|
Post by Inna on Oct 8, 2016 19:32:36 GMT 2
1. Alkuverryttelyissä ravi-käynti siirtymisissä ratsuni.....? Hyrrä testaili minua heti alkuun antaisinko sen luistaa siirtymisissä. Tein puokille kuitenkin selväksi heti alkuun, että tänään mentäisiin eteenpäin eikä vain meinattaisi. 2. Helena syynäsi ratsastajien istuntaa tarkkaan. Mistä sait moitteita? Niistä perusasioista, joista Helena aina jaksaa murmuttaa. Kantapäät alas ja istunta suoraksi. 3. Väistöharjoituksissa minulta ja ratsultani onnistui erityisesti...? Alkutahmeuden jälkeen sain ruunan hyvin väistämään suoraan ja myös väistämään sulun elkein. 4. Laukkaharjoituksissa ongelmia tuotti...? Hyrrän alkuun tahmea laukka, jonka sain tehdä töitä ihan hikihatussa. 5. Oliko ratsusi tunnilla laiskajaakkona vai pirteänä? Miten se käyttäytyi? Hyrrä käyttäytyi koko tunnin hyvin, mutta alkuun testaili antaisinko sen luistaa hommista, olinhan ruunan selässä ensimmäistä kertaa. Jouduin alkuun kyllä hakemaan miten ruuna toimi, mutta koko tunnin Hyrrä toimi enemmän pirteänä kuin laiskajaakkona. 6. Loppuun hypättiin parit miniesteet, miten meni? Hypyt eivät tuottaneet ongelmia. 7. Loppuverryttelyissä fiilikseni olivat..? Hyvät ja ehdottomasti haluaisin kammeta itseni uudelleen Hyrrän selkään!
Ens kerralla onkin si Tollon vuoro
|
|
|
Post by Mila on Oct 26, 2016 14:54:49 GMT 2
8.TUNTI - Seuraa johtajaa-tunti maneesissa
Emily - Rino € Rasmus - Villa Jannica - Osmo € Inna - Tollo
Tänään oli ns. leikkitunti kyseessä. Valkoinen kakkakerros oli pihamaan täyttänyt, joten oltiin maneesin suojissa. Jokainen saa vuorollaan olla se "johtaja" tässä leikissä... Eli mennään niin kuin vuorossa oleva johtajakin tekee. Saatte jokainen itse keksiä tekemiset siellä ratsujenne selässä ja muiden tulee tehdä esimerkin mukaan tehtävät.
Kertokaapa omin sanoin, mitä touhusitte.
Maksuja tuttuun tapaan viikon sisään (31.10.) ja ekana maksanut saa valita ensi viikon ratsun itselleen.
|
|
|
Post by jannica on Oct 27, 2016 0:01:24 GMT 2
Olin varustanut Osmon tunnille hyvissä ajoin. Päätin uskaltautua tunnille ilman satulaa. Omatoimisen verryttelyn jälkeen aloimme ratsastaa opettajan ohjeen mukaisesti mitä sieltä sitten milloinkin tuli. Esimerkiksi, jos hän sanoi että "voltti" niin kaikki tekivät voltin siinä kohdalla missä sattuivat olemaan. Käskytysjonossa seuraavana oli pysähdyksiä, siirtymisiä ja pohkeenväistöä. Sitten aloiteltiin varsinainen leikkiosio. Ensimmäisenä menimme maa-meri-laivaa sekä peiliä, joka kuului suosikkileikkeihini ja tuntui olevan myöskin Osmon lempileikki, koska se osasi hiipiä hiiren hiljaa toisten takaa. Sitten otimme leikkimielisen käynti-ravi-laukka kilpailun maneesin toiseen päähän eri askellajeissa. Käyntikilpailun taisi voittaa Emily Rinolla, ravikilpailun minä ja Osmo ja laukkakilpailun voiton vei kaikkien yllätykseksi Inna Tollolla, koska vaikka nainen hissutteli maaliin rauhallista laukkaa, olivat toiset jo pudonneet aikaa kyydistä. Opettajan kammettua kaikki takaisin selkään oli viimeisenä vuorossa tunnilla seuraa johtajaa, joka oli myös melko hauskaa. Meidän vuoromme koittaessa menin Osmolla etunenässä ensin yhden pitkän sivun sulkutaivutusta, yhden lyhyen sivun pysähdyksiä, toisen pitkän sivun avotaivutusta ja toisella lyhyellä sivulla teimme takaosakäännöksen toisten seuratessa parhaansa mukaan perässä. Olin oikein tyytyväinen Osmoon, joka meni loppuraveissa oikein hienossa peräänannossa jopa kolmikaarista kiemurauraa! ------------------------------ Ens tunnille haluisin Villan
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2016 23:22:00 GMT 2
Mä olin myöhässä. Aika hiton myössä, joten mun pitin juoksennella pitkin Vaahterapolkua, hakea Rino tarhoilta, laittaa se kuntoon ja juosta sen kanssa sitten maneesiin, jossa muut jo oli. Pahoittelin hirmuisesti myöhästymistäni ja verkkasin 175cm korkusen puokin siihen kuosiin, että pystyttiin aloittamaan sen kanssa tunti.
Mä en edes tiennyt, että tänään oli leikkitunti ja kun kuulin, että me saadaan olla vuoron perään "johtajia", niin menin pieneen paniikkiin, koska en todellakaan tiennyt, että mitä mä muilla teetän. Lopulta minun vuoron tullessa, pistin porukan tekemään perus pohkeenväistöö, siirtymisiä, voltteja ja vähän sitä sun tätä.
Rino oli tunnin aikana todella herkkä, mutta siltikin mukavan yhteistyöhaluinen ja kuuliainen tapaus. Se tuntu tosi hyvältä vaikka alussa olikin pientä alkukankeutta meidän välillä. Loppua kohden yhteistyö sujui loistavasti.
Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Mila on Nov 1, 2016 19:17:08 GMT 2
9. TUNTI - Kouluakoulua maneesissa
Jannica - Villa € Emily - Hermione
Jannica & Villa Teidän yhteistyö pelasi tuttuun tapaan hienosti. Hieman oli ongelmia taivutuksissa sekä laukan ylläpidossa, mutta muuten Helena ei pahemmin motkottamista teidän työskentelystä löytänyt.
Emily & Hermione Hermione ei ole ehkä se mikään maailman paras koulumopo (vielä), mutta hienosti sait nuoren tamman työskentelemään! Siirtymisissä oli hieman hätiköintiä havaittavissa eikä pohkeenväistökään ihan mallikkaasti mennyt, mutta suorituksenne kyllä parani kerta toisensa jälkeen.
Maksuja 7.11. mennessä. Ekana maksanut saa edelleen valita sen ratsun ensi viikolle. Ja ideoita ensi viikolle otetaan vastaan.
|
|
|
Post by jannica on Nov 2, 2016 19:08:21 GMT 2
Harmittelin kotona miten ehtisin vakiotunnille suoraan koulusta koulun loppuessa kahdelta, laitoin kuitenkin Milalle rohkeasti viestiä, etten ehtisi Villaa kuntoon pistämään. Vastaus tärisi melko pian puhelimeeni "no problem, Stina laittaa kuntoon". Hymyillen siirryin viimeiselle tunnille ja suuntasin sitten suoraan tallille. Aurinko paistoi, mutta sää oli todella kolean kylmä, nollan tuntumissa ja kylmä viima voimisti näkemystäni reilusti. Saavuin tuulesta huolimatta ehjin nahoin tallille ja menin hakemaan valmiiksi laitetun Villan kiittäen paljon Stinaa. Onneksi olin ehtinyt koulussa vaihtaa vaatteet, joten siihen ei tuhraantunut työntekijän kallista aikaa. Talutin tamman maneesille, johon se seurasi minua mukisematta. Ei sekään varmasti halunnut kentälle tarpomaan, onneksi kenttä sentään oli lanattu, joten kyllä siellä olisi kyennyt jotakin tekemään vesisateista huolimatta. Ensilumikin oli eilen sadellut, mutta eihän siitä mitään maahan jäänyt kuitenkaan näillä keleillä vielä. Lähestyvä talvi ja joulun tuntu kuitenkin tuntuivat nostavan mielialaa kummasti ja niin saapastelimme letkassa maneesiin aloittelemaan marraskuun ensimmäistä vakkarituntiamme. Seurakseni olin tunnille saanut Emilyn ja päätin ottaa kaiken irti kaksituistunnistamme, joka oli vakkariryhmässä harvinaista herkkua. Myös Helena oli näkynyt panostavan tähän tuntiin erityisesti, koska saimme mahdollisuuden suorittaa ratsastusmerkin niin halutessa.
Talutin tamman kaartoon ja kiristin vyön. Sitten kävelimme muutamia kierroksia ennen kuin Helena ennätti paikalle ja kiristin vyötä vielä kerran. Aloittelimme heti kertaamaan rataa ja teimme mielikuvitusharjoituksena sen kertaalleen niin, että molemmat saivat selostaa radan Helenan tarkastaessa silmä kovana paperilta sen menevän oikein. Minulla meni hyvin, myös Emily muisti radan joten kuten. Itsenäisen verryttelyn jälkeen pääsimme ratsastamaan rataa käytännössä. Emily sai aloittaa Hermionen kanssa. Heillä meni erittäin hyvin siihen nähden, ettei Hermione mikään ykköstason kouluheppa vielä ollut ollenkaan. Siirtymisissä tamma oli vähän hätäinen, samoin pohkeenväistössä, etenkin kun menimme sitä loppuun ravissa ja tamma halusi oikoa uralle. Meillä meni Villan kanssa tietenkin hyvin, olimmehan treenanneet jo monet kerrat tätä koulurataa sen kanssa. Taivutukset tuottivat alkuun vähäsen ongelmia, mutta selitin sen johtuvan siitä, että Villa tarvitsi jo näin kylmällä pidemmän ajan verryttelyyn. Mentyämme ravijuttuja vielä vartin verran tamma alkoikin taivutustehtävissä mennä paljon paremmin, vaikkakin vasemmalle se ei kyllä ollut yhtä toimiva kuin ennen. Ympyrällä Villa ei myöskään olisi jaksanut joka kerta ylläpitää laukkaa, vaan jouduin etenkin vasemmassa kierroksessa tukemaan pohkeella ja ulko-ohjalla melkoisesti että homma pysyi kasassa. Olin kuitenkin tyytyväinen lopulliseen rataan ja se meni erittäin hienosti. Helena vielä kehui, että jos suoritus olisi arvioitu kisaprosentein, olisimme kumpainenkin saaneet yli 60! Käveltyämme loppukäynnit maastossa Emilyn kanssa talutin tamman karsinaan ja riisuin siellä varusteet. Sitten harjailin neitiä ja heitit hyvästit Emilylle ennen lähtöä.
---------------- Ensi kerralle toiveissa maastotunti ja ratsuksi Eetu :DD
|
|
|
Post by Rasmus on Nov 6, 2016 11:15:04 GMT 2
Apua tämä unohtui ihan kokonaan, mutta kirjoitin nyt kuitenkin!! Tuun joulukuussa sitten kyselemään pääsisikö takaisin haha
8. tunti, seuraa johtajaa Mä en ollut mikään leikkisä ihminen enkä varmaan eläissäni ollut ratsastanut leikkitunnilla. Enkä mä myöskään ollut koskaan istunut australianhevosen selässä, ennen kuin kiipesin maneesissa symppiksen oloisen Villan satulaan. Paljon ensimmäisiä kertoja siis koettiin mun osalta tämän tunnin aikana.
Ja vaikka mä vähän epäileväinen olinkin, niin tunti osoittautui kyllä ihan hauskaksi. Tehtävät eivät olleet mitään ihan älyttömiä vaan pelasimme lähinnä joitain peruspelejä (kyllä, peilin ja maa-meri-laivan mäkin osasin, olin kai kuitenkin joskus ollut tavallinen lapsi) ja sitten koulujuttuja. Emily esimerkiksi laittoi meidät tekemään ihan vain väistöjä ja siirtymisiä, mistä mun sisäinen kouluratsastajani nautti kovasti. Villa oli ehkä maailman kiltein hevonen ja teki tasan tarkkaan kaiken, mitä keksin siltä pyytää. Niinpä me johtajina ollessamme otimme pieniä pätkiä avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin ja hevonen kulki kuin juna. Villa oli kyllä todellinen itsetunnonkohottaja hevoseksi - sen selässä jopa mä tunsin oloni ihan riittävän hyväksi ratsastajaksi.
|
|
|
Post by Mila on Nov 15, 2016 12:53:07 GMT 2
10.TUNTI - Maastossa revittelyäosallistujatJannica - Eetu Helena - Huttu Pakkasta -2, hetkittäistä lumisadetta Saatiin tänään Jannican kanssa lähteä kahdestaan maastoilemaan vakkariryhmän kutistuttua yhteen henkilöön. "Saas nähdä, tuleeko ennen joulutaukoa muita tähän ryhmään vai vedetäänkö loppuun asti kahdestaan", tuumasin Jannicalle Hutun selästä. Lähdimme liikkeelle rauhallista käyntiä ja Eetukin näytti kerrankin käyttäytyvän hienosti. Otimme ravipätkiä aina silloin tällöin ja pellolla päästimme "pedot irti", eli lähdimme laukkailemaan sinne tänne ja tuonne ihan silkasta laukkaamisen riemusta. Kotia tullessa ei hevosetkaan jaksaneet temppuilla, ilmeisesti lumessa laukkaaminen oli vienyt herroilta energiat. Mukava oli reissu. Tämäkin saattoi olla viimeinen maastoreissu Vaahterapolun metsiköissä Eetulle...
Maksa 21. mennessä. Ja saat taas päättää, kenet tunnille otat.
|
|
|
Post by jannica on Nov 15, 2016 21:54:37 GMT 2
Olin aivan erityisen innoissani tämän viikon tunnista, jolla pääsin tutustumaan Eetuun kunnolla. Olin kyllä muutaman kerran mennyt Eetulla tunnilla, mutta viime kerrasta oli kyllä jo tovi. Oli hienoa päästä maastoilemaan Helenan kanssa kahdestaan, etenkin kun silloin oli meno paljon reippaampaa. Maastoilu sujui oikein hienosti, jopa Helena ihmetteli poniruunan mallikasta käytöstä. Ehkä se tiesi, että tänään pitää käyttäytyä erityisen hienosti Jopa laukkaaminen pellolla hangessa onnistui molemmilta hienosti, eikä Eetu innostunut liikaa, vaikka saattoi peppu kyllä ensimmäisen laukannoston yhteydessä lentääkin.. ------------------ Ensi tunnille haluaisin varoiksi Tohvelin, koska en ole tainnut sillä mennä koskaan
|
|
|
Post by Mila on Nov 22, 2016 17:21:46 GMT 2
11.tunti- Puomityöskentelyämaneesissa Jannica - Tohveli €Sara - Kessu €Nora - Sammy Tänään aiheena oli puomit. Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin askellajin vaihdoksia puomien välillä. Ensin käynnistä raviin sekä ravista käyntiin. Kun tämä jo hieman sujui, otettiin mukaan myös laukka. Hieman oli ratsastajilla ongelmia ratsujen hallinnassa, mutta suuremmilta kommelluksilta vältyttiin kuitenkin. Seuraavaksi puomit asetettiin "viuhkaan" ja sama homma taas. Kun tehtävä sujui, otettiin puomiharjoittelut kokonaan laukassa niin, että puomien välillä vaihtui laukka. Hienosti ratsastajat tehtävistä suoriutui, vaikka alussa vähän ongelmia itse kullakin oli. Loppuun vielä harjoiteltiin kulmien ratsastmista puomeilla tehdyillä "kujilla" ennen kuin oli aika lopetella.
Maksuja viim. 28.11. Ensimmäisenä tunnin maksanut saa valita itselleen tuttuun tapaan sen ratsunsa. Inna lupautui pitämään ensi viikon tunnin.
|
|
|
Post by jannica on Nov 23, 2016 15:26:58 GMT 2
Maneesiin kun Tohvelin kanssa saavuttiin, oli Helena laittanut tytöt puomihommiin. Jäi uralle sopivasti tilaa verkata, Tohvelin kanssa vähän yhteistyötä harkata. Ratsuna poni oli koko tunnin ihan mahtava, eikä muistanut ollenkaan alta karata. Askellajivaihdokset sujuivat meiltä ihan hyvin, vaikka Tohveli joutuikin sovittelemaan jalkojaan tovin. Pääsimme lopuksi puomeja laukkaamaan, josta poni lähti hieman innostumaan. Onneksi se pysyi hyvin käsissä kuitenkin, ja päätimme harjoitukset kunnialla lopultakin. Tohvelin kanssa matka taitaa päättyä tähän, vai miten mahtaa käydä ruuna paran. ------------ Voisin ottaa ensi tunnille Villan ja sitten siirtää sen meille
|
|
|
Post by Sara on Nov 27, 2016 19:21:55 GMT 2
Heti alkuverryttelyissä Kessu tuntui oikein mainiolta ratsulta ja odotin positiivisin mielin puomitunnin tulevia tehtäviä. Ensimmäiseksi meidän piti tehdä siirtymisiä puomien väleillä. Käynnistä raviin sujui meiltä verkkaisesti, sillä Kessu oli pirteällä päällä ja pyrki innoissaan raviin. Mutta ravista käyntiin siirtyessä oli hieman hankaluuksia, sillä Kessu ei olisi millään halunnut vielä hiljentää. Laukkaan siirtyessämme Kessu kävi jo hieman kierroksilla. Se odotti pää taivaissa käskyä siirtyä laukkaan ja sitten sitä vasta laukattiinkin! Ruuna spurttasi heti laukka-avut saatuaan ja heitti parit pukitkin perään minun yrittäessä samaan aikaan hallita sekä hevonen että tasapainoni. Holtittomasti ja kovaa laukatessamme Helena käski minun ottaa ruuna taas kuulolle ja parin yrityksen jälkeen saan ponin takaisin hallintaan ja tulemme tehtävää vielä muutaman kerran uudelleen saaden edes vähän parempia askellajinvaihdoksia aikaan. Seuraavassa tehtävässä piti tehdä samaa tehtävää, mutta puomit olivat asetettu viuhkan muotoon. Nämä menivätkin jo paremmin, sillä sain joka kerralla lisättyä kontrollia hevoseeni. Laukkojen vaihdoissa meidän ongelmaksemme muodostui vauhdin pitäminen, sillä laukka oli välillä yhtä hidasta kuin täillä tervassa ja välillä taas yhtä nopeaa kuin himoshopparilla Hulluilla päivillä. Mutta alkuräpellyksistä selvittyämme meillä alkoi hommat sujumaan taas oikein mallikkaasti. Tunnin loppuun harjoittelimme vielä kulmien ratsastamista kujilla, jotka oli tehty puomeista. Kessu taipui nätisti ja sain Helenalta kehuja nätistä ratsastuksesta. Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Inna on Nov 29, 2016 21:15:45 GMT 2
12. tunti - läpiratsastusta Jannica - Villa Sara - Liinu
Helena oli pyytänyt minua pitämään vakioryhmän tunnin, koska pääsisi itse paikalle vasta seuraavalle tunnille. Siispä nappasin Jannican ja Saran kanssani maneesiin. Jannica hyppäsi Villan selkään ja Saralle olin laittanut Liinun. Tänään päätin, että aloittaisimme ihan perusasioista, mutta kuitenkin tarkoitus olisi läpiratsastaa molemmat hevoset. Alkukäyntien jälkeen pyysin molemmat keskiympyrälle ja aloitimme käynnissä. Hevosia asetettiin hieman menosuuntaan. ”Jannica ota hieman enemmän ulkoa, ettei Villa valu sisään ja pohje taaemmaksi. Sara yritä istunnalla pitää Liinun tempo tasaisena, älä jää roikkumaan ohjista, vauhti ei nyt haittaa alkuun. Tänään pääasiana on tehdä tehtävät huolellisesti ja niin, että ne onnistuvat sataprosenttisen hyvin.” Liinu asteli ponimaisen reippaasti eteenpäin ja Villa tuntui vielä hieman nukkuvan. ”Okei, vaihtakaa sitten suunta ympyräleikkaalla R:sta alkaen, jonka jälkeen yhden kierroksen jälkeen nostatte kevyen ravin S:n kohdalla. Jatketaan hevosen asettamista, kuten ympyrällä nyt yleensäkin kuuluu.” Ravin noustua katsoin pari kierrosta ratsukoiden menoa. Villa kulki rauhallisen laiskasti tänään eteenpäin ja Jannica yrittikin sitä patistaa eteenpäin. ”Tärkeintä ei ole nyt vielä eteenpäin meneminen, Jannica, vaan hevosen saaminen kuuntelemaan apuja moitteetta. Älä siis turhaan yritä saada sitä eteenpäin, vaan keskity ratsastamaan se hyväksi.” ”Liinun kanssa aivan sama asia. Keskity omaan tekemiseen ja käsien rauhoittamiseen. Siirrä myös pohjetta taemmas ja pyöräytä olkapäät taakse. Oikein, Sara.” ”Tehkää nyt niin, että väistätte ympyrällä X:n kohdalta R:ään”, ohjeistin. ”Hevosten on tarkoitus reagoida pohkeesta sivulle. Tarkoitus ei siis kuitenkaan ole tehdä pohkeenväistöä. Noin, hyvä Jannica! Sara ole hieman tarkempi käsiesi kanssa.”
Ympyrän jälkeen tuntiin kuului seuraavaksi kunnon pohkeenväistöt käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ensin taivuttaen sisään, sen jälkeen suorana ja lopulta sulunelkein. Tässä vaiheessa Villa oli jo paremmin hereillä, eivätkä he Jannican kanssa tarvinneet paria toistoa enempää. Saralla ja Liinulla sen sijaan oli hieman enemmän vaikeuksia. Liinu iski yhdessä vaiheessa liinat kiinni, joka johtui täysin Saran tavasta roikkua ohjissa. ”Okei, Sara, päästä tuntumaa löysemmälle, istunnalla siirrä painopistettä taemmas ja ota vain hieman ulko-ohjasta, muista sisäjalka taakse. Hienoa! Näetkö? Vaikka Liinu on energinen ja reipas, se ei tarvitse koko ajan vahvoja puolipidätteitä toimiakseen.”
”Tulkaa seuraavaksi kolmikaariselle kiemurauralle harjoitusravissa, muistakaa pitää kaaret tasaisen paskuina!” Katseltuani hetken ratsukoiden menoa ja sitä kuinka Jannica oikoi Villan kanssa erityisesti ensimmäisen ja viimeisen kaaren, hain tötteröt näyttämään mistä kohdata kaarien kuuluu mennä. ”Jannica, älä anna sen luistaa, vaikka tehtävä olisi kuinka yksinkertainen. Tarkkuuta! Sara, edelleen rennommat kädet, pidä kuitenkin tuntuma.” ”Okei, tehdään seuraavaksi niin, että aina suunnan muuttuessa tulee pysähdys ja pysähdyksestä suoraan raviin.” Jannica vaati Villan kanssa muutaman siirtymisen, että sai tamman suoraan raviin. Liinu taas meni niin reippaasti pysähdyksistä raviin, että Sara tuntui melkein itse olevan myöhässä. Hioimme siirtymisiä pitkään kolmikaarisella, ennen kuin molemmilta ne sujuivat moitteetta. Sara selvästi tajusi tunnin loppupuolella mistä naruista kannatta vetää ja mistä ei, jotta Liinu toimisi hyvin. Myös Jannica sai tunnin loppuun mennessä Villan hienosti kuuntelemaan apuja. Aivan täysin tunnin loputtua hevoset eivät olleet ratsastajien hyppysissä, mutta tästä oli hyvä parantaa. Tänään ei keritty syventyä laukkaan, mutta se ei tuntunut ainakaan hevosia haittaavan. ”En tiedä milloin pidän seuraavan tunnin, mutta olisiko teillä kiinnostusta päästä kokeilemaan kankisuitsilla menoa? Ja minkälaista kokemusta teiltä niistä löytyy aikaisemmin?”
Eka valitsee hepan ens tunnille!
(Maksuja 5.12. mennessä! Ensi viikon itseppäisyyspäivän tunti on syyskauden viimeinen tunti, joten saatte ehdottaa mitä tehdään viimeisellä tunnilla - Mila -)
|
|
|
Post by jannica on Nov 30, 2016 0:56:05 GMT 2
Innosta hihkuen talutin tulevan ex-hoitsuni maneesiin kaartoon. Tänään kuorittaisiin jyvät akanoista, sillä opettajan pallille oli noussut väliaikaisesti Inna Helenan humputellessa Tallinnassa. Ratsastaisimme tänään hevoset läpi, mutta tarkoituksena oli myös kerrata perusjuttuja, etenkin kun Villa matkustaisi meille Adinaan pian ja tunti olisi sen viimeinen Vaahterapolussa. Otimme pitkin ohjin alkukäynnit ja sitten Inna pyysi meidät keskiympyrälle asettumaan. Sain heti tiukan komennon siirtää pohkeen taaemmaksi, se tuntui olevan oikein ikuisuusongelma! Kun sain pohkeen omalle paikalleen lopetti Villakin iänikuisen punkemisen sisälle ympyrällä. Inna myös käski ottaa enemmän ulko-ohjalta, milläs otat kun tamma punki sinne kaikin voimin, ettei VAIN olisi joutunut asettumaan yhtään mihinkään. Että sellainen päivä taas tänään.. Saralla tuntui olevan vähintään yhtä paljon ongelmia Liinun kanssa, joka karkasi alta jokaisessa mahdollisessa välissä. Villalla ei ainakaan sitä ongelmaa tuntunut olevan, koska se muistutti lähinnä laiskaa lahnaa alkutunnista.
Vaihdoimme suuntaa ympyräleikkaalla ja teimme toiseen suuntaan samaa asetusta ravaten hyvällä välimatkalla. Yritin parhaani mukaan saada Villaan jotakin eloa, aivan turhaan.. Inna kailotti keskeltä, ettei vauhti ollut tärkeintä vaan se, että Villa kuunteli apuja. Olisikin kuunnellut, niin ei sitä olisi tarvinnut joka askeleella muistuttaa ravaamaan itse. Sara yritti sen sijaan jatkaa Liinun rauhoittamista, mutta sai jopa tunnin ensimmäisen kehun silti. Seuraavaksi alettiin tehdä väistöä ympyrällä, johon Villa reagoi yllättävänkin hyvin ja saimme heti kehut perään. Jatkoimme luontaisesti väistöihin pituushalkaisijalla, josta seurasi sulut. Villa tuntui olevan jo paremmin kuulolla tunnista, kun alettiin tehdä vaativia tehtäviä. Pari kertaa riitti ja sain siirtää Villan kävelemään sillä välin, kun Sara yritti saada Liinua väistämään, mutta se ei oikein tahtonut ottaa onnistuakseen tytön roikkuessa ohjassa ja poikittamalla kaulaa menosuuntaan.
Seuraavaksi tultiin kolmikaarista harjoitusravissa. Saimme kartiot avuksi, jotenkin tänään ei mikään sujunut ja en saanut tammaa edes menemään kunnollisia tasaisia kaaria.. Kun tehtävä onnistui edes joten kuten otettiin mukaan pysähdykset ennen kaarenvaihtoa. Villa vaati muutaman kovemman pidätteen ennen kuin homma alkoi toimimaan, mutta Sara oli pahasti myöhässä siirtymisistä raville Liinun kiikuttaessa häntä miten tykkäsi. Lopputuntia kohden Inna oli kuitenkin saanut ratsukot koulittua suhteellisen hyvälle mallille. Laukkaa emme ottaneet, koska molemmat hevoset olivat pakkasten takia olleet melko kevyellä liikutuksella ja vaikuttivat jo väsyneiltä tähänkin. Inna kyseli halukkuudesta kokeilla kankisuitsia seuraavalla kerralla, mutta en oikein ollut siihen innokas, kun en ollut sellaisia ennen kokeillut. Sen sijaan toivelistalle pääsivät ilman satulaa - koulutunti sekä maastoilu mikäli keli sen sallisi, miksei ilman satulaakin.. Toiveena esitin, josko pääsisin viimeisellä tunnilla menemään vielä Eetulla joka lähtisi puolestaan ensi tunnin jälkeen meille. Odotin innolla Vaahterapolkulaisten kotiutumista meidän isolle tallillemme, mutta oletin sen sujuvan ongelmitta, koska kaikki kolme hevosta olivat äärimmäisen rauhallisia ja mukavia sekä sopeutuvaisia.
|
|
|
Post by Mila on Dec 7, 2016 20:30:30 GMT 2
06.12.2016 - Itsenäisyyspäivän tuntiJannica - Eetu Noh, tässä sitä oltiin taas. Jannica pönötti Eetun selässä ilman satulaa ja Helena starttaili mönkijää. Tarkoituksena oli lähteä läheiselle pellolle pitämään pienet hankitreenit. Eetu oli hieman säpsynä pärisevän mönkijän perässä kulkiessaan, mutta ilman kommelluksia päästiin pellolle. Koska alkuverkat oli vedetty jo matkalla pellolle, Helena komensi ensimmäisenä ratsastamaan isoja raviympyröitä pitkin peltoa. Pikkuruinen poni mennä kipitti, minkä töppöjaloistaan pääsi. Hikihän siinä tuli melkein heti kättelyssä niin ratsastajalle kuin ponillekin, mutta niin vain kaksikko suoritti vielä laukkaympyröitä, siirtymisiä sekä peruutuksia, ennen kuin pakkanen alkoi naksuttelemaan puiden runkoja ja pimeys hiipi tienoolle. Kiitokset kaikille osallistujille tämän kauden vakioryhmään, vaikkakin useimmat pudonneet ns. pelistä pois matkan varrella. Nähdään taas ensi vuonna!
|
|
|
Post by jannica on Dec 8, 2016 13:11:11 GMT 2
Jännityksellä harjailin Eetua peltoratsastukselle Vaahterapolkuun, olimme sopineet, että ruuna jäisi vielä hetkeksi, koska Tohveli oli joutunut klinikkahoitoon ja pieni poni oli melko tarpeellinen, vaikka Bertta ja Goljat olivat tunneilla. Suitsin ponin ja kipusin tallipihalla kyytiin Helenan startatessa mönkijää. Lopulta se käynnistyi, eikä naisen tarvinnut kävellä pellolle.. Hankea oli mukavasti, joten ruuna joutuisi varmasti kunnolla töihin! Eetun mielestä mönkijä oli paha vekotin, joka söi pieniä poneja välipalaksi, eikä se suostunut tulemaan viittä metriä lähemmäs koko kulkupeliä. Pääsimme kuitenkin muutaman sivuloikan kautta vihdoin pellolle, minun hötkyessäni kyydissä kuin perunasäkki ponin loikatessa milloin minnekin. Pellolla se onneksi rauhottui, kun moottori sammutettiin ja pääsimme aloittamaan työnteon. Helena ohjasi meidät ensin neliönmalliselle uralle pellonpäätyyn, jossa saimme tehdä isoja raviympyröitä ja siirtymisiä käyntiin, koska Eetulla tuntui ajoittain olevan vähän liikaa omaa kivaa sen loikkiessa valtaisassa hangessa jäljestä toiseen kuin aropupu. Hiki tuli kyllä tunnin aikana, koska ponin kyydissä pysyttely oli ajateltua rankempaa ja oli siinä kyllä takamus hellänä, kun tunti vihdoinkin päättyi. Sitä ennen olin jo Helenalta anellut armoa ravin suhteen, eikö jo voitaisi laukata? Saimme siirtyä tekemään laukkaympyröitä ja siirtymislinjalla myös jatkettiin. Ruuna innostui laukkaamisesta hieman liikaa ja jouduimme ottamaan muutaman kerran kunnolla seis, koska se meinasi kadota paikalta tykkänään. Tunnin loppua kohden alkoi olla jo todella kylmä, joten lähdimme kolmen maissa kohti tallia yksissä tuumin, ei ollut Helenallakaan helppoa seistä kymmenen asteen pakkasessa opettamassa. Tosin opettaja lämpeni mukavasti kotimatkalla, sillä siitä tuli patikkareissu mönkijän jämähtäessä niille sijoilleen. Onneksi hänellä oli hyvä kunto, koska pellolta käveli reippaat puoli tuntia..
|
|