08.05.2017
Huono päivä?
Nella liikkuu allani ylienergisen energisesti ja loikkii ihmeellisiä pupuloikkia joka suuntaan, eli toisin sanoen on oma itsensä... Olin jo kerran päässyt maistamaan kentän pehmeää pohjaa ja sitä en kyllä haluaisi uudestaan, ei nimittäin ollut kaikkein mieluisin kokemus.
''Nyt perhana käyttäydy!'', karjaisen allani tanssivalle voikolle ponitammalle, joka sittemmin jäsähtää paikoilleen korvat minuun päin kääntyneenä.
Ehdin huokaista syvään ennen kuin meinaan menettää tasapainoni, kun tamma päättää aloittaa saman esityksen uudestaan.
Ei tästä taida tulla helvettiäkään tänään... Ajattelen itsekseni samalla, kun Mila pysähtyy virnuileva ilme kasvoillaan kentän laidalle.
''Ei se nyt noin kamalaa voi olla?'', nainen heittää lauseen ilmoille ihan kiusallaan, mutta minua se ei juuri nyt naurata yhtään.
''Kyllä se vaan nyt on'', vastaan ärtyneesti vilkaisten naiselle. ''Tää kaakki ei kuuntele yhtään mitään mitenkään!''
''Kyllä sä sen kans pärjäät.'', nainen tokaisee ja poistuu paikalta.
Argh, olipas tuoki arvattavissa... Poistuu paikalta, ku apua tarvittais.Päädyn hetken vielä tapeltuani ponin kanssa antaa tuon laukata muutaman kierroksen verran löysällä ohjalla ja lopettaa sitten. Poni selvästi nauttii siitä, että sai ratsastajansa, eli tässä tapauksessa minut luovuttamaan ja heittää muutamat pukitukset silkasta ilosta.
Taluttaessani Nellaa talliin ohitseni pyyhältää musta hiuksinen nuori mies, joka ilmeisesti oli vaahterapolun yksi uusista hoitajista. Jos oikein muistan tai kuulin sivukorvalla niin hän oli aijemmin esittäytynty Aaroniksi.
Yksityispuollella on vain Jannica, joka hoitaa Vaahtiksen entistä asukkia, joka nykyään oli naisen oma ja saapunut vasta takaisin Vaahterapolun asukiksi.
''Ei tainnu olla vuoden paras ratsastus, jos osaan tulkita oikeen?'', nainen tokaisee kysyvästi ystävällisellä äänellään.
''Ei ollut ei, päädyin maistamaan kentän pohjaakin kertaalleen.''
Löysään ponin mustan satulavyön ja nostan satulan käytävän puolelle odottamaan. Avaan suitsien soljet ja pujoitan suitset pois tamman sirosta päästä. Huokaisen syvään samalla, kun harjaan tuota vieressäni seisovaa nelijalkaista pölyharjalla miettiessäni äskeistä ratsastusta, joka varmaan oli valehtelematta huonoin vuoteen. Vaihdan välillä harjan kumisukaan ja taas takaisin pölyharjaan, koska ponistani lähtee yllättävän paljon irtokarvoja näin keväällä, vaikka se olikin koko talven klipattuna.
''Voisit sä opetella nää käytöstavat myös ratsastastaessa?'', kysäisen ponilta, joka tuijottaa minua suloisella ilmeellä seisoen kiltisti paikallaan ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Voisin lähes sanoa varmaksi, että jos ponitammat osaisivat puhua Nella sanoisi juuri nyt, että
''en todellakaan voi, koska ratsastajia on kiva kiusata!'', naurahdan jopa pienesti ääneen tuolle ajatukselleni samalla rapsuttaessani ponin vaaleaa kaulaa.
Talutan Nellan loimitettuna ulos, jossa muille jo jaetaan päiväheiniä ja sillä samaisella sekunnilla, kun poni tuon tajuaa meinaa se ottaa jalat alleen ja sännätä heiniä jakavan Minkan luokse ja jyrätä minut kumoon, mutta onnekseni näin ei kuitenkaan pääse tapahtumaan vaan saan tarrauduttua ponin riimunnaruun tiukemmin ja estettyä tamman pakoyrityksen ja selviämme ehjinä Nellan tarhalle, jossa Venna ja Patron molemmat tervehtivät ponia iloisesti hörähtämällä. Ponin vapautettuani tarhaan heitän noille kaikille kolmelle niiden omat heinät ja talsin tallin kautta jälkeni siivoten taukohuoneeseen siinä toivossa, että siellä joku olisi minulle juttuseuraksi vielä noin puoleksitoista tunniksi.
457 sanaa