|
Post by Jesse on Apr 6, 2018 16:45:05 GMT 2
Eiköhän kaiveta ne kopukat sieltä karsinoiden nurkista pölykasojen alta esiin ja lähdetä porukalla maastoilemaan?
Lauantaina 28.4. lähtö tallin pihasta klo 12 ja takas tullaan siinä klo 14 kieppeillä. Mukaan mahtuu jokainen halukas, mitä enemmän porukkaa, sen parempi.
Maaston kuittaaminen vapaaehtoista, mutta suotavaa. Jonkinsortin pohja tulee sitte lähempänä ajankohtaa.
Osallistujat Jesse - Salli Jannica - Eetu Iitu - Patu
Osallistujamäärä ei tällä reissulla päätä huimannut, mutta eiii se mitään. Kerro siis omin sanoin, miten maastoretki meni. Pysyivätkö ponit Sallin perässä vai voittivatko ne pitkäjalkaisen tamman mennen tullen ja palatessa?
|
|
|
Post by jannica on Apr 14, 2018 11:10:54 GMT 2
Jannica & Eetu mukaan, pitää kaivaa poni pölykerroksen alta ennen estevalkkaa
|
|
|
Post by Iitu on Apr 25, 2018 6:21:18 GMT 2
Iitu ja Patu mukaan, herrasmies pääsee tutustumaan paikkoihin paremmin
|
|
|
Post by jannica on Apr 30, 2018 17:20:01 GMT 2
Jannica & Eetu: kevään ensiretki
Vähän ennen kahtatoista pyöräilin sateista tietä tallille. Vesisade oli onneksi jo tauonnut, joten en pahemmin kastunut matkalla pientä ripottelua lukuunottamatta. Työpäivä kotona oli kulunut nopeasti ja heitettyäni poneille päiväheinät työntekijän apuna suuntasin reippaasti Vaahterapolkuun, jossa symppis Eetu odotteli jo maastoilua Jessen ja Iitun kanssa. Oli kiva lähteä porukalla reissuun, etenkin kun Eetu oli talvikaudella jäänyt melko vähälle huomiolle. Sateesta huolimatta oli lämmin keli ja suuntasimme koko porukan yksimielisellä päätöksellä vanhalle talon rauniolle noin parinkymmenen kilometrin lenkin. Kirkonkylän kautta olisi hauskaa palata kotiin ja ostaa jäätelökioskilta jätskit tulomatkalla. Matka oli Eetun kokoiselle melko pitkä, joten pidimme menomatkalla tasaista rauhallista vauhtia yllä. Alkukäyntien jälkeen suuntasimme järvelle, jossa hiekkapolkua pitkin nostimme ensin ravin ja sitten laukan. Mäntymetsä tarjosi kivan pohjan kesäkaudeksi kengättömyyteen siirtyneelle ruunalle ja siirsimme vasta ylämäen laella käyntiin. Eetun mielestä kaikki ylämäet piti aina laukata eikä se tälläkään kertaa toiminut vastoin tapojaan. Naurahtaen siirsin ponin kuitenkin käyntiin sen ehdittyä muiden perään laella.
Saavuttuamme parinkymmenen minuutin kuluttua kirkonkylään pidimme taukoa jäätelökioskilla, joka meni onneksemme kiinni vasta kahdelta, joten meillä oli hyvin aikaa maistella kevään uutuuksia. Otin kuitenkin tutun ja turvallisen rommirusinan Jessen maisteltua päärynä-kinuskia ja Iitun ihmetellessä banaani-toffeen makeaa versiota. Pelkkä ajatus ällötti jo itseäni, en ollut erityisemmin banaanin ystävä. Kotia lähempää oli polulta kaadettu puita ja metsäkone kulkenut jättäen syvät urat, joita Sallin piti ihmetellä. Onneksi perässä tulevat eivät sen kummastelusta välittäneet. Molemmat olivat tottuneet siihen, että kaverit saattoivat päättää kaikkea kummaa. Seurasimme jokea kohti kotia, sää oli mukavan lämmin ja kylmemmän järviveden pintaan heijastui lämpimästä ilmasta sumua. Sammaleinen polku oli sateen jäljiltä hieman liukas, joten talutimme ratsut mäkeä alas seuraten kalliosolaa kohti alhaalla sinisevä hohtavaa jokea joka mutkitteli kohti Vaahterapolkua. Pidin tästä reitistä paljon ja noustuamme takaisin hevosten kyytiin jatkoimme loppumatkan kotiin. Tänään ei pitkän talven vuoksi ihmeempää maastolenkkiä tehty ja suuremmat kiitolaukkakilpailutkin jätettiin matkasta, joten ponit pysyivät hyvin Sallin vauhdissa mukana, vaikka eipä Eetulla ongelmia ollut muutoinkaan pienestä koostaan huolimatta.
|
|