|
Post by Jesse on May 1, 2018 11:54:12 GMT 2
Nella omistaa Hippu-tamman
|
|
|
Post by Nella on May 5, 2018 8:50:15 GMT 2
05.05.2018 Takaisin hevosenomistajaksi Nella & Hippu HM1
Hipun muutto oli sujunut hyvin, ja koska tamma oli kotiutunut niin hyvin tämän neljän päivän sisään, olin uskaltautunut jo hieman ratsastamaankin tammaa. Olimme aloittaneet varovasti liikkumisen suhteen, koska itse en ole hevosenselkään uskaltautunut varsinkaan aktiivisesti viimeiseen viiteen kuukauteen, ja Hippukin on ollut oloneuvoksena hetken. Kyllähän tammalla on kisatuloksiakin, mutta edellisen omistajan kasvettua poneista yli, oli Hippu jäänyt vain seisomaan sopivan ratsastajan - tai ostajan - puutteessa.
Sinisilmäinen tamma oli kyllä vienyt sydämeni heti ensimmäisellä näkemiskerralla. Inna oli todennut minulle tietävänsä ponin. Se oli kuulemma aijemminkin ollut Vaahterapolussa, tosin vain jollakin tytöllä ylläpidossa. Harmillisen monen ihmisen kanssa tamma oli lyhyeen ikäänsä nähden joutunut työskentelemään, siitä nimittäin kyllä huomasi sen olevan yhden ihmisen ratsu. "Hyvin on näyttänyt tuo uusi kaviokkaasi kotiutuvan", Jannica toteaa kun olemme hetken istuneet taukohuoneessa. "Nella on sellanen PONIkuiskaaja", Jesse näljäyttää. Vilkaisen miestä kysyvästi. "Pakko se oli myöntää ettei hevoset ollet se mun juttu. Kerkesihän Lolakin mulla olemaan vissiinkin sen vajaan kuukauden, kunnes oli pakko luopua", huokaan syvään. Tulen varmaan ikuisesti muistamaan ensimmäisen ja viimeisen estevalmennukseni Lolan kanssa, kun saimme sentään puomeja ylitettyä. Seitsemänvuotias tamma ei ollutkaan niin estevarma kuin oltiin lupailtu, ja se oli muutenkin hieman turhan arvaamaton estehevoseksi. "Olihan se nyt ihan hullu siinä valmennuksessa. Viisaasti teit kun myit sen kouluratsastajalle, siinähän se oli hyvä. Ja olit rehellinen myynnin syystä", Jesse koettaa hieman lohduttaa minua. "Ja etkös sen Metkunkin antanut vaan ylläpitoon, senhän saat kyllä takaisin. Kun et kestänyt ajatusta luopua orista kokonaan." "Joo. Niin tein."
Terhakka poninuorukainen vapaana kentällä on kyllä ilo silmälle, varsinkin jos ponilla on yhtään enempää liikettä esiteltävänä. Hipun mielestä tosin laukkaaminen on paljon hauskempaa kuin ravaaminen, vaikka neitokaisen ravi onkin todella hienoa katsottavaa.
Tämän päivän ponin liikuntasuoritus oli niinkin yksinkertainen kuin se, että Hippu sai hieman purkaa energiaansa, kun hän on nyt muutaman päivän kävellyt tai rennosti hölkkäillyt. Hippu selkeästi nautti siitä, kun sai purkaa turhautumistaan, ja heti kun alan taluttelemaan pitkiä loppukäyntejä vaikuttaa Hippu tyytyväiseltä.
Talutan tamman ensimmäisenä vesiboxiin, jossa sivelen sille kylmäsavet jalkoihin, sillä huomenna olisi pesupäivä. Tarkistan tamman läpikotaisin haavojen varalta. Todetessani etten löydä mitään, nappaan tamman riimunnaruun ja lähden viemään sitä takaisin tarhalle. Hippu on kyllä selkeästi juuri sitä mitä tarvitsin loman päätteeksi.
|
|
|
Post by Nella on Jun 20, 2018 23:26:25 GMT 2
21.6.2018 Kauhusta jäykkä Nella&Hippu HM2
Aurinko paistaa ja linnut laulavat, kun kierrän kenttää ympäri käynnissä Hipun kanssa. Kentällä komeilee kavalettitehtäviä, joita olisi tarkoitus vihdoin ja viimein tamman kanssa kokeilla. Vaikka tamma ei lähisuvultaan kovinkaan ihmeellinen, huomaa kuinka se selkeästi kaipaa esteitä. Olemme nimittäin nyt muutamankin kerran kulkeneet maneesissa, kun joku toinen on ollut aloittelemassa tai lopettelemassa estetuntia ja olen huomannut kuinka Hippu on ilmoittanut heti esteet nähdessään haluavansa hyppäämään. Hevosettomuuteni johdosta en ole lähes puoleen vuoteen päässyt hyppäämään, joten jopa ne kavaletit aiheuttavat vilunväristyksiä pitkin kroppaa. Hiljaa naurahdan itselleni, sillä olenhan mä kilpaillut 120cm radoilla, kotona hypännyt korkeampiakin.
Käveltyäni lähes parikymmentä minuuttia ponin kanssa, siirrän tamman raviin. Hippu tuntuu ravissa ihan hyvältä, tosin hieman kiireiseltä. Taivuttelen Hippua parhaani mukaan tehden ympyröitä sekä kiemurauria. Pikkuhiljaa homma alkaa toimimaan ja Hippu tuntumaan todella kivalta ratsastaa. 20 minuutin ravityöskentelyn jälkeen nostan laukan ja nousen kevyeeseen istuntaan. Pyydän ponia hieman venyttämään laukkaansa ja se kyllä pinkaisee eteenpäin. Pari kierrosta Hipun availtuaan paikkojaan, otan tempoa takaisin. Saatuani laukan pyörimään kunnolla, suuntaan kentän toiselle pitkälle sivulle rakennetulle yksittäiselle kavaletille. Tamma hyppää pienen esteen helposti ja vaivattomasti mitään sen suurempia edes ylireagoimatta. Koska hyppy tuntui niin hyvältä, käännän tamman hyppäämään lävistäjällä olevan neljän esteen sarjan. Koko tunnin ajan Hippu jaksaa tehdä parhaansa mukaan. Minkään kavaletin tai jumppasarjan kohdalla minulle ei tullut oloa, etten pitäisi tekemästäni. Vaikka hyppäämämme esteet eivät olleet korotettua kavalettia korkeampaa, huomaa myös Hipusta sen nauttivan.
Ravailtuani hetken 15 minuutin estejumpan jälkeen siirrän tamman käyntiin ja taputan tätä paljon. Olihan se kyllä kivaa, pakko myöntää. Jatkan kentältä tallin ovelle, jossa Jesse ja Pyry keskustelevat. Jesse seisoskelee kahvikuppinsa kanssa ihmettelemässä mailman menoja, kun taas Pyry on punttaamassa itseään juuri Karon satulaan. "Mä lähden maastoon loppukäynneille, kun toi jumppaaminen tossa kentällä meni niin hyvin", huikkaan Jesselle. "Kuinkas pitkään sun pitäis siellä viihtyä?" Jesse nostaa kulmiaan. "En mä käy kun ihan lyhyen lenkin, max puoli tuntia", vastaan tälle. Mies nyökkää hyväksyäkseen maastoreiteille karkaamiseni. Onneksi Hippu on maastovarma kaveri, sillä voin antaa neidin kulkea pitkällä ohjalla pitkin maastopolkuja. Aika nopealla reissulla aijon pärjätä tällä kertaa, joten käännyn jo takaisin kohti tallia. Kun lopulta pääsemme takasin tallille asti, oli aikaa maastoreissulla kulunut puolet lupailemastani. Vien Hipun pesuboxiin jossa laitan kylmäysletkut tamman jalkoihin otettuani suojat pesuun.
|
|