnissä tarhaa ympäri, ja näytti siltä, että Bawca pääsisi pesulle kun oli piehtaroinut syksyn sade kelin mudassa! -Bawcaa! huhuilin portilla. Ruunat höristivät korviaan, ja katsoivat kun livahdin portin raosta tarhaan riimunnaru käsissäni. Kävin koukkaamassa Bawcan tarhastaan, ja sen kanssa köpöttelimme rauhassa talliin. talutin herran karsinaan, ja ruunan hoitopakki oli jätetty sen karsinan eteen! Murr! Aloin jynssätä ruunan karvasta vähitellen irtoavaa mutaa, ja kun olin jo hiestä märkä, vein Bawcan pesarille, jossa ruiskutin Bawcan liti märäksi. Harjasin Bawcan juuriharjan, pölyharjan sekä kumisuan avulla puhtauttaan kiiltäväksi, ja putsasin kaviotkin oikein hienoiksi! -Mää meen tällä ens tunnilla! joku nuori tyttö sanoi karsinan ovella. -okei, mä voin auttaa sua, sanoin -ok, haen varusteet, tyttö sanoi ja käveli varustehuoneeseen. Viimeistelin hoitamista, ja kun olin palauttamassa hoito välineitä, olin jättänyt vahingossa karsinan oven auki, ja kun palasin Bawcan karsina oli tyhjä, ja näin kun Bawca livahti ulos! Juoksin nopeasti perään, ja koetin saada hurjasti laukkaavan ruunan kiinni! -missä se on? Bawcalla ratsastava tyttö huusi -Sen kun tietäis, se pääsi karkuun! vastasin, ja juoksin Milan luo! -Mila! Bawca karkas! sain sanotuksi.. -KARKAS!? Mila säpsähti -Joo, karsina jäi vahingossa auki luulin... -nyt ei oo aikaa selitellä, äkkiä herkku paloja! Lähellä ollut Petra oli kuullut kaiken, ja säntäsi talliin. Tyttö palasi pian muutama omena käsisään. -tässä! hän sanoi, ja ojensi minulle ja Milalle omenoita. -BAWCAAAA!!! Mila huusi, ja pian ponin pää pilkisti pusikosta. -Sielläkö se poitsu syö? Mila sanoi lässyttämällä, hän ojensi omenaa Bawcalle, ja kun ruuna sen sieppasi, nainen tempaisi sen kiinni! -nonniih! Tässäpä olis, hän sanoi hymyillen -Kiitos!!! Kiitin, ja talutin hieman nolon näköisenä, mutta ärtyneenä Bawcan talli käytävälle kiinni. Varustimme yhdessä tytön kanssa Bawcan, ja hän kertoi pärjäävänsä ilman minua loppuun. Hän vei Bawcan, ja lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa. Katsoin matkalla listoja, ja totesin tytön olevan Alyssa, joka tällä hetkellä ratsasti Bawcalla. Olin pian lantalassa, josta etsin kottarit talikon kera! Kiikutin ne Bawcan karsinalle, ja mitä!? Ruuna seisoi varusteet päällä ohjat roikkuen rajun näköisesti, ja se vain hörähti kun avasin oven! Missä Alyssa oli? Mitä bawca teki karsinassa? Vastaus kaikkeen löytyi kentältä, jossa Alyssa istui Mila vierellään, tyttö ei itkenyt, mutta näki että häntä olli sattunut! -Mira, näitkö Bawcan? Mila huudahti nähdessään minut -Joo, se oli karsinassa, vastasin, -Haetko sen? Mila kysyi -Joo, sanoin, ja lähdin Bawcan karsinalle. Talutin suorastaan häijyn hoito ponini kentälle, ja näin kun Mila itse oli vetänyt kypärän päähänsä, ja hyppäsi Bawcan selkään. Mila hoputti sen heti raviin, ja katselin miten hän kaarteli muodossa kulkevan hieman luimistelevan ratsunsa kanssa! Pian Mila hidasti käyntin, ja laukkaan! Ruuna kiihytti heti lujaan, kuin ferrarin vauhtiin, ja näin kun Milakin hiki hatussa hidasti sen vauhtia. Pian laukka oli miltei olematon, ja hetken kaikki hiljeni. Pian kuului suuri tumpsahdus, ja Mila laskeutui Bawcan selästä. -No niin! Saatiinpa sinutki kuntoon! Mila sanoi, ja katsoi luimu korvaista ponia. -Pystytkö Alyssa jatkaan? Mila kysyi tytöltä joka oli olkapäätään pidellen noussut ylös. -En tiiä, tähän sattuu aika lailla, hän sanoi surullisesti. -No ei kannata, Vie Mira talliin se, Mila totesi, ja käski muut tuntilaiset raviin. Vein Bawcan karsinaan, ja riisuin varusteet sen päältä. Kävin viemässä satulan varustehuoneeseen, ja kuolainten pesun kautta, palautin myös suitset. Palautin vielä bawcan karsinan eteen jääneet kottarit ja talikon lantalaan, ja lähdin sitten bussi pysäkille. Mira ~ Bawca 5hm // Bawcalla taisi olla huono päivä?! Ihme kenkkuilija, ehkä minä en ole ainoa jolla on jonkinsortin "syysmasennus"
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 3, 2013 20:19:25 GMT 2
To 3.10.-13/ 6hm
Oli torstai, ja ajattelin tehdä Bawcan kanssa jotain... Nousin vartin yli kaksi bussiin, joka toi minut Vaahterapolkuun. Kipitin talliin, ja olin törmätä Milaan! -Ohhoh! Mila säpsähti -Hups, Onko Bawca täällä vai...? aloitin kysymyksen, joka jäi siihen. -se taitaa muistin mukaan olla tunnilla, vissiin maastoon menossa jonkun lapsi porukan kans, Mila vastasi -Okei, meen kattoon, sanoin ja lähdin maneesiin. Aikuiset olivat loppu käynneissä Helenan opettamina, ja nainen huusi: -Noniih, tuokaas hevoset kaartoon, ja Bawca, Deisi, Ynni ja Raipe jatkaa! naiset laskeutuivat ratsujen selästä, ja odottivat että seuraavat tytöt ottivat hevoset. Joku aika lyhyt blondi ratsastaisi Bawcalla. Hän sanoi Helenalle jotain hyvin hiljaisesti. En kuullut yhtään mitä tyttö sanoi. -Tulisko joku taluttaan Bawcaa??? Helena huudahti -Mä voin! joku minun vierestäni vastasi. -Olisin mäkin voinu Emmi! joku tiuskaisi -No mää nyt meen! ilmeisesti Emmi sanoi, ja sipsutti Bawcan luo. -Tarviiko muut taluttajia? Helena kysyi vielä ja katsoi ratsastajia. -Mää voin, Raipen ratsastaja huusi -Kuka tulee? Helena kysyi -Minä! toinen tyttö katsomosta suostui -Mää voin ottaa kans taluttajan, Ynnin ratsastajakin sanoi -No mää voin tulla, suostuin itsekkin. Kävelin tytön ja mustan nyffin luo. -Kuka sun nimi on? tyttö kysyi. -Mira, vastasin. -Ok, mää oon Lotta, hän sanoi.
Pian järjestimme jonon, jossa olimme toiseksi viimeisenä. Lähdimme sitten käppäilemään maastoon. Aluksi menimme käynnissä inhottavasti pöllyävää hiekkatietä pitkin. Pian käännyimme hyvin ohuelle polulle, jonka myötä saavuimme maasto esteiden luo. Kiersimme ne, koska emme tietenkään pystyneet taluttajien kanssa hyppäämään, ja ratsastaajt näyttivät myös aika pieniltä. Saavuimme pian taas hiekka/sora tielle. Otimme hetken päästä ravia, ja se oli hyvin hauskaa ainakin ratsastajien mielestä. -Saanko kokeilla nii et päästät sen narun irti? Lotta kysyi. -Jooh, vastasin vaikken oikein tajunnut mitä hän tarkoitti. Irrotin riimunnarun Ynnin suitsista. Katsoin Lottaa joka hymyili leveästi. -Nojaa vähän taakse päin, ja nyrkit pystyssä, neuvoin häntä -Okei! hän suostui, ja korjasi jotenkuten asentoaan. Pian saavuimme lammelle. -Pysäyttäkää hevoset! Helena käski Hän käveli aian lammen lähelle, ja katsoi kätensä sinne. -Tää vesi on kyllä kylmää, nii ei me nyt käyä kahlaamassa! Hän sanoi. -ok, kuulin monen pikku tytön äänen. Jatkoimme matkaa, ja olimme pian tallilla. -Miks me näin pian tultiin? Lotta huusi. -Että ehitään harjotella sitä laukkaa, Helena vastasi. -Ok, Lotta sanoi. Tytöt ratsastivat maneesiin, ja ottivat ravia. Jäin katsomoon katsomaan tuntia. -Kaikki muut tänne mun ympärille, paitsi Sanni ja Deisi, nosta Sanni ravi! Helena komensi. Sanni totteli, ja teki ravissa pääty-ympyrän. Pian hän nosti Helenan käskystä hitaan laukan, joka tippui muutaman askeleen päästä raviin. -Uus nosto! kuului Helenan suusta. Sanni teki työtä käskettyä, ja sai Deisin laukkaamaan kierroksen. -Hyvä Sanni! Seuraavaks Jemina ja Raipe! huusi Helena. jeminallakin meni hyvin, hän ja raipe laukkasivat heti koko kierroksen. Jemina vaan nojasi hirveästi taakse. -Loistavaa, ens kerralla korjaa istuntaa, sitte Peppi ja Bawca! Bawcalta pääsi pieni ilo pukki, mutta Peppi sai kuin saikin sen laukkaamaan muutaman spurtti askeleen kera! -Mainiota, tosi hyvin saat sen laukkaamaan, ens kerralla voit pidättää sitä paljon enemmän! Ei se raviin laske! Helena nauroi. -Sitten.. Haluaako Lotta laukata? helena kysyi. -Joo! tyttö hihkui innoissaan. Hän oli ilmeisesti ryhmän nuorin. Hänelläkin onnistui hyvin, mutta yhdessä vaiheessa tytön jalustin lähti, ja Lotta heilui kuin heinämies! Tyttö joutui kiskaisemaan Ynnin nopeasti käyntiin, ja tempaisi jalustimen jalkaansa. -Rauhassa Lotta! Ei hätä oo tämän näkönen! Helena rauhoitteli. -Jos lähtee jalustin, voit nojata rauhassa taakse päin, ja pidättää sitä, eikä nykäistä noin! Sitä voi sattua, Helena selosti. -ok, Lotta vastasi hämillään. -Okei, sitte vielä loppu käynnit, ja taputtakaa kaulalle niitä. Voitte pikku hiljaa tuoda kaartoon! helena sanoi Tytöt toivat ratsunsa pian kaartoon, ja laskeutuivat alas. -Tuukko Mira auttaan Lottaa? Helena kysyi -Joo, voin tulla, lupauduin, ja kipitin Lotan ja Ynnin luo. -Miten meni? kysyin hymyillen. -Iha hyvin, Lotta vastasi, ja taputti Ynniä. Nostin molemmat jalustimet, ja lähdimme viemään Ynniä talliin.
Veimme mustan ponin talliin, ja riisuimme varusteet sen päältä. Lotta aikoi itse palauttaa kamat, ja sanoi että saan mennä. Hinauduin Bawcan karsinalle, ja näin että se seisoi jonkun minua hiukan nuoremman tytön harjattavana. -Saanko määkin hoitaa sitä, kysyin. -Saatko sä muka? tyttö kysyi luoden ilkeän ilmeen kasvoilleen. -Joo, oon sen hoitaja, sanoin mahdollisimman ystävällisesti. -Aha, no hoida sitte! Tyttö tiuskaisi, ja läimäytti harjan käteeni. -Kiitti, sanoin ja katsoin kun tyttö tuhahti, ja käveli pois. Aloin harjata Bawcaa, ja totesin ettei tarvinnut, koska tyttö oli jo sen hoitanut. Paijasin Bawcaa hetken. Tein sille letin, ja häntään tein ranskalaisen letin alun, kuten monesti tehdään. -heippa Bawca! huiskutin ruunalle, joka heilutteli häntäänsä korvat luimussa. Lähdin sitten bussi pysäkille odottamaan koti matkaani...
Mira ~ Bawca 6hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 4, 2013 15:01:48 GMT 2
pe 4.10.-13/ 7hm
-Mikaeeeeel!!!!! huusin yläkerrasta. -No!? pikkuveljeni vastasi. -Tuo mehua! komensin 12v poikaa. -En!!! Mää pääsin oikeesti nyt vasta tän 47-levun läpi! hän vastasi. Näköjään molemmat meistä nörttäsivät kännyköillä. -Jaa, äännähdin.
Katselin facessa kaverini koiran pennusta kuvia. "aaws, mikä karva suttura<3" oli yksi kommentti. "söde:3" oli seuraava, ja noiden tapaisia kommentteja olikin paljon. Nousin istumaan vuoteellani, ja nakkasin puhelimen sängylle. "seuraavaks meen naimisiin ton puhelimen kans" lause pyöri päässäni. En selviäisi viikkoa ilman puhelimen 'rakasta' KÖH KÖH... Seuraa.
hinauduin vaivaisesti, ja laiskasti alakertaan, ja liikuin jää kaapille. Otin juissi mehua muumi mukiin, joka tyhjeni nopeasti. -Saat Mikael käyttää Fillyn! murahdin veljelleni -ok, Fillyyyyyy!!! hän kutsui musta valkoisen tanskandogin luokseen. -Piä kiinni sitä! käskin. -ok, Mikael tuhahti. Poika otti koiran sinisestä paksusta pannasta kiinni. Puin kengät jalkaani, ja astuin ulos. Pamautin oven kiinni, ja marssin läheiselle bussi pysäkille. Odotin viitisentoista minuuttia turhautuneesti, kunnes bussi tuli. Hyppäsin kyytiin, ja lösähdin tumman vihreälle penkille. Bussi oli pian Vaahterapolussa, ja nousin ylös. -Vaahterapolku! kuljettaja ilmoitti. Raahauduin kohti ovea, ja kiitin matkasta. Kävelin leppoisaan tahtiin talliin, ja näin jonkun blondin. -Moi, tiiäkkö missä Bacwa on? kysyin tältä. -Se taitaa olla tarhassa, en oo varma. Voiaan käyä kattomassa, hän vastasi. -Ootko sä sen hoitaja? hän kysyi. -Ja muuten, mä oon Sari! tämä lisäsi. -Jooh, oon mä, mun nimi on Mira, kerroin. -Okei, tuollahan tuo töröttää, Sari sanoi, ja osoitti sormellaan ruunikkoa hoitsuani. -Joo, niin näkyy, sanoin itsekkin. Kipitimme tarhan portille, josta Sari nappasi riimunnarun. -Tuossapa olis, hän sanoi, ja ojensi narun käteeni. -joo kiitti, sanoin. Avasin portin, ja astuin ponien tallomaan tarhaan. Sari jäi portille ettei Bawca pääsisi pakoon. Poni lähti käynnissä karkuun, mutta ilmeisesti silläkin oli laiskuutta ilmassa. Hölkkäsin sen perään, ja nappasin ponin kiinni. Lähdin kävelemään tallia kohti, sari vierellämme.
Tallissa harjasimme, letitimme, putsasimme ja muuten vaan puunasimme ponin oikein nätin näköiseksi<3 Bawcaa saattoi luulla vaikka maailman kilteimmäksi poniksi;) Se oli kerta kaikkiaan syötävän suloinen!<3<3<3
En aikonut ratsastaa ponilla, koska ajattelin että tunnista tulisi pelkkää käynnissä matelua... Joten harjasimme ponia vielä oikein tarkasti. Pian sarin kello näytti jo seitsemää, ja ajattelin että en nyt sitten olisi kauaa riesana täällä, hevosetkin hermostuvat jos talli on täynnä ihmisiä. -Mn pitää Sari varmaa nytten lähtä, mutta tuun varmaan ens viikolla seuraavan kerran, ilmoitin, ja lähdin tallustamaan bussi pysäkille. Sari jäi hoitamaan hevosia.
//Tämmösen lyhyen merkinnän raapustin;)// Mira ~ Bawca 7hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 4, 2013 15:12:13 GMT 2
Bawca runo!
Bacwa on paras, Bawca on iloinen, Bacwa on ihana sekä hiukan lihava;)
Kun Bawcalla on päivä huono, On sillä melkein koiran kuono, se tykkää ei mistään, kuin ampiainen pistään, se sinkoilee kuin pomppupallo, ja sillä on tosi kova kallo!
Poni osaa posettaa, joskus tosin vaikeaa! poni on super söpö, vaikkakin vähän höpö!!!
Mira ~ Bawca 8hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 7, 2013 19:25:26 GMT 2
ma 7.10.-13/ 9hm-Voi p*ska!!! Kirosin kun en saanut lähestulkoon hullua koiraamme ruotuun! Rakki juoksi ympäriinsä peräti yhtä nopeaa kuin hevonen! -FILLY!!! NYT S*akeli vieköön lopeta! Raivosin. Koira ei ottanut kuuleviin korviinsa huutojani, ja vaikka kuinka sille vaahtosin, ei hurtta kuunnellut minua. Minkä ihmeen takia niitten veljien oli pakko haluta koira? Ja vieläpä tuollanen pelkkä paikkojen tuhoaja, joka ei ollut lainkaan yhteistyö haluinen! Marssin hiukset pystyssä keittiöön, ja otin koiran herkkuja muutaman hyppysiini. -FILLYYY!!! KATO MIKÄ TÄÄLLÄ ON!! kutsuin kovaan ääneen koiraa. Nyt tuo pahanen piski ainakin totteli. Kun koira oli luonani, komensin sen istumaan ennen kuin annoin sille mitään palkkiota. Ei pitäisi palkita kyllä mitenkään! Pian ulko ovi kävi, ja isäni astui sisään. -Moi! Tervehdin -Moikka vaan, mite on menny? hän kysyi -huonosti! Filly on taas ollu nii huonolla päällä ku olla ja voi! murisin. -Mitä me voiaan tehä sen kans ku ei ala totella, se on kyllä vasta alle vuoden... -Ja äitis ei anna sitä pois vaikka rahaa sais, isä päivitteli. -Hei, mä lähen tallille! sanoin jo pirteämmin. -Siitä vaan, isäni tokaisi. -Heippa, äännähdin, ja kipitin bussi pysäkille. Bussi toi minut Vaahterapolkuun, ja kipitin talliin. Mila jutteli jollekin muulle tallilaiselle. -Moi! tervehdin kaikkia. -Moikka Mira! Mila huudahi, ja kääntyi puoleeni. -Näyttäisitkö Lindalle paikkoja? Mila kysyi, ja tuuppasi musta tukkaista hienoissa meikeissä olevaa naisen alkua selkään. -Jooh, voin kai mää, totesin, ja katsoin ilmeisesti Lindaa. Lähdin kävelemään etemmäksi t:alliin. Linda seurasi minua. -Mä en oo sitte mikään maailman paras esitteleen näitä paikkoja, kerroin hiukan hämilläni. -Aha, no ei kait se haittaa, kuhan nää tärkeimmät Linda tokaisi. -No, nää karsinat on siis täällä tuntsareitten puolella, ja yksäreitten puolella on sitte ne yksäreitten karsinat, niinku varmaan jo tiiät, sanoin. -Joo, tiedetään, Linda sanoi tylsistyneenä. -sitte tarhat on tuolla, sanoin ja osoitin ovelle. kävelin Linda perässäni ulos tallista, ja näytin missä tarhat tarkalleen sijaitsivat. -Hei Petra tais tulla, se voi kai esitellä tarkemmin, Linda huudahti iloisena ja harppoi kuralätäköitä väistellen ruskeahiuksisen luo. -o..k, sanoin hämilläni. -No ihan sama, totesin hartiota kohottaen, ja kipitin tarhalle, missä Bawca oli tällähetkellä... Bawcan näkökulmasta: "taas tuo punatukka heiluu täällä!!! Miks se aina häirittee mua ja mun possee? -Hei frendit mun pitää ihan pian lähtee, pahoittelin kavereilleni. Punatukka klipsautti minut kiinni vaalean punaiseen riimunnaruun, ja inhokki värini oli pinkki! Tyttöjen väri! HYI! jarrutin niin ettei punatukkainen saanut minua liikkeelle. Nojasin hiukan taakse päin minua suuremman ruipelon nykiessä minua. Näin hiukan etempänä oikein kivan vihreää ruohoa, ja yhtäkkiä hypähdin oikein loikalla ruohon luo! Punatukkainen menetti otteen narusta, ja ymmärsin sen narun pään kolahtaessa maahan! Lähdin laukkaamaan karkuun, ja punatukka raukka yritti hipsiä Bacwa- villihevosen perässä! Hah! Olen sukua Polle buffalolle! Tosin olen sitä nopeampi ja muutenkin parempi. Yhtäkkiä silmissäni syttyivät ssydämmet! Maailman kaunein tamma tanssahteli edestäni! Hilla-maaria<3 <3 <3 "Hilla" hirnuin tamman perään. Neito pysähtyi, ja käänsi päänsä minua kohti! "miksei sinulla ole taluttajaa?" tamma hörähti. "hän ei ole minun tyyppiäni" hirnahdin kaunokaiselle. "sinun on silti toteltava häntä!" Hilla-maaria kertoi kauniilla äänellään. -Hilla tuu jo! tämän taluttaja murahti. "tottele ihmistäsi" Hilla hirnui "Mikä tamma" hörähdin, ja samassa tunsin taas jonkun saavan minut kiinni! Kääk, jos se olisi jaguaari, tai leijona! Kenties hyena!!! ajattelin, ja koetin nähdä eteeni kuka minua kiskoi! Tietenkin! Punatukka! EI, tämä oli pahempaa!!! Tallin pää piru, MILA! häntä täytyy totella, ajattelin ja lähdin seuraamaan tätä. Näköjään olivat liittoutuneet, minua ja alaisiani vastaan! Taas kerran Mila antoi narun pätkän punatukalle, joka talutti minut kotiin, omaan pieneen, kotoisaan kömmänääni, josta saatoin pistää syötävän suloisen pääni ulos. Punatukka alkoi rapsuttaa minua juuri lempi kohdasta, ja halasi minua. "taidamme sittenkin olla ystäviä!" Mira ~ Bawca 9hm // Tsihihi, ihana tuo Bawcan näkökulmasta kirjoitettu versio
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 8, 2013 15:56:00 GMT 2
10hm!!! Bawcan onnistuminen, ja epäonnistuminen!-Mitä tehään? kaverini kysyi. -En tiiä, vastasin. Aloin Nea nimistä kaveriani, ja olimme meillä. -Missä se sun talli on missä käyt? Nea kysyi -En osaa oikein sanoa, sen nimi on Vaahterapolku, selitin -Aa Vaahtis! Mä tiiän sen paikan, oon käyny sen sivuilla:D Nea kertoi -Aijaa, mulla on hoitoponiki siellä, kerroin -Aijaa! Kuka? Nea hihkaisi -Bawca, kerroin. -Ok, mää haluisin ehkä Tuikun tai Riimin, Nea ilmoitti -Ne on osi hienoja molemmat, sanoin. -Mennäänkö sinne tallille? Kysyin -öö... en tii saanko, ku mulla on... Nean puhe keskeytyi kun hänen puhelimensa soi. -Moi! Nea vastasi. -Ok, heippa, hän jatkoi. Tyttö lopetti puhelun. -Mun pitää lähtee, hän sanoi. -Ok, vastasin. Kävelimme alakertaan, ja sanoin heipat Nealle, joka lähti pyöräilemään kotiinsa. No itse sitten lähtisin tallille. Kipiti bussi pysäkille, ja seuraava linja-auto kuljetti minut Vaahterapolk. Tallilla: Bawcan näkökulmasta! "Wuhuu! Tänään oon kiltti punatukalle, koska on tullut täyteen huikeat kymmenen hoitomerkintää!" riemuitsin ystävilleni. Muut eivät tuntuneet ymmärtävän tätä, koska olivat niin tylsistyneen näköisiä. Varmaan olivat kateellisia, kun ei itsellään ollut tänään kymppi päivä Minä ainakin riemuitsin! heittelin pentä ponin peppuani ilmassa, ja muut katselivat hämmentyneinä. "Mitä te toljotatte, koettakaa itsekin, ettekö riemuitse yhtään???" hirnahdin "hörr.. Ei meitä niin huvita" Zanz hörisi "kokeilkaa etes!" kannustin heitä Pian koko muu laumani pukittelivat perässäni, minussa oli niin paljon vetovoimaa! "näettekö, hauskaa vai mitä!?" hirnuin innoissani. Pian tuttu ihminen ilmaanti portille, ja suorastaan lensitämän luo! "punatukka, punatukka" "minä tässä, rakas Bawcasi" "huomaatko minua?" hirnuin iloisesti, loikin tytön luo, ja nuolaisin tätä poskelle. Punatukkainen naurahti, ja silitti minua. Punatukka avasi portin, ja nappasi minut kiinni. Muu lauma, jäi katsomaan kun kinginsä lähti marssimaan tahdikkaasti näköjään iloisen punatukan kanssa. tallissa Punatukka haki jonkun toisen tyypin avukseen, ja yhteistumin he hoitivat minut huippu kuntoon! Olin maailman hienoin poni, oikea super sankari suorastaan! Nyt Hilla-maariakin, tutummin Hilla tykästyisi minuun!!! tytöt (punatukka ja se toinen tyyppi) varutivat minut, ja Puatukka pisti suoja kerroksen, ilmeisesti 'turvaliivin' päälleen. Myös musta kova, suojain koristi typykän päätä pian. Ihmiset käyttivät siitä sanaa 'kypärä'. Kyllä minä nuo nimet tiesin. Pian molemmat ihmiset hävisivät kömmänästäni, mutta punatukka palasi pian. Hän vei minut Vaahterapolun tutulle kentälle. Hän ponnahti pirteästi selkääni, ja huomasin kun administrator, Mila käppäili kentän keskelle. Mila karjui kantavalla äänellään ohjeita, ja pian punatukka ohjasi minut laukkaan pitkällesivlle, jolla oli suuri, miltei minun kokoiseni este, ainakin 100cm! otin kunnolla vauhtia, ja loikkasin suuresti esteen yli! la hurrasi suorituksesta, ja yllättävin asia oli, että rakkaani, Hilla-maaria, oli kävellyt ohi, ja nähnyt hypyn! Sain lisäpuhtia tamman ollessa katsomassa! Koko loppu tunnin tein merkittäviä suorituksia, ja vain koska ihana valloissaan minua pitävä Hilla oli katsomassa<3 <3 <3 Pian tunti taisi loppua, ja punatukkainen vei minut talliin. Hän riisui inhottavat kamppeet päältäni, ja vei minut tarhaan. Pian onnistuin tähyilemään Hillan silmiini, ja aloin hirnua tammalle imartelevasti. "onpa kaunis harja sinulla" hirnahdin "öh.. oikeastiko?" Hilla kysyi "tietty, olet muutenkin niin nättinä!" sanoin "ai niinkö" tamma sanoi viehättävästi. Yhtäkkiä väliin käveli niin komea kuin olla ja voi, huippu tason suomenhevonen, musta, ja valtavat sixpacit!!! "Hei Hukkis!" kuulin Hillan huutavan suloisesti "moi Hilla muru" ori hirnahti upeasti 'poikki tais mennä' ajattein hiljaa pakko sanoa, harmitti aika lailla kun en itse ollut ori, ja vieläpä noin komea kuin Hukkis, uusi idolini!!! toden totta... Mira ~ Bawca 10HM!!! // Nonniih, kuvaa on luvassa... Voi mennä hetki ennen kuin sen ehdin piirtämään mut ällös huoli, kyllä mä sen piirrän Ja tosiaan se on Helena joka meillä tunnit pitää, minä aina silloin tällöin satunnaisesti
|
|
|
Post by Mila on Oct 14, 2013 21:16:14 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 22, 2013 18:25:37 GMT 2
//Kiitos kuvasta! :3// Olin tänään vain pienen hetken tallilla, harjasin Bawcan vain puhtaaksi(+ puhdistin kaviot) kun äitini jo soitti että pitää lähtä kotia. Voi voi kun ei enää missään kerkeä olla... Onneksi mulla on etes syysloma! //Me lähetään muuten Turkkiin huomenna;)// // OI, olen kateellinen! Ota mut matkalaukkuun?! Mutta hyvää reissua!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 8, 2013 15:01:58 GMT 2
Pe. 8.11.-13 Istun jännittyneenä auton takapenkillä. Jonna lupasi tulla tänään tallille kanssani. Enää pieni hetki niin pääsisin toista kertaa Bawcan luo! Haaveskelen autossa. Vihdoin tallinpihassa! Henkäisen keuhkoni täyteen raikasta aamuilmaa. Vastaan tuli myös ihana hevosen tuoksu. "Moikka äiti! Mä soitan sitte, ku voit tulla hakemaan", huudahdan. "Okei! Heippa", äiti vastaa. Otan autosta hanskani ja puhelimeni. Lähden kävelemään Bawcan tarhaa kohden. Matkalla laitan kännykän taskuun samoiten hanskat. "Mitä hienolle, hienolle pojalle kuul..." en ehi leperrellä enempää, kun Jonna hypähtää takaa ja säikäyttää minut. "Hui!" huudahdan. "Hui, hui", Jonna vastaa naurahtaen. Minäkin yhdyn nauruun, kun huomaan Bawcan ilmeen katsoessaan minua ja Jonnaa kuin hulluja. Nauramme siinä hetken, kunnes Jonna kysyy "No mitäs aiot tehä tänään Bawcan kanssa? Ratsastaa, vai pelkästään hoitaa?" "No ajattelin käydä käppäilemässä ihan rauhaisan lenkin Bawcan kanssa. En siis ratsasta sillä", vastaan. Jonna nyökkää ja lähdemme sitten talliin. Tallissa vastaan astelee Mila "Mooi! Tulit varmaan hoitamaan Bawcan?" Vastaan "Kyllä! Tänään en vielä ratsasta." Kävelen Bawcan karsinalle ja kuikkaan sinne. Noh! Se oli täynnä kakkaa. No eikun kottareita hakemaan. Haen ne ja putsaan karsinan tarkkaan. Sitten käyn katsomassa Bawcan varusteita. Voisin putsata ne. Jonna on mennyt hoitamaan Eetua. Otan satulasaippuaa ja alan putsata satulaa. Sitten putsata suitsia. "Äh!" puhisen, kun saippua vaahtoaa ja etsin rätin, jolla kuivata se. Sitten otan satularasvan ja rasvaan satulan ja sitten suitset. "Voi miten siistit niistä tuli", totean, kun katson lopputulosta. Sitten otan Bawcan ikioman riimun ja lähden hakemaan sitä sisälle. Kun olen portilla, Bawca huomaa minut ja tulee luokseni. Suuri ilon tunne valtaa minut, kun mietin yhä uudelleen ja uudelleen, että olen Bawcan hoitaja. Menen tarhaan ja halaan Bawcaa ja mietin vielä voisiko tämä olla totta. Sitten Bawca nostaa päänsä pääni päälle. Naurahdan ja laitan riimunnarun kiinni Bawcan päitsiin. Avaan portin ja tulen ulos tarhasta Bawcan kanssa ja jätän portin kiinni. Lähdemme kävelemään kohti tallia. Talllissa vien Bawcan suoraan sen karsinaan, jossa sitä odottaakin jo päivä ruoka. Ehtikö Mila jakaa jo päiväruoat? Ihmettelen, mutta huomaan sitten, että sen on vielä jakamassa niitä. Sitten katson kelloa. Se onkin jo melkein kaksi! Mitenkä minulla kesti noin kauan putsata karsina sekä Bawcan varusteet? No annan Bawcan kuitenkin rueta syömään, enenkuin rupean hoitamaan sitä. Rupean sillä välin lakaisemaan tallin käytävää. koska ei ollut muutakaan tekemistä. Kohta Jonna jostain ja sanoo Pertalle hyvästit ja tulee minun luo ja hymyilee"Mä voin tulla auttaa!" Lakaisemme yhdessä käytävät ja, kun olemme saaneet lakaistua hevose ovat sopivasti syöneet. "No mä meen nyt hoitaa Bawcaa nii nähään taas jossain vaiheessa" huudahdan Jonnalle, joka on jo menossa Eetun luo. Haen Bawcan harjapakin ja lasken sen Bawcan karsinan viereen. Ennenkuin alan hoitaa Bawcaa laitan sen kuitenkin kiinni. Sitten ota pakista kumisuan ja alan hinkata Bawcaa. Bawcasta irtoaa pölyä ja vähän kuraakin. Otan sitten juuriharjan ja piikkisuan ja harjaan ensin juuriharjalla ja sitten piikkisualla ja taas juursiharjalla. Sitten otan kamman ja pölysuan. Harjaan kammalla Bawcan harjan ja hännän. Harjaan Bawcan vielä pölyharjalla parikertaa. Sitten Bawcan karva kiilsi mukavasti. Bawca lörpöttää alahuultaan ja korvat ovat laskeutuneet sivuille ja Bawca näyttää nauttivan. Sitten kavioiden vuoro. Otan kaviokoukun ja menen etukavioiden luo. Bawca nostaa ne kiltisti ja seisoo paikoillaan, mutta takajaloissa on vähän ongelmia. Ensin Bawca yrittää vähän potkia muttei onnistu ja sitten, kun saan ne nostettua Bawca ei meinaa pysyä paikoillaan. Vihdoin ja viimein saan ne putsattua. Ainiin voisin harjata myös Bawcan pään. Otan vielä pääharjan. Bawca ei oikein innostu pään harjauksesta, mutta kyllä sekin hoituu muutamia näykkimisyrityksiä lukuunottamatta. Sitten haen liinanarun ja ilmoitan Jonnalle, että lähden ja minulla on kännykkä mukana. Siirrymme Bawcan kanssa ulos ja suuntasimme leveälle metsäpolulle. Annan Bawcan jäädä välillä syömään ruohoa ja sitten taas jatkamme matkaa. "Maiskis!" hoputan Bawcaa raviin. Juoksen bawcan rinnalla hetken ja jarrutan vauhdin sitten käyntiin. Yht'äkkiä Bawca säntää laukkaan ja silloin päästän vähän liinaa pidemmäksi, mutten kuitenkaan koko liinaa. Saan sen kuitenkin rauhoitettua ja matka jatkuu siitä rauhallisena, mutta vähän alkuun jännittyneenä. Sitten Bawca jää taas syömään. Ihailen Bawcaa melkein koko ajan. Kohta tunnen ihollani jotan, mitä en olisi halunnut tuntea. Nimittäin sadetta! Eikä minulla ole sadetakkia. Bawcakaan ei ilahdu sateesta. Se laittaa korvat luimuun ja alkaa tepastella. "Sooh poika. Lähdetään kotiin", rauhoittelin Bawcaa. Käännymme takasin päin. Bawca jää sateesta huolimatta vielä muutaman kerran nyhtämään märkää ruohoa. Käsken Bawcan vielä kerran raviin, vaikka Bawca ei siitä oikein innostu. Hölkkäsimme Bawcan kanssa jonkin matkaa, kunnes näen Vaahterapolun tallia. Siirrymme käyntiin, jotta Bawca ehtisi tasata hengitystään. Minäkin tasasin hengitystäni. Sitten saavumme tallin pihaan. "Moi onks tääl ketää?" kysyn, kun saavun talliin. Kukaan ei vastaa, eli ei näköjään. Ovat varmaan takahuoneessa juttelemassa. Vien Bawcan karsinaan ja sidon sen kiinni. Vien liinanarun pois ja laitan Bawcalle loimen. Sitten katson kelloa. Se on viisi! Ehdin sopivasti ennenkuin tunnit ehtivät alkaa! Miten nopeasti aika tallilla kuluikaan. Päästän Bawcan karsinaansa vapaaksi. Näen Sarin liikuskelevan tallissa. Muistin hänen nimen! Sitten otan märän takkini pois päältäni ja astelen takahuoneeseen. "Moi!" Jonna huudahtaa heti. "Mooi! Arvaa vaan oliko kiva tuolla sateessa köpötellä?" irvistän Jonnalle ja istahdan sohvalle hänen viereen. Katselen muita ihmisiä ja yritän muistella nimiä. Larissa, Rebecca, tuon täytyi olla Markus... En muista kaikkia. "Moi!" Rebeccakin hymyilee. "Moi!" vastaan hymyillen. "Mikäs se sinun hoitoponisi olikaan?" kysyn vähän epävarmana. "Mulla on oma poni Zombi ja hoidan Rinoa!" Rebecca vastaa naurahtaen. "Ainiin. En muistanu, et sulla oli se oma kauramoottori", vastaan hymyillen. Laitan takkini kuivumaan ja otan kännykän pois sen taskusta. Olimme jutelleet hetken ja Markuskin yhtyi keskusteluumme ja sain selville, että muut huoneessa olijat olivat Lispe ja Marien. "Oho, mun kännykkä soi!" sanon ja vastaan puhelimeen."Aijaa...No moikka",sanon puhelimeen ja lopetan puhelun. "Njääh! Mun pitää lähtee kohta kotiin. Äitillä menee joku viis minsaa, kun se ajaa tänne...",sanon ja nousen sohvalta ja venyttelen oikein kunnolla. "No moikka kaikki! Nähään taas joku päivä!"sanon ja otan takkini kuivumasta. "Heippa!" muut vastaavat melkein kuorossa. Lähden vielä hetkeksi katsomaan alkeistuntia, jossa Bawca menee. "Heippa Bawca!" kuiskaan ja lähden kävelemään autolle, jossa äiti jo odottaa. "Olikos kiva päivä tallilla?" äiti kysyy samalla, kun istahdan auton etupenkille. "Ei ollut kiva, vaan iihhana päivä!" vastaan äidille samalla, kun laitan turvavyötä kiinni. Nyt vasta huomasin, kuinka väsynyt olin. Rupean jo haaveilemaan seuraavasta kerrasta täällä. // Kiva aloitus! Kannattaa aloittaa nuo vuoropuheet uudelta riviltä, helpottaa lukemista. Mutta muuten kyllä tosi kiva tarina ja pituuttakin oli sopivasti. Peukut siitä! Jään odottelemaan seuraavaa turinaasi - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 9, 2013 12:30:30 GMT 2
~Toinen ratsastus Bawcalla, mutta ensimmäinen ilman opetusta~
Laitan eväspussin reppuuni ja lähden ajamaan tallille päin. Tänään sitten ratsastaisin Bawcalla! Matka kuluu melko nopeasti haaveillessani. Käännyn tallin pihaan. Vien pyöräni tallin seinustaa vasten. Lähden viemään reppuani takahuneeseen. Takahuoneessa ei ole vielä paljoa porukkaa, koska on vielä aika aikaista. Lähden talliin, jossa Eljas on lakaisemassa laittioita. "Moi!" huudahdan Eljakselle "Mooi! Ootko sä se Bawcan uus hoitaja?" Eljas kysyy. "Kyllä oon, mut meen nyt hakee Bawcaa sisälle niin nähään kohta!" vastaan Eljakselle hymyillen. "Okei nähään!" hän vastaa. Lähden hakemaan Bawcan riimunnarua ja samalla huomaan, että Markus on putsaamassa karsinoita. "Moi! Mä voin kyl putsata Bawcan karsinan!" sanon hänelle. "Moi! Ja kiitti!" hän vastaa ja jatkaa karsinoiden putsausta. Lähden kävelemään tarhoja kohden. Samalla huomaan, että Mila on tulossa tallille päin. "Mooi! Bawcalla näyttää olevan tänään vähän energiaa!" Mila naurahtaa, osoittaa sormellaan Bawcan tarhaa kohden, jossa Bawca riehuu Zanzan kanssa. "Joo niimpä näkyy olevan!" vastaan hymyillen Milalle, joka jatkaa matkaa tallille.
Minä taas jatkan matkaani Bawcan luo. siellä ne vetää Zanzan kanssa pukkilaukkaa. Sitten molemmat huomasivat minut ja pysähtyivät kuin seinään ja jäivät katsomaan minua. Bawca haistelee ilmaa ja lähtee ravaamaan luokseni. Kapuan aidan ali tarhaan, jossa bawca jo odottaa. Se hörähtää hiljaa ja alkaa hamuta taskuani. "Senki höpönassu! Ootko vähä ahmatti, ku heti ensiks rupeet taskuja hamuamaan?" kysyn Bawcalta hiljaa ja halaan sitä. Sitten Bawca sai haluamansa porkkanan. Otan Bawcan kiinni ja lähdemme kävelemään tallia kohden. Yht'äkkiä muistan, että en ollut putsnnut vielä Bawcan karsinaa. Tallissa jätän Bawcan pesupaikalle, jota Bawca ihmettelee ja sanon Eljakselle: "Jos joku tarttee pesupaikkaa ottakaa Bawca siitä pois, mut unohin sen Bawcan karsinan putsauksen!" "Ookke, no problem!" Eljas vastaa.
Haen kottarit ja talikon. Menen Bawcan karsinalle ja putsaan sieltä kaikki kakat ja pissat. Sitteen siirran kottareita sen verran, että saan laitettua Bawcan takaisin karsinaan. Sitten vasta lähden tyhjentämään kottareita ja viemään talikon paikoilleen. Kun tulen takaisin laitan Bawcan kiinni ja haen tämän pakin. Onneksi tänään ei sada. Rupesin harjaamaan Bawcaa taasen kumisualla. Tänään Bawca on harvinaisen puhdas! Harjaa Bawcan läpi jokaisella harjalla, koska minulla on pakkomielle harjata poni monella harjalla! Sitten on pään vuoro. Saan harjattua vain vähän leukaa, kun Bawca alkaa heilutella päätään. "No Bawca ei tää nyt kovin kummosta oo!" Bawca lopettaa pään heiluttamisen. Saan harjattua melkein koko pään, kunnes Bawca aloittaa taas pään heiluttamisen. "Nyt Bawca lopeta!" käskin Bawcaa tomerasti, mutten huutaen. Sitten saan harjattua pään loppuun. Sitten kaviot. Vien pääharjan pois ja vaihdan sen kaviokoukkuun. Etujalat ja takajalat onnistuvat vuorostaa molemmat aivan mainiosti! Taputan Bawcaa, sillä yleesnä takajaloissa on vähän ongelmia. Sitten haen suojat, sillä saatan hypätä pientä estettä, jos alkututi menisi hyvin. Suojien laitto onnistui hyvin. Haen satulan. Annan ohjeiden mukaan Bawcan nuuhkaista satulaa ennenkuin laitan sen sille selkään. Bawca nuuhkaisee satulaa ja ravistaa sitten päätään. Nostan satulan rauhallisesti Bawcan selkään. Sitten kiristän vyön niin kireälle, että se pysyy selässä, mutta kiristän sen paremmin vasta kentällä. Suitsienkin laitto onnistuu hyvin. Haen hanskat sekä kypärän ja eikun menoksi!
Kentällä kiristän vielä Bawcan vyötä ja nousen selkään. Mittaan alkuun kouluratsastusjalustimet. Lähden kävelemään vapain ohjin uraa pitkin. Kävelen noin viisi minuuttia ja otan sitten ohjat tuntumalle. Alan asettaa kulmissa ja tekemään pääty-ympyrät molempiin päihin kentällä. Bawca alkaa olla mukavasti tuntumalla, joten taidan siirtyä raviin. Puristan vain aavistuksen pohetta Bawcan kylkiin ja se lähtee raviin. Jatkan pääty-ympyröiden tekemistä. Siirryn hetkeksi käyntiin ja mietin mitä voisin seuraavaksi tehdä. Ahaa! Pohkeenväistöä voisi kokeilla. Teen molemmille pitkille sivuille loivatkiemuraurat, jotka menen pohkeenväistöllä. Alkuun on vähän ongelmia, koska en itsekään ole mikään paras, mutta kyllä se alkoi kerta kerralta mennä paremmin. Bawca alkoi kulkea peräänannossa. Voi, mikä ilontunne täytti minut. Siirryn taas raviin ja menen hetken ihan uraa pitkin. Siirryn taas käyntiin ja otan pystäytyksiä.
Annan Bawcalle hetken kuluttua vapaat ohjat. Sitten kuulen askeleita ja Bawcakin taisi kuulla ne, koska hypähti nopeasti eteenpäin ja tekee äkkipysähyksen jolloin minä tulen tylikkäästi alas. Sitten huomaan, että tulokas on Mila. "Ei kai sattunut? Olen pahoillani! Tulin vain katsomaan mitenkä teillä mennee!" Mila huudahtaa samalla, kun otamme Bawcaa kiinni. "Ei se mitään. Ei edes sattunut. En vaan osannut varautua", vastaan. Vihdoin saamme Bawcan kiinni ja sanon vielä Milalle: "Bawca on kuin unelma! Onneksi sain sen hoidokikseni! Kiitos!" ja halaan Bawcaa. "Hyvä, että Bawca on mukava!" Mila hymyilee ja jää hetkeksi vielä katsomaan ennenkuin lähtee taas talliin. Kerään taas ohjat ja valmistelen nostamaan laukan. Sitten nostan sen. Bawcalla on iihhana ponimainen laukka. Otan laukassa vielä pääty-ympyröitä ja sitten päätän ottaa kentälle yhden esteen.
Laitan esteen 50cm pystyksi. Otan vielä laukkaa molempiin suuntiin ja aloitan sitten hyppäämisen. Nostan laukan C-kirjaimen kohdalla ja hyppäämme esteen S-kirjaimen kohdalla. Ooh, miten ihana! Otan etseen myös toiseen suuntaan. Bawcakin innostuu esteestä ja päätän nostaa estettä. Otan kerran 60cm pystyn ja annan sitten Bawcalle vapaat ohjat ja lähden kävelemään loppukäynnit maastoon. Bawca on hikinen vielä tallille tullessamme, mutta se ei enää puhalla. Vien Bawcan talliin ja otan siltä satulan, suitset ja suojat pois. Sitten laitan sille loimen. Annan Bawcalle vielä turvalle pusun ja pienen porkkanan palan. "Heippa Bawca!" suihkaan sen korvaan ja lähden takahuoneeseen hakemaan reppuni. Syön leipäni vielä tallilla ja sanon muille: "Moikka! Nähään taas joku päivä!" Lähden tallista pyöräni luo ja lähden ajamaan kotia kohti.
//toivottavasti kelpaa:)//
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 15, 2013 20:03:42 GMT 2
~Ilman satulaa köpöttelyä~13.12.2013 Kävelen tallille ja olen riemuissani siitä, että pääsen vihdoikin tallille. On ollutkin aivan kauhea ikävä Bawcaa. Kiitos ihanan koulun... Onneksi ei ole kokeita pitkään aikan ja joululomakin on kohta. Vähäinenkin lumi narskuu jalkoineni alla, kun kävelen kohti Bawcan karsinaa. Nostan takin kauluksen ja piiloudun kaulahuivini taakse. Avaan portin ja Bawca ravaa luokseni henki höyryten. "Moi poika! Mitä kuuluu? Mennään sisälle!" juttelen Bawcalle. Tänään menen varmasti ilman satulaa! Muuten minä jäätyisin satulaan, ajattelen. Onneksi Bawca ei ole hirveän likainen, koska on pakkasta. Vien sen karsinaan ja sidon sen varmuuden vuoksi kiinni. Suljen karsinan oven ja lähden hakemaan sen harjapakkia. Bawcalla näytti olevan pienet tilsatkin jaloissa. Otan ensin ihan perus harjan ja harjaan sen perusteellisesti, vaikka siinä ei paljoa likaa olekkaan. Eikun kavioiden puhdistukseen! Otan kaviokoukun ja nostan ensimmäsen kavion. "Lopeta!" käsken Bawcaa, kun se yrittää vetäistä jalkaa pois käsistäni. Sitten alan naputella jäätynyttä lunta pois kaviosta. Hiki alkaa valua pitkin selkää, kun joutuu kyykistelemään ja samalla yrittää irrottaa jäätynyttä lunta kaviosta ja vielä kannatela kaviota. Sitten saan vihdoinkin enimmäisen kavion putsattua. Otan toppatakkini pois, ettei tulisi hirveän kuuma muita kavioita puhdistessa. Ripustan takkini Bawcan loimien päälle ja menen taas karsinaan. Bawca höristää korviaan, kuin odottaen että antaisin sille herkkuja. Näytän vain tyhjiä käsiäni ja Bawca lerpauttaa korvansa taakse ja huitaisee takasellaan pettyneenä. Siirryn sitten seuraavaan kavioon. Se onkin jo helpompi puhdistaa, koska ne ovat jo vähän sulaneet. Ne sujuivat paremmin. Vien kaviokoukun takaisin pakkiin ja otan sieltä suojat. Harjaan ne vielä ja pistän ne Bawcalle. Sitten menen maneesiin ja kannan pitkän sivun viereen noin kahden metrin päähän siitä esteen. Laitan siihen ensin puomit. Kuulen, kun maneesin ovi aukeni ja näen Jonnan (Jonnaaw) tulevan maneesiin. "Moi tuutko säki ratsastaa?" kysyn. Jonna vastaa, kun näkee minun kantavan esteitä: "Joo! Mut ei hypätä hirveen korkeeta sitte." "Joo en mäkää ihan hirveen korkeeta haluu hypätä, ku meen ilman satulaa!" vastaan hymyillen. "Juu, mä en taia mennä, ku en tiiä miten pysysin sitte selässä ja en tiiä vielä millä tuulella Eetu on. Näin vaan, ku maneesissa oli valot ja tulin kahtoo kuka siellä oli ja sähän tääl olit! Meen vasta kohta Eetun luo. Mut nähään sitte täällä." Jonna sanoi hilpeästi. "Okei!" moikkaan ja lähden kävelemään taas talliin ja sammutan mennessäni maneesin valot. Otan varustehuoneesta matkalla Bawcan suitset ja alan lämmittelemään niitä. Samalla vien Bawcan pakin paikoilleen. Sormeni kylmettyvät kuolaimia lämmitellessäni. Vihdoin ne alkoivat olla lämpimät ja menen laittamaan niitä Bawcalle. Bawca nosteli vähän päätään, mutta antautui kuitenkin lopulta. Menen laittamaan takkia päälle ja kypärää päähän sekä hanskoja käteen. Eikun vaan kohti maneesia! Maneesissa sytytän taas valot ja laitan oven kiinni. Menen kaartoon ja otan ohjat jonkinlaiselle tuntumalle. Otan vauhtia ja ponnistan mahalleni Bawcan selkään ja menen siitä sitten paremmin sinne. Annan sitten pitkät ohjat Bawcalle. Kerkeän kävellä vain esteen ohi ja sitten Jonna tulee maneesiin Eetun kanssa ja Eetu rupeaa riehumaan ja Jonna huudahtaa sille "Lopeta!" Silloin Bawca saa kunnon sätkyn ja vetäisee kunnon pukin ja lähtee laukkaamaan maneesin ympäri, kunnes saan sen taas hallittua. "Sori! Taitaa olla vähän energiaa Bawcalla", Jonna sanoo. "Joo ei mittään en tippunukkaa ja säikähin itekki vähän!" naurahdan. Korjaan asentoani Bawcan selässä. Jatkan kävelyä taas vapain ohjin. Esteen kohdalla Bawca vähän jäykisteli vielä, mutta rauhoittui, kun mitään ei tapahtunut. Jonnakin on päässyt Eetun selkään ja on kävelemässä vapain ohjin. Olen niin jäässä, että otan ohjat ja alan ravaamaan. Ilman satulaa on ihana mennä! Teen muutaman ympyrän ja asettelen Bawcaa. Se alkaa olla tuntumalla oikein mukavasti. Käännän Bawcan puomeille ja silloin ravi on aika pompottavaa istua. Jonnakin alkoi ravata ja Eetu alkoi heti pitää omaa showtaan. Se ei suostunut asettumaan ja se ei suostunut menemään sinne minne Jonna käski ja jos meni sinne minne piti, se pukitteli. Puomeilla Eetu näytti menevän hyvin. "Nostetaaks ristikoks?" kysyn Jonnalta ja hän nyökkää. Laskeudun Bawcan selästä ja otan ohjat kaulalta sekä nostan esteen noin 50 cm ristikoksi. Nousen taas Bawcan selkään hienolla tyylilläni. Ennenkuin hyppään estettä nostan laukan uraa pitkin laukaten. Teen pääty-ympyrän ja jatkan laukkaamista ristikolle. Bawca vähän innostuu ja imuuttaa esteelle ja yritän mennä vähän kevyempään istuntaan. Esteen jälkeen Bawca päästää pienen pukin. "Jonna näiksää? Tää pukitti!" nauran. Jonna vastaa Eetun selästä uupuneen näköisenä "En kerenny kahtoo, ku meinasin itekki tippua Eetulta!" "Okei, no jatketaan sitte!" lausahdan. Lähestyn laukassa estettä uudelleen ja tällä kertaa se meni täydellisesti! (tai ainakin se tuntui siltä) Katson, kun Jonna lähestyy estettä laukassa ja Eetu näyttää menevän hyvin, mutta viime metreillä se kieltäytyy ja Jonna tippuu Eetun kaulalle. Ratsukko pysähtyy viime hetkellä muuten Jonna olisi tipahtanut. Hän kapuaa takaisin satulaan ja ratsastus jatkuu. Nostan Bawcalla laukan ja teen voltin. Käännän Bawcan kohti estettä ja yksi, kaksi, kolme, hyppy! "Tää on maailman paras poni! Ja nostetaaks toi este kohta 50 cm pystyks?" huudahdan Jonnalle, joka on juuri hyppäämässä estettä. "Ookei", Jonna vastaa. Laskeudun taas Bawcan selästä ja otan ohjat pois kaulalta. Suuntaan kohti estettä Bawca perässä seuraten. Sitten saan kivan idean. Käännän Bawcan vielä poispäin esteestä ja siirrän sen raviin, ohjaan kohti estettä. Ennen estettä Bawca nostaa kuitenkin vielä laukan ja on minulla onkin juoksemista. Hyppäämme yhtäaikaa esteen ja sen jälkeen BAwca kuitenkin siirtyy raviin ja käskystäni käyntiin. "Sunhan piti nostaa vaan este eikä hyppiä agilityä!" Jonna tiuskaisee. "Joo, joo kyllä mä sen nostan nyt paitsi oli pakko kokeilla!" hymyilen. "Ai ihan pakko?" Jonna kysyy irvistäen. Nostan toisen puomin pois ja nostan toisesta puomista pystyn. "Vaihetaaks muuten suuntaa?" kysyn Jonnalta. "Juu!" hän vastaa ja vaihtaa suunnan täyskaarrolla. Hypähdän Bawcan selkään ja lähden oikeaan kierrokseen. Otan taas ohjat tuntumalle ja teen käynti voltin. Voltin jälkeen nostan laukan ja teen pääty-ympyrää. Asettelen siinä, mutta se ei olekkaan niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Bawca viskelee ensin niskojaan, koska haluaisi varmaan vähän päästellä. Kolmannella kierroksella se kuitenkin rauhoittuu ja suostuu asettumaan. Sitten vasta lähden laukkaamaan uraa pitkin. Käännän katseeni estettä kohti ja alan kääntää Bawcaa esteelle. Se nostaa korvat höröön ja kiihdyttää vauhtiaan. Lasken askelia ennen estettä ja hyppy. Este vain suhahti allamme ja se on taas ohi. Se tuntui aivan mahtavalta! Siirrän Bawcan raviin ja sitten käyntiin. Nostan laukan L:stä ja teen taas pääty ympyrän. Pitkällä sivulla annan Bawcan mennä hieman reippaammin, mutta kulmassa hidastan sen taas hitaampaan laukkaan. Käännän esteelle ja taas aivan ihana hyppy! "Taian käyä Bawcalla vähän irrottelee maastossa, mut en mee kauas. Tuutko mukaan?" kysyn Jonnalta. "En taia tulla. Jään tän kaa harjottelee tätä hyppäämistä", Jonna vastaa. Lähden kohti maneesin ovea. Yritän kurkottaa, että saisin avattua sen ja luotan, että Bawca seisoisi paikoillaan, mutta kun estepuomi kolahtaa toiseen se lähtee altani ja minä tömähdän maahan mahalleni. Haukon hetken happea, koska ilmat taisivat karata, mutta sitten keskityn saamaan sen kiinni. Se ei onneksi ole vaikeaa. Tällä kertaa avaan oven maastakäsin sekä suljen sen samoin. Sitten vasta nousen Bawcan selkään. Varmistan, että kännykkä on taskussani ja lähden matkaan. Annan sen kävellä hetken matkaa, mutta muutaman metrin jälkeen nostan laukan ja annan Bawcan vain mennä! Vedet tulevat ihan silmistä, kun kunnolla päästelee. Tätä minäkin olen kaivannut! Bawca vain kiihdyttää ja kiihdyttää korvat hörössä. Sekin nauttii tästä aivan varmasti. lunta alkaa sataa kesken laukan. Maisema näytti lumoavalta. Älyän kuitenkin, että kannattaisi hidastaa ja kääntyä takaisin. Annan pitkät ohjat. Bawca puuskuttaa, mutta näyttää tyytyväiseltä. Olen aivan äskeisen laukan hurmiossa enkä edes huomaa kuinka nopeasti olemme jo tallilla taas. Taputan Bawcaa ja laskeudun sen selästä. Kaivan sille taskustani sokeripalan. Lähden taluttamaan sitä talliin. Tallissa otan Bawcalta suitset ja suojat pois. Suojat minä harjaan ja laitan pakkiin. Bawca on vähän hikinen, joten laitan sille loimen. Kun olen laittamassa mahanalus remmejä kiinni kännykkäni rupeaa tärisemään. Vastaan kännykkään: "Moi äiti!" "Moi! Mä oon tulossa hakee sua, ku kello on jo aika paljo ja sun pitää kahtoo huomiset laskettelu kamppeeski vielä", äiti sanoo. "Voi itku! En oo ehtiny viellä putsata karsinaa..." huoahdan. "No kyllä sä ehit karsinoita putsata toistekki mä oon kohta lähössä nii jos oot reipas ehdit putsata sen karsinanki", äiti vastaa vielä. "Okei. Moikka!" sanon ja lopetan puhelun. Laitan remmit kiinni ja haen äkkiä kottarit ja talikon. Otan kaikki näkyvät kakat ja pissat pois. Kuulen, kun auto saapuu pihaan. Menen tyhjentämään kärrit. Vien ne paikoilleen. Menen vielä tapaamaan Milaa. "Hei! En ehtiny putsata Bawcan karsinaa hirveen hyvin, ku kyyti tuli jo, mut otin kaikki näkyvät liat poies!" sanon Milalle. "Okei ei haittaa putsaa sitten ens kerralla paremmin!" Mila hymyilee. "Juu moikka!" vilkutan hänelle ja lähden pois. Käyn sanomassa vielä Bawcalle heipat ja lähden autolle.
// Tulipa hyvä mieli tätä tarinaa lukiessa Ihana <3
|
|
|
Post by Mila on Jan 6, 2014 11:11:04 GMT 2
Bawca on myynnissä!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 6, 2014 12:57:41 GMT 2
Mulla on yksi hoitotarina kesken, niin voinko kirjoittaa sen vielä tänne?
|
|
|
Post by Mila on Jan 6, 2014 13:00:39 GMT 2
Tottakai.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 6, 2014 18:51:14 GMT 2
~Maastoesteitä ja kamala uutinen~
Paukautan ulko-oven tarkoituksellisesti kiinni liian kovaa. Minua nimittäin ärsyttää se, että en saa autokyytiä tallille ja pyörä on jo varastossa talviteloilla. Joudun siis kävelemään tallille! Iskällä on vielä töitä ja äiti pääsee vasta viideltä töistä ja lähte töiden jälkeen kauppaan. Eli autokyydillä pääsisin tallille vasta kuuden jälkeen. No jatkan reipasta kävelyä tallia kohti. Ajattelen, että mitä reippaammin kävelen sitä aikasemmin pääsen Bawcan luo! Hmm... Tänään taidan hypätä..eikun menen maastoon. Ei kun... Äh en tiedä! Haluan tehdä molempia. Mutta silloin, ei ole aikaa mennä kumpaakaan pitkää aikaa, kuten viimeksi. Hetken mietittyäni keksin. Menen maastoesteitä! Bawcakin on varmaan innoissaan, kun menemme pitkästä aikaa maastoesteitä. Onneksi ei ole kovin kylmäkään niin ei ole niin tuskaista kävellä tallille. Sitten orava juoksee aivan jalkojeni juureta ja meinaan kompastua sen päälle. "Saakelin orava..." sadattelen itsekseni. Kun herään ajatuksistani huomaan, että tallille ei olisi enää pitkä matka. Enää olisi pari mutkaa ja sitten olen perillä. Parannan painavan repun asentoa selässäni ja näen jo tallin. Reippaannan kävelyäni. Avaan tallin oven ja suljen sen perässäni. Pudistan enimmät lumet pois ja kävelen takahuoneen ovelle. Siellä ei vielä ole paljon porukkaa, koska kello ei ole vielä paljoa. Olen saanut päivän vapaaksi koulusta, koska minun piti mennä perheeni kanssa laskettelemaan, mutta veljeni ja siskoni tulivat yrjötautiin, joten emme voi mennä laskettelemaan, koska molemmat haluaisivat tulla myös mukaan. No minulla on koko päivä aikaa touhuta rakkaan Bawcani kanssa! "Moi Mila!" tervehdin häntä. "Moi! Motäs aattelit ratsastaa tänään Bawcalla?" Mila kysyy. "Meen maastoesteitä, ku en oo menny pitkään aikaan!" hymähdän Milalle. "Okei, pidä hauskaa!" Mila vastaa samalla, kun minä laitan reppuni takahuoneen nurkkaan. "Juu moikka!" hymyilen ja lähden tallin puolelle. Otan Bawcan riimunnarun ja varmistan, että taskussani on vielä sokeripala Bawcalle. Lähden taas ulos. Laitan hanskat paremmin käteen ja kävelen Bawcan tarhalle. Kapuan aitauksen sisäpuolelle ja kutsun Bawcaa luokseni: "Bawcaa! Tulehhan tänne hieno poika." Bawca nostaa korvat höröön ja tulee luokseni. Halaan Bawcaa ja rapsuttelen sitä. "Olen maailman onnekkain tyttö, kun saan hoitaa sinua!" sipitän sen korvaan. Annan Bawcalle sokeripalan ja halaan sitä vielä. Bawca laskee päänsä syliini. Olemme siinä hetken, kunnes Bawca nostaa päänsä katsoakseen mitä Zanza touhuaa, kun kuuluu ryhmähdys. Silloin laitan riimunnarun kiinni Bawcan päitsiin ja avaan portin katson ettei Zanza karkaa ja johdatan Bawcan ulos tarhasta ja suljen portin perässäni. Kuljetan Bawcan pesupaikalle. "Oota poika siinä se hetki, ku mä puhistan karsinas", sanon Bawcalle. Bawca hirnahtaa kimakasti, kuin olisi ymmärtänyt asiani. Naurahdan ja käyn halaamassa vielä Bawcaa ja lähden sitten hakemaan kottareita ja talikkoa. Karsina onkin melko likainen yön jäljiltä. Tuntuu, kuin kakkaa olisi kilokaupalla! Pissaa ei ole niin paljoa. "Kuinka paljon voi ponista lähtee sontaa?" kysyn Bawcalta kuin ihmiseltä. Bawca vain pärskähtää. Karsinan keskellä oleva keko on melko iso, joten ei tarvitse luultavasti tarvitse tuoda lisää purua. Levittelen puhtaat purut karsinaan ja lähden tyhjentämään kottareita. Voi, kun ne painaa! Taiteilen ne lantalaan. Vien kärryt ja talikon paikoilleen ja menen Bawcan luo. "Ootkos kyllästyny oottamiseen?" kysyn Bawcalta ja menen sen luo ja annan pusun sen turvalle. Irrotan sen pesukarsinasta ja vien takaisin omaan puhtaaseen karsinaan. Bawca yrittää etsiä purujen seasta heinän korsia. Valitettavasti nostan Bawcan pään ylös ja kiinnitän Bawcan karsinan kaltereihin kiinni. "Älä nyt siinä luimi poika. Kyllä sä vielä ehit syyä!" huomautan Bawcaa. Lähden karsinasta ja suljen sen oven. Haen Bawcan pakin ja otan sieltä kumisuan ja pölyharjan. Vaikka ulkona on lunta ja hieman märkää, Bawcasta irtoaa pölyä. Harjaan Bawcan ensin kunnolla pölysualla läpi ja sitten harjaan kumisualla. Bawca lerputtaa huuliaan ja sen korvat ovat laskeutuneet söpösti sivulle. Viskaan pölyharjan pakkiin ja otan sieltä juuriharjan. Harjaan sillä Bawcan vielä pari kertaa läpi. Kyllä se poni pikkuhiljaa alkaa puhdistua ja karva kiiltää, kun sitä vaan jaksaa harjata! Otan harjojen sijaan otan pakista kaviokoukun. Näytän sitä Bawcalle, joka haistelee sitä. Aloitan nostamalla ensimmäisen etukavion. Se sujuu mukavati ja Bawca haistelew selkääni samalla! Takasen puhdistus sujuu muuten ongelmitta, mutta Bawca yritti rimpuilla. Sain kavion putsattua kuitenkin. Toisessa takasessa kävi samoin. Eli se yritti vetäistä jalkansa potkaistaakseen. Etunen sujui taas ongelmitta. Sitten haen pakista vielä harjan selvityskamman, jolla selvitin harjan ja etuharjan. Bawca alkoaa näyttää siltä, että se olisi menossa näyttelyihin! No haen sitten Bawca oranssit suojat, sillä menisin maastoesteitä. Niiden laitto sujui helposti. Nostan pakkiin pölyharjan, joka oli tippunut pakista. Laitan kannen kiinni ja vien sen satulahuoneeseen. Otan sieltä vuorostaan Bawcan ruskean satulan, johon kiinnitän Bawcan harmaan huovan. Olen mennyt aikaisemmin vain mustalla satulalla ja vihreällä huovalla. Siksi päätinkin mennä välillä ruskealla satulalla ja vihreällä huovalla. Nostan satulan ja huovan käsivarsilleni ja lähden kävelemään kohti Bawcan karsinaa, josta se tuijotteli tallin tapahtumia. Annoin Bawcan haistaa satulaa, jolloin se nuuhkaisi sitä ja 'aivasti' satulalle. "Hassu poika!" naurahdan Bawcalle ja asettelen harmaan huovan hyvin Bawcan selkään. Sitten lasken satulan huovan päälle. Kiinnitän huovassa olevat tarat ja satulavyön. Bawca vähän yrittää pullistella vyön kiinnittämisessä, mutta saan sen kiinni alle kymmeneen minuuttiin. Sitten lähden hakemaan Bawcan suitsia. Lämmittelen kuolaimia, kunnes ne ovat suunnilleen poskeni lämpöiset. Sitten avaan ristityksen ja menen laittamaan niitä Bawcalle. Irrotan riimunnarun kalterista ja otan Bawcan päitset pois. Laitan ne roikkumaan loimitelineelle ja laitan suitsen Bawcan päähän. Kiinnitän kaikki hihnat sopivan mittaisiksi ja laitan ohjat jalustimen taakse. Lähden laittamaan itselleni kypärää ja turvaliiviä, jota pidät yleensä mukana kaiken varalta! Sillä ulkona on aika märkää ja koskaan ei tiedä milloin sataa vettä, laitan vettäpitävän tuulitakkini pitkähihaseni päälle. Sitten kiskaisen turvaliivin päälleni. Otan horzen pipon pois päästä ja laitan tilalle huivin. Laitan kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen. " Lähen nyt sinne maastoon hyppimään ja mulla on kännykkä taskussa, että voin soittaa, jos mulla on joku hengenhätä!" ilmoitan Milalle. "Okei", Mila vastaa ja jatkaa paperitöitä. Lähden pois takahuoneesta Bawcan luo. "Sitten mentiin!" sanon Bawcalle ja otan ohjat pois kaulalta. Talutan sen ulos. Lasken jalustimet alas ja lyhennän jalustimia kolmella reiällä, koska sillä on taidettu mennä viimeski koulua. Laitan vasemman jalan jalustimeen ja ponkaisen selkään. Bawca odottaa nätisti korvat hörössä, että saan vielä vyön kiristettyä loppuun. Puristan hieman pohkeilla, jolloin Bawca lähtee reippaaseen käyntiin. Annan vapaan ohjan ja ohjaan ruunaherran kohti maastopolkua, jonka varrella on maastoesteitä. Bawca katselee maisemia kaikessa rauhassa. Otan ohjat tuntumalle ja siirrän Bawcan raviin todella pienellä pohkeella, koska haluaisin, että Bawca olisi tänään herkkänä. Bawca menee ihanan tasaista ja rentoa ravia. Istun alas raviin ja yritän saada Bawcan hidastamaan ravia istunnallani. Alkuun Bawca vain kiihdyttää, mutta sitten se tajuaa, kun en myötää istunnallani ollenkaan sen pitää hidastaa. Kun Bawca siirtyy haluamaani tahtiin rupean taas keventämään. Huomaan, että edessä on mukava suora, joka on kuin tarkoitettu nelille. Siirrän Bawcan käyntiin ja teen puolipidätteen. Nostan laukan ja nousen kevyeeseenistuntaan. Annan Bawcan kiihdyttää vauhtia paljon. Tämä se vasta on elämää, kun voi laukata lempiponillaan täyttä vauhtia! Bawca juoksee suloiset korvansa hörössä, mutta joudun kuitenkin hidastamaan Bawcaa hillitympään laukkaan. Siirä siirsin ravin kautta käyntiin. Annan Bawcan vetäistä ohjaa pidemmäksi. Ruuna kävelee korvat lerpullaan ja pää alhaalla. Huomaan hetken päästä pellon, jolla oli muutamia esteitä. Siis maastoesteitä. Käännän Bawcan kohti peltoa ja hyppyytän Bawcan ojan yli. Poju melkenpä vain kävelee ojan yli, mutta kyllä se vähän hyppäsi. Otan ohjat kunnolla tuntumalle ja nostan laukan. Menen esteistuntaan ja ohjaan sen ensimmäiselle maastoesteellä. Se on tukkieste. Ehkä noin 60 cm korkea. Bawca hieman kihdyttää ennen estettä ja ponnistus. Bawca hyppää oiken ison loikan. Varmaan 50 cm ilmavaralla. Myötään pitkästi. Ainakin niin pitkästi mitä käteni yltävät myödätä kevyessäistunnassa. Laskeutuminen onnistui hyvin. Sitten käännän katseeni risuesteelle. Samalla alan kääntää ruunikkoa sitä kohti. Se kiihdyttää enemmän kuin edelliselle esteelle ja luulen, että se hyppää yli lähes samalla tavalla. Bawca jättää hypyn viimetinkaan ja hyppää kunnon hissihypyn. Se laskeutuu melkein heti esteen jälkeen. Minulla hypyn aikana lähti jalustimet jalasta ja laskeutuminenkaan ei ollut mikään mukavin. Pysyin selässä kuitenkin. Otan jalustimet takaisin jalkaan ja aion ottaa esteen uudelleen. Tälläkertaa annan Bawcan haistella ja katsella estettä ennenkuin hyppään sen uudelleen. Bawca haistaa estettä ja korskahtaa. Luulen, että nyt menee paremmin. Nostan Bawcalla taas laukan ja suuntaan sen kohti estettä. Nyt varaudun erilaiseen hyppyyn, mutta Bawca hyppääkin esteen nyt oikein nätisti ja este menee kaikinpuolin hyvin. Katselen ympärilleni ja huomaan, että pellolla on vielä yksi este. Lempparini » Vesihauta. Käännän Bawcan sille ja se menee tasaista vauhtia kohti estettä ja hyppää mukavasti. Sitten puhelimeni soi. Soittaja on Jonna. Vastaan puhelimeen: "Moi!" "Moi! Huomasiksä et Bawca on myynnissä..?" Jonna kysyy minulta. Ehkä hänkin hieman haikeana. "MITÄ?! EN tiennyt! Eikä..." huudan puhelimeen. "Niin se on ja kun se myydään ja jos et saa uutta hoitsuu nii mulla ei oo enää ratsastusseuraa..." Jonna sanoo mieli hänelläkin maassa. "No kun se myydään ja jos en saa uutta hoitsua, minulla ei ole enää hoitsua..." sanon surullisena. "No mutta lopetetaan niin ehin ratsastaa Bawcalla vielä viimeisen kerran.." lopetan puhelun. Siirrän Bawcan raviin ja ohjaan kohti ojaa, joka johdattaa pois pellolta. Jatkamme matkaa poispäin tallilta. Eteemme tulee pitkä suora pätkä, jonka varrella on maastoesteitä. Esimerkiksi tukkieste, risueste, aita ja sellaisia. Nostan Bawcalla laukan ja annan sen kiihdyttää vauhtia, mutta pidän sen kuitenkin hallinnassa. Kaikki esteet ovat yli 60 cm, mutta kuitenkin alle 80 cm. Eli korkein on 80 cm. Bawca lähestyy korvat totteröllä tukkiestettä ja ponnistaa juuri oikeasta kohtaa. Hyppy on pehmeä ja hyvä. Seuraavana vastaan tulee risueste. Se oli pellolla meille hieman vaikea, mutta toivon, että se menisi nyt hyvin. 1,2,3 hyppy. Isolla ilmavaralla hypätty este onnistui hyvin, vaikka siinä oli sitä ilmavaraa. Sitten vastassa on vesihauta. Se sujuu aivan täydellisesti. Minäkin myötäsin hyvin. Kaikki edelliset esteet olivat 60-70cm korkuisia ja nyt on enää yksi este jäljellä ja sekin on 80cm korkea. Mietin mahtaisiko Bawca päästä sen yli, mutta ruuna alkoikin itse suunnata jo kohti aitaa ja alan valmistautua hyppyyn. Enää muutama askel ennen hyppyä. Sitten Bawca ponnistaa. Myötään mahdollisimman paljon, jotta hyppy olisi mahsollisen mukava Bawcalle. Esteen jälkeen Bawca säikähtää jotain ja lähtee rynnistämään täyttä neliä eteenpäin. "Sooo poika iihan rauhassa!" yritän rauhoitella ponia, mutta ei auta. Alan kuitenkin itsekin nousta kevyempään istuntaan ja annan Bawcan mennä, kun vielä voin. Myötään kädellä ja istunnalla ja tuntuu siltä, että Bawca koko ajan vain kiihdyttäisi ja kiihdyttäisi. Ei se haittaa. Haluaisin paeta Bawcan kanssa koko myynti asiaa, mutta kuitenkin, kun huomaan että Bawca alkaa hidastaa ja puuskuttaa hidastan sen käyntiin. Huomaan, että olemme Bawcan kanssa jo aika lähellä tallia. Miten me päädyimmekään sinne takaisin? En jaksa miettiä sitä, vaan keskityn täysillä Bawcaan. Otan vielä pikku pärkän ravia ja siirrän käyntiin. Annan vapaanohjan ja otan jalustimet pois jalasta. Löysään jo satulavyötä yhdellä reiällä. Bawca hikosi näköjään aika paljon maastoillessamme viimeistä maastoreissuamme. Kävelemme Bawcan kanssa tallin pihaan ja laskeudun satulasta. Löysään vielä vyötä ja nostan jalustimet ylös. Talutan ruunan karainaansa. Otan siltä suitset ja satulan kerralla pois. Irrotan huovan pois satulasta kuivumaan satulan päälle. Vien satulan paikoilleen. Otan suitset ja menen pesemään kuolaimet. Otan hanskat pois kädestäni ja rupean jynssäämään kuolaimia. Kun ne tuntuvat puhtailta, kuivaan ne pyyhkeeseen. Menen ottmaan Bawcalta suojat pois. Avaan kasinan oven ja menen sen luo. Pussaan sitä otan suojat pois. Hajaan ne ja vien pakkiin. Mieleeni juolahtaa ajatus putsata Bawcan varusteet. Otan sen satulat ja suitset sekä satulasaippuan ja -rasvan. Aloitan satuloista. Ensin otan sieneen satulasaippuaa. Alan hangata ruskeaa satulaa. Kun olen saanut ruskean satulan putsattua saippualla, jätän sen kuivumaan paikalleen ja otan mustan satulan. Pesen senkin saippualla ja jätän kuivumaan. Myös suitset pesen. Laitan satulasaippuan takaisin paikoilleen ja otan satularasvan. Ensin rasvaan ruskean satulan ja sitten mustan satulan sekä viimeisenä suitset. Laitan ne paikoilleen ja menen Bawcan luo. Otan sen fleeceloimen ja laitan sen sille, koska se hikosi. Kiinnitän maharemmit ja edessä olevat kiinnitykset sekä häntäremmin, jota ei välttämättä tarvitsisi. En halua lähteä Bawcan luota, mutta pakko... Annan sille sokein ja halaan sitä. "Hyvästi Bawca mä hoidin sua vaan vähän aikaa, mutta silti sä oot mulle enemmän kuin tärkee!" sanon Bawcalle ja pussaan sitä. Laitan sille leipiä ruokakuppiin ja lähden pois. Haen tavarani pois ja menen ulos odottamaan kyytiä, joka tulisi kohta... En mahda mitään kyynelille, joita valuu silmistäni Ajatellessani Bawcaa...Toivottavasti Bawcan uusi koti on hyvä koti! en halua, että se joutuu kärsimään. Hyvästi Bawca olet rakas!
// en ees kerenny saaha minusta ja Bawcasta kuvaa, mut se oli vaan mun laiskuudesta kiinni, ku en jaksanu kirjottaa hiveesti..//
|
|