|
Post by Mila on Aug 29, 2018 17:17:54 GMT 2
Dusty
Norjanvuonohevonen, tamma HeA, 80cm
Ei vuokraajaa
|
|
|
Post by Mila on Sept 21, 2018 17:00:26 GMT 2
10.09.2018 - vuonismaasto LykkeligissäPäätimme ilmoittautua Lykkeligin järjestämälle vuonohevosten maastoretkelle, koska se oli hyvä keino tutustua hieman paremmin Dustyyn. Tamma vastikään meille muuttanut, joten kokemukset neidin kanssa rajottui vain tallipihaan ja lähimaastoihin. Oli hyvä nähdä, miten se käyttäytyisi myös vieraammassa ympäristössä. Matkaan lähdettiin mäen päältä tallin pihasta sumuisessa ja kosteassa syyssäässä. Ratsukot suuntasivat rauhalliseen tahtiin sumuisessa säässä. Tunnelma oli rauhallinen ja juttua tuntui riittävän ratsastajilla, vaikka aikalailla tuntematonta porukka oli toisilleen. Itseäni hieman veti matalaksi fakta siitä, että kesä oikeasti oli ohi ja syksy sekä inhokkini talvi teki tuloaan. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, letkan etummaisena ratsastava Uppe katsahti taaksepäin huikaten jotain raviin siirtymisestä. Ensimmäisten raviaskelien aikana ratsuni hieman nakkeli takapuoltaan, mutta onneksi olin jo tottunut tamman persauksen nousemiseen, joten olin osannut varautua siihen. Syksyn ruska alkoi olla parhaimmassa loistossaan. Luonto loisti punaisen, oranssin ja ruskean eri sävyissä. Tuulen vire nakkeli kellastuneita lehtiä polulle. Vihreänä rehottava ruohikkokin oli jo kellastunut, jokunen tuppo siellä täällä yritti vielä pitää pintansa, mutta ei menisi aikaakaan, kun nekin jo nuupahtaisi. Vihdoin tuli laukan aika. Edessä siinsi hyvin loiva mäki tasaisella hiekkapohjalla. Nostaessani laukkaa hevoseni totteli laukka-apuja mukisematta. Kaviot jytisivät maata vasten tasaiseen tahtiin ja itse lähinnä nautin matkasta. Luotin Dustyyn sen verran jo, että tiesin sen laukkaavan maltillisesti eteenpäin eikä lähtisi rynnimään edellä menevien ohi. Laukan jälkeen käveltiin taas rennosti. Yht äkkiä puistikosta ilmestyi irtokoira. Se juoksi hevosten luo räksyttäen, mutta Upen karjaistua ei-niin-ystävällisesti painumaan kuuseen, koira lähti juoksemaan tulosuuntaansa. Dusty hieman säpsähti paikalle sännännyttä räkyttävää koiraa, mutta onneksi tamma oli tottunut koiriin, joten hirveää draamakohtausta se ei saanut. Ennen tallille palaamista ratsastimme vielä hiukan ravia pehmeähköllä mökkitiellä. Hevoseni yllätti minut täysin, sillä normaalisti tottelevainen tamma päättikin (ellei alun pukitteluja lasketa), että nyt laukattaisiin taas eikä köpötellä ravia. Onneksi sain tamman rauhoitettua parin laukka-askeleen jälkeen ja kuvainnollisesti häntä koipien välissä palasimme paikallemme ravaamaan. Tallin pihassa hevosen selästä laskeuduttuani taputin Dustya kaulalle kiitokseksi ja taisinpa sujauttaa taskuni pohjalta sille yhden heppanaminkin. Luonnollisesti kiitin myös Uppea sekä muita ratsastajia. Oli kiva päästä tuulettumaan muuallekin kuin oman tallin lähimetsikköön. Ehdottomasti tulisimme uudestaankin!
|
|