|
Post by Mila on Nov 22, 2012 15:30:40 GMT 2
Rexonasivuttorinhevonen, tamma Ikä: 16v Säkäkorkeus: 162cm Hoitaja: Inna Huomioitavaa: Suojat joka jalkaan. Rungoton satula + pehmuste Hoitajahistoria:Molly (marras-joulukuu 2012) Anna (heinäkuu 2013)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 24, 2012 13:32:25 GMT 2
Puin ylleni sinisen hupparin ja tumman harmaat collage housut. Otin ratsastus kamppeet mukaan ja lähdin varastolle. Avasin oven ja otin oman pyöräni ja lähdin polkemaan kohti tallia. Kun pyöräni on niin karmeassa kunnossa sidoin sen n.200 metrin päähän tallista olevaan puuhun. Sitten kävelin tallille.
Mila tuli sattumalta eteeni. Mila sanoi ja kysäisi samalla: - Hei! Oletko sinä Molly? Hymyilin ja sanoin: - Joo! Mila kysyi: - Haluaisitko että esittelen tallia? Sen jälkeen voisit hakea Rexonan tarhasta 1. Siellä on myös Luna ja Erica. Nyökkäsin ja lähdimme kiertämään tallia. Ensin hän näytti taukohuoneen, wc:n, satulahuoneen, kuivatushuoneen ja rehuvaraston. Näytti myös missä on Rexonan ja muiden hevosten karsinat ovat. Kertoi vielä: - Tuossa on Pesupaikka ei varmaan tarvitse sen enempää esitellä? Sanoin: - Juu ei tarvitse. Mila käveli satulahuoneeseen ja siellä oli ovi jonka hän avasi. Mila vielä esitteli: - Täällä on yksityiset hevoset. Sitten laittoi oven kiinni ja totesi: - Nyt voisimme käy.... Joku ilmoitti hätäisesti: - Minulla on ongelmia! Mila sanoi: - Minun on nyt varmaan päätettävä tämä esittely kierros. Samalla selitti ohjeet tarhoille. Lisäsi vielä: - Hakisitkos Rexonan tarhasta? Vastasin reippaasti: - Joo totta kai! Sen jälkeen Mila lähti selvitämään ongelmaa.
Kun olin jo valmiiksi satula huoneessa otin riimun ja riimunnarun. Menin tarhaan ja menin Rexonan luo. Kun olin Rexonan luona neiti lähti ravamaan minua karkuun. Lähdin sen perään mutta ei se pysähtynyt. Oli mennyt jo 10 minuuttia kunnes mietin: - Mila varmaan luulee minua tunariksi kun en saa yhtä hevosta kiinni. Ärähdin Rexonalle: - NYT TYTTÖ! Rexona pysähtyi sen jälkeen. Kävelin sen luokse ja laiton riimun ja talutin sen talliin. Matkalla näin taas Milan ja se naurahti: - Taisit huomata että Rexona on vähän oikukas tarhasta hakiessa. Vastasin: - Tulihan tuo todettua mutta kyllä se siitä. Pitää vaan varata vähän enemmän aikaa. Mila nyökkäsi ja jatkoi ongelman selvittelyä. Vein Rexonan talliin. Otin riimun narun ja riimun jä jätin ne karsinan eteen. Suljin karsinan oven ja hain harjapakin.
Rexona oli vapaasti karsinassa kun menin harjaamaan sitä. Kun aloitin harjaamisen niin Rexona otti harjan ja viskasi sen. Nauroin: - Rexona. Oletpas sinä hupsu! Taidan sitoa sinut kiinni. Kiinni sidottua harjasin Rexonan ja puhdistin kaviot. Kavioiden puhditus sujui ongelmitta. Joku tyttö joka oli lyhyt ja tumma tukkainen käveli Rexonan karsinan eteen ja ilmoitti: - Mila sanoi että sinä saat liikuttaa Rexonaa maastossa, mutta minun täytyy tulla mukaan koska et tunne maastoja kovin hyvin. Ainiin olen Olivia Esittelin itseni: - Minä olen Molly hauska tavata! Ja sopii että tulet mukaan laitan vielä Rexonan valmiiksi. Olivia sanoi: - juu käyn laittamassa Annan ja itseni valmiiksi. Anna ei kuitenkaan ole hoitsuni, mutta kun se tarvitsee kevyen liikutuksen tarjouduin liikuttamaan sitä ja auttamaan sinua. Kun olimme saanneet hevoset ja itsemme valmiiksi talutimme ne ulos ja nousimme ratsaille.
Olivia esitteli eri maasto polkuja. Kertoi myös että kannattaa pysyä valppaana koska täällä voi juosta koiria irrallaan. Moottori ajoneuvolla täällä ei saa ajaa. Höpötti myös jostain kissa mummosta joka ei pidä hevosista. Kun olimme tallin pihalla. Nousimme ratsailta ja talutimme ne karsinoihin. Purimme hepat ja pesimme kuolaimet.
Olivia sanoi: - Sinä varmaan pärjäät yksin, koska menen auttamaan karsinoiden siivouksessa. Kysyin vielä: - Juu.Voinko antaa Rexonalle porkkanan? Olivia nyökkäsi ja sitten lähti puhdistamaan karsinoita. Päätin puhdistaa harjat. Sitten menin rapsuttamaan Rexonaa ja annoin sille porkkanan.
Kello oli sen verran että minun täytyi lähteä tallilta. Hyvästelin Rexonan ja otin ratsastuskamppeet mukaan. Kävelin pyöräni luokse avasin lukon ja pyöräilin kotiin.
ps. Minulla on kuva tulossa, mutta se ei ole valmis joten laitan sen sitten kun se on valmis.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 24, 2012 18:11:58 GMT 2
Tuossa on se kuva päivän tapahtumasta:) Nyt tietoja minusta: Minä olen 160 cm pitkä ja hoikka tyttö. Minulla on pitkät ja vaaleat hiukset. Yleensä pidän hiukseni auki, mutta ratsastaessa kiinni. Tallille pukeudun yleensä siniseen huppariin ja tumman harmaisiin collage housuihin. Pipoa pidän silloin tällöin. Tykkään pukeutua muodikkaasti, mutta en ole teini. Luonteeltani olen ystävällinen, rohkea, välillä huimapää, ulospäin suuntautunut ja avulias Ps. Sori tuo paint laatu:( Attachments:
|
|
|
Post by Mila on Nov 28, 2012 10:53:09 GMT 2
Heips ja tervetuloa sinullekkin sekalaiseen sakkiimme mukaan! Lisäsin sinut nyt sivuillekkin näkyviin kun oli päässyt unohtumaan. Hieno piirros. Minä en välitä vaikka olisikin "paint-laatua" Ihan sama millä sitä piirtää, oli se sitten paintilla tai jollain "hienolla" ohjelmalla
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 9, 2012 20:58:54 GMT 2
Kävelin Iltahämärässä tallille. Vaikka kello olikin vain neljä. En ottanut mitään ratsastus kamppeita mukaan, koska oli hevosten vapaapäivä. Ajattelin siis tulla puhdistamaan ja huoltamaan varusteita. Talli alkoi jo näkyä puiden takaa. Aloin kävellä ripeämmin jotta olisin tallilla nopeammin. Olin juuri saapunut talli pihalle jossa kuulin hevosten hirnuntaa ja jonkin muukin...: - Siis mitkä vaatteet nuo on ihan likaset?!? Vilkaisin tyttö ja sanoin: - No miksipäs ei? Mieluumin likaset vaatteet kun sinun korkokengät jotka näköjään uivat lannassa. Kauhea kirkuminen alkoi ja tyttö juoksi tiehensä. Nauroin vain hänelle. En voinut erehtyä se oli se diiva Ilona.
Kävelin talliin ja vein puhelimet ja sen sellaiset pikku tavarat taukohuoneeseen jossa Milalla oli kasa papereita. Mila kysäisi: - Autatko heinien jaossa? Vastasin reippaasti: - Totta kai! Menimme hakemaan heiniä ja veimme niitä tarhoille. Minä itse tietenkin vein Rexonan tarhaan. Rexona luuli että tulen hakemaan sitä ja se riehaantui. Luna ja Erica tuli haistelemaan heiniä. Minä lässytin: - Voi olettepas te hupsuja. Laitoin kaurat tarhaan ja suljin portin. Mila oli vienyt jo Tohvelin ja Damonin tarhaan heinät. Nyt hän oli viemässä Annalle ja Tuikulle. Minä vein Lucalle ja Villalle. Villa oli tullut jo portin luo odottamaan ruokaa. Menin tarhaan ja olin menossa laittamaan heiniä, mutta Villa tuuppasi minut vahingossa maahan. Kuului kauhea rämähdys ja Villa säikähti. Mila kiiruhti apuun. Mila katsoi kauhistuneena minua ja kysyi: - Mitä tapahtui. Nauroin ja vastasin: - Villa tuuppasi minut vahingossa maahan. Onneksi ei käynyt pahasti. Mila lampsi Villan luo ja ärähti sille. Nousin maasta ja jatkoimme heinen jakamista. Kun heinät oli jaettu menin putsaamaan Rexonan varusteita. Aloitin loimista. Tarkistin onko ompeleet paikallaan ja katsoin puhtauden. Sadeloimi ja fleeceloimi olivat likaisia vein ne pesukoriin joka oli ihan täynnä joten tyhjensin sen. Laitoin Rexonan loimet pesukoriin. Sitten oli satulan vuoro. Satulahuopa oli puhdas. Satulan puhdistelin satula saippualla. Laitoin sen sitten takaisin paikalleen. Yhtäkkiä kuului ääni: - Haetaanpa hepat sisään! Tiesin että se oli Mila. Otin jo Rexonan riimun ja riimun narun. Lähdin matkaan.Rexonaa ei näkynyt missään. Huusin: - Rexonaa! Tyttö tänne! Ei sieltä kuulunut eikä näkynyt mitään. Näin vaan Erican ja Lunan. Päätin hakea ensin Lunan ja Erican. Ne oli niin kilttejä että otin ne yhtäaikaa. Vein ne karsinoihin ja hain vielä Annan, Villan, Sallan, Peikon, Hillan, Pepperin ja Lallan ennen kun etsin Rexonan. Matka sujuis melkein ongelmitta, mutta Sallan, Peikon, Pepperin ja Lallan kanssa tuli vähän ongelmia mutta ei se paljoa tahtia haitannut. Otin loimet hevosilta kellä ne oli ja viikkasin ja lähdin etsimään Rexonaa.
Tarhalle palatessani huomasin että aita oli rikki. Lähdin juoksemaan Milan luo! Sanoin äkkiä: - Rexona on karrannut! Mila katsoi huolestuneesti ja lähti katsomaan tarhaa. Ennen kuin meni tarhoille antoi Lunan ja Erican suitset. Laitoin suistes hevosille ja lähdin hakemaan satuloita. Mila tuli ovelle ja kysyi: - Onko hepat valmiina? Vastasin: - Joo paitsi satulat puuttuu. Mila otti kädestäni ja sanoi: - Ei niitä tarvitse talutetaan hepat pihalle ja noustaan ratsaille. Olimme ratsailla Mila antoi minulle otsalampun ja lähdettiin matkaan. Ensin etsimme käynissä Rexonaa että saataisiin hepat verryteltyä. Mila sanoi: - Pidetään kiirettä Rexona ei tunne tätä seutua ja voi jäädä auton alle. Lähdimme ravaamaan ja etsimme Rexonaa. Kun olimme etsineet tunnin Mila sanoi: - Jatketaan etsintöjä huomenna. Ei sitä näköjään löydy. Minä sanoin: - Edes vähän aikaa? Samassa kuului hirnuntaa ja pyysin Lunan siirtymään laukkaan ja laukkasimme hirnuntaa kohti. Löysimme Rexonan. Hyppäsin Lunan selästä alas halamaan Rexonaa! ( Pidin Lunan ohjista kiinni) Mila tuli ja sanoi opettavaisesti: - Molly et sinä voi tolla tavalla voi säntäillä pois reitiltä! Vastasin: - Anteeksi. Mila sanoi iloisesti: - Eiköhän lähdetä kotiin! Laitoin Rexonalle päitset ja tehtiin Milan kanssa hieno kiinnitys!;D
Kun olimme tallilla riisuimme hepat ja tarkistettiin Rexona. Rexonalla oli vähän haavoja jaloissa ja yksi oli vähän syvä, mutta puhdistettiin ne ja annettiin olla. Mila sanoi: - Katsotaan nyt vähän aikaa miten nuo haavat paranee. Vastasin: - Joo! Korjaatko sinä sen aidan? Mila vastasi: - Joo! Jaa sinä ilta ruuat sillä aikaa.
Jaoin ilta ruuat ja odotin että Mila palaa talliin. Sieltä se Mila tuli. Heilutin kättä lähtemisen merkiksi ja sanoin: - Moikka Mila vastasi: - Kiitos avustasi ja heippa! Odotin kyytiä ja lähdin kotiin.
Sori kirjotus virheet niitä on varmaan ihan liian paljon, mutta on vähän kiire ja oli pakko saada tarina valmiikis, kun en oo kirjoittanut pitkään aikaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 20, 2012 16:55:57 GMT 2
Olin tallilla kello 16.30. Ajattelin että voisin ratsastaa Rexonalla, mutta kun oli niin kylmä... En jäänyt ulos pohtimaan vaan menin sisälle hetkeksi. Menin tervehtimään Rexonaa: - Voi kun olet tänään ihana! Rexona tuli luokseni ja etsi herkkuja taskuistani. Nauroin Rexonalle koska, Taskuissani ei ollut yhtään mitään. Kysyin Rexonalta: - Haluatko ratsastaa tänään? Rexona hirnahteli iloisesti joten tulkitsin vastauksen myönteiseksi. Hain varusteita karsinan eteen. Aloitin harjaamisen. Ajattelin että nyt harjaan Rexonan hyvin, koska yleensä kaikki vain harjaa sieltä ja täältä jolloin ei tule hyvä tulos. Puhdistin harjaa piikkisukaan joka toisen vedon jälkeen. Otin piikkisuan jolla puhdistin Rexonan harjan ja hännän. Tein häntään ranskanletin. Otin Kaviokoukun ja putsasin kaviot. Oli mennyt jo hiukan aikaa kun Rexona oli puti puhdas. Sitten sidoin sen kiinni ja laitoin kaikkiin jalkoihin suojat. Sitten laitoin pehmusteen ja satulan. Rexona pullisteli joten piti olla ovela. Sain sen kuitenkin kiinni. Suitsin vielä hevosen ja sitten varustin itseni ja menin ratsastamaan.
Jatkuu -->
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 5, 2013 0:07:54 GMT 2
Ensimmäinen hoitotarina.Ensi kohtaaminen Rexonan kanssa. Kävelen tallin pikkutietä pitkin ja potkin pieniä kiviä pois tieltäni. Kaikki on märkää ja kuraista. Yöllinen sade kasteli jokaisen eloollisen ja elottoman. Sade tuoksui metsän puissa. Avaan tallin oven ja astun sisälle. Silmäilen tallia. Ensivaikutelma tallista on iso, iso talli. Hymyilen ja katselen ympärilleni. Hiljalleen kävelen karsinoita eteenpäin ja vastaani kävelee hymy korvissa lyhyt naisen alku. ''Heii, mistä löytäisin tallin omistajan?'', Kysyn naiselta, jolla on pitkät ruskeat hiukset. ''Tässähän minä'' Nainen nauraa. ''Aijaa, anteeks. Mä oon Anna'' Esittäydyn ja ojennan käteni. ''Mila'' nainen vastaa kättelyyni. ''Mä oon se Rexonan uus hoitaja'' jatkan keskustelua. ''Joo, niin mä vähä arvelinkin, lähdetäänkö heti kattomaan tammuskaa, ne on näin kesäisin tarhassa?'', Mila kysyy Nyökkään ja lähdemme ulos. Aurinko yrittää pilkottaa pilvien välistä. Kävelemme hetken päähän ja ensimmäisessä tarhassa on kaksi tammaa, toinen vankampi kirjava ja toinen sirompi rautias. Arvaan heti, että Rexona seisoo edessäni, parin metrin päässä. Huokaisen, sillä hevonen on erittäin kaunis. ''Se on tosi kaunis'' huokaisen Milalle. ''Jep, supermummo'' Mila nauraa, onhan hevosella jo 16 vuotta ikää. ''Haha. Mä käyn hakee sen tuolta tarhasta!'', sanon ja kävelen portille. Mila naurahtaa ja ihmettelen vähän tämän yksinäisille naurahduksille. Nappaan riimunnarun maasta ja sujahdan lankojen välistä tarhaan. Kävelen reippaasti Rexonaa kohti. Tamma vilkuilee ympärilleen ja juuri kun olen nappaamassa riimusta kiinni, hevonen ampaisee eteenpäin. Päässäni käy kysymys: ''mitä se nyt säikähti?''. Otan uudelleen ja kävelen rauhallisesti Rexonan luo. Taas tamma ampaisee pukkilaukalla ympäri tarhaa. Mila nauraa parin metrin päästä tarhan lankoja. Vielä kerran yritän kävellä Rexonan luo ja Rexona vain leikittelee ja esittelee liitoraviaan. Mila jotenkin kokoaa itsensä ja karjaisee kuuluvasti hevosta nimellä. Rexona jähmettyy aloilleen ja pärskähtää. Kävelen ripeästi hevosen luo ja kiinnitän riimunnarun salaman nopeasti riimun. ''Se on vähän tuollainen veijari'' Mila nauraa. '' Huomasin'' vastaan ja talutan hevosen ulos tarhasta. Rexona nakkelee niskojaan ja pärskähtelee. Yhtäkkiä tamma lyö jarrut pohjaan. Nyppään riimunnarusta ja komennan. Lopulta Rexona painaa korvansa taakse päin ja kävelee loppumatkan kiltisti talliin. Talutan Rexonan omaan karsinaan ja kiinnitän vetosolmulla kalteriin. Haen satulahuoneesta, Rexonan hyllystä tämän harjat. Nappaan pölyharjan ja pitkin vedoin harjaan Rexonan lihaksista kaulaa ja jänteviä jalkoja. Harjaan vatsan, kyljet ja selän. Rexona vähitellen rentoutuu ja ummistaa silmiään. Harjaan molempia puolia monta minuuttia. Pari kärpästä sattuu laskeutumaan tamman karvalle ja Rexona väräyttää ihoaan. Putsaan kaviot ja harjaan hännän, sekä harjan. Kaivan jännesuojat harjakopan uumenista ja ujutan suojat tamman jalkoihin. Varmistan että suojat on sopivan tiukat ja ettei mikään reuna ole mutkalla. Nappaan myös takajalkaan pidemmät hivutussuojat ja kiinnitän tarrat. Taputan tammaa lautasille ja siirryn silittelemään Rexonaa päästä. Tamma hamuilee taskujani ja yrittää etsiä jonkinlaisia herkkuja. Nauran ja työnnän pehmoisen turvan pois. Kävelen taukohuoneeseen ja vaihdan nahkaiset ratsastussaappaat jalkaan. Vedän vetoketjut kiinni ja kiinnitän napit. Sujautan kypäräni päähän ja otan raipan, sekä hanskat mukaani. Sujahdan satulahuoneeseen ja nappaan Rexonan rungottoman satulan ja suitset käsiini. Käppäilen takaisin karsinalle ja tiputan hanskat, sekä raipan maahan. Sujahdan karsinaan, vasemmalle puolelle ja nostan satulan Rexonan selkään. Tarkastelen vielä sopivaa kohtaa, kierrän toiselle puolelle, suoristan pehmusteen. Kierrän takaisin vasemmalle puolelle ja kiristän vyön. Juuri ja juuri saan vyön kolmoseen, sillä Rexona osaa kyllä pullistelun salat. Sujautan ohjat kaulalle ja otan riimun pois tamman päästä. Joudumme vähän taistelemaan tamman kanssa kuolainten suuhun otosta, mutta lopulta kuolaimet ovat tamman suussa. Kiinnitän soljet. Suoristan vielä pari remmiä ja nappaan ohjat kaulan yli. Nappaan maasta hanskani, sekä raipan ja avaan karsinan oven kunnolla auki. Talutan tamman kentälle, sillä kenttä on kuiva ja ilma muutenkin hyvä. Sujautan ohjat takaisin kaulalle ja kiristän satulavyön, sekä säädän jalustimet. Juuri ja juuri saan jalan jalustimeen ja kavuttua tamman selkään. Kävelen noin kymmenen minuutin alkukäynnit, jonka aikana Rexona säikähti noin parisen kertaa, mitä mitäkin mörköä. Otan ohjat ja rupean vain vähän asettamaan ja taivuttamaan hevosta. Rexona kulkee jännittyneenä kaula korkealla ja valppaana. Huokaisen ja ajattelen että mitä tästäkin tulee. Siirryn raviin ja yritän vain kevennellä rauhassa. Tunnen kuinka Rexona kulkee jännittyneenä. Työstän hevosta sellaiset puoli tuntia käynnissä, ravissa ja laukassa. Tein ympyröitä ja voltteja. Lopulta allani pyörii pyöreänä oleva rento ja pehmeä tamma. Hyvän laukka pätkän jälkeen otan raviin ja keventelen vielä reipasta ravia. Siirryn käyntiin ja annan pitkät ohjat. Taputan ja huomaan ihmishahmon kentän laidalla. En tunnista henkilöä. Naisella on piikkikorkkarit ja minihame, sekä punaiset hiukset. Ihmettelen tämän tallivarustusta. Pysäytän hevosen henkilön kohdalle ja tervehdin tätä. ''Heii'' sanon vähän epävarmasti. ''Moi'' nainen mulkaisee vastaukseski. ''Saanko kysyä että kukas sinä olet'' kysyn ''Ilona, ihan kuule tuon Markuksen tyttöystävä'' Ilona tiuskaisee. ''Aivan, no mä oon Anna'' Vastaan ja pyydän Rexonaa jatkamaan kävelyään. Kävelen noin kymmenen minuuttia ja ratsastan kaartoon. Taputan tammaa ja hyppään alas. Löysään vyötä ja nostan jalustimet ylös. Talutan tamman talliin ja huomaan että hiki tuli, kuin myös ratsastajalle. Karsinassa riisun satulan ja suitset. Sujautan riimun päähän. Vien satulan satulahuoneeseen omalle paikalleen. Pesen kuolaimet ja niputan suitset. Kävelen takaisin Rexonan luo ja irrotan suojat jaloista. Sujautan ne harjakoppaan ja vien harjat omalle paikalleen. Lisäksi käyn taukohuoneessa vaihtamassa kengät, sekä jätän kypärän, hanskat ja raipan taukohuoneeseen. Käyskentelen takaisin Rexonan karsinalle, kiinnitän riimunnarun ja talutan tamman pesupaikalle. Kiinnitän ketjut, irrotan riimunnarun. Laitan hanan päälle, säädän vähän lämpöä ja avaan letkun. Suihkutan ensin Rexonan etujalkoja ja vähitellen suihkutan koko hepan märäksi. Sujautan hanan kiinni ja vetelen vielä hikiviilalla ylimääräiset vedet pois. Irrotan ketjut ja kiinnitän riimunnarun. Talutan hevosen ulos auringon paisteeseen. Talutan Rexonan tarhaan ja hevonen hinkuu syömään. Irrotan riimunnarun ja sujahdan portin ali. Jätän riimunnarun portille ja katselen hetken hevosia. Rexona käy heti piehtaroimaan ja pärskähtelee tyytyväisenä. Haen vielä tavarani ja lähden kotia kohti. - Anna /Tälläinen tällä kertaa, toivottavasti tykkäät ja ei tullu liian hätänen, tai sekava. // Tykkäsin! Kiitos paljon! Mukavan pitkä, joten ei ainakaan tullut sellainen olo että olisi viidessä minuutissa kirjoitettu. Kiitos paljon ja jatkahan samaan malliin! Kävimme tänään Rexonan kanssa Simorassa kisoissa (tarinan voit lukea Rexonan sivuilta) ja tulimme toiseksi. Jos haluat että olit kisamatkalla mukana, niin voit kirjoittaa tarinaa siitä. Ei pakko
|
|
|
Post by Inna on Oct 27, 2013 21:50:32 GMT 2
Ensi kertaa hoitamassa Rexonaa. Hieman karsinan siivousta ja varusteiden puhdistusta sekä tietysti mussukan puunausta kavioista korviin asti (ja lahjontaa omenoin!) Inna (1HM)
|
|
|
Post by Inna on Oct 30, 2013 20:39:06 GMT 2
|
|
|
Post by Inna on Nov 4, 2013 18:30:25 GMT 2
Talutin Rexonan mutaisesta tarhasta sisälle omaan karsinaansa. Katselin mudan peitossa olevaa otusta ja pelkkä ajatus mutahirviön putsaamisesta, tuntui mahdottomalta. ”Onnea vain”, Mila huikkasi kävellessään karsinan ohitse. ”Kiitti!” huikkasin hänen peräänsä. Katselin vielä hetken mutajättiläistä, joka katseli minua niin syyttömännäköisenä. Huokaisin. Ei muuta kuin hommiin. Aloitin mutamonsterin harjaamisen ja apuna siinä tuntui koko ajan olevan juuri mutamonsteri. Rexona yritti olla avuksi ja työntämällä päätään koko ajan touhuun mukaan. Yritin uhkailla sitä herkkujen pois jäämisellä ja mahdollisella pesulla, mutta harjat ja taskuni tuntuivat kiinnostavan Rexonaa huomattavasti enemmän. Olisihan tietysti voinut helpottaa huomattavasti omaa työsarkaani sitomalla tamman kiinni, mutta enhän minä nyt niin ilkeä hoitaja ollut. Useiden minuuttien jälkeen kaikki muta tuntui viimein olevan poissa. Huokaisin helpotuksesta ja Rexonan kurottaessa turvallaan taskuani, jossa nameja oli, otin yhden taskusta ja annoin sen tammalle, joka oli viimein ollut kiltisti paikallaan. ”Älä kerro sitten Milalle, että saat minulta herkkuja koko ajan”, vannotin tammalla, joka hörähti pitävänsä salaisuuden. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin sitten hakemaan sen varusteita. Nappasin varusteet satulahuoneesta ja palattuani Rexonan karsinan luokse, tamma oli päättänyt ottaa hienoisen purupinnan pintaan. Ei sitten muuta kuin harja takaisin käteen. Pujahdin karsinaan ja menin pölyharjalla tamman – joka kerjäsi jälleen nameja – läpi. Taputin tammaa kaulalle ja hain karsinan vierestä sen varusteet. Heitin satulan Rexonan selkään ja menin sitten pään luokse pistämään suitsia. ”Menossa ratsastamaan?” Lispen ääni kysyi. ”Ajattelin hieman kokeilla miltä tuntuu”, vastasin tytölle ja menin kiristämään satulavyön. ”Haittaako jos liitymme Huhun kanssa joukkoon?” ”Ei tietenkään. Käyn hakemassa äkkiä kypärän.” Haettuani kypärän, nappasin Rexonan ohjista kiinni ja talutin sen kentälle, jonne Lispe oli jo kerinnyt Huhun kanssa. Talutin Rexonan kentälle ja kiristin vielä vyötä hieman ennen kuin kampesin itseni selkään ensimmäistä kertaa. Taputin tammaa kaulalle ja säädin sitten jalustimet hieman pidemmiksi. Pyysin Rexonan käyntiin ja annoin sen kävellä hetken pitkillä ohjilla. Lispe ravaili jo Huhun kanssa, joten väistelin häntä parhaani mukaan. Huhu luimisteli aina ravaillessa ohitsemme. Ärhäkkä tamma. Keräsin Rexonan ohjat käsiini. Rexonalla tuntui olevan vauhti päällä, kun tein sillä voltteja ja kiemuroita. Mukavalta se kuitenkin tuntui. Pohjeavulla pyysin tamman raviin. Rexona tuntui puhkuvan eteenpäin kuin höyryjuna ja sain tehdä muutamia vaativia pidätteitä. Pikkuhiljaa tajusin joitakin Rexonan pieniä metkuja. Hetken kuluttua uskaltauduin myös kokeilemaan laukkaa Rexonalla. Se pisti viilettämään sillä samaisella sekunnilla, kun avut annoin. Ilmeisesti tänään ei huvittanut keskittyä koulukiemuroihin ollenkaan. Ajoin tamman kentän nurkkaan, jossa se viimein sitten pysähtyi. Hetken rauhoittelun jälkeen päätin kokeilla uudestaan. Nostin laukan pienellä ympyrällä ja sain sen edes hieman kuuntelemaan. Siirsin lopuksi Rexonan käyntiin ja taputin kaulalle. Kyllä me vielä yhteinen kemia löydettäisiin. Ilmoitin Lispelle meneväni jo talliin. Loikkasin alas Rexonan selästä ja talutin sen sitten karsinaansa. Karsinaan päästyään Rexona vaati saman tien hellyyttä. Taputin sitä vain kaulalle ja saatoin myös ehkä sujauttaa yhden namun. Riisuin Rexonan varusteista ja vein ne satulahuoneeseen. Nappasin mukaani yhden harjan, jotta voisin harjata tamman pikaisesti. Rexona ei ollut hionnut, joten se ei tarvinnut loimea päälleen. Harjasin tammaa vielä kaikessa rauhassa. ”Kiitoksia ratsastuksesta”, sanoin tammalle ja halailin sitä. Lopetettuani harjauksen, sanoin heipat Rexonalle ja lähdin sitten mopoauton kokoisen ja punaisen Ford Ka:ni luokse. Hyppäsin auton kyytiin ja lähdin sitten köröttelemään kotia kohti. Inna & Rexona (3HM) // Hyvä että eka ratsastus meni hyvin! Se Huhu on vähä semmonen mörrimöykky muita hevosia kohtaa, siitä ei kannata välittää Ihmisiä kohtaan taas semmonen lellipentu että varmaan tulisi syliin istumaan jos vaan mahtuis...
|
|
|
Post by Inna on Nov 5, 2013 21:17:38 GMT 2
Käytiin Rexonan kanssa hieman lenkkeilemässä jalkaisin mutaisessa metsikössä Rexona halus olla poni tän piirroksen ajan.. se ei tykännyt enää olla iso, halus olla pieni! Inna (4HM) // Älä huoli, mullaki monesti nuo hevoset vaihtavat kokoa ihan yllättäen
|
|
|
Post by Inna on Nov 8, 2013 14:57:26 GMT 2
Hieman koulua pirteän polletuksen kanssa Inna ja Rexona (5HM)
|
|
|
Post by Inna on Nov 9, 2013 19:22:48 GMT 2
Olin taluttamassa Rexonaa tarhasta sisälle talliin, kun yhtäkkiä joku tuntilainen kurvasi autollaan aivan tamman vierestä. Rexona nousi säikähtäneenä pystyyn ja kiskaisi itsensä irti otteestani. Kiroilin kovaan ääneen, kun tamma lähti juoksemaan metsään. Lähdin itse juoksemaan tamman perään ja kirosin kaikki tuntilaiset maanrakoon. Hölkkäsin ja huutelin samaan aikaan tammaa metsässä. Onneksi oli vielä valoisaa. Välillä näin rautiaanvärisiä läiskiä kauempana ja juoksin siihen suuntaan. Olipa tammalla kiire jonnekin. ”Rexona!” huusin. Puolen tunnin kuluttua tavoitin tamman viimein. Se seisoi puskassa ja naru oli jäänyt kiinni sen oksiin. Menin rauhallisesti tamman luokse ja nappasin kiinni narusta. Taputtelin Rexonaa rauhallisesti kaulalle. ”No, niin”, sanoin rauhalliseen sävyyn tammalle. ”Eiköhän mennä takaisin tallille, jotta pääset hieman liikkumaan tunnille.” Onneksi olin tullut tarpeeksi ajoissa tallille. Tarkoituksena oli ollut antaa oikein kunnon hemmottelu tammalle ennen tuntia, mutta nyt se sai jäädä. Talutin tammaa rennolla narulla kohti tallia. ”Mitä tapahtui?” Mila kysyi, kun viimein palasimme tallille. ”Joku autoilija ajoi hieman lujemmanpuoleisesti tuossa pihassa ja Rexona päätti sännätä karkuun”, kerroin. Talutin Rexonan karsinaansa ja nappasin harjan pakista, jonka olin kuskannut karsinnan luokse aikaisemmin. ”Pitääkin varmaan muistutella tuosta asiasta”, Mila mutisi ja katosi sitten. Harjasin Rexonan pikavauhtia, koska tunnin alkuun oli enää vajaa kymmenen minuuttia. Punahiuksinen tyttö seisoskeli jo odottavasti karsinan takana. ”Menetkö sinä Rexonalla?” kysyin. ”Menen”, tyttö vastasi. ”No, harjaile sitä vähän vielä, niin käyn hakemassa sen varusteet”, sanoin ja lähdin sitten varustehuoneeseen. Otettuani kaikki Rexonan varusteet kerralla mukaan, palasin karsinan luokse. Tyttö harjaili yhä Rexonaa, kun pujahdin tamman karsinaan ja heivasin sitten satulan sen selkään. ”Voit pistää suojat”, sanoin tytölle ja ojensin neljä kappaletta suojia hänelle. Menin itse pistämään suitset tamman päähän ja kiinnitin soljet. Taputin tammaa kaulalle ja menin laittamaan satulan kunnolla. ”Älä viitti pullistella!” tuhahdin tammalle ja koskin polvellani sen vatsaa, kun laitoin satulavyön kiinni. ”Noin”, sanoin. Helena huuteli jo käytävällä tuntilaisia kentälle. ”Tarvitsetko apua?” kysyin tytöltä. ”Kyllä varmaan”, hän vastasi. Tyttö talutti Rexonan kentälle, jossa muut hevoset olivat jo ratsastajineen ja osa hoitajienkin kanssa. Tohveli oli Rexonan toisella puolella malttamattoman näköisenä. Roikuin satulan toisella puolella, kun tyttö kampesi itsensä satulaan. Sen jälkeen autoin häntä kiristämään vyön ja pistämään jalustimet samanmittaisiksi. Taputin Rexonaa vielä kaulalle ennen kuin he lähtivät kävelemään uralle. Jäin hetkeksi seuraamaan tuntia kentän laidalle, ennen kuin suuntasin talliin. Kävin nakkaamassa kottikärryt ja suuntasin siivoamaan karsinaa. Aina Rexonan karsinaa siivotessa sitä mietti, että asuiko siellä elefantti vai vain pieni torinhevonen. Elefantti kuulosti todenmukaisemmalta. Toin karsinaan puhdasta purua vielä ennen kuin palautin kärryt. Rexonan ratsastaja varmasti pärjäisi sen kanssa tunnin jälkeen, joten päätin karsinan siivottuani lähteä kotiin. Inna ja Rexona (6HM) // Ennen tallia on kyllä merkki, et hidasta vauhtia, mutta eihän sitä kaikki muista/jaksa totella... -.- Onneksi kuitenkin tällä kertaa suuremmilta haavereilta vältyttiin Ja Rexona on kyllä yksi tallin "sontakoneista" Celinekään ei pasko niin paljon... Tai niin sotkuisesti.
|
|
|
Post by Inna on Nov 16, 2013 19:12:27 GMT 2
Kävin hieman Rexonaa harjailemassa Vaarilta tuli varastettua piirtopöytä lainaan ja heti oli pakko päästä kokeilemaan koneella piirtämistä ensimmäinen koneella piirretty ja väritetty höskä multa ja siltä se näyttääkin Inna ja Rexona (7HM) // Tuo on todella hieno! Lisää vaan
|
|
|
Post by Inna on Nov 19, 2013 21:24:46 GMT 2
Hieman ilman satulaa meininkiä taisinpa hieman alaskin lennellä! (Rexona on kyllä kiva heppa väritykseltään harjotella värittämistä koneella ) Inna ja Rexona (8HM) // aivan mahtava Kiitä onneasi ettei Rexona oo musta
// jep! mä kiitän
|
|
|
Post by Inna on Dec 21, 2013 4:41:10 GMT 2
Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin: viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.
Inna & Rexona (9HM)
|
|