Post by jannica on Apr 4, 2016 22:08:43 GMT 2
Huhtikuisena maanantaina lähdemme koko porukalla Vaahterapolusta maastoretkelle. Johdattelu maastoiluun tulee lähempänä ajankohtaa ja sen perusteella tehdään "tuntimaksu" joko kirjoittaen tai piirtäen. Mukaan maastoilemaan otamme viisi ratsukkoa ja useamman toivoessa samaa ratsua suoritamme tasapuolisen arvonnan. Myös yksityiset ovat tervetulleita! Retken johtajina toimivat Jannica ja Villa. Osallistumiset 10.4. mennessä, maksut suoritetaan 18.4. mennessä.
Ratsut
rp-r. Osmo (mukava ja kuuliainen maastoponi)
knn-t. Rinja (tasaisen varma ja rohkea maastoilija)
wA-t. Liinu (herkästi kuumeneva neiti, pysyy kuitenkin käsissä)
kwpn-t. Anna (energinen tamma, vaatii kokeneemman ja rauhallisen kuskin)
sh-t. Tuikku (energinen tamma, kuitenkin kuuliainen)
Osallistujat
Roosa - Anna €
Jesse - Rinja €
Jemina - Tuikku €
"Sidoin tammani käytävälle muiden sekaan. Tänään oli jännittävä päivä, harvoinhan pääsi koko tallinväen kera maastoilemaan, ja vielä näin aurinkoisena päivänä! Varustin ratsuni huomatessani muidenkin jo tekevän niin. Painoin vielä kypärän päähäni ja vedin turvaliivin tarrat kiinni. Tällä reissulla varmasti turvaliivi tulisi kaikille tarpeeseen, koska näin erilaisella kokoonpanolla maastoillessa väkisinkin sattui ja tapahtui! Menisimme melko rauhallisen lenkin, koska mukana oli muutama kokemattomampi uusi ratsukko. Rauhalliset lenkithän olivat tosiaan meikäläisen osaamisalaa, mietin naurahtaen omalle kekseliäisyydelleni. Tulipa mieleeni eräskin lenkki viime talvelta, joka ei päättynytkään niin kuin piti. Vihdoin olimme valmiita lähtöön ja annoin Villalle käskyn lähteä. Se lähti mieluusti kävelemään kohti tuttua metsäpolkua, mutta oli toki hieman ihmeissään siitä, kun joutui jonon kärkeen.
Etenimme rauhallisesti tuttua polkua ja alkukäynnit ja ravailut tehtyämme laukkasimme peltoaukiolla parijonossa aina metsänrajaan saakka. Sitten oli aika hidastaa valitettavasti käyntiin, koska hevoset olivat ihan poikki rennomman talviliikutuksen vuoksi. Rakastimme molemmat Villan kanssa metsän tuomaa omaa rauhaa ja turvallisuudentunnetta, jonka vuoksi päätin porukankin viedä tänne. Joskaan tuosta rauhallisuudesta ei kyllä tänään ollut tietoakaan, sellainen joukko meitä kuitenkin oli matkassa.. Vilkaisin syrjäsilmällä rannekelloni.
- Kylläpä aika rientää! huudahdin, sehän tulee jo puoli kaksitoista.
Meidän piti edetä kotimatkalla hieman reippaammin, mikäli mielimme ehtivämme takaisin Vaahterapolkuun heinäaikaan. Ohitimme joen, jolla piti ihmetellä sen virtaamista. Syvemmälle metsään päästyämme alkoi tulla jo hieman kylmä, kun aurinko ei enää lämmittänyt siellä. Annoin poikkeuksellisesti luvan laukata peltopätkän kotiinkin päin, luottaen siihen, että kaikkien ratsut pysyivät käsissä kotiin asti."
Ratsut
rp-r. Osmo (mukava ja kuuliainen maastoponi)
knn-t. Rinja (tasaisen varma ja rohkea maastoilija)
wA-t. Liinu (herkästi kuumeneva neiti, pysyy kuitenkin käsissä)
kwpn-t. Anna (energinen tamma, vaatii kokeneemman ja rauhallisen kuskin)
sh-t. Tuikku (energinen tamma, kuitenkin kuuliainen)
Osallistujat
Roosa - Anna €
Jesse - Rinja €
Jemina - Tuikku €
"Sidoin tammani käytävälle muiden sekaan. Tänään oli jännittävä päivä, harvoinhan pääsi koko tallinväen kera maastoilemaan, ja vielä näin aurinkoisena päivänä! Varustin ratsuni huomatessani muidenkin jo tekevän niin. Painoin vielä kypärän päähäni ja vedin turvaliivin tarrat kiinni. Tällä reissulla varmasti turvaliivi tulisi kaikille tarpeeseen, koska näin erilaisella kokoonpanolla maastoillessa väkisinkin sattui ja tapahtui! Menisimme melko rauhallisen lenkin, koska mukana oli muutama kokemattomampi uusi ratsukko. Rauhalliset lenkithän olivat tosiaan meikäläisen osaamisalaa, mietin naurahtaen omalle kekseliäisyydelleni. Tulipa mieleeni eräskin lenkki viime talvelta, joka ei päättynytkään niin kuin piti. Vihdoin olimme valmiita lähtöön ja annoin Villalle käskyn lähteä. Se lähti mieluusti kävelemään kohti tuttua metsäpolkua, mutta oli toki hieman ihmeissään siitä, kun joutui jonon kärkeen.
Etenimme rauhallisesti tuttua polkua ja alkukäynnit ja ravailut tehtyämme laukkasimme peltoaukiolla parijonossa aina metsänrajaan saakka. Sitten oli aika hidastaa valitettavasti käyntiin, koska hevoset olivat ihan poikki rennomman talviliikutuksen vuoksi. Rakastimme molemmat Villan kanssa metsän tuomaa omaa rauhaa ja turvallisuudentunnetta, jonka vuoksi päätin porukankin viedä tänne. Joskaan tuosta rauhallisuudesta ei kyllä tänään ollut tietoakaan, sellainen joukko meitä kuitenkin oli matkassa.. Vilkaisin syrjäsilmällä rannekelloni.
- Kylläpä aika rientää! huudahdin, sehän tulee jo puoli kaksitoista.
Meidän piti edetä kotimatkalla hieman reippaammin, mikäli mielimme ehtivämme takaisin Vaahterapolkuun heinäaikaan. Ohitimme joen, jolla piti ihmetellä sen virtaamista. Syvemmälle metsään päästyämme alkoi tulla jo hieman kylmä, kun aurinko ei enää lämmittänyt siellä. Annoin poikkeuksellisesti luvan laukata peltopätkän kotiinkin päin, luottaen siihen, että kaikkien ratsut pysyivät käsissä kotiin asti."