Post by jannica on Nov 12, 2017 14:00:00 GMT 2
Pieni, mutta sitäkin tehokkaampi vakkariryhmämme kokoontui sateen kunniaksi maneesiin lauantaina. Alla oli tuttu ratsu, Eetu oli päässyt tämän viikon vakiotunnin lisäksi jo kahteen koulutreeniin, joten tunnin oli paras sujua hyvin! Aloittelimme heti alkukäynneissä jo ratsastajien vatsalihastreenillä, kun pitkin ohjin piti saada hevoset pysähtymään ja kuuntelemaan istuntaa jännittämällä vatsalihaksia. Aaronilla sujui Pädin kanssa paremmin tämä tehtävä, Eetukin kyllä loppua kohden hidasti tahtia, mutta ei sitä kyllä seis saanut. Välissä Helena muistutti kulmiin ratsastuksesta, siinä oli kyllä molemmilla kerrassaan yritys hyvä kymmen, muttei kumpikaan hevosista kyllä halunnut mennä kulmiin asti. Eetu onneksi järkiintyi komennettuani sitä muutaman kerran kunnolla ulkopohkeella taipumaan. Kun kulmaanratsastus ja loivat kiemurat alkoivat sujua saimme kerätä ohjat tuntumalle ja alkaa ravailla kevyessä ravissa tehden kolmikaarista ja niitä kulmia. Eetulla oli oma vahva mielipiteensä (kuten aina) ravivauhtiin, mutta ahkerilla pidätteillä ruuna oli jo puolessa välissä tuntia paremmin kuulolla.
Kun olimme tallustelleet uraa pitkin ravissa tarpeeksi käveltiin hetki ja Helena ohjasi meidät omille pääty-ympyröille, Eetu sai mennä toiseen päätyyn, koska ulkona tuuli jonkun verran ja Pädi tuntui olevan hieman lentoon lähdössä ja sai jäädä Aaronin kanssa oven puoleiseen päätyyn varmuuden varalta. Teimme siirtymistehtävää, jossa joka toinen ympyräkierros laukattiin ja joka toinen ravattiin. Meno alkoi loppua kohden sujua, mutta alkuun molemmilla pojilla tuntui olevan niin hauskaa laukkaaminen, että meno äityi jo hieman hurjaksi ainakin meidän päädyssämme. Sen jälkeen kun laukkatempo oli saatu hallintaan meidänkin ympyrällämme saimme tehdä itsenäiset loppuverryttelyt. Niissäkin Eetun piti vielä pöllöillä ja koittaa lähteä pitkän sivun alusta kohti ovea kiitolaukkaspurtille, kun ravailin rennolla ohjastuntumalla. Salaman nopeasti kuitenkin käänsin kuitenkin Eetun aidan puolelta ympäri vastakkaiseen suuntaan ja sitten radan poikki, josta jatkoimme saman kulman ohi uudelleen ravaillen kevyellä tuntumalla. Toistamiseen ei ruuna viitsinyt enää kokeilla onneaan, joten loppuravit ja -käynnit sujuivat molempien osalta rauhallisissa merkeissä.
--------
Ensi kerralle jos vaikka vaihteeksi Tohveli ja toiveena joko maastoilua tai ilman satulaa koulutreeniä
Kun olimme tallustelleet uraa pitkin ravissa tarpeeksi käveltiin hetki ja Helena ohjasi meidät omille pääty-ympyröille, Eetu sai mennä toiseen päätyyn, koska ulkona tuuli jonkun verran ja Pädi tuntui olevan hieman lentoon lähdössä ja sai jäädä Aaronin kanssa oven puoleiseen päätyyn varmuuden varalta. Teimme siirtymistehtävää, jossa joka toinen ympyräkierros laukattiin ja joka toinen ravattiin. Meno alkoi loppua kohden sujua, mutta alkuun molemmilla pojilla tuntui olevan niin hauskaa laukkaaminen, että meno äityi jo hieman hurjaksi ainakin meidän päädyssämme. Sen jälkeen kun laukkatempo oli saatu hallintaan meidänkin ympyrällämme saimme tehdä itsenäiset loppuverryttelyt. Niissäkin Eetun piti vielä pöllöillä ja koittaa lähteä pitkän sivun alusta kohti ovea kiitolaukkaspurtille, kun ravailin rennolla ohjastuntumalla. Salaman nopeasti kuitenkin käänsin kuitenkin Eetun aidan puolelta ympäri vastakkaiseen suuntaan ja sitten radan poikki, josta jatkoimme saman kulman ohi uudelleen ravaillen kevyellä tuntumalla. Toistamiseen ei ruuna viitsinyt enää kokeilla onneaan, joten loppuravit ja -käynnit sujuivat molempien osalta rauhallisissa merkeissä.
--------
Ensi kerralle jos vaikka vaihteeksi Tohveli ja toiveena joko maastoilua tai ilman satulaa koulutreeniä