|
Post by Mila on Jun 2, 2016 12:27:44 GMT 2
Aika lähteä pulikoimaan lampeen hevosten kera! Perjantaina 18.päivä lähtee hevosletka tallipihalta kohti lampea. Satulat jätetään kotia ja muistakaa ottaa itsellenne pyyhkeet mukaan (sekä uimapuvut, d44).
Maastoreissun maksamalla, saat maksettua kesäkuun vuokran/hoitotarinan!
Osallistujat Mila - Hermione Jesse - Salli Jonna -Eetu Inna - Hazel Veera - Iippa Julia - Kiara Rosanna - Fella Catherine - Wanda Jannica - Villa € Emma - Kakru Rosa - Valle € Moona - Kessu Isa - Tuju
Sadepilvet täyttivät horisontin, kun hevosjoukkio saapui lammen rannalle. Matka lammelle oli sujunut vauhdikkaasti - hetkittäin vähän liiankin vauhdikkaasti - ja hevoset sekä ratsastajat olivat enemmän tai vähemmän hiessä. Kukaan ei onneksi ollut tippunut, joten eiköhän sekin ollut jonkinsortin voitto...
Hevoset säntäsivät innokkaasti lampeen luvan kanssa. Muutama jäi norkoilemaan arkajalkoina vesirajaan, mutta jotkut hevosista säntäsivät syvemmille vesille. Nauru raikasi ja vesi lensi, kun vesipedot temmelsivät jorpakossa.
Kotiapäin palatessa sade yllätti, mutta se ei ratsukoita haitannut. Olivathan jo muutenkin kuin uitettuja koiria.
|
|
|
Post by Mila on Jun 19, 2016 16:32:05 GMT 2
jonkun sortin pohja tullut.
|
|
|
Post by jannica on Jul 3, 2016 16:13:13 GMT 2
Olin tallilla puoli kuuden maissa, koska olimme sopineet menevämme isommalla porukalla uittamaan hevosia lammelle. Kävin tarkastamassa karsinan ja todettuani sen siistiksi menin laittamaan iltaruoat valmiiksi, koska niitä ei ollut aikaa laitella retken jälkeen. Otin riimun ja narun mukaani karsinanovesta hakeakseni Villan sisään. Sen tehtyäni talutin tamman hoitopaikalle ja otin ensiksi kaviot. Päätin uittamisen jälkeen tervata ne, koska kaviot olivat halkeilleet melko paljon. Sitten keskityin massiiviseen harjausoperaatioon. Saatuani ratsuni edes suhteellisen puhtaaksi selvitin jouhet ja sitten laitoin suitset päähän, kun muutkin olivat jo niin tehneet. Talutin tamman ulos jonon jatkona ja minut puntattiin selkään. Kesällä onneksi oli myöhään valoisaa, joten meillä oli hyvän aikaa ratsastaa lammelle ja takaisin. Matkaan meni kuitenkin helposti pari-kolme tuntia. Ötököitä oli maastossa erittäin paljon, eikä laittamastani karkotteesta tuntunut olevan yhtään mitään hyötyä. Villa huiski niitä hännällään minkä kerkesi ja vähän väliä raaputti paarmat pois rinnuksiltaan. Onneksi se ei kuitenkaan ollut kovin herkkä tai menettänyt hermojaan moisten verensyöjien takia. Käveltyämme kymmenisen minuuttia otimme raviin, joten lyhensin ohjaa. Ennen pitkää saavuimme purolle, jossa juotimme hevoset. Olimme käyneet täällä monesti Villan kanssa, mutta itse lammelle saakka emme olleet yksin uskaltautuneet. Minua ei kuitenkaan huolettanut maastoilu uudella alueella, koska Mila oli mukana ja Villakin oli jo täällä käynyt monet kerrat. Jatkoimme matkaa puiden reunustamalle kujalle, joka seurasi joenvartta pitkin kohti lampea. Emme mielellään ratsastaneet tätä reittiä, koska jouduimme oikaisemaan vanhan hautausmaan poikki, joka oli enemmän kuin kammottava paikka myös päiväsaikaan. Hevosetkaan eivät olleet kovin innokkaita kävelemään alueen yli, mutta selvitimme kohdan kunnialla. Suuntasimme polkua pitkin lammelle vievälle tielle. Vadelmapuskat olivat villiintyneet täysin autiotalon pihassa, jonka ohi ratsastimme ja ne olivat kasvaneet liki hevosten kokoisiksi. Siitä saattoi vaivatta ottaa muutaman myös matkaevääksi. Villakin hamusi oksia mielenkiinnolla, mutta ymmärsi pian, etteivät piikikkäät oksat olleetkaan sen ruokaa. Oikaisimme niityn poikki rauhallisessa laukassa, jonka jälkeen tulimme kallioiselle maaperälle ja oli pakko kävellä. Ohitimme isommat kalliot ja seurasimme hiekkatietä lammelle asti. Luonto oli todella vaikuttava tähän aikaan illasta, rannekellon viisari näytti seitsemää. Olisin voinut jäädä ihastelemaan luontoa tuntikausiksi, mutta siihen ei tietenkään ollut nyt valitettavasti aikaa. Mila kuitenkin lupasi, että voisimme tulla tänne pidemmälle vaellukselle heinäkuulla. Päätin heti ilmoittautua mukaan! Saavuimme vihdoin alueelle, jossa ei näkynyt mitään merkkejä hevosista, täällä viimeistään olisimme kyllä jo eksyneet moneen kertaan. Tottuneesti Mila kuitenkin ohjasi Hermionen kohti lampea, oli kai kiertänyt tämän reitin jo tuhansia kertoja. Hiekkapolun loputtua aukesi maisema, jollaista en ollut nähnyt aikoihin. Kävelimme ison lammen rantaan ja tuijotin sanattomana horisonttiin, jossa kimmelsi sinistä vettä melko kauaksi. Kävelimme rantaan ja sidoin Villan kiinni hoitopuomiin, joka oli tarkoitettu uittoporukalle. Riisuin suitset ja vaihdoin puomilta tilalle sopivan riimun, jonka jälkeen talutimme hevoset rantaan. Sidoin narun ohjiksi riimuun ja nousin takaisin selkään ison kiven päältä. Kahlasimme ensin veteen, Villa oli ilmeisen tottunut uimari, koska meni innoissaan korvat hörössä veteen osan jäädessä rantaviivaan kummastelemaan vettä. Uimme vartin verran, jonka jälkeen ohjasin rauhallisen ja kuuliaisen Villan kohti rantaa, että se jaksaisi uida rantaankin takaisin. Enempää en antanut Villan uida, koska sen piti jaksaa tietysti kotimatkakin vielä ja uiminen oli yllättävän raskasta. Uitettuani vein tamman puomille toisten viereen ja kuivasin sen hikiviilalla. Sitten laitoin suitset päähän ja syöttelin tammaa hetken ennen kotiinlähtöä. Kävelimme eri polkuja pitkin kotiin ja sinne päästyämme kello oli jo puoli yhdeksän. Riisuin suitset ja kuivasin suitset, jotka olivat vähän kostuneet märässä päässä. Hoidin koko tamman kumisualla ja vein sen sitten karsinaan syömään iltapalaa. Pesin hikiviilan ja kuivasin sen pyyhkeeseen. Laitoin aamuruoat valmiiksi ja menin vielä aktiviisena siivoamaan tarhoja Milan kaveriksi toisten pakatessa kamojaan autoihin ja kaasuttaessa paikalta. Vaihdoimme samalla vedet tarhoihin ja sen tehtyämme kello oli sopivasti puoli kymmenen ja tuttu auto kaartoi parkkipaikalle. Kävin sanomassa Milalle ja Villalle heipat. Tallipäivä ja uittoreissu oli ollut erittäin onnistunut ja olimme molemmat yhtä haltioissamme uimisesta, jota pääsi harvemmin toteuttamaan. Kiitokset kivasta uittomaastosta!!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 21, 2016 10:03:04 GMT 2
Kiitoksia tästä uittoreissusta!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Jul 28, 2016 17:23:58 GMT 2
Apua, mä oon totaalisesti unohtanut kuitata tän kesäkuun uittomaaston ja tuon heinäkuun kesävaelluksen. :> Ja keväällä olin aina kuittaamassa vakkarituntia ja muita ajoissa, nyt nolottaa. Kesäleirin olen muistanut, että sekin pitäis kuitata, mutta nää on ihan unohtunut.
Iippa mulkoili hieman epäluuloisesti Innan ruunikkoa Hazelia, joka oli määrätty tulemaan meidän eteen jonossa. Ruuna ei myöskään pitänyt siitä, että jouduin hidastelemaan sen menoa, joten se puri kuolainta ja viskoi päätänsä. Vilkaisin taivaalle ja harmistelin, kun sinne oli alkanut kerääntyä tummia pilviä. Matka lammen rantaan meni enemmän tai vähemmän dramaattisesti, kun en ollenkaan löytänyt ruunan kanssa yhteistä säveltä eikä asiaan auttanut yhtään se, että muutkin hevoset olivat levottomia. Osan kesälomalaidunkausi, Iippa mukaan lukien, oli katkennut uittomaastomme myötä, ja sehän tietysti kismitti hevosia, jotka olisivat halunneet olla kasvattamassa pallovatsoja. Olisi siinä taas syksyllä tekemistä saada tuntsarit edustuskuntoon…
Iippa lähti peruuttelemaan vesirajasta, eikä suostunut astumaan veteen muiden perässä. Harmistuin, kun muilla näytti olevan niin mukavaa. Taisinkin paukauttaa hieman liian kovaan pohkeillani ruunan herkkiä kylkiä, sillä seuraavaksi sinkouduimme veteen pellehypyllä. ”Pois alta”, kerkesin karjaista, ennen kuin Iipan kaviot iskeytyivät veteen. En tiedä kumman ilme oli järkyttyneempi ratsun vai ratsastajan, kun seistä törötimme vedessä. Päästyämme yli alku hämmennyksestä sain vaivalla ohjattua ruunan pidemmälle veteen. Iippa pysähtyi vähän väliä ja jäi haistelemana kummastuneena vettä. Lopulta pääsimme kumminkin niin pitkälle, että ruunalta ei näkynyt kuin kaula. Olin tyytyväinen, että olin saanut ruunan näinkin pitkälle. Moni sen sijaan oli päässyt jo uimaan asti.
”Ompas nuo pilvet jo todella tummat, joten kaikki rantaan ja tallille.”, Mila huikkasi meille kaikille. Keräännyimme sulassa sovussa rannalle. Iippaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä vedestä pois, vaan ruuna melkein pisti raville, kun hiffasi pääsevänsä sieltä pois. Tunsin sadepisaran käsivarrellani, mutta ajattelin sen ensiksi tippuvan hiuksista. Näin ei kumminkaan ollut, vaan meidät yllätti kesäinen sade. No onneksi tässä oltiin jo märkiä joten matka tallille kävi rattoisasti.
|
|
|
Post by Julia on Jul 28, 2016 17:45:58 GMT 2
"Tää vesi on kylmää", sanoin ja jäin alkuun rannalle ruikuttamaan, odottaen että muut lämmittelisivät veden uintikelpoiseksi. Villa ja Valle painelivat kuin viimeistä päivää syvään veteen, ratsastajat selässä väittäen ettei vesi muka ollut edes jäätävän kylmää. Pikkuhiljaa heittelin vaatteita päältäni, jättäen vain bikinien yläosan sekä lyhyet shortsini ylleni. Kapusin takaisin satulattoman tammani selkään ja sidoin ohjat kaulalle, sillä ei niitä mihinkään tarvinnut. Kaulanarusta kiinni pitäen annoin Kiaralle pohkeet lähtä laskeutumaan rantaa kohti. Tamma pysähtyi rantaviivalle, mutta sen jälkeen otti pienen loikan veteen. "Perskatin kaakki!" Kiljaisin ja puistattelin kylmää vettä. Eteenpäin Kiara vain kahlasi ja lopulta kun muutkin kääntyivät takaisin, uskalsi Kiarakin uida rantaan päin.
Järvivesi vilvoitti jo pitkään yllä olleen tukalan olon ja Kiarakin oikein örisi tyytyväisenä ravistellessaan itseä kuivaksi rantahiekalla. Meidän pieni pulahdus sai jäädä ainoaksi, ja tyydyimmekin katselemaan muutaman ratsukon hullunkurista pomppimista ja kauhomista rantaviivalla. Rauhallisella paluumatkallamme sadekuuro yllätti meidät, mutta se ei minua ainakaan enää haitannut. Tallipihassa Kiara valutti vettä itsestään pienen lammikon verran, ja päätinkin viedä sen suoraan karsinaan kuivattelemaan loimi päällä.
|
|
|
Post by Catherine on Aug 1, 2016 8:19:53 GMT 2
"Moi pitää mennä" - Wanda
|
|