|
Post by Mila on Aug 8, 2017 18:39:37 GMT 2
Tähän tulee vakioryhmän tunnit ja maksut
|
|
|
Post by Mila on Aug 8, 2017 19:02:04 GMT 2
1.TUNTI kentällä
Jannica - Eetu Aaron - Kakru Janette - Paukku
Aurinko paistoi lämpimästi, joten Helena komensi vakkariryhmäläiset kentälle ratsuineen. Tänään olisi vuorossa ihan perusjuttuja. Kakru ja Paukkukin olivat pääosin laiskotelleet kesän, joten energiaa ruunilla tuntui riittävän heti alkumetreistä lähtien. Ja Eetu.... Noh. Eetu oli oma itsensä. Joten vauhtia ja kommelluksia ei tunnilta puuttunut.
Kuitenkin ratsastajat saivat hienosti jotain tolkkua ratsuihinsa, jonka myötä Helenan antamat tehtävätkin suoritettiin lopulta niin kuin pitikin.
Kerroppa omin sanoin, miten tunti meni. Tuottiko ongelmia lähinnä ratsun hallinta, pienet esteet, koulukiemurat vai mitkä? Missä puolestaan onnistuit?
Maksuja viim. 14.8. ja ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille. Mennään varmaan käymään maastossa ja kokeilemassa maastoesteitä, mikäli sää sallii. Jos ei, pysytellään maneesin suojissa.
|
|
|
Post by Aaron on Aug 9, 2017 18:11:52 GMT 2
Kakru olikin minulle täysin tuntematon kaveri. Olin joskus kiinnittänyt siihen laitumella huomiota sen erikoisen värityksen johdosta, mutta muuta kontaktia minulla ei siihen ollut. Ruuna lähti kuitenkin oikein reippaana työskentelemään ja alkutunti menikin etsiessä jarrua. Lopulta sain ylimääräisen energian valjastettua työntekoon pyytämällä Kakrulta jatkuvasti jotain, enkä jättänyt sitä hetkeksikään oloneuvokseksi. Hetkeksikään ei voinut jäädä kävelemään pitkin ohjin, vaan jotain oli väkerrettävä, ettei ruuna räjähtäisi käsiin. Lopputunnista minulla olikin hyvin avuilla ja peräänannossa työskentelevä ruuna. Ja ratsutoive olisi Jaska
|
|
|
Post by Nella on Aug 13, 2017 18:44:05 GMT 2
Ruunikonkimo poni katseli minua hieman epäilevästi kun laitan kypärää päähäni. Nappaan esteraippani varmuuden vuoksi kentälle mukaan, jotta minulla olisi turvanani se jos joudun toteamaan ettei poni liikkuisikaan mihinkään. Paukku hinkuttaa jännesuojiaan ja päätään nostaessa pärskähtää. "Tylsää, päästäkää mut takaisin syömään!"
Kentälle ja ratsuni selkään päästyäni, heivasin raipan suosiolla kentän laidalle. Allani tuntui olevan nimittäin ties mikä pommi, mikä räjähtäsi hetkellä millä hyvänsä. Alkukäynneissä menimme lähtökohtaisesti käyntiravikaahotankiirekiire-sekasikiötä, ja Helena parhaansa mukaan koetti saada jotain kontrollia ratsastukseeni. Pakokauhu meinasi vallata kun nostimme ravin. "Rauhassa.. Raaaauhassa!", hoen New Forestille yrittäessäni parhaan mukaan keventää rauhallisesti.
Voltit alkoivat pikkujiljaa tuottaa tulosta, ja ruuna rauhoittua. "Hyvä! Nyt näyttää aika hyvältä kaikilla.. Tai siis kaikki ovat jo ratsastajan määräämässä tahdissa", Helena koettaa jopa jo kehua meitä. Laukassa ruuna ei onnekseni meinaa lähteä alta. Helenan kasaama pikkueste herätti alkuun kaikissa meissä kauhuntunteita, mutta omalta osaltani Paukku hoiti esteet hienosti, ja saimmekin Helenalta paljon kehuja.
Loppuverryttelyssä myös sileän työskentely alkaa sujua, ja Paukku hieman pehmenee tahtinsa kanssa. Kehun ruunaa loppukäyntien aikana.
|
|
|
Post by Mila on Aug 16, 2017 17:30:35 GMT 2
2.TUNTI - 15.8. maastossa
Aaron - Jaska Janette - Tessa Inna - Tollo
Koska ei tullut räiskäleen kokoisia vesipisaroita taivaalta, oli aika lähteä vakkariryhmän kanssa maastoilemaan. Helena polki pyörällä joukkion edessä kohti maastoesterataa ja ratsastajat tulivat ratsuineen perässä. Navakka tuuli meinasi hieman pelottaa hevosia hetkittäin, mutta nopeasti ne huomasivat, ettei mitään pelättävää ollut.
Maastoesteradalla käytiin ensin ratsastamassa rata läpi ilman hyppäämistä, jotta ratsastajat sekä hevoset muistaisivat, mitä esteitä tulee milloinkin. Ensin kuitenkin tehtiin pellolla perinteisiä ratsastusharjoituksia ennen kuin lähdettäisiin hyppäämään.
Vuoronperään ratsukot kävivät kokeilemassa onneaan radalla. Leikkimielisen kilpailun jälkeen voittajaksi julistettiin Aaron ja Jaska, jotka suorittivat radan nopeasti sekä ilman virhepisteitä. Loppuverryttelyt ratsukot saivat tehdä itsenäisesti, eli Helena patisti heidät lenkille maastopoluille ja polkaisi itse tallille pyörällään.
Maksuja viim. 21.8. Tuttuun tapaan ensimmäinen tunnin maksaja saa valita itselleen ratsun.
|
|
|
Post by Nella on Aug 17, 2017 20:12:27 GMT 2
Ensimmäistä kertaa tänäkesänä suuntaan maastoesteradalle. Aijempina kesinä olen maadtoesteitäkin päässyt hyppäämään, ne vaan eivät kovinkaan isoja ikinä ole olleet. Helena oli ottanut kokemattomuuteni maastoesteiden osalla huomioon, ja valinnut ratsuksi minulle korkean ja estevarman Tessan.
Alkumatka sujuu hieman säikyissä merkeissä, kun hevoset meinaavat ottaa kovahkosta tuulesta liekkiä hännän alle. Tessa kuitenkin porukasta ensimmäisenä toteaa, ettei pusikosta ole hyppäämässä kukaan. Pian myös muut ratsut alkavat rauhoittua, ja pääsemme jatkamaan matkaa esteradalle jutellen toisillemme.
Radalle päästyämme suuntaamme alkukäynneiksi tutkimaan rataa, ja sitä missä järjestyksessä esteet tulee hypätä. Kiitän kyllä onneani siitä, että Tessalla on säkäkorkeutta hyvinkin paljon - esteet nimittäin näyttävät hyvin pieneltä. Inna selkeästi tunteekin esteradan, niin tottuneesti hän osaa ratsastaa esteiden lomassa.
Alkuverryttelyiksi saimme käskyn tehdä normaaleja kouluratsastuskuvioita. Alan verryttelemään Tessaa kevyessä ravissa tehden isoja ympyröitä. Tamma tuntuu oikein näppärältä ratsulta niinkin isokokoiseksi hevoseksi. Alkuun tamma tuntuu hieman jäykältä, eikä taipumisesta meinaa tulla mitään. Pikkuhiljaa kimo tamma alkaakin pehmenemään, ja uskallan nostaa laukkaa. Tamman laukka olikin yllättävän mukavaa, isot askeleet vaihtoivat maisemaa hyvinkin nopeasti.
Ensin esteitä hypättiin rauhaksiin hieman vuorotellen, ja jokaisella tuntui menevän hyvin. Innan ja Tollon yhteistyötä oli ilo katsella, kun kaksikko tuntui tietävän tasan mitä olivat tekemässä. Aaronillakin meni hyvin, kunhan he Jäskän kanssa ensin hieman tutustuivat toisiinsa. Tessa suoritti esteet hyvin, minä tosin tarvitsisin vielä harjoittelua. Allani olevasta puoliverises kyllä näki, että se piti siitä, kun pääsi hieman erikoisempiin maisemiin hyppäämään. "Otetaanko leikkimielinen kilpailu? Katsotaan kuka selvittää radan nopeiten js ilman virheitä?" Helena ehdottaa, ja me kaikki olemme heti mukana. "Tarjoatko sä limun voittajalle?" Inna heittää idean ilmoille. Helena myöntyy 'uhraamaan' sen yhden kaksieurosen, jotta saa palkittua jonkun meistä.
Itse starttasin meistä kolmesta viimeisenä, ja tällä kertaa rata meni paremmin kuin kertaakaan. Hieman kyllä himmailin Tessaa turhan paljoa, enkä yhden esteen kohdalla ollut tarpeeksi tarkkavainen, joten menimme ohi. Ohituksen takia jäimme viimeiseksi. Aaron otti kaiken ilon irti mahdollisesta limupalkinnosta, ja ratsastikin radan todella tarkasti, ja hieman nopeammalla temmolla. Kuinka ollakkaan Aaron ja Jäskähän saivat parhaan ajan ilman virheitä.
"Menkää verryttelemään loppuun tuonne maastoon, Inna menee edellä!", Helena sanoo, hyppää pyöränsä kyytiin ja lähtee polkemaan takaisin tallille. Me muut suuntaamme maastopoluille köpöttelemään.
Ens tunnille Iipan kanssa! (:
|
|
|
Post by Aaron on Aug 20, 2017 20:07:27 GMT 2
Siitä taisi olla jo vuosi, kun viimeksi olin edes käynyt maastossa, saati hypännyt siellä esteitä. Minua ei kuitenkaan jännittänyt, vaan olin päättänyt, että yritän kaikkeni, enkä päätä perua tuloani tunnille viime hetkellä. Toivottavasti onnettomuuden tapahtumat eivät vain muistuisi mieleeni juuri, kun olen radalla.
Jaska tai Jäskä, niin kuin muut sitä taisivat kutsua, oli suomenhevoseksi melko sporttinen, eikä mielestäni tyypillisen heinämahaisen suomenhevosen näköinen. Vaikka se oli hieman matalampi, kuin ne kenttähevoset, joihin olin tottunut, niin tämä kelpasi hyvin. Ainakin se vaikutti reippaalta, kun kävelimme maastoesteradalle päin. Jaska vähän tepasteli joko tuulen tai Helenan rämisevän pyörän takia ja orin jännittynyt tila tuntui tarttuvan hieman myös muihin ratsukoihin. Kun istuin vain rauhassa sen kyydissä ja myötäilin liikkeitä samalla ohjaten eteenpäin, ori rauhoittui melko äkkiä, eikä aiheuttanut sen suurempaa kohtausta.
Maastoesterata näytti helpolta. Esteet olivat tavallisia ratsun herättelyesteitä, joilla oli tarkoitus hakea rytmiä ja hyvää mieltä ratsulle. Mitään vaikeita tekniikkaa vaativia tehtäviä ei ollut. Tämän pitäisi siis olla helppo nakki. Paitsi, että allani oli täysin tuntematon hevonen, joka oli aivan väärän rotuinen kenttähevoseksi ja liian pieni. Lisäksi se pörhisteli mukana olevalle tammalle ja sain tehdä kaikkeni, että sain pidettyä orin kurissa.
Olimme lämmittäneet hevosemme jo hyvin tutustumiskierroksen ajan käynnissä ja Jaska oli myös steppaamalla saanut itsensä varmasti lämpimäksi. Jatkoimme kuitenkin paikkojen avaamista pellolla, jossa aluksi ravailimme, jonka jälkeen tein ravi-laukka siirtymisiä hakien Jaskaa paremmin tuntumalle. Ori oli hieman liian reipas ja vahva suustaan, jolloin siitä tuli hieman etupainoinen, eikä pellon lievä kaltevuus ainakaan helpottanut sen saamista takajaloille ja kevyeksi edestä. Hyppäsimme verryttelyksi pellon reunalla olevaa tukkia, jolla sain Jaskaa hieman paremmin pohkeelle. Se ponnisti hieman turhan kaukaa ja korkealle, mutta onneksi rata ei ollut kovin pitkä, eikä Jaska näin ehtisi väsymään turhan innokkaan hyppäilynsä takia.
Sitten oli vuorossa maastorata. Jaska steppasi paikallaan ja sain pyöriä sen kanssa, kunnes Helena sai kellonsa nollattua ja saimme lähtöluvan. Jaska lähti hyvällä laukalla liikkeelle ja nousin jalustimille kevyeen istuntaan vapauttaakseni orin selän ja näin helpottaakseni sen laukkaa. Ori tosiaankin oli innoissaan maastoesteistä painaessaan hieman ohjalle, mutta esteen lähestyessä ja ottaessani istuntaa hieman tiiviimmäksi yhteistyömme aina alkoi jollain ihmeen tavalla pelata ja pääsimme kuin pääsimmekin esteistä yli. Esteiden välillä Jaska tuntui aina raskaalta, mutta esteen lähestyessä ori ihan lähti imemään sitä kohti ja sain kunnolla pidättää, ettei se lähtisi hyppyyn huonosta paikasta. Mielestäni suoriuduimme radasta oikein mallikkaasti, eikä kertaakaan ollut hetkeä, ettei jompikumpi ollut varma mitä oltiinkaan tekemässä.
Viimeisenkin ratsukon suoritettua rata selvisi, että olimme olleet Jaskan kanssa nopeimpia koko porukasta. Totta kai ori sai varmaan miljoonat taputukset upeasta suorituksesta ja siitä, että oli tuonut minut radalta ehjänä. Ja mikä parasta, en ajatellut onnettomuuttani kertaakaan ratsastuksen aikana.
|
|
|
Post by Mila on Aug 30, 2017 20:09:40 GMT 2
3.TUNTImaneesissa Janette - Iippa Aaron - GinnyVesisade vihmoi pitkin maita ja mantuja, joten vakkariryhmäläiset kokoontuivat maneesiin. Tai no... Ne kaksi hurjaa osallistujaa ratsuineen. "Mitäs te haluaisitte tänään tehdä?" Helena uteli, samalla kun ratsastajat kipusivat ratsujensa selkään. "Mennään ihan teidän ehdotuksien perusteella." Elikkä, mitä halusit tehdä tänään tunnilla ja miten tämä toive kohdallasi onnistui? Ihan muutaman virkkeen selitys kelepaapi.
Maksuja viim. 8.9. ! Siirretään nää vakkaritunnit lauantaille, koska joku khrmmkrhhörröhhööh ei oikein saa näin viikolla mitään aikaiseksi (koska ei jaksa. Ehdi. Halua. ) Ja tuttuun tapaan se ekana maksanut saa valita ratsun seuraavalle tunnille. Hypätään esteitä ainakin.
|
|
|
Post by Nella on Aug 30, 2017 22:23:06 GMT 2
Sateen takia tuntimme oli maneesissa, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli että olisimme pyörineet kentällä. Itseäni ei maneesikaan haitannut, sillä olin saanut ratsukseni Iipan. Ruuna oli tuttuun tapaansa ollut utelias koko hoitotoimenpiteen aikana, nuuhkien vuorotellen harjoja ja minua. "Koska teitä on vain kaksi, niin saatte itse kertoa mitä tahdotte tehdä! Kun nyt kerkeän hyvin neuvomaan molempia vaikka tekisittekin aivan eri asioita..", Helena kertoo kädet puuskassa.
Itse pyysin Helenaa neuvomaan minua enimmäkseen omaan vaikutukseeni hevoseen. Joka oli juuri viime viikolla siirtynyt virallisesti minulle. Käynnissä ja ravissa sain ruunan Helenan mukaan hyvin avuille, vaikkakaan meno ei ihan näyttänyt vielä siltä miltä pitää. Vaikka Iippa onkin jo suhteellisen osaava lämminveriseksi, näytti menomme enemmän juurikin radalta tulleen ravurin kouluratsastukselta. "Janette, anna sille vähän lisää tilaa edestä, nyt ette ole montekisoissa. Iippa lähtee kuumumaan sikäli on liian kireä tuntuma. Et sinä sitä suusta revi, sulla on tosi tasainen käsi, mutta vähän enemmän ohjaa niin on hyvä." Tehnyäni kuten nainen ohjeisti, alkoi homma toimimaan ja Iippakin hieman myötäilemään kaulasta. "Istu alas, ja nosta laukka!", opettaja ilmoittaa. Nopealla vilkaisulla nainen nyökkäilee välillä. Ei sekään siis ihan huonosi mene..
Tunnin lopulla pyydän Helenalta pienen katsauksen miten tunti meni. "Hieman teillä on yhteistyö hukassa, mutta sen kyllä ymmärtää. Olette kuitenkin niin uusia tuttavuuksia. Kunhan käyt tunneilla ruunan kanssa niin homma alkaa sujumaan. Sulla selkeästi on kokemusta ratsastamisesta, istut tosi vakaasti ja sulla on kevyt käsi ja jalka on hiljaa. Laukassa Iippa vähän meinaa juosta alta, mutta pätkittäin menee todella kivasti. Hyvä siitä tulee, älä huoli!" -- Janette vois kokeilla Ginnyä seuraavalla tunnilla!
|
|
|
Post by Aaron on Sept 2, 2017 17:28:02 GMT 2
En pitänyt maneeseista pöllyävän pohjan vuoksi, eikä tämäkään maneesi ollut poikkeus. Ilma jäi aina seisomaan seinien sisäpuolelle, eikä meinannut millään laskeutua ja tuntui, kuin sinne tukehtuisi. Eli tervetuloa talvikelit ja ikuiset maneesitunnit.
Ginnykään ei vaikuttanut olevan kovinkaan iloisella tuulella. Se taisi olla masentunut sateesta, sillä ulkoa se oli tullut kanssani melkein juosten. Maneesissa se roikotteli päätään, kun kävelin aluksi muutaman kierroksen sen vierelle ennen kuin nousin tamman selkään.
Helena antoi meille Janeten kanssa vapaat kädet päättää tämän tunnin aihe. En tähän hätään keksinyt mitään luovaa, muuta kuin että lähtisimme vesisateessa maastoon, mutta Janette ja Helena olivat hieman eri mieltä kanssani. Tyydyin kuitenkin ratsastamaan sileällä. Perusratsastusta tuli aina hioa.
Kävin alkuun ihan perus juttuja läpi, askellajit, taivuttelin, vähän väistättelin ja yritin saada ponin niin solmuun, että löytäisin jonkun asian mitä haluaisin tällä tunnilla hioa. Ginny toimi liiankin hyvin ja olisin toivonut, että se oisi ollut edes jostain jäykkä ja olisin voinut jumpata sitä auki. Tyydyin kuitenkin Helenan opastuksella tekemään jotain läpiratsastuksen tapaista hommaa Ginnyn kanssa. Onnekseni maneesissa ei ollut, kuin vain kaksi ratsukkoa, niin siellä pystyi hengittämään muutakin kuin vain pölyä.
|
|
|
Post by Mila on Sept 9, 2017 13:55:45 GMT 2
4.TUNTI 9.9.2017
Janette - Ginny Aaron - Tuisku
Maneesiin oli kohonnut pieni esterata, kun vakkariryhmäläiset saapuivat ratsuineen paikalle. Helena komensi ratsastajat satulaan, jonka jälkeen määräsi heidät lähtemään kiertämään kaviouraa reippaassa käynnissä. "Tällä tunnilla ei sitten laiskotella. Ratsut töihin heti alkumetreistä lähtien eikä se selässä istujakaan saa vain matkustaa siellä selässä."
Kun alkukäynnit oli vedetty, Helena komensi nostamaan kevyen ravin ja pujottelemaan kartiojonon läpi. Jonon jälkeen oli yksi maapuomi, joka tuli ylittää keskeltä puomia. "Suoristatte siis ratsun heti, kun olette ohittaneet viimeisen kartion!" Helena vahtasi ratsastajien työskentelyä kuin haukka ja huomautti välittömästi, jos pieninkään virhe tuli. Mutta muisti hän myös kehua, jos joku onnistui tehtävässä.
Myös laukassa kartioiden pujottelua kokeiltiin, mutta siitä nyt ei meinannut ensi alkuun tulla yhtikäs mitään. Loppuakohden kuitenkin myös Tuisku onnistui pujottelemaan kartioiden ohitse oikein hienosti.
Lopulta siirryttiin radan kimppuun. Esteiden korkeus ei ollut mitenkään päätä huimaava, sillä Helena ei ollut aivan varma, minkäkorkuisia esteitä tämä kaksikko uskaltaisi ylipäätänsä hypätä. Ensimmäiseksi vuorossa olivat Janette ja Ginny. Ponitamma meinasi innostua vähän liikaakin esteradasta, joten meno näytti ensin hieman hätiköidyltä ja kaaosmaiselta, mutta uusintakierroksella näytti jo hieman paremmalta.
Aaron ja Tuisku tulivat seuraavaksi . Eipä se Tuiskukaan malttanut kuunnella ratsastajansa ohjeita vaan tuiskumaiseen tapaansa kaahasi esteeltä toiselle sata lasissa ja Aaronilla oli hetkittäin vaikeuksia pysyä hevosen selässä. "Uudestaan!" Helena komensi.
Kun molemmat olivat radan suorittaneet ilman suurempia hankaluuksia, Helena kiitti mukavasta tunnista ja käski antaa hevosille pitkät ohjat. "Ensi viikolla näemme taas! Se, joka ensimmäiseksi lyö minulle rahat käteen tästä tunnista, saa päättää mitä ensi viikolla tehdään ja tosiaan saa päättää, kenellä ratsastaa."
maksuja viim. 15.9.
|
|
|
Post by Aaron on Sept 15, 2017 21:07:54 GMT 2
Olin toivonut, että meillä olisi jonkinlainen leikkitunti tai jotain muuta hömpötystä. Olin kammennut itseni ylös sohvalta ja raahautunut puolipakolla tallille. Enhän nyt voisi jättää menemättä tunnille, kerta kun sinne oli ilmoittauduttu. Ilahduin sentään hieman, kun sain mennä Tuiskulla. Vaikken ruunaa vielä tuntenutkaan hyvin, niin olin siihen ehkä jo jonkinlaisen tunnesiteen muodostanut.
Vakkariryhmä oli hiljattain kutistunut vain kahteen ratsastajaan, minuun ja Janetteen, mikä oikeastaan oli ihan hyvä asia, sillä sai henkilökohtaisempaa opetusta, eikä Helenan aika mennyt muiden neuvomiseen. Vaikkei satunnainen löysäileminen tunneilla haitannutkaan minua. Helena oli juuri tänään päättänyt pitää kunnon tehoestetunnin. Noh ainakin se oli parempi, kuin koulutunti. Sain heti tietenkin nuhteita jo löysistä alkukäynneistä. Tunnista oli siis tulossa rankka.
Jo alkuverryttely tehtävän jälkeen olin jo luovuttaa. Tuisku ei aivan toiminut niin kuin ne herkät puoliveriset. Lisäksi pidemmällä ratsastustauolla saattoi myöskin olla lusikkansa tässä sopassa. Ruuna painoi ohjalle, pohkeelle, ihan kaikkialle mihin se nyt sitten keksikään painaa, eikä siihen meinannut saada minkäänlaista kontrollia. Korvat sojottaen eteen se kaahotti menemään esteiden yli tai läpi. Kerran olimme menossa hieman eri suuntiin, jolloin oli lähellä, etten olisi mätkähtänyt maneesin pehmeälle hiekalle, mutta tämän pienen erheen rohkaisemana päätin laittaa Tuiskun kaahotukselle lopun ja aloin ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ratsastamaan kunnolla ja jopa kuuntelemaan Helenan antamia neuvoja. Pienellä treenillä voisi minusta ja Tuiskustakin esteratsukko tulla!
Jos jotain kunnon kouluratsastus hommaa ensikerralla ja sopiva ratsu tähän koulujuttuun voisi olla Tuike!
|
|
|
Post by Nella on Sept 16, 2017 18:00:38 GMT 2
Esteitä hyppäämään kokoonnuttiin, Helena meitä kouluttaa.
Ginnyn ratsukseni sain, Mustan pienen tammasen. Ginny esteistä kuumui, Humina korvissa käy.
Laiskotella ei kerkeä, maneesissa kukoistaa esterata eheä.
Jännittää ei tarvinnut, Helena meitä opastaa. Hyvän mielen tunnin jälkeen saa.
|
|
|
Post by Mila on Sept 24, 2017 13:00:42 GMT 2
5. tunti - koulua kentällä, 23.9.2017
Aaron - Tuike Janette - Iippa
Syysilmojen salliessa vakkariryhmä kokoontui kentälle koulua tuuppailemaan Aaronin toiveesta. "Pitäähän nää tämmöset päivät käyttää hyväksi ja ratsastaa ulkona", Helena totesi, kun Aaron vuolaasti kiitteli paikan valinnasta. Alkukäynnit köpöteltiin pitkin ohjin kaviouralla, kunnes Helena käski koota ohjat kätösiin ja nostaa harjoitusravin. "Tehkää voltteja ja pääty-ympyrät! Eikä Janette kevennetä nyt, istu satulaan."
Suunnanvaihdoksen jälkeen jatkettiin samaa ravailua niin kauan, että jompikumpi ratsastajista rupesi jo nurisemaan. Helena naurahti ja seuraavaksi harjoiteltiinkin pohkeenväistöä. "Tuosta kulmasta tuonne kulmaan." Tuike suoritti tehtävän helposti, mutta Iipalla oli hieman vaikeuksia tehtävän kanssa. Mutta kyllä sieltä lopulta löytyi se oikeannäköinen väistökin.
Laukkaympyröillä Tuike meinasi riemastua vähän liikaa, mutta hienosti Aaron sai tamman hallintaansa ja meno näytti lupaavalta. Iippakin laukkasi hienosti ympyröillä.
Koska Tuike on kouluratsusuvusta ja Iippa taas entinen ravuri, ei varmaan tarvitse sanoakaan, kumman meno näytti vähän paremmalta. Mutta hyvin se Iippa ja Janettekin hommat teki, ei ehkä niin sulavan näköisesti kuin Aaron Tuikkeen kanssa. Ratsastajat itse saivat hieman noottia istunnasta, mutta kun tarpeeksi monta kertaa Helena asiasta motkotti, istuntakin pysyi sellaisena kuin pitikin.
Loppukäynnit Helena komensi tekemään maastossa ja lähti itse sisälle talliin valmistautumaan seuraavaan tuntiin.
Maksuja viim. 29.10. ja ekana maksanut päläpäläpälä. Kyllä te tiiätte.
|
|
|
Post by Aaron on Sept 27, 2017 22:04:48 GMT 2
"Älä lösötä sielä selässä, vaan laita selkä suoraksi ja kanna kädet!" Helena ohjeisti puuskuttaessani Tuikkeen satulassa. Kouluratsastustunti oli osoittautunut rankemmaksi, kuin olin kuvitellutkaan. Oli kuitenkin ihan hyvä terästää taitoja tämänkin lajin saralta. "Tee pidätteitä, jos se meinaa juosta alta" Helena jatkoi ohjeistustaan tehdessäni laukkaympyröitä. Tuike oli tänään reippaana ja antoi minulle lisähaasteita säilyttää Helenan neuvoma istunta. Olin ratsastanut liikaa estesatulassa, nimittäin Tuikkeen hyvin jalkaa tukeva satula oli epämukava, vaikka Helena oli sanonut, että siinä olisi todella mukava istua. En voinut liikuttaa jalkojani juuri yhtään noiden toppausten takia ja jalkani puutuivat, kun ne joutuivat olemaan melkein suorina Tuikkeen kyljillä, eikä Helena antanut laittaa jalustimia lyhyemmiksi. "Istu sinne satulaan, et sä muuten sitä saa kulkemaan" Helenan huomautuksesta tajusin, että olin taas alkanut lösöttämään. En jotenkaan osannut istua tässä satulassa. Tai sitten en vain osannut ratsastaa Tuiketta ja syytin satulaa. Oltaisiin varmaan Kakrun kanssa aika söpön näkönen pari ensi tunnilla
|
|
|
Post by Mila on Sept 30, 2017 18:57:35 GMT 2
6. tunti - maastoiluaOsallistujat Aaron - Kakru Helena - Jaska "Jahas. Mitäs sanoisit, jos lähdetään käymään maastossa?" Helena kysäisi Aaronilta, joka oli ainoa osallistuja tämän viikon vakiotunnilla. "Sopii mulle!" Aaron hihkaisi ja Helena ojensi tälle heijastinliivin. Ilma oli syksyinen, mutta vakaa. Aurinko yritti pilkahdella pilvien välistä, mutta sentään ei satanut. Lähes viikon maisemia peittänyt sumuverhokin oli kaikonnut, joten eteensäkin näki. Helena kampesi itsensä Jaskan selkään samalla, kun Aaron asetteli takamuksensa Kakrun satulaan. "Eiköhän lähdetä", Helena tuumasi. Matka alkoi rauhallisesti käynnissä. Helena kyseli Aaronin hevostaustaa ja toiveita, mihin haluaisi jatkossa keskittyä ratsastuksen saralla. "Oletko ajatellut kisaamista? Vai tyydytkö vain tällaiseen niin sanottuun köpöttelyyn?" Helenakin piti näistä ns. kahden keskisistä ratsastushetkistä, sillä ryhmässä harvemmin ehti tutustumaan ratsastajiin "kunnolla". Ja taukohuoneessa Helena ehti suurinpiirtein vain piipahtaa tuntien lomassa, joten tutustuminen tallilaisiin oli säälittävän vähäistä. Kun jonkin aikaa oli köpötelty käynnissä, oli aika nostaa ravi. Yleiselle lenkkipolulle tultaessa oli vastassa muutama lenkkeilijä koirineen, mutta onneksi molemmat ratsut olivat jo tottuneet näihin vastaantulijoihin, joten suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Toki kohtaamistilanteissa tuli hidastaa käyntiin, sillä koskaan ei tiennyt, miten koirat reagoisivat hevosiin. Ratsukot kävivät pyörähtämässä lammen rannalla. Hiljaista oli. Muutama vesilintu lillui rantakaislikossa, mutta muuten ei kodalla liikettä näkynyt. "Talvella vois käydä vähän jäällä revittelemässä..." Helena mietiskeli ääneen. Kotiin päin palatessa käytiin ottamassa pienet laukkaspurtit sänkipellolla, ennen kuin oli aika palata takaisin tallille. Tunti meni hienosti. Hevoset osasivat käyttäytyä eivätkä hepuloineet turhia.
Maksu viim. 6.10. Ja koska olit ainoa osallistuja, niin saat päättää sen ratsun ens tunnille. Taiiii jos haluat, niin voin minä arpoakin sen ratsun. Ensi kerralla pysytellään ihan tallipihassa.
|
|
|
Post by Aaron on Oct 7, 2017 13:20:23 GMT 2
Nappasin heijastinliivin Helenalta ja puin sen oitis päälleni. Survoin kypärän päähäni, jonka alle olin jo jättänyt ohuen pipon. Syksyiset tuulet kun olivat jo alkaneet puhaltaa, enkä halunnut tietenkään vilustuttaa itseäni. Kakrun olin jo valmiiksi varustanut karsinassa, joten minun ei tarvinnut, kuin hakea se ja taluttaa tallipihalle. Vaalea pilkukas poni laahusti perässäni ja seisoi kyllästyneen oloisena tallipihalla mittaillessani jalustimia ja kiristellessäni sen satulavyötä. Pungersin sen selkään puiselta jakkaralta, jonka Helena oli tuonut kentältä. tarkistin vielä, että jalustinhihnat olivat suunnilleen saman mittaisia ja lähdimme Helenan kanssa peräkanaa metsään. Ilma oli raikasta hengittää ja maahan pudonneet lehdet kahisivat Kakrun laahustaessa eteenpäin. Oli kuitenkin ihanan rauhallista vain kuunnella joidenkin lintujen viserrystä puiden latvoissa ja katsella taivaalla lentäviä auroja, jotka suuntasivat etelään pakoon talvea. Keskustelimme Helanan kanssa niitä ja näitä. Hän otti puheeksi ratsastaja tulevaisuuteni, johon en oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Tarvitsin vielä aikaa miettiä. Ehkä muuttaisin takaisin Saksaan joskus? Tai sitten jäisin tänne, mutta kun minua ei pidellyt täällä mikään. Tai ehkä piteli, en edes tiennyt miksi nyt olin täällä. Yhtä hyvin olisin voinut olla jossain muualla. Minkä vuoksi edes olin täällä? Maastoilun jälkeen vein Kakrun nopeasti karsinaan ja purin sen varusteista. Palkitsin sen porkkanalla ja vein vielä tarhailemaan ennen iltaruokia. Ruuna lähti iloisesti etsimään syötävää syksyn sateiden jäljiltä mutaisesta tarhasta ja sitä katsellessani kuulin vaimean hörähdyksen. Katselin ympärilleni, kunnes huomasin jo hämärtyvässä illassa ruskean suomenhevosen kurkkimassa aitojen välistä. Siristin silmiäni ja tunnistin hevosen Tuiskuksi. Kävelin vaistomaisesti ruunan luokse ja silitin sen leveää otsaa. "Hei poika", kuiskasin niin hiljaa etten itsekään ollut kuulla sanojani, mutta Tuisku kuuli ne. // Sori, päivän myöhässä. Mulla on ollu vähän kiirettä kun koeviikko. Toivottavasti katotte tän läpi sormien
|
|
|
Post by Mila on Oct 7, 2017 18:32:41 GMT 2
7.TUNTI - Kentällä kouluvääntöä 7.10.2017
Osallistujat Aaron - Tuike Jannica - Eetu
Etsi netin syövereistä (tai piirrä itse) joku kuva, joka kuvaa parhaiten tätä tuntia. Ensimmäisenä tuotoksen tähän lätsännyt saa päättää ratsunsa ensi viikon tunnille.
Ja tuntimaksuja otetaan vastaan aina 13.päivään saakka.
|
|
|
Post by jannica on Oct 8, 2017 17:06:21 GMT 2
Haha, ihan pakko xD (ens viikolle toiveeksi Kelmi jos jo käytössä, ellei niin Ginny) // Juu, saat Kelmin! -Mila-
|
|
|
Post by Aaron on Oct 12, 2017 18:28:09 GMT 2
|
|
|
Post by Mila on Oct 21, 2017 17:18:40 GMT 2
8.TUNTI - poniköpöttelyä kentällä 21.10.2017
Jannica - Kelmi Aaron - Goljat
Täyttäkää seuraavat kohdat: 1. adjektiivi 2. adjektiivi 3. adjektiivi 4. askellaji 5. adjektiivi 6. adjektiivi 7. adjektiivi 8. adjektiivi 9. ratsastuslaji
Vastaukset tuntipohjaan julkaistaan, kunhan molemmat ovat tunnin maksaneet. Ja ne maksut tuttuun tapaan viimeistään 27.10.
Aaron Keltainen ilma sai ratsukot kerääntymään kentälle. Alkuverryttelyt tehtiin rauhallisesti käynnissä, jonka jälkeen limaiset ratsastajat keräsivät ohjat tuntumille ja aloitettiin itse työskentely. Pimeät lumihiutaleet leijailivat hiljakseen maahan, kun ponit passasivat volteilla ja tekivät pysähdys-peruutustehtäviä. Ponit olivat hieman typerällä tuulella, jonka vuoksi ratsastajat saivat tehdä oikeasti töitä pitäkseen märät ratsunsa kurissa. Tippumisilta kuitenkin vältyttiin, vaikkei se kovin kaukana ollutkaan. Ei siis saanut Helena tunnin päätteeksi hullua kakkua. Kuraiset ratsukot pääsivät myös hyppäämään pieniä esteitä ja se onnistui tulisesti. Lopuksi vielä heivattiin satulat pois ja loppuverkat tehtiin itsenäisesti kentällä. Helenan kysyessä, mitä ratsastajat haluaisivat tehdä ensikerralla, vastaukseksi hän sai "Lännenratsastusta!"
Jannica Kaunis ilma sai ratsukot kerääntymään kentälle. Alkuverryttelyt tehtiin rauhallisesti käynnissä, jonka jälkeen olkiset ratsastajat keräsivät ohjat tuntumille ja aloitettiin itse työskentely. Hauskat lumihiutaleet leijailivat hiljakseen maahan, kun ponit kiitolaukkasivat volteilla ja tekivät pysähdys-peruutustehtäviä. Ponit olivat hieman typerällä tuulella, jonka vuoksi ratsastajat saivat tehdä oikeasti töitä pitääkseen reippaat ratsunsa kursisa. Tippumisilta kuitenkin vältyttiin, vaikkei se kovin kaukana ollutkaan. Ei siis saanut Helena tunnin päätteksi suurta kakkua. Omahyväiset ratsukot pääsivät myös hyppäämään pieniä esteitä ja se onnistui seurallisesti. Lopuksi vielä heivattiin satulat pois ja loppuverkat tehtiin itsenäisesti kentällä. Helenan kysyessä, mitä ratsastajat haluaisivat tehdä ensi kerralla, vastaukseksi hän sai: "Gymkhana!"
|
|
|
Post by Aaron on Oct 21, 2017 19:15:43 GMT 2
Hehehe tästä voi tulla hauskaa
1. keltainen 2. limainen 3. pimeä 4. passi 5. märkä 6. hullu 7. kurainen 8. tulinen 9. lännenratsastus
|
|
|
Post by jannica on Oct 24, 2017 13:31:21 GMT 2
Kivoja nämä nopeammat kuittaukset! sopii kiireiseen arkeen 1. kaunis 2. olkinen 3. hauska 4. kiitolaukka 5. reipas 6. suuri 7. omahyväinen 8. seurallinen 9. gymkhana
|
|
|
Post by Mila on Oct 28, 2017 19:41:42 GMT 2
9. TUNTI - Leikkitunti "gymkhana" maneesissa
Jannica - Eetu Aaron - Patron
Lumi- ja räntäsateen vuoksi tänään pidettiin tunti maneesissa. Viime viikolla oli Helena kysellyt toiveita tälle tunnille ja sielt' oli tullut ehdotukseksi niin lännenratsastusta kuin gymkhanaakin. Alkuverryttelyt tehtiin tuttuun tapaan, eli ihan voltteja, siirtymisiä jne. jonka aikana Helena pyöritteli maneesin keskelle kolme isoa tynnyriä (ei, eivät olleet oluttynnyreitä, vaikka tallin omistaja kaljasta pitikin) ja muodosti niillä kolmion.
"Noniiiin, koska Barrel racing on vähän niin lännnen ratsastusta kuin gymkhanaakin, niin aloitellaan sillä. Elikkä, lähdette siitä päädystä oikealle tai vasemmalle, kierrätte tynnyrin, tulette seuraavaksi tähän toiselle tynnyrille ja sen jälkeen suuntaatte tonne kauimmaiselle tynnyrille. Kierrätte ja tulette takaisin." Jannica ja Eetu saivat aloittaa. Shettis lähti rivakasti liikkeelle, muttei millään olisi halunut kiertää viimeistä tynnyriävaan suuntasi kulkunsa kaviouralle. "Ok, tuu vaan takas tänne niin pääsee Aaron ja Patron liikkeelle..." Isompi poni kiersi tynnyrit ketterästi ja nopeasti.
Kun Jannica ja Eetukin olivat suorittaneet tynnyrinkierron kunnialla läpi, oli vuorossa pole pending. Tuttua huttua, eli kierrerttiin kartioita vuoronperään. Sitten kokeiltiin hieman western jumpingia, eli kartiorata jätettiin paikalle, mutta toiselle puolelle pitkää sivua pystytettiin pieni este. "Eli tarkoituksena on ensin hypätä tämä este, ratsastaa näille kartioille ,kiertää ne, tästä päädystä ratsastatte kentän poikki toiseen päätyyn, tulette esteelle ja siitä taas kartioille. Eli hyppäätte esteen molemmista suunnista. Get it?"
Patron innostui esteestä sen verran, että meinasi kartiot lennellä vähän mihin sattuu. Eetukin oli hieman sitä mieltä, ettei enää kiinnosta tämmöinen pujottelu, mutta Jannica kyllä sai poninsa kuriin ja suuremmilta kommervenkeiltä vältyttiin.
Lopputunti otettiin rauhallisesti, jotta niin ratsut kuin ratsastajatkin saivat hengähtää. "Noniin, ensi viikolla nähdään taas." Maksuja viim. 3.11. ja ensimmäisenä maksanut saa valita ratsun itselleen.
|
|
|
Post by jannica on Oct 29, 2017 17:02:52 GMT 2
Räntäsateen kastellessa kentän (ja koko tienoon) kokoontui pieni, mutta sitäkin parempi vakkariporukkamme Aaronin kanssa maneesille lämmittelemään. Alkukäyntien jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä ravisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä sekä voltteja. Eetu tuntui hyvinkin rauhalliselta, joten leikkitunnista tulisi varmasti ainakin rauhallisempi kuin normaalisti. Tosin siihen vaikutti paljolti sekin, että meillä oli satulat tällä kertaa (tottapuhuen ei olisi kyllä tullut mieleenkään mennä selkään ilman, sillä Eetu oli eilenkin ollut melkoinen energiapakkaus, mutta ehkä puolitoistatuntinen maastolenkki oli saanut sille rauhallisen moodin tänään päälle). Tynnyrinkierto alkoi lupaavasti, mutta Eetu tuntui olevan kanssani eri mieltä siitä missä kohtaa pujottelu kuului lopettaa ja sain väenvängällä ponin kääntää viimeiselle tynnyrille, ennen kuin se sai palata Patronin luo. Patronin kanssa sujui paremmin tynnyrikierto ja Aaron näytti huvittuneelta moisista leikeistä. Kartioiden pujottelu sen sijaan oli Eetullekin tutumpaa hommaa ja ruuna otti jopa muutaman laukka-askeleen lopussa, koska ne oli tietenkin aseteteltu Patronille sopivalle välille ja Eetulla jäi paljon aikaa toteuttaa itseään kartioiden välissä. Pieni estekin rataan mahtui, joka tosin lenteli Patronin innokkaiden hyppyjen seurauksena suuntaan jos toiseenkin. Tylsistynyt Eetukin alkoi lopputunnista jo kulkea itse eteenpäin ja loppuraveissa se esitteli hienoa askelta astuen takapäälläkin alleen mallikkaasti. Loppukäyntien aikana poni jo valuikin vettä, joten sunnuntain ohjelmaksi tuli ponin klippaaminen. ------------- Ei kun vaihdetaankin ensi tunnin toiveeksi Paddington, en muistanut et kuukausi vaihtuu jo
|
|
|
Post by Aaron on Nov 4, 2017 19:19:12 GMT 2
"Siis mikä gymkhana?" oli ensimmäinen reaktioni, kun kuulin Jannicalta mitä tekisimme tunnilla. Minulla ei siis ollut minkäänlaista kuvaa koko lajista. Oikeastaa, en ollut ikinä edes kuullut koko lajista. Tunti sujui kuitenkin lopulta melko hyvin ketterän ponini ansiosta, vaikka olinkin aivan pihalla aina kun Helena ilmoitti seuraavan harjoituksen nimen. Onneksi hän Jannican kanssa väänsi minulle aina rautalangasta mitä milloinkin piti tehdä. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista kokeilla uutta mielenkiintoista lajia. Sori myöhästyminen.. // Menkööt tämän kerran, kun ei hirveästi osallistujia ole ja tuntejakaan oo enää kuin 5-6 ennen joululomaa. -Mila
|
|
|
Post by Mila on Nov 5, 2017 9:01:10 GMT 2
10. TUNTI - Hyppelyä maneesissa 4.11.2017
Jannica - Paddington Aaron - Anna
Nyt kun oli maastoiltu, kouluiltu ja touhuttu kaikkea muuta, oli aika vähän panostaa esteiden hyppäämiseen. Jannica sai toiveensa mukaisesti Paddington ja Aaron komennettiin Annan selkään.
Alkuverryttelyt tehtiin tuttuun tapaan ja lopuksi Helena "heitti" puomeja kaviouralle, joiden yli ratsukot menivät. Sillä välin, kun ratsukot köpöttelivät kaviouraa pitkin, Helena kokosi pienen esteradan keskelle maneesia. Esterata koostui yhdestä pystyesteestä sekä kolmen sarjasta. Siinä se.
Koska Paddington ei ehkä se kaikkein ketterin kaveri ollut, oli parivaljakolla hieman ongelmia esteiden ylittämisessä, mutta kyllä se siitä lähti lopulta sujumaan. Ainakaan Helena ei muista, oliko Aaron ja Anna ennen työskennelleet yhdessä, mutta hienosti se meni heiltäkin, vaikka alussa Annalla oli vähän laiskiaisvaihde päällä ja Aaron sai tehdä töitä pitääkseen tamman laukassa.
Maksuja viim. 10.11. Ensimmäisenä maksanut päläpälä (Jannicalla tosin Eetu vuorossa, mutta jos haluaa kokeilla muuta niin anti mennä).
|
|
|
Post by Aaron on Nov 5, 2017 11:09:04 GMT 2
Jes! Vihdoin taas pääsisi hyppäämään esteitä. Ratsukin vaikutti kelpohevoselta. Puoliveriset tammat olivat aina olleet suosikkejani. Entinen hevosenikin oli hollanninpuoliveritamma. Tunti alkoi mukavasti, vaikka Anna oli hieman tahmea liikkeistään ja sain melkein jokaisen puomin kohdalla muistutella sitä, että sen kuului nostaa jalkojaan sen yli. Menostamme puuttui se hevosen oma eteenpäinpyrkimys ja sitä oli hankala saada Annan kanssa. Muutaman kerran kun antoi reippaasti raippaa pohkeen taakse alkoi onneksi Annankin moottori käynnistyä, vaikkei tamma vieläkään ollut sellainen, kuin olisin toivonut. Esteillä meno meinasi jatkua yhtä tahmeana, eikä Anna vastannut pohkeeseen tarpeeksi nopeasti. Sarjalla sitä sai ratsastaa vahvasti eteen, jotta saimme suunnitellut määrät askelia sarjan viimeiselle esteelle. Vaikka meno olikin turhan rauhallista makuuni, toimi Annan kuitenkin hyvin. Se vaan oli tavallista hitaampi ja tavallista hitaampaakin hitaampi. Ps. Pädi on ihana Voisin sitä toivoa ensi kerraksi...
|
|
|
Post by jannica on Nov 5, 2017 21:15:35 GMT 2
Tuntilistan nähdessäni olin hyppinyt hetken tasajalkaa Aaronin katsellessa huvittuneena touhuani. Saatuani paksun karvakasan sisään hoitelin ruunaa rauhallisesti, jotta se ehtisi tutustua minuun hieman. Se seuraili rauhassa harjailuani ja sain laittaa varusteetkin ruunalle helposti. Vuohiskarvat pesisin vasta tunnin jälkeen, koska maneesinpohjasta tarttuisi niihin varmasti muutoin vaikka ja mitä. Talutimme Aaronin kanssa ratsumme maneesiin, jossa Helena seisoi juttelemassa juuri ratsastusta lopettelevan Milan kanssa. Tervehdittyään meitä naiset jatkoivat vielä viimeisten juorujen vaihtamisen ja päästyämme kyytiin Helena kysyi minkälainen Paddy oli ollut hoitaa. Vastasin ruunan olleen aivan ihastuttava ja samaa rauhallista linjaansa se tuntui jatkavan myöskin alkukäyntien aikana. Ottaessamme ohjat ja alkaessamme verkkailla omaan tahtiin ravissa ruuna eksyi helposti raiteiltaan ja jäi ihmettelemään uralle laitettuja puomeja sun muuta turhaa, mutta kun sain sille työdraivin päälle oli se oikeinkin miellyttävä ratsastaa. Omatoimisten verryttelyjen lopuksi otettiin vielä ympyrällä kahta laukkapuomia ja laukkaa kahdella ympyrällä, joista saimme Aaronin kanssa omamme Helenan opastaessa apujenkäytössä meitä vuoroin. Paddyllä oli iso laukka, johon tottumiseen meni hetki, mutta ennen välikäyntejä sai Helena jo kehua meitä laukkatyöskentelystä. Massiivisuudestaan huolimatta oli Paddingtonin laukka kuitenkin onneksi helppoa koota.
Kävellessämme hetken aikaa kokosi Helena maneesiin pientä neljän esteen rataa, jossa oli pystyeste sekä kolmesta esteestä, kahdesta pystystä ja okserista koostuva sarjaeste, jonka ekaan väliin tuli yksi askel ja seuraavaan kaksi. Paddingtonin kanssa hyppääminen alkuun vähän takkusi, ruuna ei selkeästi ollut ihan hetkeen esteitä nähnyt (eikä liikuntaakaan, koska vatsavyö oli mennyt vain juuri ja juuri ekoihin reikiin) ennen tänne muuttoaan. Päästyämme yhteisymmärrykseen siitä mistä esteet hypättiin ja että jalkoja todellakin tarvitsi niille nostella alkoi Paddingtonin karvaisen ulkokuoren alta löytyä se kahdeksankymmentä senttiä hyppäävä ruuna, jota Helena oli mainostanut minulle. Lopputunnista saimme ottaa yksittäisenä vielä pystyestettä, jonka yli Paddington ja Anna leiskauttivat komeasti aina metriin saakka. Rataharjoituksina Paddy tuskin pääsisikään tänään hypättyä 70cm isompaa tässä peruskunnossa, mutta tulevaisuuden varalle oli ruuna kyllä aivan mainio vaihtoehto esteillekin! Innostuneena hyvin sujuneesta tunnista kävelimme ja juttelimme kolmisin Paddingtonin aiemmasta kodista ja siitä mitä ensi tunnilla tehtäisiin. Olin hieman pettynyt, kun Aaron ehti varaamaan ruunan seuraavaksi kerraksi, mutta pitihän minun välillä omallakin ponilla tunnilla käydä..
|
|
|
Post by Mila on Nov 12, 2017 10:10:19 GMT 2
11.TUNTI - Koulua maneesissa
Aaron - Pädi Jannica - Eetu (Iitu olisi muuten päässyt mukaan, mutta muistin, että täytyy olla tasolla 3 osallistuakseen vakkariryhmään)
Aloitellaan verryttelyt puolipitkillä ohjilla. Yritetään saada ratsut kuuntelemaan pelkästään istuntaa sekä pohkeita, ei niinkään ohjista "kääntämistä". "Muistakaa, ettei niitä kulmia edelleenkään oiota."
Kun kulmien ratsastaminen sujui, käski Helena tehdä pitkille sivuille loivaa kaarevaa uraa ennen kuin otettiin ohjat kunnolla kätösiin ja nostettiin kevyt ravi.
Myös ravissa keskityttiin kulmien ratsastamiseen sekä kolmikaariseen uraan. Eetu vähän pelleili, mutta se nyt ei ollut mitään uuttaa...
Kun oltiin ravata köpötelty tarpeeksi kauan, Helena käski molemmat ratsukot omiin päätyihinsä pääty-ympyrälle. "Joka toinen ympyrä ravissa, joka toinen laukassa. Päädyssä kirjaimen kohdalla vaihdatte siis askellajia."
Laukkatehtävät sujui vähän miten sattui, mutta kyllä se meno näytti ihan siedettävältä loppua kohden. "Joo, eiköhän lopetella tältä päivältä.. Nähdään taas ensi viikolla!"
|
|