Vai maastolenkille. Kun Jannica oli kunnon vauhtimaaston lupautunut vetämään ja kysellyt osallistujia, olin suurin piirtein hyppinyt seinille.
" Minäminäminä! ".
Nyt kuitenkin Criminalin selässä istuessa olin vähän
vähemmän varma idean loistavuudesta.
Aamuisin en muutenkaan ollut pirteimmilläni, joten pysyisikö Criminal käsissä? Totesin, että
viisaus ei todellakaan asu meissä, kun ilmoittaudumme tällaiseen, mutta
aika näyttää miten kävisi.
Alkumatka sujui hyvin -
mustat hevoset ja iippa kulkivat toistaiseksi varsin rauhallisissa merkeissä. Luvattu vauhti osuus alkoi kuitenkin melko pian hevosten lämmetessä. Matkaakin oli edessä paljon.
"
Valmiina laukkaamaan? " Jannica huuteli Annan selästä.
"
Antaa palaa vaan ! " vastasin innostuneena.
Ensimmäinen laukkapätkä oli vapauttava. Edessäni oli aamu usvassa aukeneva pelto. Criminal oli jopa laiskahkon oloinen laukkapätkällä.
Paluumatkalla kuitenkin tuli
piste jolta ei ollut paluuta. Criminal oli jo päättänyt, että matkanteko sai riittää, ja
rakas hulluni päätti ottaa kaiken
irti laukoista. Jokainen metri oli
pahempi toistaan tamman ohittaessa muut ratsukot, ja se, etten saisi tammaa pysähtymään ajoissa iski vahvasti
vasten mun kasvojani siinä vaiheessa. Koetin pidätteillä rauhoitella tammaa, vain todetakseni ettei se kuuntele. Janican ja Veeran hidastaessa Criminal vain jatkoi
eteenpäin - tosin hidastuvaan tahtiin.
Viiden tähden sekopääni alkoi ilmeisesti ymmärtämään, ettei sen lajitoverit seuraisikaan sitä voittokulkueessa tallille, ja vihdoin sain yhden ohjan pysäytyksellä tamman seisahtumaan.
" Pysähtyihän se! " juhlin tyytyväisenä ja jäimme odottamaan Jannicaa ja Veeraa.
" Katos vaan täällä on yksi
eloonjäänyt! " Veera naurahti Iipan kanssa paikalle saapuessaan Jannican ja Annan kera.
" Joo. Me taidetaan mennä tää retki loppuun viimeisenä." totesin. Criminal oli yhä aika
hyvissä höyryissä, mutta loppumatkan se sentään pysyi käsissä.
// Meinas unohtua tän kuittaus
Yllättävän vaikeaa muuten :'D