|
Post by Mila on May 1, 2017 10:00:14 GMT 2
Hannah omistaa Choo Choo:n eli Lollin sekä Shaleafin
|
|
|
Post by Hannah on May 1, 2017 17:57:33 GMT 2
Saapuminen Vaahterapolkuun01.05.2017
|
|
|
Post by Hannah on May 24, 2017 21:56:46 GMT 2
Onnellinen 24.05.2017 Lolli retkotti tarhassa rennosti kyljellään, nauttien illan viimeisistä auringonsäteistä, jotka sirosivat puiden oksiston läpi luoden mahtavia kontrasteja keltaisella valollaan. Leppoisa myöhäiskevään tuuli taas kahisutteli läheistä kasvustoa, hyönteisten parveillessa näyttävästi valoa vasten kuin elävät pölyhiukkaset. Pyyhkäisin karanneen hiussuortuvan takaisin korvan taakse ja vihelsin tuttuun tapaan maassa makaavalle raudikolle, joka nosti tokkuraisena päänsä ylös. Lolli katsahti suuntaani ja minut tunnistettuaan hörisi tuttavallisesti, kunnes nousi ylös ja alkoi lipumaan hiljalleen luokseni. Pyöreämpi maha ei tuntunut haittaavan sitä lainkaan, kuten ei myöskään Vaahterapolku, jossa olimme asustaneet nyt reilun kuukauden. Lolli on kotiutunut Vaahterapolkuun paremmin kuin osasin odottaa, eikä ole moksiskaan muutosta. Se viihtyy täällä, kuten minäkin. Raudikon maha on paisunut viime viikkojen aikana kuin pullataikina, mutta siitä huolimatta varsomiseen on vielä pitkä aika, tai vähintäänkin tovi. Ja sekös, jos jonkin jännittää ihan hirveästi. Olenhan mä ollut monissa varsomisissa mukana, ja todistanut niin ilon kuin surunkin hetkiä, mutta kun kyse on oman ylläpitotamman varsomisesta, niin se onkin sitten aivan toisenlainen juttu se. En kuitenkaan halua maalata piruja seinille, joten pidän sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menisi hyvin. "Ootkos sä vähän hölmö?" Kysyin Lollilta, joka hamusi hupparini taskuja samalla, kun pistin sille riimua päähän. Tavallisesti olen antanut tammalle namin aina ennen lähtöäni tallilta, mutta tänään päätin tehdä pienen poikkeuksen. Eihän tuota suloisen pyöreää otusta voinut vastustaa sitten millään. Hetken mietittyäni päätin, että tuuppailen pienen vaihtelun vuoksi Lollin kanssa vähän kentällä kaulanarun kanssa, sillä oltiin viime aikoina maastoiltu kyllästymiseen asti. En ajatellut tehdä mitään ihmeellistä, oltiinhan me jo aikaa sitten jätetty rankemmat liikutukset pois kuvioista ja siirrytty suosiolla kevyemmälle liikutukselle, joka on lähinnä vain kaulanaruilua, maastakäsin työskentelyä ja maastoilua ratsain, että jalkaisin. Aina välillä otin myös tutut ja turvalliset suitset käyttöön, mutta koska Lolli liikkuu paljon rennommin ja paremmin ilman niitä - en koe tarvetta tarttua suitsiin niin usein. Nousin jakkaran päältä Lollin selkään ja lähdin kiertämään kentän uraa pitkin. Reilun puolen tunnin jälkeen pysäytin tamman kaartoon ja laskeuduin alas sen paljaasta selästä. Lolli oli koko ratsastuksen ajan yllättävän reipas ja parit ilopukitkin se kerkesi pyöräyttää, ennen kuin rauhoittui ja alkoi keskittyä työntekoon. Se toimi todella kivasti ja oli oikea unelma ratsastaa, mitä se ei todellakaan aina ole. Niimpä pystyin hyvillä mielin jatkamaan meidän matkaamme talliin, jossa puunaisin ponin huolella kuntoon ja pistäisin yöpuulle.
|
|
|
Post by Hannah on Jun 6, 2017 17:28:43 GMT 2
Kaulanarulla 06.06.2017 Kun poni alkokin yllättäen vähän villiksi.
|
|
|
Post by Hannah on Jun 23, 2017 14:24:39 GMT 2
Juhannustaikaa 23.06.2017 "Helvetti soikoon!!" "Häh?" "Tää on varsonu?!??!" "MITÄ??" "Joo, tuus kattoo!!" Puolen tunnin sisällä Heidi oli saapunut Vaahterapolkuun todistamaan melko hämmentävää näkyä. Lolli oli varsonut rautiaankirjavan tammanavarsan viime yön aikana, vaikka sen ei pitänyt vielä varsoa. Meidän onneksemme varsominen oli sujunut kuitenkin ongelmitta, kun kummatkin poneista vaikutti oikein hyvinvoivilta. Lolli nyhti tyynen rauhallisesti vihreää ruohoa, kun varsa veteli pierupukkilaukkaa sen ympärillä. Että semmoinen aamu. t. Wakaya syntynyt 23.06.2017 i. Aladdin e. Choo Choo
|
|
|
Post by Hannah on Jul 10, 2017 17:06:10 GMT 2
Nii mikä vauvaponi? 10.07.2017 Katselin laitumella kirmailevaa rautiaankirjavaa tammavarsaa hymyillen. Wakaya on kasvanut viime aikoina hurjan paljon, eikä se ole enää sellainen pieni vauvaponi, mitä se oli ollut vielä hetki sitten. Aika oli mennyt älyttömän nopeasti kahden ponin kanssa puuhaillen ja minusta tuntui haikealta ajatella, että jo elokuussa Wakaya lähtisi Heidille. Toisaalta hyvä puoli tässä on se, että pääsen katsomaan varsaa aina, kun vain haluaisin. Myöhemmin syksyllä Lolli astutettaisi vielä komealla wpb oriilla H.B. Sputnikilla - ja siitä jos mistä mä olen todella innoissani, onhan ori kaikin puolin aika herkku tapaus. Lollin kanssa ollaan jatkettu normaaliin tapaan ja tamma on ollut yllättävän hyvä ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin. Me ollaan lähinnä nosteltu raudikon kuntoa ja otettu tuntumaa taas pitkästä aikaa esteisiin. Taisinpa myös vahingossa ilmoittaa meidät ensimmäisiin kisoihinkin. Onneksi meillä ei kuitenkaan ole kiirettä, sillä kisat olisi vasta seuraavassa kuussa. Siispä meillä on sopivasti aikaa harjoitella ja valmistautua tulevaan koitokseen. "Hannah?" Milla heilautti kättä silmieni edessä. "Nii.. Häh?" katsoin tyttöä kysyvästi. "Niin että tarvitsä apua? Otanko mä ton varsan kiinni?" se naurahti ja osoitti ympärillämme kirmailevaa ponin alkua. "Aa, ota vaan", hymähdin mutisten ja taputin riimunarun päässä seisoskelevaa Lollia säälle. Hetken päästä siirsin katseeni takaisin varsaan. Eihän sitä voinut olla ihastelematta, eihän?
|
|
|
Post by Hannah on Jul 21, 2017 16:53:51 GMT 2
Koulutuuppailua 21.07.2017 Olin päättänyt omistaa tämän päivän kokonaan Lollille ja pitää taas pitkästä aikaa semmoisen koulutreenin, että oksat pois. Olin hakenut raahannut raudikon tamman laitumelta, pistänyt sille uudet kouluvarusteet niskaan ja kävellyt pitkät alkuverryttelyt maastossa, jonka jälkeen olin lompsinut innoissani kentälle. Aloitin varsinaisen työskentelyn käynnissä, ratsastaen pitkillä sivuilla pohkeenväistöä, jotta saisin aktivoitua Lollin takaosaa ja saisin ponin koko kroppaa vähän auki. Tamma kun tuntui olevan laidunkauden myötä vetelä joka suunnasta, eikä aktiivisuuskaan ollut missään kympissä, joten sain olla myös tarkkana siitä, ettei vauhti hiipuisi vaan käynti olisi aktiivista. Aluksi väistöt olivat vähän huteria, mutta parin toiston jälkeen ne paranivat huomattavasti, joten jatkettiin avotaivutuksilla. Ratsastin ensin pitkän sivun alkuun voltin, josta jatkoin avossa kentän puoliväliin asti, tehden voltin ja jatkaen avossa pitkän sivun loppuun, jossa tein myös voltin. Tämän jälkeen annoin Lollin kävellä vapaalla ohjalla, jonka jälkeen otin ohjat taas tuntumalle ja siirryttiin kevyeeseen raviin. Ravissa tein ympyröitä ja niitä tehdessä pidin huolen siitä, ettei ravin tahti hävinnyt ja että vauhti pysyi reippaana. Päätyihin tullessa tasapainoitin ponia hieman ulko-ohjalla ja toin omaa painoani vähän enemmän ulkojalustimelle. Kun olin ravaillut molempiin kierroksiin, siirryin laukkaan ja jatkoin laukkatyöskentelyä samalla kaavalla, mutta kuitenkin kevyessä istunnassa. Tein ihan vaan muutamia siirtymisiä raviin, josta nostin taas uuden laukan. Annoin Lollin laukata mahdollisimman isoa laukkaa pitkällä kaulalla ja vaihtelin välillä suuntaa. Laukkatyöskentelyn jälkeen ravailin vielä hetken, ennen kuin annoin Lollin kävellä vapaalla ohjalla. Tässä vaiheessa Lolli puuskutti jo melkoisesti ja oli ottanut hikeäkin pintaan, joten käveltiin sen verran, että tamman hengitys vähän tasaantui. Kävelyn jälkeen otin ohjat jälleen tuntumalle ja valmistelin ponia seuraavaan tehtävään. Ratsastin Lollilla uraa pitkin eteenpäin ja lyhyen sivun lopussa ratsastin voltin, jossa kokosin käyntiä. Tässä vaiheessa mun jalat teki semmosta työtä, että ne huusi hoosiannaa, mutta istuessani tiiviisti ja voimakkaasti, katse eteenpäin suunnattuna, huomasin askel kerrallaan ponin etuosan kevenevän, kun se otti lisää painoa takaosalleen. Ja se jos mikä oli oikeasti aika mahtava tunne! Jatkoin tästä matkaa lävistäjälle askelta pidentäen ja lävistäjän loppuun tein taas voltin kootussa käynnissä. Tehtiin sama myös toiseen suuntaan, jonka jälkeen päätin, että on aika lopettaa. Olihan Lolli mennyt aivan super hienosti. Siispä päätin ravailla vielä rennosti pitkillä ohjilla ja tehdä loppukäynnit maastossa, olihan sääkin hyvä: lämmin ja aurinkoinen.
|
|
|
Post by Hannah on Aug 20, 2017 10:32:37 GMT 2
Muutoksia 20.08.2017 "Miten teidän tämänpäiväinen kouluvalmennus meni?" Heidi kysyi puhelimen toisessa päässä samalla, kun harjailin Lollia sen karsinassa. "Yllättävä hyvin. Lolli oli mukavan energinen - välillä vähän turhankin kärsimätön, mutta poni pysyi hyvin hallinnassa ja puomitehtävät sujuivat kuin vettä valaen", totesin hymähtäen. "Lolli toimii sulla nykyään aika moitteettomasti, ehkä liiankin helposti, kun oot kehittynyt niin nopeasti", Heidi tuumasi puhelimeen. "Onhan se nykyään aika mutkaton tapaus vaikka onhan niitä päiviä, kun tuntuu ettei mikään onnistu ja saan vaan miettiä, että minkä mosteriponin mä olen itselleni hommannut", naurahdin huvittuneena. "Niin tietysti. Ajattelin, että pitäisköhän sulle katsoa jotain tasokkaanpaa hevosta?" Heidi ehdotti rauhallisesti, mutta selkeästi. "Ai niin ku häh?" "Vaikka joku mukavan oloinen puoliverinen, josta löytyy kapasiteettia vaativammille tasoille", nainen jatkoi rennommin. "Siis uus hevonen???" yskähdin hämmentyneenä. "Niin. Sulattele asiaa ihan rauhassa, ei sun tarvitse Lollista luopua vaikka hevosen ponin rinnalle hommaisitkin" "Ööö okei.." Lopetin puhelun hämmentyneenä ja yritin ymmärtää juuri äsken käymääni keskustelua Heidin kanssa. Sitten puhelimeeni pirahti viesti ystävältäni, joka oli ollut katsomassa aiemmin minun ja Lollin kouluvalmennusta. Ystäväni oli lähettänyt puhelimeeni kuvan minusta ja Lollista, joten näpäytin sen auki. Katsoin kuvaa hymyillen. Lollin uus lookki näytti aika mageelta.
|
|
|
Post by Hannah on Sept 23, 2017 14:37:27 GMT 2
#rakaspäiväkirja 23.09.2017 20.08.2017 - Ehdotus Mä en voi uskoa tätä, siis oikeasti. Heidi ehdotti, että alettaisiin katsomaan mulle jotain uutta hevosta. Kuuleman jotain tasokkaampaa puoliveritammaa tai ruunaa, jolta löytyis kapasiteettiä vaativammille tasoille. Mä olin tosi tosi tosi hämmentynyt Heidin ehdotuksesta, se tuli mulle täytenä yllätyksenä. Okei, no eihän Lollilla ollut mulle oikeestaan enää niin paljon annettavaa, kun joskus aikoinaan - olinhan mä kehittynyt aika paljon. Mutta uusi hevonen? Ei poni, vaan HEVONEN. Mun ei tarvitsisi kuuleman luopua Lollista, se vois olla mulla edelleen vaikka hevosen hommaisinkin. Mä sanoin miettiväni asiaa ja puhuvani mahdollisesta tallipaikasta Milan kanssa. Jos sattuisin vastamaan kyllä. 27.08.2017 - Päätös Mä mietin oikeesti viikon. Viikon sitä, että haluanko toisen hevosen, jonka kanssa pääsisin kehittymään. Se päätös oli vaikea, mutta tehty. Vastaus oli kyllä ja samontein alettiin etsimään minulle sopivaa hevosta. Tästä tulee mielenkiintoista. 01.09.2017 - Saanko luovuttaa? Hevosen etsiminen on oikeasti rankkaa. Tosi rankkaa. Tuntuu, ettei mikään tunnu sopivalta. Monia kivoja hevosia kyllä löytyy, mutta ne ei ole sopivia minulle tai ollenkaan semmoisia mitä etsitään. Rakas päiväkirja, saanko luovuttaa? Ehkä mä tyydyn vaan puskailemaan.. 06.09.2017 - Suuri löytö Me löydettiin Heidin kanssa mun kriteereihini sopiva hevonen: 7- vuotias suomalainen puoliveritamma Shaleaf. Tää on uskomatonta, me mennään koeratsastamaan se viikonloppuna, aika huisia! 10.09.2017 - Koeratsastus Shaleaf on koeratsastettu ja se oli melko mielenkiintoista. Tamma on jumalattoman kokoinen, vaativa, mutta aivan ihana hevonen; juuri sellainen mitä etsittiin. Jos Shaleaf läpäisee ostotarkastuksen, niin se on minun vaikka syön varmaan koko loppuelämäni pelkkää makaronia. 23.09.2017 - Se on nyt minun! Rakas päiväkirja, minulla on hevonen. Ihan ikioma hevonen, joka saapuu tänään illasta Vaahterapolkuun. Koeratsastustilanne 10.09. taaempana Heidi ja tamman kasvattaja Evelina Kettula.
s. 12.06.2016, 7- vuotias 170cm ruunikko suomalainen puoliveritamma i. Leafocean Zei ei. Thanatos // Pst. J:lle suurkiitos kuvasta!! Noniiih, tulihan se sieltä. Johan tässä on tammaa odoteltukin! Ja nätti kuin mikä! -Mila-
|
|
|
Post by Hannah on Sept 30, 2017 13:52:33 GMT 2
Suunnitelmiin tuli muutos
30.09.2017 "Se on niin ihana" "Kauheeta miten iso se on!" "Miltä tuntuu omistaa hevonen?" "Ootko ajatellu astuttaa sen?" "Mä haluun kyllä käydä sen selässä" "Ai perkelen, se puri mua!!" "En mä tiennytkään, että se on noin hullu" "Vähän tuntuu siltä, että se polkee tahallaan mun varpaille" "Ei hele se yritti jyrätä mun yli" "Sun pitäis klipata sen persiieen teksti: varokaa takapäätä" "Mä ajattelin, että hommaisit vähän rauhallisemman hevosen ponin rinnalle" Shaleaf oli ollut minulla nyt tasan viikon ja kysymyksiä oli sadellut kuluvan viikon aikana ties kuinka paljon. Tamma oli ollut ensimmäiset kolme päivää oikea päivänsäde, kunnes se alkoi näyttämään oikeaa luonnettaan. Äkkiä se karkotti suuren ihmismassan pois luotaan ja enää siinä oli vaan minä, joka sopi mulle mainiosti. Eipähän tarvinnut maksaa ihmisten sairaalakuluja. Tamma oli stressannut uutta paikkaa yllättävän paljon, joten se oli menettänyt hieman massaansa. En kuitenkaan huolestunut asiasta, sillä Shaleaf voi kuitenkin hyvin, syö ja juo normaalisti. Olin lähinnä liikuttanut ruunikkoa kevyesti maastoillen, juoksuttaen ja kentällä rennosti pyörien. Kisakausi me startataan sen kanssa vasta ensivuoden puolella, joten tässä meillä on sopivasti aikaa tutustua toisiimme. Lollia taasen yritettiin astuttaa Sputnikilla kolmeenkin otteeseen; tuloksetta. Tiesin vallan hyvin Heidin kanssa, että miten vaikea Lolli on saada tiinehtymään. Lopulta oli vain pakko luovuttaa ja hyväksyä se asia, että ensivuonna ei varsakesää vietetä - ainakaan Lollin osalta. Koska Shaleafin kanssa aletaan kilpailemaan vasta ensivuoden puolella - aloin miettimään, jos ruunikon tamman astuttaisi. Saataisi puoliverivarsa kesälle sopivasti, kun laidunkausi alkaa. Siispä aloin katselemaan oreja sillä silmällä. Lollin kanssa me kuitenkin jatketaan treenailua ja varmasti osallistutaan tässä lähi kuukausien aikana useisiin kilpailuihin, onhan ponitamma mitä parhaimmassa kunnossa.
|
|
|
Post by Hannah on Oct 14, 2017 13:18:06 GMT 2
Auringonlaskussa 14.10.2017 eiliseltä
Viime päivät ovat olleet pelkkää sadetta, mutta eilen nähtiin Lollin kanssa pilkahdus auringonlaskusta. // Ihana kuva! Ja joo, ei oo pahemmin aurinkoa näkynyt viime päivinä. -.-'' Tänään (17.10.) se myös pilkahteli, mutta tuuli niin että tukka lähti päästä, joten ei paljoa lämmittänyt... Kohta on jo lunta. Hyi.... -Mila-
|
|
|
Post by Hannah on Nov 19, 2017 17:50:18 GMT 2
Kuulumiset 19.11.2017 Meidän marraskuu pyörähti käyntiin kilpailuiden merkeissä. Pari päivää ennen kisoja pakattiin kamat ja lähdettiin Briteissä sijaitsevalle ponitallille, jossa korkattiin 03.11. 110cm korkuinen rata ja tultiin kolmansiksi. Vielä 09.11. hypättiin saman korkuista rataa, mutta tuolla kertaa tultiin neljänsiksi, joten päätin että on aika kääntää nokka kohti Suomea. Ponia palautellessa ja huoltaessa ilmoitin meidän seuraaviin kisoihin, jotka hypättiin Duán Stablessa. Siellä tultiin omaksi yllätyksekseni ensimmäisiksi! Lolli oli aivan super hyvä: energinen, tarkka ja kuuliainen. Hypyissä oli uskomatonta voimaa ja terävyyttä, lähinnä tamman voima hypyissä yllätti, sillä ajattelin sen olevan tavallista väsyneempi Brittein reissun jäljiltä, mutta eipä näin ollutkaan. Koska oltiin kisattu Lollin kanssa viime kuukaudet ahkerasti, päätin että tämä oli hyvä päätös tälle kisakaudelle. Ehkä osallistuisimme punarautiaan kanssa vielä yksittäisiin kilpailuihin, mutta nyt se sai ansaittua lomaa. Shaleafin mahassa ollaan koettu muutoksia, sillä tamma on pyöristynyt aavistuksen verran. Se on kiukkuinen ja syö kuin hevonen. Liikutus on pidetty normaalina, mutta hyppäämiset ja hikitreenit on jätetty takavasemmalle. Tamma on kotiutunut entistä paremmin Vaahterapolkuun ja se alkaa olla enemmän oma itsensä, tätä nykyä jopa nukkuu pitkällään karsinassaan. Itselläni pitää kiirettä, mutta onneksi aina välillä pääsee hengähtämään tallille. Hevoset jos mikä, on mun henkireikä.
|
|
|
Post by Hannah on Nov 24, 2017 13:46:50 GMT 2
Kirottu talvi 24.11.2017 Liukastelin lähes peilijäälle menneellä tiellä hakiessani Lollia tarhasta. Ponitamma oli liukastunut aamulla tarhassa ja saanut ikävän haavan takaseensa, joten päätin mennä katsomaan tilannetta ja arvioimaan tarvitaanko eläinlääkäriä vai saadaanko poni kuntoon kotikonstein. Lolli hörähti kevyen tervehdyksen saapuessani portille. Se oli tullut minua portille vastaan pirteänä ja hamusi nyt takkini taskuja herkkujen toivossa. Se ei varannut panoaan täysin vasemmalle takaselle, muttei kuitenkaan ollut kolmijalkainenkaan. Nappasin punarautiaan riimunarun päähän ja lähdin tallin puolelle tarkastamaan tilanteen lähempää. "Tää haava ei ole ainakaan lähellä niveltä, eikä näytä olevan hälyttävän syväkään", mutisin Milalle tarkastellessani haavaa. Nainen oli samaa mieltä ja hetken mietittyämme ja pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, ettei eläinlääkäriä tarvita ja että haavan voi hoitaa ihan huoletta tallilla. Ponin jäädessä karsinaan, lähdin metsästämään Shaleafia. Loimiin vuorattu tamma katsoi minua tuimana tarhassaan. Se ei selvästikkään nauttinut tämänpäiväisestä märästä talvisäästä saatikka siitä, että maa sen alla ei ollut kovin pitävää. Siispä jouduin hakemaan Shaleafin, sillä se ei tehnyt elettäkään liikkuakseen luokseni. Matka tallille tuntui kestävän ikuisuuden, kun ruunikko tamma ei olisi halunnut millään ottaa askeltakaan tarhan ulkopuolella. Pitkien yritysten ja maanitteluiden jälkeen Shaleaf suostui viimein etenemään. Talliin päästyämme sidoin tamman kiinni karsinaan ja riisuin siltä loimet. Ne jättäessäni karsinan edessä olevaan loimitankoon, siirryin harjaamaan tamman pikaisesti. Harjauksen päätteeksi taputin luimivaa puoliveriä kaulalle. Enää vain varusteet ja sitten menoksi. Maneesissa oli aavemaisen hiljaista. Valot päälle kytkiessäni siirryin Shaleafin kanssa jakkaran viereen, josta nousin tamman selkään. Otin pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen pyysin ruunikon raviin. Lollin jälkeen ravi oli varsin isoa ja pompottavaa, joten minun piti keskittyä kunnolla, jotta pääsin taas jyvälle siitä kuinka Shaleafin selässä istutaan ja miten tamman kanssa ylipäätään toimitaan. Vaihtaessani suuntaa jo toistamiseen, nostin laukan. Tamma heitti persaustaan ilmaan ja inahti innoissaan. Sen kavioiden jyminä ja tasainen pärskintä kajahteli hiljaisessa maneesissa seinältä toiselle. Aluksi jännittynyt ja ohjia nykivä ruunikko tuntui jo rentoutuneen. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua laskeuduin alas Shaleafin selästä. Tamma oli ollut pitkästä aikaa varsin miellyttävä ratsastaa, paksuna oleminen oli tehnyt selvästi ihmeitä. Takaisin talliin mennessäni, kävin kurkkaamassa Lollia. Kummatkin kaviokkaat pääsisivät pian takaisin tarhaan. // Joo, melkoista luistelurataa on tämä tienoo tällä hetkellä... Saa kävellä itse kukin kieli keskellä suuta. Nastat kengänpohjissa (niin ihmisillä kuin hevosilla) on pop tällä hetkellä. Noh, enää puoli vuotta nii on jo kesä! -Mila-
|
|
|
Post by Hannah on Dec 21, 2017 23:44:22 GMT 2
Talvipäivä 21.12.2017
Pörröponi
|
|
|
Post by Hannah on Feb 3, 2018 17:59:49 GMT 2
Uskolliset 03.02.2018 Tuntui kuin sydän olisi luiskahtanut paikoiltaan, kun sain kuulla Milan saaneen töitä Kanadasta, Vaahterapolun tauolle menemisestä ja tuntihevosten myymisestä. Hätääntyneenä olin laittanut Milalle viestiä ja alkanut miettimään kuumeisesti, minne helvettiin mahdutan ponin ja kantavan tamman. Mun suureksi helpotukseksi saatiin jäädä Vaahterapolkuun, josta olin enemmän kuin iloinen. Nyt mä olin jäänyt miettimään meidän tulevaisuutta. Lollin kanssa olin startannut tämän vuoden ensimmäiset kilpailut hyvin tuloksin. Tammikuussa kilpailimme 120cm luokassa, tullen neljänsiksi. Kolme päivää sen jälkeen hyppäsimme 110cm rataa ja tultiin ensimmäisiksi. Poni oli tuolla kertaa mahtava ja Heidi tokaisikin minulle, että voisimme Lollin kanssa siirtyä kilpailemaan 110cm ja 120cm korkuisia luokkia. Eli jättäisimme metrin luokat taaksemme ja se jos mikä tuntui oikeasti hyvältä. Olimme kehittyneet ratsukkona viimeisen vuoden aikana huimasti. Lollin edelliskesäinen varsakin oli kilpaillut hyvin menestyksekkäästi 100cm-120cm luokkia. Se oli aiemmin syksyllä myynnissä, muttei mennyt kaupaksi, joten Heidi päätti jatkaa sillä kisaamista ja alkoi jopa miettiä tamman astuttamista. Lolli astutettaisi keväällä jälleen Sputnikilla ja tällä kertaa toivomme sen tulevan kantavaksi. Shaleaf on nykyään kuin pullataikina ja innolla odotan sen varsomista, jonka tulisi tapahtua maaliskuun lopuilla tai huhtikuun aluilla. Varsa menee luultavasti myyntiin, ellei Heidi keksi sille käyttöä. "Hannah" "Ai moi Jannica", tervehdin naista vähän yllättyneenä. "Sinäkinkö jäit Vaahterapolkuun?" se kysyi kiinnostuneen oloisena. "Joo", virnistin ja lähdimme yhdessä tarhoille hakemaan poneja.
|
|
|
Post by Hannah on Mar 14, 2018 16:18:34 GMT 2
Kolmen päivän ikäinen 14.03.2018 Katselin Shaleafin vierellä kirmailevaa ruunikkoa, varsin pienimerkkiseksi jäänyttä tammavarsaa. Sen päätä koristi ainoastaan luiru piirto vaikka molemmat vanhemmat ovatkin varsin suurimerkkisiä. Siispä olisin kaivannut myös varsalle vaikka läsiä ja korkeita sukkia, mutta ei niin ei. Oli hassua ajatella, ettei tuo kolmen päivän ikäinen varsa ollut enää edes minun. Se oli myyty jo heti syntymänsä jälkeen ja lähtisi vieroituksen yhteydessä suoraan uuteen kotiin. Heidin kanssa olin päättänyt, että Lolluska siirtyisi siitoskäyttöön ja lähtisi takaisin Heidille. Siellä se sitten astutettaisi keväämmällä Sputnikilla ja toivon mukaan saataisi varsa aluille. Shaleafin kanssa taas en tule lainkaan toimeen, sillä se ei ole yhtään minunlainen hevonen, joten heti kun varsa olisi vieroitettu, niin lähtisi myös Shaleaf uuteen kotiin. Siispä minun olisi aika alkaa katselemaan itselleni uutta kisaponia.. tai miksipä ei myös hevosta. Tuntui turhauttavalta olla etsimässä taas uutta hevosta - vastahan minä ostin Shaleafin. Lolli ei tietystikään minun ole, se on ollut minulla ylläpidossa ja olen tiedostanut koko tämän ajan sen, että jossain vaiheessa se siirtyy takaisin Heidille. Nyt tuli sen aika. Shaleaf taas.. no se nyt ei ollutkaan sitä mitä kuviteltiin, joten miksi pitää hevonen, joka ei sovellu itselle? Niimpä. Mä olin selaillut jo hieman myynti-ilmoituksia, mutten ollut löytänyt mitään, mikä olisi kiinnostanut vähäänkään. Joten siispä, etsinnät jatkukoon.
|
|
|
Post by Hannah on Mar 18, 2018 12:45:15 GMT 2
Hyvää matkaa 18.03.2018 Hento tuulenvire pyörähti lempeästi kasvoillani, kun seisoskelin Lollin kanssa Vaahtiksen tallipihalla. Muistelin haikeana meidän yhteisiä vuosia ja kiitin tammaa kaikesta. Heidi oli tullut hakemaan poninsa ja näin ollen ylläpitosopimus päättyisi. Hetki oli tunteikas ja tuntui kamalalta ymmärtää se, etten tule koskaan löytämään Lollin kaltaista ponia. Tietysti pääsisin katsomaan punarautiasta ja varmasti myöskin liikuttamaan sitä, mutta eihän se sama asia ole. Syvään huokaisten lähdin taluttamaan ponia koti traileria. Lolli tuntui nanosekunnin ajan epäröivän traileriin menoa, mutta pienen rohkaistuksen myötä käveli nätisti koppiin. Hetken aikaa sain vielä olla sen luona trailerissa, mutta sitten minun oli sanottava sille viimeiset heipat. Katsellessani valkoisen trailerin katoavan komeiden kuusten taakse, en voinut olla pyyhkäisemättä silmänurkkaani takin hihaan. Olihan se hieno poni ja olihan meillä hienot hetket, mutta tiesin että näin tulee lopulta käymään. **** Shaleaf luimisti korviaan kärttyisästi ympärillä hyörivälle varsalleen. Ratsuhevostamman pinna alkoi selvästi olla täynnä hulluttelevaa varsaa, mutta sen olisi vielä kestettävä jälkikasvuaan. Nimittäin ihan vielä ei olisi vieroituksen aika, mutta ei siihen kauaakaan enää olisi. Mä olin päättänyt, että vieroituksen tullessa ajankohtaiseksi - lähtisivät kummatkin hevoset uusiin koteihinsa. Vaikka se olisi varsalle stressaavaa, niin pääsisi se kumminkin ikäistensä seuraan, joten se ei ainakaan tuntisi oloaan kovin yksinäiseksi ja aika pian luultavasti unohtaisi emänsä, kun pääsisi hulluttelemaan samanikäisten varsojen kanssa. Ilman ponia en kuitenkaan jäisi, sillä olin käynyt vastikään katsomasta laadukasta ratsuponivarsaa. Se on elegantti, hieno liikkeinen, rohkea mutta herkkä ja varsin miellyttävä käsitellä. Varsa on lupaava kisaponin alku ja siinä on ainesta todella pitkälle. Vaikka Shelafista ja varsasta irtoavat rahat menisivätkin suoraan tuohon varsaan - se ei haittaisi, sillä tästä jos mistä, mä saisin aivan loistavan ponin itselleni.
|
|
|
Post by Hannah on Apr 9, 2018 14:56:34 GMT 2
Muutto Seppeleeseen 09.04.2018
Niin siinä sitten kävi, että uuden ponin myötä vaihdan maisemaa ja muutan Seppeleen ratsastuskouluun. Ratsuponivarsa vaihtui lennosta pulleaan Huzulponitammaan Tigeen ja olen päätöksestäni enemmän kuin tyytyväinen vaikka en pääsekkään kilpailemaan enää metriä korkeampia luokkia. Kunnianhimoisuus mikä minussa on ollut - on hiipunut. En enää koe niin pakollista tarvetta kilpailla ponini kanssa hikihatussa ja kerätä pitkiä meriittilistoja. Ei. En enää. Haluan panostaa ponini kanssa yhteiseen kivaan tekemiseen. Toki jatkan kilpailemista, mutten niin korkean riman kanssa kuin aiemmin. Olin käynyt koeratsastamassa Tigen vasta hiljaittain. Ponitamma on vielä niin kovin nuori ja raaka, että sen kanssa riittää tekemistä. Vaikka se onkin vähän hullu, niin en voinut sanoa sen suloisille nappisilmille ei, vaikka sainkin mustelman takapuoleen lukuisten tippumisten myötä, kipeän kyljen ja reiän takinhihaan, kun Tige päätti tarttua siihen hampaillaan. Mä uskon, että jossain tuolla sen sisimmässä on lempeäkin puoli, joka tulee tutustumisen myötä pikku hiljaa esiin, kun olemme saaneet ponin kanssa molemmin puolisen luottamuksen ja kunnioituksen toisiamme kohtaan. Mä olin iloinen siitä, ettei ketään ollut tallilla, kun toivotin Shaleafille hyvää matkaa ja pakkasin viimeisetkin kamat. Nyt se oli tässä. Viimeinen kerta, kun olisin hevosenomistajana Vaahterapolussa. Vuosi vierähti niin nopeasti täällä ollessani ja tuntui haikealta, että tämä kerta olisi viimeinen. Huokaisten nakkasin laukun olalleni ja lähdin kohti ovea. Nyt olisi haettava enää Tige ja matkattava kohti uusia tuulia. Kiittäen näistä kuukausista, Hannah
|
|