|
Post by Mila on Mar 1, 2017 8:45:52 GMT 2
Estetunti torstaina 16.3. maneesissa
Hevosvaihtoehdot: Kusti, Bod, Tessa, Nubbi (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 ratsutoivetta.
Kyseessä on ns. hoitotunti, joten tunnille osallistumalla ja sen maksamalla (kuluvan kk aikana) voit kuitata myös maaliskuun hoitotarinan tai vuokran.
Osallistujat Nella - Metku Julia - Nubbi Rasmus - Kusti Veera - Tessa Oona - Bod
Sana vapaa. Kerro itse, mitä tehtiin ja miten meni.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Mar 24, 2017 12:42:26 GMT 2
Tunti aloitettiin ravi-pysähdys harjoituksilla, josta siirryttiin ravi puomeille, jotka oli aseteltu pitkälle sivulle. Tämän jälkeen siirryimme laukka ympyröille, jossa oli yksi kavaljetti. Tässä oli jokaisen tarkoitus mennä kymmenen kertaa yli ja Helena laski kuinka monta kertaa askeleet osuivat kohdilleen ja että tultiin keskelle kavaljettia. Tästä siirryttiin hyppäämään kolmen sarja/jumppaestettä, joka oli aluksi pieninä kavaljetteina jota pikku hiljaa korotettiin aina 80cm asti. Tessa oli alkutunnista hieman kankea, joten tuo pysähdys-ravi siirtymä harjoitus oli enemmän kuin hyvä meille. Minulla, kun oli vaikeuksia saada pitkä koipinen tamma hereille. Ravipuomit menivät ok, mutta laukka kavaljetti työskentely meni enemmän kuin penkin alle. Laukka oli aluksi todella kankeaa ja en millään saanut pidettyä ympyröitä tasaisen kokoisina. Tästä ei ole siis kuin suunta ylöspäin. Helena jätti meidät viimeiseksi hyppyvuoroihin, joten tällä välin pyrin vain ratsastamaan Tessaa paremmin avuille. Tämä olikin sitten työn takana, ja tänään se jäi vielä aika vaillinaiseksi. Jumppa sarjaesteellä hypyt lähtivät kerta kerralla paranemaan ja viimeiset luonnistuivat alkutuntiin verrattuna todella kivasti. Taisi vanha 160cm tason kilpahevonen vain tuumata ettei noita maahan kaivettuja puomeja jaksa hypätä, kun ei se ratsastajakaan taida oikein ymmärtää miten hänen arvoisella hevosella tulisi ratsastaa. Tunnista ei siis jäänyt oikein muuta mieleen kuin että, onneksi tunti lopulta loppui ja tästä ei voisi kuin todellakin olla suunta ylöspäin. Tai oltiinhan me jo 180cm tamman kanssa jo aika huipulla.
|
|
|
Post by Nella on Mar 27, 2017 22:23:42 GMT 2
Jo varustettaessa Metku tuntui jotenkin hirveän kiireiseltä ja häseltävältä. Kaviot nousivat silloinkin kun jalkoja harjasi tai suojia yritti istuttaa paikoilleen, kuolaimia ei nähty eikä kuultu, satulaa ei edes ajateltu antaa laittaa selkään, ja kaikki tämä mikä ei todellakaan ole minun ponini tapaista. Muutamien ärräpäiden jälkeen kuitenkin saan ponin varustettua, sekä itselleni vaadittavan varustuksen päälle. Olin jo edellisenä päivänä ratsastanut orin ponikannuksilla, sillä halusin hieman nähdä minkälaisen eron ne tuottavat orin ratsastukseen niin sileällä kuin esteillä. Että jos vaikka johonkin isompiin valmennuksiin uskaltaisi laittaa ne.. Kisoissa niitä kuitenkin pitäisi yleensä käyttää niin eipä olisi orille niin kova shokki.
Ehkä omaksi onnekseni Helena oli hieman myöhässä, ja antaa meidän verrytellä ratsumme itsenäisesti. Kävelen tapojeni mukaan alkukäyntejä maastakäsin, ennekuin nousen selkään vielä työstämään käyntiä. Kuten varutarssa ori on erittäin kiireinen ja hyvä että edes minun liimatakapuoleni pysyy satulassa kaikkien balettiliikkeiden aikana. Verryttelen mustan ponin suosiolla laukassa, jospa se saisi purettua edes hieman turhaa energiaansa. Suunnitelmani tuntuu toimivan siihen asti, että siirrän Metkun raviin ja hieman ravailen molempiin suuntiin. Kiiturivaihde kytkeytyy jälleen päälle, eikä muu auta kuin taistella itsensä voittoon. Kiittelen hieman luojaa niistä pienistä ponikannuksista, sillä olen huomannut, aina kun Metku heittäytyy tälle tuulelle, ei siltä meinaa saada pohjeapuja läpi.
Välikäynnit, ja sen jälkeen alammekin jo hieman hyppäämään. Ori on yltäpäältä hiessä jo nyt, eikä Helenan kokoama esterata näytä hirveästi varmaan asiaa auttavan..
Esteet ihme ja kumma kyllä ylittyvät rauhallisella ja maltillisella temmolla. Ilmeisesti ne alkuverryttelyt tekivät hyvää. Helenan lähes pakottaessa kokeilemme myös halukkaat pienen esteen hyppäämistä ilman satulaa. Ilman satulaa ratsastamisessa ei ole mitään ongelmia Metkun kanssa, mutta esteet siihen vielä lisättynä tuovatkin jo vähän haastetta peliin. Päällisin puolin kuitenkin ori tuntuu hyvältä ja lopulta tunti lopetetaan hikisen ja kaikkensa antaneen ponin sekä hikisen, paloautonpunaisen ja onnellisen poninomistajan kanssa.
|
|
|
Post by Julia on Apr 12, 2017 16:00:52 GMT 2
Koska olin viimeaikoina ottanut ruunaan aika reilustikin tuntumaa, odotin tätä tuntia innolla. Nubbi taisi kuitenkin olla toista mieltä, sillä se yritti tehdä meidän yhteisestä ensimmäisestä estetunnista täyttä helvettiä. Ympyrät pyörähtelivät vähän sinnepäin, ravissa askellus muistutti gasellin loikkimista eikä puomit ottaneet onnistuakseen vaan kolahtelivat tuon tuosta. "Julia mitä sä oikeen teet?" Helenakin kysäisi, kun Nubbi teki omatoimisesti 8 kaarista kiemurauraa suoralla uralla. Huokaisin kuitenkin muutaman kerran syvään, tyrehdyttäen kirosanojen litanian kurkustani alas ja näpäytin ruunaa raipalla aina pohkeen taakse, kun se keksi kettuuksia minun kustannuksellani.
Puomit alkoivat ylittyä mukavammin heti kun sain enemmän Nubbia kuulolle. Se herkistyi selvästi raipankäytöstäni ja laukassa heitti jopa pienen pukin, kai mieltä osoittaakseen. Laukassa puomien ylitys oli kuitenkin huomattavasti helpompaa, ja ruuna osasi katsoa eteensä, kolistelematta jokaista puomia. Kun puomit nousivat esteiksi, kuumui Nubbi siitä aivan hirmuisesti. Ruuna kauhoi etusillaan kohti pieniä esteitä, mutta jokaisen hypyn ja korkeuden nostamisen jälkeen kirjava ratsuni rauhoittui melkoisesti. Hypyt sujuivat loppua kohden aivan kuin oppikirjoissa, joista olin erityisen tyytyväinen. Vaikka kaikki ei mennytkään ihan kuin Strömsössä, olimme lopuksi molemmat tyytyväisiä ja veteliä kuin makaroonit.
|
|