SELKEESTI ERILAINEN
Pysäytin pyöräni Vaahtiksen pihaan ja jätin Joponi nojailemaan punaista tallin seinää vasten. Astuin sisälle ratsastuskouluun kuumuutta suojaan, ja menin automaattisesti ilmoitustaululle.
Nyt olisin sit ekaa kertaa täällä Hermionen hoitajana. Tosi outo tunne, ja melkein rutiininomaisesti mieleni käski lähteä käppäilemään pihatolle Eetua hakemaan. Nyt kuitenkin suuntasin askeleeni seiskakarsinalle, missä Hermione möllötti takajalkaansa lepuuttaen. Vihelsin pienesti, jotten säikäyttäisi tammaa ja avasin sitten karsinanoven.
- Moikka, kuiskasin antaen käteni haisteltavaksi. Sen jälkeen koetin siirtyä taputtamaan kaulalle, mutta äkkinäinen käteni ilmaan nosto sai Hermionen astumaan kauemmas järkyttyneen oloisena.
- Et vissiin tykkää äkkinäisistä liikkeistä..
Palasin nyt rauhallisemmin tamman luo, joka vaikutti kuitenkin ihan kiltille. Vain melko varovaiselle.
Kohta Hermione kuitenkin säpsähti ja jäi tuijottamaan kaltereiden takana nojailevaa ihmistä.
- Moi! Mitäs sä siel teet, ootko menos tunnille vai? Merika kysyi pirteästi.
- Eikun mä yritän tässä tutustua Hermioneen, hymähdin silitellen tamman kaulaa pienesti.
- Aijaa? Mitä varten?
- Mä tässä pari päivää sitten luovuin Eetun hoitajapestistä, ja vaihdoin Hermioneen, selitin pientä haikeutta äänessä.
- Oho, näin vaa kolmen vuoden jälkeen? Merika ihmetteli.
Nyökkäsin ja mutisin jotain sinnepäin, et vaihtelu virkistää.
- Totta tuokin. Mut meen nyt kattoon Bellaa, moikka! Tyttö huikkasi poistuen karsinan edustalta.
- Moikka, sanoin perään vilkaisten sitten uutta hoidokkiani. Voisin ehkä tutustua siihen lisää hoitamalla sen, tuumasin lähtien hakemaan hoitopakkia.
Palasin karsinalle ja otin oranssit päitset käsiini. Hermione katsoi jännittyneenä kun tulin sen viereen laittamaan päitsiä. Kohottaessani päitset turvan korkeudelle, päätti neiti nykäistä päänsä korkealle ja peruutti pari askelta.
- Jaha, sä et näköjään tykkää tästä, huokaisin palaten tamman viereen. Yritin uudelleen vähän rauhallisemmin, jolloin poni kääntyi poispäin musta. Keräsin hermoni ja nyt kolmannella yrittämällä saimme yhdet päitset päähän.
- Ehkä sä viel totut muhun, puhelin kiinnittäen narun kaltereihin vetosolmulla. Sen jälkeen hain itselleni pöly- ja piikkisuan alkaen harjata kaulalta eteenpäin. Hermione kyttäs tekemisiäni, mut seisoskeli kuitenkin paikallaan.
Olihan tää tosi outoa, kun sun hoidettava sain seisoa ja tuijotti. Eetu ois jo kuopimassa, näykkimässä tai peruuttelemassa. Tulisipahan nyt ainakin kokemusta erilaisesta kaviokkaasta, en nimittäin tänkään ponin kanssa voinut ihan miten vain toimia. Piti selkeesti olla rauhallinen, ettei raukka säikkyis liikkeitäni. Hermione oli kyllä ihan kiltisti, mitä nyt päätä en saanut oikeasti kunnolla harjattua, ja mahaa putsatessani neiti vilautteli hampaitaan mulle. Vau, jotain yhteistä Eetun kanssa!
Saatuani harjauksen loppuun päätin vielä putsata kaviot. Neiti nosti joka jalan näppärästi ylös, eikä edes kiskonut kavioitaan takaisin. Mun oli pakko myöntää itelleni, et olihan tän korkuisen ponin kavioita huomattavasti helpompi putsata, kun kyykkiä paljon matalemmalla kuten Eetun kanssa piti.
- Hyvä tyttö, kehuin laskiessani viimeisenkin jalan alas. Tuttuun tapaan taputin reippaasti palkinnoksi lautasille, jolloin Hermione kuitenkin korskahti ja pomppasi sivummas. Ainiin, piti muistaa et täs ei ollukkaa enää se takkuturkkinen pieni shettis, vaan herkempi tapaus. Menin sovittelevasti rapsuttelemaan tammaa säästä, jolloin se näytti ainakin vähän rentoutuvan.
Kerkesin jo ihan miettiä, että mitä nyt tekisi. Sitten muistin, että mun hoitsuhan asuu karsinassa nykyään – se pitäs varmaan putsata. Onneksi en ollut kerennyt ottaa Hermionelta päitsiä pois, joten saatoin vain napata riimunarun käsiini ja taluttaa sen vieressä olevaan pesariin. Sen jälkeen hain talikon ja kottarit talliin. Rehellisesti sanottuna en edes muista, milloin olisin viimeksi karsinoita putsannut. Niimpä homma alkoi pidemmän päälle ottaa lihaksiin käsissäni, mut eiköhän tähänkin tottuis kun tarpeeksi alkais nyt tekemään. Noin 20 minuutin kuluttua ( joo'o, mulla oikeesti meni niin kauan ) olin valmis, ja kävin tyhjentämässä kärryt lantalaan. Sen jälkeen vein ne paikoillensa, ja palasin talliin. Hermione katseli tuloani korvat hörössä, ja seurasi sitten kiltisti minua karsinaansa. Irrotin narun päitsistä ja aloitin operaation päitset pois päästä. Tamma nyki päätään kauemmas ja luimisteli tympääntyneenä, mutta lopulta sain napattua päitset käsiini. Taputin Hermionea kaulalle ja pistin oranssit päitset karsinan edustalle seuraavaa käyttäjää varten.
Hetken mua tuijoteltuaan uusi hoitsuni laski varovasti päänsä maahan ja alkoi etsiä heinää turpeen seasta. Eiköhän me vielä tultas tamman kanssa toimeen, kun päästäisiin tutustumaan toisiimme enemmän. Suljin karsinan oven ja lähdin takaisin kuumaan kesäpäivään. Mietin ensin käyväni tervehtimässä vielä Eetua, mutta päätin jättää homman toiseen kertaan – kunhan ensin tottuisin vähän ajatukseen, ettei ruuna enää ollut mun hoitoponi. Nappasin pyöräni ja lähdin ajamaan takaisin kotia kohti monta ajatusta päässäni pyörien.
♥ JONNA & HERMIONE, 1. hoitomerkintä
♥ SANOJA 666