|
Post by Mila on Nov 22, 2016 13:20:50 GMT 2
Sara omistaa Hyen ja Sipin
|
|
|
Post by Sara on Dec 31, 2016 14:56:35 GMT 2
31.12 – Se päivä, kun koko vuosi (joulukuu) kelataan taaksepäin
Joulukuu on ollut kaikin puolin hyvin vilkasta aikaa, joten vuosikatsauksen sijasta otetaan pikakatsaus tähän kisarikkaaseen joulukuuhun!
4.12 Aloitin hoitamaan tuota ilkikurista russiruunaa, jonka kanssa nyt ei ole aivan putkeen mennyt, jos kisatuloksia katsellaan. Vain yhdestä luokasta on tullut toinen sija koko joulukuun aikana, ja kuitenkin olen kisannut jopa kolmessatoista luokassa tässä kuussa. Muista luokista olen saanut sijoituksia alle puolenvälin, mutta nyt täytyy vain harjoitella ahkerammin, sillä tästä on suunta vain ylöspäin! Tässä kuussa olen Goljatin kanssa treenaillut kisoihin, mutta olen halunnut muistaa myös ottaa rennommin ja olemmekin nauttineet monena päivänä mm. pitkistä maastolenkeistä hyvässä seurassa, sekä hauskoista irtojuoksutushetkistä maneesissa ja kentällä.
11.12 Lähdimme Nellan kanssa hakemaan häneltä ponia minulle Vaahterapolkuun ylläpitoon, mutta saavuimmekin takaisin kahden kanssa. Ja älkää edes kysykö, miten siinä niin kävi… Mukaan lähtivät siis Hye sekä Sippi ja tuohon ensimmäiseksi mainittuun sain alkaa tutustumaan jo viikkoa aikaisemmin, kun silloin jo sovimme Nellan kanssa ylläpitoasiat pakettiin. Hyen kanssa meillä on kotitallilla sujunut todella hyvin, Nellan mukaan yllättävänkin hyvin, ongelmista on selvitty kunnialla ja eteenpäin ollaan puksutettu. Mutta ensimmäiset kisat menivät niin persiilleen tamman ja lopulta minunkin hermostuneisuuden vuoksi, että pelkäsin jo tehneeni suuren virheen aloittaessani kisaamisen Hyen kanssa jo silloin. Mutta seuraavat kisat menivätkin sitten jo huomattavasti paremmin, joten hyvillä mielin ollaan nyt jatkettu treenailuja eteenpäin. Sipin kanssa olen aloitellut varovaisemmin, ja kisailut ovat menneet ihan hyvin tähän mennessä. Sijoitukset ovat olleet keskivertohyviä ja olemme kumpikin tamman kanssa tyytyväisenä ja hyvillä mielin treenailleet ja juttumme on toiminut hyvin, vaikka toista ehdinkin jo pelätä. Ja näiden ylläpitotammojenikin kanssa olemme muistaneet ottaa myös pipoa löysemmälle ja mussutettu herkkuja karsinan pohjalla joulun alla. Pieni laiskottelu ei treenin keskellä satuta ketään!
Ja tosiaankin, olen aina sanonut, että en tule ikinä omistamaan tammaa, sillä niiden luonne ei mene ikinä yksiin oman luonteeni kanssa. Mutta tässä sitä ollaan, kahden tamman ihmisenä eikä loppua näy. Ainoa lohduttava puoli tässähän on se, etten virallisesti omista noita naaraspuolisia eläimiä, vaan olen niiden ylläpitäjä. Joten en siis mene ristiin sanomani kanssa. Mutta juu mitä selittelemään, noiden kahden mielenkiintoisen tamman ja yhden ruunan rupsukan kanssa pitäisi nyt tulla toimeen ja päästä etenemään elämässä eteenpäin ehjinä ja onnellisina. Siinä hyvä tavoite ensi vuodelle! Ja vaikka viime uutena vuotena luettelin tänne hirveän listan tavoitteita, en tällä kertaa halua muuta kuin kehittyä täällä virtuaalimaailmassa.
Iso kiitos kaikille teille Vaahtislaisille tästä ihanasta ja opettavaisesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä siistimpi! <3
Kisatulokset koko vuodelta (oikeastaan vain joulukuulta, koska aikaisemmin tänä vuonna ei ole tullut kilpailtua): [ päivä/kilpailu/paikka/laji/ratsu/luokat/sijoitukset ]
GOLJAT
2.12/RKM-1. osakilpailu/Vaahterapolku/koulu&este/Goljat/HeB, 70cm/ 8/19, 13/20 11.12/RKM-2. osakilpailu/Yläkokko/koulu&este/Goljat/HeB, 70cm/ 7/19, 20/20 14.12/Porrastetut Kouluratsastuskilpailut/Vaahterapolku/koulu/Goljat/KN-Special,aluetaso,vt.1, Helppo B,aluetaso,vt.1/ 10/17, 8/13 21.12/Joulukisat/Vaahterapolku/koulu&hankilaukka&hiihtoratsastus/Goljat/HeC, HeB, hiihtorats.:ponit/ 7/7, 10/10, 3/4 22.12/RKM-3. osakilpailu/Seppele/koulu&este/Goljat/HeB, 70cm/ 2/19, 14/20 31.12/RKM-4. osakilpailu/Metsälampi/koulu&este/HeB, 70cm/ 14/19, 7/21
HYE 14.12/Porrastetut Kouluratsastuskilpailut/Vaahterapolku/koulu/Hye/Helppo B,seurataso,vt.0/ 17/20 21.12/Joulukisat/Vaahterapolku/koulu&hankilaukka&hiihtoratsastus/Hye/HeB, HeA, hankilaukat/ 4/10, 7/10, 1/4
SIPPI
21.12/Joulukisat/Vaahterapolku/koulu&hankilaukka&hiihtoratsastus/Sippi/HeC, hiihtorats.:hevoset, hankilaukat/ 3/7, 3/6, 5/10 25.12/Villit Esteratsastuskisat/Vaahterapolku/este/Sippi/luokka 1. eli puomikavaletti/ 2/4
Sara & kaksitoistakavioinen sakki, 1HM & 0p. (488 sanaa) //tämmönen tönkkö, mut sietäkää se, onhan vuoden viimonen päivä!
|
|
|
Post by Sara on Jan 4, 2017 21:36:16 GMT 2
1.1 – Se päivä, kun kisaaminen on vauhdissaan (Vaahterapolun kouluratsastuskilpailut)
- Ja tuon jälkeen keskihalkaisijalle, josta sitten pitäisi ravata… kertaan aamulla tallikäytävällä tulevia ratojani kahdettakymmenettä kertaa, vaikka kaikki kolme ratsuani ovat vailla kuntoon laittoa. Onneksi niiden ympärillä hyörii tehokas pikkusiskoni Linda, joka saa ne hetkessä tiptop kuntoon. - Helppo C-radan ratsastajat voisivat lähteä pikkuhiljaa lämmittelemään! joku huutaa tallin ovelta ja katsahdan Lindaa paniikissa, eihän me olla läheskään valmiita! - Sipilä on jo valmiina ja Goljatti on vaan vailla suitsia, otahan nyt tää sun eka ratsu ja lähe menee, Linda huokaisee ja nauraa ilmeelleni, koska luulin olevamme myöhässä pahastikin. - Kiitti systeri. Ja mikä hiton Sipilä? kyseenalaistan nauraen Lindan keksimän lempinimen Sippi-raukalle. - Lähe jo menee, kohta sä oot oikeestikkin myöhässä, Linda nauraa. Näytän sisarukselleni kieltä, jonka jälkeen lähden raahaamaan nyrpeän näköistä ylläpitoitammaani kentälle päin.
- Ei saatana, mä en saa tähän mitään kontrollia! kiroan hermostuneena Sippiä verkatessani Lindalle, joka kävelyttää Goljattia vieressäni. Miksi juuri nyt tamma on haluton sekä tahmea, ja miksi juuri nyt en osaa ratsastaa sitä? - Yritä vielä ottaa tossa ympyrällä… - Seuraavana Sara Wermundsen ja Petäjävaaran Unisieppari, kuuluu kuulutus maneesista. - Ei hitto, nyt sitä mennään. - Teet vaan parhaasi, muista että oot vaan hakemassa sen kanssa kokemusta täältä! Linda huutaa perääni rohkaisevasti. Valitettavasti nuo sanat eivät rohkaise minua piirun vertaakaan ja rata menee, noh sijoitus puhukoot puolestaan. 13/13.
- Hei, ei voi mitään, aina ei voi onnistua! Mut nyt unohdat ees hetkeksi ton edellisen epäonnistumisen ja keskityt täysillä Goljattiin ja seuraavaan suoritukseen. Eiks nii? Linda jatkaa rohkaisuaan. Olen kyllä onnekas, kun minulla on näin kannustava kisahoitaja messissä. - Joo, niinhän se on tehtävä.
Goljat tuntuu verkassa myöskin vähän huonolta ja tuntuu, etten osaisi edes istua sen selässä kunnolla. Radalle mentäessä se tuntuu aivan samalta kuin kaikissa RKM-kisoissakin, laahustavalta, mutta toisaalta myös tottelevaiselta. Sijoituimme jo tutuksi tulleelle sijalle, 10/13.
- Ei perhana, nyt alkaa menemään luotto omaan ratsastukseen ja taitoihin, puuskahdan Lindalle radan jälkeen. - Sulla on vielä neljä rataa ratsastamatta, joten nyt ei oo oikea aika luovuttaa! Linda puuskahtaa minulle takaisin. Vetäydymme takaisin talliin valmistelemaan hevosia uutta luokkaa varten ja nyt liittyisi mukaan myös Hye. Hetken aikaa tallissa oltuamme alamme tekemään lähtöä takaisin kentän luokse. - Nyt on Hymppiskin valmis, mennään vaan! Linda tarraa Goljatin naruun, kun taas minä talutan kummankin tamman mukanani vielä tyhjälle kentälle. Kauaa minun ei kuitenkaan tarvitse kahta tammaa käsissäni pitää, sillä Helena saapuu hätiin ja nappaa Hyen käsiinsä ja lähtee taluttamaan sitä täyden kentän ulkopuolelle. Linda jatkaa Goljatin lihasten lämpimänä pitoa ja minä puolestani nappaan Sipin alleni ja lähden kokeilemaan uudelleen, että toimisiko meidän yhteistyö tällä kertaa.
No ei toiminut. Verkassa tamma meni samalla tyylillä kuin viimeksikin, mutta rata ei mennyt tällä kertaa yhtä huonosti. Emme uudelleen jääneet viimeisiksi, vaan tällä kertaa saavutimme sijan 12/19.
Mutta kauaa en ehtinyt uutta huonoa sijoitusta surkutella, sillä suoraan radalta pois tullessani alleni vaihtui Goljat, kun taas Helena otti Sipin hoiviinsa. Lämmittelyssä osasin jo heti varautua huonoon ja laamamaiseen Goljattiin, mutta nyt allani kauniissa muodossa pyöreänä ravaakin poni, joka ihan äskettäin vielä oli laiska, jalkojaan laahaava kopukka. Lindakin seuraa menoamme suu ammollaan ja tsemppaa vielä iloisesti tulevaa Helppo B-rataa varten.
Rata meni hyvin, muutamia pieniä virheitä kuitenkin sattui, mutta silti saimme todella hyvän sijoituksen, 5/19! Onnellisena taputan ratsuani onnistuneen radan jälkeen ja ponikin vaikuttaa tyytyväiseltä. - No niin, vihdoin saitte hyvän radan sekä ansaitsemanne sijoituksen! Linda hymyilee ottaessaan väsynyttä, mutta edelleen veikeää ponia vastaan. - Huhhuh, oon niin tyytyväinen siihen! annan vielä viimeiset rapsutukset sen ryntäille, jonka jälkeen minun on alettava ratsastaa Hyetä, sillä se on vielä menossa HeB-luokkaan, jonka jälkeen osallistuisimme sen kanssa vielä HeA-luokkaan.
Hye tuntuu lämmittelyssä kivalle, se on sopivan pirteä ja kuulolla, joten uskallan toivoa hyvää menestystä meille. Ja rata meneekin hyvin…
Kunnes löydän itseni maneesin pohjalta makaamasta käsivarttani pidellen. En itse tajunnut siinä hötäkässä kuin sen, että takamukseni irtosi satulasta ja sitten oli menoa. Mutta kuulemma Hye oli pelästynyt yhtäkkiä katsomossa riehumaan ruvennutta koiraa ja veti komeat pukkihypyt nopean käännöksen perään. Jo käännöksessä tasapainoni alkoi järkkymään, mutta ilman pukkihyppyjä olisin kyllä saanut ponin hallintaani. Mutta, pukeissa minä sitten lensin tilastotammani kaulalle, joka sitten katapulttasi minut kaulansa rivakalla nyökkäysliikkeellään ja lensin kuin Nykäsen Matti, tosin volteilla, maneesin hiekkaan. Viimeinen sijahan siitä tuli ja hiukanhan se ärsytti, kun vihdoinkin poni oli tuntunut herkältä ja yhteistyöhaluiselta.
Mutta pienen breikin jälkeen alkaa meille viimeinen luokka, Helppo A, johon osallistun vain ja ainoastaan Hyellä. Radalla yhteistyömme toimii vieläkin ja liihottelemme sen läpi hetkessä, miltein virheettä. Ja pian meidät kuulutettiinkin palkintojenjakoon, saimme ykkössijan (1/15)! Kunniakierroksella hymyilen kuin Naantalin aurinko ja ponikin riemastuu yllättävästä laukkapyrähdyksestä ja esittelee pienempimuotoiset pukit yleisölle pörheänä.
Myöhemmin, ponit hoidettuamme ja lellitettyämme herkuilla istahdamme Lindan kanssa tyhjään taukohuoneeseen hengähtämään. - Huhhuh mikä päivä, menoa on riittänyt! Linda huokaisee. - Hei kiitos tästä päivästä, sä olit suurena apuna! Tarjoon sit vaikka kaljat ku täytät kahdeksantoista. - No voi kiitos, eihän siihen oo ku se kaks vuotta! - Ole hyvä, sisko rakas!
Sara & kaksitoistakavioinen sakki, 2HM & 0,5p. (816 sanaa)
|
|
|
Post by Sara on Mar 15, 2017 23:14:24 GMT 2
ma 27.2 - Eteenpäin elämässä
Astun tallista kirpsakkaan pakkaseen ja kävelen hiekotettua tietä pitkin tarhoille ja nappaan kummankin ylläpitotammani mukaani auringonpaisteen lämmittäessä selkääni. Tallissa varustan Hyen ja talutan sen tyhjää täynnä olevaan maneesiin. Ponia talutellessani kannan puomeja pitkin poikin maneesia ja hyppään satulaan. Aloitan treenaamalla koulua, Hye tuntuu miellyttävältä ratsastaa ja malttaa keskittyä, kun saamme täyden rauhan näin kahdestaan ollessamme. Vaihdot ja väistöt sujuvat kuin tanssi ja päätän antaa tammalle välikäyntien ajaksi vapaampaa ohjaa. Maneesissa kuuluu vain satulan tasainen narina ja Hyen satunnaiset äänähdykset. Hye harppoo reippaasti eteenpäin sivuja pitkin ja nostan laukan, jonka jälkeen aloitan puomityöskentelyn vaihtelevilla askellajeilla. Hye alkaa loppua kohden jo hieman väsyä, joten päätän lopettaa hyvään kohtaan. Taputan ratsuani kaulalle ja talutan sen takaisin talliin. Saatuani Hyen kuivattua ja hoidettua vaihdan tilastoponin Suomenhevoseen. Sippi vaikuttaa jo heti karsinassa hieman vastenhakoiselta, mutta lähden päättäväisenä takaisin kohti maneesia, joka on vieläkin tyhjä. Kaikki ovat arkipäivisin koulussa tai töissä, joten tämä on parasta talleiluaikaa, jos haluaa touhuta ihan omassa rauhassa. Sípin kanssa kannan maneesiin unohtuneet puomit takaisin paikoilleen ja aloitan lämmittelytyöskentelyn, sillä tänään hankalalta vaikuttava Sippi vaatii sellaisen pidennettynä versiona. Pikkuhiljaa rautakangelta tuntuva suomiputte alkaa taipua ja rentoutua volttien ja taivutuksien avulla. Käynnistä siirryttäessä raviin tamma jäykistyy taas hieman, mutta sulaa sitten pikkuhiljaa takaisin rennoksi ja mukavemmin ratsastettavaan muotoon. Laukkatyöskentelyssä Sippi on malttamaton, eikä jaksaisi treenata sitten yhtään. Hopeanvoikko viskoo päätään ja soittaa mielipiteensä hyvin vahvasti tekemällä pikkupukkeja laukanvaihtojen ja -nostojen lomaan. Saatuani pukittelua kitkettyä aloitan loppuverryttelyn ja suuntaan sen jälkeen taas takaisin talliin.
Kummankin hevosen seisoessa omissa tarhoissaan henkäisen ja jään seisoskelemaa paikoilleni nipistelevään, mutta aurinkoiseen pakkaseen. Nyt jos olisi viime viikko, hoitaisin vielä hoitohevoseni. Mutta nyt minulla ei ole sellaista. "Kun Suomen valtiokin leikkaa milloin mistäkin enemmän tai vähemmän tärkeästä, oli minunkin nyt aika. Luovuin Goljatin hoitajuudesta päättäen antaa kaikki aikani ja voimani kahdelle ylläpitotammalleni." Näin selitin asian minun ja hevosteni hoitopäiväkirjalle. Tehty on tehty ja parempi näin. On tehtävä vaikeitakin päätöksiä, jotta pääsee elämässä paremmin eteenpäin. Ja onneksi voin milloin tahansa kysyä Milalta lupaa Goljatilla ratsastukseen ja palata entiseen.
Katselen vielä hetken tarhassa rauhallisesti käyskentelevää russruunaa, jonka jälkeen palaan talliin ja käperryn taukohuoneen punaiselle sohvalle viltin alle valtava teekuppi kätösissäni täynnä kuumaa, taivaallista teetä.
Sara & kaksitoistakavioinen kahdeksankavioinen sakki, 3HM & 0,5p. (alle 600 sanaa) //täsä tämä viime kuun vuokranen
|
|