|
Post by Mila on Dec 19, 2016 13:31:44 GMT 2
Työntekijämme Oona kirjoittaa tänne päivästään tallilla ja touhuistaan tammansa Mellin kanssa.
|
|
|
Post by oonapietinen on Dec 20, 2016 13:34:55 GMT 2
20.12.2016 Ensimmäinen työpäivä!Aamu valkeni ja heräsin pirteänä uuteen päivän. Napsautin vedenkeittimen päälle ja kaivoin valmiiksi muuttolaatikosta puhtaan mukin. Laitoin Finlan nappulat turpoamaan ja päästin tytön takapihalle aamutarpeilleen. Finlan aamutarpeiden aikana keitin aamupuuron ja laitoin tytön ruuan valmiiksi. Koira ilemstyi taakseni vinkumaan ja istumaan. "Hiljaa", käskin ja käännyin koiraa päin. Mustat silmät tapittivat minua ja koira hiljeni välittömästi. "Vapaa", sanoin kääntyessäni pois koiran luota. Aamupuuro ja -tee nassukkaan, jonka jälkeen olikin aika mennä pihalle tarkastamaan lumitilannetta. Ikävä kyllä minulla ei viellä ole mönkijää auralla, vaan se tulee vasta loppuviikolla. Joudun siis kolaamaan ison pihan käsin ja en kyllä tee sitä kamalan mielelläni. Niimpä kolasin vain autotallin edustan ja laitoin pyörän apuvirtaan, jotta siinä riittää akku käynnistymään kokopäiväksi. Vaihdoin vaatteet ja puin päälleni lämpimän talviajoasun. Reppuun pakkasin toppahousut ja vaihtokengät niin ei tarvitse jäykissä ajosaappaissa lompsia koko päivää. Ratsastusvarusteet olin jo onneksi viennyt eilen tallille. Tänään iltapäivällä tulee myös Melina tallille ja sen varuste paljous.
Finla osoitti mieltään kun ei päässyt mukaan, mutta crossilla sen kuljettaminen on lähestulkoon mahdotonta. Joskus se kyllä kulkee repussa, mutta nyt reppu on aivan täynnä. Koira saa siis tänään jäädä kotiin. En ole edes sata varma saako tallille tuoda koiria. Täytynee kysyä tänään. Ajomatka sujui ongelmitta vaikka no matkaa voisi kutsua mielenkiintoiseksi. Kuitenkin pyörässä on talvirenkaat joilla pääsi hyvin liikkeelle. Vain kerran olin kyljelläni ja sekin oikeastaan vain omasta hätäisyydestä, kun liian kova hoppu oli.
Oikeasti minulla ei olisi edes ollut kiire, koska olin tallilla jo vartin yli yhdeksän. Tiesin että meidän tehtäviin kuuluu yksityistallin siivous, joten vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasinkin tieni tuntitallin kautta rehuvarastoon. "Moi, oon Oona ja alotin tänään. Stina ei varmaan viellä ole tullut, joten menen edeltä yksäri talliin", sanoin tervehtien punatukkaista hujoppia. "Moi ja tervetuloa", mies pyörähti ympäri ja oikein kätteli kohteliaasti. "Olen Eljas myös töissä täällä. Stina ei viellä ole tullut", mies jatkoi vilkaisten puhelimensa kelloa. "Joo teidän olen vähän etuajassa, mutta en jaksanut olla kotonakaan. Oliko meidän tehtävä siivota tuo ykäsripuoli tänään", kysyin kääntäessäni pystyssä olleet kottikärryt jaloilleen ja napaten pinkin talikon naulasta. "Jep sehän se teidän projekti taitaa olla. Olemme Markuksen kanssa lopettelemassa päätallia", mies totesi työntäen heinäkärryt liikeelle. "Hei oliko sun hevonen tulossa tänään tohon tyhjään karsinaan. Milloin se tulee ja mitähän se syö", mies tiedusteli ovelta. "Joo Melli tulee iltapäivällä ja se syö ihan normisti säilöheinää tai kuivaa, mieluiten säilöä kuitenkin", vastasin hymyillen. "Hyvä laitan sille heinää valmiiksi karsinaan niin on kivempi totutella ajatukseen uudesta kodista", mies huikkasi työntäessään kärryt tallinpuolelle. Itse huikkasin viellä kiitokset työntäessäni toisesta päästä itseni pihalle ja suunnaten yksityistalliin.
Tallin siivous sujui ongelmitta, vaikka kottareiden työntely tuntuikin alkuun taas aika raskaalta. Stinan kanssa meillä lensi hyvin läppä ja homma eteni mukavasti. Olimme siivonneet yksityistallin jo siinä vaiheessa kun oli päiväheinien jako aika. Stina lähti pihale ruokkimaan ja minä heitin karsinoihin "tervetuliais heinät" ja lakasin käytävän. Myös pojat olivat jo valmiina muista talleista, he olivat siivonneet siirtotallin ja pihatto jää viellä iltapäivälle. Kottarit varastoon ja ruokkiksen aika. Ruokailussa alkoi myös Markus ja Eljas käydä tutuiksi. Vai että Eljas on valjakkoajaja, hän voisikin kentiäs ajamaan Melliä. Se on hyvää treeniä tammalle ja onhan se siinä melko taitavakin, mutta itse en ole niin kuskiainesta. Vihjailin Eljakselle asiasta, mutta tämä ei viellä uskaltanut sanoa mitään vaan vetäytyi kuoreensa. Täytyy kysyä joskus kun mies on yksin.
Iltapäivällä siivosimme urakalla pihattoa, makuuhalli ja tarhan etuosa tuli siivottua huolellisesti. Makuuhalliin tuotiin puhdasta purua ja olkea joulun kunniaksi. Pihaton hevoset tulivat kaikki vuorotellen seuraamaan touhujamme ja kun vihdoin poistuimme ne rytäsivät piehtaroimaan ja pyörimään olkipetiin. Tästä seurasi ihme piehtarointi villiintymis laukka tempaus, jota oli oikein hauska seurata. Lopulta ne kuitenkin rauhottuivat ja osa kävi nukkumaan sisälle ja osa painui pihalle imuroimaan heinä jämiä.
Siivoamisen jälkeen olikin vuorossa hevosten liikuttelua ja ensimmisena hainkin talliin Annan. Musta tamma rahnusti tarhalta perässäni ja meinasi jo mennä hermotkin ku ei tassua laitettukaan toisen eteen. Vein tamman käytävälle ja laitoin kiinni. Riisuin loimen pois ja hain sen harjat. Pikainen mutta huolellinen harjaus ja kavioidenpuhdistus. Ensimmäisen kerran tuli hikikin jo puhdistaessa kavioita. Pintelöin tamman jalat patjoin ja paksuin villapintelein. Jotenkin minulla on sellainen intohimo menossa pintelöinnin suhteen, joten laitan kaikille pintelit vaikkei tarvitsisi. Satula selkään ja fleecloimi pyllylle. Kävin riisumassa toppahousut, vaihdoin saappaat jalkaan ja kiinnitin saappaisiin impulssi kannukset. Kypärä päähän kuuloke korvan ja spotifystä joululaulut soimaan. Puhelin juoksuvyöhön kiinni ja hanskat mukaan. Suitset tammalle ja lähdimme maneesille.
Maneesilla otin loimen pois ja takin itseltäni, jalustimet alas ja kyytiin vain. Kiristin vyön ja vähän mittailin jalustimia. Alkukäynneissä annoin Annan venyttää käyntiä rennosti ja hiukan härnäsin telineestä ottamalla kouluraipalla, vaatien isoa käyntiä. Otin ohjat tuntumalle ja aloin ratsastamaan avotaivutuksia sekä kiemura uria. Kevyessä ravissa keskityin vain eteen ratsastukseen ja siihen että tamma pysyisi ohjastuntumalla. Oikeastaan vasta laukassa tapahtui se mitä toivoinkin eli tamma vähän pukitti ja lähti laukkaamaan kunnolla eteen.
Loppu ratsastus oli jopa nautittavaa, sillä tamma liikkui pohkeesta hyvin eteen ja hakeutui hyvin kuolain tuntumalle. Ratsastin suurimman osan ajasta avoimessa tai eteen alas muodossa taaten tammalle mahdollisimman suuren venytyksen kaulaan ja selkään. Tein lopuksi viellä raviväistöjä käyttäen hyödykseni peilejä. Loppuraveissa rennoksi eteen alas ja loppukäynteihin heitin flecen pyllylle ja puin takin pysähdyksessä. Pidin hiukan silmällä Annan reaktioita enkä laskenut ohjasta missään vaiheessa kokonaan irti. Mellin kanssa olisin pukeutunut niin että tamma seisoo irrallaan, mutta uusien hevosien kanssa olen vähän varpaillani.
Tamma talliin ja kuivumaan karsinaan heinien luokse fleece päällä. Seuraava ratsu olikin jo käytävällä, kun Stina oli hakenut Hutun ja Randyn käytävälle. Tarkoituksemme oli lähteä maastoilemaan hevosten kanssa ja minulle jäi Randy. Kuulin vähän ruunan taustaa ja ilmeni että hän on ex-laukkahevonen, joten reissusta voi tulla mielenkiintoinen. Stinan kirjava ratsu oli super hauskan näköinen ja onneksi myös rauhallinen sekä kiltti. Lähdimme pihalta liikkeelle ja koska tarkoitus oli suorittaa melko rauhallinen maasto, niin emme tarvinneet loimia mukaan.
Suurimman osan matkasta kävelimme ja vuorottelin ohjastuntuman ja vapaan ohjan välillä. Testasin myös mitä ruuna sanoo pohkeesta. Se ymmärsin hyvn väistää pohjetta, mutta tietenkin askeleet oli haparoivia ja se karkasi herkästi ulkolavalla pois. Ravissa minulle oli vain tärkeää ettei Randy säntäile alta pois ja se jopa kulki pätkiä ihan peräänannoksi kutsuttavassa muodossa, tosin pienellä kiireellä. Laukassa ruuna oli hyvinkin kevyt ja siitä huomasi ettätätä se on tehnytkin. Laukkasimme niin ensimäisenä kuin toisenakin eikä se tuntunut juuri sätkyvän taihätäilevän. Istuin kuitenkin esteistunnassa, mutta kun istuin satulaan niin ruuna jännittyi huomattavasti. Päädyimme lumiselle sänkipellolle, jossa teimme hetken itsenäisesti töitä. Randyn kanssa helpoin askellaji oli laukka, joten tein töitäkin laukassa. Ruuna tuntui ihan kehityskelpoiselta yksilöltä ja antoi nyt istua myös pätkiä satulassa. Suuntasimme takaisin tallille ja matka taitettiin ravissa, mutta lähinnä kävelimme. Hoidimme ratsumme loimiin ja veimme ne takaisin ulos. Loimitin myös Annan ja vein sen takaisin tarhaan.
Pidimme hetken ratsastustaukoa ja minä lähdin huoltamaan maneesia. Lanaus ja katsomon siivous, jonka jälkeen vein traktorin takaisin konehalliin. Siivosimme Eljaksen kanssa rehuvaraston ja sen jälkeen meninkin auttamaan Stinaa satulahuoneen siivouksessa. Järjestimme hyllyt ja raivasimme Mellille hyllytilan ja merkkasin sen tamman nimellä. Iltapäiväheiniä pihalle, jonka jälkeen oli viimeisen liikutettavan vuoro. Nappasin Tessan mukaani ja suuntasin talliin.
Hoidin ja varustin tamma rivakasti, sillä Mellin pitäisi tulla kuuden aikaan ja kello lähenteli jo viittä. Tessa oli mukava ratsastaa. Se teki mielellän töitä ja tuntui olevan kyllä hyvin yhteistyökykyinen. Laukassa tein sen kanssa paljon ympyröitä ja muutamia laukanvaihtoja. Loppuraveissa ratsastin tamman pyöreäksi eteen alas. Tamma hoidon jälkeen jätin sen karsinaan loimen alle ja lähdin hakemaan hevosia sisään muiden apuna. Päivä oli ohitse tältä päivältä. Soitin veljelleni Joukolle joka totesi että ovat viellä tunnin ajomatkan päässä, joten lähdin käymään kotona Finlan luona ettei tyttö joudu olemaan kokopäivää yksin. Palaan sitten tunnin kuluttua takaisin tallille.
// Heipsan! Vieraita koiria saa tuoda tallille, kunhan ne osaavat käyttäytyä muiden koirien (ja hevosten) seurassa. Juoksuiset nartut jätetään kotiin, sillä on nuo pari tallin pallillista kaveria sekoaa välittömästi. Ja se ei ole kaunista katseltavaa, kun pyreneittenmastiffi ja husky rupeaa perseilemään... Hienosti sujui ensimmäinen työpäivä! Jatka samaan malliin, niin en varmasti ole takapuoleen kengän kuvaa maalailemassa! -Mila-
|
|
|
Post by oonapietinen on Dec 22, 2016 21:07:22 GMT 2
21.12.2016 Hän saapui <3 Eilen oli ensimmäinen työpäiväni ja myös tamma saatiin kotiin muutaman mutkan kautta. Jouko- veljeni oli kyydittämässä tammaa ja mukana tuli myös Elvi-äiti sekä Sissi (veljen vaimo). Äiti ja Jouko lähtivät tallilta minun autollani oikeastaan suoraan mökille. He ottivat Finlan mukaan, joka oli super innoissaan nähdessään jälleen veljeni. Minä jäin Sissin kanssa purkamaan tammaa ja sen tavaroita. Oikeastaan emme muuta tehneet kuin veimme tamman karsinaan ja varusteet satulahuoneeseen. Kello alkoi lähennellä jo yhdeksää, joten tallilta oli päästävä poiskin. Huomenna on päivävuoro Milan kanssa, joten ehdin jo aamusta tulla laittamaan tavaroita paikoilleen ja ehkä jopa liikuttaa tamman kevyesti.
Heräsin varhain ja nappasin Finlan sekä pari varustekassia viellä mukaani. Jouko oli eilen ajanut pihan puhtaaksi lumesta tuomallaan mönkijällä, jonka minun piti saada vasta viikonloppuna mutta parempi näin. Tänään pääsen siis ongelmitta kotoa pois ja niin ettei Finla jäädy.
Tallilla koira juoksenteli hetken tutkien ympäristöä, mutta hiihteli kuuliaisesti perässä. Narttu on onneksi leikattu, joten ei siitä ole uroksille mitään haittaa paitsi jos ne käyvät liian läheisiksi, niin neiti kyllä puolustaa "siveyttään". Olin jo puoli seitsemältä laittelemassa varusteita hyllylle ja vein Mellin oveen sen käyttöloimet sekä harjat pussissa. Harjapussi sisälsi myös käyttösuojat. Tavaroita paikoilleen laitellessa totesin että minulla on paljon ylimääräistä tavaraa ja suurin osa näistä on Sissin omistamia ja mukaan pakkaamia varusteita. No viikatessani tallitoppia hyllylle totesin ettei Mellillä ainankaan kylmä tule. Osan laitoin loimitelineeseen ja muutama loimi jäi viellä arkkuunkin. Arkun sijaintia ei olla viellä ihan saatu varmistettua, mutta kisakaapin vien ainankin traileriin ja sinne saan myös loimia säilytykseen. Arkkuun pakkasin muutamia suojia ja hoitotuotteita joita saatan tarvita. Tärkeimmät olivat harjakassissa tai hyllyssä laatikossa.
Satulat paikoileen ja suitset naulaan sekä arkkuun. Omat kamat varustepusseista hyllylle ja osa arkkuun, jonka saan lukkoon. Hylly alkoi täyttyä, mutta ihme kyllä se toistaisesti näytti hyvin siistiltä. Odotellessa sitä hetkeä kun tarvitsen jotain loimea jostakin välistä.
Kuitenkin ennenkuin Melli lähtee ulkoilemaan olin päättänyt olla tehokas ja ehtiä ratsastamaankin sillä. Eljas vitsaili etten mitenkään ehdi, mutta olin päättänyt toisin ja pian tamma olikin jo varustettuna koulusatulaan, neopreen suojiin ja bootseihin (pinteleitä en ehtinyt laittaa) ja nivelsuitsiin. Viltti niskaan ja pikaisesti omat kamat päälle. Melli odotti kiltisti karsinassa ohjat jalustimen takana, kuin vanha tuntihevonen. Kouluraippa matkaan ja taluttelemaan tammaa maneesille päin.
Kiersin maneesin ensin molempiin suuntiin taluttaen niin Melli sai katsastaa paikat ja säästytään turhalta sätkyilyltä. Reipas hailautus satulaan ja alkukäynnit jatkuivat. Taivuttelin tammaa ja hain sitä tuntumalle. Pikku hiljaa alkoi taas lämmin tulla ja riisuin takin sekä viltin tammalta. Kevyessä ravissa ja laukassa suoritin reipasta alkuverryttelyä, jonka jälkeen pääsin hiukan treenaamaan ravin kokoamista ja avotaivutuksia. En tietenkään ratsastanut pelkästään taakse päin vaan muistin myös palkita hevosen ja vapauttaa sen isompaan raviin. Itsellä oli pieni työ istua tamman kyydissä, mutta ei siitä isoja ongelmia tullut.
Ratsastin melkokevyesti, koska välttelin hikeä, mutta kivyt pinta huurre tammalle kuitenkin väkisinkin tuli. Kiitin tammaa ja pyysin siltä loppuraveihin viellä iso eteen alas venyttävää liikettä. Aamu alkoi olla jo valjennut, joten heitin takin ja viltin selkään suunnaten pihalle kävelemään. Sammutin maneesista valot lähtiessäni pihalle. Kävelin mini lenkin Vaahterapolun pihassa ja palasimme tallille.
Riisuin varusteet ja jätin viltin tamman päälle siksi aikaa kun vien satulan ja suitset pois. Nappasin loimia matkaan, verkkoloimi ja vaaleansininen villaloimi kaulakappaleella. Ne puin tammalle aliammaisiksi. Päälle punainen talliloimi ja vaaleansinen ulkotoppa. Tamma oli pinteleitä vaille valmis ulkoilemaan. Poikkeuksellisesti käärin tammaa vähän turhaan pakettiin. Loimet on luonnollisesti sen vuoksi ettei se palele pihalla ja pintelit olivat nyt sen vuoksi että lähdemme kokeilemaan sitä kavereiden seuraan.
Jäin odottelemaan Milaa, jotta selviää kenen tarhakaveriksi tai huippu hyvässä tilanteessa mihin laumaan Melli päätyy. Sen jälkeen pääseekin vauhdikas työpivä jälleen alkamaan. Työpäivän ohjelmaa olin jo urkkinut koska teen Milan kanssa niin meillä on paljon puuhaa ja mm kalterit pestään yksäritallista, sek tallia koristellaan viellä mahdollisesti lisää joulua varten.
// Heipsan! Melli pääsee tarhailemaan Sammyn ja Tuikkeen kanssa tarhaan numero 9. Tosin Sammy varmaan tossa vuoden vaihteessa vaihtaa "osoitetta", mutta Tuikkeen kanssa yhteiselo jatkuu senkin jälkeen. Ja mahdollisesti tulee uusi kaveri tarhaan joskus myöhemmin. -Mila-
|
|
|
Post by oonapietinen on Dec 23, 2016 18:44:42 GMT 2
23.12.2016 Rohkeasti mukaan joukkoon! Melli on sopeutunut upeasti Vaahterapolkuun ja tulee loistavasti toimeen uusien tarhakavereiden kanssa. Etenkin Samin kanssa Melli seurustelee sivistyneesti, mutta Tuikkeen kanssa tamma ottaa riehakkaita paineja ja laukkakisoja. Laukkailuun liittyy yleensä myös ruuna iloisesti. Muut henkilökunnasta ovat naureskelleet operaatiota, kun menee ruokkimaan hevosia. Ihan sama missä järjestyksessä ruokitaan, vaikka aloittaisi kolmikon tarhasta, niin ne riehuvat tasan niin kauan kun henkilökunta poistuu tarhoilta. He ovat todenneet että parempi ruokkia viimeisenä, koska levittelevät heinää juostessaan ja riekkuessaan.
Toisin kun hevonen, niin ihminen ei juuri ole tutustunut paikallisiin hevosihmisiin. Sen puolesta kuitenkin on tullut tutuksi ruokakauppa ja sen henkilökunta, joka on kyllä mukavaa. Tallilla ei koskaan tunnu olevan aikaa jutusteluun, eikä silloin ole ihmisiäkään oikein kuin henkilökunta. Tosin he joiden kanssa olen työskennellyt tuntuvat oikein mukavilta ja rennoilta. Rohkaistuin kuitenkin perjantaina kysymään aamuvirkkuja mukaan maastoon. Epäilin ettei koskaan aamulla kukaan ole tallilla ja illalla töiden jälkeen on jo niin pimeää ettei näe mitään. Toisin kuitenkin kävi ja taukohuoneessa olikin aamukahvia ryystämässä mustahiuksinen mies ja punapäinen nuorempi tyttö. "Moi, onkos teillä tänään ohjelmaa? Lähtisittekö näyttämään mulle maastoja. Mila kehui että täältä kannattaa vaan kysyä, jos joku lorvii paikalla, enkä todellakaan uskonut löytäväni täältä ketään. Aloitin viikolla tallitöissä ja mukanani tuli se ruskea pv tamma Melina, joka asustaa päätallin puolella", esittäydyin ja sain välittömästi henkilöiden huomion ja tervehdykset. Hetkisen myhäilyn ja kiemurtelun jälkeen molemmat totesivat ettei heillä ole ohjelmaa. "Vaadin kuitenkin laukkakisaa, jos sänkkärillä on lunta, eikä se ole pahasti jäässä", Pyryksi esittäytynyt mies tokaisi. Tosiaan tiet kaikki ovat melko jässä, metsässä voi olla että löytyy lunta ja pelloilla sitä myös näkyy. Kuitenkin molemmat suostuivat ja sovimme että puolen tunnin päästä tapaamme tallin pihassa. Lähdin saman tien harjaamaan Melliä, tietenkin hain sen ensin sisälle ja sekin oli pieni operaatio. Melli tulee kyllä portille vastaan ja antaa nätisti kiinni, mutta Tuike olisi halunnut myös mukaan retkelle, joten jouduin sitä hetken hätistelemään ja lopulta sain pyöräytettyä omani pihalle ja työnnettyä portilla toisen tamman pois. Sami luovutti yrittämisen saatuaan narusta vauhtia, mutta Tuike oli itsepäinen eikä uskonut millään.
Mellin varustus oli kohtalaisen ripeä, mutta kuitenkin ehdin pintelöimään tamman ja laitoin sille etujalkoihin bootsit. Tällä kertaa laitoin heijastavat bootsit ja selkään heitin fleecevuorellisen oranssin ratsastusloimen. Suitsien perään pujotin rintaremmimartingaalin ja heijastimen, jotka kiinnitin estesatulan vyöhön kiinni ja pyöräytin suitsiin viellä parit heijastimet. Pinteleiden päälle viellä jalkaheijastimet, koska ne ylttivätkin ympäri, vaikka sitä alkuun epäilin. Itselle takki päälle ja pinkki heijastinliivi sen ylle. Kypärä päähän, kaulahuivi kaulaan ja paksummat hanskat käteen. Talutin tamman pihalle ja loikkasin maasta ratsaille. Yllätyin kuinka notkeasti ratsautuminen suoriutui, vaikka yleensä käytän jakkaraa.
Siirryin Mellin kanssa parkkipaikan suuntaan odottelemaan maastoseuraa, eikä tamma pahastunut vaikka seisoskelimme hetken odottamassa toisia. Pyry otti johtopaikan mustalla tammallaan ja Saraksi esittäytynyt tyttö totesi suokkinsa olevan niin hidas että hänen kannattaa jäädä viimeiseksi. Alkutaival suoritettiin vapain ohjin käynnissä ja jo tässä vaiheessa voikko tamma hävisi lyhyine jalkoineen puoliveristen pitkille koiville. Kuitenkin he ravasivat tarpeen tullen muut kiinni.
Tiet eivät olleet umpjäässä, vaan hokki pureutui hyvin koko pituudeltaan jäähän ja kukaan hevosista ei luistellut tippaakaan. Porukka alkoi olla puheliasta ja sain Pyryn innostumaan jopa harrastuksestani. Mies on todellakin valmis kokeilemaan kaikkia, koska vaati että tuon keskiaika varusteeni kokeiltavaksi tallille ja hän haluaa kokeilla miekalla kaalinpäiden huitomista. "Tottakai saat joskus kokeilla, voin ne jouluna tuoda kun käyn Porissa. Kyllä mulla on jonkin verran tila kotona niin siellähän ne säilyykin. Jos haluat voin lainata Melliä, joka on myös kokeillut lajia muutamissa näytöksissäkin. Tai jos luotat omaasi niin anna palaa, mutta varusteita et riko etkä itteäs", naurahdin mittaillessa silmämäärin miestä. Hänelle menisi varmaan koko haarniskani, mutta alottakoot pelkästä miekasta.
Matka sujui ravaillen ja maisemia katsellen. Melli oli innoissaan ja sai pätkiä johtaakin. Tamma tuli hyvin toimeen myös Criminal tamman kanssa, joten hyvillä näkyvillä teillä kokeilimme myös rinnakkain ratsastusta. Sara joutui paukuttamaan polleensa välillä vauhtia, mutta eipä Sipillä tuntunut kiire olevan. Pysähdyimme ajoittain hetkeksi, ettei Sara jää jälkeen. Pysähdykset tekivät kyllä molemmille ihan hyvää, vaikka ne olivat aika rentoja alkoi molemmilla tammoilla nousta vähän kierrokset.
Pääsimme pellolle ja kokeilimme onko siellä kantohanki. Tien vieressä oli kantohankea, koska tietä on aurattu, niin auran jäljet olivat jäässä. Kuitenkin itse pelto oli vain ohuen huurteen alla ja muuten melkeimpä puuteri lumessa, sillä ensimmäisessä laukka ympyrässä lumi vain pöllähteli, kun Melli vähän riemuitsi ulkoilusta pikku pukilla. Sara sai Sipiin pikku hiljaa vauhtia käyttäen Mellin energisyyttä hyödykseen. Melina teki hyviä laukavaihtojakin pysyen rentona, mutta pärskien hiukan kiihtymystään pois.
"Olisiko laukkavedon aika", poika tiedusteli kun olimme siirtyneet käyntiin. Kävelimme toiseen päähän peltoa ja ohjeet oli niin lujaa kuin haluaa, mutta ei viellä kilpailla. Kokeillaan pysyykö kaikki kyydissä. Pyry otti loistavan lähdön ja Melli hämmentyi pöllyävästä lumesta. Pienen kiljukeulinnan jälkeen tamma loikkasi liikkelle ja otti suomenhevosen kiinni hetkessä. Vilkaisin Saraa, jonka tamma kiskaisi hiukan ohjia ja pyrki Mellin perään. Naurusta päätellen se ei ollut yhtään huono juttu ja Melli otti pitkää laukkaansa tavoitelen jo mustaa tammaa. Kuitenkin Pyry ehti pellon toiseen päähän ensimmäisenä ja riemu oli sen mukainen.
Uusinnassa kävelimme jälleen toiseen päähän ja Saran käskystä lähdimme liikkeelle. Melli pinkoi päästen mustan tamman rinnalle. Pieni vilkaisu Pyryn suuntaan ja järjetön kilpailu vietti molemmille, myös tammat innostuivat ja Mellikin puri pitkästä aikaan kuolaimeen. Kiritin tammaa yhtälailla kuin mies ja peli oli hyvin tasainen. Loppuu kiihdytyksessä Mellillä oli kuitenkin enemmän paukkuja Criminalin väsyttyä enemmän jo ensimmäisessä vedossa. Peli oli kuitenkin hyvin tasainen, eikä kukan suuttunut. Sarakaan ei paljoa jäänyt jälkeen koska en ehtinyt viellä edes kunnolla hidastamaan, kun keltainen salama kiiti ohitse.
Kiitimme hevosia ja lähdimme ravailemaan kohti tietä. Muutama ympyrä matkalla ja Melli oli taas hallinnassa ja pehmeä oma itsensä. Tietä pitkin kävelimme takaisin tallille ja suuntasimme hevosten hoitoon. Melina sai jäädä hetkeksi karsinaan kuivumaan ja heitän sen pihalle myöhemmin. Minun oli aika aloittaa työt, joten kottikärryt esille ja siivoamaan.
Siivotessa yksityistallia rupattelin viellä Pyryn ja Saran kanssa.
|
|
|
Post by oonapietinen on Dec 24, 2016 11:44:49 GMT 2
24.12.2016 Hyvää Joulua!Tänään on Joulu, vaikka ei kaikkein Jouluisin ilmasto olekaan. Aamusta satoi jo vettä, kun oli pakannut autoon Finlan, itseni ja paljon joululahjoja, sekä tietenkin meidän molempien matkatavarat. Viellä ennen matkaan pääsyä oli kurvaistava Vaahterapolun kautta, sillä tamma oli kuitenkin liikutettava ja Joulutervehdys vietävä perille.
Olin päättänyt irto juoksuttaa tamman ja Mila innostui ideasta kovasti ja päätimme laskea myös Samin ja Tuikkeen vapauteen kunnolliselle pohjalle. Maneesia ei tänään ole viellä huollettu, joten ei haittaa vaikka kolmikko pääsee sinne rallittamaan. Varustin kolmikon käytävällä suojiin ja lähdin taluttamaan Samia ja Melliä kohti maneesia. Mila nappasi Tuikkeen, joka kävi vähän jo kierroksilla matkankin aikana. Maneesissa irtilaskettaessa kuului vain vinkaisut ja kaikki ryntäsivät toiseen päähän. Onneksi älysimme kävelyttää kaikkia hetken aikaa, niin revähdyksen vaaraa ei ollut. Tuike ja Melli laittoivat vähän painiksikin, mutta homma katkesi kun ajoimme ne taas liikkeelle. Puuskuttavat piehtaroineet hevoset olivat puolessa tunnissa valmiita lähtemään takaisin talliin.
Harjasin Mellin ja loimitin sen huolella. Porukka saa mennä takaisin tarhaan, johon olikin heitetty vähän ekstra heinää Nellin toimesta. Laskimme hevoset tarhaan ja sitten pikainen käytävän lakaisu, jonka jälkeen jätim joululahjani taukohuoneen pöydälle. Iso korillinen herkkuja. Löytyy glögiä, pipareita ja tietenkin valtava määrä suklaata, sekä paketti kahvia ja erilaisia teitä.
Myös Melli sai joululahjansa, joka on alla:
|
|
|
Post by oonapietinen on Dec 30, 2016 18:56:12 GMT 2
Talven loppu? Vauhdikas ja melo rankkakin työpäivä alkoi olla loppu puolella. Finla on kokopäivän juossut mukanani paikasta toisee ja on tottunut jo hyvin uuteen talliin sekä ihmisiin. Tästä päivästä erityisen rankan teki vesisade, joka sulatti lumen pois ja paljasti jään. Tarhat ovat kaikki umpijäässä ja pihat myös vaarallisen liukkaat. Aamu vuorolaisilla olikin mennyt koko aamu ruokinnan jälkeen pihojen hiekottamiseen ja he olivat päässeet viemään hevosia ulos vasta yhdeksän aikaan, niinpä meillä oli paljon siivottavaa kun tulin kymppiin. Mila oli jo aamusta joutunut ongelmiin traktorin kanssa, kun yritti saada sitä käymään, mutta vasta ruokinnan jälkeen kun tratrori oli ollut piuhassa naiset saivat sen käyntiin ja hiekoitus urakka sai alkunsa. Sari pääsi loimittamaan, mikä sekin oli tietysti härdelli kun yllättäen muuttuu sää niin ei kaikkien edessä ollut sadeloimia. Paksuja toppaloimia emme ikinä saisi kuivumaan huomiselle. Niinpä kun tallit oli siivottu vesisade rankentui teimme päätöksen että kaikki liikutettavat hevoset haetaan sisään vähän aijemmin ja saavat syödä kaikki päivä heinät sisällä. Vain katoksellisiin tarhoihin ja pihattoon veimme heinät. Melli alkoi jo jonotella sisälle, samoin muutama puoliverinen näytti olevan valmista kauraa talliin, joten raahasimme märät hevoset talliin ja riisuimme loimista. Osan loimet olivat laskeneet veden läpi, niin kaikki piti vaihtaa talliloimista myöden. Niille mitä minä lähden liikuttamaan laitoin kaulakappaleelliset fleecet tai villat ja Mellille päälle viellä kevyt topan, koska tytöllä oli vähän viileä. Tessa aristeli hiukan selkää, joten sen loimitin myös huolellisemmin. Olimme valmiita ruokkikselle vasta kolmen maissa, mutta onneksi Mila oli tuonnut talliin proteini patukoita ja suklaata niin jaksoi painaa pitkään ilman ruokaa. Pidimme Stinan kanssa hiukan pidennetyn tauon, koska olimme hiukan jäässä. Vaihdoin ruuan lämmitessä ratsastushousut ja kuivat villasukat. Kääriydyin Mellin puhtaaseen uuteen villavilttiin, jota säästelen kisoja varten, mutta kulkeutui eräänä päivänä toimistoon torkkupeitoksi. Ruokkiksen jälkeen Stina lähti juoksuttamaan maneesiin ponin riiviöitä, joita ei olla tänään tulossa liikuttamaan. Nainen totesi että hänen sekänsä on sen verran kipeä ettei ratsasta tänään mutta lupasi hoitaa kaikkien ponien juoksutuksen ja auttaa minua tarvittaessa ratsastettavien hoitamisessa. Tein radikaalimman päätöksen koska tiesin että tänään ratsastan monta. Nappasin Mellin koulusatulan, vaihdoin siihen puhtaan huovon ja nappasin memeory padin mukaan. Sovitin satulaa Tessalle ja se istui aika kivasti jo ilman padiä, tänään nimittäin olen mukavuuden haluinen ja saapahan hevosetkin lavoilleen tilaa. Mellin satula on ihmeellinen, se toimii lähes kaikilla puoliverisillä ja joillakin suomenhevosillakin, jonka lisäksi se on itselleni täydellinen istua. Saman valinnan tein suojien kanssa nappasin Mellin mustat koulusuojat, joita kierrätän kaikilla, tehokkaampaa, kun et tarvitse kuin suitset ja harjat vaihtaa hevosten välillä. Myöskin Mellin enkkuviltti saa toiia tänään muillekin maneesiin matkatessa. Harjasin kimon tamman ensimmäisenä ja varustin valmiiksi. Kypärä päähän ja maneesiin. Tiedän että Tessa on herkkä, mutta silti nappasin kouluraipan matkaan, sillä tänään teen tamman kanssa paljon väistöjä ja taivutuksia, jotta se jumppaantuu kunnolla. Aloitin tietenkin keventelemällä tammaa mahdollisimman rennoksi. Se kuitenkin jännittyi aina ajoittain ja alkoi vastustamaan. Jotkut jännittymiset olivat selkeästi omia virheitäni, kun jähmetyin kädellä tai aloin liikaa kiusaamaan sisäkylkeä, eikä tamma selkeästi pystynyt enempään, mutta myös pöhköilyä oli havaittavissa sekä turhaa energiaa kun tarhassa ei voinnut mellastaa. Tunnin käynti ravi työskentelyn jälkeen olin valmis, laukka jäi nyt työstämättä, koska innostuin taivuttelemaan ja väistelemään. Aloin jopa tottua Tessan terävähköön raviin, joka on täysin erilainen kuin Mellin joustava, elastinenliike. Tamma talliin ja aarnikan hieronta selkään, sekä "hautumaan" paksun enkkuviltin ja tallitopan alle, vähennän Tessan vaatetta ennen kun poistun tallilta. Vilkaisin Finlan puuhia, mutta se nukkui toimistossa tyytyväisenä, raukka väsynyt aamusta ja onnellinen kun ei tarvitse pukeutua enään sadetakkiin. Seuraavana ratsunani minulla olikin koulutusvaiheessa oleva Randy, jolla olenkin jo muutaman kerran ratsastellut, mutta lähinnä maastossa. Varustamisen jälkeen suuntasin maneesille ja jouduin matkalla jo hieman luistelemaan kun ruuna loikkasi taivaisiin nähdessään kissan, joka muuten oli löytänyt maneesin suunnilta hiiren tai jotain se ainankin kantoi suussaan kohti tallia. Randy ei oikein rauhoittunut vaikka taluttelin sitä maneesissakin, päätin turvallisuus syistä odottaa Stinaa, ennen kuin nousen kyytiin. Tiesin naisen olevan matkalla maneesille. "Moi, onpas se villinä", kuulin maneesin ovelta puhetta. Tulija oli Mila, hän oli nähnyt redeo loikan pihalla ja päättänyt tulla katsomaan kaipaanko apua. Hän oli myös viisaana henkilönä hakenut liinan, joten juoksutin ruunaa alkuun. Voi niitä lähtöjä ja pukkeja mitä se teki. Kylmä ilma ei selkeästi tehnyt hyvää Randyn mielen terveydelle. Kun ruuna oli juossut itsensä jo hikeen ja hieman rauhoittunut oli aika nousta ratsaille, eihän tälläistä riehumista voi hyväksyä vaikka onkin kurja sää. Mila roikkui liinassa ja poskihihnassa, kun loikkasin ratsaille. Heti kun sain jalan jalustimeen ja painoa jalustimelle Randy lähti ensimmäisen kerran. Sain roikuttua kyydissa ruunan pyöriessä raivosta puhisevan Milan ympärillä. "No jo on kumma, kun ei osata olla. Kyllähän tämä on ennen malttanut seistä, eihän meillä varsatkaan käyttäydy näin", kuulin naisen ähkivän samalla kun punnersin itseni satulaan ja yritin pysyä kyydissä oikeaa jalustinta en missään vaiheessa löytänyt ja vasenkin hukkui matkalla johonkin. Ruunan pelleily alkoi jo käydä vähän hermoille ja tilanne rauhottui vasta kun Stina saapui maneesiin Tohvelin kanssa. Ehkä se kaipasikin vain seuraa, mutta Mila piti silti meitä liinassa hetken aikaa. Kun Randy pääsi irti sain nauttia elämäni ratsastuksesta, sillä tuo tikittävä aika pommi jolta olin tippua heti kättelyssä muuttui mukavaksi ja elastiseksi ratsuksi. Vaikka Randy ei virallisesti mitään osaakaan, se kulkee yllättävän hyvässä ryhdissä ja työntää hyvin eteen. Pidin käteni aivan vakaana ja pehmeän, sekä yritin olla häiritsemättä hevosta, Randy pyöristyi ja hakeutui eteen alas muotoon. Mila oli käskyttänyt puhelimessa pojat ratsastamaan, jotta Randy ei jää yksin. Liekö pojille tullut kiire tai sitten Eljas ei kyllä ajatellut yhtään kun käsky oli ottaa tuntitallista jotkut hevoset, pois lukien Tessa ja tulla ratsastamaan. Pitkä mies nimittäin talutti maneesiin yllättävän tutun näköistä hevosta. "Mikä hevonen sulla oikein on", Mila ihmetteli. Naisen ilmeestä näki ettei hän ollut ihan varma itkeäkö vai nauraa. "En minä tiedä. Markus käski että nyt vauhtia ja joku hevonen vain mukaan", Eljas kiemurteli sanoissan. "No tiedätkö mikä hevonen se on", kysyin pysäyttäessäni Randyn muiden luokse. Tässä vaiheessa mies tuntui itse vasta pysähtyneen miettimään mitä hevosta raahasi perässään. Mellihän se siinä nillitti onnellisena päästessään liikkeelle. "Herran jumala mä otin sun hevosen, mut se oli tuntitallissa sisällä", mies totesi. "Ihan oikein, sehän asuu tuntitallissa", oli Milan vastaus. "No anna mennä kun olet sen jo tänne raahannut, yksi vähemmänhän se mulle vain on", totesin naureskellen ja pyysin ruunan jälleen liikeelle. En pahemmin ehtinyt seurata kuinka miehellä ja tammallani meni, mutta ainankin Eljaksen hymystä päätellen ei se nyt ihan kamalaakaan ollut. Randy toimi kuin ajatus tasoonsa nähden ja pääsin ratsastamaan sen kanssa ympyröillä jopa puomien ylitse laukassa, ilman että se sinkosi mihinkään. Muutaman kerran se tarjosi minulle poistumista ympyrältä lintsaamalla ulkolavan kanssa, mutta olin ruunaa nopeampi. Ruuna talliin ja nopea vessa tauko. Finlan pusuttelu ja sitten takaisin työn touhuun. Stina oli jo harjaamassa seuraavaa ja Eljaksen ratsutuspalveluiden ansiosta myös viimeistä hevosta tälle päivälle. Hauska tiikerinkirjava ruuna Nubbi tarjoaa seuraavat kyydit. Ja kyytejä tarjottiin jo pihamalla, kun liukastelin ryntäävän ruunan perässä. Ihme possuilua, alkaa jo tuntua etten osaa enään mitään kun kaikki menee päin persettä. Mila oli edelleen maneesissa hän höykyytti hiukan poikia ja laittoi niitä tekemään enemmän töitä. Loikkasin jakkaralta kyytiin ja Nubbi lähti välittömästi kuin työhevonen raskasta taakkaa kiskoen marssimaan. "Hei, mikä siinä on kun ei kukaan osaa seistä tänään", tokaisin napatessani ohjat käteen. Hetken tanssahtelun jälkeen ruuna suostui pysähtymään ja ensimmäinen päivän harjoitus oli niinkin haastava kuin käynnistä pysähtyminen ja seisominen paikallaan. Tein paljon pysähdyksiä nimen omaan poissa uralta ja pidin tuntuman. Jos ruuna kiskoi ohjia tai steppaili korjasin sen pohkeella. Pienestä myötäämisestä ruunan kuuluisi jäädä paikalleen, mutta tässä tapauksessa tavan oppimiseen (tai sen muistamiseen) menikin sitten parisen kymmentä toistoa. Vartin käynti työskentelyn jälkeen siirryin raviin ja aloin verrytellä ruunaa, käytin apunani puomeja, joita Mila oli raahannut maneesiin. Laukka verryttelyn jälkeen tuli hiukan yllättäen käsky lyhentää jalustimia ja ratsastaa esteelle, jonka Mila oli myös kyhännyt pystyyn. Stina siis tiesi tästä, koska oli jo satuloinnut Nubbin omaan yleissatulaan, toisaalta kiitos siitä, sillä omalla koulupenkilläni hyppääminen olisi ollut vähintään tappoa. Innokas porsastelia antoi minun maistaa omaa lääkettäni, kun en ollut esteen jälkeen hereillä ja kiskaisi ohjista rajusti saade pitkät ohjat, jonka käytti välittömästi hyödykseen rodeoloikalla. En tiedä millä lihaksella sain itseni pidettyä hevosen selässä, mutta laskeuduin kuitenkin takaisin satulaan. "No niin varsinainen sirkus", Mila totesi ja käski tulla uudelleen. Tällä kertaa olin hereillä. Toistin virheeni pariin kertaan, mutta en menettänyt enään ohjia vaikka ruuna nykäisi. Tosin tuli ylätyksenä, että ruuna heitti kyljelleen kun sai hieman ohjaa. Päädyin jaloilleni ja yritin huitoa ohjilla ruunaa ylös, mutta vasta Milan juoksu sai ruunan nousemaan ylös ja lopettamaan piehtarointi yrityksen. "Ei satula selässä typerä eläin", olivat naisen sanat tämä juostessa talikkoa heilutellen ruunaa kohti. Ruunan noustua purskahdimme kaikki nauruun. Onhän tämäkin tietty tyyli päästä ratsastajasta eroon. No loppu ratsastus sujui ihan hyvin vaikka ratsastelun jälkeen olikin hiukan tavan omaisesta enemmän harjattavaa ja varusteetkin piti pestä. Loppu hyvin kaikki hyvin, kuivat takit viellä kaikille hevosille ja sitten Finla kainalossa kotiin. Nappasin koiran kainaloon ettei se kastuisi enään kun on jo kuivunut, niin ei tarvitse pestä sitä taas kotona. Sitä en enään olisi jaksanut. Kotona kävin kuumassa suihkussa ja valmistin ihanan kaakaon capsulo keittimellä. Netflix päälle ja käperryin sohvalle lämpimän viltin väliin ja Finla syliin. Irtokarkkien jämät kelpasivat hyvin kun katsoin mielisarjaani Valtiatarta.
|
|
|
Post by oonapietinen on Jan 10, 2017 20:17:59 GMT 2
11.1.2017 Joo sori kirjoitin enustae tulevan Elämä potkii päähän?Eilen Helenan tunnilla Melli tuntui jo huonolta, mutta se vertyi kuitenkin lähes normaaliksi, niin en osannut yhtään odottaa tämän aamun soittoa. Olin jo valmiiksi päättänyt etten ratsasta tänä aamuna, vaan juoksutan tamman kevyesti ennen tunteja. Kuitenkin suunnitelmiin tuli muutos kun Eljas soitti kuudelta tallilta. "Moi, anteeks että herätin, mutta sun ehkä kuitenkin tarvis tietää tämä. Melli ei oo kyl kunnossa se seisoo oudosti nojaillen seinään eikä edes katso ruokaan, vaikka Sari koetti sille oikein tarjotakin. Tuutko kattoo, ei oikein tiedetä mitä uskalletaan tehdä", semisti huolestunut mies puhui kuitenkin rauhalliseen sävyyn. "Voi prkl, mä tuun koettakaa jos se suostuis lähtee kävelemään tai heittäkää sille ainankin paljon takkeja päälle, vai onko se hionnut", totesin temmaten lämpimän täkin päältäni pelästyttäen torkkuvan Finlan. "Se on tällänen kylmän hikinen, Sari alkoi vaihtaa sille loimia, se tietää sun kaapin coodin niin saadaan kuivaa riepua niskaan", mies rauhoitteli.
Nappasin luurin kiinni ja puin pikaisesti juoksuhousut ja niiden päälle kevyttoppahousut ja jotkut paidat mitkä olivat käden ulottuvilla. Matkalla viskaisin Finlan ruuan kuppiin ja onneksi koira syö melko reippaasti.Takki ja pipo päähän ja juoksin jo autolle. Onneksi on satanut vain kevyttä puuterilunta, eikä ole kova pakkanen niin pakukin lähti käyntiin. Koira mukaan, puhelin, rahapussi, tamman passi (jos joudutaan klinikalle lähtemään) ja avaimet, jonka jälkeen valot pois ja ovi kiinni. Ajoaikaahan minulla ei paljoa ole, joten hetkessä olinkin jo tallin pihassa.
Tallissa oli tohinaa, sillä Sari oli käynnyt herättämässä Milankin joka oli tullut tammaa katsomaan. Melli seisoi riimupäässä naru löysästi roikkuen Eljaksen kädessä ja nojasi seinään vapisten. Sen karva oli liiskautunut hiestä, mutta silti se tärisi ja tuntui kylmältä hännän alta. "Mä soitin eläinlääkärin, toi näyttää aika pahalta. Annettiin sille myös kipulääkettä, kun meillä oli metacamia, niin se vähän rauhottui", Mila selosti tuijottaessani tammaa. Koska en hevosta itse omista, niin minun oli soitettava Sissille ja kysyttävä tämän mielipide. On minulla varaa eläinlääkäriin, mutta jos jotain isompaa on niin sitten en ole varma onko varaa ja sopimus sanoo että hoitotoimet neuvotellaan omistajan kanssa. "Sissi sanoi että jos tarvitsee klinikalle lähteä niin hoidetaan. Antoi päätänätä vallan minulle, mutta mistä mä nyt yks kaks kopiksi muutun, kun mulla ei viellä ole omaa traikkua tai rekkaa", huokaisin lopetettuani puhelun. "Saathan sä nyt hyvänen aika tallin traikun lainaan. Anna avaimet Eljakselle niin se käy hakemassa kopin valmiiksi autos perään. Tuskin tälle paljoa kotona voi tehdä. Saa sille vaan kunnon kipulääkkeet niin kestää autossa pystyssä. Eipä tuo viellä ole uskaltanut metacamin voimalla liikkeellekään lähteä", Mila tokaisi ja vaihdoimme Eljaksen kanssa. Hän otti autoni avaimet ja minä tamman narun.
Eläinlääkäriä odoteltiin viellä vartin verran ja siinä ajassa metacamin vaikutus alkoi jo hiipua lisäten tamman tärinää. Se painoi päänsä kainalooni ja huokaili syvään. Hitto vie, ikinä en tälläistäkään kipusokkia ole hevosella nähnyt. Eläinlääkäri epäili lannehalvausta tai sitten vain pahempaa jumia / lihasrepeämää, mutta kuulemma lannehalvaus olisi kaikkein pahin vaihtoehto, mitä hän osaisi edes kuvitella tamman tilassa. Melli rauhottui hyvin ja vapinakin lakkasi, kun vahvemmat kipulääkkeet ja kevyt rauhoite alkoivat vaikuttaa. Vaihdoimme nyt jo toistamiseen kuivat loimet päälle ja Sari kantoi autoon viellä ison kasan kuivia lisää. Mellin lastaus onnistui vain yhteistyöllä, sillä tamma on hyvin heikko eikä oikein jaksanut kävellä ilman että sitä tuettiin / hätisteltiin liikkelle. "Meillä on tänään niitä tet työntekijöitä, joten ei ole mitään hätää ja saamme muutenkin varmaan jo aamu vuoron aikana kaiken oleellisen tehtyä, joten sinä nyt rauhoitut ja lähdet köröttelemään klinikalle", Mila käskytti napaten hartioistani kiinni ja ravistellen minut takaisin tähän maailmaan. Olin ehtinyt jo miettiä kaiken mahdollisen mitä voisi olla vikana. "Itseasiassa tuoltahan tulee yksti tettiläinen Sesilia, hän voisi lähteä mukaan mikäli hän on kiinnostunut ja sinä huolit apua", Mila jatkoi huomattuaan maasturin kaartavan pihalle. "Moi lähdetkö Oonan ja Mellin mukaan klinikalle sillä on aika paha kipusokki, niin pitäisit ton omistajan järjissä jotta se voi ajaa", Mila huusi Sessulle tämän astuttua ulos autosta.
Sessu hyppäsi saman tien auton etupenkille napaten Finlan syliin ja minä hyppäsin kuljettajan paikalle. Heti kun auto lähti liikkeelle keskityin ajamiseen. Rauhallinen ajotapa on nyt tärkeintä, koska yhtään ylimääräistä energiaa ei ole koska tamma on jo niin poikki valmiiksi. "Hei mä voisin asentaa ton kameran niin nähdää kuvaa mitä se tekee", Sessu tokaisi ja avasi Milan ojentaman pussukan. Laukusta löytyi tabletti, jonka Sessu näppärästi yhdisti trailerin kameraan. Melli vaikutti hyvin rauhalliselta, joten nyt pystyn olemaan itsekin rauhallinen. Myös Sessun loputon räpätys ja läpätys rauhoitti mieltäni ja aloin jopa hymyillä ajaessani kohti klinikkaa.
Klinikalla tammaa osattiin jo odottaa ja se otettiin heti tutkittavaksi. Minut ohjattiin omistajana odotustilaan ja Sessu lähti mukaan toimenpidehuoneeseen. 40 minuutin odottelun jälkeen selvisi ettei röntgenistä löytynyt mitää eli luita ei ole poikki, mutta ultrassa näkyi ristiselän alueella vamma, jonka myös hieroja varmisti. Eli todennäköisesti mitään sen vakavampaa ei ole käynnyt, kuin että lihas on saanut istun joko jonkun kaviosta tai tamma on kaadunnut jonkun kovan päälle riehuessaan. Kuitenkin he halusivat seurata tammaa viellä muutaman tunnin kuinka lääkkeet vaikuttaa ja alkaako se syömään normaalisti. Niinpä meidät käskytettiin kaupungille.
Tarjosin Sessulle aamupalan abc:llä, jonka jälkeen kävimme muutamassa vaatekaupassa ja varusteliikkeessä. Finlan kanssa pyörähdettiin koirapuistossa, jossa Sessu villiintyi leikkimään koiran kanssa hullun kiilto silmissään. Tarjosin viellä lounaan pizza rax-ravintolassa, joten maha tuli ainankin täyteen. Tunnelma oli jo rento, kun sain huojentavan soiton. Tamma syö ja kipulääkkeet vaikuttavat hyvin, joten pääsemme lähtemään kotimatkalle.
"Huh, helpotusta. Nyt täytyy loppuviikko ottaa iisisti ja vaan talutella / juoksuttaa kevyesti. Saa kuulemma ratsastaakin jos ratsastaa ilman satulaa ja vain käyntiä. Ei tarhaan ainankaan loppu viikkoon, eikä miellellään myöskään riehumista hetkeen. Katotaan ens viikolla kuinka se kävelee ja on alkanut parantua tilasin hierojan jo tossa matkalla tarkastamaan selkää. Se tulee tänään viellä pikaisesti tunnustelemaan vamma alueen, niin tietää kuinka se parantuu. Mutta se on siis riehunut Tuikkeen kanssa tai kaadunnut. Veikkaan että Sammy ei sitä uskaltaisi monottaa", kerroin lääkärin sanoja avatessani lastaussillan. Sessu talutti tamman pihalle ja tarjoutui viellä taluttamaan sitä maneesissakin hetken niin saa vähän liikuntaa. Melli on jo piristynyt koska ei tunne enään kipua eikä rauhoittavatkaan vaikuta. Täytyy vain toivoa että mukaan saadut kipulääkkeet ja kävelytys tepsivät.
Siivosin kulkan ja peruutin sen paikalleen. Sitten olikin aika tarttua tekemättömiin töihin, mutta Mila totesi että tänään voi hyvin olla vapaapäivä ja käskytti kotiin. Antoi luvan tulla antamaan iltalääkkeet ruokinnan aikaan itse, mutta kuulemma muuten ei ole enään mitään asiaa. Nelli oli tänään rientänyt apuun ja toinen tettiläinenkin ollut hyvin ahkera, niin tallityöt olivat valmiit.
Illasta kävin viellä maneesissa taluttelemassa tuntien loppukäyntien aikana ja kerroin aamun tapahtumat myös Helenalle. Iltaruokia ennen Melli sai vähän väkirehuaan turvotettuna, jonka sekaan sotkin kipulääkkeen ja tamma veti sen onnellisesti kitusiinsa. Kirjoitin oveen isolla lapun, että ei väkirehuja ollenkaan ja hoidan itse lääkityksen (tai delekoin sen aina jollekin tietylle henkilölle).
|
|
|
Post by oonapietinen on Jan 24, 2017 20:20:13 GMT 2
24.01.2017 Luudan kirous? Minulle käy melko usein niin että jokin tietty työväline kasvaa käteni jatkoksi. Tänään tuo työväline ei ollut tavalliseen tapaan talikko, vaan luuta. Talliluuta, jolla annoin kyytiä ensin tavalliseen tapaan tallin käytäville ja satulahuoneeseen. Boonuksena luudin vielläpä rehuvaraston poikkeuksellisen hyvin, kun alkoi ahdistamaan ämpärien taakse kertyvät heinät ja muutenkin tuo pölyisyys. Pidin varaston ovia ulos auki sen aikaa kun luudin, jotta ilma vähän vaihtuisi ja jätinkin tuuletuksen auki, koska ulkona on nolla keli ja aurinko paistaa.
Pahuksen aurinko, tietenkin on ihanaa että aurinko paistaa, mutta pikku hiljaa alkaa näkymään turvekokkareita, lantaa, heinää ja kaikkea muuta pihapiiriin talven aikana tippunutta materiaalia. No pahimpia yritin jo käydä rapsuttelemassa irti, mutta en löytäyt mistää haravaa ja talikkoa en moiseen riskeeraa.
Katselimme Stinan kanssa tallien pölyisiä karsinan päälysiä ja likaisia tuuletusräppäniä. Oli myös tullut aika tiputtaa viimekesän pesät pois tallista, jotta uusia pesiä pääsee rakentamaan. Eivät ne pääskyset kuitenkaan pysy poissa tallista, vaikka kuinka yrittäisi. Niinpä pukeuduimme suojavarusteisiin. Molemmat riisuimme päälysvaatteemme ja pujottauduimme verstaasta löytyneisiin valkoisiin suojahaalareihin. Huput kiristettiin tiukasti ja kumihanskat hihojen päälle. Mila näki pukeutumis operaatiomme ja tarjosi viellä uudet hengityssuojaimet ja ravilaseja silmien suojaksi. Hieman hymyillen nainen totesi. "En tiedä mihin sotaretkeen te olette lähdössä, mutta kyllä se on hyvä suojautua. Ettei nyt vain sattuis mitään", hän sanin purskahtaen nauruun. Olimmehan me hieman koominen näky, mutta itse en halua mitään lintutäitä tai kirppuja itseeni eikä myöskään Stina ollut pesien tiputtelusta innoissaan. Kuitenkin työt on tehtävä ja kun ei pojat ollut hoitaneet likaisia hommia, niin me Stinan kanssa päätimme olla äijiä.
Hämähäkkien seitit saivat kyytiä, kun Stina veteli kastellulla leveällä luudalla kaltereita puhtaaksi. Onneksi talli oli tyhjä, joten saimme rauhassa melsettä menemään. Pidimme myös pienimuotoista tuuletusta tallissa, sillä kaikki ovet olivat auki ja raikasta ilmaa pääsi talliin. Suljimme osan ovista ennen kuin lopetimme ettei tallin lämpötila kuitenkaan laskisi.
Päivä päättyi satulahuopien vaihto-operaatioon ja päätimme että seuraavana näin hyvänä päivänä on muiden tallien vuoro. Riisuimme aseistuksemme, kun oli aika siirtyä koti puoleen. Tietenkin Melli on hoidettava viellä ennen lähtöä, mutta senkin onneksi liikutin jo ennen työpäivän alkua.
// Tehän reippaita olitte! Kiitoksia! Helpottaa kummasti helmi-maaliskuussa pidettävää "suursiivousta" kevään kunniaksi! Ensi kerralla voisit kavuta ton Tuike-tamman selkään ja käydä vähän kokeilemassa miniesteitä. Se kun nyt on lähinnä koulutunneilla mukana. Eihän se ihmeitä osaa esteradalla tehdä, mutta jotain kuitenkin. -Mila-
|
|
|
Post by oonapietinen on Feb 5, 2017 14:28:14 GMT 2
5.2.2017 Sunnuntai puuhastelut
Pikkupakkanen oli jäädyttänyt kauniita jääkukkia keittiön ikkunaan ja tuvassa alkoi olla vähän vilu. Päätin polttaa aamusta yhden pesällisen puita takassa ennen tallille lähtöä. Finla lekotteli takan edessä ja minä käperryin pörröviltin alle juomaan aamuteetä ja nakertamaan näkkäriä, tänään täytyisi lähteä kaupoillekin käymään. No päädyin katselemaan viellä tabletilta kisoja mihin voitaisiin Mellin kanssa osallistua kun viime kerrat tamma on toiminut moitteitta. Tänään olisi tarkoitus hypätä sillä ja Tuikkeella, kun Stina on luvannut tulla nostamaan esteitä. Olisi niin hienoa löytää Mellille hoitaja, niin pääsisi itse himpun verran helpommalla, kun kevyet päivät joku muu voisi liikuttaa tamman ja ehtisin itse keskittyä muihinkin hevosiin tai jopa itseenikin.
Tallin pihalla kohtasinkin jo Stinan joka talutti Tuiketta talliin. "Otatko tämän eka", Stina huikkasi hieman kauempaa toiveikkaana. "Joo meinasin sen ottaa. Onko tallilla muita jotka haluaa hypätä tänään, ootko käynyt taukotuvassa jo ihmettelemässä", vastasin iloisesti heiluttaen Stinalle. Nainen pudisti päätään merkiksi ettei ole selvittänyt muiden hyppäämistarvetta. Marssimme Finlan kanssa suorinta tietä taukotupaan tai Finla viipotti Stinan lukse Tuikkeen karsinalle ja tuli perässä naisen kanssa. Taukotuvalta kantautui mukava puheen sorina vaikka kello oli himpun yli kymmenen ja kaikki eivät varmasti viellä ole päässyt liikkeelle. "Moi, haluaako joku hypätä tänään. Olen hyppäämässä Tuikkeella ja Mellillä tänään, joten esteitä on maneesissa valmiina piaan, myös apua rakentamiseen ja purkuun otetaan vastaan", sanoin hymyillen astuessani taukotupaan. Olen oppinut että suunvuoron saa vain avaamalla suunsa, sillä tuvassa harvoin on hiljaista. "Hmm, en oo varma mut voin kyl lähtee seuraks rakentamaan", Inna vastasi ja liikkelle lähti myös Pyry, Aura ja muutama hoitajatyttö. Olen vähän huono tuntemaan hoitajia he ovat yleensä eriaikaan tallilla kuin minä.
Rakensimme yhdessä esteradan, Pyry otti hienosti ratamestarin viran kun sai ratapiirroksen käsiinsä. Ratapiirroksen esteet hiukan vaihtelivat laadultaan, mutta värit ovat suunnilleen samat. Inna alkoi innostua ja pohti pitäisikö hänenkin tulla hyppäämään, myös Pyry inspiroitui radasta ja sovimmekin että Pyry ja Inna tulevat hyppäämään samaan aikaan kun hyppään Mellin. Aura lupautui tulevan hyppäämään Tuikkeen kanssa. Kiva saada seuraa ja kun on esteradoilla seuraa, niin ei tule hypättyä liikaa.
Lähdimme talliin varustamaan hevosiamme, Inna aikoi todennäköisesti puhkaista hevosensa, sillä hän aloitti punaruunikkonsa puunaamisen välittömästi. Kaksi uutta hoitajaa Bella ja Aino halusivat auttaa minua ja laittaa Melliin kuntoon, joten näytin tytöille missä tamma on ja asustaa, sekä sen varusteet, jotka kannoimme valmiiksi käytävälle. Reippaat tytöt lähtivät välittömästi hakemaan tammaa talliin ja tiesin heti että tamma tulee saamaan loistavan hoidon tänään. Stina oli varustanut Tuikkeen loppuun ja he tulivat minua vastaan tallin ovella, kipaisin hakemassa kypärän ja turvaliivin, sekä lyhyen esteraipan, jonka kylläkin Finla halusi kantaa maneesille, no minä pystyin pukeutumaan turvaliiviin tällä välin. Kapusin maneesille tamman kyytiin ja voi kuinka pieneltä ja sirolta se tuntuikin. Pyry oli tallissa jo ehtinyt tamman kehumaan, mutta päätin kuitenkin tehdä omat johtopäätökset kun sen aika tulee. Finla asettautui Stinan syliin katsomoon viltin alle ja minä aloitin alkuverryttelyn.
Kuten tavallisestikin testasin ensin kaikki perusavut, kun kyseessä on kuitenkin tuore tuttavuus minulle. Tein pysähdyksiä, peruutuksia ja väistöjä. Kun nämä avut menivät läpi aloin taivuttelemaan tammaa. Koulupainotteisuus näkyi ja tamma oli supermukava ratsastaa, kuitenkin siitä paistoi läpi myös into esteille, kun ravasimme ympyrällä puomine ylitse. Hyvä tahti ja tietynlainen kontrolli omiin jalkoihin auttoi Tuiketta ja se selvitti ravipuomit ongelmitta molemmin päin, mutta kun piparminttu ja possu pystyt olivat kavaletteina ja laukkasimme niiden yli pääty-ympyrällä niin molempien ratsukoiden raakuus näkyi. Meillä ongelmaksi muodostui esteen jälkeinen elämä ja muutaman kerran jatkoimmekin suoraan, kun en saannut ulkolapaa hallintaan, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtämään kuinka sirolla hevosella pitikin ratsastaa. Esteiden noustessa pääsimme ottamaan lyhyitä radan pätkiä ja aina sarjan jälkeen meillä oli hieman ongelmia jatkuvuuden kannalta. Tamma oli niin onnellinen suorituksestaan että pää hävisi etujalkoihin ja kyömy pukkia alkoi syntymään. Stina tuli keskelle ärähtämään tammalle aina kun pää meinasi hävitä ja samalla nainen piti myös minut hereillä niin en maistanut tällä kertaa hiekkaa.
Iloinen tamma pakko myöntää, mutta myös Auran ja hänen mustan orinsa Siriuksen touhua oli hauska seurata. SUomipoika painoi menemään radalla kuin tuulispää ja Aura totesi tamman tehneen vaikutuksen poikaan, kun virtaa on vaikka muille jakaa. Hyppäsimme Lopuksi viellä 80cm korkuisen radan, jossa pääsin tesailemaan Tuiketta, se kaipasi nyt enemmän apuani ponnistus paikoissa, mutta hyvänä puolena se ei tosiaan lähtenyt kiskomaan ennen estettä, mutta esteen jälkeen elmämä oli aina vähän eri. Sarjakin alkoi toimimaan ja loppuun otimme viellä pystyä hieman alas ja okserin 90 cm korkeuteen. Tamma hyppäsi sen kevyen liioitellusti ja siihen oli hyvä päättää tämän päivän harjoitus Tuikkeen osalta. Keventelin tammaa ja siirryin tamman rentouduttua käyntiin.
"Tämähän on ihan hauska tapaus, antaisikohan Mila luvan mennä harkkakisoihin tällä", totesin naureskellen ja taputellen tammaa. "Melko varmasti antaa, sehän hyppäsi hyvin ja iloisesti", Stina totesi heipatessaan viltin tamman selkään ja taputti sitä kaulalle. Loikkasin alas ja kiskoin viltin satulan päälle nostaen jalustimet ylös ja löysäten vyötä, samaan aikaan kuului viheltelyä ovelta ja uudet ratsukot saapuivat maneesiin. CSirius huusi uusille tammoille täyttä huutoa, kunnes Stinan karjaisu "Hiljaa, eihän täällä kuule omia ajatuksiaan", katkaisi orin kiljunnan ja käynnisti hervottoman naurun ryppään ihmisissä. Ori seisahtui ihmettelemään mitä tapahtuu kun tämän ratsastaja makaa kaulalle hekottaen.
Vaihdoin tyttöjen kanssa tammoja ja nämä kävelyttivät hetken Tuiketta viellä. Melli oli tosiaan saannut elämänsä hoidon, sen häntä oli selvitetty huolellisesti ja varusteetkin oli pesty ennen varustamista. "Kiitos tytöt ihan mahtavaa työtä, haluatteko joku päivä ratsastaa Mellillä palkioksi", tiedustelin tytöiltä. Tytöt riemastuivat ja lupasivat olla yhtyedessä fb:n kautta, tytöt lähtivät hoitamaan Tuiketta ja lupasivat hoitaa työnsä tehneen tamman viellä paremmin kuin Mellin. He lupasivat harjata tamman huolella, loimittaa ja laittaa kylmäykseen, jonka jälkeen laittaa lämppärit jalkoihin ja kuivuttuaan viedä sen takaisin tarhaan päiväheinille.
Mellin verryttely sujui rauhalliseen tapaan rupatellen muiden verryttelijöiden kanssa. Pyry ihmetteli hiukan miksi annan tyttöjen ratsastaa silmäterälläni, no siihen oli helppo kuitata "Annanhan minä sinunkin ratsastaa Mellillä ja viellä miekan kanssa". Inna naureskeli ja taivutteli notkean oloista kiiltävä karvaista tammaansa melkein rusetille. Melli tuntui myös notkealta, mutta aavistuksen hitaalta pohkeelle. Hitaus haihtui tiehensä, kun verryttelimme pystyjä apuna käyttäen. Vaikeutimme meidän tehtäväämme ja ratsastimme kahdeksikkoa käyttäen myös tonttu pystyä verryttelyssä. Aura oli saapunut auttamaan Stinaa esteiden nostamisessa ja pikku hiljaa aloimme olla jo siinä korkeudessa että kaikkien tammat alkoivat nostaa jo hieman etujalkojaan mahan alle. Annoimme tammojen vetää hetken henkeä samalla kun suunnittelimme tehtäviä ja tytöt nostivat muita esteitä metrin korkeuteen.
Punaiselta okserilta viuhkalle ratsastaminen tulee olemaan varmasti yksi radan vaikkeimmista kohdista ja samoin tripperiltä sarjalle ratsastaminen, joten luonnollisesti aloitimme niistä. Miksi treenata helppoja tehtäviä kun päsee kerralla ongelma kohtiin. Lisäksi oli tarkoitus että jokainen hyppää radan haluamassaan korkeudessa ja sen jälkeen aletaan ihmettelemään ongelma kohtia. Ensimmäisenä hyppäsi Pyry ja Criminal, sitten Inna ja Hazel ja viimeisenä me Mellin kanssa, jos vaikka päästäisiin lähemmäs omaa korkeutta pitkästä aikaa. Melli on käynnyt toistaiseksi Sissin kanssa kisoissa, mutta tarkoitus olisi että pääsisin tällä kaudella hyppäämään sen kanssa itsekin kisoja omalla tasollaan. Sissi on luvannut tulle pitämään meille valmennuksia ja muutaman kerran on käynnyt seuraamassa meitä tai arvioinnut videoitamme mitä olen lähettänyt. Senpä vuoksi kun tuli meidän vuoromme niin ojensin Stinalle puhelimeni ja pyysin videoimaan meidän suoritukset.
Melli hyppäsi ensimmäisen radan 130cm korkeudella ja tuntui kyllä super hyvältä verrattuna viime kerran pikkueste treeniin. Hyppäsin suoralla kumikuolaimella ja pääsin istumaan esteiden välissä rehellisesti satulaan ilman että tamma jännittyi turhaan. Pyrin antamaan tammalle riittävästi tilaa esteille menemättä kuitenkaan kaulalle makoilemaan, mutta satumaa sarjalla tein kaikkeni että tamma pääsisi okserinkin ylitse ilman pudotusta, sillä lähetyminen meni pieleen. Kehuin tammaa ketteräksi ja sain koottua ajatuksen seuraavalle sarjalle, joka tultiin nyt okseri pystynä ilman ongelmia. Radan jälkeen olin taas hiukan pihalla, heti kun jotain jännittävää tapahtuu niin jään liikaa soimaamaan itseäni virheestä, vaikka muu rata menikin ihan hyvin. Pidimme hetken taukoa ja päätimme kaikki en kanssa ottaa hieman sarjaa nostaen okseria, jotta saadaan isompia hyppyjä. Criminal ja Huzal hyppäsivät mahtavasti ja saivat käsittääkseni jonkin laiset ennätyksensä ainankin ratsastajien ilmeiden perusteella. Minäkin hyppäsin Mellin korkeudesta eli 150cm ja hieman kauhistelin kuinka voisin hypätä tälläisiä ratoja, mutta Mellin varmuus näkyi ja se tiesi tasan mitä sen pitää tehdä. Viimeisen ratamme hyppäsimme 130-145cm korkeudella, jossa saimme yhden puomin takajaloilla als, kun menin hätäilemään uleevaa kaarretta ja olin liian aikaisin pystyssä tuomassa hyppyä alas. Olin kuitenkin tyytyväinen ja uusin loppuun kohdan, jossa olin tehnyt virheen. Näin molemmille jäi hyvä maku treenistä ja aloimme loppuverrytellä. Päädyimme kolmestaan viellä loppukävelylle maastoon loimiin ja takkeihin kääriytyneenä. Finla seurasi lyhyen maastolenkin mukana onnellisena. Itse olin tyytyväinen ettei tänään tarvitse lähteä erikseen pidemmälle lenkille vaan voi pitää hiukan kevyemmän päivän.
Tallissa Tuikkeen hoitotuokin valmiiksi saaneet tytöt melkein riistivät minulta Mellin ja sanoivat että hoitavat myös sen. Virnistin Pyrylle ja sanoin "Katso nyt miten helppoa", ja marssin rehuvarastoon tekemään Mellille ruuat valmiiksi. Vähensin illan mössö annosta ja valmistin ylimääräisen "liman" tammalle kiitokseksi treenistä ja myöskin auttamaan palautumisessa. Tamma ryysti karsinassa onnellisesti limansa ja samalla loimitin sen ulkokuntoon. Klipattuna se kuivuu super nopeasti ja hyvin loimitettuna tarkenee kyllä ulkona. Mellikin sai jalkaansa lämppärit, soitin Milalle voisiko se napata molemmilta tammoilta pintelit pois jos ne on huonosti niiden tullessa sisään, mutta jos ovat kunnolla niin saisivat olla aamuun asti, koska tulen taas ennen ulos vientiä ratsastamaan Mellillä. Kaikki tammat pääsivät tarhoihinsa iloittelemaan ja Mellin tarhassa alkoikin perinteinen ralli kun Sammy oli joutunut olemaan yksin monta tuntia.
// Tokkiinsa saat Tuiketta estekisoihin lainata! Itse keskityn lähinnä koulukisoihin treenaamiseen tamman kanssa, joten noita estekisoja en pahemmin ehdi kiertelemään sen kanssa... -Mila-
|
|
|
Post by oonapietinen on Mar 8, 2017 10:53:28 GMT 2
8.3.2017 Raitista ulkoilmaaVoiko päivää aloittaa paremmin kun pihalla treenaamisella. Ihana leuto sää ja nouseva aurinko, kun talutin Mellin pihalle kankisuitsissa. Tämän päivän treeni suoritetaan pihalla ja kouluratsastus aiheena. Tamma oli todella pirteä ja enreginen, mutta jaksoi kuitenkin keskittyäkin suorittamiseen, jo alkuverryttelyssä. Kuitenkin kaikkein parhaalta se tuntui loppulaukoissa, kun rentoutui pidemmälle kaulalle ja pärski tyytyväisenä kokoamisharjoitusten jännityksen pois. Sari nappasi onnistuneen kuvan kännykällään ja Pyry nillitti kentänlaidalla jätti tupsu pipo päässään.
c: Oona, sori en jaksanut värittää taustaa ja muutenkin nopee suttaus vanhoihin rajoihin Loppu päivään kuuluikin valtava määrä hevosten liikuttamista, kun auringon noustessa ja ilman lämmetessä alkaa hevosillakin olemaan kevättä rinnassa ja Helena toivonut että kaikki tuntihevosetkin liikkuisivat jotenkin ennen tunteja. Lisäksi ihana Tilli pääsi irroittelemaan mamman kanssa maneesiin, kun tarhat ovat melko jäisiä jo. Pikku varsan kirmailuja oli hauska seurata ja myös Anna-mamma tuntui nauttivan vauhdista. Saime Milan kanssa hetken houkutella Annaa takaisin naruun, kun tämä piehtaroi ja rellesti menemään. Tilli kylläkin väsyi nopeammin ja tuli luoksemme puhisten. Varsa tuntuu sosiaaliselta eikä enään ihan kamalasti stressaa missä äiti menee vaikka pariin otteeseen ottikin spurtit mamin perään, kun äiti esitteli rodeo loikkia toisessa päässä maneesia.
Annan spurttailujen vuoksi Eljas joutui lanailemaan maneesia, koska me tytöt päätettiin että se on nyt tänään miestentyö, vaikka sitä usein itsekin harrastan. Stinan tullessa työvuoroon lähdimme maastoilemaan viimeisillä tuntareilla ja mukaamme lähti myös joukko Milan hälyttäneitä hoitajia. Pääsin testaamaan tänään Riemu-ruunaa maastossa ja muilla oli ainankin hauskaa, kun ruuna päätti napata alamäkilaukat. En uskaltanut kiskoa ruunan päätä ylös, kun pelkäsin sen menettävän tasapainon, joten matkustaen ja tasapainnoillen alamäki ja mäen alla äännekäs toruminen. Suorastaan sikamainen ruuna otti tästä hieman nokkiinsa ja loikkasi ojan yli pellolle. Molemmat jalustimet irtosi, mutta löysin viellä satulan takakaaren mistä sain napattua jalkataipeella kiinni ja päädyin takaisin satulaan. Riemu riemuitsi hangessa, mutta onneksi se sieltä pikkuhiljaa väsyi ja totesin vain päästessäni takaisin hekottavan ryhmän luokse etten ikinä enään lähde nivelkuolaimella tämän hirmun kanssa mihinkään. Viellä paluu matkalla Riemu yritti rynnätä "pelästyessään" lintua, mutta sain sen käännettyä päin Stinan ratsastamaa Bodia, joten se pakeneminen loppui siihen.
Hoidettuamme hevoset menimme toimistoon kahville ja kaakaolle. Itse paikkailin hiertymiä käsissäni. Pahuksen ruuna kun veti nylon ohjat käsistä ja ohja poltti hanskan läpi kättä. No vähän rasvaa ja laastari, niin hyvä siitä tulee. Paikkaillessani itseäni tarkastin samalla tallin ensiaputarvikkeet ja totesin ettei kukaan ole niitä hetkeen tarkastanut. Kirjoitin Milalle listan mitä tarvii ja heitin sen pöytänsä takana istuvalle Milalle. "Nää täytyis laittaa kuntoon", tokaisin naisen ihmetellessä ensin listaa ja sen jälkeen käsiäni. "Riemu oli varsin riemukas", tokaisin hymyillen.
|
|
|
Post by oonapietinen on May 17, 2017 11:33:18 GMT 2
17.5.2017 Purkkiparatiisi tai -helvetti Olen ollut hieman epäaktiivinen päivittämään päiväkirjaani, vaikka tallilla on puuhasteltu melkein kaikki päivät. Mellin kanssa on edistytty kivasti ja päästy valmentautumaan, sekä kilpakentätkin on korkattu. Nyt kuitenkin on aika siistiä tuo talven pörröstynyt ja nuhjaistunut tamma. Aloitin siis aamun pesemällä tamman pariin otteeseen ja käsittelemällä hännän ja harjan hoitoaineella. Hoitoaineet saivat vaikuttaa sen aikaa kun huuhtelin saippuan pois. Kuivatusloimi tamman selkään ja hännän huuhteluun. Kun häntä ja harja oli huuhdeltu kuivasin pyyhkeellä jalat ja hännän, sitten oli show shinen vuoro. Kuorrutin Mellin shinellä, johon tamma hieman kommentoi rullaamalla ylähuulensa. Totesin että joo tämähän on ihan erihajuista kuin edellinen shine. Tässä oli kevyt vadelman tuoksu, no se on ihan hyvä tuoksu mielestäni. Täytyy kesällä seurata alkaako kärpäset ja paarmat viihtyä tamman ympärillä paremmin.
Siirsin tamman käytävälle, jotta pesari vapautuu. Oho ompas siitä lähtenyt karvaa, no toisaalta se oli tarkoituskin. Lakaisin pesarin puhtaaksi ja viellä suihkutin lattiaa hieman, niin saippuajäämät huuhtoutuu pois, eikä lattiasta tule liukasta. Ulkona on alkanut ihanasti jo vihertää, joten lähdin taluttelemaan tammaa pihalle. Samalla kuivattelin itsekin, taitaa tulla kesän ensimmäinen hellepäivä. Ihanaa kun hevosia ei enään loimiteta ja nyt Mellikin saa olla ilman loimea ulkona. Se siitä kuuraamisesta, sillä tammahan menee heti kun irti pääsee piehtaroimaan. No antaa toisen nauttia, se ei kuitenkaan kauaan voi olla ilman loimea, sillä heti kun ötökät ilmestyy on sille puettava itikkaloimi ja huppu. Melli saa järisyttävän helposti paarmoista ja hyttysistäkin paukamia, mitkä kutisee.
Kun tamma oli kuiva laskin sen tarhaan kavereiden kanssa ja vein märän loimen kuivaushuoneeseen. Laitoin päivän ensimmäisen pyykkikoneellisen pyörimään. Nyt pestään talvenloimia varastokuntoon. Ponien loimet mahtuu pyörimään pesukoneessa, mutta esim Mellin paksut toppaloimet ei mahdu mitenkään koneeseen. Viritimmekin Milan kanssa pesupisteen maneesin nurkalle. Iso vanha kylpyamme, vesiletku, painepesuri ja kuormalavoja pesua varten, tämän päivän tehtävä on selvä. Pesin työvuoroni alkuun kuusi toppaloimea, jonka jälkeen kuivatuspaikat ulkona oli täytetty, katkaisin veden ja siirryin mönkijällä takaisin tallille. Mila löytyi rehuhoneesta ihmettelemässä purkkeja, jotka täyttivät yli puolet hyllyistä. "Nuo kaikki ovat muka minun ja tallinhevosten", Mila huokaisi. "No ei auta kuin käydä ne läpi ja yhdistellä. Voisi toki katsoa jos saataisiin syötettyä joitain poiskin. Vitamiini kuurista ei olisi haittaa tuntihevosillekaan, koska nyt ne ovat vaihtaneet karvansa ja sille Paukku-papalle voisi syöttää biotiiniä ja jotain nivelille, jos sulla sattuu olemaan", tokaisin ja tartuin ensimmäiseen hyllyyn. Tyhjensin kaikki purkit ja purnukat kottikärryihin. Lopulta totesin ettei ne edes mahdu niihin ja loput löysivätkin tiensä lattialle. Pyyhin hyllyt ja aloitin purkkien päivittämisen. Hain mustan tussin, jolla kirjoitin päivämäärät kanteen ja mikäli päivämäärä oli mennyt muutamalla kuulla yli merkkasin heti syötettäväksi. Yli vuoden vanhat heitin armotta pois. Painiessani purkkien kanssa oli muut jo ruokkineet tarhaan hevoset, kun en huomannut ajan kulkua. No toisaalta purkit on nyt siististi, niistä on pölyt pyyhitty ja vanhat kärpäsen kakat pois. "Nyt se on valmis. Oho hevoset pitäisi varmaan liikuttaa", tokaisin katsoessani kelloa. Minulla oli kolme tuntia aikaa liikuttaa kolme hevosta. No ruokkis saa odottaa totesin ja nappasin Tupla energia patukan kaapistani.
Ensimmäinen potilaani oli tänään mammalomalta palannut Anna, jonka kunto on viellä nostatuksessa. Se on kuitenkin saanut kivasti lihasta, mutta purkkiparatiisista kekkasin rauta- ja magnesiumlisät tamman ruokintaan kuuriluontoisesti. No tamma varusteisiin ja kentälle. Olen koko aamupäivän kyyhöttänyt sisällä ja en edes huomannut miten hieno päivä on tullut. Keventelin alkuverryttelyä ja totsein että kyllä sitä on vain luovuttava hupparista. Laukatessani t-paita päällä isoa laukka kevyessä istunnassa tunsin sen ihanan kesäviiman käsivarsissani. Anna tuntui omalta mukavalta ja rennolta itseltään. Hyppäsin jumppasarjaa, joka oli jäänyt tunnilta kentälle. Sarja oli koottu puomeista ja kavaleteista niin että se oli hypättävissä molemmista suunnista. Anna hieman kuumui, mutta kierokset pysyivät kuitenkin maltillisessa verryttely vauhdissa. Muutaman pohkeenväistön ja lisättyravi lävistäjän jälkeen siirryinkin jo loppuraveihin. Anna venytti tottuneesti eteen alas. Virkistävästä suihkusta Anna pääsi karsinaan kuivattelemaan ennen tunteja. Toin sille heinäverkon seuraksi, toisaalta tamma oli taas vajonnut omiin oloihinsa tuijottaen katon rajaa. Mielenkiinnosta vilkaisin kohteeseen, mutten havainnut mitään muutakuin ärsyttävän hämähäkinverkon. En viitsi nyt järkyttää tamman haavemaailmaa, vaan poistan hämppiksen kodin vasta huomenna tamman ollessa ulkona haaveilemassa.
Seuraava potilas olikin Randy, jonka kanssa emme hyödyntäneet jumppasarjaa. Se oli ruunalle jo riittävä järkytys kun näki esteet kentällä. Keventelin hyvin pitkään saaden ruunan rentoutumaan ja rauhoittumaan. Voi miten kivalta se Anna tuntui verrattuna tähän aika pommiin. Ulos siirtyminen on saanut Randyn jännittämään, vaikka se ei maastossakaan tuijottele. Mutta kentän aidat ovat selkeästi pelottavampia kuin maneesin seinät. Hyvät vauhdit saimme, kun Wienna ja Tohelo painelivat kentälle aidan alta. Kissa roikutti suussaan todennäiköisesti hiirtä (en ehtinyt arvioida) ja tuntui oikein houkuttelevan Wiennaa peräänsä. Raketit painelivat erisuuntaan kuin minun rakettini. "Perkeleen elukat, pysykää nyt omilla tonteillanne", tokaisin yrittäen pakottaa Randyn ympyrälle. Hetken yhteisen villiintymisen jälkeen ja lukuisan napakan kiskaisun tuloksena yks kaks ruuna suostuikin ympyrälle ja pääsin rauhoittamaan sitä laukkaamaan allani. Istuin niin syvällä satulassa kuin vain pystyin olematta kuitenkaa jäykkä ja mukauduin isoon laukkaan minkä pystyin. Vatsalihakseni alkoivat huutamaan apua, mutta periksi ei anneta. Jatkoin suoraa uraa ja niin kauan laukkasimme ettei Randy saanut syräriä siinä kohdalla mistä kissakoira leikki oli alkanut. Molempiin suuntiin säpsyilemättä ja eihän siihen mennyt kuin noin puolituntia. Nyt alkoi itseäkin vaivata jo niin suuri nestehukka että pakko luovuttaa. Taputuin ruunaa ja aloin kevennellä. Yllätyksekseni ruuna tarjosi eteen alas venyttelyä äänekkäiden pärskähdyksien kera. Huh huh mikä suoritus, taluttaessani ruunaa talliin kuulin onnettoman haukunnan talon suunnalta, jaa Wienna on joutunut arestiin.
Tallin käytävällä oli menossa jonkin asteinen jahtaa kissaa operaatio, joka pelästytti viellä kerran Randy polon. Rauhoittelin ruunaa ja menimme pesukarsinaan huuhtomaan hiet pois. Tohelo paljastui jahtausleikin kohteeksi ja jahtaajina oli Mila, sekä iltavuoroon tulleet Stina ja Markus. "Se pirun katti keksi hauskan keinon päästä karkuun", Markus ähki näyttäen karsinoiden ylärimoja. Oranssi kolli luikerteli jotain suussaan kantaen pitkin kaltereita. Tälä kertaa Annalla oli oikeasti kohde mitä tuijottaa ja niin myös Randyllä. Tosin ruuna rentoutui kuin tajusi mikä se on. Tohelo saatiin lopulta kiipeliin ja alas kaltereiden päältä, ja Mila sai omaisuutensa takaisin. Kolli oli kähveltänyt Milan uudet nahkaiset ratsastushanskat. "Se toi vaihdossa hiekkaisen myyränraadon", Mila tokaisi puhdistaessaan reijitettyjä hanskojaa. "Ai se ei ollutkaan hiiri. Sankarit kävivät kentällä ja aiheuttivat hyvän kaaoksen alun, jos kaaokseen riittää yksi ratsukko", totesin nauraen taputtaen Randyn märkää kaulaa. "Ei riitä kaaokseen, tarvitaan edes nuori suomenhevonen mukaan, eli ehditkö tulla käymään Tossun kyydissä. Menen juuri juoksuttamaan sitä ja sen on niin hyvin tottunut satulaan ja varusteisiin, että voisi käydä kyydissä. Onhan se kohta kolme", Stina selosti vilkaisten Milaan, joka vain heilautti kättään ehkä myöntävästi tai sietten kieltävästi. Vilkaisimme molemmat Markusta. "No minä en sinne kiipeä, saatte keskenänne suorittaa. Tosin voin tuoda Tohelon sinne", mies totesi kantaen kissaa vessaan arestiin. Se on taas kymmenen minuttia toimiston vessassa, kunnes joku heltyy ja laskee sen toimiston puolelle.
Stina meni jo edeltä juoksuttamaan Tossua ja minä hoidin Randyn pois. Pieni nestetankkaus ja banaani naamaan, niin olin taas kuin uusi ihminen. Tossu laukkasi hienoa pyöreää laukkaa, se oli poikkeuksellisen hyvin kehitynyt suomenhevosvarsa. Johtunee ehkä Stinan valmentamisesta, sillä nainen on joka päivä jaksanut tehdä jotain nuorukaisen kanssa. Kun Stina oli valmis, hän talutti Tossun jakkaran viereen. Ensin ihmeteltiin, kun ihminen kasvoi pituutta ja sitten alettiin taputtelemaan satulaa. Tossu ei sanonut mitään painon siirtoihin eikä ääniin selässä. Stina talutti meitä niin että olin yhden jalustimen varassa tamman vasemmalla kyljellä. Taputtelin tammaa kokoajan ja se vain tuumasi että jaa kävellään sitten ympyrä. Jakkaralla laskeuduin takaisin jakkaran päälle ja Stina antoi tammalle namin. Pikku lenkki ilman minua ja taas jakkaralle. Nyt nousin varoen selkään ja laitoin molemmat jalat omille puolilleen. Tamma kääntyi katsomaan oikeaa jalkaani ja sujautin sen huuleen heti porkkanan palan. Ah suomenhevoset ovat niin lahjottavissa. Kävelimme taas pikku lenkin ja hyppäsin varoen jakkaralle alas. Muutaman kerran teimme selkäännousu harjoituksen aina sujauttaen selästä oikealta puolelta namin tamman suuhun. Ainankin se oppi nyt sen, sillä osasi jo odottaa namia. Ainankaan se ei stressaa ratsastajasta mitään. Tämä riitti tällä erää kaksi volttia oli riittävästi ensimmäiselle kerralle.
Kun Tossua aletaan ratsastaa enemmän niin olen kyllä vapaahetoinen, sehän on järkevä nuori hevosen alku. Ehkä ensimmäinen järkevä otus, jonka olen tavannut. Niin helposti luettavissa ja lahjottavissa oleva. Tämän päivän askareet alkoivat olla jo tässä. Infosin Helenaa viestillä Randystä, että on varmaan parempi ottaa vaikka gramaanit mukaan ja tosi kokenut selkään. Vuoro on jo ohi, mutta pitäähän se omakin elukka jotenkin liikuttaa. Aloin jo juonia Stinan pään menoksi suunnitelmtaa, kun Stina paukkasi paikalle. "Moi, kiinnostaisko sua ratsastaa Mellillä tänään. Olit silloin talvella niin suurena apuna, enkä viellä ehtinyt palkita sua kunnolla. Jos suo kiinnostaa niin tamma on käytettävänäsi, tiedän huono palkinto koska itsekin hyödyn siitä. Randy riepotteli niin huolella etten millään enään jaksaisi ratsastaa", hymyilin tytölle. Silmien kiilunta paljasti että taisi kiinnostaa. Näytin Mellin varusteet ja haimme sen yhdessä. Autoin ratsukon alkuun ja jäin seuraamaan hetkeksi. Kaikki sujui kuin rasvattu kuten tavallista Mellin kanssa, joten kävin käätelemässä loimia parkkipaikalla ja tallissa pyysin Stinaa ja Markusta hieman seuraamaan ratsukkoa. Markus oli juuri lähdössä itsekin kentälle, joten lupasi huolhtia ratsukosta. Stina puolestaan lupautui hoitamaan loimet ajallaan sisään. Noniin kello on jo melkein puoli kahdeksan kun hyppään mopon selkään ja lähden porhaltamaan kotiin. Onneksi Finlalla kon ulkotarha jossa saa juoksennella rauhassa, niin ei tarvitse lenkkeilemään eneään lähteä. Taidan laittaa saunan päälle ja mennä sinne hoitamaan kipeitä lihaksiani.
|
|