|
Post by Mila on Apr 21, 2017 18:17:14 GMT 2
VUOKRAUSVIIKONLOPPU 12. - 14.5. Vaahterapolussa Haluatko leikkiä hevosen omistajaa viikonlopun ajan? Haluatko kokeilla, onnistuisiko sinulta vielä yhden hevosen omistaminen niiden "jo olemassaolevien" lisäksi? Siinä tapauksessa, osallistu vuokrausviikonlopulle!
Lyhyesti: Voit vuokrata yhden Vaahterapolun tuntiratsuista (poislukien Venna, joka on viimeisillään kyseisenä ajankohtana) viikonlopun ajaksi. Myös seuraavat yksityiset ovat tarjolla vuokralle: Bengt
Saat tehdä vuokrapollen kanssa (lähes) mitä tahansa, kunhan otat huomioon hevosen (ja omat) taidot sekä iän. Myös kyseisen hevosen pakolliset hoitotoimenpiteet kuuluvat sinulle kyseisenä viikonloppuna, mutta aamuruokinnan sekä aamulla tarhaan viemisen hoitavat tallin työntekijät (mikäli toisin ei sovita). Myös ulkopuoliset saavat osallistua! Sinun ei siis tarvitse olla tallin "vakiokalustetta" osallistuaksesi.
YKSITYISTEN OMISTAJAT HOX! Jos haluatte tarjota oman kullannupun vuokralle, niin ilmoitelkaa tässä alla.
Nopeat syövät hitaat, joten se, joka ehtii ensimmäisenä varaamaan jonkun hevosista, saa sen itselleen vuokralle.
Maksu tuttuun tapaan kirjoittamalla/piirtämällä kyseisestä viikonlopusta. Ei tarvitse jokaisesta päivästä kirjoittaa (ellet halua), voit myös kirjoittaa yhdestä päivästä tai vain yhdestä "tapahtumasta". Saat myös kuitattua toukokuun hoitotarinan/karsinapaikkamaksun.
Ilmottautumiset tähän alle viimeistään 10.5. Tarinoimisen voit aloittaa vaikka heti jos siltä tuntuu.
Osallistujat Veera - Iippa Nella - Tossu Julia - Bengt Jannica - Ginny Rasmus - Randy Inna - Jäskä
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Apr 21, 2017 18:58:23 GMT 2
Veera & Iippa ^.^
|
|
|
Post by Nella on Apr 21, 2017 19:18:44 GMT 2
Nella ja Tossu!! Tai jos Tossua ei voi saada seuralaiseksi niin Ginny! Ja pst, Metkua saa lainata!
|
|
|
Post by Mila on Apr 21, 2017 19:27:06 GMT 2
Saa Tossua lainata. Ei se kyllä vielä mitään oikein osaa, kun niin nuori, mut voi sen kanssa muuten vain touhuta.
|
|
|
Post by Rasmus on Apr 21, 2017 19:52:20 GMT 2
Benkun saa vuokrata, jos joku haluaa!
|
|
|
Post by Julia on Apr 22, 2017 10:41:03 GMT 2
Kiitti Rasse, voisin ottaa Benkun!
|
|
|
Post by jannica on Apr 22, 2017 12:59:28 GMT 2
Jannica & Ginny
|
|
|
Post by Mila on May 7, 2017 17:34:13 GMT 2
Muistutellaas tästä
|
|
|
Post by Inna on May 8, 2017 0:55:42 GMT 2
Mä otan JÄSKÄN!!
|
|
|
Post by Rasmus on May 8, 2017 8:08:33 GMT 2
Saanko Randyn? :'D
|
|
|
Post by jannica on May 8, 2017 13:36:59 GMT 2
Jannica & Ginny vuokrausviikonlopun häppeningit
Perjantai 12.5. - lyhyt maastolenkki Olin innoissani vuokrausviikonlopusta, joten tulin tallille heti kahdeksan maissa. Kopistelin talliin vesisateesta huolimatta iloisella tuulella ja astuin sisälle. Osa hevosista oli vielä sisällä, kun ei niitä oltu ehditty viemään ulos loimittelun takia. Aloin harjata Ginnyä pientä maastoretkeä varten ja saatuani homman valmiiksi varustin sen. Saatuani kaiken valmiiksi puin turvaliivin, kypärän ja vedin hanskat käteeni. Sitten talutin tamman pihalle ja nousin kyytiin. Ginny ei ollut ennen maastoilut täällä yksin, mutta Mila oli ajatellut sen kyllä onnistuvan, olivat maastot kuitenkin jo meille tutut molemmille ja edellisessä kodissaan tamma oli käynyt yksinkin maastossa. Koirani juoksi iloisesti rinnalla, otin sen harvoin tallille mukaan, mutta nyt kun Eetu asui Vaahterapolussa oli minulla enemmän aikaa puuhailla täällä ja Vartillekin teki hyvää päästä maastoon. Eipä se hevosista välittänyt ja Ginnykin tuntui ottavan ison koiran rennosti. Kaippa se ponin kokoiselle kävi maastoseurasta. Ginny tuntui miltei nuokkuvan käynnissä, mutta heräsi sentään kun pyysin raville. Vanhan aseman ohittaessamme pyysin tamman hetkiseksi käyntiin, kun oli sen verran aikaista, että täällä saattaisi olla pikkupoikia leikkimässä koulumatkalla. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten käänsin tamman sieltä kotiinvievälle polulle, jossa jatkoimme vielä ravia. Pari suoraa laukkasimme myös, mutten viitsinyt enempää kun Ginny tuntui niistä innostuvan hiukan liikaa. 45 minuuttia maastoiltuamme saavuimme kotipihaan, lenkki oli ollut onnistunut. Siivoilin vielä karsinan tarhattuani tamman.
Lauantai 13.5. - pihatalkoot + kiitolaukkakisat Laitoimme porukalla viikonloppuvuokraajien kanssa heinäpaaleja latoon. Työntulos alkoi pikkuhiljaa näkyä ja olimme saaneet tunnin siivousurakan ja heinäpaalien kantamisen latoon valmiiksi. Ilmassa tuoksui tuore heinä. Ajattelimme kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi kuskata varusteet ja puutarhatuolit ulos puhdistusta varten, eikä aikaakaan kun koko kuusikko istui ulkona saippuoimassa ja rupattelemassa iloisesti. Otin Ginnyn satulan harjaustelineelle, irrotin siitä huovan ja vyön pesuun ja sitten jalustimet. Puhdistettuani satulan ja remmit annoin niiden kuivua sillä välin, kun kävin hakemassa sen kaapista puhtaan huovan ja vyön sekä nahkarasvan. Putsasin suitset ja nostin osat kuivumaan auringonpaisteeseen telineelle. Satulan saikin jo rasvata ja sitten suitset. Jätin ne kuitenkin vielä kuivumaan ennen kokoamista. Saatuani varusteet valmiiksi ajattelimme lähteä pellolle järjestämään pienen laukkakilpailun maastoilun ohessa. Kävimme ilmoittamassa aikeistamme Milalle, joka vain naurahti että taitaa tulla makoisa päivä huomenna kakkukesteineen.. Ginny tuli portille vastaan. Rapsuttelin tammaa aikani ja talutin sen sitten hoitopuomille, kun oli niin kiva ilma ja lämmintäkin kymmenisen astetta. Iloinen puheensorina täytti pihan, kun hevosia laitettiin kisaa varten valmiiksi, olin Ginnyn kanssa melko luottavaisin mielin, koska tamma oli kovassakin vauhdissa hyväkäytöksinen, vaikka tokihan välillä saattoi peppu lentää..
Vein Ginnyn sisään varustamista varten ja viikkasin tamman loimet samalla hyllyyn paremmin. Sitten tarkastin aikani kuluksi tallin ensiaputarvikehyllyn, että siellä oli kaikkea tarvittavaa. Ginny odotteli käytävällä satuloituna, että muut saisivat hevosensa kuntoon. Veera ei löytänyt Iipan suojia mistään, mutta sai onneksi Innalta kuulla että ne olivat ilmeisesti jääneet kuivumaan. Onneksi tyttö ne löysi kuitenkin. Ginnyn karva kimalsi auringonpaisteessa taluttaessamme ratsut pihalle selkäännousua varten. Ratsastimme niitylle käymäjalkaa, Ginny oli innoissaan, vaikkei ollutkaan siellä tainnut koskaan käydä. Teimme ensin ympyrällä työskentelyä nähdäkseni, mitä tamma pellosta sanoisi. Se oli kuitenkin rauhallinen, joten pikkuhiljaa aloin tehdä ravissa muitakin harjoituksia. Muutamilla tuntui nyt jo olevan ongelmia saada hevosensa pidetyksi suorilla, mutta pääsääntöisesti meni toistaiseksi ihan hyvin, vaikka jokunen kuolaimeen jo kiinni purikin. Kiemurauran jälkeen Ginnykin alkoi saada elonmerkkejä muista, joten tein sen kanssa paljon siirtymisiä ja istuin paremmin satulaan. - Joko työ ootte valmiita? kysyin kävellen keskemmälle peltoa. - Tää on tänään vähän hankalalla tuulella, Inna kommentoi Jaskan selästä, ei taida olla hyvä idea kiihdytellä tänään, nainen empi. - En saa tätäkään kyllä oikein pideltyä, Veera totesi Iipan selästä, jonka silmät pyörivät villisti ympäri. - Hyvä on sitten, jos te jäätte tänne laukkailemaan rauhallisemmin, niin me käydään tuolla niityllä ottamassa ne laukat, käännyin kysyvästi Rasmuksen, Nellan ja Julian puoleen. - Joo, he sanoivat kuin yhdestä syystä ja kävelimme jonkun matkan päähän, etteivät toiset lähtisi perään.
- Joko mennään? kyseli Julia malttamattomana toisilta. - Kyllä mun puolesta! huikkasin saatuani hyväksyvät nyökkäykset myös Rasmukselta ja Nellalta. Asetuimme rintarinnan turvallisen välimatkan päähän toisistamme ja lähtökäskyn saatuaan ratsukot ryntäävät matkaan ensin hallitussa laukassa ja vähitellen vauhdin kiihtyessä täyteen nopeuteen. Randy laukkasi edellämme häntä soihtuna, Rasmus istui kuitenkin tiiviisti mukana ja näytti nauttivan tilanteesta täysin! Minullakin oli hauskaa, jopa Ginny käyttäytyi asiallisesti ja kannustin sitä jopa lujempaa eteen. Tamma oli ihan ihmeissään.. tällaista ei ennen vielä oltukaan tehty.. Se oli hieman levoton, kun kävimme kääntymässä sovitussa paikassa, mutta sain sen kuitenkin hyvin hidastettua mutkassa. Sen jälkeen Ginny oli ilmeisesti päättänyt ottaa toiset kiinni ja se lähti kiristämään vauhtiaan siinä määrin, että pelkäsin koko ponin lähtevän lentoon! Takajalat paukuttivat maata uhkaavalla nopeudella ja siivittivät ponia yhä kovempaan vauhtiin. Lopulta pääsimme toisten kanssa maaliin asti ja taputimme hevosia. - Olet sie vaan aika poni, naurahdin taputtaen hikistä tammaa ja hymyillen vastakilpailijoille, joista Randy ja Rasmus olivat tänään vieneet ylivoimaisen voiton! Takaisin tullessa jäähdyteltiin ratsut vielä toisten kanssa ja sitten kävelimme kotiin lyhyen matkan. Riisuin varusteet ja pesin Ginnyn laittaen sille vuorellisen loimen kuivumista vauhdittamaan. Sen jälkeen hevoset pääsivät syömään ja siivoilimme vielä yhdessä karsinat.
Sunnuntai 14.5. - Ginnyn vapaapäivä Astelin sunnuntaiaamupäivällä kohti Vaahterapolkua, tänään oli vuokrausviikonlopun viimeinen päivä ja hevosten vapaapäivä. Katselin hevosia, jotka söivät vielä viimeisiä heinänkorsia aamuheinistä tyytyväisen näköisinä. Eteen aukeni metsä, jonka latvat olivat viime kesästä kokeneet melkoisen kasvupyrähdyksen. Aurinko paistoi jo kymmenen maissa täydeltä terältä ja kuuntelin linnunlaulua samalla kun marssin päättäväisesti kohti tallirakennusta. Tallinovet olivat selällään ja sen eteen oli pysäköity pakettiauto, jonka tunnistin kuuluvan Taunolle, paikalliselle kengittäjälle. Hän oli ilmeisesti tuonut mukanaan hiekkaa, koska säkit rotkottivat ovien molemminpuolin. Tallissa kävi kohina kun kengitettäviä hevosia vietiin edestakaisin.
Talutin Ginnyn käytävälle pesuboksin viereen, jossa se ei olisi tiellä ja saisin hoidella neidin rauhassa. Sidoin sen kiinni ja harjasin huolellisesti. Mila oli huomaamattani astellut taakseni ja miltei pelästytti minut. - No huomenta Jannica, joko sä olet ratsastamaan menossa tähän aikaan? nainen hymyili tervehtien. - En mie tänään taida mennä, ajattelin että Ginnylle tekee hyvää pitää vapaapäivä niin vietän muuten sen kanssa tänään aikaa. - Se kuulostaakin hyvältä, nainen sanoi ja jatkoi jälleen matkaansa. Tällä kertaa hän ei sentään puhunut puhelimessa, kuten niin monta kertaa aiemmin. Saatuani ponin harjatuksi laitoin sille päiväheinät ulos työntekijän apuna ja siivosin karsinan. Sitten söin evääni, jonka jälkeen lähdimme Ginnyn kanssa pitkälle kävelylenkille maastakäsin lähimaastoon. Palasimme parahiksi kengitykseen ja kengittäjä lupasi huolehtia tamman ulos sen jälkeen, joten tarjosin Ginnylle hyvästiksi porkkanan ja kävin vielä moikkaamassa Eetua ennen lähtöä. Se saisi myös pitää vapaata vielä tänään. Maanantaina sen kanssa alkaisikin normaalitreeni ruunan kotiuduttua. Tai tuttuhan paikka jo oli, mutta muuton jälkeen on hyvä antaa tilanteen tasaantua.
|
|
|
Post by Rasmus on Jun 4, 2017 11:46:10 GMT 2
Oli älyttömän kiva päästä ratsastamaan Randya kolme päivää putkeen ihan ajatuksen kanssa. Niiden kolmen päivän aikana mä en suonut ajatustakaan Benkulle, joka oli saanut vuokraajakseen Julian, vaan keskityin hauskaan pikku täysiveriseen täysillä. Normaaliarkena mä en ollut ehtinyt liikuttamaan Randya niin paljon kuin halusin, mikä oli sääli – sen kanssa tekeminen oli hyvää vastapainoa puoliveristen kanssa säätämiselle.
Oli Randy eteenpäin kuitenkin mennyt, joten ehkä mua ei niin tarvittukaan. Se oli saanut hurjasti lisää massaa, josta iso osa lihasta. Ruuna liikkui selvästi rennommin kuin Vaahterapolkuun tullessaan ja oli muutenkin jotenkin kypsynyt. Randy pysyi paremmin tasapainossa ja se oli alkanut jo tajuta jotain täkäläisen ratsastustyylin avuista. Sitä pystyi jo vähän taivuttamaan ja ravin tahdin sääteleminenkin onnistui pienellä työllä. Mikään pullamössöponi Randy ei silti ollut, sen mä huomasin jo perjantaina, kun ruuna otti koulutreenin jälkeisellä maastokävelylle lähdöt jäniksen vilahdettua sen näköpiirissä. Mulla oli onneksi ohjaa sen verran kädessä, että mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan, mutta olipahan taas hyvä muistutus siitä, että mulla oli allani laukkahevonen, joka saattaisi olla laukkahevonen lopun ikäänsä hyvästä ratsukoulutuksesta huolimatta.
Vauhti kiinnosti mua sen verran, että lauantaina suostuin Jannican ja parin muun kanssa maastolenkille ja kiitolaukkakisoihin. Randy oli säpäkällä päällä eikä sen kanssa auttanut rentoutua yhtään, mutta sain kuitenkin pidettyä ruunan käsissä aina laukkakisapaikalle asti. Siellä se tajusi meidän himmailusta ja järjestelyistä, mitä oli tulossa, ja auta armias kun ruuna lähti kuin tykin suusta luvan saatuaan. Se nosti korvat pystyyn, veti pään selkälinjan tasolle ja venytti kaiken mitä kropastaan irti sai.
Olisin valehdellut jos olisin väittänyt, ettei vähän hirvittänyt, mutta ei mulla tosiaan ollut mitään sananvaltaa Randyn vauhtiiin – ei auttanut kuin yrittää seisoa jalustimilla mahdollisimman kevyesti ja joustaa kädellä hevosen liikettä. Sellaista energiaa mä en ollut varmaan koskaan tuntenut. Oli ihan siistiä istua satulassa, kun huipputaitava estehevonen hyppäsi 140-senttisiä esteitä höyhenkevyesti, mutta ehkä jopa vielä siistimpää oli olla kyydissä kun maailman nopeimman hevosrodun edustaja spurttasi täyteen vauhtiin.
Jos mä en olisi niin pitkä, niin mä olisin varmaan saman tien ostanut lentoliput Kentuckyyn ja lähtenyt sinne jockeyksi.
|
|