|
Post by Mila on Mar 14, 2017 9:02:44 GMT 2
8.TUNTI - Pohkeenväistöharjoituksia 14.3.2017, maneesissa
Jannica - Goljat Nella - Kakru Julie - Nella Inka - Naava
Taivas nakkeli räntää ja lumihöttöä niskaan, joten vakkarituntilaiset pakenivat maneesin suojiin. "Tervetuloa Inkallekin!" Helena kajautti, kun uusi ryhmäläinen kipusi jykevän Naavan selkään. "Tänään harjoitellaan lähinnä pohkeenväistöjuttuja." Ratsukot lähtivät kiertämään kaviouraa pitkin ohjin ennen kuin Helena komensi ottamaan ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan vähän reippaampaa käyntiä. "Muistakaa ratsastaa kulmat kunnolla."
Helena tarkkaili ratsastajien työskentelyä, muistuttaen, että hevosten tulee kulkea suorassa linjassa koko ajan. "Esimerkiksi Nella menee nyt vähän mutkalla. Suorassa linjassa. Katso Julie, että sun ohjat on samanpituiset." "Nyt Goljat kiemurtelee ja löntystää. Pohjetta vain vähän enemmän, niin se herää." "Kakrun ratsastaja muistaa sen selkänsä. Ei lössötetä siellä satulassa." "Naava saisi himpan verran reippaampaa käyntiä mennä."
"Otetaas suunnanvaihto, jonka jälkeen vähän temponmuutoksia ja pysähdyksiä. Pyrkikää välttämään ohjaksista vetoa ja istunnan sekä ääniapujen avulla hidastatte. Eli persaus syvälle satulaan, polvia satulaan ja reidetkin jännittää. Harjoitelkaa ensin ihan vain temponmuutoksilla." Naava tuntui kulkevan Inkan kanssa todella hienosti. Vähän oli alussa ongelmia, mutta niin näytti olevan kaikilla muillakin. Goljat toimi muutenkin paremmin istunnan ja ääniapujen kanssa kuin pidätteillä, joten Jannicalla meni ponin kanssa myös vallan mainiosti. Pientä Goljattimaista pöllöilyä oli havaittavissa, mutta Jannica sai ponin nopeasti aisoihin. Nella-poni ei alkuun keskittynyt tehtäviin ollenkaan, joten Juliella oli työn ja tuskan takana saada poninsa kulkemaan niin kuin pitikin. Kyllä se yhteistyökyky sieltä kuitenkin lopulta löytyi... Kakrukin tuntui olevan hieman "tahmainen", joten Nellakin sai tehdä töitä, jotta ruunanrupsukka sieltä reipastuisi.
"OK. Nyt näyttää hyvältä kaikilla. Nostakaa kevyt ravi, ravailkaa rauhassa... Vaihtakaa suunta." "Okei, nyt sitten otetaan niitä pohkeenväistöharjoituksia. Tulette pituushalkaisijalle vuoronperään tähän minun kohdalle suorassa ja siitä sitten pohkeenväistöä takaisin uralle." Julie tuli Nellalla ensimmäiseksi. Poni hieman juntturoi pohjeapuja vastaan, joten Helena käski ottamaan poni uudestaan suoraksi ja kokeilemaan uudelleen. Sama homma oli Goljatin ja Kakrun kanssa. Kyllä ne ruunatkin sieltä sitten pohkeenväistöön lopulta taipui. Naava tulla köpötti hienosti tehtävät läpi ja Helena oli oikein tyytyväinen.
"Sitten taas vähän ravaillaan ja tehdään niitä temponvaihteluita. Istunnan ja äänen avulla. Ei ohjia nykimällä." Kun ratsukot olivat ravailleet hetken, kokeiltiin myös ravissa pohkeenväistöä. Hienosti ratsukot sujuivat raviväistöissä, paremmin kuin käynnissä. Olivat vissiin ratsutkin jo hoksanneet jutun jujun ja tiesivät pääsevänsä helpommalla jos eivät kiukuttele vastaan.
"Hienosti meni! Käyntiin ja tehkää voltteja sekä ympyröitä tähän loppuun ennen kuin annatte pitkät ohjat. Kiitos tunnista. Nähdään taas ensi viikolla!"
Maksuja viim. 20.1. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa tuttuun tapaan valita itselleen ratsun ensi viikolle.
|
|
|
Post by Julie on Mar 14, 2017 13:05:22 GMT 2
Helenan toivottaessa Inkan tervetulleeksi ja kertoo tuolle joitain ohjeita tunteihin liittyen kävellessämme samalla alkukäyntejä löysin ohjin. Olimme taas joutuneet siirtymään maneesin suojaan kun sää oli muuttunut täysin viime viikosta. Nyt ulkona satoi taivaan täydeltä räntää ja keli on muutenkin huono. Tunti aloitettiin ottamalla ohjat käteen ja ratsastamalla kulmiin kunnolla. Tässä vaiheessa Nella taas keksii, että aloitetaan työnteko, joten se aloittaa tutun pelleilyn ja pomppimisen. Helena huomauttelee vähän jokaiselle jostain asiasta, kuten hevosen suoruudesta tai askeleen reippaudesta. "Esimerkiksi Nella menee nyt vähän mutkalla. Suorassa linjassa. Katso Julie, että sun ohjat on samanpituiset." Helena huomauttaa minua. "Otetaas suunnanvaihto, jonka jälkeen vähän temponmuutoksia ja pysähdyksiä. Pyrkikää välttämään ohjaksista vetoa ja istunnan sekä ääniapujen avulla hidastatte. Eli persaus syvälle satulaan, polvia satulaan ja reidetkin jännittää. Harjoitelkaa ensin ihan vain temponmuutoksilla." Helena ohjeistaa meitä. Joudun tekemään kunnolla töitä, jotta saan Nellan rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa istuntaani, mutta kyllä poni nopeasti rauhoittuu, kun se ymmärtää pääsevänsä helpommalla, jos se vain kuuntelee. Siirtymiset ja mukaan otetut pysähdykset sujuvat pitkästä aikaa oikeastaan todella hyvin, eikä minun tarvitse tehdä paljoa saadakseni ponin hidastamaan ja toimimaan oikein. Vaihdamme suuntaa ja siirrymme tunnin aiheeseen, eli pohkeenväistöihin. "Okei, nyt sitten otetaan niitä pohkeenväistöharjoituksia. Tulette pituushalkaisijalle vuoronperään tähän minun kohdalle suorassa ja siitä sitten pohkeenväistöä takaisin uralle." Helena nouvoo meille. Nella päätti hieman juntturoida ensimmäisellä kerralla yrittämällä ravata pituushalkaisiaa suoraan, eikä väistää ollenkaan takaisin uralle, mutta jo muutaman yrityksen jälkeen antaa poni periksi ja suostuu ottamaan sivuaskelija. Väistöt onnistuvat koko porukalta hyvin, kun ratsut saadaan tajuamaan mitä tehdään. "Hienosti meni! Käyntiin ja tehkää voltteja sekä ympyröitä tähän loppuun ennen kuin annatte pitkät ohjat. Kiitos tunnista. Nähdään taas ensi viikolla!" Helena kiittää meitä hyvästä tunnista. Tunti tosiaan oli mennyt hyvin ja olin ratsuuni erityisen tyytyväinen, kun se oli jaksanut kuunnella kunnolla apujani, eikä vain häseltää menemään.
Voisin vaikka Patronin napata seuraavalle tunnille
|
|
|
Post by jannica on Mar 14, 2017 19:56:11 GMT 2
Yllätyin katsoessani tänään vakiotunnin tuntilistaa puoli kahden maissa. Goljat? Kuka ihme oli Goljat? Yhtään eivät sytytyskellot lyöneet, joten jouduin mennä tiedustelemaan Helenalta, joka oli ainoa, jonka tähän hätään löysin, että kukahan tuo herra mahtaisi olla. Nauraen nainen osoitti minulle toimiston ikkunasta pihattotarhaa, jossa seisoi neljä ponia. - Se on tuo toinen russi, isompimerkkinen, ja syventyi papereihinsa uudelleen. Lähdin narun haettuani metsästämään kaveria tarhasta. Metsästysreissu siitä uhkasi tullakin, sillä ruunaa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa tuntityöskentely, kun räntäsateessa oli paljon kivempi seisoa.. Vihdoin sain ajettua ponin pihaton suojiin, josta sain sen kiinni pistettyäni liukuoven säppiin. Ruuna jäi neuvottomana katsomaan minua pihatonnurkastaan, kun huomasi pelin olevan pelattu. - Et sie musta näin helpolla pääse, totesin rauhallisesti laittaen ponille riimun ja narun. Sitten avasin oven ja talutin ponin tarhan puolelta pois, jotta toiset pääsivät suojaan keliltä.
Talutin herran sisälle hoitamisen ajaksi, koska muita pihattolaisia ei ollut tulossa, niin en viitsinyt hoitaa pihatossa. Lisäksi kamojen roudaaminen sinne oli työlästä hommaa. Talutettuani ruunan lainakarsinaan sidoin sen kiinni, olin hyvin tietoinen sen vinkeästä luonteesta, sana kiiri, vaikken ollut sillä mennytkään koskaan (se oli kyllä suoranainen ihme, sillä yleensä Helena laittoi aina minulle kaikki hankalat tapaukset koeajoon). Helena toivotti heti maneesissa Inkan tervetulleeksi ja kivuttuamme ratsujemme kyytiin pääsimme uralle kävelemään, tänään kuulemma treenattaisiin väistöjä. En suuremmin ollut niiden ystävä ja tiesin ettei ruunakaan välttämättä niitä hirveän hyvin osaisi, mutta yrittänyttä ei laiteta.. Käveltyämme jonkun aikaa Helena käskytti ottamaan ohjat tuntumalle ja ruveta sitten heti pyytämään hevosia eteen.
Muistutettiin kulmiin ratsastuksesta, tunsin itseni jotenkin tyhmäksi, koska en voinut ajatellakaan, että siitä pitäisi erikseen huomauttaa jollekin.. Hevosten suoruus oli seuraava asia mistä huomautettiin, Helenan seuratessa silmä kovana ratsukkojen työskentelyä. Olisin voinut vajota maan alle Goljatin kiemurrellessa allani kuin pahanen kastemato. Minkäs minä sille voin, jos ruunalla tuntui olevan oma elämä? Sitten piti saada ruunaa vielä eteen, koittaisi nyt jo päättää mitä opettaja halusi.. Onneksi Helena jätti meidät kuitenkin pian rauhaan ja vaihdoimme itsenäisesti suunnan, jonka jälkeen otettiin temponvaihtelua ja pysähdyksiä. Piti istua syvälle satulaan, tunsin että oma persaukseni ainakin oli jo niin syvällä ettei se enempää päässyt, koska Goljat oli keksinyt ruveta pälyilemään maneesinnurkkia ja niihin ratsastus oli sen mielestä silkka itsemurha.
Hermokertoimeni alkoi kohota ja myös Helena huomasi sen, kun käski minun ottaa rauhoittavia ääniapuja. Ei niistä kuitenkaan apua ollut, ruunan keksiessä seuraavaksi, että ovella oli varmasti jonkin sortin kummitus, kun kova tuuli sitä ravisutti. Alun ongelmien jälkeen Goljat alkoi toimia mukiinmenevästi istunnalla ja ääniavuilla, joka oli hienoa, koska itse olin parempi tasaisen ohjastuntuman kanssa, kuin puolipidätteiden. Nopeasti ruuna tajusi, ettei tässä nyt auta muu kuin ruveta työhön ja vaikutti jopa ihan tyytyväiseltä, kun pääsimme väistöihin saakka saadessaan haastetta. Se alkoi myös volteilla kivasti myötäämään niskasta.
Sitten saimme ruveta ravailemaan omaan tahtiin, välissä vaihdettiin vain suuntaa Helenan ohjeesta. Goljat ei väistöistä pahemmin ymmärtänyt mitään, mutta lopulta alkoi taipua tahtooni, kun hieman muistutin raipalla väistävän pohkeen olemassaolosta, jota oli syytä kuunnella, jos mieli pysyä kanssani väleissä. Väistön jälkeen otimme temponvaihtelua ravissa ja sitten palasimme väistöön ravissa. Goljatin kanssa raviväistöt taisivat jopa mennä paremmin kuin käynti. Ruuna oli aika kivasti päässyt jyvälle tehtävästä. - Hienosti meni! Helena kajautti lopputunnista oppilailleen. Sitten saimme tehdä vielä itsenäisesti loppuverkaksi voltteja ja ympyröitä ravissa, Goljatillekin uskalsi jo vähän pidemmän ohjan tarjota, että sai venyttää kaulaansa, kun liialliset menohalut oli tukahdutettu väistön saloihin..
|
|
|
Post by Nella on Mar 16, 2017 16:45:58 GMT 2
Kakrun selkään kiipesin, Uralle siitä suuntasin. Ruuna meinannut ei liikkua, Kiikkua meinasin itsekkin vain.
Kiemurreltiin koko matka, Meinasi Helenalla katketa pinna. Oman selkäni lyttäsin, Samalla matkalle tyssäsi.
Pohkeenväistöön ei Kakru tahtonut taipua, Lopulta kuitenkin onnistuimme haippumaan. Ravailtiin temmossa Helenakin oli hymyssä suin.
Loppuun vielä temmonmuutoksia, Sekä toki muita muutoksia. Hevosetkin olivat jo luovuttaneet, Ratsastajat taas hikoilleet.
|
|
|
Post by Mila on Mar 21, 2017 9:16:13 GMT 2
9.TUNTI - Laukkailua 21.3.2017, maneesissa
Julie - Nella Jannica - Tessa Nella - Metku
Alkuverryttelyt oli verrytelty ja ratsukot ravailivat pitkin maneesia tehden voltteja sekä ympyröitä. "Noniiiiin, koska viime kerralla meni nuo pohkeenväistöt niin hienosti, että eiköhän vähän hiota niitä tälläkin kertaa ja laukkahommia siinä sivussa! Kivaa eikö? Noooohhh, älä nyt noin myrtsiltä näytä siellä." "Otetaan alkuun ihan ravissa niitä väistöjä. Suorassa linjassa tänne päin ja sitten väistöä tuonne reunaan!"
Kun pohkeenväistöharjoitukset sujuivat ravissa, aloitettiin itse tehtävä. "Elikkä, suorassa linjassa halkaisijalle, väistössä takaisin uralle ja kun saavutte uralle niin laukan nosto. Huolehtikaa siitä, että hevonen oikeasti väistää sitä pohjetta eikä kulje miten sattuu. Laukkaatte tuon toisen pitkän sivun loppuun, hidastatte käyntiin, halkaisijalle taas, keskivälissä taas väistöön ja niin edelleen."
Alussa laukka nousi itse kullakin vähän tahmaisesti, mutta pikkuhiljaa sieltä alkoi nousemaan rullaava laukka heti. "Hienosti menee!" Koska ratsut osasivat jo väistössä tullessa ennakoida, että laukka nostetaan, otettiin väliin ihan ravi ja käyntipätkiä pohkeenväistöltä tullessa.
Välillä otettiin käyntipätkiä muutenkin, jotta hevoset (sekä vähän väsähtäneen näköiset ratsastajatkin) saisivat henkäistä hetken ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja sama homma toiseenkin suuntaan. Lopulta oli aika lopettaa ja Helena jälleen kiitti kauniisti mukavasta tunnista. "Ensi viikolla voitais vähän hyppiä esteitä."
Maksuja viim. 27.3. Ja tuttuun tapaan se ensimmäisenä tämän tunnin maksanut, saa valita itselleen ratsun ensi viikon tunnille (vinkvink, Annakin voisi pikkuhiljaa palailla tuntihommiin).
|
|
|
Post by jannica on Mar 21, 2017 10:10:59 GMT 2
Ilo uudesta tuntilaisesta oli lyhytaikainen, koska tällä viikolla ei Inkasta näkynyt enää vilaustakaan. Saimme harvinaista kyllä tehdä tänään täysin itsenäiset alkuverryttelyt ja teimme Tessan kanssa pysähdyksiä, peruutuksia, siirtymisiä raviin, ympyröitä ja voltteja. Sen jälkeen siirryimme kevyeen raviin ja Helena alkoi opastaa meitä enemmän. Teimme voltteja ja ympyröitä vielä lisää, hevosia täytyi muistaa taivuttaa ja asettaa, niin että ne taipuivat rehellisesti banaanin muotoon. Tessan kanssa se sujui hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikealle se ei halunnut taipua, Helena epäili sen olevan jumissa lavastaan, joten päästimme sen hieman helpommalla tänään, riitti kun tamma edes yritti taipua, vaikkei sillä ollut halukkuutta siihenkään aluksi. Sen jälkeen palasimme viime kertaisiin väistöihin, se oli vähän tylsää, koska niitä hiottiin usein. Kun väistöt alkoivat sujua Tessan kanssa ravissa saimme nostaa uralta laukan jatkaen sitä seuraavan pitkän sivun loppuun asti. Tessa oli alkuun tosi innoissaan laukkaamisesta, mutta käyttäytyi kyllä silti hyvin. Kiireisen tamman vuoksi nostot olivat alkuun vähän huonoja ja tasapainottomia, mutta kyllä ne siitä loppua kohden paranivat jo.. Välillä jouduimme jatkamaan uralla ravia tai käyntiä, koska hevoset alkoivat ennakoimaan ja jostain syystä osuimme kaikki koko ajan samalle sivulle. Välikäyntien jälkeen homma jatkui toiseen suuntaan, porukka alkoi olla jo väsynyt hevosia myöten, joten parin kerran jälkeen lopeteltiin kävelyllä. - Ensi viikolla voitaisiin vähän jo hypätä, Helena sanoi kiittäen tunnista. - Joo! kuului kaikkien kolmen suusta samaan aikaan. - Annakin voisi jo varmasti aloitella kevyesti ensi viikolla.. Helena jatkoi silmäillen meitä vuorotellen, ottaisikos Jannica sen? Tammalla voi olla vähän virtaa mammaloman vuoksi, nainen totesi hymyillen. - Voinhan mie ottaakin, jos vaan pärjään sen kanssa kun se on niin iso, sanoin mietiskellen. Ja varavaihtoehdoksi voi pistää vaikka sen Goljatin, se oli aika hauska tapaus, jatkoin. - Selvä, katsotaan mihin päädytään Milan kanssa, nainen sanoi ja lähti katsomaan olivatko seuraavan tunnin oppilaat jo valmiita hevosineen.
//Anna on kyllä sen verran rauhallinen tapaus, että etköhän sä sille pärjäis. Tosin nyt se on ollut lomalla tuntihommista ton varsan takia, että voihan sillä tietty vähän virtaakin olla... -Mila-
|
|
|
Post by jannica on Mar 21, 2017 20:05:01 GMT 2
Hyvä sitten, laitetaan vaan se
|
|
|
Post by Julie on Mar 27, 2017 19:58:44 GMT 2
Ravailemme erikokoisia ympyröitä maneesisa, kun Helena saapui paikalle. Olimme saaneet suorittaaa verryttelyt normaalista poiketen itsenäisesti. "Noniiiiin, koska viime kerralla meni nuo pohkeenväistöt niin hienosti, että eiköhän vähän hiota niitä tälläkin kertaa ja laukkahommia siinä sivussa! Kivaa eikö? Noooohhh, älä nyt noin myrtsiltä näytä siellä." Helena selitti meille heti päästyään maneesin keskelle. Aloitimme tosiaan taas pohkeenväistöt suorilla linjoilla ravissa. Allani oli oma tuttu poni, joka ihme kyllä osasi taas käyttäytyä ainakin näin alkutunnista. Pohkeenväistöt sujuvat ihan mukavasti, vaikka välillä niistä meinasi tulla jopa liian jyrkkiä ja nopeita, vaikka poni tosiaan oli aika rauhallinen.
Pohkeen väistöjen sujuessa kaikilta ohjeistaa Helena meille tehtäväksi tulla halkaisjalle ja väistää takaisin uralle ja siitä suoraan nostaa laukka ja laukata seuraavan pitkänsivun loppuun ja taas koko tehtävä alusta. Pohkeenväistöt sujuvat meiltä edelleen hyvin, vaikka välillä etupää meinasikin lähteä edelle ja takajalat jäädä laahustamaan perässä, mutta pienillä korjauksilla homma taas rupesi toimimaan. Myös laukan nostot olivat aluksi hieman tahmeita ja hitaita, mutta sekin korjautuu jo muutaman toiston jälkeen, jolloin joudun jo ottamaan muutamia käynti- ja ravipätkiä, ettei Nella rupeaisi kamalasti ennakoimaan nostoja. Tehtävän toistettua useampaan kertaan saimme vihdoin ottaa välikäynnit ja vaihtaa suuntaa. Ilmeisesti vähän jokaiselle oli tullut jo lämmin, kun kaikki näyttivät jo odottaneen välikäyntejä. Käyntien jälkeen toistimme tehtävän vielä toiseen kierrokseen, johon myös homma toimi ihan mukavasti, kun itse vain muisti keskittyä kunnolla ratsastamiseen.
Loppuverryttelyiden aikana Helena kiitti taas tuttun tapaan meitä hyvästä tunnista ja kertoi, että voisimme mahdollisesti hypätä ensiviikon tunnilla.
Ja anteeks tällänen aika nopeesti tehty kuittaus...
|
|
|
Post by Nella on Mar 27, 2017 20:21:08 GMT 2
Metku oli ollut koko alkutunnin erittäin hyvän tuntuinen, ja koska laukka on yleensä meidän parhaimpia askellajeja, odotan innolla käskyä laukata. "Ottakaa ohjat takasin käsiin ja lisätään laukkaa tehtävään. Eli samalla tavalla kuin äsken mutta laukkaa ravin tilalle ja eavi käynnin tilalle". Metku suorittaa väistöt edelleen hienosti, mutta nostossa orimies ei ole aivan samaa mieltä, ja heitteleekin alkuun laukkaa ristilaukalle ja vastalaukalle. Koetan parhaani korjailla omaa istuntaani ja siten vaikuttaa orin tasapainoon positiivisesti. Pikkuhiljaa myös laukka alkaa onnistumaan, ja väistöjen jälkeenkin tulevat nostot ovat pisteessään nousevia ja muutenkin teräviä. Tosin mukana on ehkä pientä ennakointia myös ratsun osalta.. "Koska ainakin Metku ennakoi, niin tehkääpä aivojumppaa niille, ja ottakaa väistön jälkeen ravia tai käyntiä, että ne huomaavat joutuvansa keskittymään.." Helena ilmoittaa kun huomaa Metkun nostavan laukan ennen apujani.
Loppuverryttelyiksi saimme tehdä aikalailla omaa tahtiamme käynti ja ravityöskentelyä, jossa Metku tuntuu jo hieman väsyneeltä, joten annan orin kävellä huomattavasti pidemmät loppukäynnit pitkällä ohjalla.
|
|
|
Post by Mila on Mar 28, 2017 18:42:21 GMT 2
10.TUNTI - Esteilyä
Jannica - Anna Julie - Ossi Nella - Kusti
Hypätään matalia pystyesteitä kiinnittäen huomiota suoraan linjaan ja esteille lähestymiseen.
Jannica & Anna Anna oli alkutunnista vähän hätäinen, sillä Tilli jäi talliväen hoidettavaksi. Onneksi tamma rauhoittui nopeasti, joten suuremmilta hätiköinneiltä vältyttiin. Esteet ylittyivät teiltä loistavasti, mitä nyt laukka ei tahtonut pysyä yllä. Loppua kohden meno parani kuitenkin.
Julie & Ossi Ossimaiseen tapaansa poni käyttäytyi varsin mallikkaasti jo alkuverryttelyistä lähtien. Esteet eivät ponin vahvinta alaa niinkään ole, mutta hienosti te kuitenkin suoriuduitte, mitä nyt pari pudotusta ja yksi kieltäytyminen tapahtuikin.
Nella & Kusti Teidän yhteistyö sujui alkukangertelun jälkeen mukavasti. En muista, oletko aikaisemmin ruunalla mennyt, mutta nopeasti sait kuitenkin hevosen "voitettua puolellesi" ja asiat rupesivat rullaamaan mainiosti. Esteillä meno oli alussa hieman kaahailua, mutta kyllä se meno siitä rauhoittui lopulta.
Maksuja viimeistään 3.4. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita sen ratsun itselleen. Varmaan hypätään vieläkin vähän esteitä, unohtamatta koulukiemuroita. Julielle ja Nellalle olis periaatteessa vuorossa omat ponit, mutta en minä kiellä lainaamasta tuntiratsujakaan mikäli mieli teke ja maksatte ekana.
|
|
|
Post by jannica on Mar 29, 2017 17:25:56 GMT 2
Jannica & Anna esteillä: Jos ensi tunnille vaikka Ginnyä?
|
|
|
Post by Julie on Apr 3, 2017 19:43:21 GMT 2
Tänään taas tunnin aiheena olivat pienet pystyesteet, mutta suoraan linjaan ja esteille lähestymiseen tuli kiinnittää huomiota. Ossi vaikutti alkuverryttelysitä lähtiän mukavalta kaverilta tuon kulkiessa allani oikein mukavasti ja avutkin meni läpi melkein vain ajattelemalla. Helena oli kertonut, että ponin vahvinta osaamista ei esteet ollut, mutta kuulemma me tulisimme niistä selviytymään hengissä. Ensimmäisistä hypyistä jo huomasin, että Ossia joutui jonkin verran auttamaan ja ohjaamaan hypyissä ja hyppäämään oikeasta paikasta, mutta hienosti poni kuitenkin yritti parhaansa. Muutama puomi lähti meidän mukaamme, kun Ossi ei oikein ymmärtänyt nostaa tarpeeksi etujalkojaan, mutta kummallakin kerralla seuraavat hypyt olivat taas parempia, vaikka eivät täydellisiä. Yksi kieltokin sattui, mutta se taisi olla täysin ratsastajan vika, joka ei osannut ratsastaa kunnolla ja toi ponin liian pohjaan, jolloin oli ihan ymmärrettävää, että poni kieltäytyi hyppäämästä. Yleisesti Ossi oli kuitenkin mukava ratsastaa ja hypytkin sujuivat ihan kivasti.
Ja joo, oon laiska enkä jaksa panostaa...
|
|
|
Post by Nella on Apr 4, 2017 8:25:19 GMT 2
Ensireaktiot kuullessani tämänkertaisen vakiotuntiratsuni nimen olivat innotuneet, en nyt tähän hätään muista olinko Kustilla edes aijemmin ratsastanut, mutta hyvää olin ruunan ratsastettavuudesta kuullut!
Alkuverryttelyssä ruuna oli hieman hämillään siitä kun istahdin ruunan satulaan, mutta nopeasti se kuitenkin alkoi pehmenemään ja aloin ymmärtää miten valkeaa ratsua oikeen pitää ratsataa. Itse esteet menivät hyvin osaltamme. Lähestymiset osuivat aikalailla jokaisella kerralla nappiin, eikä suorista linjoistakaan tullut hirveän vänkyröitä. Vauhtia meillä tosin oli ensimmäisten kuuden hypyn aikana ihan liikaa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin myös vauhti paranemaan, ja Helenakin jopa pariin otteeseen kehaisi meidän työskentelyä.
Loppuverryttelyissä Kusti oli todella hieno, se jaksoi keskittyä olennaiseen, eikä selässä keikkuvan tarvinnut kuin lähes ajatella mitä haluaa tehdä seuraavaksi niin Kustikin oli jo mukana.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 4, 2017 20:44:38 GMT 2
11. tunti - maastoilua ilman satulaa Jannica – Ginny Julie – Nella Nella – Metku
Tänään Helena oli hoitamassa sairastunutta Hennaa, joten sain oikeuden (?) pitää kaikki tunnit. Helena oli sanonut, että saisin tehdä mitä halusin tuntien kanssa ja vakioryhmän päätin viedä tänään maastoon ilman satulaa. Naksautin kypäräni soljen kiinni ja talutin Iipan jakkaran luokse. Kampesin itseni lämpösen selkään ja varmistin, että myös muut olivat jo poniensa selässä. ”Tule sinä Nella Metkun kanssa Iipan perään, sitten Julie ja Jannica pitää perää.” Lähdimme maastoon rennosti käynnissä ja kävelimme ensimmäiset muutama kilsaa. Sen jälkeen nostettiinkin ravi ja edettiin reipasta tahtia kilometrin verran. Isommalta tieltä siirryimme pienelle metsäpolulle, jossa sekä ratsastajat että ratsut joutuivat hakemaan tasapainoaan juurakkoisella polulla. ”Tuossa tulee hyvä kohta, missä voidaan ottaa ravia”, huikkasin taakse. ”Huutakaa, jos satutte jäämään jälkeen tai tipahdatte.” Energistä Iippaa ei paljoa tarvinnut eteenpäin pyytää, kun se lähti lennokkaaseen raviin. Muut pysyttelivät hyvin perässä – kenellekään ei tainnut aivan sitä laiskinta tapausta olla alla. Nautimme hienosta keväisestä maisemasta, kun talsimme loppumatkan käynnissä sekä välillä ravaten. Laukkaa emme maastossa tänään nostaneet. ”Toivottavasti kaikilla oli edes kivaa”, sanoin, kun laskeuduin Iipan paljaalta selältä. ”Helenan pitäisi olla jälleen ensi viikolla.”
Maksuja viimeistään 10.4. ja ensimmäisenä maksanu saa jälleen päättää seuraavan ratsun (haastan valitsemaan sellaisen hevosen, jolla ei ole koskaan mennyt).
|
|
|
Post by jannica on Apr 5, 2017 7:55:39 GMT 2
Maastoon kun lähdettiin, satulat tallille jätettiin. Oli opena tänään Minka, jota huvitti uusi virka. Kisatiimistä pääsi vakiryhmää vetämään, ja Nella Metkun kanssa Minkaa seuraamaan. Joutui Ginny pienimpänä peränpitäjäksi, eikä tamma tykännyt ollenkaan vaan rupesi vikuriksi. Pian se kuitenkin rauhoittui kulkemaan, ja muiden perässä rauhassa seuraamaan. Kun hevoset oli valmiiksi pihalla, selkään noustiin ja iho oli kananlihalla. Jännitti aina maastoon lähteminen, kun ei tiennyt miten sujuisi palaaminen. Alkumatka taittui kuitenkin rennoin merkein, kun käveltiin ja Minka näytti reitin. Oli vastassa hieman huono polku, jossa sai juurakoita varoa ratsunalku. Sopivan kohden tullen huudahti Minka "nyt ravia", ja nostimme sen kun ei näkynyt uhkia. Lennokasta ravia etenimme kevätmaisemassa, laukat jätettiin toiseen kertaan ja kaikki olivat narisemassa. ---------------- Ensi kerralle toiveena joku näistä uusista poneista joilla en ole mennyt, en nyt nimiä muista
|
|
|
Post by Nella on Apr 10, 2017 14:08:55 GMT 2
Helenan ollessa hoitamassa sairastunutta tytärtään, piti Minka meille tämän viikon vakiotunnin. Nainen pistikin meidät maastoilemaan ilman satuloita.
Metkun kanssa olemme kyllä menneet paljonkin ilman satulaa, mutta ei me kyllä hirveän pitkiä maastoja olla ilman penkkiä menty. Hieman siis sekavin tunnelmin heilautan itseni oriin selkään penkiltä. "Tule Nella sen Metkun kanssa Iipan perään, Julie ja Jannica sitten Metkun taakse", Minka kertoo meille järjestyksen jossa suuntaamme kohti maastoja. Metku vaikuttaa hieman hämmentyneeltä, mutta silti töpöttelee turvallisesti eteenpäin Lämminverisen takana. Taputan muutaman kerran ponin kaulaa.
Muutaman ravipätkän, sekä isommalla tiellä ratsastamisen jälkeen siirtymme tutulle metsäpolulle, jossa ratsastajat sekä ratsut joutuvat hieman miettimään jalkojaan. "Tuossa kohta tulee se hyvä pätkä jossa voi ravata pidempään, huutakaa jos tuntuu että meinaatte jäädä jälkeen tai tiputte!" Minka ohjeistaa seuruettamme. Vastaamme myöntävästi, ja nainen nostaa Iipan kanssa ravin. Ruunasta näkee ettei sitä tarvinnut kahdesti käskeä raviin. Metkukin lähtee innokkaasti raviin, ja hetken joudun hakemaan rytmiä ponin innokkaaseen raviin. Kaikki pärjäävät ravipätkän hyvin, eikä kukaan meinannut tipahtaa tai jäädä jälkeen. Laukkaa ei tällä reissulla otettu, mistä itse olen ehkä jopa tyytyväinen.
Takaisin tallille päästyämme laskeudumme ratsujemme selästä. Tarkistan nopeasti jo nyt Metkun jalat, ettei juurakossa kävelystä ole tullut haavoja. "Toivottavasti kaikilla oli edes kivaa! Helenankin pitäisi olla jo ensiviikolla taas kuvioissa", Minka toteaa, ennenkuin lähdemme eri suuntiin hoitamaan hevosiamme pois ja takaisin tarhoihin.
|
|
|
Post by Julie on Apr 10, 2017 19:44:34 GMT 2
Lähdimme tänään poikkeuksellisesti Minkan johdolla maastoon ilman satuloita, koska Helena oli hoitamassa omaa tytärtään, joka oli sairastunut.
Kaikkien ollessa ratsujensa selässä asetuimme Minkan ja Iipan perään jonoon niin, että Nella ja Metku olivat Minkan perässä, minä oman ponini kanssa heidän perässään ja Jannica Ginnyn kanssa jonon viimeisinä. En ollut kovin innoissani ilman satulaa maastoilusta, koska ponini ei mikään mahtavin maastokaveri ollut, mutta olin kiinnittänyt riimunnarun ponin kaulalle, josta voisin ottaa kiinni, jos tulisi ongelmia, mutta ainakin näin alkumatka oli sujunut aika kivasti, vaikka muutama pusikko oli saanut tamman ottamaan muutamia sivuaskelija.
Käveltyämme muutaman kilometrin verran rennosti nostimme ravin ja ravailimme reippaasti noin kilometrin verran ennen kuin käännyimme isommalta tieltä hieman pienemmälle metsäpolulle. Polun pohja oli juurakkoinen ja epätasainen, joten Nella kompuroi muutamia kertoja puiden juuriin, jolloin aina itse hieman horjahdin tuon vaaleassa selässä. ”Tuossa tulee hyvä kohta, missä voidaan ottaa ravia”, Minka huikkasi meille. ”Huutakaa, jos satutte jäämään jälkeen tai tipahdatte.” Nella meinasi hieman kuumua ravin aikana, joten tuota sai pidätellä aika paljon, jottemme ohittaisi edessämme ravavia Nellaa ja Metkua. Kaikkien ratsut vaikuttivat innokkailta ja menohaluisilta, joten pysyimme hyvin Minkan ja Iipan perässä, vaikka Iippa oli muita ratsuja isompi. Laukat jätimme kokonaan pois, joka oli omasta mielestäni hyvä, koska kaikki ratsut olivat niin innokkaita.
”Toivottavasti kaikilla oli edes kivaa”, Minka sanoi samalla, kun laskeutui Iipan paljaalta selältä. ”Helenan pitäisi olla jälleen ensi viikolla.” Kiitin Minkaa tunnista ennen kuin muut lähtivät hoitamaan poneja pois ja itse päädyin kentälle ottamaan muutamat laukat, kun poni vaikutti niin mukavalta.
|
|
|
Post by Mila on Apr 11, 2017 17:14:32 GMT 2
12. TUNTI - estevääntöä maneesissa
Jannica - Paukku Julie - Bod Nella - Patron
"Jannica voisi ottaa tuon Milan uusimman tuntiheppaostoksen, eli Paukun. Se on se kimo nyffiruuna. Se voi alussa olla vähän vaikeahko, mutta uskon sinun pärjäävän sen kanssa." "Julie saa kokeilla Bodia. Tiedäthän? Se musta mustang?" "Ja Nellapa se pääsee Patronin selkään." Helena katseli pieni hymy suupielessään ratsastajien reaktioita kuullessaan ratsujensa nimet, mutta kukaan ei näyttänyt täysin järkyttyneeltä. "Nonih, mitäs te siinä vielä mietitte? Menkäähän laittamaan kopukat valmiiksi."
Pian ratsukot olivat kokoontuneet maneesin katon alle suojaan ulkona vihvovaa räntäsadetta. "Ottakaa alkuverryttelyt itsenäisesti. Muistakaa välillä vaihtaa suuntaa. Ottakaa myös ravisiirtymisiä." Helena katseli ratsastajien menoa huomauttaen virheistä mikälisikäli niitä tuli.
"Juliella ja Bodilla näyttäis menevän hienosti. Ei se mikään maailman taitavin kouluratsu tai esteheppa oo, mutta mukava ratsu kyllä. Western-ratsuna se toimii parhaiten, mutta kyllä sen kanssa ihan perinteisillä tunneillakin pärjää. Riittää pienetkin avut sen kanssa." "Jannica, älä anna Paukun päästä niin sanotusti niskan päälle. Tee selväksi, että sinä määräät tahdin. Tee voltteja, pysähdyksiä ja muita kontrolliharjoituksia. Hyvin teillä kuitenkin näyttäis menevän. Muutamalla tunnilla se on kyllä ratsastajaa vienyt ihan 100 - 0 alkuverryttelyissä..." "Nellalla ja Patronilla menee myös hienosti!"
Alkuverryttelyt tehtyään, ratsastajat pääsivät puomitehtävien pariin. Ensin mentiin ihan rauhallisesti käynnissä, sitten ravissa ja lopussa laukassa. "Nyt kun tuo laukkakin sujuu, niin ottakaapa välikäynnit!" Helena komensi. Sillä välin kun ratsastajat köpöttelivät kaviouraa pitkin, Helena pystytti pituushalkaisijalle pystyesteen, jonka edessä oli maapuomi. "Noniiiiiin! Kuten huomaatte, tämä suuuuuuuren suuuuuuri este on korkeudeltaan vain 50cm. Tämän puomin tässä--" Helena kailottaa potkaisten puomia kengän kärjellään. " -- Tarkoitus on osoittaa ponnistuspaikka." "Tulette peräjälkeen tämän esteen laukassa. Nostatte laukan tuon pitkän sivun alussa, laukkaatte aina tänne päätyyn saakka, käännös ja esteelle suorassa linjassa. Get it? Ei ole rakettitiedettä tämä. Laukka pysyy kooooko ajan yllä. Hidastatte raviin vasta hieman ennen tuota päätyä."
Ratsastajat nyökyttelivät ymmärtämisen merkiksi. Ensimmäiseksi esteelle tulivat Julie ja Bod. Mustangille käännös laukassa tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia vaan ketterästi entinen westernhevonen teki käännökset. Ponnistuspaikan kanssa oli vähän ongelmia, mutta pienten epämääräisten "steppiaskelien" jälkeen ruuna ponkaisi hyppyyn ja ylitti esteen hienosti. Paukku puolestaan ei kääntynyt niin ketterästi, jonka vuoksi esteelle ei tultu suorassa linjassa. Mutta yli mentiin eikä pudotustakaan tapahtunut. Patron puolestaan innostui hyppäämisestä niin paljon, että meno näytti hieman hätiköidyltä eikä Nella ihan ehtinyt hyppyyn mukaan. Mutta kukaan ei kuollut saatika tippunut alas. Jee.
Tätä yksittäistä pystyestettä hiottiin niin kauan, että puomi voitiin ottaa pois ja ponnistuskohta löytyi ilmankin sitä. Hienosti ratsastajat suorittivat tehtävät ja kiitokseksi Helena lupasi ottaa loppuun rentoutumisharjoituksen ratsujen selässä. "Jalustimet kaulalle. Ratsuille pitkät ohjat. Pyöritelkää nilkkojanne ja olkapäitä. Sitten päätä, niin niskat venyy. Ensin kallistatte päätä vasemmalle puolelle. Pidätte sitä siinä hetken, kierto oikealle puolelle ja sama homma." Kun ratsastajat olivat venytelleet käsiään hevosten korviin sekä hännän juureen, oli aika lopetella. "Kiiitokset mukavasta tunnista. Nähdään taas ensi viikolla. Olisiko toiveita, mitä tehdään?"
Maksuja viim. 17.4. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita myös toisille ratsastajille ratsut! Periaatteessa Nellalla ja Juliella olis omat ponit vuorossa, mutta se, joka valitsee ratsut voi itse päättää pääseekö tytöt omien ponien selkään vai nakitetaanko ne jonkun tuntiratsun satulaan.
|
|
|
Post by jannica on Apr 12, 2017 0:19:58 GMT 2
Helena saapui myhäillen jakamaan tuntiheppoja tiistaina yhden maissa. Sain toiveeni mukaisesti ratsuksi yhden uusista poneista, kimon newforestinruuna Paukun. Minulla oli newforesteista ainoastaan huonoja kokemuksia entuudestaan, joten mielenkiinnolla jäin odottamaan mitä tuleman piti. Etenkin kun Helena varoitteli alkuun jo ruunan olevan jokseenkin.. noh .. hankala. Julielle osui Bod ja Nellalle Patron. Hymyillen nainen ohjasi ällistyneet ratsastajat hakemaan hevosiaan tarhoilta. Vajaassa tunnissa kaikki olivat selvinneet ihme kyllä ajoissa tunnille (jopa minä, vaikka Paukun metsästykseen tarhasta olikin kulunut mukavasti aikaa). Itsenäisten alkuverryttelyjen aikana tein ensin käynnissä siirtymisiä, voltteja ja pysähdyksiä. Sen jälkeen siirryin kokonaan ravailemaan kolmikaarista ja voltteja tehden, kulmiakaan unohtamatta. Vaihdoimme suuntaa ja teimme Helenan ohjeesta vielä lisää siirtymisiä, jotta etenkin Bod ja Paukku olisivat kuulolla esteitä hypätessä. Vaikka ei Juliella tuntunut Bodin kanssa ongelmia olevankaan.
Kontrolliharjoitusten jälkeen alkoi Paukunkin kanssa yhteinen sävel löytyä, jota Helena jaksoi ihmetellä, koska ruuna oli aiemmilla tunneilla lähinnä retuuttanut ratsastajia päädystä toiseen maneesissa. Kyllä se nytkin yritti kytätä kaikkea matkalla, mutta unohti asiansa pian, kun pääsi oikeisiin töihin. Nellalla meni myös hyvin Patronin kanssa. Seuraavaksi suunnattiin puomeille käynnissä ja ravissa. Se meni hyvin ja Paukku tuntui olevan innostunut uudesta liikuntamuodosta, hienosti pikkuruuna asetteli jalkansa samalle välille kuin isommat lajitoveritkin. Tulimme ympyrällä vielä kahta laukkapuomia ja sen jälkeen saatiin hetki levähtää. Sillä välin Helena kokosi keskelle pystyn maapuomilla ja pientä estettä tultiin laukassa peräkkäin. Julie pääsi ekana kokeilemaan onneaan.. Se sujui kohtalaisen hyvin, vaikka ratsu hieman steppasikin esteen kohdalla tietämättä mitä sen kanssa tehdä. Paukun kanssa oli ongelmaa kääntämisen suhteen ja Helena muistutti raipan olemassaolosta, jos ulkopohje ei kaarroksissa mennyt läpi. Sain kuitenkin oikaistua siitä huolimatta suhteellisen hyvän tien esteelle. Patronilla puolestaan oli niin kiire esteelle, että Nella jäi pahasti hypystä jälkeen ja rojahti ponin kaulalle. Onneksi kakkukestejä ei vielä tuossa kohtaa tarvinnut sentään järjestää..
Hyppäsimme yksittäistä pystyestettä niin kauan että Helena sai viimein ottaa maapuomin pois. Tehtävä alkoi sujua paremmin myös kääntämisen osalta ja lopuksi otimme rentoutumisharjoituksia ratsujen selässä nostaen jalustimet kaulalle ja pyöritellen nilkkoja ja olkapäitä. Sopivasti siinä meni loppukäynnitkin samassa. Paukku vaikutti oikein kivalta ja ajattelin pyytää sitä myös seuraavalle tunnille, tästähän voisi vaikka tykätä.. Nella ja Julie saisivatkin mennä omilla hepoillaan ensi tunnilla. Toivoin ensi tunnillekin esteitä, mutta Helena ei ollut ihan varma onnistuisiko se toistamiseen peräkkäin. Erityisesti jumppasarjoja ja kavaletteja olisi ollut kiva treenailla tänäkin keväänä.
|
|
|
Post by Nella on Apr 17, 2017 19:50:02 GMT 2
Tapitan pienen poniruunan vierellä, Taitaa kaikilla olla esteetkin mielellä.
Alkuverryttelyt itsenäisesti, Patronkin taitoi siirtymisiä itsestään. Helenakin meitä kehaisi, Hymykin mulle lehaisi.
Esteet meillä menivät, Noh, hieman omituisesti. Vauhtia löytyi, Hyvä että kuskikin.
Pikkuhiljaa alkoi sujumaan, Ja vauhtikin hiipumaan. Loppuun vielä rentoutettiin, Niin kuskeja kuin ratsuja.
|
|
|
Post by Julie on Apr 17, 2017 20:19:16 GMT 2
Olin hieman hämmenynyt Helenan jakaessa meille ratsuja, koska omalle kohdalleni sattui Bod-niminen mustang. Olin toisaalta todella iloinen ja innoissani kuullessani tuon Helenalta, mutta samalla myös hämilläni, koska olin varautunut aivan johonkin muuhun ratsuun. Saamme kaikki ratsut valmiiksi ajoissa, vaikka esimerkiksi Jannicalla oli ollut ongelmia Paukun kiinni ottamisessa tarhasta.
Helena, joka oli taas palannut tuntien pitoon antoi meidän tehdä itsenäiset verryttelyt, kunhan teimme ravisiirtymisiä ja muistimme vaihtaa välillä suuntaa. Itse aloitin Bodin kanssa tekemällä pysähdyksiä ja loivia kiemuroita. Ruuna vaikutti oikein näppärältä ratsulta, vaikkei se ilmeisesti mikään paras este- tai kouluratsu ollutkaan. Kiemuroiden ja pysähdysten sujuessa otin mukaan isoja ympyröitä, jotka tein ravissa. Bodin ravi oli mukavan tasainen ja tuolla oli sopivasti eteenpäin pyrkimystä. Tein samoja yksinkertaisia asioita molempiin suuntiin. Kaikkien suoritettua alkuverryttelyt ryhtyi Helena pitämään tuntia.
Aloitimme tekemällä helppoja puomitehtäviä ensin käynnissä ja kun kaikilla sujui siirryimme raviin ja lopuksi teimme tehtäviä vielä laukassa. Bod kuunteli apujani hyvin, joten meillä kaikki tehtävät sujui todella hyvin. "Nyt kun tuo laukkakin sujuu, niin ottakaapa välikäynnit!" Helena komensi. Siirsimme kaikki ratsumme käyntiin ja sillä välin Helena kokosi meille pituushalkaisialle yhden pystyesteen, jonka edessä oli maapuomi, osoittamassa ponnistuspaikkaa.
"Tulette peräjälkeen tämän esteen laukassa. Nostatte laukan tuon pitkän sivun alussa, laukkaatte aina tänne päätyyn saakka, käännös ja esteelle suorassa linjassa. Get it? Ei ole rakettitiedettä tämä. Laukka pysyy kooooko ajan yllä. Hidastatte raviin vasta hieman ennen tuota päätyä." Helena kailottaa meille ohjeita samalla, kun me nyökytelemme vastaukseksi. Sain luvan aloittaa Bodin kanssa. Esteelle kääntyminen oli sujuva, mutta ponnistuspaikan kanssa meillä oli hieman erimielisyyksiä, mutta muutamien ''steppiaskelten'' jälkeen ponnistuspaikka löytyi ja pääsimme ylittämään esteen hienosti. Jatkoimme hyppimistä niin kauan, että jokainen löysi ponnistuspaikan ilman maapuomia.
Vielä ennen tunnin loppua Helena lupasi pitää meille rentoutumisharjoituksen ratsujen selässä. "Jalustimet kaulalle. Ratsuille pitkät ohjat. Pyöritelkää nilkkojanne ja olkapäitä. Sitten päätä, niin niskat venyy. Ensin kallistatte päätä vasemmalle puolelle. Pidätte sitä siinä hetken, kierto oikealle puolelle ja sama homma." Helena näytti maasta esimerkkiä neuvoessaan meitä. Kun jokainen oli pyöritellyt nilkkoja, venytellyt niskaa ja vielä venytellyt käsiä ratsujen korviin ja hännän juureen kiitti Helena meitä tunnista ja me puolestamme naista tunnin pidosta ja sitten oli aika lopetella.
|
|
|
Post by Mila on Apr 25, 2017 17:34:01 GMT 2
13.tunti - Esteily jatkukoonJannica - PaukkuJulie - NellaNella - MetkuKoska kelit olivat saaneet ratsatuskentän mutavelliksi, estetunti pidettiin maneesissa vaikka sää muuten olisi "sallinut" ulkona treenailun. Mutta ei voi mitään... Eiköhän kenttä olisi hyppykunnossa ennen vakkariryhmän kesälomaa... Alkuverryttelyt vedettiin tuttuun tapaan puomiharjoitusten avulla jokaisessa askellajissa. Myös hypättiin jo edelliseltä kerralta tuttua estettä, mutta ilman sitä puomia siinä edessä. "Katsotaan, muistatteko mitään edelliskerrasta..." Helena naljaili, mutta hienosti ratsukot sen ponnistuspaikan löysivät. Tänään harjoiteltiin erityisesti sarjaesteiden hyppäämistä. Kerroppa omin sanoin, miten meni?
Maksuja viimeistään 1.5. ja se ensimmäinen saa jälleen päättää, kenellä menee. Ja tosiaan, koska viimeinen vakkariryhmän tunti tulee olemaan (vasta) 30.5. niin kertokaapa toiveita, mitä haluaisitte tehdä vielä? Maastoesteillä varmasti käydään, kunhan tuo loskapaska-keli loppuu..
|
|
|
Post by jannica on Apr 25, 2017 18:24:56 GMT 2
Tiistain tunti siirrettiin jälleen maneesiin, kun koko tienoo näytti purjehtivan Pariisiin. Mudan keskeltä tiemme hoitamaan löydettiin, vaikka Paukku tänäänkin yritti lähteä lipettiin. Saatuani ruunan viimeistä karvaa myöden harjatuksi, otin vielä kaviot, vaikka poni muualle suksi. Jotenkin sen perässä onnistuin kuitenkin toikkaroida, ja viimein oli kaviot putsattuna kun alkoi kännykkä soida. Muistettuani sen äänettömälle laittaa, olikin varusteet haettava kiireen vilkkaa. Viimeisten joukossa jonon hännille marssimme, juuri ennen Helenaa maneesille saavuimme. Helena käski meidät kaartoon nousemaan, avusti tarvittaessa satulaan kipuamaan. Muutama tunti oli vielä kuulemma jäljellä ennen lomaa, sitä kyllä jo odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tänään jatkettiin ratsujen kanssa estetreeniä, meni Paukun kanssa ihan hyvin ilman puomia. Ponnistuspaikatkin löytyivät kuin itsestään, kun poni alkoi treenissä nöyrtymään. Lopuksi harjoiteltiin vielä sarjaestettä, jonka noustessa Paukkukin sai jo virikettä. Olin erittäin tyytyväinen tunnin kulkuun, kun ponikin tänään vastasi joka apuun. Ensi tunnille toiveena pitkästä aikaa Tohveli, jos vaikka pääsisi sen kanssa taitotreeniin? Pujottelua, vaikka osittain agilityäkin ja jotain erikoista
|
|
|
Post by Nella on Apr 27, 2017 11:55:24 GMT 2
Rakkaan kotisuomen päättäessä iskeä kelin taas meitä hevosihmisä vastaan, oli vakkariryhmän tunti siirretty maneesiin. Hieman harmiksemme talutimme ratsut maneesiin, itse ainakin hieman vilkuilin kenttää päin, ja toivoin, että ehkä ensi viikolla? Tällä viikolla allani liikkui taas oma pieni musta karvapalloni, joka olikin hieman saanut turhia vapaapäiviä..
"Nouskaa vaan selkään ja alkakaa verrytellä niitä poneja ennenkun aletaan tulemaan puomeja", Helena ohjeistaa meitä kun olimme kävelleet tovin jo pitkin ohjin. Nostan Metkulla ravin, ja alan keventää pienen ponin ravin tahtiin. Vähän väliä kiitän oria sisäohjalla. Tunnin alkuverryttelyt suoritetaan erilaisilla puomitehtävillä, joista Metku alkuun vain juoksee läpi. Poni ei aivan ymmärrä puomien ideaa, mutta kun joudumme hetkeksi Helenan tehovalvontaan puomeille, alkaa homma toimimaan. Pian Metku kulkeekin tahdikkaasti puomitehtävät.
Esteosuus aloitetaan samalla esteellä kuin viime tunnilla, mutta ilman ponnistuspaikkaa helpottavaa puomia. Löydämme Metkun kanssa ponnistuspaikat hyvin heti alkuun. Helenakin sanoo, että siitä puomitehtävien hinkkaamisesta oli hyötyä. Tai sitten Metku vaan on sitä mieltä, että puomit on aivan hanurista ja esteet on se juttu. Nopeiden välikäyntien jälkeen siirrymme tunnin viralliseen aiheeseen, eli sarjojen hyppäämiseen. Sain luvan tulla sarjat ensimmäisenä. Metku innostuukin hieman enemmän kuin oletan, ja sarjavälin kolme askelta mennäänkin kahdella. Helena ei päästä meitä odottamaan muiden suoritusten ajaksi, vaan käskee minut tulemaan esteet heti uudestaan. Ja rauhoittamaan mustan salaman menoa reilusti. Pikkuhiljaa alkoi tempo rauhoittua, ja sarjavälit osuvat siihen mitkä niiden pitääkin olla.
Kovin montaa toistoa emme tule, sillä Metku on hieman liian innokas, ja täten joutuu keskittymään vielä enemmän. Muutaman hypyn jälkeen ori tuntuu jo hyvältä, mutta onkin aivan hikinen. "Nella ja Metku voivat jo siirtyä keventelemään loppuun.. Se poni näyttää vähän jo väsyneeltä", Helena sanoo minulle, ja teen työtä käskettyä. Metku tosiaan tuntuu väsyneeltä, eikä meinaa jaksaa loppuraveissa olla samanlainen pörheä itsensä. Tunnin jälkeen ori saa paljon kehuja.
|
|
|
Post by Julie on May 1, 2017 18:34:06 GMT 2
Huonojen kelien takia kenttä oli mennyt mutavelliksi, joten jouduimme siirtymään taas takaisin maneesiin, vaikka sää olis kentällä menemisen muuten sallinut. Talutimme kaikki ratsumme maneesiin, jossa Helena jo odotteli meitä puomien ja estetolppien kanssa.
Alkukäyntien aikana Helena valmisteli meille tuttuun tapaan puomiharjoituksia, jotka tultaisiin taas kaikissa askellajeissa. Nainen myös pystytti jo edelliseltä kerralta tutun pystyesteen maneesin keskelle. Nella vaikutti taas kerran omalta ylienergiseltä itseltään pomppiessaan allani melkein kuin vieteri. Monien puolipidätteiden ja ympyröiden avulla sain ponin onneksi vähän paremmin hallintaani.
Hyppiminen aloitettiin muutamilla puomiharjoituksilla, jotta ponit saatiin hereille ja hyvin kuulolle, tosin minun ja tammani kohdalla sen ''hyvin kuulolle'' voi unohtaa, koska nyt poni taas oli alkanut häseltämään ja touhuamaan jotain omiaan. Puomeista kuitenkin selvisimme ja hyppäämäänkin päästiin, vaikka ei hypyt sille pienelle tutulle pystylle mitään mallikelpoisia ollut... Muutamien toistojen jälkeen otimme välikäyntejä Helenan rakentaessa meille sarjaesteitä, jotka olivat tunnin aiheena.
Hyppäsimme jokainen vuorollamme aina sarjan. Meillä Nellan kanssa ensimmäisillä kerroilla sarjaväli jäi hieman ahtaaksi, joten muutama puomi otettiin alas ja yksi kieltokin taisi tulla, mutta se oli ihan oma mokani, kun en onnistunut tuomaan ponia hyvin a-osalle. En halunnut tammani kanssa montaa toistoa tulla tuolle sarjalle, joten lopetin jo muutaman onnistuneen kerran jälkeen muiden vielä hypätessä parikertaa useammin.
Kaikkien ollessa valmiita ja loppuverryttelyt suoritettuja kiitimme taas tunnista ja siirryimme yhdessä tallin puolelle hoitamaan väsyneen oloisia ponejamme pois.
|
|
|
Post by Mila on May 9, 2017 16:56:08 GMT 2
14. TUNTI - Hömpöttelytunti ilman satulaa kentällä
Jannica - Tohveli Julie - Iippa Nella - Bertta
Luontoäiti ei oikein tiennyt, viskoisiko meidän päälle räntää, vettä tai lunta vaiko antaisiko sittenkin auringon paistaa. Helena kuitenkin komensi vakkarituntilaiset kentälle ilman satuloita.
"Aloitellaan kevyesti pujottelemalla näitä kartioita. Ensin käynnissä ja sitten ravissa." Pujottelutehtävien jälkeen Helena lisäsi matalan kavaljetin pujotteluradan perään. Ratsut pomppivat kevyesti esteen yli. Mitä nyt vähän taisi itsekukin pelleillä ensialkuun.
"Jatkakaa kaviouralla ravissa. Voitte keventää, mutta jos tuntuu, ettei onnistu, istukaa alas harjoitusraviin. Tehkää voltteja tasaisin väliajoin."
Ravailujen jälkeen leikittiin "Kapteeni käskee"-leikkiä. Eli Helena käski tehdä erilaisia temppuja. Oli voltteja, ympyröitä, siirtymisiä askellajista toiseen, pysähdyksiä, peruutuksia jne. Hienosti meni teiltä kaikilta.
Laukkaakin porukka uskaltautui kokeilemaan ja Jannica sai kunnian (?) olla ensimmäinen, joka tuiskahti alas pukittelevan ponin selästä. Ei se kyllä kaukana Juliellakaan ollut, että alas olisi tullut, mutta nainen kuitenkin pysyi lämminverisen selässä. Nella maisteli myös kentän pohjaa... Loppuun otettiin vielä pohkeenväistöharjoituksia sekä erilaisia taivutuksia.
Maksuja viim. 15.5.
|
|
|
Post by jannica on May 9, 2017 20:09:19 GMT 2
Jannica & Tohveli
Koko iltapäivän oli hiljalleen sadellut vuoroin räntää ja vuoroin vettä. Onneksi oli edes lämmintä.. huokasin katsoessani ilmoitustaulua, jonne Helena oli kiikuttanut tuntilistan viekkaasti virnistäen. Minulle oli annettu toiveiden mukaisesti Tohveli ja pääsisimme tänään treenaamaan ilman satulaa. Tohvelin kanssa ei totta puhuen ollut kyllä ollut kuin huonoja kokemuksia ponin pukittaessa minut jo talvella kertaalleen alas. Kakkukestit oli aivan varmasti luvassa ensi viikolla, katselin huolestuneena Nellan ratsua Berttaa, jota ei hirmuisesti ollut näkynyt tunneilla itseäni lukuunottamatta. Tammalla oli kieltämättä niin vinkeä ilme Nellan taluttaessa sitä pihatosta kanssani, ettei se luvannut ollenkaan hyvää.
Laitettuani Tohvelin kuntoon marssimme kentälle. Tottakai samaan aikaan alkoi tulla kunnolla jotain rännän kaltaista ja hetkessä olimme kaikki märkiä. Onneksi minulla oli vedenpitävä takki, housut kyllä kastuivat jo heti alkuunsa, koska ponin märkä karva kasteli ne. Helenan tullessa paikalle olimme selviytyneet kyytiin omatoimisesti (en edes tiedä miten Julie pääsi Iipan selkään ilman punttausta) ja saimme aloittaa kävelyn jälkeen tulla pujottelua oransseilla kartioilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ne menivät Tohvelin kanssa oikein kivasti ja sen jälkeen saimme tulla pujotteluradan päätteenä myös matalaa kavalettia, jonka yli Bertta vetäisi komean loikan Nellan vielä tässä vaiheessa keikkuessa mukana. Tohvelinkin kanssa hyppääminen sujui, koska olin aiemminkin hypännyt paljon ilman. Seuraavaksi tehtiin uralla kevennysharjoituksia, jotka menivät hyvin, niitäkin oli aiemmin tehty jo paljon ilman satulaa. Tohvelin lyhyt ravi oli myös helpottamassa hommaa, koska se pompotti sen verran hyvin että heitti aina valmiiksi ilmaan. Tehtiin myöskin voltteja samalla.
Vaikeampien tehtävien jälkeen Helena toimi kapteenina tutussa leikissä ja sisällytti komentoihinsa voltteja, ympyröitä, pysähdyksiä, siirtymisiä sekä peruutuksia. Ne menivät oikein hyvin, vaikka muutama meinasikin totella ilman "kapteeni käskee" tullutta komentoa. Lopuksi uskaltauduimme laukkaamaan, joka meni niin kauan hyvin kun edellämme laukkaava Iippa päätti huvikseen väistää kentänlaitaa ja Tohveli tottakai heti matki ja pukitti vielä komeasti. Onneksi ponit eivät päässeet irti, kun samaan aikaan kentän hiekkaa pääsi testaamaan myös Nella. Ärsyyntyneenä nousin takaisin ratsaille, ei huvittanut enää laukata.. Loppuun otimme sen sijaan pohkeenväistöä ja muita harjoituksia käynnissä & ravissa.
|
|
|
Post by Julie on May 15, 2017 19:11:33 GMT 2
Vuorotellen taivaalta satioi lunta, vettä ja räntää, mutta Helena kuitenkin komensi meidät säästä välittämättä kentälle humputtelemaan ilman satuloita. Kaikkien kivuttua ratsujensa selkän aloitimme pujottelemaan kartioita ravissa ja käynnissä. Suoriuduimme tuosta molemmissa askellajeissa hyvin, vaikka Iipalla hieman pomputtava ravi olikin. Myös Helenan laittamasta puomista pujottelujen jälkeen selvisimme, vaikka ruuna hieman ensimäisillä kerroilla pelleilikin, niin kuin ilmeisesti vähän kaikki.
Keventelimme tai ainakin yritimme keventää muutaman kierroksen kenttää ympäri tehden voltteja. Iipan ravi oli mukavan rentoa ja pitkää, joten sain kevenneltyä ilman ongelmia. Keventämisen jälkeen leikimme Helenan johdolla ''Kapteeni käskee'' -leikkiä. Helena komensi meitä tekemään mitä nyt naisen päähän juolahti, kuten siirtymisiä ja erikokoisia ympyröitä. Muutamat siirtymiset taisi mennä hieman pitkiksi ja ympyröistä tulla soikioita, mutta mitäs pienistä. Suoriuduimme kaikki tuosta, kuitenkin hyvin.
Välikäyntien jälkeen uskaltauduimme kaikki kokeilemaan laukkaa. Iipan laukka oli yllättävän mukavaa istua ja helppo säädellä. Laukka sujui siihen asti hyvin, ennen kuin allani oleva ruuna päätti hieman pelleillä, jolloin menetin tasapainoni, mutta sain jotenkin ihmeellisesti pysyttyä selässä. Janncialla ja Nellalla taisi käydä hieman huonompi tuuri, kun molemmat päätyviät poniensa selästä maistelemaan kentän pohjaa. Ylimääräisestä aktiviteetistä selvisimme ja otimme tuttuja pohkeenväistöharjoituksia ja taivutuksia, jotka sujuivat kaikilta hyvin.
|
|
|
Post by Nella on May 15, 2017 20:08:04 GMT 2
Kentälleilman saruloita suunnattiin, Vaikka luontoäiti toista tuumatti. Bertan selkään kipusin, Ponitamma nopeasti sipsutti.
Hömpötyelyksi tunti osoittautui, Notkeaksi osoittautuikin myös ponitamma. Pujottelurajan päässä, Este häämötti.
Ravissa kevenneltiin, Takapuoli siitä huomauttikin. Voltteja ratsastettiin, Bertta kiltisti eteenpäin kipitti.
Laukassa ponitamma innostui, Jannicasta mallia katsahdin. Kentän hiekkaa maistelin, Onneksi pudotus oli matalahkon puoleinen.
|
|
|
Post by Mila on May 30, 2017 17:57:20 GMT 2
VIIMEINEN TUNTI 30.5.2017
Jannica - Eetu Nella - Metku Julie - Nella
Viimeinen vakkaritunti tälle keväälle koitti aurinkoisessa, mutta koleassa säässä. Siitä huolimatta Helena komensi tuntilaiset ratsujensa selkään ja lähtemään maastoilemaan. Nainen itse kipusi Riemun selkään ja lähti johdattamaan joukkiota kohti maastoesterataa. Helena oli luvannut tuntilaisille vievänsä heidät maastoesteille ennen kesälomaa, mutta tunnit olivat parilta viimeiseltä viikolta peruuntuneet milloin minkäkin syyn varjolla, joten...
Koska ryhmä koostui poneista, ei maastoesteiden korkeus päätä huimannut. Helena keskittyi lähinnä Riemun kanssa pitkin poikin ravailuun ja seuraamaan tuntilaisten menoa. Hienosti ponit suorittivat esteitä, kuten myös ratsastajatkin.
Kiitokseksi kivasta tunnista, lähdettiin vielä lammen kodalle paistamaan makkaraa ja rohkeimmat saivat myös pulahtaa lammen veteen ratsujen kanssa tai ilman..
Koska tosiaan viimeinen tunti oli tämä (syksyllä jatkuu taas vakkariryhmä, ilmoittelen hyvissä ajoin), ei enää "kilpailla" kuka ehtii ensimmäisenä maksamaan... Jokainen, joka maksaa tämän tunnin ennen 6.6. saa kuitattua kesäkuun vuokran!
|
|