|
Post by Mila on Jan 23, 2016 19:05:40 GMT 2
Tiistaina 9.2. kello 18:00, estetunti maneesissa
Hevosvaihtoehdot: Sammy, Rita, Rino, Anna (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse 2 hevostoivetta osallistumisesi yhteydessä
Osallistujat Rosanna - Elli € Veera - Rita € Jannica - Anna € Rosa - Sammy € Sandy - Rino
Kerroppa tunnista lyhyesti (tai pitkästi) sisällyttämällä tarinaan sanat: pomppu, suklaa ja villasukka
|
|
|
Post by jannica on Feb 24, 2016 13:19:37 GMT 2
Onpa kylmä päivä, mietin kävelessäni tallille, pakkasta oli vain kolmisen astetta, mutta ilma tuntui todella kylmältä pluskelien jälkeen. Juuri sopiva päivä harjoitella esteratsastusta, koska sitä vääntäessäni tulisi ainakin lämmin ratsastusreissu! Ja saimmehan me tietenkin hypätä maneesissa, eikä siellä varmasti tulisi kylmä. Tallilla astelin ensimmäiseksi laittamaan esteitä tuntia varten, muut tuntilaiset olivat jo maneesilla, minne Mila ohjasi myös minut. Kun esteet oli pystytetty hain Annan sisälle. "Tänään harjoitellaan vähän esteitä, eikö olekin kivaa?" juttelin tammalle. Se vain katseli minua ihmeissään, kuin miettien kukahan tuokin oikein oli. En ollut mennyt tammalla koskaan aiemmin, mutta Mila kertoi, että se oli melkoinen iilimato toisinaan, kun taas esteillä siitä saattoi aika ajoin kuoriutua melkoinen energiapakkaus. Minulla tunnetusti oli taipumusta saada vauhtia hevoseen, kuin hevoseen, joten odotin tietenkin jälkimmäistä reaktiota.. Naurahtaen katsoin tammaan, joka yritti epätoivon vimmalla saada taskussani oleskelevia porkkanoita suuhunsa.
"Oletpas sä likainen" katsoin hölmistyneenä huomattuani, että toinen puoli puoliverisestä olikin aivan harmaa. Saatuani neidin kunnolla harjatuksi menin hakemaan satulan ja suitset, jonka jälkeen puin suojat jalkaan. Vielä kypärä omaan päähän, turvaliivi kiinni ja menoksi! Kun kaikki olivat valmiita talutimme ratsumme maneesiin, jossa oli jo hieman viileää viimeisen tunnin vuoksi. Lyhensin jalustimia päästyäni selkään ja sitten lähdimme kävelemään uralle pitkin ohjin. Pian mukaan liittyi muitakin valmiita ratsukoita.
Muutamia kierroksia käveltyämme aloimme verrytellä itsenäisesti ravissa. Otin muutaman kierroksen vain kevyttä ravia ja yritin totutella isoihin askeleisiin. Muutaman kierroksen jälkeen rupesin työstämään ja kokoamaan pikkuhiljaa. Teimme voltteja, kolmikaarista, peruutuksia ja temponlisäyksiä, koska Anna tuntui vähän tahmealta alkuun. Kun se oli sopivasti vertynyt nostin laukan ja tein ympyröitä sekä lisää temponlisäyksiä lävistäjällä. Milan ohjeistuksesta otimme muutaman verryttelyesteen. Hyppy ei alkuun oikein tahtonut ruveta sujumaan, joten saimme Milalta muutamia ohjeita miten laiskahkoa tammaa kannatti ratsastaa. Verryttelimme vielä hetken aikaa toisten hypätessä verkkaestettä. Sen jälkeen alkoi sujua meilläkin paremmin ja pääsimme hyppäämään rataa, jota toiset olivat jo aloitelleet. Menimme puhtaan radan kukin ja sitten saimme pitää välikäynnit, jonka aikana Mila kuori keskellä maneesia yhtäkkiä Snickersin ja rupesi syömään suklaata saaden hevoset kateellisiksi.
Levättyämme muutaman kierroksen verran ravailimme hetken aikaa, ennen kuin jatkoimme harjoittelua. Tunnin päästä kaikki olivat antaneet parhaansa ja estetunti sujunut hyvin. Pomput olivat ainakin meidän osalta melkoisia, olihan Anna tottunut todella paljon isompiin esteisiin! Kehuin Annaa ja taputin sitä kaulalle, jonka jälkeen tulin selästä alas ja löysäsin vyön. Otin ohjat pois kaulalta ja talutin tamman talliin riisumaan varusteita. Anna ei ollut kuin hieman hikinen kaulalta, joten laitoin sille ruskean kaulakappaleellisen fleeceloimen ja vein ulos. Rapsuttelin tammaa hetkisen ja vein sen sitten ulos tarjoten portilla vielä kiitokseksi tunnista porkkanan. Vein varusteet paikoilleen ja pesin kuolaimet ristien suitset. Sitten puhdistin Annan satulan ja laitoin varusteet satulahuoneessa paikoilleen. Kun olin valmis siltä osin kävin vielä vaihtamassa vaatteet ja kiskoin villasukat varustekassiin, ne olisivat vähän liikaa bussimatkalla kotiin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 29, 2016 14:46:53 GMT 2
Sammy katsoi minua hölmistyneenä, kun seisoin villasukkasillani käytävällä. Nuori ruuna kurkisteli ulos karsinasta minun vaihtaessa kenkiä. En sentään halunnut ratsastaa vanhoilla kuomakengilläni tätä tuntia! Vaikka ei sillä, olivathan ne ennekin palvelleet hyvin minun ratsastaessani Vallella.
Nousin hiukan ennakkoluuloisesti nuoren, suklaanvärisen ruunan selkään. Minua hiukan epäilytti hypätä niin nuorella hevosella, mutta alkuverryttelyjen jälkeen sain siirtää ennakkoluulot syrjään. Sammy oli odotettua kivempi hevonen! Se toimi pienellä vaivalla äärimmäisen hyvin! Työntö lähti takaa ja liike oli laadukasta. ”Eihän tämä nyt niin paha ollutkaan,” totesin Milalle ohimennen. ”Odotas kun päästään hyppäämään, yllätyt vielä uudelleen!” Mila vastasi. Hän oli selvästi ajatellut minua lämmöllä laittaessaan Sammyn ratsukseni. Se oli enemmänkin ”en mä nyt tuota tule saamaan” – toive minun osaltani. Siinä laukatessamme pääty-ympyrällä totesin kuitenkin, että oli onni saada ratsuksi juuri tuo hevonen! Oman hevosen kanssa ei pahemmin muilla ratsastellut, mutta oli antoisaa päästä aina silloin tällöin muiden selkään. Sammy ja Valle olivat kuitenkin erilaisia, vaikka oli niissä paljon samaakin.
Ensimmäiset pomput yllättivät minut. Niitä saattoi tosiaan kutsua pompuiksi. Sammy hyppäsi kunnon ilmavaralla ja todella hyvällä tekniikalla! Siitä tulisi vielä jotain suurta, sen tiesin. ”Haluatko koittaa metriä?” Mila kysyi, kun tuli minun vuoroni hypätä yksittäinen pysty. ”Kuinka korkeaa tällä on oikein hypätty?” kysyin hämmästellen. En voinut kuvitellakaan, että 6-vuotias ruuna olisi kovin kokenut hyppääjä. ”Onhan sillä menty jo reilusti yli metriäkin,” Mila kertoi. Vastaus sai suuni loksahtamaan auki, mutta toisaalta en yllättynyt. Sammylla tosiaan oli hyvä tekniikka, joten olisi ollut sääli heittää sen taidot hukkaan! Niinpä suostuin hyppäämään metrin. Se ylittyikin vaivattomasti eikä ratsullani ollut mitään ongelmia. Tunnista jäikin todella hyvät fiilikset!
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 29, 2016 18:32:24 GMT 2
Taiteilin hetken yhden jalan varassa, kun asettelin villasukkaani paremmin jalkaa. Rita odotti onneksi tyyneen rauhallisesti vierelläni. Sain villasukan oiottua ja sujautin jalkani saappaaseen. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet. Kapusin ponitamman selkään, tarkistin jalustimet ja painoin pohkeet hellästi kiinni Ritan kylkiin. Rita lähti kuuliaisesti liikkeelle. Olin ennen tunnin alkuu kysellyt muilta pidempää Vaahterapolussa olleilta millainen Rita olisi ratsastaa. Jannica ja Rosanna olivat innoissaan kertoneen Ritan taustasta. Vaikka Rita oli jo vähän iäkkäämpi tuntipolle, ei siltä vauhtia puuttunut. Nuorempana Rita oli omannut todella hyvän estepompun, eli minun makuuni. Nyt keskityin taas ratsastustuntiin ja Milan ohjeisiin maneesin keskeltä. Ritalla oli mukava ratsastaa. Tamma teki mitä pyydettiin ja tamma kulki miellyttävästä. Olin tyytyväinen tuntiratsuuni. Tunti oli aivan liian pian ohi ja laskeiduimme alas ratsujen selistä. Rita tuli hamuamaan taskuani innoissaan. "Siellä on kuules vaan suklaalevyn käärepaperit, ei mitään herkkuja", naureskelin uteliaalle tammalle. Lähdin taluttamaan Ritaa takaisin talliin.
|
|
|
Post by Rosanna on Apr 12, 2016 16:05:06 GMT 2
Nappaan viimeisen palan suklaatani vielä ennenkuin lähden kohti maneesia Ellin kanssa. Koska vielä on kylymä, ja varsinkin tälläinen vilukissa palelee helposti, olin runnonut villasukat ratsastussaappaideni sisään. Ei siinä, hieman puristaa mutta lämmin on! Alkuverkat sun muut sujuvat hyvin, ja Elli on kuulolla loistavasti. Hypyt istsessään menivätkin vähän päin prinkkalaa, koska suurimman osan esteistä Elli hyppää aivan liian läheltä, mutta testattiimpahan oikein kunnolla tamman pomppuvoimaa!
|
|