Post by Deleted on Jun 26, 2016 16:32:01 GMT 2
Julia "Julle" Koivisto
+ Akhal-Tek ori Asarin "Arttu"
+ Akhal-Tek ori Asarin "Arttu"
Heippa vaan kaikille! Mä oon siis Julia, mut lähes poikkeuksetta mua kutsutaan Julleks. (Kehtaakki väittää sitä miehen nimeks!) Oon 18-vuotias nuori naisenalku joka panostaa tällä hetkellä oman elämän kasaamiseen ja hevosteluun. Nyt kun lukiosta päästiin eroon siirryin yliopistoon opiskelemaan eläinlääkäriksi. Keskityn opinnoissani erityisesti tuontanto- ja muihin maatilaneläimiin. Autokorttia en omista, sen sijaan ajelen moottoripyörällä. Käytännöllistä, tuskimpa, mutta paljon mukavempaa omasta mielestäni.
Luonteeltani olen aikamoinen rämäpää, mut iloinen kun mikä. Olen varsin sosiaalinen ja joskus saattaa ääniki vähä nousta. Saa sit huomauttaa, emmä ota pahalla, vaikka joskus ehkä kannattaiski. Oon yleensä hyvällä tuulella, p*skempina päivinä lähinnä mökötän yksikseni. Oon varsinainen yllytyshullu, joten varokaa! Rohkeaksikin mua kai vois kuvailla. Kohtelen ihmisiä samalla arvolla mitä ne mua ja suutun vaan jos sille on oikeesti tarvetta.
Mulla on pitkät, tummanruskeat hiukset, jotka ylettyy aina vyötäisille saakka. Tykkään pitää hiuksiani auki, mutta esmes tallilla tai muuten vaan hääräillessä ne on kiva laittaa ponnarille, ettei tule sitten tielle koko aika. Mulla on vihreät silmät ja sanoisin että aika kulmikkaat kasvonpiirteet. 16-vuotiaana otin sitten kielikorun jonka oon säilyttänyt vielä tähän päivään saakka. Korvakorut mulla oli joskus, mut käyttö unohtu nii reiätki umpeutu. Pituutta mulla on sellaset 170 senttimetriä ja ruumiinrakenteeltani olen sopusuhtainen.
Tallilla mulla on yleensä jonkinlainen t-paita ja vaaleat ratsastushousut. Kesällä mut saattaa nähä myös shortseissa. Viileimmillä säillä mukaan tarttuu myös huppari ja ehkä takkikin. Käytän tallilla yleensä varsin kulahtaneita, vanhempia lenkkareita. Ratsastan aina saappailla, jodpurit ei vaan oo mun juttu. Hanskat ja tietysti kypärä on aina käytössä.
Hevosten kanssa oon ollu tekemisissä jo kymmenisen vuotta, kiitos äitini. Hän oli aikoinaan hirveä hevoshullu ja sai mutkin sit lopulta innostumaan, vaikka alussa olinkin vähän skeptinen, kun hevoset tuntuivat niin isoilta elukoilta. Nyt sitten voisin kutsua itseäni kenttäratsastajaksi, kouluratsastuksessa pärjään aina VaB tasolle, esteitä ratana sit taas sellaset 120 senttimetriä. (Eli Arttu on mulle just täydellinen!) Toimin hevosten kanssa aina maalaisjärjellä, päättäväisesti ja rauhallisesti.