Post by Deleted on Apr 6, 2016 18:30:34 GMT 2
Roosa Olivia Kanerva
Tujun hoitaja huhtikuusta 2016 eteenpäin
Tujun hoitaja huhtikuusta 2016 eteenpäin
Tujun hoitajatyttö Roosa on pähkinänkuoressa sosiaalinen ja huumorintajuinen tyyppi, joka yrittää rikkoa kiusalliset hiljaisuudet huonoilla vitseillä. 17-vuotias tyttö saattaa vaikuttaa ventovieraiden ihmisten keskellä hiukan vaitonaiselta, eikä saa suutaan auki ilman tuttujen kavereiden seuraa. Jos Roosaan jaksaa kuitenkin tutustua, saa hänestä esille puheliaan ja mukavan teinitytön, joka ei esitä, vaan uskaltaa olla oma (enemmän tai vähemmän sekopäinen) itsensä. Energiaa ei juurikaan puutu, eivätkä uhkarohkeat tempaukset ole lainkaan harvinaisia. Vaikka Roosa onkin vieraiden keskuudessa vähän ujo, mutta hyvien kavereiden kanssa hänen suustaan saattaa kuulla sellaista tekstiä, mitä merimiehetkin kuuntelisivat ihmeissään. Roosa on rääväsuisuuden ja pienen ujouden lisäksi yllättävän herkkä, tai ainakin tunteellinen. Jos elokuva on vähänkin surullinen, räväkkä Roosa alkaakin yht'äkkiä vetistämään kuin vauva.
Ratsastajana Roosa on sitä tyyppiä, joka ei pelkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esteitä on hypätty puolivahingossa 135 cm ja ilman satulaa 100 cm. Roosa ei kuitenkaan ole sellainen, joka pystyy keskittymään täysillä kymmenmetriseen volttiin, eli kouluratsastajan lahjoja ei juurikaan löydy. Tasapainoa tyttö omistaa kuitenkin senkin edestä, joten pukitteleva hevonen ei saa lannistettua Roosaa ihan tosta vain! Hän ei ikinä kielätydy maastolenkistä - etenkään silloin, jos reissu tulee sisältämään esteitä! Pehmeän käden ja tasaisen istunnan ansiosta tytön voi istuttaa hankalankin hevosen selkään.
Roosan tunnistaa erittäin pitkistä, laventelin / violetin värisiksi värjätyistä hiuksista. Otsahiuksia ei löydy, mutta silloin tällöin muutama hiuksenhaituva karkaa korvantakaa naamalle. Hiuspehko on yleensä korkealla ponnarilla tai auki, eikä Roosa jaksa panostaa ulkonäköönsä ihan joka päivä kunnolla, joten heinänkorsi siellä täällä ei ole mitenkään harvinaista. Silmät ovat sinertävänvihreät ja ripset pitkät. Meikkiä löytyy sen verran, että punottavat finnit peittyvät edes jotenkuten. Ripsaria suditaan juhliin ihan kunnolla, mutta arkimeikkiin kuuluu pelkkä kevyt puuterikerros. Vaatetus taas on vaihtelevaa - joskus Roosa näyttää kuin 80-luvulta karanneelta, kun taas toisinaan liitytään massaan pillifarkuin ja nahkaliivein. Ratsastusvarusteet löytyvät päältä joskus arkipäivinäkin.
Ratsastajana Roosa on sitä tyyppiä, joka ei pelkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esteitä on hypätty puolivahingossa 135 cm ja ilman satulaa 100 cm. Roosa ei kuitenkaan ole sellainen, joka pystyy keskittymään täysillä kymmenmetriseen volttiin, eli kouluratsastajan lahjoja ei juurikaan löydy. Tasapainoa tyttö omistaa kuitenkin senkin edestä, joten pukitteleva hevonen ei saa lannistettua Roosaa ihan tosta vain! Hän ei ikinä kielätydy maastolenkistä - etenkään silloin, jos reissu tulee sisältämään esteitä! Pehmeän käden ja tasaisen istunnan ansiosta tytön voi istuttaa hankalankin hevosen selkään.
Roosan tunnistaa erittäin pitkistä, laventelin / violetin värisiksi värjätyistä hiuksista. Otsahiuksia ei löydy, mutta silloin tällöin muutama hiuksenhaituva karkaa korvantakaa naamalle. Hiuspehko on yleensä korkealla ponnarilla tai auki, eikä Roosa jaksa panostaa ulkonäköönsä ihan joka päivä kunnolla, joten heinänkorsi siellä täällä ei ole mitenkään harvinaista. Silmät ovat sinertävänvihreät ja ripset pitkät. Meikkiä löytyy sen verran, että punottavat finnit peittyvät edes jotenkuten. Ripsaria suditaan juhliin ihan kunnolla, mutta arkimeikkiin kuuluu pelkkä kevyt puuterikerros. Vaatetus taas on vaihtelevaa - joskus Roosa näyttää kuin 80-luvulta karanneelta, kun taas toisinaan liitytään massaan pillifarkuin ja nahkaliivein. Ratsastusvarusteet löytyvät päältä joskus arkipäivinäkin.