|
Post by Mila on Jan 23, 2016 19:03:51 GMT 2
Maanantaina 1.2. klo 14:00, HeC-B tason tunti maneessissa
Hevosvaihtoehdot: Iippa, Kassu, Tohveli, Tuju (+ 1 yksityinen ratsukko) Mainitse osallistumisesi yhteydessä 2 hevostoivetta
Osallistujat Jonna - Tohveli € Veera - Iippa € Jannica - Kassu € Julia - Tuju € Inna - Nekku €
Alkukäynnit köpöteltyä Helena käski ratsukoita nostamaan kevyen ravin. "Julia, pikkuisen hillitympi ravi... Kuten myös Tohvelin kanssa!" "Jannica, pidä Kassu ravissa. Älä anna sen hyytyä! Iippaakin voi vähän raipalla napauttaa jos tuntuu, että se hidastaa vauhtia..." "Inna katsoo ettei Nekku ole koko ajan edellä menevän persuuksessa kiinni. Tee voltti tai koukkaa toiselle puolelle."
"Hidastakaa takaisin käyntiin. Kun minä sanon stop, te pysähdytte. Get it?" Ratsastajat nyökkäilivät ja pian kajahti ensimmäinen "STOP!" Kassu pysähtyi hienosti, kuten myös Iippa. Nekku sekä Tohveli ottivat pari "luvatonta" askelta, kun taas Tuju vähät välitti Julian ohjeista. Helena pudisteli päätään ja odotti, että suokkiruuna pysähtyisi. "Okei, sitten jatketaan taas matkaa käynnissä..."
Pari kertaa stop-leikkiä leikittyään oli aika taas nostaa ravi. "Otetaan tässäkin niin, että kun minä karjaisen, niin hidastatte käyntiin... Jaaaaa... KÄYNTIÄ!" Hienosti onnistui kaikilla.
Siirtymisharjoitusten jälkeen hiottiin pohkeenväistöä käynnissä. Tohveli hieman pelleili omiaan, mutta Jonna oli jo sen verran tottunut hölmöileviin pikkuponeihin että sai ruunan nopeasti takaisin hallintaansa. Veerallakin näytti menevän Iipan kanssa todella hienosti. Hieman oli ravitehtävissä vaikeuksia, sillä ex-ravurina Iipan kilpailuhalut syttyi heti, kun ravi nousi. Ja kun mukana oli toinenkin ex-ravuri, Tuju, meinasi pojilla riistäytyä homma käsistä. Onneksi ratsastajat kuitenkin saivat ratsunsa pidettyä hallinnassa eikä suurempia kommelluksia tapahtunut. Herkkänahkainen Kassu työskenteli Jannican kanssa todella näppärästi. Innalla ja Nekulla meni alussa pohkeenväistöt hieman plörinäksi, mutta uusintakierroksella nainen sai ruunansa menemään pohkeenväistöä oikeaoppisesti.
Laukkatyöskentely jätettiin tältä tunnilta kokonaan pois ja hiottiin vain ravihommia. Kiitos kivasta tunnista, nähdään taas.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Feb 4, 2016 13:02:43 GMT 2
Iippa oli ollut siivosti hoitaessa ja nyt odottelimme, että muut ratsukot olisivat valmiina. Pian meitä lähti viiden hevosen letka kohti maneesia. Iippa käveli rennosti vierelläni. Maneesilla talutin ruunan keskelle kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin satulavyön. Ponkaisin itseni Iipan selkään, ja voi kun ruuna tuntui kaposelta. Viimeksi olin ratsastanut omalla suomenhevosellani. Painoin hellästi pohkeet kiinni Iipan kylkiin ja otin ohjia hieman tuntumalle.
Alkukäynnit köpöteltyä Helena käski ratsukoita nostamaan kevyen ravin. Pyysin Iippaa siirtymään raville. Ruuna vastasi apuihini viiveellä. Menisi taas hetki, ennen kuin hiffaisin miten ruunaa pitäisi ratsastaa. Kuulin Helenan huutelevan meille, ”Iippaakin voi vähän raipalla napauttaa jos tuntuu, että se hidastaa vauhtia..." Ravailimme sulassa sovussa maneesia ympäri. Tein välillä voltteja. Iippa vähän koitti oikoa. Pian kuului taas Helenan kirkas ääni, "Hidastakaa takaisin käyntiin. Kun minä sanon stop, te pysähdytte. Get it?" Ratsastajat nyökkäilivät ja pian kajahti ensimmäinen "STOP!" Iippa pysähtyi kauniisti tasajalkaan, vaikka tulikin pysähdykseen vähän viiveellä. noin metri liian kauaksi siitä mihin olin suunnitellut pysähdyksen tehtäväksi. Seisoimme niin kauan, että jokainen hevonen oli hetken hiljaa paikoillaan ennen kuin Helena antoi luvan jatkaa käynnissä. Otimme tämän stop-jutun muutamaan kertaan. Iippa alkoi tulemaan paremmin kuulolle ja pysähtyi nopeammin. Myös muutkin ratsukot suoriutuivat viimeisistä stopeista hyvin.
Iippa nosti kuuliaisesti ravin, mutta aika pian ruuna olisi halunnut alkaa hidastelemaan. Kun pohkeet eivät auttaneet, huomautin pienellä napautuksella raipasta. Ruuna lähti reippaampaan raviin, kiitin sitä pienellä myötäyksellä. Seuraavaksi vuorossa oli siirtymä harjoitukset. Helena huusi aina käyntiä ja me ratsukot tottelimme. Iippa toimi tässä todella kivasti. Tämän jälkeen siirryimme pohkeenväistöön. Mietin mitenköhän Iippa sen taitaisi, mutta yllätyin positiivisesti. Keskityin kunnolla pohkeenväistöön ja saimme Helenalta kehut, että hienosti meni. Tyytyväinenhän sitä pitää olla. ^.^
En tiiä pitikö tästäkin tunnista raaputtaa oma versio, mutta tässä nyt sellainen olisi :DD
|
|
|
Post by Jonna on Feb 5, 2016 18:22:44 GMT 2
Pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan Tohvelilla, ja positiivisesti jännittyneenä suuntasin tunnille. Maneesissa aloittelimme alkukäynneillä, mutta Helenan saapuessa paikalle aloitimme ravaamalla. Ruuna oli heti alusta alkaen innokkaasti liikkumassa, joten sain tehdä reippaasti puolipidätteitä. Tein asettavia ympyröitä ja yritin saada lujasti kipittävää pojua kuulolle. Jotenkuten se onnistuikin, kun Eetun kanssa saa aina tapella..
Pian siirryimme käyntiin, tosin minä sain aika kauankin yrittää siirtää Tohvelin käyntiin muiden jo kävellessä. Seuraavaksi tehtäväksi Helena kertoi pysähdysharjoituksen. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten näppärästi Tohveli suostui heti pysähtymään. Kiitin vähän ennenaikaisesti, kun ruuna sitten lähtikin tepastelemaan omia matkojaan. Onneksi toistimme tehtävää vielä muutaman kerran niin minäkin sain Tohvelin aisoihin, ja tehtävä sujui ihan hyvin. Tämän jälkeen siirryimme uudestaan raviin, ja tällä kertaa poni totteli pidätteitäni jo paremmin. Seuraavaksi stop-käskyn tilalle vaihtui "käyntiin". Selvästi äskeinen pysähtymisharjoitus oli saanut ruunan paremmin kuulolle, ja Tohveli malttoi lähes jokaisella kerralla kuunnella neuvojani.
Loppuun teimme vielä pohkeenväistöjä. Tohveli oli jo selvästi sitä mieltä että oli tälle päivälle tehnyt tarpeeksi töitä, mutta aikani sen kanssa tapeltuani alkoi yhteistyö taas sujumaan. Yleisesti ottaen meno oli melkoista sähläystä, mutta myös pari hyvää pätkää tuli. Niihin olikin tällä kertaa hyvä lopetell!
|
|
|
Post by jannica on Feb 7, 2016 18:04:36 GMT 2
Tänään oli vuorossa ihkaensimmäinen tuntini vakiotuntien lisäksi. Kassu oli ennestään jo tuttu, sen takia halusin sen tuntivaihtoehdoksi. Saimme ensiksi työskennellä käynnissä vapaasti alkukäyntien jälkeen. Teimme Kassun kanssa isoja voltteja, tilaa oli ruhtinaallisesti, koska olihan tunnilla ainoastaan viisi ratsukkoa. Sen jälkeen teimme muutamia avo- ja sulkutaivutuksia ja pohkeenväistöjä, jotka tuottivat Kassulle hieman vaikeuksia. Sen jälkeen Helena käski kaikkia ottamaan kveyttä ravia. - Jannica, pidä Kassu ravissa, älä anna sen hyytyä! jylisi Helenan tiukka ääni keskeltä maneesia kuulokkeeseeni. Myös Iipalla ja Veeralla tuntui olevan saamaa ongelmaa ja saimme molemmat lähes koko alkutunnin maiskutella ratsuillemme ja käyttää raippaa lahjakkaasti apuna vauhditukseen. Onneksi Kassu ei pahemmin tuntunut raipankäytöstä piittaavan. Vihasin suorastaan sellaisia hevosia, joiden kanssa ei raippaa voinut pukittamisvaaran vuoksi käyttää edes väistöissä apuna! Muilla tytöillä tuntui olevan lievää ongelmaa pitää välimatkoja, mutta olin niin tottunut kilpailijana pitämään huolen väleistä, ettei meille tarvinnut Helenan huomauttaa kertaakaan paikasta maneesissa.
Seuraavaksi otimme jonkin aikaa kontrolliharjoituksia, joissa ravista piti aina pysäyttää Helenen käskystä. Pian kajahti ensimmäinen "stop!" ilmoille ja hevoset saatiin pysähdyksiin vaihtelevalla menestyksellä. Hitaammat hevoset, kuten Kassu ja Iippa pysähtyivät tietenkin kuin seinään. Nekku ja Tohveli taas ottivat pysähdyksestä kaiken ilon irti ja varsinkin Tuju tuntui viisveisaavan harjoituksestamme. Vilkaisin salaa Juliaan ja tytöllä näkyi olevan pari hikikarpaloakin jo kypärän alla. Eikä ole ihme, Tujulla tuntui olevan aivan muut jutut mielessä kuin tämä harjoitus! Helena pudisteli jo päätään siinä kohtaa kun tyttö vihdoin sai hevosensa pysähtymään ja käski sitten jatkamaan kaikkien hetken käynnissä. Parin pysähdyksen jälkeen oli aika ottaa takaisin raviin ja testata käytäntöön uudelleen. Käyntiin hidastukset onnistuivat kaikilla paremmin kuin pysähdykset.
Siirtymisten jälkeen Helena oli ottanut vinkistäni vaarin ja aloitimme treenaamaan väistöä käynnissä. Tohvelilla oli ihan omat kuviot, mutta pikkuvintiöihin tottunut Jonna sai ruunan hyvin tehtävään mukaan. Veeralla ja Iipalla meni myös hyvin, vaikkakin ravissa vauhdikkaalla ex-ravurilla oli vielä turhan paljon into päällä. Tuju oli hieman samoilla kuvioilla mukana ja pojilla oli ainakin hauskaa, ratsastajista en niin tiedä.. No, pääasia että hevoset pysyivät kuitenkin hallinnassa ilman suurempia kommelluksia.. Kassun kanssa väistöt sujuivat alkuharjoittelun ansiosta näppärästi ja ruuna totteli kuin unelma vangiten Helenan katseen tuon tuosta. Nekulle ja Innalle väistöt olivat aluksi vähän hepreaa, mutta toisella kerralla homma alkoi jo sujumaan heiltäkin.
Laukkatyöskentely jätettiin tänään pois kokonaan, koska kenttä oli jäässä ja harva oli päässyt koko viikolla vielä maneesiin treenaamaan, joten ei olisi ollut fiksua laukkuuttaa koko energista porukkaa isossa maneesissa.. Hioimme lisää ravihommia loppuun asti ja sitten oli aika sanoa heipat koko porukalle ja kiittää Helenaa kivasta tunnista.
|
|
|
Post by Inna on Feb 7, 2016 20:53:43 GMT 2
”Ja sitten kevyttä ravia!” Helena käski ja annoin Nekulle raviavut. Ruuna lähti reippaasti eteenpäin ja ajauduimme Tohvelin perään. Hidastelin Nekun tahtia, kunnes Helena käski siirtämään ruunan voltille tai toiselle puolelle. Päätin kääntää ruunan maneesin toiselle puolelle. Keventelin rauhalliseen tahtiin ja annoin ruunan kulkea vielä hieman normaalia pidemmällä tuntumalla. "Hidastakaa takaisin käyntiin. Kun minä sanon stop, te pysähdytte. Get it?" Tein pienen pidätteen ja istahdin harjoitusraviin. Nekku siirtyi nopeasti käyntiin ja nappasinkin ohjat kunnon tuntumalle. Helena huusi samassa STOP kovaan ääneen. Parin luvattoman askeleen jälkeen ruuna pysähtyi suhteellisen nätisti ja hipaisin sitä kädellä kiitokseksi. Pian saimme luvan jatkaa matkaa käynnissä. Jatkoimme yhä pysähdyksiä ja jo toisella kerralla sain kitkettyä pois ylimääräiset askeleet.
Nostimme ravin uudelleen. Nekku ei lähtenyt enää yhtä reippaasti, joten muistutin sitä hieman voimakkaammin kannuksien avulla eteenpäin menemisestä. Jatkoimme samaa tällä kertaa ravista käyntiin harjoituksena. Helena huuteli käyntiä, kun me siirsimme käyntiin. Siinä Nekulla ei ollut ongelmaa. Käyntiin siirtyminen tapahtui pienessä hetkessä ja herkällä tuntumalla. Sen sijaan takaisin raviin siirtyminen oli tänään tahmeaa.
Siirtymisien jälkeen teimme pohkeenväistöjä käynnissä. Ohjasin Nekun heti Kassun ja Jannican perässä pituushalkaisijalle. Annoin ruunalle pohkeenväistöavut, mutta ruuna vain jatkoi suoraan uraa kohti Helenan melkein karjuessa ohjeitaan. Tuskastuneena lähdin toiselle yritykselle, ja tällä kertaa pidin ulko-ohjan piukemmalla ja sisäpohkeen siirsin liioitellummin taakse. Sillä kertaa onnistuimme jo paljon paremmin. Lopputunti menikin ravitehtävien hiomisessa, joka teki hyvää minulle ja Nekulle. Oli kivaa olla välillä jonkun ohjeistuksen alaisena. Kiitos siis tunnista!
|
|
|
Post by Julia on Mar 3, 2016 15:34:15 GMT 2
Tuju löntösteli tänään yhtä tasaista tahtia kuin ennenkin, mutta oikein syttyi, kun keräsin ohjaa ja pyysin siltä ravia. Helenakin käski hillitsemään ravia, joten tiputin suosiolla koulupiiskani pois. Kevensin ravia rauhallisesti, joka hieman auttoi ruunaa hillitsemään menohalujaan. Stop-leikki ei tainnut olla Tujulle kovinkaan tuttua, nimittäin ruunalle piti oikein rautalangasta vääntää, että silloin pysähdytään eikä kävellä. Helena pudisteli päätään vielä muutamaan jos toiseenkin otteeseen, mutta viimeisellä kerralla Tuju pysähtyi mallikkaasti tasajaloin, joka varmaan oli kuitenkin vain sattumaa... Siirtymisharjoituksissa Tuju alkoi jo ymmärtää jutun juonen, mutta halusi edelleen testata, oliko ihan pakko. Kyllä oli, ja niinhän Tuju lopulta tekikin. Pohkeenväistöt käynnissä olivat yllättävän hyvin hallussa tänään, joten kehuin ruunaa taputuksin kaulalle. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että homma menee läskiksi ravissa. Aluksi näytti että Tuju ja Iippa juoksivat kilpaa, mutta lopulta ne tajusivat, etteivät enää olleetkaan ravihevosia. Loppujen lopuksi loppuravit tuntuivat selkään jo ihan kivalta, joten pidin tuntia ihan onnistuneena. parempi kai myöhään kun ei milloinkaan
|
|
|
Post by Mila on Mar 4, 2016 13:36:39 GMT 2
Ja Julialle tuli superkoululainen-merkki tän maksun myötä. Pistän teidän piirroksen tonne uhkaavasti kasvavan "to do"-listan perään...
|
|