|
Post by Mila on Dec 30, 2012 23:04:21 GMT 2
Chinook's WhyallaVillaAustralianhevonen, tamma Ikä: 7v Säkäkorkeus: 160cm Hoitaja: Jannica (joulukuu 2015 ->) Huomioitavaa: Esteillä suojat joka jalkaan. Kouluradalla / maastoon suojat etujalkoihin Hoitajahistoria:Michaela (kesäkuu 2014) Antonio (Huhtikuu - kesäkuu 2014) Camilla (Joulukuu 2013 - Helmikuu 2014) Valentine (toukokuu 2013 - elokuu 2013) Tea (joulukuu 2012 - tammikuu 2013) Emmi (syyskuu - huhtikuu 2015)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2013 13:29:36 GMT 2
TEA & VILLA Heräsin myöhään sinä aamuna, viime illan/yön uudenvuoden ilotulitulitusraketit olivat pitäneetminut hereillä. Vedin ratsastus pöksyt ohuiden lekkinnsieni päälle (olin näes nukahtanut kesken vaatteiden riisumisen) vaaleanpunainen pitkähihainen olikin jo entuudestaan päälläni. Laitoin vielä sukat jalkaan ja lähdin sitten lampsimaan keittiöön, matkalla otin huoneeni oven edessä odottavan ratsastus kamppeeni sisältävän pussin. Koko muu perheeni oli herännyt aikoja sitten, he istuivat keittiössä. äitini kiinnitti ensimmäisenä huomionsa vaatteisiini. - Tea, miksi sinulla on ratsastushousut? - Mä meen tänää ekaa kertaa Vaahterapolkuun, etkö muista? muistutin ja nappasin voileivän. - jaa, niitä elukoita rapsutteleen?! pikkuveljeni härnäsi. Mulkaisin häntä vihaisesti - no, kuka leikkii pikkuautoilla koko päivän? minä puolestaan heitin. Äitini avasi suunsa, mutta tungin leivän lopun suuhuni ja poistuin. saatuani ulkovaatteet ylle, astuin loskaiseen ilmaan. taivaalta satoi räntää. nostin pyöräni maasta, heitin ratsastuskama pussini pyörän koriin ja lähdin polkemaan ERITTÄIN ERINOMAISESSA säässa kohti Vaahterapolkua. Tallille päästyäni ei sielläkään ollut yhtään parempi ilma. talvikarvaiset hevoset käyskentelivät tarhoissaan ja odottelivat päiväheiniään. yhden tarhan portilla seisoi kaunis tummanruunikko, australianhevos tamma. Epäilykseni toteutuivat kun näin tamman vihreässä riimussa roikkumassa pienen päällystetyn paperin jossa luki "Villa". Nousin pyöräni selästä ja kävelin portille. tamma hörisi ja nuuski ojentamaani kättä. jeps, tämä on ihana! ajattelin. Lähdin taluttamaan pyörääni tallille päin. Villa hirnahti. - joo, nähdään pian! huikkasin sille. Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinään ja astuin sisälle tuttuun hevosen tuoksuun. Pari tyttöä siivosi karsinoita ja nuorehko ruskea tukkainen nainen lakaisi tallin käytävää. Kröhäisin kurkkuani, nainen kääntyi. - Moi, ooks sä Mila? kysyin - joo, olen. ja sinä olet varmaan Tea? nainen sanoi - joo oon mä, Villan uus hoitaja. selitin. Mila kätteli minut. - Tervetuloa Vaahterapolkuun, sinä voisit nyt ensin tallin rutiinin mukaan siivota hoitohevosesi karsinan, sitten alkaa olla aika viedä hepoille päivä heinät, tule sitten sanomaan minulle kun olet valmis, sitä ennen voisit viedä tuon pussisi taukohuoneeseen. Mila kertoi. Nyökkäilin väliin. - Villan karsina on tuolla, lue nimikylttejä. Mila sanoi ja osoitti kädellään, tarkistatko muuten toimiiko Villan juoma-automaatti! hän lisäsi vielä perääni. Vein ratsastus vehkeeni taukohuoneeseen ja lähdin sitten Milan osoittamaan suuntaan ja löysin karsinan jonka ovessa oli nimi kyltti: "CHINOOK´S WHYALLA, VILLA, AUSTRALIAN HEVONEN, OM: MILA" Testasin juoma-automaatin ja sieltä tuli kirkasta ja kylmää vettä. Hortoilin tallissa hetken, kunnes löysin rehuvaraston, jossa oli kotti kärryjä ja talikoita ja lapioita. Palasin karsinalle ja aloin siivilöidä kakkoja puruista. lopulta karsina alkoi näyttää siistiltä ja kävin kippaamassa kottarit tyhjiksi lantalaan. Sitten menin ilmoittamaan itseni valmiiksi Milalle joka siivosi juuri Hillan karsinaa. - hyvä! nyt voidaan alkaa pikku hiljaa viedä kopukoille purtavaa. Kun pari muuta tyttöä ilmottautui mukaan viemään heiniä, Mila haki mönkiän, jonka perässä oli kärry. Täytimme kärryn heinillä ja lähdimme kävelemään vieressä kun Mila ajoi hissukseen tarhalta toiselle, veimme vuorottellen heiniä tarhoihin. Pian tulimme Lucan ja Villan tarhalle. - tea, meetkö sä? Mila kysyi. otin sylillisen heiniä ja heitin ne tarhaan, tamma ja ruuna syöksähtivät heti kasan luokse. jaoimme loput heinät, ja lopulta ratsastustunnit ailkoivat, ajattelin lähteä siltä erää tallilta, huomenna voisin kokeilla ratsastaa Villalla. TEA & VILLA jäi lyhyeks, mut en kerkee kirjottaa enempää=) Tervetuloa!
Mukava eka tarina. Kiva että autoit myös minua tallipuuhassa, siitä pisteet kotiin!
Kannattaa kiinnittää hieman huomiota noihin kirjoitusvirheisiin (isot alkukirjaimet, yhdyssanat) niin tekstikin olisi paremmin luettavissa. Mutta eihän täällä nyt missään äidinkielen tunneilla olla, joten mitäpä niistä hirveästi nipottamaan - Mila -
[/color]
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2013 21:32:36 GMT 2
TEA & VILLA Satoi lunta, äiti heitti minut tallin pihaan. Kävelin tuulta vasten sisälle talliin. vein ratsastus kamppeeni taukohuoneeseen, ja lähdin takaisin pyryyn hakemaan Villan sisälle. Tamma seisoi jo portilla ja hirnahti kun kävelin lähemmäs. - Moi tyttö, tänään aijon kivuta sun selkään. Kerroin. Taputin sitä kaulalle ja napsaisin narun kiinni riimuun. Villan tarha toveri Luca norkoili portin lähellä, joten avasin portin varovasti ettei rautias livahtaisi ulos. Lähdin taluttamaan Villaa talliin. Tamma käveli kiltisti vierelläni ja puhalsi sieraimistaan höyryä. Vein Villan talliin, talutettuani sen karsinaansa, tamma alkoi tutkia ruoka kippoaan, todettuaan sen tyhjäksi, se tuhahti turhautuneena. Lukitsin Villan karsinan salvat ja lähdin etsimään sen varusteita. Pienen kopeloinnin jälkeen käsiini osui villan satula, suitset ja harja pakki. Vein releet karsinalle, jossa hoidokkini nuuski puruja, löytyisikö niiden seasta jotain syötävää? Kiinnitin Villan varmuudenvuoksi karsinan kaltereihin ja aloin sukia sitä. Villa oli sen verran puhdas, että minun ei tarvinnut kauan harjata sitä. Kavioihin oli kumminkin kertynyt tilsat, ja ne olivat TIETENKIN jäätyneet. harjatessani tammaa se seisoi kiltisti aloillaan ja työnsi turpansa vähän väliä niskaani, tai syliini. Pian Mila ilmaantui karsinan ovelle. - ratsastamaan menossa? - jeps, aattelin kokeilla miltä tää pikku kullanmuru tuntuu selästä käsin. Kerroin. - se on pommin varma elukka. Mila vakuutti. - varmasti, me mennään silti ihan rauhallista vauhtia tänään ja tutustutaan toisiimme. selitin ja rapsutin Villaa korvan takaa. - ok, mun pitää mennä ny, nähdään tea! Mila sanoi ja lähti. Sain satuloitua ja suitsittua Villan ja lähdin viemään sitten sitä maneesii. Maneesi oli sillä hetkellä tyhjä. Talutin Villan maneesin keskelle ja pääsin kuin pääsinkin jotenkin ihmeellisesti 160cm tamman selkään. Säädin jalustimet oikean mittaisiksi ja lähdin ratsastamaan uralle. Villalla oli ihanan pyöreä selkä ja pehmeät liikkeet. Ratsastin noin puolituntia, ympyröitä, voltteja, kaartoja, jne. lopuksi talutin Villan talliin ja riisuin siltä varusteet. TEA & VILLA
Nuo tilsat ovat kyllä niin ärsyttäviä näin talvisin... Tuntuu ettei ehdi edes kissaa sanomaan, niin jo saa olla naputtelemassa niitä irti kavioista -.-
Kiva tarina jälleen kerran. Ehkä olisin halunnut lukea enemmän tuosta teidän ratsastuksesta.
- Mila -
[/color]
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2013 18:12:14 GMT 2
Sori, et en oo kirjotellu pitkään aikaan, kun ei oo ollu aikaa Yritän kirjottaa mahdollisimman pian!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 21, 2013 18:37:29 GMT 2
TEA & VILLA - Jumpe! kopautin äkäisesti Villan kaviota kaviokoukulla, yrittäen saada sen sisälle jäätyneen tilsan ulos. Tamma seisoi kiltisti aloillaan ja nuuski takkiani. Nousin ylös turhautuneena ja pudotin koukun harjapakkiin. - Sori tytsy, se ei vaa irtoo. Selitin Villalle joka nuuski nyt tallinkäytävän lattiaa. mä lupaan ottaa sen pois ratsastuksen jälkeen. otin karsinan oven karmilla roikkuneen Villan satulan ja liu´utin sen tamman selkään. Suitsetkin menivät tammalle välikohtauksitta.
Talutin tamman pihalle, autiolle kentälle ja kiipesin tamman selkään. Kävelytin Villaa ratsain kentän uraa pitkin. Tamma kulki reippaasti ja kuuliaisesti nostin ravin, ja pompin pian satulassa Villan ravin tahdissa. Tein voltteja ravissa, jonka jälkeen annoin laukka pohkeet. Tamma laukkasi eteenpäinpyrkivästi ja pehmeästi. pysäytin tamman ja taputin sitä kaulalle - Villa, sä oot niiiiiiiiin ihana! TEA & VILLA äh, mulla ei oo hirveesti aikaa käydä täällä, kun koulut painaa täysillä niskaan! Tosta hoitotarinastakin tuli niin VITSIN lyhyt!!!!!!!!!! PAHOITTELUNI!!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 29, 2013 21:37:35 GMT 2
"Onks se sit jonkin sortin curly jos sen nimi on Villa?" Paras ystäväni (lue, pahin piinani) Minni kysyi puhelimen luurista. Huokaisin syvään ja heilutin varpaitani, joihin olin juuri iskenyt uuden lakkauksen. Makasin sängylläni, historian kirja ja ratsastustaitokansio vierelläni, luuri korvallani ja hiukset pystyssä. "No ei tietenkään. Villa on ihan Australianhevonen, kuulemma aika samantyylinen kun muutkin pv:t..." Selostin taas Minnille silmiäni pyöräytellen. Olihan se pakko vielä hiukan juoruta ennen tallille lähtöä, varsinkin kun olisi tarkoitus mennä tsekkaamaan uusi hoitokoni. Villa ei todellakaan ollut sellainen tyypillinen hevonen josta tykkäsin, mutta kaipa meillä lähtisi ihan hyvin liikkeelle tamman kanssa. Tarkoitushan olisi pyrkiä isoillekkin esteille, Villalla kun kuulemma riitti kapasiteettiakin sinne asti. "Aijaa.. mut hei mun pitää nyt kiitää, Mimosa tulee just hakeen mua" Minni huikkasi, ja painoi punaista luuria minulle. Vedin jalkani lähemmä ja tutkailin lakkausta. Valkoinen aine oli tasoittunut ihan suhteellisen hyvin, joten kaipa sitä saattoi jo tallillekkin painua. Hypähdin alas sängyltäni ja kipitin paljain jaloin peilin eteen. Punaiset kiharat sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin, pystyssä kuin linnunpelättimellä. Jeps, tässähän voisi mennä samantien linnunpelättimeksi itsekkin. Hapuilin kädelläni kamman ja aloin selvittää takkuja, väännellen kasvoilleni outoja ilmeitä, aina kun takku aiheutti kivuliaan kirpaisun päänahassa. Olihan ne kiharat sitten lopulta jotenkuten järjestyksessä ja sain vedettyä hiukset poninhännälle. Liikutin jalkojani kohti epäjärjestyksessä olevan huoneeni ovea, yrittäen raivata tietä kaikkien sukkien ja housujen tieltä. Olin hiukan "penkonut" tavaroita, joten huone oli aika tavalla kaaoksessa. Noh, eiköhän sen voisi myöhemminkin siivota. Nappasin senkin päältä vielä adidaksen urheilukassin ja sukat, jotka vetäisin portaissa jalkoihini. Päälläni minulla oli normaaliin tapaan vihreät ruuturatsastushousut ja vaaleansininen huppari, that's it. Talo oli autio, sillä äitini oli taas kerran lenkillä perheen belgianpaimenkoiran kanssa. Isä taas tuttuun tapaansa oli töissä paikallislehden toimituksessa ja isoveljeni Kimi oli sählyharkoissa. Ravasin keittiön kautta, nappasin tiskiltä äitini jättämän kympin ja kiiruhdin eteiseen vetämään kenkiä jalkaan. Hetken kuluttua olinkin jo takapihalla kiskomassa punaista pyörääni reitille. Urheilukassi olallani lähdin pyöräilemään kohti Valintataloa, josta ostaisin hiukan evästä, eipä taaskaan ollut tullut syötyä koulun jälkeen yhtään mitään. Ehkäpä syy oli koulussa tarjoiltu ällöttävän kökkareinen pinaattikeitto.
Ilma oli suotuisa, 10 asteen lämmössä kelpasi pyöräillä, varsinkin tälläisessä auringonpaisteessa. Kaupan pihaan parkkeerattuani matkani jatkui sisälle Valintatalon ovista ja kohti hedelmähyllyä. Vierelläni seisoskeli joku täti joka pussitti ahkeraan tahtiin omenoita. Itse nappasin mandariinin, ja punnitsin sen naisen jälkeen. "Näin, 60 centtiä käytetty" mutisin itsekseni ja nainen kääntyi katsomaan minua hiukan hölmistyneesti. Niinpä kiiruhdin nopsaan nappaamassa vielä Pepsin ja croisantin, ja sitten kassan kautta kohti tallia. Onneksi Vaahterapolku sijaitsi aivan lähistöllä, sillä kauan ei tätä polkemista olisikaan jaksanut. Pian alkoi edessä siintää Vaahterapolun punainen tallirakennus. Pihamaalla tuli heti selväksi että tallin arki oli käynnissä hyvää vauhtia. Näin Maanantaina kun Villa olisi tunnillakin, tuskin menisin ratsastamaan, mutta olisi silti mukavaa tutustua tammaan paremmin. Niinpä lähdin etsimään Villaa, aloittaen tietenkin luonnollisesti tallista. Kello tallin seinällä tikitti kolmen pakeilla, ja talli oli suhteellisen tyhjä. Puru ja heinä tuoksui tallissa, kun aloin tutkia tallin karsinajärjestystä. Havaittuani Villan oleskelupaikan, lähdin metsästämään neitokaista. Tajusinpa sitten että olinkin jo kulkenut puoliverisen karsinan ohi, ja lähdin peruuttamaan kohti karsina 6. Kiinnitin huomiota karsina 5, eli Villan karsinaa vastapäätä oleilevaan rautiaaseen arabiruunaan. Hevonen mutusteli heinää karsinassaan, katsoen samalla minua valppaasti. Käänsin punaisen hiuspehkoni kohti sitä karsinaa jossa Villan pitäisi oleilla, ja havaitsin karsinassa mustan ja ruskean välähdyksiä. Siellä se australialainen tepasteli kaikessa rauhassa, vilkaisten minua silmäkulmastaan. Viereisen karsinan asukki ilmoitti itsestään kimeällä hirnauksella ja sitten käppäilemällä ohitsemme jonkun tytön taluttamana. Heilautin kättäni, ja tyttö virnisti "Toivotaan että Tohveli suostuu kulkemaan hyvin!" Hymyilin hiukkasen tytön perään ja keskityin taas Villaan. Tamma oli tullut haistelemaan minua ja silittelin sen silkkistä turpaa. "Voi pikku Villamaha, toivottavasti meistä tulloo hyvä kisavaljakko ja hoitsupari"
"Kopoti kopoti kops kops" kuului käytävällä. Vilkaisin punaiset hiukset liehuen ulos karsinasta ja edessäni seisoi aikamoinen ilmestys. Ihan joka päivä ei Guccin muotilaukkua kantavaan huolellisesti meikattuun punapäähän tallilla törmännytkään. Naisella oli huomattavasti tummemman punaiset hiukset kuin minulla, ja nyrpeä ilme kasvoillaan. Mustaan pukeutunut minihamenainen sai pian seuraa, kun ruskeahiuksinen parikymppinen mies asteli tuon luokse ja suuteli häntä. "Jaahas, päättivät kuherrella keskellä tallikäytävää" puoliksi naurahdin puoleksi totesin hiljaa Villalle. Hetken kuluttua kuului taas kopinaa, ja parivaljakko poistui ulos tallista. Hymähdin hiljaa ja haistoin ilmassa satulasaippuan, joku siis kuurasi varusteita! Astelin ulos Villan karsinasta, suljin sen perässäni ja lähdin talsimaan käytävän päähän, josta kuului ahkeraa puheensorinaa. Kurkkasin ovesta ja havaitsin huoneen täynnä porukkaa, hoitajia, työntekijöitä ja tuntilaisia. Hymyilin kaikille minua tervehtiville, vastasin muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen kuten: 'Mikä sun nimi on?' tai 'Kuka on sun hoitsu?'. Sain rantauduttua ilmoitustaululle ja tutkailin kiinnostuneena tuntilistoja. Sen mukaan voisin suunnitella tallipäivät ja ajat. sekä varsinkin Villan ja minun treeniohjelmani. Tekstasin muistivihkooni kaikki ajat jolloin australianhevonen oli tunneilla, ja käppäilin sitten sohvalle muutaman muun tytön seuraan, juttelemaan ja syömään eväitä. Lupaava alku Vaahterapolussa, eikö?
(Olen pahoillani kirjoitusvirheistä, ei koskaan pitäisi kirjustaa keskellä yötä!)
// Sinähän reippaasti aloitit! Hienoa! Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja jään innolla odottamaan lisää tarinoitasi. ( eikä mun silmiin osunu kirjoitusvirheitä, joka tosin saattaa johtua myös siitä että silmät ristissä keskellä yötä tätä lueskelin:D)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 2, 2013 22:22:55 GMT 2
Selasin ripeää tahtia puhelimeni muistiota. "Missä se numero oikein piileskelee.." mutisin äkäisesti. Tallille pitäisi taas vääntäytyä ja harjoitella myös niitä pelättyjä esteitä ekaa kertaa. Ensin pitäisi kuitenkin ottaa tietyistä syistä yhteyttä Milaan, tallin omistajaan, jotta saisin mieltäni painavat huolet pois päiväjärjestyksestä. Näytössä suhahteli nimiä, Mariaa, Mikkoa, Millaa ja Mirjamia, mutta ei Milaa. Kai se sitten piti antautua avaamaan tökkivä netti, ja etsiä se Vaahterapolun sivuilta. Nousin huokaisten tuoliltani ylös, ja kipitin hakemaan valkoisen acerin miniläppärini pöydältä. Kevyen tietsikan laskin sängylleni, jolle hyppäsin itsekkin, samalla kun odottelin koneen avautumista. Tuskaisen kymmenen minuutin kuluttua kone oli päättänyt antaa periksi ja avata tallin kotisivut. Sinisen ja valkoisen värit etusivulla kertoivat tällä hetkellä kesken olevista tapahtumista ja yläkulmasta äkkäsin tallin yhteystiedot. "Tallin puhelinnumero... 0408927635" Puhelin itsekseni samalla kun näppäilin numerosarjaa puhelimeeni. Ja sitten vain vihreä luuri pohjaan ja pirautus Milalle. Eipä siinä kauan nokka tuhissut kun enemmän tai vähemmän reipas, hiukan väsyneen oloinen naisääni vastasi luurin toisessa päässä. "Moikka, täällä soittelee Valentine.. Juu, Villan uusi hoitaja. Tuli vaan mieleen siitä asiasta että Villahan ei ole tänään millään tunnilla kun Kirsi peru, niin ajattelin kysästä, Onko Villalla milloin viimeksi hypätty kunnolla?" Sössötin hiukan kömpelösti, mutta sain sentään asiani esitettyä. Linjan päästä kuului hetken kuluttua vastaus "Maanantaina se oli estevalmennuksessa yhden sennuratsastajan kanssa, mutta Villalla voi hyvin hypätä tänäänkin kunnon esteitä, jos haluaa". Asia oli siis selvä, tänään hyppäisin tamman selkään aikomuksenani kunnon treeni. Hyvästelin Milan, ja sulloin puhelimeni laukkuun, tällä kerralla saisin onneksi kyydin tallille, ei tarvitsisi lähteä pyöräilemään. Kului tuskin hetkeäkään, kun jo istuin hopeisen toyotan etupenkillä, ja yltiöreipas äitini kaasutteli kohti Vaahterapolkua. Perheen koira, Susa, haukahteli takana kopissaan ja punaiset valot vaihtuivat vihreään. Tutkailin sinertävillä silmilläni reittiä jonka äitini oli valinnut. Linnut visersivät ja omakotitaloalueet vilahtelivat silmien edestä. Vasemmalla puolella ohi lipui K-Supermarketkin. "Pärjäsitkö sen hevosen kanssa hyvinkin maanantaina?" Äitini kysäisi kun aloimme lähestyä tallia. Hymähdin hiukan ja vastasin: "En kauheesti ehtiny kokeilla, mutta se on selväpäinen hevonen ja uskon ettei tule ongelmia." Enempää en ehtinyt selostaa, kun auto jo kurvasi tallipihalle. Hypähdin ulos sen enempää puhumatta ja punaiset hiukset ilmassa liehuen kipitin kohti tallirakennusta. Kello kahdeltatoist ei talli ollut vielä täynnä porukkaa ja hevoset näkyivät olevan kaikki ulkona tarhoissa. Huokaisten lähdin hakemaan Villa neitosen riimunnarua tallista. Yllätyksekseni kuulin askelia hiekalla. Hetkessä näköpiiriini ilmestyi kaunis/komea vuonohevonen ja sen taluttaja. Parivaljakko oli ilmeisesti tulossa yksäripuolelta. Iloinen, arviolta noin kaksitoista vee tyttö hymyili säteillen ja pysäytti ruunansa. "Moi! Mä oon Katriina, kukas sää oot?" katsoin tytön vuonista ja ojensi kättäni hiukan ruunan pään eteen. Suloinen hevonen nuuhkaisi hiukan ja tökkäsi minua päällään. "Mä oon Valentine. Villan hoitaja." Hymyilin takaisin ja vilkutin tytön perään kun tuo poistui kentälle päin ruunansa kanssa. Onneksi en vielä sentään kärsinyt dementiasta, joten löysin tamman karsinalle ulkomuistista. Heinänhaju tuoksui vahvasti juuri siinä kohti, ja se sai aikaan aitoa tallitunnelmaa. Riimu mukanani lähdin noutamaan pikku prinsessaa tarhasta. Ulkona oli tihkuttanut vettä vielä hetki sitten, mutta nyt taivas oli selkeä. Pihassa oli muutamia vesilätäköitä, mutta niitä lukuunottamatta kaikkialla oli oikein keväistä ja lämpöistä. Tarhassa näkyi myös se samainen arabiruuna minkä olin eilenkin huomioinut. Suloisesti ruuna rapsutteli Villaa säästä. "Onkos sulla Villa poikaystävä?" Naurahdin tammalle tarhan vierestä ja katsoin hymyillen kuinka molemmat hevoset kääntyivät katsomaan minua. Arabiruuna karautti pakoon, ei halunnut varmaan sisälle. Villa sen sijaan hirnahti "helpottuneesti" ja lähti päätään viskellen tulemaan luokseni. Ruunikko suoritti minulle samantien namiruumiinavauksen ja todettuaan että porkkanoita ei ollut, se antoi minun kiinnittää se riimunnarun päähän. Yllätyin positiivisesti kun neitokainen totteli minua niin hyvin, tajusin lopulta turhaksi pitää narua tiukalla, sillä Villa ei edes vilkuillut sivuille. Tallikäytävälläkin kulki Villa hienosti ja nätisti, eikä vikuroinut. Karsinassa riisuin neitoselta riimuvehkeet ja lähdin hakemaan hänen harjojaan. Hipsin hiljaa käytävää pitkin ja vilkuilin ovista sisään. Äkättyäni satulahuoneen astelin sinne sisälle ja löysin Villan harjaustarvikkeet. Olin iloisesti yllättynyt kun Villan väri oli vihreä, se kun sointui myös minun hiuksiini. Lähdin kiikuttamaan harjavehkeitä takaisin Villan karsinalle, ja otinpa siitä samalla mukaan myös satulan ja hienot suitset. Villa hörisi kuin puhellen samaan aikaan kun laskin varusteita maahan. Laitoin satulan nojaamaan karsinaan ja suitset koukkuun. Nappasin pölyharjan ja käppäilin kauniin neidon luokse. Tunsin Villan turpakarvat haistelemassa kättäni ja sitten hiuksiani. Ruunikko puhalsi kuumaa ilmaa sieraimistaan kun harjasin sen kaulaa. Ruskea karva puhdistui hiljaa mutta varmasti enkä voinut kuin ihailla neidin lihaksikasta ruumista ja silkkistä karvaa. "Toivottavasti se korkkaripimu ei tule takaisin kuhertelemaan niinkuin eilen" Höpötin Villalle. Tarkoitin Ilonaa, joka oli päättänyt valita pussailupaikaksi juuri minun hoitohevoseni karsinan etusen. Siis ihan oikeasti, eikö kannattaisi hankkia huone jos niin kovasti haluttaa kuherrella? Villa katseli hiukan kummissaan kun pyllistelin hänen kavioidensa kimpussa. Viimeiset lantakökkäreet kaavittuani nappasin ulkopuolelta painavan satulan, ja asettelin sen neitokaisen selkään. Villa ei ollut moksiskaan, ehkä vain hiukan innoissaan kun pääsisi näin aikaisin hyppäämään. Suoristelin satulahuopaa hetkisen ja putsasin hiukan tamman peffaa, johon oli ilmestynyt kasa pölyä. Villa ei pahemmin pannut vastaan kun syötin sille kuolaimet, ja piti päänsä avuliaasti alhaalla kun kiinnitin remmit. Olin erittäin tyytyväinen hoitsuuni, ja odotinkin innolla sen selkään pääsyä. Juuri ennen kuin lähdin viemään Villaa pihalle, tarkastin vielä että hevosen suojat olisivat varmasti kunnolla kiinni. Raippa toisessa kädessäni lähdin taluttamaan tammaa maneesiin. Tunnit eivät vielä olleet alkaneet, joten seuranani olisi korkeintaan yksityisratsukko. Ulkona oli suhteellisen lämmin, mutta juuri alkanut jäätävä tuuli sai lämpöasteen laskemaan aika tavalla. Villa kulki reippaasti mutta tottelevaisesti vierelläni ja tökki välillä olkapäätäni. Uskoin treenin menevän hyvin, ja tarkoitus olisikin osallistua kaikkiin mahdollisiin valmennuksiin jotka vastaan tulisivat. Saavuimme maneesin pääovelle, jossa pysäytin Villan vierelleni. Aloin avata ovea ja vihelsin samalla siltä varalta että siellä olisikin jo hevosia. Villa asteli perässäni maneesiin ja vilkuili innostuneen oloisena esteitä, joita hyppäämässä oli myös yksityisratsukko. "Sopiiko jos liityn seuraan?" Kysyin ratsastajalta joka askelsi hevosellaan juuri ohi. "Joo, kyllä se sopii. Noita esteitähän saa myös nostaa jos haluutte. Mä oon muuten Pinja ja tää mun hevonen on Amador" tyttö alkoi selittämään. "Tuskin mä niitä nostan, eiköhän noi mulle ja Villalle riitä. Mä oon Valentine" esittäydyin säätäessäni Villan jalustimia minulle sopiviksi. Ponnistin ruunikon sopusuhtaiseen selkään ketterästi ja kiristin satulavyötä näppärästi selästä käsin. Villa odotti rauhallisesti ja lähti pyynnöstäni kävelemään uralla. Tamman pyörivä askellus tuntui miellyttävältä ja "juuri oikealta". Eteenpäinpyrkivän askelluksen takia en joutunut käyttämään raippaa, ja Villa pysyi hienosti koottunakin. Toisaalta kootessani ohjia ja pyydellessäni ravia, oli Villa jo valmiina lähtemään esteelle. Halusin kuitenkin varmistaa tamman olevan kunnolla lämmennyt, joten palautin hevosen takaisin työnteon pariin kääntämällä neidon kiemurauralle. Hienostihan hevonen taipui allani ja askellus sopi kuin nakutettuna minun tahtiini keventää. Pinja ja Amador olivat siirtyneet koulua vääntämään kentän toiselle puolelle kun minä taas aloin jo harkitsemaan ensimmäiselle esteelle suuntaamista. Korjasin kevennykseni ja nostin laukan kulmasta. Käänsin innokkaan tamman estettä kohti ja tunsin kuinka sen lihakset jännittyivät, valmistautuen hyppyyn. Ponnistushetkellä nousin kevyeeseen istuntaan, nostin peffani irti satulasta ja suuntasin katseeni seuraavaa estettä kohti. Villa pomppasi 80cm esteen suurella ilmavaralla ja komeasti laskeutuen. Myöntäsin esteen jälkeen, pyytäen tammalta reippaampaa askellusta. Pahemmin ei tarttenutkaan hoputtaa, sillä kahden esteen sarjaa lähestyessämme Villa heitti päätään innoissaan ja pidensi askellustaan selkeästi. 90cm pysty oli Villalle naurettavan helppo, ja se tuntui nauttivan ihan kunnolla kun sai hiukan ketteryydellään ylpeillä. Tamma hyppäsi kissamaisen kevyesti sarjan toisen osan yli, ja taputinkin hevosta esteen jälkeen, katse silti visusti seuraavalla esteellä. Tätä estettä varten kokosin tamman tiukasti ohjalle. Tiukan käännöksen jälkeen hevosen jalat suorastaan ahmivat ilmaa, ja harja hulmuten tamma nousi ponnistukseen. Nousin kevyeelle istunnalle, myöntäsin ohjista ja huumaava tunne vatsanpohjassa hyppäsimme esteen yli. Taputin Villaa kiitokseksi kun hidastimme raviin ja lopulta käyntiin. Annoin tamman kävellä pitkillä ohjilla, samalla kun heiluttelin hiukan jalkojani jalustimet poissa jaloista. Pinja lähti hevosineen pois maneesista joten jäin Villan kanssa kahden. Huokaisten ongin jalustimet taas jalkaan ja pyysin kaunista tammaa ravaamaan. Villalla riitti vieläkin virtaa, varsinkin käyntien jälkeen. Tein puolipidätteitä ja voltteja, myötäsin aina välistä, ja keksin tammalle erillaisia kuvioita joita ravata. Loppuenlopuksi olimme molemmat hiestä märkiä, joten päätin ihan yleisen hyvän vuoksi jalkaantua ja viedä koni talliin. Tallipihalla parveili nyt innokkaita tuntilaisia hevosineen. Villan tarhakaverikin oli kentällä koulutunnilla ja tammamamma päätti tervehtiä ystäväänsä kimakalla hiranhduksella. Naurahdin hoitsuni reaktiolle ja kiikutin Villan sisälle talliin. Käytävälläkin kuhisi väkeä kuin ampiaispesässä, mutta pääsimme silti livahtamaan karsinaan. Riisuin reippaasti tammalta varusteet ja putsasin sitten nopsaa tahtia hikiviilalla Villan hikistä karvaa. Lopuksi pyyhin sen vielä märällä rätillä ja harjasin pölyharjalla liat pois. Tarkastin myös tamman jalat turvotuksien varalta. Onneksi hevonen oli terve kuin pukki, eikä mitään häikkää ilmennyt. Tarkistin Villan loimituksen oven laatasta, ja sain selville fleeceloimi pakon. Jätin ruunikon hetkeksi karsinaansa pyörimään, ja noudin sillä välillä fleeceloimen. Asetin sen rauhallisesti tuhisevan neidon päälle ja kiinnitin klipsut. Koska Villa pitäisi vielä viedä tarhaankin, en alkanut sykkeen tasoittua, vaan riimutin tamman samantein, ja lähdin viemään sitä ulos. Ruunikko puhalteli hiuksiini ja hamusi paitani reunusta. Kaunis suloisuus innostui kovin kun päästin sen tarhaan riehumaan. Itse lähdin sisälle talliin, aikomuksenani mennä juttelemaan muun väen kanssa. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Osallistuin tarinakisoihin, jos ok? hertjekker.net/taf/k18.html // Mukava tarina, jälleen kerran. Olet ilmeisesti ennenkin kirjoittanut? Ja Villan kanssa saa osallistua kisoihin niin paljon kuin sielu sietää! Itsellä on nyt vähän jäänyt tämä kisailu näillä Vaahterapolun hevosilla....
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 3, 2013 6:44:32 GMT 2
Nojaa, onhan sitä tullut hoidettua jo useamman vuoden
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 5, 2013 16:41:34 GMT 2
Villamaha Sä kaunis oot kuin enkeli Sä ravaat kuin unelma Sun kanssas tuntuu kuin lentäis En susta koskaan luopua vois Sä aina jaksat piristää Sun kanssas ei tylsää tuu Mä ikuisesti sua haluan silittää Tätä hetkeä ei multa viedä saa Forever, you and me, Chinook's Whyalla (Joo, en kommentoi, aattelin vaan että vähän vaihtelua tarinointiin ) // Kiva runo, kiitosta!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 10, 2013 18:59:05 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 9, 2013 20:47:41 GMT 2
Oon yhä hengissä, älkää potkiko pihalle. Alottelen pian uutta tarinaa. // Kiitos tiedosta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 14, 2013 10:53:03 GMT 2
Herättyäni aamulla, olin ollut ehdottoman varma siitä, että lähtisin tänään tallille. Hiostavan kuuma ilma ulkona ei ehkä ollut paras kannustin rankalle estetreenille, joten ehkäpä pääsisin tänään kokeilemaan sitä mitä olin odottanut kylmästä talvesta saakka. Uittoreissua. En halunnut olla matti myöhäinen, ja koska kello tikitti epäilyttävän hurjalla vauhdilla kohti 12 rajapalkkia, pistin aamutoimiini hiukan vauhtia. Radiokin sai avautua ja NRJ alkoi pauhata uutta hittibiisiä Demi Lovatolta. Hampaiden harjauskaan ei ollut enään yhtä inhottavaa, kun oli hyvää musiikkia taustalla. Haukkasin palasen hakemasani omenasta ja heittelin samalla musiikin tahdissa hytkyen tavaroita tallikassiini. Ja yllätäen, olinkin jo valmis. Punaiset kiharat pompahtelivat ylösalas kiivetessäni portaita alakertaan. Vihreä puman urheilukassi olallani vetäisin jalkaani ratsastussaappaat ja painuin pihalle aikomuksenani hypätä pyörän selkään.
Kuuma aurinko tuntui porottavan juuri minua kohti, joten tuon tuostakin jouduin taiteilemaan kassistani (yhdellä kädellä) vesipullon, ja tietenkin minun piti myös ajaa pyörällä samaan aikaan. K-Supermarketin kohdalla olin jo valmis panemaan pillit pussiin, mutta siitäkin huolimatta käännyin Tuomionkujalle, jatkaen pyöräilyä ohi suurien betonikerrostalojen. Ja sitten, kuin pieni paratiisi, kerrostaloalue katosi ja väistyi suurien tammipuiden ympäröivän kujan edestä. Ja vehreän kujan loputtua, pyöräni kääntyi hiekkatielle, jonka päästä löytyi Vaahterapolun talli. Jos ei ollut kokemassa sitä hetkeä, kun pitkästä aikaa näki ne kauniit ja satumaiset nelijalkaiset olennot tarhoissaan, tai tanssahtelemassa kentällä, ei voi ikinä ymmärtää minkälainen tunne sisälläni kypsyi. Mieleni olisi tehnyt heittää pyörä keskelle tietä, juosta täyttä vauhtia hevosten luo, hypätä tarhan portin yli ja halata jokaista näkemääni hevosta. Mutta sehän ei tietenkään käynyt, joten siniset silmät innosta välkkyen juoksutin pyöräni tallin seinälle, hain puolijuoksulla riimunnarun tarhasta ja lähdin hykerrelen kohti Villan tarhoja.
Jatkoa seuraa..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 3, 2013 13:23:33 GMT 2
Villa ja sen arabi poikaystävä laidunsivat kylkikyljessä lämpimän auringon porottaessa suoraan niiden kauniin ruskeisiin turkkeihin. Huokaisin ihastuneena. Tosin oli outoa, että vaikka heinäkuu olikin jo kääntynyt elokuuksi, tuntui silti olevan yhä älyttömän lämmin. En oikeastaan ollut edes käynyt uimassa tänä kesänä, lukuunottamatta kahta tai kolmea kertaa Minnin kanssa. Olin lievästi sanottuna innoissani, ja sydämmeni oli pompata pihalle rinnastani ja lähteä kävelylle, kun viheltäessäni Villa nosti päätään, hörähti iloisena ja ravasi säyseästi luokseni. Arabi katseli hiukan jöröttäen kauempana, mutta avatessani portin ja saapuessani sisälle laitumelle, se otti hatkat ja laukkasi pukitellen muutaman muun hevosen luokse. Kauempana kuvankaunis punarautias suomenhevosruuna nosti päätään yllättyneenä. Villan saavutettua minut se hidasti käyntiin ja hörisi taukoamatta. Tamma pukkasi kevyesti kylkeäni, enkä voinut kuin halata ruunikkoa syvään. Tamma otti riimun päähänsä oikein hienosti, ja lähdinkin samantein viemään sitä tallille. Sisällä vein australialaisen karsinaansa, ja kuulustelin ääniä. Yllättäen tallista ei kuulunut yhtäkään kimakkaa hirnahdusta tai tuttavallista potkua seinään. Kaikki hevoset taisivat nauttia kesästä laitumella, ja arvioni mukaan jokainen hoitaja/hevosen omistaja laiskotteli rannalla ja nautti viimeisistä lämpimistä päivistä tänä vuonna. Mutta minäpä aioin nauttia niistä päivistä parhaan ystäväni, Villan kanssa. Suloinen tamma jäi kärsivällisesti odottelemaan mitä päättäisin tehdä, joten sitaisin kaikkien helpotukseksi ruunikon kiinni vetosolmulla. Sitten annoin tamman turpaan pienen pusun, ja painuin satulahuoneeseen hakemaan hevosen suitsia ja harjapakkia. Vihreä pakki keikkui kädessäni, ja ihanalla otsapannalla varustetut suitset olallani, kun astelin takaisin viileälle tallikäytävälle. Satulahuoneessa oli ollut tukahduttavan kuuma. Laskin pakin maahan ja suitset koukkuun, kaivoin pölyharjan esille ja avasin karsinan oven. Tamma käänsi päänsä minua kohti ja hymy syttyi takaisin kasvoilleni. Punaiset kiharat olkapäilläni siirryin harjaamaan ihanan ruskeaa karvaa lempihevoseni harjalla. Kun tamma oli valmis lähtöön, taputin sen ruskeaa karvaa huokaisten. Kiinnitin vielä viimeisen soljen suitsista kiinni, ja pyysin sitten Villaa seuraamaan minua tallipihalle. Sitten edessäni oli ongelma. Miten pääsisin tamman selkään?! Pähkäilin siinä jokusen minuutin, kunnes Larissa käveli Edin riimua mukanaan kantaen ohitseni. "Hei Larissa! Et sä viittis helppiä vähän? En oikein pääse kyytiin.." mutisin nolona, mutta Lari vain nauroi, ja tuli auttamaan minua. Istuessani sitten siinä Villan lämpimässä selässä oloni oli taivaallinen. Kiristin kypärääni hiukan, ja maiskautin sitten tammalle. Käänsin sen tallipihalta kohti järveä. Päätin kahden pahan reitin väliltä valita sen tuulipuku vaaran, sillä tiesin voivani luottaa Villaan. Lenkkipolulta ei kuulunut ääniä, joten pyysin tammaa raviin. Ravasimme muutaman sata metriä, kunnes kuulin puhetta ja jalkojen töminää. Suoralla lähestyi kaksi nuorta kolmekymppistä naista lenkkipuvuissaan. Villa vain vilkaisi heitä hiukan kummastuneena. Jatkoimme matkaamme kävelyvauhtia, ja muutaman kymmenen minuutin kuluttua olimmekin jo järvellä. Kristallinkirkas vesi välkehti kutsuvana. Kannustin innokkaan Villan hitaasti veteen. Se lähti kuuliaisena kävelemään vedenrajaa pitkin. Sillä aikaa kiskaisin paitani pois, ja pysäytin tamman. Hyppäsin selästä suurelle kivelle, mihin laskin vaatteeni. Pelkässä uimapuvussa ponnistin kiveltä tamman selkään. Kun olimme lantiotamyöten vedessä, Villa rupesi uimaan kauhovin liikkein. Liusuin alas australialaisen selästä, ja polskin tuon vierellä, pidellen ohjista kiinni. Hetken kuluttua palasin selkään, ja palasimme rantaan. Puin vaatteet takaisin päälleni, ja siirryin taas tamman selkään. Lähdimme palaamaan tallille, ja minä loistelin innosta. Se oli ollut ihanaa! Nyt ois tarina valmis Jatkuu taas..
|
|
|
Post by Mila on Aug 3, 2013 20:02:44 GMT 2
Yhdessä osassa nämä tarinat mieluummin kuin näin pätkissä... Tallenna vaikka s-postin luonnoksiin tarinan alku ja kun olet sen valmiiksi saanut niin lisää tänne. Voit myös muokata jo lähettämääsi tarinan alkua painamalla edit-nappulaa viestisi yläkulmasta.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2013 16:06:24 GMT 2
Ensi tapaaminen Olin lupunut Ressusta vähän aikaa sitten. Olihan se ollut vaikeaa,mutta Villan kanssa synkkaisi varmaankin paremmin. Villahan onkin vähän helpompi tapaus. Uppouduin täysin hevoskirjaan jota luin. Se oli tähän mennessä paras. Säpsähdin kun puhelimeni alkoi soida. "Kukahan siellä soittelee",kysyin itseltäni. Varmaankin pikkuveli,ajattelin. Hämmästyksekseni puhelimessa oli ystäväni Suski. -Voitko sä tulla tänään munkaa tallille ku mul ei oo mitää tekemistä? Suski kysyi. -Mä meen hoitamaan Villaa tänään,vastasin. -Ai,ootko sä taas saanu uuden hoitohevosen? Suski kysyi hieman pettyneenä. -Mä ajattelin vaihtaa Villaan,koska se on vähän kiltimpi ja sillä onnistuu asiat vähän paremmin, sanoin. -Sähän voisit tul.... En ehtinyt sanoa lausettani loppuun kun hän lopetti puhelun. "Mikä sitä oikeen vaivaa?",sanoin kummissani. No joka tapauksessa halusin lähteä tallille hoitamaan polleni. Puin tallivaatteet päälleni ja astelin portaat alas kysymään äidiltäni,että voisiko hän viedä minut talille. -Tänäänhän on koulun joulujuhla,äiti sanoi. -Niin mutta voinhan mä tallille mennä,koska se alkaa vasta illalla,sanoin. -No sitten ei saa kestää kauaa,äiti sanoi. Jes! Huusin mielessäni. Tallilla ei ollut hirveästi väkeä. Muillakin kouluilla oli varmaankin tänään joulujuhla,tuumin. Kävelin Villan tarhan portille vihreä riimunvarsi kädessäni. Se tervehti minua ja tuli luokseni,niin kuin sillä oli aina tapana. Ressun kanssa olisi ollut toisin. Se olisi tullut vastaat hampaita esitellen tai uhkaillen. Tai sitten se yritti kiusata minua niin että en saanut sitä kiinni:) Ei se silti mitään pahaa tarkoittanut ja pidin siitä suomineidosta kuitenkin. Olinhan sen hoitajaksi hakenut. Tallissa oli ihanan rauhaisaa. Harjatessani uppouduin ajatuksiini. Olin aivan omissa maa ilmoissani kunnes kuuliin jonkun sanovan jotain. -Huhuu! Haloo! joku pikkutyttö huusi minulle. -Ai oho,anteeksi olin aivan omissa maailmoissani,sanoin hymyillen. -Ok,tiedäksä missä Mila on? pikkutyttö kysyi. -Valitettavasti en,sanoin. Pikkutyttö häipyi ja minä katselin hänen peräänsä. Villa nautti harjauksesta. "Olet todella kiva polle",sanoin Villalle ja rapsutin sitä turvasta. "Saat nyt tottua minuun",mumisin sielle vielä. Villa pärskähti. Hymyilin ja jatkoin harjaamista. Haluan olla sinun pitkäikäisin hoitajasi,sanoin äänettömästi. Olin aika äkkiä kiintynyt Villaan. Minun iloikseni kavioiden puhdistus sujui moiteetta. Katselin tammaa tyytyväisenä. Laitoin Villalle loimen ja lähdimme ulos kävelylle. Kiersimme tallin,maneesin ja kentän. Päästin Villan lopulta tarhaan riehumaan. "Heippa sitten polleseni",sanoin Villalle ja lähdin takaisin talliin. Katsoessani rannekelloani huomasin miten aika oli rientänyt. Nyt oli toimittava nopeasti,että ehtisin vielä kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten koulun joulujuhliin. Päätin kuitenkin jättää harjapakin puhdistamisen toiselle kerralle. Soitin kotiin ja menin ulos odotttamaan.
Camillan ja Villa pollen eka päivä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 12:45:09 GMT 2
Kaverin kanssa puuhastelua Olin kysynyt lähiaikoina kaveriltani Suskilta,että voisiko hän tulla kanssani tallille. Suskikin piti hevosista ja harrasti ratsastusta,mutta hän kävi eri tallia kuin minä. Minulla on ollut yksinäistä tallilla ja ajattelin voisiko hän vaihtaa vaahterapolun talliin. Jos hyvin käy niin hän saattaa pyytää hoitoponiakin. Sitten minulla olisi ratsastusseuraa ja talli seuraa. Muutenkin on kivempaa olla kaverin kanssa tallilla kuin yksin. Hän voisi tänään auttaa hoitamaan Villa kuntoon. Tallipihassa oleskellessani päätin soittaa Suskille. -Hei! Sä voit tulla nyt tallille. -Okei, missä sä sit oot? -Hoidan Villaa karsinassa. Lopetin puhelun ja lähdin hakemaan Villaa. Siellä se kaunis tamma odottelikin tarhan portin luona. "Hei taas",sanoin Villalle. Se vastasi minulle hörähtäen. Astellessamme talliin ajattelin mielessäni,mitä kivaa tekisin Villan kanssa jouluaattona. Enää pari päivää. No menen tietenkin ilman satulaa. Harjailin Villaa omissa ajatuksissani kunnes havahduin käytävältä kuuliviin askeleisiin. Käännyin katsomaan ja näin edessäni Suskin. -Noniin tulithan sä,sanoin iloisesti. -Voit alkaa harjaamaan toista puolta jos sopii? -Sopiihan se,Suski vastasi. Harjatessamme rupattelimme kaikenlaista. Rapsutin Villaa sen otsasta ja se näytti tykkäävänsä siitä. "Villa on tosi kaunis ja iso",Suski ihaili. Tiesin,että Suski piti enemmän vähän pienemmistä hevosista. "Putsaa sinä toisen puolen kaviot. "Villa on tosi kiltti",sanoin. "Kun olemme valmiita näytän sinulle vähän paikkoja ja esittelen hepat". Annoin Villalle vielä porkkanan ja sitten talutimme sen takaisin tarhaan loimitettuna. -Sinulla on tosi kiltti hoitoponi,Suski sanoi. -Niin on,vastasin. -Onko talli vaikuttanut kivalta? Kysyin. -Onhan tää kiva,Suski sanoi. -Mennään katsomaan ekaksi talli,sanoin. Näytin missä oli kahvio,taukotila,WC,heinävintti,satulahuone,pesupaikka ja missä säilytettiin loimia ja harjapakkeja. Sitten menimme ulos. Kentän ja maneesin näki jo heti. Näytin tarhat ja kerroin tarhoissa olevien hevosten\ponien nimet. Viimmeiseksi näytin missä oli estekalusto. -Nyt varmaan muistat missä on toimisto ym. -Joo jotenkuten,mutta en kaikkien hevosten nimiä,suski vastasi. -Muistat ne sitten aikanaan,sanoin. -Eniten minun mieleeni jäi Tuikku. Se vaikutti jotenkin minulle sopivalta,Suski sanoi. -Aijotko jäädä? Kysyin. -Ehkäpä ja kysyn Milalta saanko Tuikun hoitohevoseksi. -Mahtavaa! Sanoin intoa täynnä. Nyt minun ei tarvinnut olla ilman juttu seuraa tallilla. -Saat auttaa puhdistamaan Villan karsinan jos haluat,sanoin. -Okei,Suski vastasi iloisesti. Haimme talikot ja kärryt. "Ainiin,unohdin näyttää sinulle lantalan. No saat nähdä sen pian",sanoin. Aloimme puhdistaa Villan karsinaa. -Tämä on rankkaa työtä,Suski sanoi. -Jep,ei hevosenhoitajan työ helppoa ole,sanoin. Kun Villan karsina oli puhdas lähdimme viemään lastia lantalaan. "Mun pitää nyt mennä,mutta soitellaan,Suski sanoi". "Ok kerro sitten pääsitkö Tuikun hoitajaksi,Huusin Suskin perään.
Camilla & Villa #2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 28, 2013 17:29:06 GMT 2
Ilkeilyä tallilla Suski kirjoittaa: Hei! Olin saanut Tuikun hoitsuksi!!! Eikö olekkin kivaa! Menen hoitamaan sitä tänään. Tuutko mukaan? -Suski
Carkki kirjoittaa: Tosi hienoa! Ja tottakai tulen tallille niillähän on tunti tänään... -Carkki
Lähetin vielä muutamia s-posti viestejä ennen kuin lähdin tallille. Matkalla lähetin Suskille teksitiviestin-:Olen matkalla! Tallipihaan tullessani tapasinkin hänet tallin oven edessä. -Onko sinulla muuten muita kavereita täällä? Suski kysyi -Ei juuri tällä hetkellä,vastasin. -No nyt on,Suski sanoi iloisesti. Hymyilin ja menimme hakemaan hevoset. Kai me voimme harjata enimmän lian pois vaikka onkin ratsastustunti. Tuntilaisilla on sitten helpompi harjata."Ovatpa tarhat kuraisia",sanoin. Ei ihme,koska keli oli ollut jo joulunakin tällaista. Toivottavasti tammikuussa sataisi lunta. Silloin on synttärinikin,ajattelin. Hepat olivat tyytyväisiä päästessään lämpimiin karsinoihinsa löllö tarhoistaan. Riisuin Villan vihreän loimen ja laiton sen karsinassa olevaan loimille tarkoitettuun pidikeeseen tai kuinka se nyt sanottiinkaan. Onneksi loimi oli ollut Villan suojana sateelta niin ei ollut kauhea työ saada sit puhtaaksi. Jalat oli pestävä sillä ne olivat kauheassa kurassa. Harjaaminen ei auttaisi. "Vien Villan pesupaikalle,että saisin jalat puhataaksi,ehkä sinunkin kannattaisi",ilmoitin. Suski sanoi tulevansa jälkeeni. Suihkutin kädenlämpöistä vettä Villan jalkoihin. Villa näytti nauttivan täysin siemauksin kun ällöttävä kura lähti sen jaloista. Kuivasin jalat ja vein sen takaisin karsinaan harjattavaksi. Huikkasin ohi mennessäni Suskille,että hän voi mennä. Tallilla kuhisi muitakin tyttöjä. Käväisin katsomassa tuntilistaa. Tunti alkaisi tunnin kuluttua. Minulla oli vielä paljon aikaa. Huomasin muutamia hevosen hoitajia,mutta en tuntenut muita tyttöjä jotka hyörivät tallilla. Olivat varmaankin tuntilaisia. Menin takaisin Villan luo. En harjaisi sitä enempää. -Ratsastustunti alkaa tunnin kuluttua,sanoin Suskille. -Ok,Suski vastasi. Hän näytti keskittyvänsä Tuikun harjaamiseen. Tuikku olikin aivan kurapallero. En halunnut lähteä Villan karsinasta vielä,joten jäin rapsuttelemaan ja juttelemaan sille. Yksi ventovieras tuntilainen käveli minua kohti. Hän oli hoikka,suunnilleen minun kokoiseni ja ehkä ikäisenikin. -Mitä sinä luulet tekeväsi Villan karsinassa? Hän sanoi ilkikurisesti. -Olen sen hoitaja,vastasin. -Luuletko olevasi muka sen parasystävä? Hän sanoi vielä ilkikurisemmin. Olin kiukkua täynnä ärsyttäviä sanoja,jotka kantautuivat korviini. En ymmärtänyt miksi hän äksyili minulle. Huomasin Suskin seuraavan tilannetta. Katsoin tyttöä tarkemmin ja tunnistin hänet meidän luokkalaiseksi tytöksi,joka yleensä leuhki ratsaastustaidoillaan. En pitänyt hänestä eikä hän pitänyt minusta. -Hän tuojotti minua yhä pahanenteisellä katseellaan. Minun teki mieli sanoa vastaan,mutta en saanut sanottua yhtikäs mitään. Halusin vain poistua paikalta. Tyttö huomasi milan ja häipyi tämän kanssa jonnekkin muualle. Hän halusi varmaankin mennä Villalla tunnille ja näyttää kuinka yhteensipivia he olivat. Minusta he ovat toistensa vastakohdat. "Menen ulos",sanoin suskille itku kurkussa. Otin Villan mukaan. "Sinä olet minun hoitoponini,etkä kenenkään muun"sanoin Villalle kun olimme vihdoin ulkona. Helpotuksekseni ulkona ei ollut ketään."Emme eroa ikinä!". Halasin Villaa. Se pärskähteli kuin olisi ymmärtänyt suruni. Kävelimme rauhallisesti pitkin tallin pihaa. Olin jo rauhoittnut kunnes minun surukseni tietty tyttö tuli miua kohti vihaisesti. -Yrititkö lähteä pakoon kun et kerran ollut siellä missä piti!? Tyttö sanoi. -Menen sillä tunnilla,joten et voi kierreskellä koko tuntia pitkin pihaa,han sanoi vihaisesti. Hän repäisi riimunnarun kädestäni ja lähti viemään Villaa talliin. Mittani alkoi olla täynnä. -Et voi ottaa sitä! Huusin avuttomana. -Kuinka niin? hän sanoi pahanenteisesti. En saanut enää sanaakaan suustani. Tyttö jatkoi matkaansa. "Mitä minä nyt teen",sanoin. Olin kuin shokissa. Ei hän voi noin vain tulla repäisemään miulta riimunnarua kädestän ja viedä se talliin. Kylläpä hän on sitten röyhkeä ja niin täynnä itseään. Rauhoutuin ja päätin mennä katsomaan miten hänellä edistyi. -Mitä sinä oikein tuijjotat? Hän sanoi vihaisesti. -Kai ny minä saan omaa hoidokkiani tulla katsomaan! sanoin vastaan hieman vihaisesti. Tyttö ei sanonut enää mitään vaan tyytyi katsomaan minua vihaisesti. Kaikki sujui hänellä oikein hyvin,joten päätin mennä putsaamaan Villan harjapakin. Putsasin laatikkoa aivan rauhassa kunnes kuulin Villan karsinasta vihaista puhetta. Juoksin nopeasti katsomaan mitä oli tekeillä. Tyttö joka meni Villalla ei saanut suitsia Villalle. Yleensä suitsienlaitto sujui aivan helposti. Hän jopa läpsäytti Villaa kaulalle. -Älä lyö sitä,se ei ole tehnyt mitään väärää,sanoin. -Ai eikö muka?! se ei avaa suutaan vaikka mikä olisi,tyttö sanoi. -Anna kun minä näytän,sanoin ja menin karsinaan. Tyttö oli juuri sanomaisillaan vastaan,mutta minä ehdin napata suitset hänen kädestä ja laittaa ne Villalle. Kiinnitin remmitkin. En halunnut,että tyttö enempää vahingoittaa Villaa. Taputin sitä kaulalle ja poistuin karsinasta. Hän olisi varmaan sanonut,että osaisi itsekkin. Ehkäpä,tai sitten hän vain luuli osaavansa. Kävelin Suskin luo,sillä en halunnut jäädä tytön tuijotettavaksi. -Miksi pitää olla olemassa ihmisiä jotka vain ajattelevat itseään ja luulevat osaavansa kaiken,sanoin Suskille. -Hän kyllä oli ilkeä,Suski sanoi. -No mä meen nyt kotiin´,sanoin Suskille -Juu,moikka!
Camilla & Villa 3:hm
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 3, 2014 16:36:30 GMT 2
Metsässä kävelyä Lähdin pukemaan tallivaatteitani päälle. Oli tuiki tavallinen päivä. Menisin tallille,hoitaisin Villaa ja opettaisin ehkä pari temppua. Juoksin takaisin alakertaan ja otin jääkaapista pari hevosnamia mukaani. Ulkona pyöräni odotteli taloon nojautuneena. Pyörä oli tietysti hevoskuviota täynnä. Pyöräilin nopeasti tallille. Tänään tekisin vielä pidemmän kävely lenkin,ajattelin. Oli aamupäivä. Pitkiin aikoihin ei ollut pakkasta eikä satanut lunta. Mittari näytti yleensä nollaa tai siitä ylemmäs,muttta nyt oli pakkasta ja satoi lunta. Pyöräillä pystyi vaikka pieni lumikerros olikin jo tiellä. Pian olisi eka ratsastustunti Villan kanssa. Toivottavasti ossan vielä ratsastaa,ajattelin hymyillen. Kai minä vielä osaan. Erotin jo edessäni punaisen tallin ja maneesiin. Muutamia hevosia tuijotti minua ja jotkut rouskuttivat päiväheiniään. Kaarsin tallinpihaan ja huomasin miten Wienna,Tohelo ja Mico leikkivät keskenään. Wienna hölkkäsi minua kohti ja odotti minulta rapsutuksia. Tohelo hieroi itseään minuun. Aukaisin tallin oven. Vain pari hoitajaa oli paikalla. Lähdin hakemaan Villaa sisälle. Kävelin pitkin harppauksin kohti Villan tarhaa. Se näytti ihmettelevän,että mitä taivaasta oikein satoi. Villakin oli tainnut tottua jo lumettomaan keliin. Käävellessämme Villa taisi haistaa porkkanoiden hajun,sillä se hamusi taskujani. "Ei vielä",sanoin Villalle. Olin ottanut kameran mukaani,koska halusin ottaa kuvia Villasta muistoksi. Pysäytin Villan tallipihaan. Halusin ottaa myös sellaisia kuvia missä Villa oli ulkona. "poseeraappaas nyt",sanoin. Sain Villasta tosi kauniita kuvia. Otin sisälle tullessamme vielä muutamia kuvia. Otin loimen pois ja aloitin harjauksen. Harjattuani Villan siirryin kaviohin. Selvitin vielä takut harjasta ja hännästä ja viimmeistelin Villan vielä pölyharjalla. Juttelin Villalle kaikenlaista. Kerron Villalle kaikki huoleni,salisuudet ym. Villa on luotettavin ystäväni,sillä se ei juorua salaisuuksiani kellekkään. Kun kaikki oli valmista lähdimme kävelylle. Sidoin Villan kiinni ulos. "Nyt opetan sinulle hieman temppuja",sanoin. Venyttely sivuille onnistuin helpostin. Sitten kun Villan piti saada pää etujalkojensa välistä se koukisti toista jalkaansa helpottamiseksi. Toistin sitä niin kauan kunnes se ei koukistanut jalkaansa ja annoin porkkanan. Nyt kokeillaan kummarrusta. Otin kiinni Villan jalasta ja nostin sen ylös tuin sitä jottei se horjuilisi. Se ei meinannut onnistua,mutta sitten kun se onnistui annoin porkkanan palasen. Vein jalkaa villan mahan alle. Pikkuhiljaa se alkoi kumartua. Kun temmppu onnistui annoin loput porkkanan palasesta. Oikeastaan ainut temppu minkä onnistuin tekemään oli kumarrus. Muut temput olivat vain venyttelyä. Lähdimme kävelemään maastoon. Muistin mitä viimmekerralla tapahtui lenkkeily polulla kun ratsastin Ressulla. Mopopojat kaahasivat ohitseni ja Ressu pillastui. Sain sen kuitenkin hallintaani. Mitä jos Ressu ei olisi rauhoittunut ja lähtenyt täyttä laukkaa järvelle päin minä sen selässä ja olisimme ehkä hukkuneet jää kylmään veteen. Mutta tuskin niin olisi edes tapahtunut. En halua ajatella sellaisia. Kävelimme rauhassa polkua pitkin. Meitä suojasi moleemilta puolilta puut,jotka taipuoivat katoksi. Näin kaksi oravaa leikkimäissä puussa. Ne jahtasivat toisiaan. Oli rentouttavaa olla maastossa. Otinmme pari ravi pätkää ennen kuin kävelisimme kotiin. Palattuamme tallipihassa oli enemmän autoja. Hoitajia varmaankin oli tullut hoitamaan hoitsujansa,ajattelin. Minun pitäisi vielä laittaa Villalle loimi päälle. Tullessamme talliin huomasin sen saman tytön,joka oli mennyt Villalla viimmetunnilla. En pitänyt hänestä,koska hän oli ilkeä ja itseään täynnä. Ei ollut paikkaa mihin piiloutua. Hän jutteli tietääkseni besulleen. Täytyy vain toivoa ettei hän huomaisi minua. ilokseni hän ei vielä huomannut minua kun menimme hänen ohitseen,mutta kun hän kääntyi hän katsoi minua kuin olisin hänen pahin vihollisensa. Laitoin Villalle loimen niinkuin en olisi huomannutkaan häntä ja lähdin viemään Villan tarhaan. Näin kun hän supatti jotain kaverillensa minua katsoen,mutta en välittänyt siitä. Kun olin päästänyt Villan tarhaan kaverinsa kanssa syömään heiniä kaivoin kännykkäni esiin. Lähetin tekstiviestin Suskille. "Se sama ilkeä tyttö on taas täällä. Mitä mä oikeen teen kun mun pitäis mennä putsaamaan Villan vesiautomaatti ja rehuämpäri". Lähdin takaisin tallia kohti miettin mitä tekisin ettei se tyttö huomaisi mua? Yritän tietysti piiloutua,mutta se voi huomata minut silti. Onneksi tytöt olivat lähteneet varmaankin taukohuoneeseen rupatteleemaan. Nappasin nopeasti sienen ja täytin äkkiä ämpärin vedellä. Hölkkäsin Villan karsinaan ja aloin jynssäämään vesiautomaattia. Kun olin tyytyväinen tulokseen ja lähdin viemään sientä ja ämpäriä takaisin huomasin ilkeän tytön tulevan kavereineen takaisin talliin piilouduin Villan karsinaan ja toivoin ettei he vain löytäisi minua ja alkaisi pilkkaamaan. Puhelimeni piipahti viestin merkiksi. Eikä,ei juuri nyt,ajattelin. Onneksi tytöt eivät välittäneet piipauksesta. Juoksin salaman nopeasti viemään sienen ja ämpärin takaisin omille paikoilleen. Sitten lähdin nopeasti pyörällä kotiin. Olin helpottunut kun he eivät enää huomanneet minua.
Camilla & Villa #4
Ehkä huomaatkin,että olen hieman muuttanut hoitotarinoita kun jotkut oli niin kököisiä. Nimen vaihdoin Carkiksi koska se on lempinimeni.......Joulupiirroskaan ei vielä aivan tule ku pitää saada sopiva kone:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 26, 2014 13:45:35 GMT 2
En kirjoita enää kovin useasti hoitotarinoita kun on näitä kiireitä,joten pari kertaa kuussa raapusten tai piirrän hoitotarinan ja kerran viikkosssa kyllä onneksi ehdin ton vakio tunti tarinan\piirroksen tehdä
|
|
|
Post by Mila on Jan 27, 2014 11:41:25 GMT 2
Selvä homma Eihän meillä muutenkaan ole pakko kuin vain kerran kuussa jotain tarinantynkää laitella
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 28, 2014 11:39:13 GMT 2
RODEORALLIA
"Halooo! Haaaloo!",huusin puhelimeeni. "Eikö se Suski ny voi vastata",sanoin kärsimätömänä. Päätin mennä hoitamaan Villan silti. Huikkasin äidilleni,että lähde tallille ja livahdin ovesta ennen kuin äiti ehtisi sanoa mitään. Minulla oli uusi pyörä,joka oli edellistä parempi. Se oli valkoinen Onni. Menin ratsastamaan Villalla ilmansatulaa vaihteeksi kun olimme olleet tunnieilla aika useasti. Tänään otamme rennosti. Kun saavuin tallile talutin pyöräni sillä en halunnut kaatua kuraaan. Pihan maa oli muuttunut kuraiseksi löllöksi. Hevosillakaan ei varmaan ole kiva seisoskella kuraisissa tarhoissa. Huokaisin nähdessäni kuinka kurainen Villa oli. Minulla oli kova kuuraus edessä. Hain nopesti riimunnarun välttääkseni koulussa olevan Salman katseen. En pitänyt hänestä ja hän pyöri koko ajan tallilla vaikka ei ollut hoitaja. "Jaaahas Villa. Olet näköjään kierinyt tarhan mutaisimmassa kohdassa?",katsoin Villaa kysyvästi. Villa hörähti vastaukseksi. Lähdimme köpöttelemään tallia kohti ja mietin samalla miten välttyisin kiusallisilta katseilta. Suski ei ollut paikalla,joten täytyi pärjätä yksin. Onneksi Salma oli lähtenyt jonnekkin muualle ja minä voin harjata Villan rauhassa. Täytyy olla huomaamaton,ajattelin. Vein Villan aluksi pesupaikalle sillä en olisi saanut kuraa harjalla lähtemään. Villa näytti nauttivan kun tavallaan "kurakuori" lähti siitä irti. Kuivasin Villan huolellisesti ja laitoin fleeceloimen päälle,että Villa kuivuisi nopeammin. Odottelin karsinan suojissa Villan suojia puhdistaen. Odottelin allle puolituntia ja otin loimen pois. Villa oli lähes kuiva ja viimmeistelin sen pölyharjalla. Harjasin myös jalat ja pään hyvin. Enää suojat ja suitset ja menoks. Kun Villa oli viimmein valmis lähdimme maaneesia kohti. Surukseni Salma huomasi minut ja katsoi minua ylimielisesti. Toivttavasti hän ei ainakaan tule katsomaan,ajattelin.
Villan selkä oli tosi liukas ja en päässyt sen selkään ilman jakkaraa. Villakaan ei meinannut pysyä aloillaan kun tiesi pääsevänsä jaloittelemaan niin,että selässä ei ollut inhottavaa satulaa. Toivottavasti nyt ei tulisi mitään rodeorallia. Ainakin tasapaino kehittyy. Kun viimmein olin selässä lähdimme köpöttelemään pitkin uraa. Oli mukavaa olla yksin maneesissa. Minun oli pakko hidastaa vauhtia,koska Villa meni miltei kitoravia. Pistin sen töihin niin sillä oli muuta puuhailtavaa kuin täysiä kaahottaminen. Tein isoja ympyröitä,voltteja,taivutuksia ja erilaisia teitä. Kun aijoin nostaa lukan minun ei tarvinnut kahdesti pyytää vaan Villa lähti innokkaaseen laukkaan. Laukkasin hetken ympyrällä jotta saisin sen rauhottumaan. Kun se oli täysin rauhallinen eikä aavistanut,että nyt kiitolaukattaisiin se lähti todella kovaan kiitolaukkaan. En meinannut pysyä selssäkään kun Villa päästeli niin lujaa. En osannut varautua sen iloiseen pukkirodeoon kun olin niin innoissani,joten mätkädin alas. Minulla oli yhä ote ohjista,mutta onnekeni se ei riuhtonut itseään vapaaksi vaa jäi tuijottamaan minua kysyvästi ihmetellen kuin sanoen "Teinkö äsken muka jotain?". Villa oli niin huvittavan näköinen,että minua rupesi nauratamaan. Minuun ei olut sattunut paljoakaan,joten kapusin Villan selkään npeasti. Sain melkein sydärin kun huomasin Salman ja jonkun oudon tyypin minua katselemassa. He varmaan tikahtuvat kohta nauruun. Kuinka noloa,ajattelin. Yritin unohtaa heidät ja nostin uuden rauhallisen laukan. Villakin oli rauhoittunut. Laukkailin pai kierrosta ja menin loppuavit ja käynnit. Kiitin Villaa ihanasta ratsastusksesta lukuunottamatta tippumistani.
Oli aika myhä,joten päätin jättää Villan talliin heiniä mutustelemaan,mutta ensin hoitaisin sen. Onneksi Salma oli tänään vähä puheinen,mutta hän varmaan juoruaisi tippumisestani koko koululle kuinka hauskaa katseltavaa se oli. Kun olin harjannut Villan huolellisesti ja laittanut fleeceloimen päälle,annoin Villalle vielä uhden namin ja halasin sitä ja lähdin kotia kohti.
Carkki & Villa #5
|
|
|
Post by Lispe on Apr 24, 2014 14:23:55 GMT 2
#Antonio Tiistai 22.4.2014 ''Villan löytäminen''
Hiljensin uuden Yamahani parkkipaikoille. Jätin pyörän siihen ja nappasin avaimet hupparin taskuuni. Kyllähän täällä jo t-paidallakin pärjäisi, mutta ihan vain turvallisuuden vuoksi ajoin hupparilla. Otin ensin kypärän pois päästäni, jonka jälkeen vetäisin harmaan Puma-hupparin päältäni niin, että useimman mielestä hyväkuntoinen mahani näkyi. Asetin kypärän tangolle roikkumaan. Huppari kainalossa lähdin tutkiskelemaan paikkoja. Ensimmäisenä huomasin lyhyen naisen paukuttelemassa lautoja kiinni aidaksi. Kun hän nousi seisomaan huomasin ensimmäisenä, että ei hän kovin nuori ollut. Astelin aidan viereen juttelemaan naisen kanssa. ‘’Heippa, kukas sä olet?’’, kysyin ja hymyilin ehkä vähän viekkaasti. Nainen katsoi minua hölmistyneenä ja vastasi ‘’No heippa, olen Mila, tallin omistaja’’. Ojensin käteni ja kättelimme samalla, kun sanoin ‘’Minä olen Antonio, ihan pelkkä Anton vaan. Esittelisitkös mulle vähän tätä tallia?’’ ‘’Muuten mielelläni kyllä, mutta olen ihan puhki tämän pihaton rakentamisesta. Kysy joltain tallissa olevalta, ne varmaan esittelee ihan mielellään’’, Mila kertoi ja lähti työkalupakin kanssa kohti mäen päällä olevaa taloa. Tein työtä käskettyä ja lähdin etsimään tallista opasta.
Heti talliin päästyäni löysin hyvännäköisen typykän lakaisemassa tallin käytäviä. Tyttö nosti päätään ja katsoi minua ensin uteliaasti, mutta sitten jatkoi lakaisemista. ‘’Moi, olen Antonio, tuttujen kesken Anton’’, esittelin itseni. ‘’Hei vaan’’, tyttö mutisi. ‘’Oletko vapaa...’’, kysyin, mutta tyttö keskeytti lauseeni ‘’Anteeksi mitä!?’’ ‘’Siis esittelemään tallia minulle!’’, nauroin. Heilautin kättäni pääni päälle ja liu’utin sen hiuksieni päältä. Tyttö nauroi vähän, edistystä. ‘’No, voinhan minä. Olen muuten Petra’’, hän myöntyi. Petra jätti harjan nojaamaan karsinan oveen ja rupesi hieman hiljakseen selittämään tallista. ‘’Tässä tuntiratsujen puoli. Tallissa on myös yksityisiä ja molemmilla puolilla on pesupaikat. Karsinan ovessa lukee hevosten tietoja ja hoitajan nimi’’ ‘’Hoidatko jotain hevosta täällä?’’, kysyin. ‘’En, minulla on kaksi omaa. Oripoikia molemmat, voimme käydä katsomassa niitä myöhemmin’’, Petra vastasi. Kurkkasimme heinävarastoon, josta siirryimme varustehuoneeseen. ‘’Satulat on laitettu hevosten nimillä varustettujen telineiden päälle. Jokaisella hevosella on myös oma väri, josta sitten tunnistaa varusteen. Hyllyt on nimikoitu hevosen mukaan, jossa sitten varusteet on. Täältä löytyy kuivaushuone, ja Tohveli’’, Petra selitti ja nosti kissan syliin. ‘’Tämä riiviö pyydystää täältä kaikki hiiret’’, hän jatkoi. Jutellen jatkoimme matkaa ja kiersimme yksityisten puolen. Lopuksi päädyimme taukohuoneeseen. ‘’Täällä kokoontuu aina tallin oma Martta-kerho’’, Petra nauroi. Kiertelyn aikana olimme tutustuneet hyvin, mutta yllätyin siitä, ettei hän yhtään ollut ihastunut minuun. ‘’Milloinkas tämä Martta-kerho kokoontuu? Tulisin mielelläni mukaan’’, sanoin. ‘’Siihen pääset, kunhan ensin vaan tutustut muihin ja ymmärrät meidän in side-läpät’’, Petra vastasi ja tökkäisi minua kyynerpäällään. ‘’Haluatko siis käydä katsomassa ne miun hevoset?’’, nainen jatkoi pienen hiljaisuuden jälkeen. ‘’Tietysti!’’.
Kävelessämme tarhoille juttelimme hevostaidoistani. Kerroin viimekesän Hollannin matkastani ja hevosten koulutuksesta. Oma hevonen oli vielä auki, mutta nyt kaipasin vain kisakumppania. ‘’Toinen oristani kaipaisi hoitajaa, mutta Jimmy on painotettu lännenratsastukseen’’, Petra kertoi. Pieni kimoutuva ori söi viimeisiä heiniään maasta. "Tää on se Jimmy, meidän pikku rimpula", Petra nauroi ja silitti orin kaulaa, kun oli jo kerennyt pujahtaa tarhaan. "Onko se Morab?", mietin. "Joo, nelivuotias", Petra sanoi. Jatkoimme matkaa kauimmaiselle tarhalle. Petra avasi valkoisen portin ja vihelti. Pusikon takaa musta ori lähti liitävin askelin kohti meitä. Se hiljenti ennen meitä raviin ja jäi ravaamaan tarhaa ympäri. ‘’Rauhoitu Herraseni!’’, Petra nauroi. Nainen otti mustasta otsatukasta kiinni, koska orilla ei ollut päitsiä. Ensin olisin luullut hevosta friisiksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna, se oli liian pieni. ‘’Tämä veijari on Hukkareissu. Hukkis, Tomppeli, Mustamakkara, Uljas orhi, miksikä sitä nyt ikinä haluaakaan sanoa’’, Petra hymyili. ‘’Aika kivan näköinen. Paljoako se hyppää?’’, kysyin ensimmäisenä. ‘’Ratsastajan kanssa vain kahdeksaakymppiä. Mutta koulua me tämän kanssa menemme’’, Petra kertoi. Samassa takaamme käveli pitkä, ruskeatukkainen tyttö kantaen sinistä riimua ja nahkaista riimunnarua olkapäällään. ‘’Moi Petra! Ai, sulla onkin täällä vieraita’’, tyttö irvuili. ‘’Ja pöh! Esittelen paikkoja uudelle tallilaiselle, Antonille’’, Petra kertoi. ‘’Anton vaan’’, sanoin kohteliaasti vitsillä. ‘’No tereve, ja tervetuloa tallille! Mie oon Lispe. Tulin hakemaan tätä pikku oria, vai ajattelitteko te tehä jotain sen kanssa?’’, tyttö esittäytyi. ‘’Ota pois vaan!’’ Petra nauroi, joten Lispe lähti pyydystämään Hukkista, joka ei ollut vaikeaa, sillä Petra piti orista kiinni. ‘’Lähdetään mekin samaa matkaa tallille’’, petra ehdotti. Kohautin olkapäitäni.
Menimme taukohuoneeseen, joka oli tyhjä. Juttelimme vastakkain petran kanssa niitä näitä. Nojauduin seinää vasten tyttö välissä. Petran ilme oli näkemisen arvoinen, kun YRITIN suudella häntä. ‘’Mitä helvettiä!?’’, nainen karjui. Samassa vaaleahiuksinen nainen astui taukohuoneeseen. ‘’Ihan vinkkinä vaan, että tässä on miun rakas!, Petra kiljui ja suuteli juuri taukohuoneeseen tulluta naista, varmaan vain vitsaillakseen. Hämmästyksekseni se ei ollutkaan vitsi… ‘’Äläpä kuule minun naistani vie!’’ vaaleahiuksinen tyttö nauroi, jonka takkiin oli bodeerattu Julia. ‘’Öh, sori...’’ mutisin ja puikkelehdin pois taukohuoneesta. Melkein törmäsin Milaan kääntyessäni käytävälle. ‘’Ohhoh, mihinkäs sulla on kiire?’’, Mila ihmetteli. ‘’Öö… Sattui pieni väärinkäsitys..’’, kerroin. ‘’Ai Petran suhteen? Mila nauroi. Katsoin naista kysyvästi. ‘’No kyllähän minä näin ikkunasta kuinka sinä sen perää kahtelit! Mila jatkoi nauramista. Naama punaisena kysyin vaihtaakseni aihetta, että oliko tallissa vapaana olevaa hevosta. ‘’Onhan meillä pari. Katso tuosta ilmoitustaululta’’, Mila opasti ja osoitti kulman taakse. Hiivin taululle ja luin hevosten nimiä ja muita tietoja.
Hetken mietinnän jälkeen päätökseni oli Villa. Päättäväisenä ampaisin taukohuoneeseen, jossa Petra ja Julia istuivat sylikkäin sohvalla ja Mila pöytänsä takana. Käänsin äkkiä katseeni pois tytöistä ja astelin Milan luokse. ‘’Kävisikö jos alkaisin hoitamaan Villaa?’’ kysyin suoraan. ‘’Iliman muuta! Tervetuloa joukkoon. Sinun tosin pitää ensin käydä tunnilla, jotta voit ratsastaa Villalla. Ja sillä on varsa, joka vieroitetaan vasta ensikuussa’’, Mila selitti. ‘’Tämä selvä. Menen tutustumaan tammaan heti!’’ sanoin ja heilautin kättäni, kun astelin ovesta ulos. Tunnistin tamman sen väristä ja varsasta. Villa tarhasi hopeanmustan suomenhevosen kanssa. Pujahdin valkojen aitojen välistä tarhaan. Tamma käveli heti luokseni heinäpaalin luota. Pikku ori tepasteli äitinsä perässä. Otin Villan kiinni ja toivoin, että nimetön ori pysyisi äitinsä mukana. Hopeanmusta tamma jäi hörähtelemään peräämme, kun katosimme kentälle.
Päästin Villan irti, ja tamma lähti ilomielin ravaamaan ympäri kenttää. Ori veteli pukkeja äitinsä perässä. Hevoset innostuivat liiaksikin, joten hiljentelin niitä. ‘’Trrrrr, soooooo...’’. Villa siirtyi liitävään raviin, kun taas ori laukkasi harja hulmuten. Samassa Mila käveli kentän ohi ja varsa pysähtyi. ‘’Sehän on innoissaan!’’, Mila nauroi. ‘’Voinko laittaa uralle yhden pienen ristikon?’’, kysyin. ‘’Joo, pieni vaan ja älä paljon hypytä’’, Mila suostui. Jätin hevoset kentälle hämmästelemään, kun kannoin kaksi tolppaa maneesin viereisestä varastosta. Pystytin ristikon kolmeenkymmeneen senttiin. Korkeus ei ollut mitään, mutta ori saattaisi kompastua jaloistaan. Ajoin hevoset taas laukkaan ja Villa ponnisti innokkaana esteen yli. Varsa hyppäsi emänsä vierellä. Hyppy oli kieltämättä aika hyvä tuon ikäiselle varsalle. Villa korskui laukatessään kohti estettä ja hyppäsi suurella ilmavaralla. Varsa teki saman ja laskeutui hyvin. Hiljensin taas hevosia, jotka rauhoittuivat nopeasti. Jätin esteet hetkeksi kentälle ja vein hevoset takaisin tarhaan.
Vein esteet takaisin varastoon ja kuulin kavion kopsetta metsätieltä. katsoin sinne ja näin mustan hevosen laukkaavan tallille ilman ratsastajaa. Paiskasin varaston oven kiinni. Vedin hupparin pois päältäni ja aloin heiluttelemaan sitä edessäni. ‘’Soooooo, rauhoituuu...’’, hyräilin. Hevonen, jonka tunnistin heti Hukkikseksi, hiljensi juuri eteeni. Nappasin hikisen hevosen ohjista kiinni ja talutin hevosen talliin. Vein orin omaan karsinaan, jossa se vain pyöri ympyrää. Lähdin taukohuoneeseen hälyttämään apua. Petra ja Julia istuivat vieläkin sohvalla. ‘’Hukkis laukaksi tallile ilman ratsastajaa!’’, huusin. ‘’Mitä!?’’, Petra hämmästyi ja pomppasi ylös. Vein naisen katsomaan hevostaan. ‘’Toivottavasti Lispelle ei ole käynyt mitään!’’, Petra hätääntyi. ‘’No soita sille!’’, käskin. Petra kaivoi puhelimen taskustaan ja soitti Lispelle. Hän odotti hätääntyneenä vastaisiko kukaan, mutta mitään ei kuulunut. ‘’Lähdetään etsimään!’’, Petra komensi.
Julia ja Milakin tulivat mukaan. Naiset lähtivät pyörillä, mutta itse juoksin mopolleni. Käynnistin sen ja lähdin hiljaa ajamaan metsätietä pitkin ilman kypärää. Hätä ei lue lakia, ajattelin. Saavutin Milan, Julian ja Petran nopeasti. Ajoimme hiljaa suuntaan, josta Hukkis tuli. Katsoimme ojan penkat ja muut. Tulimme t-risteykseen. ‘’Me lähdemme Julian kanssa oikealle, menkää te vasemmalle’’, Petra sanoi. Menimme vähän matkaa Milan kanssa ja vastaan käveli jalkaansa nilkuttava Lispe. ‘’Sattuuko sinuun?’’, Mila hätäili. ‘’Njoo, vähän tähän jalkaan’’, Lispe mutisi. Huomasin heti, että hän melkein itki. ‘’Tule pyörän selkään niin talutan sen tallille’’, Mila sanoi ja yhteistuumin autoimme Lispeä kapuamaan pyörälle. ‘’Lähden sanomaan Petralle ja Julialle’’, kerroin ja huristelin pois mopollani.
Löysin Julian ja Petran helposti. ‘’Lispe tuli meitä vastaan. Sen jalkaan sattuu vähän, tai ainakin se sanoi niin. Kyllä siitä huomaa, että siihen sattuu enemmän’’, kerroin. ‘’Me tullaan heti!’’, Petra sanoi. Petra pyöräili tuhatta ja sataa risteykseen, josta huomasimmekin Milan ja Lispen menevän kohti tallia. Lispe kuuli ensimmäisenä moponi äänen ja kääntyi katsomaan. ‘’Mitä se hevonen teki? Laitan sen kyllä teuraaks tänään!’’, Petra murisi. ‘’Me vaan ravattiin ihan rennosti tota tietä ja sitten joku s*atanan mopoilija poika ajoi tien yli pellolle. Arvaappa mitä Hukkis siihen sanoi? Se kääntyi suoraan vauhdista ja minä lensin ojaan’’, Lispe selosti. Kaikki katsoivat uhkaavasti minua. ‘’Mitä? Minä olin tallilla koko ajan!’’, puolustin. ‘’Se on kyllä totta...’’, Mila tuumi. Petra kyseli koko matkan Lispeltä sattuiko ja minkälainen se poika oli.
Tallilla minun piti kantaa Lispe taukohuoneen sohvalle. Mila kävi sillä aikaa hakemassa jäitä ja sidetarpeita. Nilkka oli turvonnut todella paljon. Naiset jäivät hoitamaan Lispeä, kun itse lähdin parkkipaikoille. Nostin kypärän päähäni ja lähdin pöristelemään kotiin.
Antonio ja Chinook's Whyalla #1
|
|
|
Post by Lispe on May 26, 2014 19:43:20 GMT 2
#Antonio Perjantai 23.5.2014 ''Maastoilun riemua'' Huokaisin helpotuksesta riisua nahkatakin yltäni. Mopoillessa en raaskinut ajaa t-apidalla ja shortseilla. Vetäisin tuulihousut jalastani, joiden alta paljastui sini ruudulliset shortsit. Avasin vähän lämmenneen coca cola tölkin repustani ja kulautin siitä paljon kurkkuuni. Otin repun mukaani ja lähdin kohti tallia.
Karsinaa ei ollut siivottu, joten laskin juomani maahan ja hain kottikärryt. Siivosin karsinan nopeasti, ehkä hieman tarkkaamattomasti, sillä jokin, tai oikeastaan joku pyöri mielessäni. Kärräsin lannat lantalaan. Palasin tallille juomaan kokikseni loppuun ja lähdin sitten hakemaan Villaa.
Tamma huiski hännällään ötököitä tarhan portilla. Villa pärskähteli ja hörisi, kun nappasin sen kiinni. Ulla jäi syömään heiniään tarhaan. Huomasin tallin ovella tutun näköisen tytön. Lispe katseli kentälle, jossa Satu antoi Ninnin ja varsan juosta. Yritin kävellä mahdollisimman hiljaa tytön luokse, mutta Villan pärskiminen paljasti meidät. ''Hehe, hyvä yritys!'' tyttö nauroi. Annoin pienen pusun Lispelle, joka kuitenkin varoitteli Milasta. ''Lähdetkö maastoon minun ja Villan seuraksi?'' ehdotin. ''Huhulla taitaa olla tänään tunti. Kysyn Milalta saisinko lainata jotain muuta'', Lispe hymyili. Minun olisi niin tehnyt mieli muhi... Suudella tyttöä, mutta ihan vain turvallisuuden vuoksi en kehdannut. Ties vaikka sillä hullulla naisella olisi valvontakamerat täällä... Jätin Villan hetkeksi karsinaan, kun lähdimme etsimään Milaa.
Löysimme naisen makoilemassa aurinkotuolissa hattu silmillä. Lispe hihitteli ja asteli lähemmäksi Milaa. ''HUOMENTAAA!!'' Lispe karjaisi, tai ehkä pikemminkin nauroi. ''Mitäs helvettiä!?'' Mila murisi ja hyppäsi pystyyn. ''Niin, voinko lähteä Zanzalla maastoon Antonion kanssa?'' Lispe kysyi. ''Saakeli, tommosen takia pitää herättää puolikuollutta...'' Mila sanoi mutta sanoin siihen väliin ''alkoholistia?''. ''Meinasin sanoa naista, mutta kiitos'', Mila jatkoi. ''Eli?'' Lispe muistutti. ‘’Zanzalla ei taida olla tänään tunteja, eikä Rudilla, niillä kun ei ole edes hoitajia. Valitse niistä’’, Mila selitti. ‘’Otan Zanzan!’’ Lispe innostui. Tyttö vetäisi minut mukaansa. Mila huokaisi ja jäi nukkumaan aurinkotuoliin.
Lispe lähti hakemaan Zanzaa, kun minä jäin varustamaan Villaa. Harjasin tamman nopeasti, ilman mitään sählinkiä. Kaviot puhdistuivat helposti, kuten myös varusteiden heittäminen selkään. Villa nukkui paikoillaan, eikä välittänyt mistään mitään. Tamma nosti päätään, kun kuuli kavioiden astelun betonia vasten, olimme nimittäin sopineet että Lispe tulee varustamaan Zanzan yksityisten puolelle. ‘’Miten sulla noin kauan meni?’’ ihmettelin. ‘’Tää ei antanut ihan helposti kiinni’’, Lispe mutisi. Naurahdin ja lähdin hakemaan etusuojia Villalle. Löysin kahdet suojat. Turkoosit ja ruskeat. Ei ainakaan turkoosti, joten… Nappasin hyllystä ruskeat etusuojat ja lähdin takaisin Villan luokse. Lispe oli jo valmis, itse kiinnitin suojat tamman jalkoihin. ‘’Mennään!’’ käskytin.
Lispe pääsi ilman punttausta selkään, sinäänsä harmi… Kiristin vyön ja hyppäsin sitten selkään. Sain säätää jalustimia hieman pidemmiksi. Satulat natisten lähdimme kävelemään maastoon. Kävelimme vierekkäin ja Lispe selitti, että kävisimme laukkaamassa kaksi isoa mäkeä ja vähän kahlaamassa järvessä. ‘’Älä sitten tipu! Kerran minä sinut jo pelastin’’, sanoin ja vinkkasin silmää. ‘’Sinä vain näit Hukkiksen ja löysit minu!’’ Lispe nauroi kehottaessaan Zanzaa raviin. ‘’Ja kannoin kuule sinut sohvalle’’, vastasin. Tyttö vain nauroi. Ravasimme hiljalleen hiekkatietä pitkin. Aurinko porotti suoraan taivaalta, eikä pilvistä ollut tietoakaan. Villa luimi sivulla tulevalle Zanzalle. Heti piti kiihdyttää vauhtia, jos Zanza tuli yhtään lähemmäksi. Siirsimme hevoset käyntiin ennen mutkaa, sillä sieltä kuului kauheaa murinaa ja rapistelua. ‘’M-mikä toi on?’’ Lispe pelästyi. Pusikosta hyppäsi ruskea koira suoraan hevosten kimppuun. ‘’Sooo...’’ rauhoittelin Villaa. Zanza oli jo ottanut ja lähtenyt Lispen roikkuessa selässä. Koira hyppi Villan ympärillä haukkuen ja rähisten. ‘’Ala mennä! Saatanan rakki!’’ karjuin. Koira vain jatkoi ja jatkoi, eikä Zanzaa enää näkynyt. Villa ei tykännyt yhtään, vaan tepasteli paikoilaan ja meinasi peruuttaa rakin päälle. Metsästä kuului huutoa ja viheltelyä. Taisi omistaja tulla hakemaan koiransa… ‘’Anteeksi todella paljon! Vio karkasi eikä totellut mitään. Onneksi ei hevosesi lähtenyt’’, kolmekymppinen mies huokaili ja otti rakkinsa kiinni. ‘’Joo ei minun hevoseni, mutta ystäväni kyllä’’, mutisin ‘’Lähden etsimään häntä’’ jatkoin. ‘’Anteeksi!’’ mies huusi vielä, kun ravasin suuntaan, mihin Zanza oli lähtenyt. Huutelin Lispeä ja Zanzaa. Kuulin kiroilua ja näin Lispen taluttavan Zanzaa. ‘’No, miten kävi?’’ kysyin. ‘’Tipuin pukista persuksilleni ja tämä juoksi syömään’’, Lispe sanoi. ‘’Ei se näytä ontuva, hyppää vaan selkään’’ hymyilin. Lispe hyppäsi valitellen selkään ja matka jatkui.
Kävimme laukkaamassa pari pitkää mäkeä. Tulimme sitten suoraan tallille. Hyppäsin alas selästä ja löysäsin vyötä. ‘’Pestään nää molemmat’’, ehdotin. Lispe nyökkäsi vastaukseksi. Talutimme hevoset yksityisten puolelle. Käänsin Villan ensimmäiseksi pesukarsinaan, jossa aloin riisumaan tammaa. Varusteet olivat helposti paikoillaan kuin myös letku auki. Villa kuopi ja lähti karkuun vettä. Komensin tammaa, joka totteli nopeasti. Suihkutin Villan kokonaan läpi, jonka jälkeen otin tamman hetkeksi karsinaan. Lispe huuhteli innokkaan Zanzan, joka yritti leikkiä vedellä. Heitimme tammat tarhoihin, jonka jälkeen rojahdimme taukohuoneeseen.
Hetken ajan jäimme juttelemaan taukohuoneeseen muiden hoitajien ja yksityisten omistajien kanssa. Tutustuimme kahteen uuteen tyttöön, Jennyyn ja Caridaan, jotka olivat tuoneet hevosensa tänne. Carida oli kova puhumaan, kun pääsi alkuun. Pari kertaa sain myös vinkata, etten ollut kiinnostunut hänestä. Lispe ja Jenny saivat heti jutusta kiinni, kun Lispe selosti tallista ja itsestään kaikenlaista. Puhelimeni viestiääni kuului taskustani, joten kurkkasin sinne. Kaverini kutsui katsomaan leffaa, joten sanoin tytöille heipat. Annoin Lispelle pienen pusun poskelle, jonka Mila kuitenkin huomasi ‘’ANTONIO!! Ei meidän edessä!’’ Mila karjui. Virnistin vain naiselle ja huomasin, kun puna nousi Lispen poskille.
Antonio & Chinook's Whyalla #2 //Tuli vähä myöhässä
|
|
|
Post by Lispe on Jun 2, 2014 14:37:09 GMT 2
#Antonio 31.5.2014 ''Este treenejä kera vanhojen tuttujen''
Kesäloma alkoi ja ensi vuonna abina! Lähdin suoraan koululta ajamaan tallille, vaihtovaatteet repussani. Sää olisi voinut olla aurinkoisempi, mutta se ei estetreenejä haitannut! Päätin kuitenkin aloittaa varovaisesti, koska Villa tuli vasta mammalomalta. Tosin, olihan sillä jo tunteja menty… Ajelin juuri ja juuri likennemerkkejä totellen tallille. Parkkeerasin moponi parkkipaikoille, jossa huomasin myös eläinlääkärin auton.
Löysin heti tuntihevosten puolilta Milan, eläinlääkärin ja Ritan seisomassa käytävällä. Eläinlääkäri ei näyttänyt kovin totiselta, joten uskalsin mennä kysymään mikä tilanne. ‘’Löysin sen potkimassa ja näykkimässä mahaansa. Kuuntelin ähkyn merkeissä suolistoääniä, joita ei kuulunut’’, Mila selitti. ‘’Nyt vain odotellaan että Rita kakkaa, ja sitten vaara on ohi. Jos hevonen ei vuorokauden sisällä ulosta, annetaan uusi kipulääke. Jos ei sittenkään, niin klinikalle tai kuoppaan’’, eläinlääkäri kertoi. ‘’Noh, toivotaan parasta. Muistaakseni tällä on ennenkin ollut ähky, eli on taipumusta siihen’’, Mila sanoi. Eläinlääkäri antoi laskun ja lähti sitten. ‘’Tätä pitää nyt vaan kävelyttää eikä saa antaa yhtään syödä’’, nainen jatkoi. ‘’Minä voin kyllä kävelyttää. Saa estetreenit siirtyä muulle päivälle’’, ehdotin. ‘’Voisitko tosiaan? Kiitos!’’ Mila kiitteli, aivan kuin ei olisi edes yrittänyt houkutella minua. Otin riimun-narun maasta ja irroitin Ritan päitsistä narut. Lähdin taluttamaan Ritaa ulos Milan mennessä tärkeisiin puuhiinsa. Paskat, vetää hirsiä sohvalla tai kuhertelee Jessen kanssa!
Kävin Ritan kanssa tutustumassa kaikkiin mahdollisiin tilan paikkoihin. Lantalaan, leirimökkiin, Milan talon terassiin, sekä tietysti uuteen pässiin! Rita haisteli Hakkaraista aidan läpi. Pässi olisi voinut tulla lähemmäksikin, mutta nirppanokka päätti että nyt riitti ja potkaisi alalaudan rikki. Sain laudan nostettua jotenkin paikoilleen, ettei Hakkarainen ihan heti lähtisi sieltä. Pitääpä sanoa Markukselle asiasta…
Puolentoistatunnin kävelytys riitti Ritalle ja tamma paskanti Milan terassille kun olimme siellä uudella kierroksella. Toivotaan ettei Mila suutu… Lähdin etsimään Milaa, joka löytyikin odotetulla tavalla kuorsaamassa sohvalla. Ai että oli kuuma, Milakin varmaan haluaisi viilennystä. Viritin Ritan kiinni puomiin ja kaadoin hiljaa kylmää vettä termospulloon. Kaadoin veden Milan päälle, joka pomppasi heti ylös.
‘’Saatana teidän kanssa, ei täällä enää uskalla olla kun mitä tahansa voi tapahtua!’’ nainen karjui. ‘’Niin että Rita paskanti teidän terassille’’, sanoin tyynenä. Tai ainakin yritin. ‘’Niin MINNE!?’’ Mila varmisti. ‘’Teidän terassille! EIkös sen nyt voi laittaa karsinaan ja antaa vähän heinää. Alkaa neiti nimittäin olla aika nälissään’’, kysyin. ‘’Sinä saat sen terassin sitten putsata ettei siellä haise yhtään!’’ Mila mutisi ‘’ja joo, laita karsinaan ja yksi lintti heinää’’, nainen jatkoi. Nyökkäsin ja viskasin tamman karsinaan mutustelemaan heiniään. Seuraavaksi terassin kimppuun…
Sain Milalta mäntysuopaa ja sangon, jossa oli haaleaa vettä. Nainen oli myös käteeni tunkenut harjan, jolla saisin hinkata terassia. Olin jo ottanut kasan kottikärryihin kuskaten sen lantalaan, joten kävin siis toimeen ja upotin harjan sankkoon, josta kolmas osa vesistä nousi pois. Painoin harjaa kovasti puiseen terassiin ja liikuttelin sitä. Viheltelin ja hyräilin samalla. Inna tuli tukka pystyssä ja selvästikkin yöasu päällä ihmettelemään mitä teen. ‘’Voisit hinkkailla sitä terassia vähän hiljemmin, jotkut yrittää nukkua!’’ Inna komensi. ‘’Taisi olla rankka yö kun vielä kahdeltatoistakin nukuttaa!’’ nauerkelin. ‘’Turpa kiinni ja hommiis siitä!’’ Inna karjaisi ja paukautti oven kiinni.
Terassi oli nopeasti puhdas, joten lähdin takaisin tallille sanko ja harja käsissäni. ‘’Valmis!’’ hihkaisin taukohoneen ovelta. ‘’Hyvä! Ja minä tiedän ketä syyttää jos siellä haisee se paska...’’ Mila murisi. ‘’Onko Rita ok?’’ kysyin. ‘’Joo. Ääniä kuuluu ja uskalsin sen jo tarhaankin heittää. Kiitos muuten avusta!’’ Mila sanoi. Hymyilin vain ja lähdin sitten hakemaan Villaa.
Tamma hörisi minulle jo portilla. Tain oikeastaan tammat, koska Ullakin seisoi portilla odottamassa hakijaansa. ‘’Sori Ullapulla, Innalla on muuta puuhaa’’, harmittelin virnuillen. Nappasin Villan kiinni ja hätistelin Ullan pois. Talutin iloisen tamman ulos puomille toivoen, että kohta alkaisi paistaa. En ollut hakenut Villan tavaroita puomille, joten toivoin, että tamma ei älyisi karata. Huomasin kuitenkin Jennyn kävelevän vihellellen tallia kohti. ‘’Moi jenny!’’ tervehdin. Tyttö katsoi ihmeissään minua, mutta tervehti sitten takaisin. ‘’Haluaisitko tulla pitelemään vähäksi aikaa Villaa, ettei se karkaa? Pari minuuttia vain’’, hymyilin. ‘’Noh, pakkohan se on’’, Jenny nauroi. kiitin tyttöä ja lähdin hakemaan tavaroita.
Nappasin suitse olkapäälleni, satulan kädelleni ja harjapakin jossa oli suojat toiseen käteeni. Rojautin tavarat maahan, mutta satulan jätin puomille. Kiittelin vielä Jennyä joka varoitteli, että saisin korvata tämän hänelle. Naureskelin vain ja aloin harjaamaan Villaa. Harjasin melkein puhtaan tamman nopeasti. Heitin satulan kera vihreän satulahuovan tamman selkään. Puhdistin kaviot ennen kuin laitoin turkoosit suojat ruunikon jalkoihin. Työnsin kuolaimet Villan suuhun ja laittein rauhassa hihnat kiinni. Tajusin unohtaneeni kypärän taukohuoneeseen, joten otin Villan mukaani ja lähdin hakemaan sitä ulkokautta. Markus ryysti kahvia taukohuoneessa joten pyysin miestä heittämään mustan kypärän minulle. ‘’Hei Markus, lähetkö kantamaan esteitä kentälle?’’ ehdotin ukolle. ‘’Eipä mulla muutakaan tekemistä ole, ellei tuo valtiatar keksi jotain yhtä järkevää kun ikkunoiden peseminen’’, Markus nauroi.
Käskin miehen kantaa okseri, kaksi pystyä ja vesimatto kentälle. Autoin Markusta sen verran, että kannoin puomit miehen apuna kentälle. Käskin laittaa okserin pitkälle sivulle, kaksi pystyä jonka toisen alla oli vesimatto toiselle pitkälle sivulle sarjaksi kahdella laukalla ja yhden okserin kokorataleikkaalle siten, että se hypättäisiin sivuttain. Kiitin markusta, joka kertoi että olin kaljan velkaa kunhan sellaisen saisin ostaa. Säädin korkeukset meille sopiviksi. Eli okseri 80cm, sarjan molemmat pystyt 90cm ja kokorataleikkaalla oleva pysty 80cm.
Hyppäsin natisevaan satulaan, säädin jalustimet estejalustimiksi ja lähdin kävelemään. Koska huomenna hevosilla olisi vapaapäivä, tehtäisiin nyt ihan reippaat treenit, vaikka aikeisemmin olin ajatellut mennä varovaisemmin. Kävelin pari kierrosta asettaen kulmissa sisälle. Nostin ravin pääty-ympyrällä keventäen. Pari kierrosta menin sisälle asettaen, jonka jälkeen nostin laukan. Villa laukkasi reippaasti ja käyttäen myös takajalkojaan. Vaihdoin ravissa ympyrän keskihalkaisijalla suuntaa, jossa ravasin taas hetken ja nostin sitten laukan. Villa ei taipunut vasempaan suuntaan yhtä hyvin, joten sain tehdä sisäpohkeella ja sisäohjalla paljon toitä. Villa yritti taipua takapäällä ulospäin, joten ulkopohje oli myös kovilla. En kehdannut heti kuluttaa tamman voimia, joten kävelin hetken uraa pitkin.
Tulin ensimmäisenä okserin. Villa ei ollut reipas vaan pikemminkin vauhkoontunut. Sain pidätellä sitä ettei ihan kaahotettaisi pitkin kenttää. Hyppy oli voimakas ja lähti juuri oikealta paikalta. Taputin Villaa ja jätin okserin hetkeksi aikaa, sillä se meni niin hyvin. Seuraavaksi oli kokorataleikkaalla olevan pystyn vuoro, jota ainakin Hollannissa sanottiin laukanvaihto pystyksi. Tulin pystyä oikeaan kierrokseen. Käänsin M:ästä pystylle. Ohjasin Villan keskelle siten, että hyppäisimme sen vinosti. Viimeinen askel ennen hyppyä oli hieman pieni, mutta Villa korjasi sen hienosti. Laukka vaihtui samalla, kuten olin odottanutkin. Taputin Villaa kaulalle ja siirsin tamman L:ässä ravin kautta käyntiin. Kuulin kentän laidalta taputuksia. käänsin katseeni jossa huomasin Milan ja Jessen. Kävelin kaksikon luokse. ‘’Vau! Te meette tosi hienosti. Villa on tosi innoissaan’’, Mila kehui. ‘’Kieltämättä, mutta muista pitää pohkeet kiinni esteelle mennessä, Villa on hyvä kieltämään’’, Jesse varmisteli. ‘’Kiitti vinkistä’’, sanoin ja lähdin seuraavalle tehtävälle.
Sarjan tulimme kaksi kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla Villa otti yhden askeleen puolikkaalla lisäaskeleella. Annoin Villan kävellä sillä aikaa, kun suunnittelin rataa. Rata menisi näin: Oikeassa kierroksessa okseri, jatketaan sarjalle, laukanvaihto este ja viimeiseksi okseri. Nostin laukan S:ästä. Villa hyppäsi okserin taas nätisti ja ilmavasti. Painoin ulkopohkeen kaarteessa kiinni. Ohjasin Villan sarjalle, jossa sain hieman hidastella, että väliin tuli tasan kaksi askelta. Tällä kertaa sain ohjastaa sisäpohkeella enemmän, koska Villa olisi halunnut kääntyä jo C:stä pystylle. Istuin tiukasti satulassa ja muistin pitää pohkeet kiinni, kuitenkin niin etten tuuppaisi Villaa. Hyppy tuli taas vallan mainiosti, kuten laukan vaihtokin. Viimeisenä okseri. Laukkasi tavallisesti kohti estettä, hieman niin että ‘’kyllähän tämä viimeisenä menee’’. Eipä mennyt, vaan Villa jarrutti ja lensin selälleni okserin sekaan. ‘’Ai jumalauta!’’ karjaisin. Selkääni sattui jumalattomasti. Kömmin ylös pitäen edelleen Villan ohjista kiinni. Tamma ilmiselvästi nauroi sisäisesti! Hyppäsin takaisin satulaan, vaikka selkääni koski aivan valtavasti. Hyppäsin vielä okserin ja annoin sitten Villan kävellä.
Otin loppuravit molempiin suuntiin vain pyöritellen parit voltit. Toinen maastoryhmä oli tulossa kentälle, joten lähdin talliin heidän tieltä sanoen Helenalle samalla, että korjaisin esteet kohta pois. Aurinko paistoi pilvien välistä, joten jätin Villan taas puomille. Riisuin tammalta nopeasti varusteet pois. Villa oli sen verran hikinen, että ohjasin sen suoraan pesupaikalle. Huuhtelin tamman läpikotaisin. Villa nautti pesusta ja tykkäsi leikkiä vedellä, kun suihkutin sitä tamman suuhun. Nappasin korista hikiviilan, jolla vetelin Villan suurimmaksi osaksi kuivaksi. Heitin sitten tamman Ullan kanssa tarhaan, jossa se meni heti piehtaroimaan.
Korjailin Villan varusteet puomilta pois, jotka vein sitten varustehuoneeseen omille paikoilleeen. Seuraavaksi lähdin kentälle purkamaan esteet. Näin heti tallin ovelta tutun ponin, Rudin. Tietysti olin tuon tamman nähnyt täällä ennenkin, mutta olin sen muuallakin nähnyt. Huomasins elässä ratsastavan punatukkaisin tytön liiankin tutuksi…. Hiljaa kävelin kentän laidalle varmistamaan asian. kyllä, olin oikeassa. Selässä keikkui Aino, entinen tyttöystäväni. Rudi oli hänen ja isoveljensä poni, ainakin ennen. Näköjään hän kävi rudia täällä liikuttamassa… ‘’Katos Aino, mitäs sä täällä?’’ hymyilin ja kapusin aidan päälle. ‘’Oho Anton! Eipä olla pitkään aikaa nähty’’, Aino sanoi. ‘’Mitä sä täällä, ootko hakemassa ruusukehaitasi takasi?’’ naureskelin. ‘’No en, kun vähän käyn liikuttamassa’’, Aino nauroi ‘’lähtisitkö joku päivä maastoon, vähän kuulumisia juteltas?’’ tyttö jatkoi, selvästi flirttailevasti. ‘’Tietyisti! Hevoset lähtee viikon päästä laitsalle, että jos sitä ennen?’’ suostuin. Tiedä sitten mitä Lispe sanoo... Huomasin silmäkulmastani, että Eljas saapui paikalle. ‘’Taidan tästä lähteä...’’, mutisin, mutta en kerennyt lähteä, sillä Eljas kerkesi tulla luokseni. ‘’Mitäs tämä liero täällä tekee?’’ Eljas murisi pikkusiskolleen. ‘’Idiootti! Se ei oo mikään liero!’’ Aino huusi. ‘’Ihan vaan vinkkinä, että en luota yhtään tuohon ja sinuna pysyisin erossa siitä’’, Eljas mutisi ja loi tappavan katseen minuun. ‘’Minä luotan ja en varmaan pysy. Sinä et todellakaan tule mihinkään pusikoon vahtimaan kun me mennään Antonion kanssa maastoon, eikä kaveri mielessä!’’ Aino selosti veljelleen kuin viimeistä päivää. ‘’Ai mitä!?’’ Lispe karjaisi. En ollut edes tajunnut tytön tulevan paikalle… ‘’Tuota, minä ainakin meinasin mennä kaveri...’’, selitin Lispelle, joka kuitenkin keskeytti minut. ‘’Varmasti! Mene vaan, en edes halua tietää mitä siellä tapahtuu’’, Lispe tiuskaisi ja lähti tallille. Voihan paska, mitäköhän tästä tulee…
Antonio & Chinook's Whyalla #3
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 19, 2014 11:46:22 GMT 2
"Mustat! Sä et enää koskaan saa omaa väriäs takas!" Aada huusi puhelimeen. "Halusin vähän vaihtelua" selitin. Odottelin mustan hiusvärin kuivumista. Olin aina halunnut mustat hiukset ja nyt sain ne. "Sori, mun pitää mennä! Toi väri on ollu mun pääs jo 50 minuuttii. Moikka!" huusin puhelimeen ja painoin punasta. Sitten kipaisin kylppäriin. Aloin huuhdella hiuksiani ja lopuksi laitoin vielä hoitoaineen ja huuhtelin senkin pois. Otin pyyhkeen, puristin enimmät vedet pois hiuksista ja kaivoin hiustenkuivaajan esiin. Aloin kaikessa rauhassa kuivailla hiuksia, kunnes Sami, huskymme, hyppi kylppäriin. Sitten, ennen kuin kerkesin ajatella mitään, se hyppäsi kuraisine tassuineen selkääni vasten. "Äiti! Samin tassut on ihan kuraset! Sä saat pestä tän valkosen topin!" huusin äidille. En oikeastaan ollut vihainen, vain surullinen. No, en olisi kuitenkaan voinut laittaa valkoista paitaa tallille. Kun olin saanut hiukset kuivattua, vedin jalkaani farkut ja puin sinisen hupparin. Hain makkarista repun ja nakkasin sinne keittiöstä omenan ja yhden Fanta-pullon. Sitten sidoin kengännauhat ja menin ulos. Kylmä tuuli tervehti minua ovella. Hytisin kylmästä ja nousin violetin joponi kyytiin. Lähdin pyöräilemään pitkin pikkuteitä tallille. Aurinko paistoi, mutta ulkona oli erikoisen kylmä ilma. Ehkä noin seitsemän astetta lämmintä?Taivaallakin oli mustia pilviä. Näin jo tallin ja aloin pyöräillä lujempaa. Sitten huomasin sen. Upea ruunikko hevonen hirnui minulle kun pyöräilin ohi. "Vau! Tuo on varmasti Villa!" sanoi ja pysähdyin hetkeksi ihailemaan sitä. Päätin kuitenkin pian jatkaa, sillä halusin äkkiä päästä hoitamaan sitä. Jätin pyörän tallin seinustalle ja kipaisin sisälle talliin. Saavuin ilmeisesti taukohuoneeseen. Tervehdin paria ihmistä, jotka istuivat sohvalla. Heitin reppuni huoneen nurkkaan ja lähdin varustehuoneeseen. Löysin äkkiä Villan harjat ja otin ne mukaani. Villan karsina oli ihan pesupaikan vieressä. Jätin harjat karsinan oven eteen ja otin riimunnarun mukaani. Matkalla hakemaan Villaa hyräilin itsekseni. Villa oli jo portilla minua vastassa. Tarjosin sille porkkanan ja vedin riimun sen päähän. "Oletpa sä kaunis... mä oon muuten sun uus hoitaja". Hymy levisi kasvoilleni kun sain sanoa noin. Hoidin ihan oikeasti tätä upeaa hevosta! Lähdin taluttamaan Villaa talliin. Riimunnarun pudin löysällä sillä Villa seurasi minua kuin koira. Kaviot kopisivat lattiaa vasten. Käänsin Villan ympäri karsinassa ja otin riimun pois. Olin lukenut sen sivuilta, että se voi olla vapaana hoidettaessa. Enkä epäile sitä yhtään! Aloin puunaamaan Villan ruskeaa karvaa. Villa oli ilmeisesti piehtaroinut, sillä se oli aika kurainen. Vaihdoi karkean harjan kumisukaan ja irroitin sillä enimmät liat. Villa seisoi nätisti paikoillaan. Sitten havahduin askeliin. Joku nainen pysähtyi Villan karsinan eteen. "Oot varmaan Michaela?" nainen sanoi. Nyökkäsin ja hymyilin . "Mä oon Mila. Tallin omistaja... Oho! Villa on vissiin piehtaroinut!" Mila naurahti. "Jep. Oon jo saanu toisen puolen puhtaaks" kerroin nauraen. "Oli kiva tutustuu, mut mä meen nyt." Mila ilmoitti ja lähti. Otin kumisuan ja jatkoin puunaamistani. Kun olin saanut kuran irti, vedin karvan vielä pölyharjalla läpi. Sen jälkeen kampasin Villan harjan ja hännän. Otin lopuksi pehmeän harjan, jolla harjasin Villan pään. "Vielä kaviot" sanoin ja otin iloisena kaviokoukun. Villa nosti jalat hyvin, eikä pannut vastaan. Kura olikin hyvin tiukassa, mutta sain sen kuitenkin irti Olin saanut työni valmiiksi. Jätin Villan hetkeksi karsinaan ja vein harjat takaisin varustehuoneeseen. Sitten rynnin tauokohuoneeseen ja aloin kaivaa reppuani. Löysin etsimäni: omenan ja limsan. Söin omenan ahnehtien ja join puolet limsasta. "Välipala syöty. Nyt enää Villa ulos" sanoin. Menin reippaana Villan luo ja laitoin sille riimun. Silittelin hetken tamman kaulaa. Se oli niin kaunis! Sitten talutin sen tarhaan. Taas se seurasi kuin koira. Avasin portin ja käänsin Villan. Suukotin vielä tamman turpaa ja laitoin portin kiinni. Kävelin sateen kasteleman tallipihan poikki. Huomasin vasta nyt, että oli myös satanut. Hain sisältä reppuni ja moikkasin vielä lopuksi Milalle. "Miten sujui?" Mila kysyi. "Hyvin! Villa on tosi ihana!" iloitsin. "No hyvä" Mila sanoi. Hain pyöräni ja lähdin polkemaan kotiin. Vilkutin vielä Villalle. "Huomenna nähdään!" huusin kauniille tammalle joka katsoi minuun. Ihan niin kuin se olisi ymmärtänyt! Viisas Villani <3 // Se musta ei lähe sitten millään siitä päästä! Terveisin kokemusta on. Mutta oikein kiva aloitus. Vuorosanat kannattaa alottaa aina uudelta riviltä, niin "helpottaa lukemista". - Mila -
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 20, 2014 13:35:24 GMT 2
Heräsin herätyskelloni pirinään. Hiljensin sen ja nousin ylös. Sain äidiltäni vihaisen mulkaisun. "Sori. Haluun tallille kuudeks. Ja otan Samin mukaa." sanoin hymyillen. "Kuka herää viideltä ehtiäkseen tallille?" Äiti kysyi ja jatkoi sitten uniaan. Juoksin keittiöön ja otin muropaketin kaapista. Kaadoin vihreään kulhoon suklaamuroja. Lisäsin murojen sekaan vielä maitoa. Vein kulhon äkkiä pöytään. Söin murot viidessä minuutissa. Jätin kulhon pöytään ja kiiruhdin vessaan. Otin pyöreän harjan, harjasin hiukset ja vedin keskijakauksen. Sitten pesin äkkiä hampaat. Hiivin hiljaa mutta nopeasti makkariin ja vedin jalkaani farkut. Sitten vaihdoin yöpaidan T-paitaan ja vedin T-paidan päälle vielä hupparin. Heti kun olin päässyt pois makkarista, ryntäsin ovelle. Laitoin Converset jalkaan ja otin Samin kaulapannan. "Sami!" huusin sellaisella äänellä, ettei äiti heräisi. Nuori husky jolkotteli makkarista. Laitoin sille pannan. Reppuni oli jo valmiiksi pakattuna ovella. Olin pakannut sen jo eilen. Repussa oli juomista, hotdog, omena ja koiranruokaa. Niin, ja tietenkin hihna! Avasin oven ja Sami sinkosi ulos. Lähdin pyöräilemään ja Sami juoksi vierelläni. Aina välillä pysähdyin odottamaan, että koira tekisi tarpeensa. Ulkona oli hiukan viileää, muttei satanut, eikä tuullut.
Kun saavuin tallille, kello oli viittä vaille kuusi. Jätin pyöräni samaan paikkaa kuin eilen ja kiiruhdin talliin. Tällä kertaa jätin reppuni Villan karsinan eteen. Huomasin jonkun tallintyöntekijän ja menin hänen luokseen. "Moi! Mä tulin auttamaan tallihommissa!" kerroin. "Okei. Voit antaa hepoille aamukauroja." hän sanoi. Lähdin hakemaan kauroja. Menin kaurojen kanssa Villan karsinan luo. "Täs on sulle kauroi" sanoin ja Villa hörähti ystävällisesti. Kävin antamassa kauroja myös Meridalle, Brendalle ja parille muulle. Sami hyppi välillä vieressäni. Muuten se nukkui jossain. Joku yskähti yhtäkkiä selkäni takana. "Voit nyt alkaa viedä heppoja ulos" nainen sanoi. Hymyilin ja otin Villan riimunnarun. Avasin karsinan oven ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Talutin Villan tarhaan. Sitten hain muitakin heppoja. Viimeisenä hain Vika nimisen hevosen. "Sä olet tosi komee!" kehuin.
Naista ei näkynyt missään, joten etsin käsiini tallin aikataulun. Seuraavaksi pitäisi siivota karsinoita. Hain kottarit ja tallikon. Menin taas ensimmäiseksi Villan karsinan luo. Siivosin sen huolellisesti. Sitten siirryin toisen karsinan luo ja siivosin senkin. Siivosin noin kahdeksan karsinaa. Sen jälkeen vein kottarit ja tallikon pois. Muistelin listaa. Ainiin! Nyt oli tallin siivousta. Otin harjan ja lakaisin tallikäytävän. Ensin kuitenkin kastelin sitä vähän, ettei pöly kävisi hevosten henkeen. Sitten järjestelin varusteita. Kun ollin vienyt heinät tarhoihin, katsoin kelloa. Oho! Kello oli 15.49! Ruokatauko! Kävin syömässä hotdogin ja annoin Samillekkin ruokaa.Sitten menin katsomaan estetuntia. Tunnilla oli Villa, Kassu, Tuikku ja Merida, jos nyt oikein muistin. Villa hyppäsi oikein hienosti! Tunti näytti tosi kivalta. Ensin he menivät jumppaa, sitten korotettuja puomeja ja sitten oksereita. Tunnin jälkeen tarjouduin hoitamaan Villan ja sain hoitaa sen. Aloin riisua suitsia. Villa tönäisi minua leikkisästi turvallaan. Hihitin. Sitten otin vielä satulan ja suojat pois. Kävin pesemässä kuolaimet ja kokosin suitset. Sitten vein varusteet varustehuoneeseen. Palasin hoitamaan Villaa. Päätin pestä sen, koska se oli todella hikinen. Villa seisoi nätisti paikallaan. Välillä se nosteli takajalkojaan. Vedin enimmät vedet pois raipalla, kun en muuta löytänyt. Sitten vein Tamman vielä hetkeksi tarhaan. Kännykkäni alkoi soida. "Kotiin." kuulin kännykästä. "Nyt jo?!" huudahdin surullisena. "Nyt" äiti vastasi. "Okei" sanoi ja painoin punaista. Suukotin Villan turpaa. Huomenna nähdään, ajattelin hain reppuni ja pyöräni. "Sami! Lähetää!" huusin. Sami tuli ja lähdin kotia kohti. Minun oli silti vielä pakko vilkuttaa Villalle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 26, 2014 19:37:51 GMT 2
Laitoin autonoven kiinni, ja äiti kaasutti pois. Otin Ceran talutushihnaa tiukemmalle, toki Cera osasi kulkea ilman hihnaa mutta Vaahterapolku oli nartulle uusi paikka, joten se olisi juossut heti omille teilleen. Sidoin Ceran tolppaan ja astuin talliin. Tallissa oli vain muutama hevonen, Villan karsina oli tyhjä. Tallin käytävää kyllä lakaisi joku, hän oli nuorehko nainen. - Anteeksi, mutta missä Villa on? Olen Villan uusi hoitaja, Emmi, kysyin naiselta. - Hei, minä olen Mila, Vaahterapolun omistaja. Villa on tarhassa, Mila kertoi minulle. Kiitin, ja lähdin tallista ulos. Kuljin tarhoille päin ja näinkin heti Villan. Se oli niin kaunis. Kävelin Villan tarhalle, tamma olikin jo portilla joten avasin porttia hieman, jotta pääsisin sen alta . Otin hupparin taskusta riimun-narun ja kiinitin sen Villan riimuun, lähdin taluttamaan Villaa talliin. Kun Villa oli karsinassaan, hain satulahuoneesta Villan harjat ja aloin sukia sitä samalla kertoen itsestäni. - Mä olen sun uusi hoitaja... Harjasin Villan karvan kiiltäväksi, puhdistin kaviot, selvitin sen harjan silkkiseksi ja selvitin hännästä kaikki takut. Jätin Villan karsinaan ja menin taas satulahuoneeseen. Otin Villan suitset ja aloin kiillottaa metalliosia, kiillotin ne nopeasti, koska sunnuntaina on sitten enemmän aikaa. Sitten menin takaisin Villan karsinalle ja päätin, että voisin siivota Villan karsinan. Vein siis sen takaisin tarhaan, jotta voin siivota karsinan kunnolla. Kun palasin talliin, tin kottikärryt ja talikon. Siivilöin talikolla Villan karsinan järjestelmällisesti pois lannat ja kokkareet. Kun olin valmis, vein kottikärryt ja talikon takaisin. Sitten muistin. Entä Cera? Menin puolijuoksua pihalle katsomaan, onko Cera karannut. Koira olikin makaamassa rauhassa pihalla, se oli heti tottunut uuteen paikkaan makaili rauhassa.Tohelo tarkkailemassa Ceraa kauempana mutta se ei nuorta koiraani haitannnut. Kävin vielä hyvästelemässä Villan, halasin sitä, lupasin tulevani pian takaisin. Sitten soitin äidin hakemaan minut kotiin, olin viettänyt tallilla viisi tuntia. ja alkoi jo olla nälkä. Seuraavalla kerralla ottaisin eväät mukaan ja viettäisin tallilla koko päivän.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2014 19:42:51 GMT 2
Kävelin tallin ovesta sisään, tänään oli sunnuntai, tulin ihan huvikseni tallille auttamaan koska voisin tänään siivota Villan karsinan ja vahata/ killottaa sen varusteet. Ensin hain kottikärryt ja talikon, sitten aloin putsata karsinaa. Kun olin valmis, kärräsin lastin lantalaan ja vein kottikärryt ja talikon takaisin. Sitten suuntasin satulahuoneeseen, jossa otin ensiksi Villan satulan.Pyyhin liinalla satulan puhtaaksi, jonka jälkeen vahasin satulan, jätin satulan kuivumaan. Sitten otin suitset, ensin purin ne, sitten pyyhin myös suitset ja kiillotin metalliosat. Kasasin suitset uudelleen ja laitoin ne telineeseensä. Sitten menin kuivaushuoneeseen, jossa tyhjensin pyykkejä koneeseen ja laitoin täyden koneen päälle. Kävelin taas talliin, tänään talli näytti ihmeen tyhjältä? Olin nähnyt vain Milan ohimennen, lakaisin vielä tallin käytävän. Kävelin tarhoille Villaa tervehtimään, rapsuttelin sitä pitkään, kun piti lähteä, halasin Villaa ja lähdin kävelemään kohti parkkipaikkaa...
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2014 14:13:36 GMT 2
Painoin autonoven kiinni ja kävelin kohti tallia. Ilma oli kivan raikas, työnsin kädet hupparin taskuun. Pitäisikö jo vaihtaa takkiin, etten vilustuisi? Kävelin talliin Villan karsinan luokse, siellähän se olikin. Rapsuttelin sitä jonkin aikaa, kunnes lähdin hakemaan harjat. Harjasin Villan hyvin, puhdistin sen jalat ja kaviot, selvitin harjan ja hännän takuista. Rapsuttelin vielä Villaa hetken, halasin sitä. Vein Villan tarhaan jotta voisin siivota sen karsinan. Taas jäin halailemaan ihanaa tammaa ja tarhaan viemisessä kului yht äkkiä puoli tuntia. Noh... hain kärryt ja talikon ja aloin siistä karsinaa, kädet puytuivat, mutta ei se haittaa... kärräsin lastin lantalaan ja palautin talikon ja kotyikärryt. Sitten menin taukohuoneeseen ja otin laukustani keksipaketin ja vesi pullon, join vettä ja söin pari keksiä. Sitten lähdin taas ulos kohti tarhoja. Ulkona oli minusta kylmä, kyllä se talvitakki pitää jostain hommata... kävelin tarhalle ja menin rapsuttelemaan Villaa, painoin kasvoni sen karvaan, se tuoksui ihanalta. Rapsuttelin vielä jonkin aikaa kunnes kännykkäni alkoi täristä taskussa.otin kännykän taskusta ja painoin sen korvalleni. - Tuletko sinä, vai et? Oletko katsonut kelloa? Olen odottanut sinua täällä puoli tuntia!kuului äidin vihainen ääni. Hymyilin itsekseni, lopetin puhelun ja halasin Villaa. Lähdin hakemaan laukkuni satulahuoneesta ja kiiruhdin kohti parkkipaikkaa. Oliko viisi tuntia mennyt näin nopeasti? En ollut yhtään muistanut katsoa kelloa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2014 14:13:53 GMT 2
Painoin autonoven kiinni ja kävelin kohti tallia. Ilma oli kivan raikas, työnsin kädet hupparin taskuun. Pitäisikö jo vaihtaa takkiin, etten vilustuisi? Kävelin talliin Villan karsinan luokse, siellähän se olikin. Rapsuttelin sitä jonkin aikaa, kunnes lähdin hakemaan harjat. Harjasin Villan hyvin, puhdistin sen jalat ja kaviot, selvitin harjan ja hännän takuista. Rapsuttelin vielä Villaa hetken, halasin sitä. Vein Villan tarhaan jotta voisin siivota sen karsinan. Taas jäin halailemaan ihanaa tammaa ja tarhaan viemisessä kului yht äkkiä puoli tuntia. Noh... hain kärryt ja talikon ja aloin siistä karsinaa, kädet puytuivat, mutta ei se haittaa... kärräsin lastin lantalaan ja palautin talikon ja kotyikärryt. Sitten menin taukohuoneeseen ja otin laukustani keksipaketin ja vesi pullon, join vettä ja söin pari keksiä. Sitten lähdin taas ulos kohti tarhoja. Ulkona oli minusta kylmä, kyllä se talvitakki pitää jostain hommata... kävelin tarhalle ja menin rapsuttelemaan Villaa, painoin kasvoni sen karvaan, se tuoksui ihanalta. Rapsuttelin vielä jonkin aikaa kunnes kännykkäni alkoi täristä taskussa.otin kännykän taskusta ja painoin sen korvalleni. - Tuletko sinä, vai et? Oletko katsonut kelloa? Olen odottanut sinua täällä puoli tuntia!kuului äidin vihainen ääni. Hymyilin itsekseni, lopetin puhelun ja halasin Villaa. Lähdin hakemaan laukkuni satulahuoneesta ja kiiruhdin kohti parkkipaikkaa. Oliko viisi tuntia mennyt näin nopeasti? En ollut yhtään muistanut katsoa kelloa.
|
|